No niin - nyt olen tehnyt tyypistä työsuojeluun ilmoituksen. Katsotaan millainen paskamyrsky tästä silmille rävähtää. Olen saanut nyt asiaan aika monelta taholta vahvistusta, että tähän täytyy puuttua. Aika hirveää on todeta, että osa minusta kuiskuttelee, että Sinä oletkin ansainnut tuollaisen käytöksen ja oletkin ollut huono ja taitamaton. Olen ajatellut, että minun pitää vain ottaa vastaan paskinkin palaute - mutta eihän se niin ole. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista epäasiallista käytöstä. Huutaminen on väkivaltaa. Aloin mitettiä miten minä neuvoisin ystävää, joka on vastaavanlaisessa tilanteessa ja tietenkään en neuvoisi, että siedä vaan. En missään tapauksessa. Aijon siis olla itseni ystävä, hakea tukea ja apua ja taistella omien arvojeni mukaisesti. Kusipäisyys työpaikalla on liian yleistä ja sitä siedetään aivan liikaa.
Olet toiminut oikein, toivottavasti ‘paha saa palkkansa’ vai miten se nyt meni…
Jess! Peukutan! Alkavan viikonlopun hieno uutinen.
Aivan totta. Eikä asialle tehdä mitään niin kauan kuin joku ei sitä tee. Tsemppiä! 
Aamu alkaa kirpeällä pakkasella ja auringonpaisteella. Haluan täältä ruudun välityksellä toivottaa kaikille Plinkkiläisille oikein hyvää ystävänpäivää!!! 
Olette olleet minulle tällä matkallani todella tärkeitä tukijoita, kannustajia ja ymmärtäjiä. Sellainen ystävyys on todellinen aarre. Koitetaan olla niitä parhaita ystäviä myös itsellemme. Tehdään hyviä valintoja joka päivä. Siinä raittius on avainasemassa. 
Kiitos samoin! Ihanaa ystävänpäivää!
Kiitos ja Hyvää Ystävänpäivää❣️
Huhuhuhuuuu…ompas taas ollut viikko. Töissä on ollut ihan hullua. Ei voi ymmärtää miten aikuiset ihmiset saavat sellaista draamaa aikaan. Oma esimies välttelee vastuuta ja luikkii nurkissa ja sitten välillä, kun tuntee että nyt hänen pitää olla se esimies kehittää jonkun kirjallisen “ukaasin”, jonka sitten jakaa kaikille. Puolet porukoista ei edes tiedä mistä tuo ukaasi on tupsahtanut ja mitä sen taustalle liittyy.
Itse otin alaiseni kanssa huonon käytöksen pöydälle. Käytiin rakentava keskustelu, kun savu oli laskeutunut. Toivottavasti tämä oli nyt tässä. Oma esimies luimisteli taas ja sai jonnekin hihaansa mutistua selkä minuun päin, että “hyvin hoidettu”. Olisi pitänyt sanoa, että anteeksi mitä?
Tiistaina siirryttiin kiinalaisessa horoskoopissa tulihevosen vuoteen. Se kyllä jotenkin tuntuu 
, mutta ehkä uudenlaisena varmuutena ja sellaisena oman tilan ottamisena. Juovana aikana sitä jotenkin otti kaiken kurjan vastaan koska ajatteli, että mitenkäs minä näihin voin edes puuttua koska minussa itsessäni on tämä suuri heikkous. Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta ei se ole niin.
Epäoikeudenmukaisuus ja joidenkin ihmisten rajattomuus saa minut näkemään punaista. Sitä vastaan haluan taistella aina. Raittius on kirkastanut omiakin arvoja.
Täällä on taas ollut vaikka miten monta hyvää keskustelua ja uuttakin porukkaa on tullut linjoille. Täytyy jossakin vaiheessa perehtyä taas ketjuihin.
Raitista torstaita kaikille
Kiitos tästä työelämään ja ihmissuhteisiin liittyvästä jakamisesta, tarvitsin juuri tällaista vertaistukea. Kuulostavat niin tutuilta sinun haasteet. Minulla tuntuu olevan samankaltaisia haasteita aika ajoin ja välillä alan voimakkaasti epäillä josko syy onkin minussa, jos minä en vain osaa ottaa asioita rennosti, olankohautuksella, pitäisi osata päästää toisesta korvasta ulos samaa vauhtia kun sieltä toisesta tulee sisään, pitäisi unohtaa. Käännän jotenkin liian helposti itseni ‘syylliseksi’ toisten huonoon käytökseen.
