Kausivaihtelua

Me Lopettajat
1

Hei,

Aloitin nyt tälläisen ketjun.
Ajattelin että tulen tänne purkamaan turhaumiani ja vaikeita hetkiäni, jos saisin sen tuen täältä, kun kirjoitan ja jäsennän ajatuksiani ja tietenkin teiltä vertaisilta.

Olen ollut juomatta melkein viisi kuukautta.
Alku meni vihellellen, nyt on vaikeamapaa.
Mä ajattelin että se jotenkin helpottais kun rutiinit on rikottu ja selviä päiviä satelee, mutta ei.
Kevätaurinko kutsuu (vaikka just nyt sataa) ja mä oikeasti taistelen nyt tällä hetkellä, etten halua juoda.
Mua ei huvita juoda, mä en tarvii sitä mihinkään.

Mulla vaikuttaa ihan mielettömästi myös se, että tiedän mun mieheni juoneen ollessaan reissulla.
Alkoholistinen siideripääni kärvistelee kateudesta.
Perkeleen renttu, minkä teit.

Mä olen huijannut olojani juomalla alkoholittomia siidereitä.
Taidan tänäänkin mennä ja ostaa pari. Se auttaa kestämään iltaan ja sitten voi mennä jo nukkumaan.
Miten teillä muilla nää herkkyyskaudet osuu ja miten niistä ootte selvinneet?

Mä tiedän, että kun jaksan tän hetken, niin sitten on yksi koetus takana.
Kai tälläkin on tarkoituksensa?

On todella ärsyttävää, että joku kemiallinen koettaa määrätä mun elämääni!
Mutta mä aion sen selättää enkä juo!
Musta tuntuu, että olen juomani juonut, eikä alkoholilla ole enää mitään uutta annettavaa.
Miksi silti tulee niitä hetkiä kun luulee, että siideripullo kourassa tuntisin oloni mukavammaksi.
Mähän tiedän ettei se mitään muuta eikä ainakaan auta mua eteenpäin elämässäni.
Mä haluan nähdä miltä elämä oikeasti näyttää ja millainen ihminen musta on aikuisena tullut.

2

Tervetuloa kukka plinkkiläisten joukkoon.

Samaa minäkin olen tehnyt ja se on, usko pois, auttanut. Tämä on yksi hyvä paikka hoitaa
omaa alkoholi ongelmaansa. Ja puhun aina vain oman kokemuksen ja hoidoissa saadun tiedon
mukaan.

Niissä hoidoissa, joissa olen ollut niin sanonta kuuluu, että on tietyt “etapit”
1 viikko
1 kuukausi
3 kuukautta
6 kuukautta
vuosi

Mutta muista päivä kerrallaan. Oletko kokeillut AA:ssa käymistä. Suosittelen lämpimästi.
Siellä tapaa vertaisiaan, sillä en minä ainakaan pelkällä virtuaali keskustelulla tai kirjoittamisella
pärjää.

Yllä jo mainitsinkin niitä herkkyys kausia. Itsekkin huijasin itseäni alkoholittomalla oluella ja alkoholittomalla
viinillä, huonolla menestyksellä. Kannattaisi ehkä keskustella ihan lääkärin kanssa asiasta ja
katsoa oiskohoan joku lääkitys just tähän vaiheeseen tarpeen?, En tiedä, mutta ehdotus…

Itsekkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Läheisilläni ei ole alkoholi ongelmaa, mutta
heillä on sitten omat henkiset ongelmat minun juovana aikanani ollut. Ja luottamus palautuu
pikku hiljaa.

Kyllähän niitä juomis fiiliksiä tulee, mutta ajan myötä se helpottaa koko ajan, usko pois siinäkin asiassa.
Nyt kun olen ollut raittiina ja saatiin vielä mun lääkitys kohdalleen niin näen paremmin ja selvemmin
miltä mun elämä näytti ja näyttää nyt + kaupan päälle tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia.
Ei niitä osannut itsetutkiskella pienessä (pers lärvät :mrgreen: “Jope Ruonansuu tyyliä”) huppelissa (kännissä
kuin ellun kana :mrgreen: ) sen tarkemmin ja tuntui, että tätäkö tämä elämä nyt sitten on. No, ei se ainakaan
juomisella ja itsensä huijaamisella minulla parantunut, päinvastoin paheni kerta kerran jälkeen.

Tämä on haasteellinen sairaus, mutta uskon että vertaistuen, ryhmien, hoitojen, kirjoittelun,
“alasta” lukemisen (tieto lisää tuskaa, mutta lopulta auttaa )ja keskustelun läheisten/ystävien
kanssa auttavan tietä eteenpäin. Minua se on ainakin auttanut.

