Ootko hyvinvointialueen sosiaalisesta luototuksesta kuullut? Jos summa on alle 8000€ (meidän hva:n raja) , niin kannattaa kysyä. tää paukapäähallitus on lopettamassa sitä, mutta vielä pyörii. Voit kysyä myös takuusäätiön vakuutta sieltä velkaneuvonnan kautta. itsekin sitä voi hakea, mutta ammattilaisen apu on hyvä.
3 tykkäystä
Minun äitini pääsi aikoinaan takuusäätiön kautta jonkinlaiseen velkajärjestelyyn ja asiat järjestyivät, voisikohan se paikka auttaa sinuakin? Pikkusiskoni ajautui muutamia vuosia sitten pikavipeillä aivan karmeaan tilanteeseen ja hänet me muutamat läheiset pystyimme auttamaan siitä suosta ulos.
Voimia sinulle @kaaosteoria66 <3 Tunnen olevani todella onnekas omien taloudellisten asioideni suhteen. Sekä äitini, mutta varsinkin pikkusiskoni kautta tiedän kuinka raskasta ja kaameaa tuo voi olla.
2 tykkäystä
Kiitos @Raisu ja @Reepu . Kattelaan sano. Ei tässä oikein muuta voi tehdä kuin tietysti pyytää alan ammattilaisilta apua. Takuusäätiö ei ole tässä kohtaa mahdollinen koska velkaa on jonkin verran enemmän kuin heidän rajansa sallii.
2 tykkäystä
Harmillinen tilanne tuo, että Takuusäätiön velkaraja ylittyy, varsinkin jis ylitys on pieni, eikä enää taida olla aikaa saada velkamäärää sen alle.
Oletko velkojilta selvitellyt mahdolisuutta pienentää eriä? Jos nyt ei millekään mitään voi, niin velkojen on vaan annettava mennä ulosottoon. Ehkä myöhemminkin on mahdollista päästä velkajärjestelyyn tai saada velkoja pienennettyä, jos niissä on ollut kohtuttomat ehdot ja korot. Ulosottoon joutumisen jälkeenkin asioille voi vielä tehdä jotain.
Sanoisin, ettei rangaistus vaan seuraus. Kulutusluottoja suorastaan tyrkytetään, melko epäeettisesyikin ja varsinkin juodessa niihin on helppo sortua.
Tärkeintä mielestäni on se, että olet pysynyt raittiina. Juodessa tilanne olisi paljon pahempi ja pahenisi koko ajan. Asuntokin voisi lähteä alta.
Asiat siis voisivat olla paremminkin, mutra myös paljon huonommin. 
4 tykkäystä
Minusta tämä on hieno suunnitelma. Pidän peukkuja ettei saarnaa tule, eihän siitä mitään apua olisikaan.
Kaikki ei vaan aina mene elämässä putkeen ja minusta SE on normaalia.
Sinä hoidat asioitasi nyt, olet jaksanut niitä selvitellä, pystyt nyt taas siihen mikä ei aiemmin jossain kohtaa oikein ole sujunut. Se on hienoa. Ulosotto ei varmasti naurata mutta uskon että jossain vaiheessa tähänkin tilanteeseen pystyy jollain lailla sopeutumaan. Vaikkei se varmaan siltä juuri nyt yhtään tunnu.
Minulla on lähipiirissäni ihminen, joka on kanssasi suht samassa tilanteessa (vaikken velkojesi määrää tiedäkään). Häneltä herpaantui joksikin aikaa rankassa elämäntilanteessa ote raha-asioista aivan täysin ja nyt ulosottoon pamahti sen seurauksena ties kuinka monia kymmeniä tuhansia. Väsyneenä sieltä täältä otetut velat kaatuivat maksamattomina syliin ja nyt tämä ihminen itse on omasta toiminnastaan aika järkyttynyt, ei pysty antamaan sitä itselleen lainkaan anteeksi.
Olen seurannut vierestä siihen liittyvää syvää häpeää. Vierestä on tietenkin aina helppo huudella ja turhaakin se olisi, mutta minusta vaikuttaa juuri nyt näin vierestä katsottuna siltä, että se häpeä taitaa olla vaikeampaa kestää kuin se itse velka ja sen lyhentäminen.
Tämä minun todistamani häpeä on saanut tämän läheisen ihmiseni käyttäytymään aika kummallisella tavalla. Hän näyttää kaivavan itselleen entistäkin syvempää henkistä kuoppaa salailemalla ulosottoon joutumista ystäviltään ja laittamalla välejään poikki niihin harvoihin läheisiin ihmisiin, jotka asiasta jotain tietävät - niin paljon häntä hävettää tämä omien asioiden saaminen niin sotkuun.
Se on surullista koska se on vaan niin turhaa. Kaikki me mokaamme joskus, tapa ja mittakaava vaan vaihtelevat. Ylivelkaantuminen ja kirjekuorien avaamatta jättäminen ajoissa ei silti onneksi suinkaan ole pahinta mitä ihminen voi tehdä, vaikka sillä onkin pitkät ja harmittavat seuraukset. Kyllä sitä voi ymmärtää - säntilliset ihmiset pysyvät säntillisinä vaikka taivas putoaisi niskaan, ja me muut sitten emme. Koska me nyt vaan olemme ihmisiä.
Tsemppiä @kaaosteoria66 . Olen iloinen että olet päättänyt puhua asioistasi jollekin tuntemallesi ihmiselle. Raskaimpia taakkoja ei ole hyvä jäädä kantamaan yksin. Toivottavasti saat osaksesi ymmärrystä ja sympatiaa - ja jos jostain syystä et, me täällä kyllä yritämme sitä tarjoilla.
6 tykkäystä
@Räpistelijä kirjoittaa tästä aiheesta hyvin. Mulla palaa mieleen kovasti tunnelmat omasta avioeroajasta parinkymmenen vuoden takaa, todellinen takauma, tunnelmat pyörivät syvän häpeän ja epäonnistumisen ympärillä. Tunne että ‘kaikki puhuvat pahaa vain meidän asioista ja kääntelevät ja vääntelevät niitä’ eli voimakkaana, valtava häpeä. Vuosia myöhemmin olen huomannut, että ei se näin ole muidenkaan kohdalla, niin tuskinpa oli meidänkään. Ihmisillä on omat asiat päällimmäisenä. Ja harvat ihmiset kuitenkaan ovat ilkeitä ja pahoja juorunlevittäjiä. Pääsääntöisesti ihmiset myötäelävät ja toivovat hyvää. Mutta silloin sitä itse oli niin niiden omien haasteiden keskiössä, että tuntui siltä. Sosiaaliset suhteet karisivat häpeän vuoksi. En uskaltanut turvautua kehenkään.
Haastetta ja lisää häpeää aiheutti taloudellinen ahdinko. Mies oli käynyt töissä, minä olin ollut lasten kanssa kotona, nuorin oli vasta 3. Kaikki meni ja minulle ei jäänyt mitään, piti aloittaa uudelleen alusta, en saanut mukaani euroakaan, tyhjät taskut. Piti ostaa talo, auto, huonekalut, kaikki käyttötavarat, tehdä remonttia. Onneksi silloin sai lainaa, nykyään sekin on tiukemmassa. En koskaan vaatinut elatusmaksuja, lapsilisätkin puolitimme (en uskaltanut vaatia mitään, eikä kukaan kertonut, puolustanut, neuvonut pitämään puoliani). Olin ihan tyhjänpäällä, mutta siitä se sitten lähti ja kyllä me pärjättiin, tein paljon töitä ja elimme säästeliäästi. Kovaa aikaa, mutta lapset olivat minun onni ja lapsista oli paljon iloa.
No kai toi ‘pärjääminen’ jätti jälkensä, kuten tiedämme nyt.
Huh, tällaisia tunteita, ajatuksia ja muistoja herätti @kaaosteoria66 haasteesi. Halusin näin vain kertoa myötätunnostani ja tarinan siitä, että monenlaisesta ihminen selviää ja on lopulta vahvempi. Minun tarina ei ole juuri samanlainen kuin Sinun, mutta tarina rotkon pohjalle putoamisesta kuitenkin ja sieltä pikkuhiljaa ylös kapuamisesta. Elämä muuttaa muotoaan ja kaikki voi lopulta osoittautua hyväksi, emme tiedä etukäteen (ja usein hyvä niin). Vähän kuten tämä alkoholismi, paska juttu, mutta toisaalta kun siitä selviää raittiiksi, on ehkä hiukan myötätuntoisempi, vahvempi, suvaitsevaisempi ja on kykyä asettua toisen asemaan….
Onni tässä on että olet raitistunut! 