Tunnistan kuitenkin myös, että raittius on auttanut kohtaamaan ja selviämään näistäkin, draamakuningattarien ja -kuninkaiden näytöksistä nykyään paremmin.
Hienoa, jos päivitykseni auttoi. Tänään esimieskin antoi kiitosta silleen omalla tavallaan mutisemalla 
kiitos…kysyin, että anteeksi mistä…niin ei pystynyt heti sanomaan. No kiitin kiitoksesta kuitenkin. Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän keskeneräistä porukkaa.
Kaikkea ei kyllä @Metsanpoika pidä päästää ohi vain olankohautuksella. Itseään pitää kunnioittaa sen verran, että asettaa käytökselle rajat miten sallii itseään kohdeltavan. Myönnän, että tässä on itselläkin opettelua.
Hetken kun pitää täältä taukoa, niin jopas on tullut uusia viestejä ketjuihin. Hienoa, että keskustelu on vilkasta.
Itsellä viikonloppu meni aikalailla toipumisen merkeissä. Viime viikon HR sotku ja sen jälkiselvittely vei yllättävän paljon energiaa. Erään läheisen kanssa oli viikonloppuna puhetta rahasta. Sain oppitunnin miten minun pitäisi oppia budjetoimaan. Moneen kertaan koitin rauhallisesti hänelle selittää mikä on tilanne ja että kyllä olen budjetoinutkin, mutta kun yksin maksaa kaiken ja taustalla on vielä päihderiippuvuus niin sitä saattaa sitten olla tilanteessa, että joku yllättävä meno katkaisee sen kamelin selän. jos vielä on huonoa tuuria matkassa. JA jos on vuosikaudet elänyt pää pensaassa ja esittänyt olevansa jotakin muuta mitä on. No neuvonta ja syyttely jatkui. Minun pitäisi ottaa yhteyttä velkaneuvontaan - vastasin, että olen ottanut jo ajat sitten - jokainen oljenkorsi on käytetty. Tästä seurasi tuijotusta ja “neuvonta” vain jatkui. Minäpä sitten purskahdin itkuun. Vielä tästäkään ei neuvoja havahtunut vaan jatkoi, niin että minun oli poistuttava tilanteesta.
Seuraavana yönä heräsinkin sitten paniikkikohtaukseen, joka ei ihan helpolla hellittänyt. Jotenkin sain itseni kuitenkin rauhoittettua ja loppuyö sujuikin jossakin horroksessa. Tulipa mieleen vuosien takaiset paniikit ja valvotut yöt joihin sitten tuli nautittua sitä alkoholia lääkkeeksi. Koitin tutkiskella niitä tunteita, jotka tämän kohtauksen takana olivat: tunne, että ei kuunnella tai ymmärretä mitä toinen yrittää sanoa, lisäksi arvottomuuden ja osaamattomuuden tunne. Vielä tätä kirjoittaessakin tulee kyyneleet silmiin. Koitan puhua itselleni kauniisti, mutta syytökset ovat kyllä syvällä.
Oli kyllä mielestäni rajaloukkaus tuolta “neuvojalta”. Isolta törpöltä hän näin ulkopuolisen silmin vaikuttaa, vaikka kuinka olisi tarkoittanut hyvää. Todella hienosti sinä olet lähtenyt omia asioitasi selvittämään ja kiertänyt korkin kiinni, saat olla tosi ylpeä itsestäsi. Et ole arvoton tai osaamaton.
Lämmin kiitos @Reepu sanoistasi. Tämä törppö tarkoittaa varmaankin hyvää, mutta on siinä miten asiat ilmaisee hyvinkin taitamaton. Jos ei ole taitoa asettua toisen asemaan niin sitä ei sitten vaan ole. Joskus toki olisi hyvä olla hiljaa neuvoineen - varsinkin, kun näkee että niitä ei nyt enää tarvita.