Voimia sinulle Kukka taisteluusi!

3

Itselläni oli hieman samankaltaisia tuntemuksia oltuani puolisen vuotta juomatta. Jotenkin ponnistelu viinaa vastaan alkoi turhauttaa ja tuntui hieman masentavalta - tätäkö tämä elämä nyt sitten onkin. Tavallaan krapulaton herääminen aamuisin ei enää riittänyt palkinnoksi. Alkoholin sumentama turra olotila oli jo päässyt unohtumaan. Raitistuminen vei varsin paljon vielä tuolloin voimavaroja, joten väsymyskin painoi päälle. Alkoholittomia oluita nautiskelin aika paljon - ei siinä minusta mitään pahaa ole.

Vähitellen minun kohdallani tilanne on tasaantunut. Alkoholiton olut on vaihtunut hapotettuun hanaveteen ja alkoholin makukin on kokonaan kadonnut suusta. Tuolloin muistan, kuinka alkoholiton viini maistu väljähtäneeltä marjamehulta suhteessa oikeaan punaviiniin. Nyt tilanne on edennyt toiseen suuntaan. Turkin lomalla nautiskelin tuoreen appelsiinimehun aromista täysin siemauksin. Matkaseura yritti selitellä hyvän punaviinin autuaaksi tekevää makua. Pahoitellen totesin, että eltaantunut mrjamehu on eltaantunutta marjamehua, vaikka sitä kuinka nuuhkisi ja pyörittelisi lasissa.

4

Hei vaan Kukka ja hyvä kun avasit tällaisen ketjun!
Mun kohdalla tilanne eteni niin, että raitistumisen jälkeen piti täyttää se tyhjiö, jonka alkoholin a) ajatteleminen b) hankkiminen c) käyttö ja d) käytöstä toipuminen täytti aikaisemmin - eli noin 85% elämästäni :slight_smile: Noinniinkuin karkeasti… saattoi olla jopa 92 % :slight_smile:

Kun mietin millä tuota tyhjää tilaa olisi fiksua täyttää, päädyin siihen, että ‘täyttöjen’ tulisi olla hyviä ja oikeita siinä mielessä, että ne palvelisivat a) toipumista ja b) omaa ihmisenä kasvamistani. Ja kun siis aikaa jäi runsaasti (85 tai 92%, hei!) voi jopa valita mihin asioihin haluaa keskittyä :slight_smile:

Yksi niistä asioista, jotka koin kasvuani edistäviksi oli se, etten enää vertaisi itseäni muihin ihmisiin - toisin sanoen sen, mitä joku muu tekee, ei enää pitäisi vaikuttaa minun olemiseeni tai mielentilaani. Se oli vaikeaa, koska suurin osa meistä ihmisistä vertaa omaa tilannettaan muihin - perheenjäseniin, naapureihin, työtovereihin, julkkiksiin… lista on loputon. Aina menee paremmin tai huonommin kuin jollain muulla, mutta kun kukaan muu ei elä minun elämääni, on vertaaminen toisiin melko lailla ajanhukkaa. Joten minun neuvoni tässä kohdassa on se, ettet välitä siitä juoko sinun miehesi, naapurisi, työtoverisi etc vai ei - sinähän teet toipumistyötä oman elämänlaatusi takia. Älä anna minkään asian päästä sinun ja toipumisen väliin!

Onnea ja menestystä!

5

Heipä hei

Ja kiitos teile vastauksistanne ja kannustavista kannanotoista.
Heti tuntuu helpommalta, kun tajuaa, että en minä nyt niin ainutlaatuinen ole ominen taisteluineni ja hölmöinen Nikolaineni ja alkoholitomine siidereineni.
Olen myös todennut alkoholittoman punaviinin olevan väljähtynyttä marjamehua!
Miksi ei oikeasti voida satsata alkoholittoman punaviinin tuotekehittelyyn?

Mua vaan hämmästyttää miten tämä vaikea kohta iskeekin vasta nyt.
Kun elämä kulkee radallaan arkea, johon ei enää kuulu alkoholi.
Lapset luottavat jo, kun näkevät mun kaatavan siideriä, että alkoholitontahan se on.
ENää ne ei halua varmistaa tölkistä!
Miten mun on ollut helppoa sanoa, etten enää juo, ainakaan toistaikseksi, kun olen juonut elämässäni ihan tarpeeksi.

