Kalamaljasta maailmalle

Kotikanava
121

Tuota samaa minäkin olen ajatellut. Tosin lapsia ei ole, joille tarvitsisi kertoa, koirat nyt tulee mukana ihan mukisematta. :smiley: Itse olen vatvonut ja pohtinut eroamista niin sata kertaa ja puolelta ja toiselta, ja puhunutkin siitä usean ystävän kanssa, suunnitellut ja kypsytellyt. Mutta miehellepä en ole muistanut mitään mainita näistä aatoksista. Se suunnittelee aina milloin mitäkin tulevaisuutta, meidän yhteisiä juttuja, ja minä vaan ajattelen, että tuskinpa täällä enää sillon olen. Tuntuu aika pahalta, kun näin sen ilmaisee. Olisi kai reilumpaa kertoa, että tämmösiä eroasioita mietin. Mutta kun se on vasta ajatus, enkä jaksa mitään kauheeta mysrkyä nostattaa, jos en sitten lähdekään pois. Mutta jos päätänkin lähteä, niin itse olen siihen silloin valmis ja miehelle se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. :confused:

Toivon, että saat sen asunnon ja siitä tulee ihana koti!

122

Pidä nyt oman pääsi sisällä oma rauhasi. Kun tämmöisillä asioilla ei pidä ruveta uhkailemaan - mä pidin tiukan linjan alusta asti, että en puhunut erosta vasta kuin se oli tavallaan jo tapahtunut. Kun kaikki helisi alas kuin bussipysäkin turvalasi ja tajusin että en jaksa, kykene, halua yrittää.

Koska aikuisen ihmisen pitää osata tehdä päätöksiä. Parisuhde on lisäksi mun mielestä yhä niin koskematon, että se joustaa ja venyy, eikä aina tarvitse olla hauskaa. Eikä se ole pahin kohtalo, että sattuu olemaan mukavan miehen kanssa yhdessä, joka nyt sattuu olemaan ärsyttävä kännissä. Plus kännissä aika monta kertaa viikossa.

Kun se päätös syntyy, niin sä olet sitten valmis pitämään päätöksestä kiinni. Mua surettaa jatkuvasti erinäiset asiat, kuten vaikka se että tulen vaihtamaan vastaremointoidun keittiön pieneen keittokomeroon. Mutta pääsen yli sillä, että sentään on hella, jääkaappi ja pakastin. Kaikkea ei voi saada.

Niin ja toisen syyttelyllä ei pääse kovin pitkälle. En mä mikään pyhimys ole, mutta ainakin oma ukko pystyy hyökkäämään kuin kobra jos sitä ärsyttää. Ja ärsyyntyminen voi lähteä monesta pienestä…

Mutta. Tänään tuo jaksoi jo marmattaa, että mikään ei ole paikallaan. Voi toista, älä huoli, sanoin. Ja mielessäni ajattelin, että jos tämän kääntää positiiviseksi, niin toisen ei tarvitse esittää muuta kuin on. Tuollainen samanlainen narisija, oikea mielensäpahoittajan perikuva. Eroaminen on hänellekin ratkaisu.

Meillä on oikein hyvät välit, ja sekin surettaa. Mutta viinaa tuo ei ole jättänyt :laughing: joten vaikka olo heitteleekin välillä sinne haikean ja muutosvastarintaisen puolelle niin enimmäkseen olen innosta pinkeä.

Odotan, että viimeistään keskiviikkona tulee tieto asunnosta. Vaikka en kyllä keksi, miksei ne sitä mulle sitten antaisi, niin kai sekin mahdollisuus on olemassa.

123

Viimeiset kierrokset vuoristoradassa. Tiukkoja mutkia, yllättävi alamäkiä ja nousuja.

Miten se onnistukin? Parilla osuvasti asetetulla epäilyllä hermostuin niin, että huusin lapset nukkumaan (hävettää) ja ostin netistä parilla klikkauksella sängyt. Ne on sit haettava viikonloppuna :slight_smile: ja vietävä paikoilleen.

Uskon hyvän kiertävän ja olen aina aidosti pahoillani, kun ajattelen ‘kuolisi pois’ tai olen kateellinen siitä miten toinen kohtelee kehoaan eikä keho petä. Mutta juuri nyt vihaan.

Lähinnä sitä, että olen päästänyt asiat tähän.

124

Onnea, Kultakala uudesta asunnosta ja elämästä.
Siitä se alkaa helpottaa kun tietää että parempaa on tulossa. Varmaan hieno tunne rakentaa nyt omaa elämää lasten kanssa, jättää se kivireki taakseen. Älä kuuntele enää niitä vähättelyjä ja moittimisia.
:smiley:

125

Huomenna saa avaimet. Huomenna.

En mä olis uskonut tätä. Mutta jotenkin tuntuu siltä, niinkuin mua olisi odoteltu jossain ja nyt viimein saatu samaan paattiin ja sitten kaasutetaan turbovauhtia, että päästään elämässä takaisin aikatauluun. Nyt on tuuli siipien alla.

Muistelen, että kun kaikki tuntui kovin vaikealta, keskityin niin älyttömyyksiin kuin siivouskaapin inventaarioon. Että hirveitä summia kiinni tuommoisissa mitä pitää ilmaisena, kun ne löytyy omasta kaapista. Ja en minä ensimmäisenä laittanut asuntohakemusta, vaan oman s-tilin.

126

Onnea, Kultis!

Toivotan sulle tuulta purjeisiin, nimenomaan sitä myötätuulta :smiley:
Olet jo riittävän kauan luovinut vastatuuleen :slight_smile:

127

Näin! Tervetuloa Entisten Almojen kerhoon!

