Hei, ainakaan sun terveys ei ole enää huonontunut! ja ainakin mulla naama näyttää nyt ihan erilaiselta kun nestelastissa. Minä kas odotin jotain suurta tapahtuvaksi, mutta kyllä tämä hiljaiselo on se mitä eniten kaipaan. Rauhassa toipumista ja selville vesille pääsyä! Elämä tuntuu hyvältä kun ei tarvitse tyhjentää pulloja ja juosta kaikkia kapakoita läpi tyhjyyden täytteeksi. Tsemppiä!
Tässähän sitä on mietittävää ja jos sopii, niin koetan auttaa sinua ajattelemaan asian toisin. Terveytesi ei ole koehtunut, mutta sinulla on varmasti paremmat mahdollisuudet sen parantamiseen, kuin juodessa. Kaikkea ei voi saada heti eikä aina sellaisena kuin sen kuvittelee saavansa. Älä laita liian suuria ehtoja kaikelle, kuin se määrittelisi tason johon olisit tyytyväinen. Ehkä kannattaa olla tosissaan tyytyväinen jo siihen mitä on, ettei ainakaan ole mikään mennyt huonompaan suuntaan, joka varmasti tapahtuisi, jos joisi vielä.
Lähimmäiset ovatkin se suuri koetinkivi, kun heidän ajatuksiaan ei voida muuttaa siinä samassa ajassa, kuin omat muuttuu. Usein kuulee juuri tuon kaltaista pettymystä tai jopa riitoja sekä avioerojakin, kun se perkeleen äijä tai ämmä ei enää teekään, kuten käsketään omantunnontuskissaan tai ole sellainen ennaltaarvattavissaoleva syntisäkki tai riepu jota sitten heitellä mielinmäärin. Joku sanoi tosissaan joutuvan painimaan sen puolison kanssa, kun se suuttui oikeasti äijänsä mielipiteistä ja edesottamuksista, kun sellaisiin ei ollut tottunut. Äijä oli kulemma ennen juoksut kuin aropupu tehden kaiken mitä vaadittiin, mutta nyt uskalsi raittiina sanoa vastaan, siis ennenkuulumatonta. On sellaistakin kuultu, että puoliso on halunnut sen äijänsä juovan taas, kun siten se on muka siedettävämpi. Ei vissiin ole tuntenut miestänsä koskaan oikeasti, kun nyt se on muuttunut joksikin toiseksi. Asiassa on perää, kun ainakin minä en tuntenut sitä heppua jonka löysin sairauteni takaa, mutta jos siitä hepusta pitää itse, niin muiden on tyydyttävä siihen.
Pidätkö sinä itsestäsi? Jos et, niin miksi et ja jos pidät, niin onko muiden pitämisellä sitten väliä?
On varmaan enemmänkin tosiasia, kuin poikeus näiden läheisten puolesta se, että saattavat epäillä, kyräillä ja huomattaakin jostain, jopa vuosikausia, vaikka kaikki pitäisi olla kondiksessa, mutta näin se vaan menee, ettei ne läheiset, ystävät ja kaveritkaan ota aina sitä raittiutta tosissaan, vaikka kuinka sitä heiltä odottaisi.
Läheisillä saattaa olla omat ongelmat ja pieninhän ei ole se, että saattavat olla menneisyyden vankeja, kun yhä edelleen pelkäävät lupausten rikkomisia, tuntevat pettymyksiä, valheita, pelkoa, vihaa, kaunaa ja katkeruutta. Kaikki muuttuu, mutta kaikelle pitää myös antaa aikansa, jos kun ne omat toimet vielä antaa heille siihen mahdollisuuden. Itselläkin on raittiutta useampi kesä ja yhä vieläkin huomaan joissakin asioissa pientä pelkoa, että jos … Se on heidän asia ja minun asia on vain olla raittiina. Ei se ole sen kummempaa.