Ajattelemattomat sanat pahoittavat mieltä, mutta yritä karistaa mielestäsi. Ei ole helppoa, jos on kyse läheisestä ihmisestä, mutta älä anna niiden puheiden tehdä pesää päähäsi, anna lentää pääsi yli.
Olipa kurja ja satuttava tuo kohtaaminen. Ehkä pakonomaisessa neuvomisessa oli kyse enemmän hänen omista peloistaan ja niiden hallinnasta, ei niinkään sinun “epäonnistumisestasi”.
Osalle ainakin iäkkäämmistä ihmisistä velat ja rahasotkut, saati sitten ulosotto on aivan kammottava asia ja hirveä häpeä. Mielessä kuvat pakkohuutokaupoista, joissa myytiin kaikki patoja ja pannyja myöten ja jouduttiin mierontielle.
Niin äitinikin meuhkasi aikoinaan minulle, että joudun siltojen alle. Hänellä oli jatkuva pelko, että rahat loppuvat ja koitti kituuttaa mahdollisimman vähällä, vaikka olisi ihan hyvin voinut jotain kivaa itselleen ostellakin ja nauttia niistä eläkepäivistään eri tavoin. Vaikka käydä uimahallissa, teatterissa, kahviloissa ja syömässa.
Minullahan oli juodessa oikeastaan päinvastoin; tyhjä tili toi rauhan. Ei voinut ostaa mitään, ei hakea kaljaa, joten rauhoituin muihin puuhiin.
Ei velkaongelmat maailmanloppu ole, eikä ulosottokaan. Asiansa voi saada pikkuhiljaa kuntoonkin ja jos ei saa, voi elää suht hyvää elämää niinkin. Osallahan on perässä sellaiset velat, jotka eivät ole hoidettavissa ( vaikka joku iso takausvelka)
Olet sitkeästi pyrkinyt kohti parempaa elämää. Raitistuminen on jo huikea saavutus, samoin velkaantumisen taittuminen. Suunta on koko ajan parempaan. Jätä tuo episodi omaan arvoonsa, selvisit siitäkin. Ikävää että hän sai lietsottua olosi noin huonoksi. Tiedän tunteen jollain tapaa. Olin äitini ripitysten ja möyryänisen jälkeen maani myynyt ja allapäin jopa viikon, kunnes mieliala kohosi ja toiveikkuus palasi.
Huomenta ja kiitokset sekä @Kynsilaukka että @metsänpeitto1 kannustuksesta ja viisaista sanoistanne. Tämä plinkki on tämän vuoksi juurikin kullanarvoinen - täältä olen saanut tukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilanteen ja osaavat lohduttaa, kun itse ei oikein löydä voimavaroja siihen eikä ympäriltä ihmisiä, jotka hahmottaisivat päihdehaasteita.
Tässä oli kyse vanhemmasta ihmisestä tosiaan. Hän ei vielä tiedä ulosotostani vaikka joskus olen siitäkin maininnut, että se saattaa olla pian edessä koska tilanne on mikä on. Omalle äidilleni raha oli todellakin tärkeää - sitä piti venyttää äärimmilleen eikä tosiaan @metsänpeitto1 kuvaaman tilanteen tavoin voinut hankkia itseleen juurikaan mitään vaikka rahatilanne olisi sen todellakin sallinut. Sodan ja puutteen kokeneet ihmiset ovat olleet tuollaisia. Piti olla aina jotakin pahan päivän varalle sukanvarressa. Ja en minä sitä kiistä - turvallisuutta se tuo. Hallinnan tunnetta. Varsinkin, jos on vastuussa jostakin elävästä olennosta kuten lapsista tai lemmikeistä. Kyllä minäkin pohdin, että millä maksan lemmikille sattuvat yllättävät eläinlääkärikulut ja kovasti koitan nyt säästää jotakin sukanvarteen. Mutta se sukanvarsi saisi olla aika iso - varsinkin, jos tulee jotakin hammashoitokuluja, joita vakuutuskaan ei korvaa.
