“Eikä suomalainen suomalaista onnittele kuin päällisin pinnaliisesti, kateus ja vahingonilo ovat maamme syntejä. Kun nähdään että toiselle menee huonosti, niin siitä nautitaan ja puukkoa tulee.”
Niin tuttua, niin tuttua!! Mutta osaako kukaan sanoa mistä tuo periytyy meidän kansaan? Ollaanhan me aina oltu Ruotsalaisillekin kateellisia…
Itse olen kyllä erittäin kiltti, kohtelias ja herkkä persoona, joten kyllä itsellä on tapana olla hyvä muita kohtaan ja onnitella silloin kun on aihetta.
Joten ONNEKSI OLKOON kaikille selvinneille ja tsemppiä kaikille sitä yrittäville!!
Ovatkohan tuotot valtiolle sittenkään suuremmat kuin kulut? Välittömät alkoholihaitoista johtuvat kulut ovat vuosittain lähes miljardi euroa.( sos- ja terveyspalvelut, poliisi, oikeuslaitos ja vankeinhuolto). Kunnat maksavat arviolta 80 % alkoholin haitoista, mutta eivät saa suoraan euroakaan alkoholiverotuloista.
– Monia (anniskelu)yrityksiä kyllä kaatuisi ja työttömyys kasvaisi, jos alkoholinkäyttö tästä vähenisi.
Olen myös satsannut tuohon fyysiseen puoleen, raahustanut itseni pikkuhiljaa kohtuulliseen kuntoon, tiputtanut parikymmentä kiloa läskiä matkan varrelle, syönyt terveellisesti. Onko sitten tahti ollut liian kova, tiedä häntä. Olen pakottanut itseni ulos tuuleen ja pakkaseen, vaikka sohva vetääkin puoleensa. Uskon, että tämä kuuri ajan myötä tepsii, vaikkei tunnukaan aina kivalta.
Vähän samanlaista olen päässäni pitänyt ja muillekin jakanut. En muista sitä kuulleeni, mutta tuskin olen itse keksinyt, vaan olen sen varmaan vahingossa alitajuntaani poiminut. Se on, että " Ihminen luo oman tulevaisuutensa ". Toki asioita ihan tapahtuukin, mutta aika paljoon voi itse vaikuttaa.
Kiinnostaisi tietää, mitä katosi, jos joskus jaksat, niin naputtele uudelleen.
atkohan tuotot valtiolle sittenkään suuremmat kuin kulut? Välittömät alkoholihaitoista johtuvat kulut ovat vuosittain lähes miljardi euroa.( sos- ja terveyspalvelut, poliisi, oikeuslaitos ja vankeinhuolto). Kunnat maksavat arviolta 80 % alkoholin haitoista, mutta eivät saa suoraan euroakaan alkoholiverotuloista.
– Monia (anniskelu)yrityksiä kyllä kaatuisi ja työttömyys kasvaisi, jos alkoholinkäyttö tästä vähenisi.
Mieti millaisen tilin elintarviketeollisuus tekee kaljalla, siiderillä ym? Kaikkien valmistus on suhteellisen halpaa ja menekki taattu, et löydä julkista tilaisuutta tai tapahtumaa, jossa ei olisi anniskelutelttaa. Jos juominen tuntuu epävarmalta, niin mainokset ohjaavat epäröivän nuoren, ja aikuisenkin, tuoppien äärelle. Tarpeeksi isolle porukalle kun tuotoksia juotetaan ja ja kiihtyvällä tahdilla, niin ei mene kauaa, kuin haitat alkavat näkyä. Ja panimoteollisuushan ei sos terv kustannuksista välitä, vaan voitoista.En ol ekonomi tai controlleri, mutta luulempa, että peruskaljassa tai sidukassa on ihan kiitettävä kate.
Kunnat maksavat arviolta 80 % alkoholin haitoista, mutta eivät saa suoraan euroakaan alkoholiverotuloista.
Niinpä, valtio ei osallistu haittojen maksuun, mutta korjaa potin, niinpä eipä ole valtiolla kannustimia vähentää alkon myyntiäkään.
Taas oli vkl.na mielessä että mitä jos tempasis kunnon lärvit ja haistattas paskat kaikelle!
Monta tuntia meni, että sai mielen rauhotettua ja koitin koko ajan miettiä sitä tulevaa krapulaa/morkkista ja tulin jälleen siihen tulokseen, että ei hemmetti munhan täytyy sit vetää taas joka pvä taju vex ettei ehi krapulat hyökkäillä. Onnex meni taas ohi pahat ajatukset.