Mitä tulee siihen yksinolon tunteeseen, niin itseäni on kovasti aluksi auttanut se, että minulla on tovereita joille voin soittaa, mennä käymään, pyytää käymään. Minulla on myös mahdollisuus kääntyä Jumalani puoleen, jos ja kun tarvetta on. Rukoileminen on auttanut minua monasti heikkoina hetkinä, kun en tiedä mitä tehdä tai muuten on ollut tarvetta hiljentyä ja etsiä sielulle rauhaa.
No, en tiedä auttaako tuo, mutta jotain kumminkin tuli kirjoitettua. Kyllä se siitä lutviutuu, kunhan tekee kaikensa, että saa olla raittiina, ettei mikään pakota siihen, vaan näkisi mitä kaikkea kivaa oikeasti on siinä lähellä.
Itseäni on tosissaan ihmetyttänyt sekin, että mulla on aivan julmasti ihmisiä tässä lähellä, mutta ketään en ennen nähnyt tai kokenut sellaiseksi, vaan pikemmin pelkäsin kaikkia ja työnsin luotani omien pelkojeni saattamana.
Raitista päivänjatkoa sinullekin.
Kiitos Nyyskylle ja Rahvaalle rohkaisevista kommenteista, hyvää yötä 
.
Hei Wika ja nyt tarvitaan vahvuutta!!! Minulla iski samanlainen olotila 4,5 kuukauden kohdalla. Naama tosin näytti paremmalta mutta esimerkiksi painoa oli tullut jopa lisää (kamala asia minulle 
), kehuja ei enää (jos juuri muutenkaan) kuulunut, tunsin että elämä on tylsää. Aivan kuin lapsi joka ei saa karkkia, olin odottanut pikapalkintoja ja pettynyt. Tärkein ihmissuhde oli muutenkin kunnossa joten siinäkään ei tapahtunut mitään mullistavaa positiivista. Mitä tein? JOIN tietysti ja monta kertaa kolmen viikon sisällä. Seuraukset voit lukea ketjustani joulukuun loppupuolelta…Todetakseni että sama vanha ahdistus ja morkkis palasi kovinkin nopeasti ja naamakin alkoi heti näyttää tutummalta. Jumankauta ihan vikatikki. No nyt on taas kelkka käännetty ja tämä vuosi on ollut vesiselvä 
Ei ole niin kurjaa asiaa ettei sitä juomisella voisi vielä pahentaa. Tsemiä!
Niin, kylläpä sen on saanut huomata jo kahden ensimmäisen vuoden aikana, että raittius ja raitistuminenkin ovat kovin juttu ehdottomasti raittiille itselleen. Totta kai lähimmät ihmiset ovat iloisia ja helpottuneita, kun he näkevät juopon oikeasti muuttuneen ja voivat siltä osin ruveta elämään omaa elämäänsä, mutta raittiuden “uutuusarvo” tuntuu rapisevan muiden silmissä aika nopeasti. Joku tuttava saattaa kysäistä vielä joskus harvakseltaan, kauankos olenkaan ollut jo juomatta, mutta siinäpä se. Varsinaiset puheenaiheet ovat jo enimmäkseen muuta.
Toisaalta. Taitaa olla juuri meille alkoholisteille tyypillistä kuvitella maailman pyörivän itsemme ympärillä, joimme tai emme? 
Toki jokainen meistä kaipaa joskus tunnustusta ja raitistuminen jos mikä on kehuttava saavutus, mutta niiden kehujen varassa selvistelevä ihminen on minusta juurikin kuin lapsi, joka tekee kotonaan palveluksia karkkipalkalla. Omalta osaltani olen huomannut ja hyväksynytkin jo sen, että ihmiset nyt vain sattuvat olemaan keskimäärin kiinnostuneimpia omista asioistaan, enkä minäkään ole tässä mitenkään poikkeus. Mutta se toisaalta sopiikin hyvin raittiuteni perimmäiseen henkeen: olen alusta asti pitänyt melko matalaa profiilia ja suurten puheiden sijaan antanut tekojeni puhua, koska halusin lopettaa koko juomisenkin itseni takia. Raittiuteni on yksityisasia, jonka voin kyllä jakaakin jos sopiva tilanne tulee, mutta en kulje maailmalla kädet levällään raittiuden ilosanomaa julistaen ja irtokiitoksia keräillen. Tuollainen mentaliteetti olisi tarkemmin ajateltuna melko alkoholistinen.