Ajankäyttö, varmasti yksi ongelma.
Eilen, lauantai-iltana asunto huutaa siivoamaan.
Vielä 5 kk sitten olisin ottanut siiderini, kääriytynyt vällyjen alle lukemaan ja ummistanut silmäni koko mokomalta kaaokselta, mutta eilen tuntui ja nousi syyllisyys, siitä että minun PITÄÄ siivota.
Oman ajan ja tilan otto vattii harjoittelua selvinpäin.
Omassa ajassa ja tilassa oleminen ilman siideriä tuntuu niin turhauttavalta!
Levottomuus nostaa päätään.
Missä se katkaisin mistä sammuttaa ajattelu?

Mä käyn säännöllisesti terapiassa vielä jonkun aikaa.
Olen puhunut tästä juomattomuudesta terapeutille, mutta se on kiinnostuneempi varhaislapsuuden vuorovaikutus ongelmista ja kiintymyssuhdehäiriöistä, parisuhteen kuvioista jne kun mun raittista kuukausista.
Musta on kuitenkin hienoa, että mulla on terapeutti, jolle voin aina puhua ja joka on mun henkilöni kerran viikossa.
Se on toistaiseksi minun ainoa asiantuntija-ammattilainen tässä projektissa.
Muuten mieheni ja parin ystävän, sekä nyt tän teidän “me lopettajat” viisauden avulla eteenpäin.

6

Minuakin masensi yhä puolen vuoden raittiuden jälkeen, mutta sitten hankin masennuslääkityksen.Sen jälkeen loppui asioiden turha kelailu ja olen pystynyt keskittymään ihan vain elämään. Se on muuttunut hyvinkin tavalliseksi, osaan nyt nauttia sellaisestakin elämästä. Elämän ei tarvitse olla mitään mielenkiintoista jännitysnäytelmää ja juhlaa :smiley: voimia arkeen!

7

On omalla tavallaan kuvaavaa, että vielä tässä vaiheessa alkoholiton punaviini maistuu virheelliseltä. Tosiasiahan kuitenkin on, että viinimarjamehun käyminen alkoholiksi pilaa hyvän mehun erinomaisen aromin. Mieli tavallaan toivoo saavansa alkoholia ja asettaa odotuksensa sen mukaan. Raittiuden edistymisen myötä suu oppii myös nauttimaan aidoista mauista.

Omalta osaltani ymmärsin asian niin, että aikansa onnistuminen olemaan ilman alkoholia tarjoaa riittävästi mielihyvää ja ympäristön myötätuntoa. Kun tästä katoaa uutuudenviehätys, joutuu samojen elämän tosiasioiden eteen, joita aikanaa pakeni sumentamalla mielensä viinalla. Samaan aikaan juomisen mielihalun vastustaminen vie voimia, eli oma suorituskyky ei lainkaan vastaa omia odotuksia.

Minua auttoi eteenpäin, kun ryhdyin tarkkailemaan itseäni ja omaa elämääni kerrankin selvin päin. Opin nauttimaan aidoista tunteista silloinkin, kun ne olivat “paskafiboja” - niissä maistuu elämä. Opettelin antamaan uusille tunteille nimet ja pysähdyin kuuntelemaan, mitä ne halusivat minulle kertoa. Jo pelkästään omien tunteiden kuunteleminen vei terän vitutukselta. Aivan kuin pikkulapsikaan ei kauan jaksa kiukutella, kun vierellä on myötäelävä aikuinen.

8

Hyvin on tuttuja tuntemuksia. Taitaa olla niin kuin väittävät, että meidän alkkareiden mieli on sellainen, että kaikki pitäisi tapahtua nopeasti. Heti ja mieluummin jo eilen.
Kyllä turhautti alkuaikoina juomattomuus, eikä selvä aamu enää tuntunut palkinnolta. Aika kultaa muistot tässäkin asiassa, eli menneet morkkikset jotenkin lieventyvät mielessä. Juuri siksi moni on joutunut “kertaamaan.”
Minä olin totaalisen jyrkkä kaikkia korvikkeita, kuten alkoholittomia kohtaan. Neuvottiin olemaan jäljittelemättä juomista. Muistijälki alitajunnassa on kuulemma herkkä “ranneliikkeelle”.
Samaa rataa jatkan, eli en juo edes simaa tai kotikaljaakaan, en mitään, mikä viittaa alkoholipitoiseen edes ulkonäkönsä puolesta. Sen sijaan en tutki yskänlääkkeiden etikettejä, enkä makustele niitä. Onneksi kovi harvoin tarvitsen turvautuakaan ylipäätään mihinkään lääkitykseen. Päänsärkykin menee ulkoilemalla jos sitä joskus meinaa olla.

