On ihan kamalasti tekemistä! Mukavia puuhia, kalastusta, pihan laittoa. Tuntuu, että olen nyt erityisen puuhakas, puuhakkaampi kuin vuosiin, energisempikin. Ei sillä tavalla, kuin alkoholista luopumisen alussa, jolloin olin ahdistunut, ja puuhasin täyttääkseni tyhjiötä ja purkaakseni levotonta mieltä (naapuri kyllä on tuumannut, että olen muka aina ollut työn touhussa, olin kännissä tahi en). No nyt kuitenkin on edelleen ollut terve mieli ja pääasiassa edelleenkin iloinen, ja vaikka hetkittäin harmistunut tai surullinen, ei epätoivoinen kuitenkaan.
Mökilläkin uskallan olla eri tavalla, rennosti. Alussa pelotti, että siellä sorrun, koska tapana oli kaataa heti huikat, kun perille pääsi, ja jatkaa sujuvasti niin pitkään, kun vaan pystyi eli kotio lähtöön. Viinat ei koskaan loppuneet, mulla oli juotavaa tolkuton varasto. Häivähdyksiä tulee edelleen, lieviä ja ihan tavoista johtuen, ei mistään juomisen halusta kumpuavaa.
Ystävyys ryyppykaverieni kanssa on haalistunut, yhteistä puhuttavaa on aika vähän, jos ei samoja juttuja toistella moneen kertaan. Ja mua ei varsinkaan huvita kuunnella sadatta kertaa, kuinka tylsä olen nyt selvin päin. Olen tosin vielä käväissyt iltaa istumassa, kun on pyydetty, mutta en ole vienyt viinaa mukanani, varmaan käynnit harvenee entisestään.
Kalaa tuli mukavasti, omiksi tarpeiksi ja sienipussi odottaa jääkaapissa käsittelyä.
Tämä ei ollut unta. Olin sukujuhlissa, kuohujuomaa tarjottiin. Tarjottimella ei ollut alkoholitonta, sitä kyllä sitten tuli jälkeenpäin, mutta mistäs silloin tiesin, olin sitten jo ottanut alkoholipitoisen. Feikkasin maljapuheen jälkeisen hörpyn ja laskin lasin pöydälle. En päässyt siitä mitenkään eroon, lopulta lasit kerättiin pois, ja mulla oli juomaton malja. Emäntä kysyi, ettei sitten maistunut, sanoin vain ei maistunut. Tuntui että kaikki tuijottivat. Teki niin tai näin, tuntui hankalalta. Väkeä oli sen verran vähän, ettei hukkunut joukkoon. Silti ajattelin, että oli parempi, etten juonut, kaikkein parasta olisi ollut pyytää alkoholitonta, mutta myöhästä pierasta kun on jo housuissa. Koko ilta oli sen jälkeen pilalla, mieli sekaisin, ja noin pikkujutusta. Porukka oli raitista, ketään muuta ongelmallista ei siihen porukkaan kuulu, en sitten vaan kehdannut alkaa tehdä numeroa, kun ajattelin, että sen lasin voi näppärästi muka unohtaa jonnekin, niinkuin siinä enneunessani, joka oli kyllä ennen yksiä toisia juhlia…
Ei noloa ollenkaan. Se lasihan jäi kippaamatta. Olen toki itsekin viettänyt kokonaisen illan täysi snapsilasi nokan alla. Kerrankin tilanne, ettei jonkun tarvinnut sitä koko ajan täyttää. Loppuillasta se snapsi sitten jo kelpasi jollekin muulle ja sain snapsilasin täytettyä vesikannusta. Itse asiassa kovin mukava tapa nostella maljoja, kun sivulliset seuraa kateellisena lasin pysymistä täytenä. Ihan etiketin mukaista.
Heh tuleepa mieleeni parikin kertaa, kun on ollu “pakko”. Mikä pakko? feikata. Olen käynyt lasin kanssa vessassa=kaatanut lavuaariin, käynyt pihalla=kaatanut nurmikolle, käynyt haistelemassa kukkaruukkua=kaatanut liemen sinne…ja ihmettelivät varmaan miksi tuo pysyy niin skarppina Jossain vaiheessa eivät enää huomanneet…Halvat on huvit.
Hyvin selvisit tuosta Wika.Ajattele,jos oisit juonut sen.Toisille sen merkitys hyvin pieni 1sekunti,sinulle jättisuuri.
Pietarissa Nevan iltaristeylyllä pöytäseurueeni oli ikionnellinen,kun sanoin,että nämä kuoharit ja vodkapullon saatte jakaa ihan kaksistaan,minä en enää juo.Sain täytellä laseja ja ohjeistaa,että vettä sitten vodkan perään,niin ei tarvitse irvistellä.Meillä oli ihan mukavaa.