Mutta joo - tuo äitini malli on minuunkin iskostunut. Vaikka en nyt määrittelekään ihmisten arvoa heidän varallisuutensa mukaan niin joku arvottomuus silti kulkee kantapäillä, jos sitä rahaa ei ole. Ja onhan minulla ihan hyvä palkka - entinen elämäni on vain aiheuttanut paljon vastuutonta käytöstä jonka seurauksia sitä nyt ihmetellään. Lisäksi on ollut joku ihme näyttämisen tarve. Nyt vasta viime vuosina olen alkanut aidosti sisäistää sitä, että elämäni on aivan yhtä arvokas ja edelleen saatan nauttia niistä hyvistä asioista vaikka olisinkin sitten ulosotossa. Päässäni on vain pyörinyt joku ihme looppi siitä etten esimerkiksi voi enää löytää hyvää ihmissuhdetta, jos raha-asiani eivät ole kunnossa. Mutta toisaalta, tämähän varsinkin voi seuloa jyvät akanoista . Kunnon kusipääkarkoitin; ulosotto. Raskainta on varmaankin kuitenkin se, ettei tästä voi oikein puhua kenellekään.
Onneksi olette te Plinkkiläiset soturini elämän karikoissa (olipas tekotaiteellista )
Kysymys teille, joilla on kokemusta ulosottoprosessista: Jos yksi velka menee ulosottoon niin mitä niille muille käy? Mietin vaan miten tässä selviää arjesta: vuokranmaksusta ja muista veloista - vai lasketaanko se ulosotossa olevan maksun osuus niin, että muustakin selviää vai pitääkö antaa kaiken valua ulosottoon?!!
Ei ne muut velat mene automaattisesti ulosottoon jos olet hoitanut lyhennykset. Tarpeeksi kauan kun jättää maksamatta niin sitten alkaa mennä ulosoton piiriin. Toki sieltä tulee ensin monta muistutusta. Ja velkojien kanssa voi neuvotella maksuista, pitää vain itse jaksaa olla aktiivinen. NS. Pakolliset asiat : vuokra, vakuutukset, sähkölasku kannattaa pyrkiä maksamaan aina ensin. Jos käy niin että et pysty maksamaan lainaa, ja perintätoimisto muistuttaa lyhennyksestä niin silloin voi pyytää :Tarpeettomien perintäkulujen välttämiseksi sinulla on oikeus pyytää vapaaehtoisen perinnän keskeyttämistä ja sen siirtämistä oikeudelliseen perintään. Keskeytyspyynnön jälkeen velkoja voi periä saatavaa tuomioistuimessa tai hakea ulosottoa. Nuo perintätoimistojen kulut on nimittäin aika kovat. Minä tein aikoinaan niin että msksoin pakolliset menot ja päästin kaikki loput ulosottoon:oli siinä tilanteessa helpompi hallita asioita..
Ja ei ulosotto vie kaikkea..ottaa huomioon pakolliset menot ensin ja jos jotain jää yli niin niistä lyhennetään kuukausittain ulosoton kautta velkoja. Sekä ulosotossa on suojaosuus mikä tarkoittaa että ruokaan ja elämiseen pitää jäädä rahaa
Ulosottovelalliselle jätettävä suojaosuus on vuoden 2026 alusta Ulosottovelalliselle jätettävä suojaosuus on 2026 33,03 euroa velallisen itsensä osalta ja 9,65 euroa päivässä velallisen elatuksen varassa olevan henkilön, esimerkiksi lapsen, osalta.
Ei ulosotto ole maailman loppu, kyllä asiat järjestyy parhain päin
Näin minäkin usein kiittelee mielessäni 
useammin pitäisi kiitellä täällä ‘ääneen’ 
Voimia sinulle rahahuolien ja -vaikeuksien kanssa. Ihailen, että olet tarmokkaasti lähtenyt hoitamaan asioitasi, etkä ole musertunut niiden alle. Pitkiä prosesseja. Uskoisin, että raittius lisää voimavarojasi tässä(kin) asiassa ja ei ainakaan kulu rahaa juomiseen.
Haluaisin uskoa läheisen neuvomisista samoin kuin @metsänpeitto1
Lisäksi olen parin ystäväni kohdalla laittanut merkille, että kun avaudun ongelmistani, syntyy tarve ylipäätään lähteä kovasti neuvomaan ja ratkaisemaan ongelmaa oikein tohinalla, aivan kuin en itse olisi jo tehnyt niin. Joskus olisi parempi ihan vain kuunnella.