Ongelma olisi varmasti pahempi ja kykysi selvitä ongelmista huonompi jos joisit. Eli hienoa että olet raitistunut 
5 tykkäystä
Kiitos @Räpistelijä et usko miten tärkeä tuo viestisi oli minulle yön pimeinä tunteina. Heräsin joskus neljän jälkeen siihen suureen toivottomuuteen. Minua ei voi kukaan auttaa ja olen täysin yksin. Luin viestisi. Huomaan itsessäni noita samoja piirteitä, kuin läheisessäsi. Olen alkanut etäännyttää sitä ainutta ystävää, joka minulla tässä uudessa kaupungissa on. Tuntuu, että tämän ahdinkoni häpeä on niin suuri ettei siitä voi kenellekään puhua. On ollut myös itsetuhoisia ajatuksia. Olen miettinyt, että jos päättäisin päiväni koska en näe ulospääsyä tästä. Tilanne vain pahenee ei parane. Mutta sitten ajattelen pientä koiraani, joka on ainut joka rakastaa minua täysin tietämättä mistään miten olen elämäni sössinyt sekä omaa lastani. Mietin millainen tuska se olisi hänelle. Tiedän, etten tee mitään sellaista, mutta ajatuksia on silti. Olen miettinyt kaikkia mahdollisia ratkaisuja mutta yksin kun näitä pyörittelee tuntuu aika toivottomalta. Tietysti voin iloita siitä, että en ole vakavasti sairas tai jos lapseni olisi sairas se murtaisi sydämeni. Paljon pahempiakin asioita on maailmassa kuin velkaantuminen, mutta tuntuu se silti. Näin aamuyöstä unta äidistäni, jolle kerroin hätäni. Heräsin ennen kuin hän oli sanonut mitään. Pieni koira tuhisi vieressäni ja tuli selkää vasten nukkumaan. Siitä sain voimaa. Kiitos, kun jaksatte kannustaa <3
6 tykkäystä
@Metsanpoika kiitos tarinasi jakamisesta. Tuo sama on ollut itselläni. Avioero vuosia sitten suisti myös oman talouden raiteiltaan. Pärjäsin monesta aivan yksin. Ex-josta sittemmin on tullut ystävä teki kaikenlaista hallaa lähinnä lapsen kautta. Koska meillä oli yhteishuoltajuus en saanut mitään elatusmaksuja. Mutta hän toki huolehti lapsen tarpeista todella hyvin. Mutta kaikenlaista sitä on tullut elämän varrella koettua jota ilmankin olisi voinut olla. Tai sitten sitä on kasvattanut sellaisen myötätuntopanssarin itselleen - kaikkia muita paitsi omaa itseä kohtaan. Sitä pitäisi muuttaa ja katsoa itseään armollisemmin.
3 tykkäystä
Hyvää huomenta!
Tämä on hyvin ymmärrettävä reaktio, mutta saattaa kääntyä sinua vastaan.
Häpeä ei hälvene sen kanssa yksin kärvistellessä, todennäköisesti se vain pahenee. Häpeä hälvenee sillä, että siitä uskaltautuu puhumaan, sanoo jollekin: mä olen hei mokannut nyt ja se hävettää tosi paljon. Jo pelkästään tällainen yksi pieni ääneen lausuttu lause voi taittaa häpeältä pahimman terän.
Jos niin ei uskalla tehdä, kukaan ei koskaan saa mahdollisuutta tulla sanomaan mitään ikävää joka sitä häpeää pahentaisi, mutta toisaalta kukaan ei samalla myöskään saa mahdollisuutta lohduttaa: kyllä sä hei tosta selviät, ei toi ole maailmanloppu.
Häpeän kanssa kannattaa ottaa se riski että testaa parhaimpien, lempeimpien ystäviensä kanssa, miten he reagoivat jos aiheesta avaa suunsa. Oikeat ystävät eivät oikeasti heittäydy silloin inhottaviksi.
Tämäkin on ymmärrettävä reaktio, mutta muistathan: ne ovat vain ajatuksia. Aivan kuten tunteet, ajatuksetkin tulevat ja menevät.
Hyvä että puhut tästä ääneen täällä. Jo sekin voi helpottaa oloa, vaikka emme kasvokkain tapaakaan. “Tuttujahan” täällä silti jo ollaan!
Minä liputan aina häpeän purkamisen puolesta siitä puhumalla paitsi siksi, että se helpottaa aina omaa oloa, myös siksi että puhuminen vie ihmistä pois päin siitä umpikujasta, jossa hän tuntee olevansa ja jossa itsetuhoisuus saa tilaa kasvaa.