En tiedä teistä toisista, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että minulla ei ole vara kokeilla “alkoholittomia alkoholeja.” Ja miksi sen tekisinkään? En ainakaan maun takia…

Kiitosta raittiista päivästä en enää mantraa. Jollekin se on tärkeää varsinkin siinä vaiheessa kun joko fyysinen tai psyykkinen himo on vielä paallä.Tai molemmat. Mutta satavarmasti nekin menevät ohi, kunhan ei ota viinaa selvään päähän…
No miksi sitten pyörin täällä? Vanhasta tottumuksesta ja siitä syystä, että omalta osaltani voin kertoa, että niinkin kova juoppo kuin minä olin, saattaa selviytyä raittiiksi. Aikaa se vie, mutta sitähän on jäljellä koko loppu elämä, jonka voi viettää juuri niin kuin haluaa, mitä juomiseen tai juomattomuuteen tulee. Jos joku kerta tulee se mieli, että juoppona on mukavampaa, niin minähän kävelen viinakauppaan. :mrgreen:

9

TAAS on ilta ja TAAS on mulla kädessäni alkoholitonta alkoholia!
Nikolaita tällä kertaa.

Onko se todella niin, että noilla alkoholittomilla koettaa huijata jotenkin itteensä?
Mä itse koen, että se riittää, lopettaa sen halun siihen oikeeseen.
Tosin nyt tänään ei ole ollut niin hankalaa kuin eilen.
Mulle riittää se, että se juoma maistuu oluelle tai normi siiderille.
Mä kuitenkin join niitä juomia monta vuotta aika useina iltoinakin viikossa.
Mä opin pitämään tai mä totuin niihin ja niiden makuun.
Vai kutsutaanko tätä kuivahuikkaamiseksi?

Mä olin kyllä kaupassa käydessäni vähän shokissa kun tajusin, että simassa ja kotikaljassa on aika paljon alkoholia!
Minun nikolaissani ei ole yhtään.
Olikohan se niin että litrasta kotikaljaa on saman verran alkoholia kuin 0,5l:n tölkissä keskikaljaa!

EHkä mä selittelen tässä jotain itselleni?

Heti kun mä alan ajattelemaan hyllyllä, että jos ottaiskin tollaisen toisenlaisen, OIKEAN, mä lopetan korvikekäytön tai tietenkin mä toivon että se loppuu itsestään, kunhan vaan tää hetki menee ohi.
Juon iltaisin janooni ihan vaan Lidlin halpaa kuplavetta :slight_smile:

Unia mä näin jossain vaiheessa tossa tammi-helmikuun kieppeillä paljon.
Ne oli sellaisia juppounia, missä join, voin tosi huonosti ja tunnelma oli ahdistava.
Oli lohdullista herätä ja tajuta, että se oli vaan unta.
Ja sitten on kausia jolloin nousee häpeä. TAisin jossain ketjussa ottaa kantaakin siihen.
Helvetin häpää jostain 1980-luvun lopulla tapahtuneista, jotka oli jo unohtanut.
JA häpeää näistä nykyisistä, ihan lähihistorian hölmöilyistä.
Tarve selitellä niille kenen silmien edessä on sekoillut, mutten taida sitä tehdä, ainakaan vielä, kaikille.
Kai sitä on juonut siihenkin että voi peittää sen edellisen häpeän uuteen ja taas uuteen.
Mutta kyllä ahdistaa ja olen taatusti hölmöilylläni väärien ihmisten edessä polttanut siltoja takanani.

ELämässä frustraatioiden sietäminen on vaikeaa.
Olen turhautunut, mikään ei huvita. Hiukset, iho ja vaattekin tuntuvat vääriltä.
Nää on näitä tilanteita, joita varmasti muuttaisin alkoholilla.
Mä alan nyt harjoittelemaan noiden frustraatioiden taakse kätkeytyneen viestin etsimistä.
Jotain se (turhautuminen) haluaa kertoa, mutten osaa itteeni ees sen vertaa lukea.

Kohti uutta viikkoa
Kiitos teille

Kukka

10

Näinhän se. Arkipäivän ‘tylsyyden’ sietäminen… Jösses! Muistan kehittäneeni itse ongelmia, että tapahtuisi jotain, että tuntuisi taas jollekin - ja siinä samalla salaa jopa itseltäni ajattelin että olisi taas syy juoda draamoihinsa ja tuntemuksiinsa! Alitajunta on niin saamarin fiksu.
Meidän pitää olla vielä fiksumpia.