Olen itsestäni huomannut että ei sais millään tavalla hermostua, muuten tulee mieleen kaikenlaista typerää.
Runeh, minulle elämä alkoi hymyilemään vasta kun itse hymyilin sille ja itselleni.
Harmillista tuo janotus, kyllä sinä niistä eroon pääset varmasti ajan myötä. Tutkaile minkälaisiin tilanteisiin/tunteisiin se liittyy. Eihän sitä elämää voi kuitenkaan hermostumattakaan koko ajan elää. Mutta jos on tottunut sitä viinalla lääkitseen, niin ihmekkös tuo jos se joskus pulpahtaa mieleen. Tuhannesti tsemppiä sinulle.
Kiitos basilika!
Ei tässä paljoa voi hymyillä kun ei ole töitä ja omaa ammattia en voi harjoittaa niskakipujen takia ja toiseen ammattiini EN PÄÄSE kun ei ole TYÖKOKEMUSTA, joten tietynlaisessa suossa tässä vain kulutetaan päivä kerrallaan, eikä mitään hajua mitä vois tehdä. Harrastukset ovat jääneet myös niskakipujen takia ja kummatkin jalat murtuneet, kaikki mitä olen tykännyt harrastaa, on nykyään mahdotonta. Kavereita ei ole, ainoa kaverini tässä kylmässä mailmassa on kissani ja sekin rupee olemaan kohta “eläke-iässä”…
Seuraavaksi lähtee kämppä myyntiin ja muutan sossun rappukäytävään
Kyllä itsellänikin sellainen lievä jano edelleen on milloin mistäkin. Se ei enää ole himo. Uskon, että janon syy on vain siinä, että ihminen on tapojensa orja. Olen totuttanut itseni ryyppäämään kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Janon iskiessä pohdiskelen sitä. Aloitan yleensä muistuttamalla itseäni, että kukaan ei pakota olemaan selvin päin. Tämä on itselleni erittäin tärkeää. Siinä kaapissa on pullot, alkosta saa lisää, senkun otat, ***kele, jos mieli kerran tekee. En ole luvannut kenellekään, en oikeastaan itsellenikään, olla koko loppuelämääni selvin päin. Saan aloittaa kännäämisen vaikka heti, jos haluan. Ei mitään tarvetta kiukutella, että voi minua raukkaa, en saa enää viinaakaan ottaa. Saan ottaa. No haluanko? Haluanko juuri tänään, juuri nyt? Onko nyt hyvä päivä ryypätä? Tulisiko siitä hyvä fiilis? Tekeekö oikeasti niin paljon mieli? Jos tekeekin, tekeekö vielä, jos otan kupin kahvia ja käyn koirien kanssa kävelyllä? Toistaiseksi olen luovinut ihan onnistuneesti pahat tilanteet ohi. Ehkä sorrun illalla, ehkä huomenna, ehkä en…
Millälailla hermostut, runeh, mikä saa sinut haluamaan alkoholia? Liikuntaa suosittelen, jotakin, missä voi purkaa agressioitaankin, vaikka umpihankikävelyä.
Jaa, ehditkin tuohon väliin. Voitko silti liikkua, vaikka jalat ovat murtuneet (kaiketi sentään parantuneet)?
Reilu 5kk takana ja viimeksi perjantaina tuli mieleen et oisko valkkaripullo. Oli murheita ja kiukutti. Mietin et laitan itseni nätiksi, juon sen viinin ja biletän täysiä ja pidän hauskaa, mutta sitten aloin miettimään, että miten siinä kävisi oikeasti, ja pikkuhiljaa se juomishimo hellitti. Sinänsä tyhmää, että saa kamppailla edelleen noita fiiliksiä vastaan, mutta melko helposti ne taittuu sisäisellä järkipuheella. Sinänsä jännä, et nykyään noi fiilikset tulee yksin kotona ollessa, ilman että on mitään oikeita kiusauksia edessä. Jos on jotkut juhlat, ihmisillä alkoholia edessä ja periaatteessa pystyisi tosi helposti juoda, ei kiusausta niinkään tule. Et ei se ehkä ole niinkään alkoholinhimoa vaan lähinnä kaipaa nopeaa turrutusta johonkin ikävään oloon. Pitää vaan muistaa, että juomalla se hetkellinen ikävä olo lopulta vaan pahenee ja pitkittyy.