Tunne umpikujassa olemista on kauheimpia tunteita mitä on. Olen itsekin joskus tuntenut sellaisessa olevani. Siellä ei ole valoa, vain hirveän paha olla. Tuntuu siltä niin kuin kirjoitat:
Nyt on varmasti kamalimmat hetket käsillä siksi, että sinulle on juuri selvinnyt, mikä tilanteesi talouden suhteen nyt on ja millainen se tulee lähitulevaisuudessa olemaan. Tämä on nyt varmasti sitä alkuaikojen järkytystä, kun vielä hetki sitten olet voinut ajatella että asian voisi saada hoitumaan toisin ja nyt näyttää siltä että ulosotto meneekin suoraan palkasta.
Nämä ovat varmasti siksi vaikeita päiviä. Mutta: usko pois, sinä totut. Alkuun vituttaa, harmittaa, surettaa, ahdistaa ja ennen kaikkea: hävettää, mutta ne kaikki tunteet haalenevat kyllä, tilalle tulee muita, kevyempiä tunteita. Myös ulosotossa!
Puhu niistä. Sillä ne hälvenevät. Ja juuri tämä mitä nyt olet tehnyt, ajatellut kuinka paljon sinua jäätäisiin suremaan jos lähtisit, se on viisaasti tehty. Se pitää sinut täällä, antaa ennen pitkää tilaa mukavammalle ololle.
Totta kai se tuntuu. Mutta: se on silti asia, josta voi päästä eteenpäin. Jokainen ulosotossa suoraan palkasta otettu summa lyhentää velkojasi, ne menevät nyt maksuun ikään kuin itsestään.
Mieli ry:n sivuilta löytyy muutama käytännön neuvo kamaliin hetkiin ja oman olon helpottamiseen, voit halutessasi katsoa niitä täältä:
Minusta on hienoa että puhut täällä tilanteestasi. Silloin et ole kokonaan yksin.
Niin. Niinpä niin, juuri näin ja tämäpä juuri.
MItä sanoisit läheisellesi, jollekin itsellesi rakkalle ihmiselle, joka olisi mennyt törttöilemään rahojansa kanssa, vetänyt luottokortit tappiin, jättänyt kuoret avaamatta ja ollisi nyt juuri löytänyt itsensä ison ulosoton kynnykseltä?
Tuskin mitään tuomitsevaa. Sanoisit jotain kaunista, lohduttaisit. Että sattuuhan tuota.
Sen saman voi sanoa itselleen. Sinun ei tarvitse osata olla maailmassa yhtään sen täydellisemmin kuin muidenkaan, joilta on joskus ote vähän lipsunut. Eikä sinun siksi tarvitse olla itseäsi kohtaan yhtään sen ankarampi kuin muitakaan.
Omat itsetuhoiset ajatukset kannattaa kuitenkin panna merkille niin, että ottaa ne merkkinä keskustelun tärkeydestä. Ne menevät kyllä ohi, jos ei niiden anna jäädä kasvamaan käpertymällä itse sinne umpikujan nurkkaan.
Umpikujassa on aina ovi. Sitä ei vain itse aina näe, koska umpikujassa on niin pimeää.
@kaaosteoria66, kevät tulee. Menemme valoa kohti, myös sinä. Kyllä sen ovenkin ääriviivat sieltä ennen pitkää alkavat hamottua.
Jos jonain yönä sitä odotellessa tuntuu, että itsetuhoiset ajatukset ottavat turhan tiukan otteen, soita tähän kriisipuhelimeen:
Ja jos linja on varattu, soita uudestaan.
Siten aamu tulee. Tulihan se sitä paitsi tänäänkin! Niinpä se tulee huomennakin. Ihan varmasti.
Mukavaa lauantaita, ihan kaikesta huolimatta! Ja muistathan: aurinko, kevät, linnunlaulu ja suomalaisen kirjastolaitoksen asiakkuus ovat edelleen täysin ilmaisia.
6 tykkäystä
Kiitos @Räpistelijä taas kerran. Osaat lohduttaa kuten ystävä ja minä osaan olla umpikujassa. Siinä olen todella hyvä. Koitan nyt tehdä jotakin pieniä arkisia askareita, jotta saan keskityttyä jonhonkin muuhunkin kuin itseni surkutteluun.