Hupaisin juttu tältä saralta minulle sattui eräässä paikallisessa kahvilassa. Oltiin perheen kanssa sunnuntaipatseerauksella puistossa ja poikettiin kahvilaan. Otin kahvia ja ihanan mehevän palan suklaakakkua. Laitoin lusikan suuhun ja saman tien maistoin ja muistin, että karvasmantelilikööri kuuluu tähän leivonnaiseen olennaisena osana ja se ei ole mitään aromia vaan sitä itseään. Siinä sitten höntäilin kakku suussa ja totesin, että vessaa ei ole samassa rakennuksessa. Lopulta räkäisin kakkupalan lautaselle ja pieni kahvila hiljentyi täysin. Levitin käteni ja sanoin: “No, mitä tehdä, olen alkoholisti.” Porukka suli sydämelliseen nauruun ja muutama bravo hihkaisukin sieltä tuli.
Kaikkialla ei oltaisi noin suvaitsevia, kun kuvitellaan sen vähän alkoholia sisältävän maljan sopivan kaikille aikuisille, mutta ei lapsille. Itse koin sellaisen tilanteen, jossa tuntemani tarjoilijatar huusi kovaan ääneen, että tänne “Rahvaalle” sitä lasten limpparia. Jonnekin olisin halunnut laittaa itseni, mutta päädyin siihen, että laitoin ajatukseni sairauteni piikkiin ja tuon tuntemani tarjoilijan ymmärtämättömien porukkaan.
Onneksi maailmalla on hyviä leivoksia muutenkin ettei kaikki ole jotain viinapitoista, kuten myös limonadeja, joissa on sokeri vielä käymättä.
Nyt käyn kaupassa ja sitten lähden taas nauttimaan vieraanvaraisuudesta, jota on tarjolla. (töihin)
Puu meni vinoon. Ensin se odotti istutusta monta viikkoa. Nyt kun istutin sen, se meni vinoon. Miksei olisi mennyt, kun pohjatyöt tein osittain puhelimessa puhuen. Yritin painaa paakun toisesta reunasta, tunkea lisää multaa montun ja paakun väliin, mutta vino mikä vino. Nyt pitää ottaa rauhallisesti. Ei voi repiä rungosta vain ylös, ja tunkea takaisin, multa varisee pohjalle, jää onttoja aukkoja. Pitää ensin ottaa irtomaa reunoilta, varoa ettei paakku rikkoudu (vaikka juuria voisikin vähän levittää). Nostaa taimi pois, tasoittaa pohja uudelleen, asetella taimi suoraan ja sitten täyttää monttu.
Keskittymiskyvyttömyys meinaa taas nostaa päätään. En meinaa kyetä keskittymään edes arkielämän askareisiin, hyppelen hommasta toiseen, kaikki leviää, jää kesken.
Wika, tee kahdenkymmenen pikkuauton jono, siten että värit ovat harmoniassa ja autojen välissä on puoli senttiä tilaa. Älä tee mitään muuta samaan aikaan. Kun olet valmis hypi ja taputa käsiäsi ja iloitse ääneen.
Basilica, ei oo niin helppoo. Hieman alle kolmivuotias lapsenlapseni pyysi minua leikkimään autoilla, leikki oli hyvin tuon kaltaista eli autot ajettiin siisteihin riveihin ja jonoihin hyvin huolella. Ei se vaan oikein tainnut multa sujua sillä hän katsoi minua erittäin huvittuneena hetken aikaa ja tuumasi ääneen “Wika ei osaa leikkiä autoilla!”.
Miksi aina jauhan tuosta keskittymyskyvyttömyydestä on se, että ihmettelen, johtuuko se monen vuoden juomisen aivoille aiheuttamista vaurioista vai onko tämä joku mun ominaisuus, joka vain pahenee iän myötä. Jonkin sortin keskittymiskyvyttömyyttä on varmaan ollut aina, nykyinen häiritsee elämää. Työterveyslääkärille yritin asiasta puhua, mutta ei ottanut mua vakavasti. Juomisen lopettamiseen tämä ei enää liity, ne levottomuudet on onneksi menneet.
Meikäläinen se taas täällä suuntaa keskittymistään johonkin muuhun kuin pitäisi…
Joo, mutta vakavissaan. Kyllä se aika yleinen vaiva on tuo keskittymiskyvyttömyys. Useimmiten se johtuu kaikesta hötkyämisestä ja turhasta sälästä ympärillämme sekä mielessämme sekä tavastamme pitää toinen jalka menneessä ja toinen tulevassa. Silloinhan tälle hetkelle tapahtuu vähän ikävästi…
Josku saattaa taustalla olla myös jotain neurologista häikkää ja senhän voi selvittää vain asiantuntijat eli jos sinusta itsestä tuntuu, että olisi hyvä selvitellä, niin ei kun lekuriin vaan.