Kiitos viestistä, kyllä mä liikkua voin mutta en sillä lailla miten haluaisin. Siis päivittäin käyn kävelyllä ja siinä se sitten onkin. Pelasin lentopalloa ja salibandyä mutta kyseiset lajit voi unohtaa. Lentopallo niskan takia ja sählyssä murtu jalkapöydästä luu. Toisesta jalasta murtu nilkka muutama vuos sitten (kännissä), mutta kyl jalat siis parantuneet, en vain halua murtaa enää mitään. Joka päivä niska niin kipeä että vetää mielen synkäks eikä mikään huvita. Tutkittu on mutta ainoa mitä voi tehdä, on fysikaalinen (kallista) ja särkylääke. Kesää tässä odotellaan…rullaluistelen kesäisin. Onhan noita jumppia ja punttista, mutta kun ei kiinnosta sellanen missä ei ole actionia.
Mua rupee yleensä ottaa päähän ihmisten minä itse/päällekäyvä/itsekeskeinen/alistava käytös ja silloin kun vielä olin kunnossa ja dokasin niin sellaset ihmiset yleensä putos laakista vasurilla Se aika on onnex ohi ja kasvatti kyllä että ei siitä mitään hyödy. Nykyään on vaan nieltävä itsekseen kaikki paha. Mun on vaikea myös duuneissa olla jos siellä sattuu olemaan sellasia “kuningas” tyyppejä, monessa paikassa on ollutkin ja paria vetäsin kans daijuun
Luonteeltani olen kylläkin erittäin hyväntahtoinen, mutta huonot hermothan mulla on joten sitä on saanut mitä on tilannut.
Ei ole poissuljettu ei, mutta pitäisi olla työvoimakoulutusta tai vastaavaa minkä työvoimatoimisto kustantaisi (työkkärissä juteltu jo asiasta). En pysty menemään omaehtoiseen opiskeluun, kun mulla on omistusasunto. Ei pärjää pelkällä opintotuella. Eikä tässä iässä enää kolmatta ammattia viitsisi hommata enää “huvin” vuoksi. Pitäisi olla sellasta missä viihtyy ja mistä pääsis mukavaan työhön.
Olenkin noita työvoimakoulutuksia viikottain katsellut, mutta ei ole sellaista ainakaan tähän päivään mennessä löytynyt mikä kiinnostaisi. Maahanmuuttajille on muuten välillä ihan hyviä kursseja tuolla saralla. Joskus tuli myös istuttua yhdellä työvoima"koulutuksella" missä oli vain pakko käydä (pelaamassa pasianssia) tai katkaistaan työttömyysraha.
Eläkettä odotellessa… lainailen mielenkiintoisia kirjoja kirjastosta ja opiskelen ajankuluksi.
Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia ja taipumuksia. Itselläni on ollut voimakas taipumus alkoholoisoitua. En tiedä, olisiko minua auttanut geenitesti ennen juomishistoriani alkuhämäriä, jonka perusteella minua olisi voitu varoittaa. Monia asioita tiedämme, kuten ylipainon terveysriskit. Silti laihdutus on vaikeaa. Uskon silti, että jos ihan oikeasti olisin kyennyt ymmärtämään, mitä riippuvuus tarkoittaa, olisin voinut olla ottamatta ensimmäistä ryyppyä. Mutta ihan oikeasti en olisi tiennyt ennen tätä kokemustani - olisin siis tiedosta huolimatta juonut.
No jatkoa…
Nyt kun en ryyppää, enkä sumenna mieltäni ja kehoni toimistaa, on kirkastunut joitakin asioita. Muistan ne kyllä ajalta ennen ryyppäämistä, mutta koska olin silloin nuori, ne pystyi pistämään nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Yksi on kehoni tapa reagoida stressiin. Reagoin kohtuullisen pieneenkin stressiin voimakkaasti. Voin olla ulkoisesti rauhallinen, mutta verenpaineeni on pilvissä (alapaine reilusti yli 120, yläpaine yli 200). Vaikutus kestää stressitilanteen jälkeen useamman päivän. Stressitilanteeksi voi riittää sosiaalinen tilaisuus, esim. vähän muodollisempi juhla ja ihan kauheeta, jos joutuu avaamaan suunsa! Tällaisten tilanteiden aiheuttamaa epämukavaa oloa olen korjannut viinalla, ja edelleen haluaisin helpottaa kyseistä tuntemusta. Yritin viimekerralla siihen törmätessäni käyttää hoitona pitkää kävelyä - ei mitään apua. Tämä ei ole alkoholin poisjättämisestä johtuvaa, tämä on ollut alle kouluikäisestä. Valitettavasti ikä ja kokemus ei ole korjannut ongelmaa.