128

Voisin katsoa noita sinun pomppukuviasi koko illan, ne kertovat KAIKEN.
Vielä kerran, sylintäydeltä onnea!!! :mrgreen: :mrgreen: :mrgreen: :mrgreen:

129

Onnea!!! Ansaitset sitä sylintäydeltä!

130

Onnea! :smiley:

131

Hienoa hienoa! Onnea uuteen elämään!

132

:smiley: Jiihaa, onnea uuteen kotiin. :smiley:

133

Kuin myös, onnittelut myös täältä! :smiley: Siitä se lähtee, uusi hieno elämä. Ansaitset kaiken hyvän, mitä se tuo tullessaan!

134

Voi kiitos ihanaiset.

Tässä ehti jo sisu nousta välillä, kun revin pennosia takuuvuokraan ja aikaa paperitöihin. Mutta kuten ystävän kanssa todettiin, joskus rukousvastaus on se, että omat voimat riittää. Jätetään ihmeet niihin aikoihin, kun niitä tarvitaan.

Viikonlopun aikana ajattelin kiertää vähän maakuntaa pakettiautolla, hakusassa vielä yksi sänky, pari lamppua, jättisohva, sopivan kokoinen ruokapöytä… Lapset käyköön koulunsa loppuun, eli vielä pari viikkoa.

Huomenna tulee kaveri jeesaamaan, tehdään siivous asunnolla. Ei siellä paljoa tarvita, onhan pinnat kuluneita jne mutta hei, se on kaupungin vuokrakämppä! Jos seinässä on reikä, niin laitetaan päälle taulu!

Mies on pahoilla mielin. Mun tekisi mieli ottaa osa sen mielipahasta pois, mutta… entäs mun mielipaha? Kaikki ne tunnit lauteiden alla, pyykkejä viikkaamassa, haravoimassa? Kuka lohdutti? En minä halua kostaa, tuskin se edes toimisi. Tiedän, että jaksaisin vielä huomisen, päivä kerrallaan hyvinkin pitkälle. Olenhan jaksanut tähänkin asti.

Mutta olisiko se lopulta sen arvoista?

135

Kuin myös. Rutistus kaikille tutuille. Ja niillekin, jotka ovat uusia ja tarvitsevat tätä loistavaa pakopaikkaa.

Osaakohan sitä olla entinen alma joskus, nyt olen vain eronnut alma. Almamaisesti toimin vähän väliä. Mut tervetuloa joukkoon kuitenkin. Jokainen, joka lopettaa elämästä toisten kautta ja aloittaa oman elämän, ilahduttaa minua suuresti. Tapahtuupa se oman elämän aloittaminen sitten eron kautta tai parisuheen sisällä. Mä näen kyllä, että säkin fisuseni olet aloittanut jo paljon aiemmin sen oman elämän vaalimisen, tämä vain oli jatke sille. Sun elämä kun ei nyt juuri tällä hetkellä enää mahtunut sinne samaan kotiin kännikalan kanssa. Minusta sä aloitit oman elämän jo silloin kun ymmärsit, ettei sitä elämää voi sinne saunan lauteiden alle rakentaa, siellä kun oli vielä vähemmän tilaa. Niin se vaan usein menee, että se oma elämä kasvaa kun sitä vaalii ja sitten se ei välttämättä mahdu edes sen päihteilevän läheisen kanssa samaan asuntoon.

TOivon sinulle lempeitä ja lämpimiä aaltoja matkallasi uuteen ja tuntemattomaan. Mitäpä sen on väliä, jos seinässä on reikä tai tiskikaappi ei ole uutukainen, tärkeintä on tehdä sydämelleen koti ja olla sovussa itsensä kanssa.

136

Hienoja uutisia Kultakala! Roppakaupalla onnea uutteen kotiin ja elämään! :smiley: :smiley: :smiley:

137

Nyt mä olen ihan niisk Mallu sun kauniista sanoista.

Joo, se soffa mitä olen tässä lähdössä hakemaan ei olisi kyllä ollut edukseen siellä lauteiden alla…

Kiitos, olet ollut esimerkkinä. Istutetaan orvokkeja, maalataan seinä. Siinä sitä terapiaa. Tai ainakin pysyy pois pahanteosta :slight_smile:

138

Kultis, hyvä kuulla että avaimet on nyt sulla ja kotia laittelet. Et ole enää akvaariossa!

Teidän, että tunteet menee vielä pitkään ylös alas. Vain superhessu pomppaisi pitkään ahdingossa oltuaan katonharjalle kertaheitolla vahingoittumana uhoamaan, mutta me ollaan vain ihmisiä :slight_smile: On oikeus kaikkiin tunteisiin :smiley:

Mutta tästä se lähtee, ja pidä kompassisuunta eteenpäin! :smiley: Itke kun on itkun aika, mutta sitten taas eteenpäin! Nyt on sun vuoro elää!

139

Onnea uuteen kotiin, Kultakala! :smiley:

Tuon kun vielä itsekin oppisi ja muistaisi.

140

Fyysisesti uupunut. Mutta ensimmäinen siivouskierros tehty, ja aamun kruunasi kalustelöytö.

Hyvä asunto se on, siellä on asunut joku viikkosiivousta arvostanut ihminen. Tai perhe. Tosin verhonipsut olivat vieneet mennessään :slight_smile:

Pieni pihakaan ei ole niin pimeä kuin ensivilkaisulla. Sinne pitää saada muutama pakollinen yrtti, kyllä se siitä.

Päivän bonus tulee siitä, että tuntematon kehui peruuttamistani. Pakettiautolla suoraan oven eteen :slight_smile: