Nythän on niin, että Wika täyttää 1 vuotta! Onneksi olkoon, upeaa matkaa olet taittanut ja eikun reissu jatkuu vaan uusin haastein. Perässä tullaan, skoolaan sinulle täällä vihereällä teellä. 
Nyysky, haluatko käydä samaan taistoon uudestaan, jäikö joku kivi vielä kääntämättä? Nyt vaan yli ja ohi tuosta tunnelmasta ja pieni kertaus, joka on muuten opintojen äiti. Tsemppiä. 
Wika, onnittelut vuoden raittiudesta !
Rehellisyyttä ja sitkeyttä, sitähän raitistuminen on.
Tuollaisen urakan jälkeen kannattaa jatkaa eteen päin raittiina seuraava vuosi päivä kerrallaan. Perässä tullaan, pidetään välimatka samana. Ei tuhlata vapautta ola ottamatta yhteen tyhmään ranneliikkeeseen.
Onnittelut raittiista vuodesta tästäkin suunnasta.
Paljon Onnea täältäkin.1v on iso juttu.
Hienoa wika! 
Onneksi olkoon! Toinen vuosi menee heittämällä.
Hurjasti onnitteluita täältä perässähiihtäjältä
Kiitos onnitteluista, tuntuu todella hyvältä. Yhteys vähän pätkii täältä mökiltä, joten pidempää viestiä sitten rintamailta, kun sinne keritään.
Onnittelut Kanteleen pojaltakin. Vuosi on jo kova sana toipumisen tiellä.
Basilica skoolas vihreellä teellä, minäpä skoolaan valkoisella teellä
Hienoa Wika Onnittelut minultakin… vuosipäivä lähenee täälläkin.
Aika on suhteellista. Taaksepäin katsoessa se on kulunut hetkessä, eteenpäin katsoessakin se joskus kiitää, joskus taas matelee. Vuosi on mennyt nopeasti ilman viinaakin, vaikka alussa oli tuskaista. Ei tee viinaa mieli saati että himottaisi, mutta en tuota aloitusotsikkoa viitsi muuttaakaan. Toki kiinnostaa, iskisikö viina heti kiinni, jos yhden kaljan vaikka ottaisi, mutta voinen uskoa muiden kokemuksia, ei tarvitse kokeilla itse.
Muutenkin olen nyt muuttunut. Masennukset ovat vähentyneet ja helpottuneet sellaisiksi tavallisiksi alakulon hetkiksi, iloisia aikoja on enemmän. Moraali on parantunut samalla kun itsetunto on noussut kuopasta. Tuntuu, että olen nyt jättämässä taakseni tietyn ajanjakson elämässäni, olen muuttumassa himpun verran varmemmaksi, minulla on tulevaisuutta kauemmaksi kuin seuraavaan ryyppyhetkeen. Olen jättämässä joitakin “ystäviäni” taakseni, jauhamaan samaa levyä, olen sen jo kuunnellut riittävän monta kertaa. Toivon heille kaikkea hyvää.
Monet asiat vaikuttavat siihen, mitä meistä tulee. Moniin ei voi itse vaikuttaa. Mutta moniin voi, voi valita isoja muutoksia, voi valita pieniä päivittäisiä juttuja, lopputulos tulee aikanaan vastaan. Minulla on ollut lomalla hienoja kokemuksia, olen retkeillyt, kalastanut, marjastanut ja nähnyt monia lintuja, harvinaisiakin. Ja aion elää vielä ainakin kymmenen ihanaa vuotta, sillä otin koiranpennun - pitää heti korjata, vaikka siis ostin sen, oikea sana on SAIN sen.
Lähden jatkamaan hommia, hyvää loppukesää kaikille!
“minulla on tulevaisuutta kauemmaksi kuin seuraavaan ryyppyhetkeen”
Hei Wika! Tuo oli niin hieno lause, sain taas siitä uuden oivalluksen… Niitä tulee lähes joka päivä, on tää hienoa! Totta tosiaan, ei sitä juovana aikana osannut ajatella seuraavaa känniä pidemmälle. Se riitti, kun sen (ison) annoksensa sai. Ja sen jälkeen rupesi odottamaan seuraavaa annosta, mahdollisimman pian, tietty. Nyt tulevaisuus näyttää edessä ehjemmältä. Eikä se enää pelota. Kiitos tuosta ajatuksensiemenestä Sinulle!
Hauskaa päivää ja onnea uuden perheenjäsenen johdosta!