On tuo keskittymiskyvyn heikkeneminen minullekin tuttua. En kyllä sitä ainakaan pääasiallisesti liittäisi alkoholinkäyttöön. Olen huomannut, että ainakin minulla se johtuu siitä, että asiat eivät enää ole niin kiinnostavia kuin silloin, kun niihin tutustui ensimmäistä kertaa. Aluksi kun esimerkiksi jokin uusi työtehtävä tai harrastus oli uutta, niin siihen jaksoi keskittyä pitkiäkin aikoja. Sitten kun rupesi olemaan tunne, että kyllä tämä jo osataan, niin ajatukset tietysti lähtivät harhailemaan. Mutta vieläkin, kun tulee jokin uusi kiinnostava asia, niin siihen jaksaa keskittyä. Esimerkiksi kun opettelin eka kertaa digikameran kuvien siirtämistä tietokoneelle ja niiden tulostamista, niin meni monta tuntia ihan huomaamatta, enkä juurikaan ajatellut muita juttuja. Tietysti, voihan keskittymiskyvyn puute johtua muistakin tekijöistä. Me lopettajat panemme joskus kaikki mahdolliset vaivat ja vastukset liiankin herkästi viinankäytön syyksi. Ja sitten ihmettelemme, kun ne eivät paranekaan kun viina jää pois.
Jos luoja suo, Juhannuksena tulee vuosi täyteen ilman viinaa. Tunnen itseni ihanan vapaaksi! Vielä on selvittävä aatosta, sitten on vuoden juhlakalenteri eletty kertaalleen läpi. Viime vuonna Juhannusta pohjusti kuuden päivän putki, siihen Juhannusjuhla päälle.
Onneksi puolisoni tulee mukaani mökille. Ei sillä, että nyt kauheasti pelkäisin retkahtavani, ei se retkahdus varmaankaan noin ilmiselvässä paikassa iske, ennemmin alkaa viattomalta illalliselta työmatkalla. Mutta Juhannuksena on tapana elellä vähän sosiaalisemmin, ja saan taas varmaan kuulla illanvietossa, kuinka tylsä olen nykyisin. Voih, inhoan tilannetta, kun tuttavani nousuhumalassa alkaa jankuttamaan - yksi vain joukosta, mutta isoäänisin. Vaikka yritän sivuuttaa kommentin, tai sanoa suoraankin, ei tunnu auttavan. Jos marssisin suurieleisesti pois, sitten vasta tylsyyteni todistaisinkin.
Taas tämä pieni sosiaalinen kömpelyys tulee vastaan. Pohdin tilanteita etukäteen ja ne senkun kasvavat. Toivon, että kumppanini hillitsee tämän henkilön hyökkäävyyttä. Muu porukka ei aiheuta ongelmia.
Tämän pvä.n iltiksessä oli juttu, että Juhannus on kansallinen krapulapäivä
Jos siel joku rupeaa urputtamaan, niin sano vain että hoida sinä omat asiasi niin minä hoidan omani.
Tsemppiä ja ota rauhallisesti!
Tsemppiä täältäkin. Päivä kerrallaan ja päivä se on Juhannuskin. Sekin kannattaa muistaa, etteivät ne päivät allakasta lopu, vaikka vuosiympyrässä siltä vaikuttaakin. Peräkkäin ne kuitenki käytännössä kulkevat.
Mulle aatto oli tiukka paikka, vaikka seurueessa muut vain ottivat pari tuoppia niin oli kyllä lähellä etten rynnännyt hakemaan itselleni juomaa. Tuntui että ihan päässä kiristi. Oonkohan tehnyt ajatustyön raittiuden kas valmiiksi. Tunnen itseni niin tiukkapipoksi kun en juo, ihan kun olisin joku maallikkosaarnaaja moralisoimassa. Voi hitsi, mulla taitaa olla repsahdus lähellä. Kymmenen kuukautta takana ja huomaan, että ajatukset alkoholi suhteen alkaa löystyä, olen jopa käynyt vanhoilla kulmilla katselemassa. Toivottavasti tämä menee ohi.
Kyllähän se ohi menee. Sen verran kuitenkin kannattanee kerrata asioita, että käy itsensä kanssa tarkoin läpi, miksi se juominen on tullut lopetettua. Kun vuosi raitttiutta on kulunut, alkavat voimat palailla. Saattaapa se voimantuntokin palata samalla kertaa. Kun vuosi raittiutta täyttyy, alkaa toinen. Toisellekin vuodelle on haasteita tarjolla, joten kannattaa pohtia myöskin sitä, haluaako kaiken aloittaa alusta, vai käykö käsiksi mieluummin niihin uusiin haasteisiin. Se alusta aloittaminenkin on monen tarvinnut kokeilla.
Jossain vaiheessa eivät enää huomanneet…Halvat on huvit.
