Käsittääkseni muita velkoja ei huomioida ulosoton suuruudessa. Eli joissain tilanteissa voi olla järkevää keskittyä maksamaan vain vuokra, puhelin, vakuutukset ym pakolliset ja antaa osamaksujen ja kulutusluottojen mennä ulosottoon ja hoitaa ne sitä kautta pidemmän ajan kuluessa. Tai yrittää maksella pieniä itse pois ja päästää isommat perintään ja ulosottoon. Pienethän prosesdissa turpoavst suhteessa enemmän, turhaa ottaa johonkin 50e laskuun 5e muistutusmsksuja sun muita. Jossain tonnin velassa ne taas ovat rikka rokassa.
Velkojen lukumäärää on hyvä tosiaan pyrkiä laskemaan, pienet pois ja sitten isot hoitoon vaikka ulosoton kautta.
Elämähän on uo-tilanteessa aika stabiili ja ennakoitava. Tiedät mitä rahaa jää käyttöön.
Sukanvarteen sitten hätäkassaa eläinten ja auton kuluihin. Tätä kassaavoi kerryttää niinkin, että myy turhia tavaroita pois myyntipalstojen kautta, osto ja myyntiliikkeisiin tai muuten, jos on jotain turhia vaatteita, astoita, huonekaluja ym. Käteismaksu tietysti tässä.
Sinne vo myösi sopia, että maksaa sovitun erän itse joka kuukausi, niin työnantaja ei tiedä mitään. Muutenhan se pidätetään työnantajan kautta.
Ulosotossa on aika paljon ihmisiä tälläkin hetkellä, kun maksuhäiriömerkintöjäkin on kai jo liki 400 000 ihmisellä. Moni elää ihan hyvää elämää ja lajitoverit nyt ainakaan eivät tuomitse tai pidä tilannetta esteenä parisuhteelle. Eikä kaikki muutkaan.
Se on vaan loppujen lopuksi aika pieni summa millä pitää maksaa aivan kaikki; asuminen, ruuat, puhelin ym ym. Harva pystyy sukanvarteen valitettavasti mitään jättämään. Yksittäinen lasku ulosotossa ja luottotietomerkintä ei ole maailmanloppu koska sen saa suht helpolla maksettua pois ja tiedot puhdistuu nopeasti. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan kannattaako sinne lisää velkoja päästää jos ei ole aivan pakko koska kyllä se luottotiedottomuus pitkittyessään vaikeuttaa elämää huomattavasti Kokemusta on ja tuskin tulen koskaan enää elämään normaalia, luottotiedottoman elämää.
Ei siis millään tavalla ole tarkoitus masentaa sua @kaaosteoria66 mutta mieti onko tilanne se että kaikki on pakko sinne päästää vai kestääkö talous hoitaa niitä muuten.
Ei ne perintäkulut vielä mutta oikeudenkäyntikulut ym. Ja ne korot. Uo on kallis tapa lyhentää velkoja.
Totta että uo on todella kallis tapa lyhentää velkoja, mutta jos asioita ei saa muuten järjestettyä niin tarkoitin että ei elämä siihen lopu jos sinne päätyy. Mutta kaikki muut vaihtoehdot kannattaa selvittää ensin.
Kiitos kaikille vastauksista - tätä minäkin olen miettinyt, että kannattaako päästää. Tämä yksi vain oli sellainen, että näin jälkiviisaana ei olisi ikinä pitänyt ottaa. Jokuhan sen kamelin selän sitten lopulta katkaisee.
Mitä tuohon neuvomiseen tulee - sen on nimenomaan näin - olen huomannut myös, että miehet yleensä alkavat ns ratkaista ongelmaa vaikka sitä ei ole edes pyydetty ja naiset ehkä enemmän keskittyvät kuuntelemaan. Monen miehen kanssa tästä olenkin jutellut, että heillä on painetta siitä, että on odotettu heidän MIEHENÄ hoitavan homman. Joku sukupuolen taakka tuokin.
Jos velat päätyvät ulosottoon ja itsellä siinä kohtaa pysyvät asiat sen verran omissa hyppysissä, että säännöllinen laskunmaksu kuukausittain onnistuu (eli että kuoret eivät päädy avaamattomina jonnekin piiloon pois silmistä), voisi olla hyvä tehdä ulosottomiehen kanssa sopimus kuukausisummasta, jonka maksaa itse. Silloin lyhennyssumman voi ehkä saada sovittua vähän pienemmäksi kuin se, mikä otetaan muutoin suoraan palkasta niin että velalliselle jää vain se ns. suojaosa.
Sanon tämän siksi, että se suojaosa on ihan todella pieni. Nellaelina on oikeassa:
Eli tämä summa…
…ei siis ole summa, joka jää päivässä ruokaan ja laskuihin, vaan tämän täytyisi riittää niiden lisäksi myös asumiskuluihin.
Velkojen päätyminen ulosottoon ei ole maailmanloppu, niin kuin moni yllä on todistanut, mutta jos siinä kohtaa vielä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka maksut ulosottolaitokselle maksetaan ja minkä suuruisina erinä, se mahdollisuus kannattaa käyttää. Eli suomeksi: olla yhteydessä ulosottolaitokseen itse maksusuunnitelmasta sopimiseksi.
Komppaan tätä. Kaksi kertaa on itselläni mennyt ulosottoon. Kyse ei tosin ollut mistään suuren suurista summista, eli ei tarvittu mitään vuosien maksusuunnitelmaa vaan kyse oli muutamasta kuukaudesta.
Molemmilla kerroilla olin asiaa hoitavaan ulosottomieheen puhelimitse yhteydessä, ja kokemukset olivat suorastaan miellyttäviä, siis siinä määrin kuin ne nyt tällaisissa asioissa voivat olla.
Kiitos taas kaikille neuvoista. Olen heti huomenna yhteydessä ulosottolaitokseen. Kyllä tämä suoraansanottuna hirvittää. Valehtelisin, jos muuta väittäisin.
Huomenia taas. En ole ollut yhteydessä vielä voutiin koska sinne olikin puhelinajat…tänään sitten yritän saada kiinni.
Koko viikonloppu on mennyt aika syvissä vesissä. Mitä tahansa luen tai mitä joku sanoo, että tämä ei määrittele minua ihmisenä - niin kyllä se vain on niin, että minun mieleni tahtoo määritellä minut varallisuuden kautta. Aika jännää koska minä en kuitenkaan määrittele ihmisiä ympärilläni siten. Pää syöttää kaikkia kauhuskenarioita; miten koirani sairastuu vakavasti ja minulla ei ole rahaa viedä sitä edes lääkäriin, miten itse sairastun ja kuolen köyhänä ja unohdettuna. Jotenkin mieleni yhdistää nuo kaksi asiaa todella vahvasti. Vertaan itseäni omaan äitiini, joka oli jo nuoresta asti yrittäjä ja sai itselleen omaisuutta. Hän pystyi myös auttamaan minua merkittävästi opintojeni alkuvaiheessa ja myös silloin, kun ero tuli. Kun äidin perinnön aika tuli pyöri ympärillä lähisukulaisia, jotka näppärästi katosivat, kun perintö oli jaettu. Sen jälkeen heistä ei ole kuulunut mitään. No tämä oli aikalailla ohi tämän varsinaisen pointtini, joka on se, että minut on varmaan kasvattettu ajattelemaan niin, että pitää olla puskuria, pitää olla rahaa, jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi. Olen lähinnä nyt vain kauhuissani miten tässä käy. Työnteosta ei tahdo tulla mitään ja sielläkin pitäisi jotakin saada aikaiseksi. Omalle jälkikasvulle en ole pystynyt sanomaan mitään. No eipä hän sen puoleen paljon soittelekkaan, joten ei tule tilanteita, että asiasta pitäisi puhua. Jos soittaa puhutaan isänsä terveydestä. Olo on kyllä hyvin yksinäinen nyt.
En tiedä velkasi määrää, mutta parhaimmillaan saat tehtyä jonkin lyhennys/maksu suunnitelman, joka ei vuosikausia kestä ja sen jälkeen voi kerryttää vielä pikkuhiljaa puskuria pahan päivän varalle. Uskoisin, että kun saat asiaan jonkin suunnitelman ja toiminnan päälle, josko se siitä elämä kirkastuisi. Haluan ajatella, että elämällä on tapana järjestyä
Taloudellinen minä todellakin olen, sekin tuo turvaa. Ehkä jopa nuuka. En mielelläni ostaisi mitään, tarpeellistakin vain pitkän pohdinnan jälkeen. No, reissuihin ja elämyksiin olen valmis panostamaan. Kaikki on niin suhteellista. En tiedä oletko elänyt huikentelevaista elämää mutta mielestäni pienellä budjetilla pystyy elämään hyvää elämää, joka päälle päin näyttää ihan tavalliselta. Mutta vaatii pohdintoja, mihin rahansa haluaa käyttää. Ja viimeisenä, onneksi emme käytä alkoholia, niin siihen ei mene ylimääräistä rahaa. Voimia, toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua eikä se pelkästään ärsytä sinua. Raha on vakava asia ja herättää tunteita.
Niin, ja ei arvoasi mitata rahassa se tuntuu nyt siltä, mutta sinä olet hyvä Sinuna, oli taloudellinen tilanteesi tällä hetkellä mikä tahansa.
PS. Jos lohduttaa, et ole ainoa, esim työmaallani puolet työntekijöistä joutuu luovuttamaan palkastaan osan ulosottoon.
Kiitos - tämä ei todellakaan ärsyttänyt itseä. Tämä juomaton minä on hyvinkin tarkan markan ihminen. En osta itseleni mitään tarpeetonta - no tämäkin tietysti voi tulkita monin tavoin, mutta minulla on paljon vaatteita, jotka ovat todella vanhoja - ja edelleen siis hyvässä kunnossa muun muassa kengät. Olen panostanut laatuun enkä ns pikamuotiin. Mutta juova minä ei ollut ihan niin harkitseva. Minulla on ostettuna luottokortit tappiin ja velaksi yhtä sun toista ns kivaa vaatetta nuorelle ja kotiin. Näitä sitten myös makselen. No nuo saa kyllä helposti hoidettua, mutta sitten on pari suurempaa - tämä viimeisin sitten katkaisi kamelin selän. Ja kun yksin maksaa kaikkea niin…Toki on ollut huonoa tuuria muun muassa autojen suhteen. Yksi meni kolarin vuoksi lunastukseen ja seuraava olikin sitten täysi susi joka meni seuraavaksi kunnon takia korjaamolle yms yms…lisäksi olen halunnut pitää yllä jotakin valheellista kulissia muka varakkaasta. Sitä siis nyt niittää mitä on kylvänyt. Omaa typerää ylpeyttään. Äitini oli hyvinkin tarkan markan nainen ja siksi kai sitä omaisuutta hänellä olikin . Minä olen ollut tällainen huoleton heinäsirkka. Lapsena jo oli tärkeää että näytti tietynlaiselta tai että oli jotakin asioita. Ei minua siihen ainakaan kasvattettu ole. Hyvinkin on opetettu, että mieti ennenkuin hankit onko tarpeellista. Kaikki oppi ei mene perille.
Mutta jos tästä nyt jotenkin pääsen kuivin jaloin yli olen ainakin oppinut sen, että visusti maksan kaiken pois mitä on nyt taakkana. Jos ei ole varaa ostaa jotakin käteisellä - en osta. Se on hyvä neuvo kenelle vaan. Jossakin kohtaa pankista sai myös lainaa aika surutta. Olen sitä mieltä, että kaikki pikavipit pitäisi myös kieltää ja että Klarnalla saa ostettua vaikka Woltista ruokaa. Olin ihan järkyttynyt, kun kuulin tästä. Moni nuori voi tuohon haksahtaa. Ruokakuluissa on kyllä nipistämisen varaa - paljon voi käyttää kekseliäisyyttä ja kun ei juo tämänkin suunnittelussa on tarkempi - ja ennen kaikkea ei mene rahat viinaan!!!
Luulen saavani tästä kiinni. Ehkä tämä ajatusmalli kokee nyt muutoksen toisenlaiseen suuntaan. Sekään muutos ajatusmallissa ei käy kivuttomasti. Toisille ulkoiset asiat ovat tärkeitä, enkä tiedä onko sekään kokonaan huono asia, kaikissa piirteissä on puolensa.
Kimurantti on tilanteesi, mutta uskon että tämäkin solmu aukeaa.
Minulla ei koskaan ole ollut säästöjä. Olen aina elänyt elämää, jossa tili on välillä täysin tyhjä.
Siihen tottuu.
Joskus asiat vaan menevät pieleen. Ei se tavatonta ole. Tulee hölmöiltyä, tulee ulosotto. Tai sitten se tulee niin ettei ole vaan jaksanut kaikkea mitä pitäisi.
Sanon nyt suoraan:
Jos aiot @kaaosteoria66 soimata itseäsi ja ehkäpä myös määritellä itsesi epäonnistujaksi niin kauan kuin olet veloissa, teet elämästäsi vaan vaikeaa yhtä pitkän ajan kuin velkojesi maksu kestää. Mitä isommat velat, sitä pidempi on turhalla murheella höystetty aika.
Ne velat on jo otettu. Niitä ei enää saa peruttua. Siksi kannattaakin nyt keskittyä siihen, miten suhtautuu itseensä sen aikaa kun velkoja hoidellaan pois.
Puhut asiaa @Räpistelijä taas kerran. Mietin tätä itse myös. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta elämästään voisi edes tehdä siedettävää eikä pilata sitä jatkuvalla märehtimisellä ja oman kuopan kaivuulla. Elämässä on kuitenkin hyvin paljon kaikenlaista jännää, kaunista ja ihmeellistä.
Ja täähän menee niin, että kun saat ne valat maksettua ja pitäisi olla hyvin, niin sitten tuskailet mikseibtullut enemmän voittoa / mitä tällakin ajalla olisi säästänyt / olispa lisää rahaa.
Mulla tää loppui vasta siihen, kun lääkäri sanoi, että etsi kapselle uskottu mies, sinusta tulee leski. Loppui muuten rahanperään haikailu.
Vouti saatu vihdoin kiinni ja eipä siitä puheusta paljon ns iloa ollut. Summaa ei pysty sopimaan vaan palkasta lähtee 1/3 velanmaksuun. No sehän sitten tarkoittaa sitä, että kaikki muutkin velat siitä lähtee sitten luisumaan ja tämä korttitalo on sitten siinä. Kyseli vaan että voisiko realisoida omaisuutta - no myy nyt sitten kotiasi tässä tilantessa, kun mikään ei oikein käy kaupaksi. Kysyin, että mikä sitten neuvoksi: mitä ihmiset tekevät tällaisessa tilanteessa? Vastaus oli, että ei mitään. Niin että hyvin mielenkiintoinen oli tuo puhelu. Otin yhteyttä velkaneuvontaan. Katsotaan mitä apua sieltä osaisivat antaa. Vähän tuntuu, että kaikki tieto ja oljenkorret on jo käytetty. Jostakin tarttis saada rahaa 16.3. mennessä tai sitten on edessä aika jännät paikat. Joo ja en halua kuulla, että en olen ensimmäinen ihminen joka on tämän tilanteen edessä - enkä varmaan vimeinen. Se ei lämmitä. Mutta tänne kirjoittaminen auttaa kyllä. Aika yksin olen tämän kanssa, kenellekään en ole puhunut asiasta. Ensi viikolla ajattelin puhua yhdelle läheiselle - saarnankin uhalla. On sellainen olo kyllä, että tämä on rangaistus siitä, että en ole osannut hoitaa asioitani kuten normaalit ihmiset.
Kokemusta on ja tuskin tulen koskaan enää elämään normaalia, luottotiedottoman elämää.
mutta mielestäni pienellä budjetilla pystyy elämään hyvää elämää, joka päälle päin näyttää ihan tavalliselta. Mutta vaatii pohdintoja, mihin rahansa haluaa käyttää. Ja viimeisenä, onneksi emme käytä alkoholia, niin siihen ei mene ylimääräistä rahaa. Voimia, toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua eikä se pelkästään ärsytä sinua. Raha on vakava asia ja herättää tunteita.
. Minä olen ollut tällainen huoleton heinäsirkka. Lapsena jo oli tärkeää että näytti tietynlaiselta tai että oli jotakin asioita. Ei minua siihen ainakaan kasvattettu ole. Hyvinkin on opetettu, että mieti ennenkuin hankit onko tarpeellista. Kaikki oppi ei mene perille.