Heräsin painajaisyön jälkeen tänä aamuna raivokkaaseen, tuskaiseen ahdistukseen. Nukuin päivällä pari tuntia ja se aavistuksen helpotti, mutta edelleen makaa päällä harmaana ja raivoisana. Pelottaa, ahdistaa, on sellainen olo melkein kuin silloin nelisen vuotta sitten kun sairastuin. Erona on se, että silloin t i e s i n, ettei se helpota koskaan. Se oli ihan umpipsykottinen tyhjyyden ja ei-olemisen tila, jossa viivyin noin kahdeksan kuukautta. Jopa juoma-ajatukset tuli tänään mieleen, ajattelin, että jos vetäis kerralla pullon kirkasta, niin ainakin sammuisi ja saisi hetken rauhan. Mutta ei se mikään tekoihin johtava ajatus ollut, kunhan kävi mielessä.
Pelottaa, että painajaiset jatkuu ensi yönä. Päiväunilla ei unennäköä ollut. Illalla ryhmään.
Sain nyt varattua ajan päihdepolille ja siellä kai alkaa sitten terapia. Mutta se on vasta kesäkuun loppupuolella, samoin kuin aika omalle psykiatrille. Sitten pyydän psykoterapiaa. Haluan kaikenmaailman terapiaa nyt itselleni kun siihen on huutava hätä… Ei näillä pelkillä pillereillä pitkälle pötki. Nyt vaan suunnitelmissa kärsiä viekkarit noista Lyricoista omassa kotonaan ja olla yksin lähinnä… Ei pysty olemaan kuin ihan muutaman luottoihmisen seurassa. Ja mitä tohon lääkekoukkuun ja haluun olla sekaisin: ei tää vähentäminen nyt vaan oo onnistunut. Juuri sanoin, että eipä tee mieli sekoittaa aivojaan enempää ja nyt olen taas hypomaanisessa touhutilassa kun aivoissa futaa pillerit 
Noh… nuo ryynit kyllä loppuu pian, enkä saa niitä enää jatkossa kun selitin psykiatrilleni, että käytän niitän väärin ja tosi isoja annoksia. Sitä odotellessa, että ne kunnon pahat olotilat tulee.
. Täällä huutelee 1 kaksisuuntainen, jolla nyt menee, miten menee. Tällekin puolelle voisin tosiaan joskus olojani päivittää, enemmän tulee aina tuolla Saunassa jauhettua. Nyt ilmassa on ennemmin masennukseen viittaavia oloja, mutta ei mitään kovin pahaa tuskaa, ts. hyviä päiviäkin riittää ja toimintakykyni on pysynyt vähintäänkin kohtuullisena. Lievä alakulo siis vallitsee kaikenaikaa, mutta siitä huolimatta pitäisin tämän hetkistä tilaani neutraalina suvantovaiheena. Päihteet ovat maistuneet kyllä liiaksikin 
. Jos niiden kanssa saisin homman pysymään paremmin hanskassa, alakulo olisi erittäin todennäköisesti vähäisempää, mutta tämä on tyypillinen kierre, eli lääkitsen pahaa oloani päihtein, kun en parempiakaan täsmälääkkeitä keksi 
. No, on mulla paljon huonomminkin mennyt, joten en jaksa mitenkään valtavasti valitella.
.
) tuota yli varojen elämistä on esiintynyt joskus vauhtiaikoina. Se onkin hänen suurin ongelmansa, jos jättää lääkkeensä(nykyisin lamotrigiini) ottamatta, eli muuten hän ei ole mitenkään erityisen hankala tai häijy hypomaniassa, hieman rasittava korkeintaan, mutta holtiton rahantuhlaus ei nyt vain kertakaikkiaan sovi meidän pienelle budjetillemme, joten sen vuoksi lääkkeiden ottaminen olisi hänen kohdallaan tärkeää, vaikkei sillä asialla muuten niin suurta väliä olisikaan. No joo, asiaan: joskus aikoinaan tuo ukkokultani siis innostui tekemään sensuuruisia kauppoja, että niihin meillä ei todellakaan ollut varaa, ei sinnepäinkään 
. Ei sen enempää niistä asioista, mutta todelle isot rahat olivat kyseessä ja hän onnistui vielä esiintymään niin vakuuttavasti, että homma meni täysillä läpi kaupan toiselle osapuolellekin 
) Mutta voipi toki olla, että Kela on jatkanut mun eläkettä, koska se on sen jo kerran hyväksynytkin.
Mulla just itseasiassa vasta vakiintui diagnoosit viime vuoden puolella ja meni eläke läpi! Todella outoa, kyllä sun tilanne mun korvaan kuulostaa siltä, että todellakin oisit sen kuntoutustuen tarpeessa. 
Hyvin outoa on sekin, että mä olen vasta vähän päälle parikymppinen ja eläke + hoitotuki juoksee. Luulis, että ne mut mielummin patistais töihin ihan jo ikänikin puolesta. Ellei Kela sitten jostain syystä satu ajattelemaan, että kun kerta on näin nuorena jo haettu kuntoutustukea ja myönnettykin se, niin olen sitten toivoton tapaus. 
Raaka faktahan on, että ne ovat potentiaalisesti tappavia ongelmia.