–kh
1 tykkäys
^Erittäin matalalla profiililla itsekin lähdin liikkeelle ja edelleen sekä juomiseni aste että nykyinen juomattomuus ovat vain ihan parille ihmiselle jaettu tieto. Itseni vuoksi lopetin, mutta ajattelin kuitenkin, että muutokseni heijastaisi enemmän jotain positiivista takaisin. Ymmärrän, että olen liian hätäinen ja odotin kaikkiaankin liian suurta. Itselle tämä on ISO juttu ja nyt olen ensimmäisiä kertoja uskaltanut ujosti positiivisten ajatusten puolelle surkeuden suossa rämpimisen sijaan. Ihan ekoja kertoja on nyt viime päivinä tuntunut hyvältä lopettamisen jälkeen. Se olkoot palkkioni tässä vaiheessa, se on hieno palkkio.
Jos positiivista vastakaikua raittiudestaan ei oikein saa, kyse voisi olla ihan siitäkin, että raittius on nykyään loppujen lopuksi jopa harvinaista. Aikuisväestöstä yli 90% käyttää alkoholia, ja kun alkoholinkäyttäjät tuppaavat viihtymään toistensa seurassa ja raittiit piirit rakentuvat usein juuri raittiuden ympärille, maailmat eivät oikein kohtaa silloin, kun juova ja juomaton ihminen sattuvat yhteen ja puhe kääntyy juuri alkoholinkäyttöön?
Suurin osa alkoholinkäyttäjistä on heitä, joille alkoholi merkitsee elämässään paljon vähemmän ja ilmeisesti jotain muuta kuin meille täällä palstalla, joten ehkäpä suurin osa ihmisistä ei vain oikein tiedä, mitä raitistuneelle pitäisi sanoa? Positiivisen palautteen puute saattaa johtua toki siitäkin, että toisella on itselläänkin alkoholiongelma, jolloin raittiit ihmiset voidaan kokea hämmentävinä, jopa uhkaavia. Muistan itsekin juoma-aikoina suhtautuneeni juomattomiin ihmisiin joko epätavallisen kiinnostuneesti tai sitten epäluuloisesti, en ikinä neutraalisti.
Loppujen lopuksi raittiiksi asti selvinnyt ihminen taitaa olla päällisin puolin niin tavallinen, ettei häneen kiinnitetä sen suurempaa huomiota kuin kanssaihmisiin keskimäärin? 
Miksipä minun oikeastaan pitäisi odottaakaan saavani erityiskohtelua, jos kerran näytän normaalilta ja toimin tuolla ulkona ihmisten joukossa herättämättä huomiota? Enkö minä silloin juomavuosinani pohjimmiltani halunnutkin sitä, että voisin olla normaali ja yhtä hyvä kuin “muutkin”? Suomessa tuntuu lisäksi muutenkin olevan tapana olla puuttumatta toisten asioihin kovin herkästi, “vaikeneminen on myöntymisen merkki”… Eli jos en saa palautetta, kaikki on kai sitten ok?
Onko sitten lopulta niin, että raittiuden arvon ymmärtää parhaiten toinen raitis? Ja jos kyse on vieläpä joskus alkoholia käyttäneestä raitistuneesta, hän ymmärtää selvänä elämisen todellisen arvon paremmin kuin kukaan muu?
–kh
Aattelinpa ottaa toisenlaisen näkökulmam tähän. Eli koska me suomalaiset ollaan aika huonoja antamaan myönteistä palutetta niin ainakin henk. koht. olen iloinen siitä että en ainakaan saa enää negatiivista palutetta. Juopotteluaikoina ainakin sosiaalinen kontrolli pelasi; sääliviä katseita naapurilta, epäluuloisia katseita töissä. Tuntui kun suurinta syntiä olisi tehnyt ja silti suurin osa kansasta käyttää alkoholia. Nyt pystyn kohtaamaan katseet ilman alistumista ja häpeää. Eläköön elämä 
1 tykkäys
Harvempi oikeastaan on valmis vastaanottamaan sitä, jos sellaista saa tai sitten mikään ei riitä, kuten meille alkoholisteille on tyypillistä. Eiköhän sekin tuo elämään sitä jotain, kun iltasella voi olla päiväänsä tyytyväinen.