Itse olen pelännyt kesää aivan hirveästi. Että jos tekeekin mieli terassille. Aiemmissa mielikuvissa olin mielestäni trendikäs, kaunis menevä nainen. yms.soopaa. Nyt kun katson terassilla istuvia ihmisiä niin suurin osa näyttää aika kyllästyneiltä ja punanaamaisilta. Joten en minäkään siellä kovin hehkeältä näyttäisi. Siis unohdetaan nämä harhaiset kuvitelmat alkoholista ja vapaasta menevästä elämästä. Illuusioiden aika on ohi.
hei Wika- onnittelut melkein vuodesta - ja koiranpennusta!! Minusta koiranpentu on parasta masennuslääkettä mitä on keksitty.
Iskisi. Mutta pirullisinta on se, että sitä LUULEE, etä eka ei tunnu missään. Tämähän meni hienosti. Viikkoa myöhemmin olet kokeilemassa uudelleen…Toivottavasti olet minua (ja monia muita) viisaampi
Tuolta jaana.murun ketjusta inspiroituneena tein testin. Kun vastailen reilu vuosi sitten olleen tilanteen mukaan, saan 26 pojoa. Voimakkaan riippuvuuden lisäksi myös määrät olivat lopussa melkomoisia. “Urani” alussa määrät olivat yleensä pieniä, pippaloissa vedin kyllä aina överit, mutta arkisin riitti maltilliset pari paukkua väkeviä tai kotiviiniä muki pari. Vaikka määrät eivät olleet suuria, riippuvuus oli kyllä voimakas jo heti silloin. Joku lääkäri olisi voinnut tuumia, ettei ongelmaa ole, koska määrät eivät olleet mahdottomia, mutta näin lisäkokemusta hankkineena voin todeta, että ongelma oli jo silloin hälyttävä.
Olisiko riippuvuudelle voinut silloin jo tehdä jotain? Olisiko vastavalistus (eli alkoholin kielteisten puolisen esiin tuominen) tehonnut? Ei voi tietää. Tämä on vähän sama kuin miksi normaalipainoisten kannattaa kiinnittää syömiseensä huomiota, jos merkkejä painon noususta ilmenee. Periaatteessa asiaan olisi helpompi puuttua heti, mutta mistä tempaiset motivaation, miten päästä kokemaan pohjat ja saada herätys?
Mikä on turhamaiselle ihmiselle kalleinta, mitä menettää? Ulkonäkö (djaa), terveys (pah), seksuaalien kyky (paha), raha (ihan sama)…siihen pitäisi iskeä, mikä kullekin sattuu. Mainoksissa alkoholi lisää ystäviä, seksiä, ihmiset ovat onnellisia ja kauniita - missä tosielämän repivät riidat, tappelut, laskuhumalan itkut, turvonneet naamat, kaljapömppämahat?
Rypsipossua ei saa mainostaa sydämelle hyvää tekevänä tuotteena kun ei ole tutkimustuloksia, miksi kuitenkin alkoholin muka-hyötyjä saa vapaasti tuoda esiin ilman perusteita? Pahempia ja valhellisempia mielikuvia ne ovat!
Ja huom! En ole varmaankaan alkanut juomaan mainosten takia, kyllä se oli vaan se helposti koukuttuminen, joka sen aiheutti. Mutta mistä ihminen voi tietää? Silloin ajatteli, että juopot on juoppoja, niitä vähän halveksittiin. Ei sitä tullut mieleen, että miten juopoksi tullaan, että itsellekin voi käydä niin.
Taisi olla Juhani Seppänen kun kirjassan totesi, että jos alkoholi keksittäisiin uutena päihteenä nykypäivänä, niin se varmasti luokiteltaisiin kovien huumausaineiden joukkoon ja kiellettäisiin terveydelle erittäin vaarallisena päihteenä. Mainio desinfiointi-aine se kaupallisesti voisi kuitenkin olla ja sellaisena sitä voitaisiin myydä vaikkapa maalikaupassa.
Jokunen päivä sitten radiossa oli uutinen, että kodin antama malli kohtuujuomiselle oli jotenkin hyvästä, parempi kuin täysraittiuden malli. Yritin googlettaa uutista, mutten en löytänyt sitä enää. Muistan vaan, että uutisen kuultuani juttelin kyydissäni olleen poikani kanssa asiasta ja siitä, kuinka järjetön ajatus oli. Olisiko hyvä saada kotoa myös malli siitä, miten tupakoidaan kohtuullisesti, tai nautitaan kannabista sivistyneesti ja miten isompien juhlien kunniaksi otetaan vähän vanhempaa?
Kun etukäteen ei vielä tiedetä, kenellä on taipumus kehittää voimakas addiktio alkoholiin (vaikka kai siihen jokin geenitesti olisi), parempi olisi välttää sitä kohtuukäyttöäkin. Ja jos lähisuvussa on niitä, joille alkoholi maistuu, vähän suuremmalla syyllä vielä. En ole katkera, mutta kuitenkin mietin, miksi sorruin ja kuinka vaikeaa lopettaminen oli, ja olisiko tämän kohtalon voinut jotenkin välttää? Vaikka ilman oleminen ei ole nyt kovin vaikeaa tunnu olevankaan, monta vuotta meni elämästä hukkaan ja aina on pikku pelko persiissä, että retkahtaa kuitenkin.
Tässä tämä artikkeli aiheesta:
Alkoholin pienikin käyttö voi haitata lasta
Julkaistu: 20.08.2011 09:01
Oma äiti tai isä saattaa tuntua lapsesta vieraalta jo parin lasillisen jälkeen.
Se mikä vanhemmista tuntuu kohtuukäytöltä, voi tuntua lapsesta liian runsaalta, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Lasta ahdistaa etenkin aikuisen muuttuminen. Poissaolevasti, epäjohdonmukaisesti tai ylipirteästi lapselle puhuva aikuinen saattaa hämmentää ja pelottaa.
Perheen täysraittiuskaan ei Mäkelän mukaan välttämättä ole paras lapsen kannalta, koska silloin lapsi ei saa mallia kohtuulliseen juomiseen. Tämä voi näkyä nuoruudessa hankalina alkoholikokeiluina.
Lapsille ja nuorille tehdyn tutkimuksen mukaan 30 prosenttia kokee läheisen käyttävän liikaa päihteitä. Tutkimukset osoittavat, että isät juovat liikaa huomattavasti useammin kuin äidit.
STT
Minun ketjustani (Uusi, ihana Elämäni) löydät hieman keskustelua tuosta aiheesta, sivulta 14 ja siitä eteenpäin! Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Olisi ihan järkevää opettaa lapselle pienestä pitäen, että alkoholia ei tarvitse juoda milloinkaan ja elämä voi silti olla hauskaa ja nautittavaa. Viinamyönteinen yhteiskunta kaipaisi kunnon ravistelua. Tai pikemminkin selkäsaunaa…
No olipa radiossa jännästi uutisoitu, siinä oli tiputettu tuo muu osuus pois, googlettamalla tuon kyllä löysinkin, mutta ajattelin, ettei se voinut olla lyhennelmä tuosta. Minulta oli jäänyt tuo ketjussasi ollut osa huomaamatta, kun en ollut nettiyhteyksien päässä niihin aikoihin.
Omat vanhempani käyttivät vähän alkoholia, silti pelättiin, jos isä oli kännissä, vaikka se olikin silloin hauska, mutta samalla jotenkin outo, mentiin joskus karkuunkin.
Minun vanhempani kävivät aika ajoin “tanssimassa” ja tulivat kännissä kotiin. Isä oli myös hauska ja outo ja äiti tolkotti moneen kertaan, että vaikka he ovat humalassa niin heitä ei tarvitse pelätä. Enkä pelännytkään, lähinnä nauratti se selittäminen. Meilläkään ei kotona alkoholistista juomista näkynyt, mistä lienee sitten meille kaikille lapsille se periytynyt… Toiselta mummolta kai, hän oli rappioalkoholisti…
Muka ei kukaan välitä, vaikka olet juomatta! Joka kerta törmään tilanteeseen, että jossain vaiheessa iltaa kaikki tuijottavat mua kummajaisena. Ihan sama, josa annan kaataa vaikka viiniä lasiin, se huomataan, etten juo. Ja jos sitten kieltäytyy suoraan ja pyytää jotain muuta juomista, kyllä taas tuijotellaan. Ja kysellään. Tilanteet kun on sellaisia, että siinä istua tönötetään, eikä esim. haeta omaan tahtiin baaritiskiltä. Työhommia kun on, ei oikein voi tilaisuuksia jättää väliinkään. Ja kyllä noiden tilanteiden jälkeen iskee edelleen sellainen lievä levottomuus. Muutaman päivän veden pinta väreilee.
Miksi en ota? En enää ota. Olen muuttanut elintapoja.