11

Muistan, kun sain itse kriittistä palautetta alkoholittoman oluen juonnista AA:ssa ja täällä plinkissä. Minusta se on asia, josta ei kannata syyllisyyttä ottaa taakakseen. Meidän alkoholistien myrkky on etanoli, eikä olutjuoma. Janon tunne, juominen ja sen aiheuttama tyytyväisyyden kokemus juontaa mielestäni juurensa aivan ensimmäisiin nautinnon kokemuksiin rintamaidon kanssa. Tässä suhteessa uskon kyllä, että runsas nesteen nauttiminen jo luonnostaan helpottaa alkoholin nauttiomisen mielitekoja.

12

Kiitos S&S, oikeasti.
Tän mä kätken turhautuneeseen mieleeni:

“Meidän alkoholistien myrkky on etanoli, eikä olutjuoma. Janon tunne, juominen ja sen aiheuttama tyytyväisyyden kokemus juontaa mielestäni juurensa aivan ensimmäisiin nautinnon kokemuksiin rintamaidon kanssa.”

Mä jo aloin syyllistymään ja murehtimaan, että voivoi kun mä oon niin riipuvuusherkkä immeinen, että heti vaihdan oluen vaikka alkoholitomaan.
Mutta en aio sitä enää tehdä, syyllistyä, säästän energiani ja syyllisyyteni ihan muihin murheisiin.

Vaikka en mä aliarvioi tiedän muidenkaan kokemuksia.
Varmasti jollekin se alkoholiton olutjuoma (on muuten hyvä sana) voi toimia kuin Pavlovin kello.
Ja enhän minä tiedä miten se minua lopulta vie.
Nyt haluan uskoa, että eteenpäin tai poispäin siitä omasta riippuvuudestani niihin alkoholillisiin.

13

Mukava nimi… :sunglasses: No, kukin taaplaa omalla tavallaan ja tyylillään ja se sallittakoon. Aika näyttää sitten meille jokaiselle, kuinka asiat menivät.
Minulle alkoholiton juotuna “muuten vaan” olisi kuin Pandoran lipas, jota “ihan pikkuisen” avaisin kurkatakseni mitä se sisältää.
Lähenpä tästä sorvin ääreen eli töihin. :smiley:

14

Ihmisen mieli on ihmeellinen ja täynnä tiedostamattomia merkityksiä, jotka vaikuttavat elämään ja tekemisiin. Viime kesänä pelailin golfia. Kierroksen aikana pitäisi juoda pari litraa nestettä. Minullakin oli aina iso kivennäisvesipullo mukanani. Jostain kumman syysta en kuitenkaan juonut sitä kentällä. Sitten oivalsin syyn - mielessäni oli kantavana ajatuksena: “Korkki pysyy kiinni, vaikka kuinka mieli tekisi”. Niinpa alitajunta ohjeisti minua golf-kentälläkin olemaan juomatta vettä.

Muistan oikein hyvin, kun työpäivän jälkeen keho kaipasi alkoholia. Annoin sen verran periksi, että menin markettiin ostamaan kassillisen alkoholitonta olutta. Kotona join niitä sitten useamman yhtä kyytiä. Kyllähän siitä syyllinen olo syntyi, mutta alkoholinhalukin katosi. Yhteen aikaan käytin paljonkin alkoholtonta olutta ja vieläkin se minusta sopii oikein hyvin kuvioon, kun käyn esim kaverin kanssa pelaamassa biljardia. (Kaverilla on ihan selvästi ongelmia oluen käytön kanssa, mutta nykyään juo seurassani vain alkoholitonta pelatessaan - muuten häviää kierroksen.)

Yhtenä lauantai-iltana vaimo avasi punaviinipullon. Kyllähän se tyytyväinen ilme pani minunkin sisukaluni haluamaan samaa nautintoa. Kaadoin jääkaapista puolukkatuoremehua punaviinilasiin ja nautiskelin sitä vaimon kanssa fiinisti, kuin “tavikset” konsanaan. Taas hävisi viinanhimo, vaikka puolukkatuoremehu maistuikin pliisulta.

Tuossa mainitsinkin, että viikontakaisen Turkin matkan aikana jatkuva alkoholin esillläolo oli minulle alkuun ongelma. Hotellin yöpöydällä oli koko viikon tarjolla tervetuliaslahjaksi tarkoitettu punaviinpullo, baarikaappi täynnä juomaa ja peliseurue nautiskeli alkoholia oikein kunnon lomatunnelmissa. Vähitellen opin kuitenkin nauttimaan tuoreen appelsiinimehun mausta täysin siemauksi. Loppuviikosta huomasin sen ja aiheuttavan golf-seurueessa selvää kateutta - varsinkin, kun oma pallo kulki parasta pelilinjaa pitkin ja kacereiden pallot olivat missä milloinkin.