Toinen tuon stressiherkkyden lisäksi on vaikeus puhua läheisille ongelmistani. Suojelen heitä tai en kestä heidän negatiivisia reaktioita. Nyt puhun ihan fyysisistä, ei juomisen aiheuttamista jutuista. Nämä asiat ovat ihan “normaaleita”, joista puolisoiden pitäisi kyetä keskustelemaan. Kun ei vaan pysty niin ei kykene. Se aiheuttaa suuren yksinäisyyden tunteen, kaikki taakka on omilla harteilla. No jos menen leikkaukseen, jossa on kuukauden sairausloma, en kai pysty sinne kertomattakaan mennä? Jos ottaisin vähän viinaa, pystyisin puhumaan. Tämäkään ei ole alkoholin tuoma ongelma, tämäkin puhumisen vaikeus on ollut aina. Viinalla olen korjannut ongelmaa.
Nämä asiat voivat vaikuttaa pieniltä. Eivät ne ole. Tässä herkästi reagoivassa kehossa joudun elämään, liika ujon pääkopan kanssa. Viina on ollut lääke. Hurja lääke. Pysynkö ilman sitä hengissä? Haluanko pysyä hengissä? Ihan selvästi minulla on aika voimakasta masennusta - edelleen. Lääkitystä en halua tai haluaisi. Odottelen edelleen, että kyllä tämä tästä, ulkoilen, syön terveellisesti, teen hyviä asioita ja jonain päivänä huomaan, että valoisat hetket ovat pidentyneet.
^Luulen, että kaltaisiasi ihmisiä on Suomessa paljon. Siitä tullee täkäläinen juomakulttuurikin.
Mäkin muistan nuorempana stressanneeni sosiaalisia asioita ihan hirveästi, mutta lähtökohtaisesti olen ihan ekstrovertti. Eli vaikka jännitän sosiaalisia tilanteita jonkin verran, enkä aina tiedä miten olla, puheliaampi puoleni pulpahtaa ulos. Sitten pääsenkin miettimään, mitä tuli sanottua ja kenelle ja oliko siinä mitään järkeä, minkälaisen kuvan taas itsestäni annoin, ja olenko juorunnut. Juoruaminen on jotakin, mitä itsessäni pelkään - en oikein tiedä pahensiko viina sitä vai ei, kenties. Ainakin silloin saattoi juopua omasta puhumisestaan ihan eri tavalla ja asioilla tuntui olevan enemmän merkitystä… tai oli olevinaan. Pyh.
wika
mulla on samanlaisia (varmaan suurimmalla osalla suomalaisilla on) tuntemuksia sosiaalisissa tilanteissa. Olen itse ruvennut aina etukäteen miettimään, että ei tähän kuole ja mitä sitten jos sattuu sanomaan pikkasen väärin tai jotain… Pääasia että tehtävä tulee hoidettua, mikä se nyt sattuu olemaankaan, mutta kelaa vaan että so what, ei tähänkään päivään asti niistä tilanteista ole mitään pahaa kehkeytynyt. Syvä hengenveto, rauhoittuminen ja rohkeasti suu vain auki omana itsenäsi! Kyllä se tilanteen jännitys siitä laukeaa kun juttuun pääsee. Sitten taas tilanteen jälkeen sanot itsellesi että, eihän sattunut mitään vakavaa eihän
Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa!
Tsemppiä!
Lääkkeenomainen on ollut myös minun käyttöni. Hienostihan sinä olet löytänyt niitä syitä, jotka tuota lääkettä ovat kaivanneet. Sama prosessi on ollut tässä meneillään ja nyt alkaakin olla enemmän kyse siitä, että miten sitä reagointia saadaan muuttumaan. Hidastahan se on, kun on jonkin tunne-reagointi-toiminta-kaavion sisäistynyt huolella ja pitkällä aika välillä. Kaaviosta on nyt tiputettu toiminnan kohdalta viina pois. Omalla kohdallani lääkkeen (viinan) virkaa toimittavat terapia ja AA. Terapiassa pureudutaan tuon reagoinnin takana oleviin tunteisiin ja yritetään sitä kautta muuttaa reagointia. Pikkuhiljaa tässä edetään. Terapia on asia, josta vosi olla apua myös sinulle.
“Olla juomatta”, on se hassua, että kun yleensä tekeminen vaatii energiaa, alkoholista eroon pääsyssä tekemättömyyteen tarvitsee voimia ja tietoista päättämistä olla ottamatta. Edelleen 8 kk jälkeen joudun olemaan ottamatta, vaikka halu on enää pieni tai korkeintaan pahimmillaan keskisuuri. Söin tänään paljon suklaata, aivot halusivat ja ajattelin nyt suoda niille sen. ne ovat viimeaikoina olleet suklaan perään. Täytyy kyllä stopata, alkaa muuten kilot kertymään. Masennus on lievittynyt, ehkä suklaa on auttanut .
Olen myös opetellut parempia tapoja kohdata ihmissuhdehaasteita ja muuttaa omaa reagointia rennommaksi. Olen ollut kova kohottamaan kierroksia esim. liikenteessä tai jonoissa, pahoista kommenteista ja painostuksesta. Muita ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Muutos on hidasta, mutta uskon, että jotain voi tehdä. Uskon, että se tekee vointini paremmaksi ja vähentää halua lievittää stressiä juomalla.
Olen liikkunut ja aurinkopäivinä nauttinut täysillä ihanasta kelistä. Olen siis lomaillut muutaman päivän. Pidempi loma tekisi varmaan hyvää, mutta pitkän loman huolenani on sortuminen vanhaan lomahupiini eli ympärivuorokautiseen känniin. Vaikka edellisestä on aikaa, on se niin lähellä edelleen.
Olen saanut kokea iloisia päiviä, parin ystävän kanssa ollaan käyty pitkiä keskusteluja ja pohdittu erilaisia asioita, etupäässä raskaita asioita mutta positiivisella tavalla. Ystävyydesta olen nyt saanut valtavasti voimaa, ja toivottavasti olen pystynyt antamaan tukea edes osan siitä määrästä, mitä olen saanut.
Wika,
on kyllä tosi ihana lukea näin postiivinen viesti sinulta, elämä voittaa.
Komppaan kovasti tuota ystävien merkitystä elämässä, vaikka perheellinen olenkin, niin niillä muutamalla tosi ystävllä on erityinen paikka elämässäni ja sydämessäni aina.
*itutusko tämän saa aikaan (naapurit “lainas” viinat - meillä on baarikaapissa edelleen juomisia, vaikken itse juokaan, ja en nyt oikeen saa suoraan sanotuksi, että *ittu nyt tuokaa heti vastaava määrä tilalle tai maksakaa, se harmittaa)? Vai sortuminen liikaan suklaan syöntiin? Sokerihumala ei tee hyvää. Vai stressi töissä? Miten sitä purkaisi? Vaikee homma tehtävänä, pitäisi vaan reippaasti käydä hommaan kiinni.
Eli nyt vaan tekisi mieli purkaa levotonta oloa. En halua oikeasti ottaa viinaa enkä otakaan, mutta milläköhän tämän olon saisi helpotettua? Hassua, että tällaisiakin tuntemuksia tulee, ei oo aikoihin tullut, on kyllä ollut masishetkiä, syviäkin, mutta ei tällaista. En nyt kehtaa soittaa naapureille siitä viinasta, ajattelin vielä ootella, koska en nyt sitä viinaa tartte (ei oo vieraita tulossa), mutta hei, kertokaa, miksi tää jäi kaiveleen? Mun on vaikea olla antamatta ja auttamatta, jos toiset tarttee, ja lupaa maksaa tai tuoda tilalle, vaikka muistan, että aina se takaisinmaksu on niille vaikeeta. Jatkossa aion olla tiukempi, vaikka en ole luonteeltani nipo. Jotain haluan kyllä kaapissa pitää, puolisokin tahtoo joskus vähän ottaa. Sekin harmittaa, kun tulee hyväksikäytetty olo, vaikka kyllä nekin omalla tavallaan auttelee itsekin. Mun yksinkertaisella päällä on kuitenkin helpompi ajatella, että jos lainaa munia, korvaa ne munilla, jos kyytii jonnekin, saa vastaavasti itse kyydin jne. tai sitten on keksitty sellainenkin kuin raha.
Ja siis ongelmahan ei ole nyt itseasiassa mikään muu, kun että mulla on just nyt levoton olo, jonka haluaisin heti helpottuvan. Jatkossa pitää välttää tällaisen olon aiheuttamista.
Mä hommasin itteni puutyöpajalle ja päivät vaan vilahtaa! Kantsii keksiä joku kiva harrastus. Tee vaikka joku miljoonan osan palapeli, pääasia että saa onnistumisen tunteita ja aikaa kuluu.
Ja panimoteollisuushan ei sos terv kustannuksista välitä, vaan voitoista.En ol ekonomi tai controlleri, mutta luulempa, että peruskaljassa tai sidukassa on ihan kiitettävä kate.