Tänäänkin on ollut raitis päivä ja se on todellakin myönteistä palautetta siltä joka järjestää meille tilaisuuden löytää se mahdollisuus.
Tuo raittiudessa onkin omista muistoistani hienoja juttuja, kun ei ole niitä sosiaalisienkohtaamisien pelkoja. Esim, kaupassa käynnit(hyvin arkinen asia) voi ajoittaa milloin itseä huvittaa, eikä tarvitse aina yömyöhällä shoppailla.
Huvittavaa kuinka joululahja ja vaateostoksetkin oli mahdotonta tehdä ilman muutamaa bisseä.
Mutta ettei aiheesta karata, niin viinan himo ja kauanko sitä kestää on hyvin henkilöriippuvaista. Eräs ystäväni kertoi vain ammentavansa voimaa lisää tuosta himosta. Itse olen sellainen etten varmasti ikinä täysin himosta eroon pääse, mutta uskon että se ajankanssa vähenee. Viinan kanssa kummiskin läträtty 16 vuotiaasta ja sit 20 vuotiaasta jo oikein kunnolla, ni eipä ne aivot kovin nopeasti unohda…päivä kerrallaan eteenpäin
Minusta Nyysky toi esille hyvän näkökulman.
Jotain tuollaista se kai parhaimmmillaan on, tuntee olevansa ok muidenkin silmissä. Ja pääasia on se, että omissa silmissään.
Jokaisella on omat motiivinsa, mutta minä raitistuin ihan itseni takia, ja niinpä olen ollut pelkästään tyytyväinen kun kukaan ei ole asiaan huomiota kiinnittänyt.
Viinan himo on, tai ainakin täällä olevien mielipiteiden mukaan kovin yksiläöllinen asia. Joillakin se asia seuraa mukana vuosia, (osalla ehkä siksi että jää koukkuun siihen “raitisteluun” mutta osalla varmasti ilman omaa halua) ja joillekin asia on kertaheitolla selvä.
Se, että ne “kertaheitolla” ratkaisunsa tehneet eivät täälä niin monilkuisina ole, johtuu yksinkertaisesti siitä että he eivät tästä asiasta puhele missään muuallakaan. Ovatpa vain itsensä kanssa asian sopineet.
No, minä join muutaman kymmenen vuotta, joka helkutin päivä, ja se oli todella säännöllistä elämää. Sääntö oli se, ettei juominen sanut häiriintyä. Joka illaksi piti huolehtia kaljaa riittävästi.
Ja ensimmäinen päivä ilman oli se vaikein, aikalaillakin vaikea. Toinen päivä oli muuten toiseksi vaikein, mutta kyllä aika tehtävänsä tekee -kun antaa sen tehdä eikä haikaile itse sen ongelmansa perään. Ei hyvällä eikä pahalla, ainakin minun kohdallani oli oikea ratkaisu tehdä kertakaikkinen pesäero paitsi alkoholiin myös alkoholiongelmaan.
Pari-kolme kuukautta, suurin piirtein, ja ne viinahöyryt olivat kokonaan poissa. Niin, kuka tietää, josko joku asiaan perehtynyt lääkäri oikein tarkkaan sisäkaluni tutkisi, niin ehkäpä sieltä jotain pitkän juomisen aiheuttamaa vielä löytyisi. Mutta, se asia on hoidossa silla että enpä rupea sitä kaivelemaan tohtorienkaan kanssa.
Niinhän ne sanovat ettei täysin tervettä olekaan, on vain niitä joita ei ole vielä tarpeeksi tutkittu.
Mutta, tulen itse ihan tällaisena itseni kanssa toimeen ja se riittää minulle.