Jokaisen on tehtävä oma valintansa suhteessa alkoholin läsnäoloon ja ystävien sosiaaliseen alkoholinkäyttöön. Joskus siitä on parasta pysyä etäällä ja ainakin on syytä olla varuillaan. (Otin minäkin kaiken varalta yhden antabus tabletin lähtiessäni lomamatkalle.) Minun valintani on kuitenkin ollut, että etanoli on minun vitsaukseni, enkä ole pidättynyt sen takia muista elämän kiemuroista. Toki huomaan, että pahimmat ryyppyjuhlat eivät oikeastaan enää kiehdo mieltäni lainkaan. Kuten moni muukin tällä palstalla, poistun niistä aika varhaisessa vaiheessa.

15

Huomenta,
Pääkaupunkiseudulla enteilee tosi vakavasti kesää :slight_smile:
Vuosi sitten kevät oli mulle tosi vaikeaa aikaa.
Muistin sen hetki sitten istuessani portailla nautiskellen auringon lämmöstä.
Oli sairauslomaa, suruua ja vaikeaa masennusta, jolloin kertakaikkisesti käännyin sisälle itseeni, minne ei kenelläkään ollut mitään asiaa, paitsi pullolla iltaisin.

Onneksi kuitenkin silloin tajusin tianteeni jotekin ja hain apua.
Silloin alkoi terapia. Lääkitykesen oli aloittanut aiemmin yleislääkärin kanssa.
Vaihdettii, kokeiltiin ja testailtiin niitä lääkkeitä.
Huh, millaisia sivuoireita joistakin masennuslääkkeistä saa, mutta kai me nyt ollaan löydetty se soipiva mulle.

Onniina, taisit säkin tästä lääkityksestä puhua.

Toi masennus ja sen jatkuminen oli yksi syy miksi kyllästyin tohon alituiseen juomiseen.
Mun mies halusi elää naisen ei zombien kanssa.
Kyllä minä olin lukenut, ettei se lääkitys tomi, jos samalla juo, mutta kai sitä ajatteli, että jos ihan pikkuisen juo, niin ei kai se haittaa.

Nyt mä odottelen, että miltä se alkaa tuntumaan kun omat serotoniinivarastoni alkavat täyttymään.
Tälläisiä ihmellisiä asioitta huomaan, että kun mä herään, en heti halua mennä takaisin nukkumaan.
Töiden jälkeen yleensä AINA otan parin tunnin “päikkärit”. Muutaman viikon aikana en olekaan saanut unta, vaan olen noussut ihmetellen kärvistelemään → mitä ihmettä sitä tekisi-> turhauma.

Mun sosiaalinen elämä alkaa heräämään pitkänpitkän talven jälkeen.
Varmasti sekä alkoholittomuuden että lääkityksen toimivuuden ansiota, että jaksan tavata muitakin kuin työihmisiä töissä ja siedän perhettä kotona.
Olin jopa eräissä juhlissa alkoholiton tukenani, eikä mua lainkaan härinnyt se että muut juovat.
Oli mukavaa lopuksi viedä vanhoja ystäviä autolla kotiin ja jutella samalla mitä kullekin tahollaan kuuluu.

Ehkä tässä on pari isoa positiivista asiaa jotaka juomattomuus on nyt tuonut mukanaan tän viimeisen kuukauden aikana.

  1. Kiinostus muihin ihmisiin
  2. Alituinen uupumus alkaa väistymään

Sä positiivinen nostit sen AA:n tuen yhdeksi joukkoon.
Mä olen al-anon aikoinani lukenut sitä kirjallisuutta ja kävin jopa ryhmissäkin, mutta tällä hetkellä en tietyistä syistä pidä sitä vielä minun juttunani. Ehkä joku päivä sitten, jos alkaa oikein pahasti mieli tekemään
tepposiaan. Muttei nyt. Mä en häiriinnyt henkisyydestä enkä korkeimmasta voimasta.
Minulla on aika sujut suhteet omaan henkisyyteeni ja hengellisyyteeni. Se ei ole sidottu instituutioon eikä dogmeihin.
Pidän omaan henkisyyttäni ja korkeampaaa tosi henkilökohtaisen juttuna.
Olen valmis tukeutumaan ruhmää, jos siltä alkaa tuntumaan.
Viisauttahan siellä, ainakin tekstien perustella on ja joillekin se toimiin elämää ylläpitävänä tukimuotona.
On kuitenkin hyvä, että tiedän paikan jonne voin mennä tarvittaessa.