2 tykkäystä
Juuri näin. Sinun elämäsi jatkuu, numerot vain vaihtuvat. Älä anna tämän kevään kauneuden mennä kokonaan ohi, sinulla on lupa myös nauttia sen suloisimmista hetkistä. Ja esimerkiksi pullan leipominen on sekin puoli-ilmaista, edelleen.
3 tykkäystä
Tämä ei aina ole todellakaan helppoa ja voi tuntua epämukavalta, mutta totta ylläoleva on.
Näin se elämässä menee.
@kaaosteoria66 , tosi hyvä että kirjoitat edes tänne, ystäviähän täälläkin ollaan, vaikka nimettömiä, mutta minäkin olen kirjoittanut tänne lukuisia asioita joista en ole kertonut koskaan kenellekään, enkä kerro, mutta kun tänne saa avautua ja lisäksi kavereilta lohdutuksen, myötätunnon sanoja, kummasti se vain napsun verran aina helpottaa.
4 tykkäystä
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Vanha sanonta.
Olet saanut täällä niin kannustavia viestejä, etten osaa semmosia kirjoittaa.
Tulin vaan sanomaan, että pidän sulle peukkuja, että jaksat selvitellä velka-asioita. Hyvä asia on, ettei sinulla ole takaajia, joiden kontolle velat siirtyis maksettavaksi. Varmaan lisäisi taakkaa entisestään.
Hyvä juttu, kun elät arkea, etkä koko ajan pohdi ongelmaa. Voit nähdä kaikki hyvät asiat, mitä on elämässä. Parasta, että oot juomattakin vaikeasta tilanteesta huolimatta.
Aurinkoisia kevätpäiviä. Kyllä me selvitään.
3 tykkäystä
@Tämiss kirjoitit juuri itsekin sellaisen kannustavan ja välittävän viestin. Kiitos siitä 
ja todellakin saa olla iloinen ettei ole takaajia. Oma äitini oli aikoinaan oman asuntolainani takaaja - kun hän alkoi osoittaa muistisairauden oireita, jotka vain minä tiesin sovin pankin kanssa, että hänet poistetaan takaajista. Onneksi lainaa oli tuolloin jo niin vähän, että se oli mahdollista.
Mutta joo - aurinko paistaa. Olen hieman pyykännyt. Soitin yhdelle ihmiselle vuosien takaa - en puhunut tilanteestani - piti vain puhua jonkun kanssa - kiinnittyä arkeen. Käytiin koiran kanssa hieman lenkillä. Koiralla on vatsa löysällä. Jotenkin huvitti. Se olisi ollut löysällä oli minulla rahaa tai ei. Tultiin kotiin ja käytin hänet suihkussa. Aina yhtä arvostettava tilanne koiran mielestä. Kuorin perunoita ja tein pienen salaatin, kanaa uunissa. Tässä on aika monta hyvää asiaa lueteltuna. Pakko se on uskoa huomiseen ja siihen, että tilanteet ratkeavat. Muistan miten vuosia sitten olin aivan tuskissani, että minulla on rintasyöpä. Tuolloin oli rahatilanne paljon paljon parempi, mutta huoli terveydestä vei yöunet. Ei ollut syöpää. Moni asia voisi olla paljon pahemmin, kuten täälläkin todettiin.
Kiitos että olette olemassa 
6 tykkäystä
Olin eilen tilanteessa, että olisin voinut puhua läheiselle. Siinä samassa tilanteessa oli oma jälkikasvu, joka iloitsi tulevasta vuosijuhlasta ja suunnitteli sinne vaatteitaan yms mukavaa. Arvatkaa sainko suutani auki? No en. En yksinkertaisesti halunnut pilata lapseltani tuota tunnelmaa. Lokeiroin siis kurjat ajatukseni ja nautin hetkestä. Jotenkin se myös auttoi itseä. Aamun aloitin uimahallissa. Ajattelin, että täällä voin jatkossakin käydä - kävi miten kävi ja meressä uiminen on kesällä ilmaista. Ahdistaa silti ihan perkeleesti.
6 tykkäystä
Ymmärrän ,ettet halunnut “pilata” tuota tapaamista läheisten kanssa. Hyvää oli se, että nautit itse myös. Kerrot, kun parempi hetki.
Kyllä tekis hyvää avautua jollekkin. Taakan jakaminen luultavasti pienentäisi jatkuvaa ahdistusta.