Mutta sitten taas takaisin, ehkä pääsin asiasta kuin koira veräjästä, ja monella muulla voi olla tiukempi paikka. Voi olla parasta jättää ennustelematta muiden kohdalla sen paremmin hyvää kuin pahaakaan… mutta ainakaan toivoa ei kannata heittää. Jos kerran se minun kohdallani parinkymmenen vuoden -pidemmänkin ajan- jatkuvan kännin jälkeen oli mahdollista ilman isompia tuskia niin kyllä muillakin ainakin mahdollisuus on.
…Ei tää selvänä olo niin kauheeta oo… ihan hauskojakin päivä on eteen tullut. useammin kuin kännissä.
Minä varmaankin kuulun näihin “kertaheittäjiin” Varsinaista viinanhimoa en ole tuntenut kuin pari kertaa jossain tuossa kolmen kuukauden tienoolla. Puoli vuotta taaksepäin päätin että juominen loppui nyt. Samalla tavalla lopetin aikoinaan tupakoinnin.
Käyn tätä palstaa lueskelemassa silloin tällöin ja joskus ihmettelen kuinka aktiivisia kirjoittelijoita jotkut nikit ovat… tai lähinnä ihmettelen miten heiltä liikenee tänne niin paljon aikaa Tämä palsta voi tietty olla niin hyvä voimavara että siksi viihtyvät… ja eikäpähän asia minulle sen ihmeemmin kuulu. Itse en edes halua miettiä viinaan liittyviä asoita päivittäin… tyyliin: poissa silmistä, poissa mielestä.
Näin on minullekkin käymässä ja hyvä niin, koska se on mielestäni merkki toipumisesta ja vapautumisesta alkoholin “syleilystä”. Jos ja kun viinakset kuitenkin joskus käyvät mielessä, niin ajatukset ovat pääosin tyyliin, että ompa hyvä olla ilman, tai onneksi ei tarvi/huvita ottaa, eli positiivisia ajatuksia sen sijaan, että voi vittsi kun ei saa, tai voi ottaa. Ajatukseni ovat ihan aitoja sisältä kumpuavia tunteita, eikä väkisin väännettyjä pakkoajatuksia jotta pysyisi raittiina.
Minusta tämä palsta on nimenomaan voimavara. Itse kun en ole missään käynyt ulkopuolista apua saamassa, tämä on mulle se. Kun on sekä kotona että töissä netti aina auki, sitä on tapana kiertää pikaseen kurkkaamassa kaikki vakipaikat, eipä siinä kauaa kulu. Ei mulla ole mitään tarvetta olla erityisesti ajattelemattakaan juomista, vielä on prosessi kesken. On tässä sopeutumisvaikeuksia ollut ja varmaan vieläkin, vaikka nyt tuo viinan mieliteko on kyllä hiipunut hetkittäisiin - toistaiseksi ohimenneisiin - leimahduksiin.
Oman ajatustavan muutosta kuvannee (ja samalla sitä, miksi niitä hurraa-huutoja ei muilta kuulu), että aikaisemmin suhtaudun tosi epäilevästi “vtn absoihin”. Ja yleensä sellaisiin, jotka ei ryypänneet, tai naukkasivat pari kupposta ja olivat muka niin kännissä - amatöörit, lapsukaiset. Nyt näen ympäristön viinamyönteisyyden ja olen hämmästynyt. Aiemmin en voinut edes kuvitella elämää ilman alkoholia, en omaa enkä muiden. Ja kuten moni on todennyt, lopettaminen ei ole mahdotonta, oikeastaan se on aika helppoa. Siihen, että jaksaa odottaa muutosta, siihen olen nimenomaan tarvinnut kanssakokijoiden tukea. t. Vtn abso nyt itsekin
Hyvin ja erittäin paljon samaa mieltä kuin Prossa ja Wika ja jaana.muru muun muassa. Itteeni eniten auttanut pelkkä plinkki oman tahdon lisäksi + oikea hetki ja tilanteen järjettömyyden toteaminen viime kesän helteillä aivan ensisilmäyksellä Todelliseen Totuuteen. 7.kuukausi nytkähti liikkeelle, 25 vuotta on vastaavasta tilanteesta aikaa, vähän jollekin muulle, ihan hyvin omalla kohdallla.