Raitistellen maanantaihin :slight_smile:
Mua sitten suitenkin alkaa väsyttämään.
Päiväunet :unamused:
EIkö mulla ole lupa siihen?

16

Vapaalla.

Edelleen kärvistelen sängyssä ja taistelen turhautuneen mieleni kanssa.
Mikää ei huvita, eikä mikään tunnu miltään.
Piiloudun peiton alle kohtaamisia.
Mä en saa mitään aikaiseksi.
Hiljaisessa talossa on ihana yksinäisyys kun muut on tahoillaan, mutta iltapäivästä väen palautuessa iskee syyllisyys, enkä silti saa mitään aikaiseksi.
PLÄÄH.

Muistaako joku teistä tuoko raitistelu tälläisen kykenemättömyyden tarttua asioihin?
Onko se alitajunta joka huutaa, että kun vetäis kunnon kännit, niin sitten pahana ja huonona ihmisenä olisi pakko tasapainottaa kauhun tilaa?
Onko se niin että olen kuitenkin tottunut kanavoimaan agressioni siideriin?
Nyt olen kuin tervassa ja roiskin piikkejä ympärilleni ja kaikilta loppuu happi.
Mun solut huutavat levottomuutta ja tuntuu kun hengittäminenkin on raskasta, mutta silti en osaa tarttua mihinkään konetta järkevämpään-
Ja kone lepäilee mun sylissäni sängyllä.

Ei kai tässä auta kun ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa pikkuhijaa toimimaan.

-Ryhdistäydy Kukka!!!
Perkele :smiling_imp:

Niin noista korvikejuomista;
Mä olen nyt myös huomannut, että töissä ollessani en juo mitään ja kotiin tullessani korkkaan sitten alkoholittoman siiderini ja juon sitä kuin olisin päässyt keitaalle.
AIkoinani tei sitä myös ihan 4,7 vahvuisille. Ihan kun panttaisin janoani saadakseni sitä “oikeaa” virvoittavaa jotain.
Palkintoa?

17

Mä vielä palaan tänne kun toi häpeä tuli lähelle, kun sitä tuossa toisessa linkissä muistelin.
Koneeseen kadonnut minä.

Juoneena minusta kuoritui toinen, koteloitunut toukka elossa.
Miten se tuntui kun olisi astunut toisena ihmisenä estraadille.
Marionetti, pelle ja mato. Nurinperin, vääristyneenä irvikuvana
Se huomionhakuisuus, hivelevät sanat, leihittely ja miten äärettömään vääristynyttä se olikaan.
Hakea hyväksyntää sumuisin silmin ja takertua jokaiseen humalaiseen.
-Sano sinä, että minä olen ihan hyvä ihminen. Hyvähyvähyvä.

Ja se häpeä aamuisin.
Kun kauneus on ravissut laskuhumalan taakse, vetistynein silmin peiliin kurkistaen.
APUA!

Siksi kai join enemmän kotona yksin, ettei tarvinnut kasvojaan enää muille, kuin omileen näyttää.
Ja ne omat kai sitten kuitenkin on merkityksellisimmät.
Ne rakkaimmat ja tärkeimmät.
-Ei niistä niin väliä, kunhan kasvot säilyy ehyinä kuliseiden takaa.

Paperitalo, jonka minä meinasin kaataa.
Huis, puhaltaa menemään kaiken vain muutaman siiderin tähden.
TAlo on vieläkin paperia, mutta minun juomiseeni se ei sorru.

Ehkä näitä on välillä ihan hyvä muistella. EIpähän tee mieli lähteä uudestaan leikkikehään juopon lauluja laulemaan.

18

Minulla on kohta se vuosi raittiutta takana. Saamattomuus on edelleen aivan yhtä täydellistä, kuin sinulla.

Itse asiassa kyse ei ole saamattomuudesta - jos teen listan aikaansaamisista, niin tulos näyttää ihan jotain muuta. Kyseessä on siis riittämättömyyden tunne.

Minulle ei ole mitään iloa ryhdistäytymiskomennoista itselleni - aivan päinvastoin. Minä lepään ja nukun ja vötystän niin paljon, kuin ikinä haluan. Minulla on nyt vuorokaudessa ainakin 8 tuntia tuottavaa aikaa, jona en ole päissäni - ei sitä voi valjastaa mihinkään tehokäyttöön.