Tuo uinti ja muu mieleinen liikunta piristää.
Itellä joskus tympii lähteä kävelylle tai kuntosalille, mutta usein oon paljo iloisempi ja tyytyväisempi jälkeenpäin.
Nauti sinäkin täysillä keväästä ja niistä kivoista asioista, mitä elämässäsi on. Pystyt irrottautumaan tuon taakkasi kokoaikaisesta ajattelusta. Asia hoituu ihan varmasti ajan kanssa, eikä se murehtiminen auta.
Tykkään lähteä välillä kotoa pois. Tänään meen kirppareille ja tapaamaan samalla reissulla yhden poikamme perhettä.
Palkitse sinäkin itseäsi ja ole ylpeä saavutuksistasi. Olet peitonnut alkoholinkin. Siihen ei moni pysty.
5 tykkäystä
Kiitos! Näin se on. Pieniä kauniita asioita on edelleen ja isoja kammottavia ja pieniä kammottavia ja isoja kauniita.
4 tykkäystä
Tänään tuli asiakastiedosta kirje, että luottotiedot ovat nyt sitten menneet. En ole vieläkään puhunut kenellekään. Oikeusaputoimiston velkaneuvontaan laitoin viestiä ja sieltä vastattiinkin - nyt odottelen, että soittavat. Välillä iskee ihan tajuton häpeä ja paniikki - erityisesti öisin. Olen jotenkin haarukoinut tätä omaa mielenmaisemaani ja päätynyt siihen, että olen rakentanut identiteettiäni paljolti rahan tuomalle turvalle. Nyt kun sitä ei ole tuntuu, että kaikki elämässäni romahtaa kerralla. Ja eihän se niin ole. Istun tässä pöydän ääressä kirjoittamassa ja elämä jatkuu edelleen. Kaikenlaista terveyshaastetta pyörii lähipiirissä - erään ystävän kautta sain taas kuulla mitä voi tapahtua, kun ihmisparka jää yksin sairautensa kanssa - onneksi tuo ystävä oli auttamassa ja nyt tuolla ystävällä on syöpäepäily, joten kyllä tällaisetkin saavat mielen nöyräksi. Jotenkin tulee mieleen aika, kun omasta mielestään oli kuolematon vaikkakin jo nuoresta sain kokea, että kuolema on kyllä läsnä aina. Menetin oman isäni hyvin nuorena. Mutta tällaista tämä nyt on. Katsotaan päivä kerrallaan. Hirvittää kyllä oma maksukyky - joutuuko tästä asunnosta pois ja mitä tapahtuu muille veloille. Mutta selvitellään.
2 tykkäystä
Hei, en muista oletko jo käynytkin, mutta jäin pohtimaan, että olisikohan sun hyvä käydä puhumassa vaikka työterveyden psykologille talousmurheitasi ja siihen liittyvää häpeän tunnettasi auki, saisit ääneen kertoa jollekin, jos asiat jäsentyisivät siten omassa päässä… meillä tais muutama kerta kuulua työterveyspalveluihin, en muista tarvitaanko työterv.hoitajan lähete…
Yöhän se on pahinta aikaa murehtia, asiat paisuvat ja päässä pyörivä kela ei tunnu lakkaavan millään. Lisäksi yöllä alkaa herkemmin ahdistamaan ja panikoitumaan. Itse olen yrittänyt katkaista ahdistusta ja ajatuksia nousemalla sängystä, juomalla vettä, viruttanut kylmää vettä kämmenselkiin, joskus käynyt jopa ulkona kuistilla haukkaamassa hetken happea, laittanut pyykit koneesta kuivumaan tms. joka saisi ajatukset muualle…
3 tykkäystä
Joo meillä on kyllä näiltä osin hyvä työterveys ja sen psykonkin kanssa synkkaa. Olen käynyt hänelle puhumassa ihan työasioissa ja työpaikan haasteista - mutta nyt alkaa olla niin, että kun hän on tässä tullut tutuksi hävettää puhua hänellekin. Minähän sain päihdehuollosta sen terapiasitoumuksen - on vain jäänyt se terapeutin hakeminen vielä vaiheeseen. Pitää nyt oikeasti aktivoida se.
Yö on tosiaan sitä hirveintä aikaa. Sitä herää joskus kolmelta kuten viimekin yönä ja sitten alkaa ajatella kaikki kauhuskenariot läpi. Ihan kaikki.
3 tykkäystä