Riitely jäi vuoden vaihteessa ketjuissa onneksi pian taakse ja tänne on järjellisempää tulla lukemaan muita, vaikkei itse aktiivina kirjoitakaan, kuin itselleen, mitä teen anyway joka päivä.
Mitään en ole lisännyt tai muuttanut peruspäivien kaavoista, paitsi tän foorumin mukaan tulo melko säännöllisesti ja ajattelutavan nurinkääntö suhteessa alkoon ja totaalinen vapautuminen dokaamisen lieveilmiöistä = Very Big Tseins kuitenkin - hyvin pitkälti. Viinan himotus ei ole vaivannut, muutenhan tää elo olis helvettiä kestää. Ne juodut määrät tais riittää tälle jäbälle. Vain hyviä puolia raittiissa päässä.
Tänään en palaa menneeseen elämäntapaan, ei houkuta tai koukuta. Joka viikko ja päivä tää on kuin kevyempää, mutta eri tavalla kuin alun vouhottamisessa (3 kk tienoo) ja luontevampaa ja yhtä paljon kiinnostaa kalija kuin rööki, ei yhtään. Vastareaktio siihen, mikä aiemmin oli sitä viunan himoomista ja pakkokaaatamista ja fyysistä riippuvuutta.
Niin - Väitän, että kun olosuhteet ovat suotuisat ja on saanut tarpeekseen vaiheiluista, valheista ja karmeista oloista, näennäisen vähilläkin lisäapueväillä jotkut pääsee raittiuteen käsiksi ja jaloiksi porskuttamaan siihen puhtaaseen altaaseen ja ensin matalampaan päähän kellukkeilla ja snorkkeleilla räpeltäen polskimaan. Kaikki lailliset keinot toki käyttöön ja yksinkin voi tai plinkin avulla + ammatti-apu-tuella saada motivaatiota tekemisiinsä. Jotenkin jossain puhuu tai kirjoittaa ylipäätään voimisestaan, fiiliksistä, se auttaa ja se on auttanut paljon, pelkkä toisten lukeminen. Mikä sopii toiselle sopii toiselle ja mikä joka toiselle niin sitten niin.
Itteensä voi palkitakin välillä ja paras fiilis tulee tasasen normista mielipuolesta. Vapautuminen himosta, joka ohjaili ja hääräilimääräili ajatuksia ja tekosia, on hyvä päästää irti lopullisesti. Voi se vanha kelju-kehno-koijari-konna-ketale käydä visiitillä, en mä sitä sisälle pyydä. Aika lunki välinpitämättömyys toimii.
On totta, että välillä maamme kosteus% jopa yllättää. Mainokset hienoista juomista ja toisten heiluminen pipa silmillä tunkiotuubassa ei vaan ole enää mun nykyistä elämää, olen muualla. Irti Pahasta. Ugh, ma pystyn siihen.
Hyvät viikonvaihteet ja raitista ja lumista viikon alkua kaikille !!!
Thank Heaven täällä on taas rauhallista !! 
Noin se vain omakin todellisuuteni lopulta muuttui, kun olin saanut ensin työllä ja tuskalla juotua kuplani puhki ja silmät aukesivat . Kun alkoholi rupesi mielessäni pikkuhiljaa menettämään kohtuuttomaksi paisunutta merkitystään, aloin huomata miten tavallista alkoholinkäyttö nykypäivän Suomessa onkaan.