Ennen käynnistin itseni aamulla juomalla pannullisen kahvia ja sammutin illalla juomalla pullon viskiä. Alkoholinhuuruinen uni ei ollut mitään lepoa, joten sieluani painaa kolmenkymmenen vuoden väsymys.

Tuolle levon tarpeelle ei ole mitään pikahoitoa - pitää vaan vötkyillä levollisin mielin - minulla on siihen oikeus ja tarve.

Hoivaajani sanoi, ettei minun tulisi vielä vuoteen yrittää yhtään mitään tähdellistä - levätä vain. Ja ylipäätään oppia olemaan levossa.

Olen toki siinä ihan kohtuudella jopa onnistunut. Ainakin verrattuna ystävääni, jolla myös on tulossa vuosi raittiutta täyteen. Hänellä ei lepääminen ole onnistunut lainkaan, vaan kierrokset eikun kasvavat. Nyt hän on sairaslomalla ylikierrroksista johtuen.

Taas kerran - älä kasaa itsellesi syyllisyyksiä. Pään pitäminen selvänä on riittävä tavoite. Selvä päää taas pitää huolen kaikesta muusta - usko pois.

19

On valtavan tärkeää antaa itselleen aikaa toipua.
Me holistit olemme äärettömän kärsimättömiä. Pari raitista päivää ja kaikkien asioiden pitäisi heti järjestyä - laskujen olla maksettuja, kuukausien laiminlyönnit olla hoidettu, ikkunat pesty ja ulkovaja rakennettu. Ja kun niin ei tapahdu, palaamme helposti juomaan ‘koska mikään ei muuttunutkaan’. Alkoholistin rukous on ‘Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä ja pian!’'…

Ajatteleminen on aliarvostettua. Se että käyttää päiviään ajattelemiseen, ei näy ulospäin, mutta on elintärkeää raittiuden kannalta. Ja väsyttävääkin, mutta selitäpä se jollekin joka ei ole holisti :slight_smile: Et ole enää sama ihminen kuin se juova ihminen oli, ja se prosessi jota käyt joka päivä läpi - tietoisesti tai tiedostamatta - muokkaa sinusta uutta ihmistä. Se on valtava ponnistus, joten ole armollinen itsellesi. Synnytät uutta ihmistä :slight_smile:

20

Jaa.
Miten mä tän aloitan muuten kun menemällä suoraan asiaan.

Olin viikonlopun sellaisessa kolutusjutussa.
Sitä mä varmaan prosessoin tuolla jo aiemmin noita, frustraatioita ja pelkoja.
Ja se mun ahdistus ja omat sosiaaliset pelkoni kävivät ylivoimaisiksi.
JA omat alkoholistiset aivoni hakkasivat liian lujaa, että jos otat tosta yhden oluen, niin on PALJON helpompaa sietää näitä ihmisiä (ja ne huomaavat kuinka mukava tyyppi sä oikeastaan oot).
Join kolme ja odotin että joko helppotais, mutta ei se helpottanut. Enkä halunnut pellenroolia, joku toinen oli sen jo ottanut (onneksi).
Mä en päässyt ryhmään sisälle oikotien kautta.
Luvutin ja menin nukkumaan.

Katkaisin liki viiden kuukauden raittiuden tyhjän takia ja se jos mikä mua raivostuttaa.
Miksi mä en vaan voi hyväksyä, että mä olen sosiaalisesti estynyt, hitaasti lämpiävä enkä laisinkaan ryhmäihminen.
Miksi sitä’ on niin vaikeaa kestää, että on mikä on ja sen pitäisi riittää?

Toisaalta multa lähti se muisto, että juo, niin se helpottaa.
Ainoastaan mua raivostuttaa, että join.
EI jäänyt paloa päälle.
Pikemminkin tuntuu nyt helpommalta jatkaa tästä.
Mä kyllä pidän enemmän itsestäni ilman alkoholia. JA musta tuntuu, että kaikkien tuhaumieni keskellä mä kuitenkin viihdyn paremmin selvän itseni kanssa kuin päihtyneen.

Murskasin kuitenkin unelman täysinraittiista vuodesta.
Onhan se taas mahdollista, mutta mä olen kärsimätön.
Mä olisin halunnut sen vuoden täyteen jo 2010!
Olisi ollut hienoa mennä joulukuuhun juomattomana toistamiseen.
PASKA!
Epäonnistuminen vain kolmen oluen tähden.
On sillä perkele, ihmeellinen voima tolla alkoholilla.