Omassa päässäni olen päässyt jo siihen lopputulokseen, että alkoholi sisäisesti käytettynä on ihmiselle tarpeeton aine, osasipa sitä juoda omasta mielestään pikkuisen tai pikkuisen enemmänkin. Itse tuotetta kun tarkastellaan ilman mainosmiesten höpötyksiä: etanoli on liuotin ja hermomyrkky. Se “rentouttava ja sosiaalista kanssakäymistä helpottava vaikutus” on suomeksi sitä, että aivojen toiminta lamaantuu ja arvostelukyky laskee sitä enemmän, mitä pehmeämmäksi ihminen päänsä lipittää. Vaatii pikkuisen viitseliäisyyttä saada itsensä ulos ja vaikkapa kävelylle, mutta takaan että sen jälkeen olo on rento aivan eri tavalla, ilman haittavaikutuksia ja vieläpä ilmaiseksi. Sosiaalista kanssakäymistäkään ei ole pakko harjoittaa baareissa tai muuten humalaisten seurassa.
–kh
heips vaan olen ihan uusi täällä ja opettelen tavoille ja haluan jakaa ajatuksia muille ja muiden kanssa
tästä on jokunen aika sitten kun itse rimpuilin viinasta irti kun olin litkinyt sitä suunilleen 15v enemmän ja vähemmän mutta harhat ja pikku-ukot ovat kyllä tuttuja veikkoja olin siinä pisteessä että oli vain 3vaihtoehtoa kuolema vankila tai hulluen huone ellen lopeta ja rupesin toimiin se niin sanottu viinan himo tuli ja meni mutta mulla oli enemmän ongelmana tulla elämään takaisin kun hulluus meinasi viedä voiton mutta selvisin lääkityksellä kun sen sitten kokeilemalla vihdoin löysin ja sitten alkoi opettelu eläminen maailmassa…hui apua mutta selvisin kiitos monen vertaistukiryhmän ja ihmisen ansiosta…pahin taival kesti mulla 2 vuotta sitten rupesi tuntumaan elämä elämisen arvoiselta.mutta sitten tulee ne seuraavat vaiheet olo kuin liisa ihmemaassa 
mutta matkaa raittiuteen oli jo niin paljon takana ett uusia esteitä oli vaan raivattava tieltä pois sillä halusin löytää sen ihmisen jonka olin silloin juomisen aikoina hukannut ja aineilla hävittänyt …suosittelen kaikille matkaa raittiuteen…kivinen itkuinen ja raskas matka mutta niin ihmeellinen ja antoisa ja lopputulos löydät itsesi. 
Saparo, tervetuloa joukkoon!
Niinhän se on, että ei tässä pelkästään viinan juontia lopeteta, vaan opetellaan myös toimimaan ilman sitä erimoisissa tilanteissa. Olet ilmeisesti päässyt nyt jo pahimman yli, tsemppiä jatkoon.
joo voi sanoa ett olen aika hyvin saanut viina-pirun ja aine-pirun ja lääke-pirun kuriin,ei kyll paranisi sanoa tälläisiä sillä yleensä tulee heti takapakkia mutt mä aloitin tänä aamua uuden projektin…yritän lopettaa röökinpolton 
ei millään jaksaisi aloittaa uudelleen näitä lopettamis juttuja 
mutt mä yritän nyt kuitenkin…kävi miten kävi 
Moi
Mulla kesti eka puol vuotta. Kai se johtu siitä kun pää on tottunut kemikaaliin. Vuoden kun jaksaa purra hammasta niin varmasti helpottaa.
Kannattaa tehdä jotain mihin pystyy upottaa ajatukset, että saa mielestä tuon huikan ottamisen.
Ite kulutan aikaa tietokoneella oppien uusia juttuja…esim nettisivujen tekeminen ja netissä on paljon ilmaisia strategia-pelejä jos pelaaminen kiinnostaa. Laitankin muutaman peli-linkin, mitä itse pelailen.
Caesary http://caesary.r2games.com/
Kingsage http://www.kingsage.org/index.php?s=main&SD_FRAMEWORK_SESSION=4f8ca96a51f1135786cd95e44c8e5959
Ikariam http://fi.ikariam.com/
War of Legends https://secure.jagex.com/m=weblogin/g=waroflegends/loginform.ws?mod=wol-bridge&ssl=1&expired=0&dest=serverSelect.ws
Siinä on vähäksi aikaa tekemistä 
jos pelit kiinnostaa.
1 tykkäys