Kyllä.
Sinun, minun, yhteisön sanat ja tuki.
4 tykkäystä
Kiitos, ihan samat sanat sinulle! 
5 tykkäystä
Se on taas maanantai kohta pulkassa. Aamulla etsiessäni jotakin korua laatikosta törmäsin päiväkirjaani, jonka olin piilottanut laatikonperälle. Kauniskantinen kirja, jonka hankin muutamia vuosia sitten hyvinvointipäiväkirjaksi, mutta josta tuli pikkuhiljaa pahoinvointipäiväkirja. Luin muutamia otteita ja aika surulliseksihan siitä tuli. Huh mitä epätoivon määrää ja valitusta siitä miten kaikki oli huonosti. Aivan kaikki. Karmeinta eniten se, että en pystynyt olemaan raittiina. Hyvä raitis putki, 70 pv tai säännöllisesti yli 50 päivää ja sitten taas juotiin joka päivä. Sätin kirjan sivuilla itseäni, että juoppo mikä juoppo. Sen sijaan olisin voinut keskittyä niihin raittiisiin jaksoihin ja saada voimaa niistä. Mutta näin se päihdemieli toimii. Kääntää joka kivenkolon, jotta voisi jatkaa juomista.
Tänään oli käydä samoin. Töissä oli iltapäivästä taas sellainen draamasirkus vauhdissa, että ajattelin ihan vakavissani hakevinani pullon viiniä. Näin se on nähty, että en minä pysty pidempään raittiuskauteen niin hyvin voin taas juoda koska harmittaa. Olin jo ajamassa Alkon pihaan, mutta käänsinkin auton kotia kohti. Siitä ei sitten enempää ollut mielen taistelua. Väitän, että tämän tunteen taustalla olivat nuo aamulla lukemani sivut. Siellä se päihdepersoona taas kuiskutteli: juoppo mikä juoppo. Voit teeskennellä jotakin muuta, mutta juoppo Sinä olet. Olin kirjoittanut, että “leikin hyvää ihmistä” kun en juonut. Eli se päihdeminä oli se oikea minä. Vaarallista tekstiä. Hyvin vaarallista - melkein olin sitä jo uskoa. Minä en ole tuo persoona. Raittius on ihmisen normaali olotila. Menen ja hävitän nuo sivut niin ettei minun tarvitse enää koskaan uskoa tuollaiseen valheeseen.
10 tykkäystä
Hyvä suunnitelma! Hyvä että et kääntynyt Alkoon ja hyvää ja fiksua pohdintaa noista vaikuttimista!
Hyvinkin voi olla vanhat tekstit, mitkä vie takaisin ajatuksissa siihen tilanteeseen, mitä oli.
Minäkin hävitin pinon päiväkirjoja syksyllä 
Vähän takkuisaa on mullakin ollut, mutta ajatukset tuntuu ainakin tällä hetkellä fiksuuntuneet sen suhteen, mikä auttaa ja mikä ei. Hetken mukamas helpomman olon vuoksi ei kannata tärvätä kaikkea, ja voida pahoin.
Toivottavasti keksit jotain mukavaa ja leppoisaa illaksi!
3 tykkäystä
Viimeiaikaisia päätelmiä: menneestä voi ottaa opikseen, mutta liiallinen rypeminen voi kääntää hyvän kehityksen aivan päinvastaiseen suuntaan. Näin oli todellakin eilen käydä itselle. Se, että kirjoittaa ylös vain niitä huonoja fiiliksiä ja lukee niitä ehkä myös samankaltaisissa tuntemuksissa voi olla pahimman luokan triggeri. Siksi on tärkeää kirjoittaa itselleen ylös myös onnistumisia, hyviä oloja ja niitä positiivisia muutoksia, joita on itsessään huomannut.
Viimeisenä kolmena vuotena pitkiä juomattomia kausia on ollut paljon- itseasiassa olen ollut enemmän raittiina kuin juomaputkessa. Olen tehnyt raitistumisen eteen paljon ajatustyötä, olen hakenut ulkopuolista apua ja tunnustanut, että en pärjää yksin. Se on vaatinut rohkeutta.
Olen uskaltanut katsoa peiliin ja ymmärtänyt, että kaikki vääryys mitä minulle on tapahtunut ei toisaalta ole johtunut minusta, mutta aika monta vääryyttä olisin voinut myös välttää olemalla rehellinen itselleni.
Juova persoona ei ole todellinen minäni. Se todellinen aito minä löytyy vain olemalla juomatta.
Erityisen hyvää tiistaita kaikille.
6 tykkäystä
Hyvä! Viisautta.
Puhutaan itsellemme kannustavasti ja mukavasti.
Ja katse eteenpäin.
Toivottavasti oli mukavampi päivä tänään!
3 tykkäystä
En tiedä mistä näitä ajatuksia taas tulee mieleen, kun on ollut niin paljon helpompaa, mutta eilen tuli taas mieleen ajatuksia, että ostaisin viiniä. Käytin taas hyväkseni sitä tuttua ja turvallista kaavaa: menin ajatuksineni kotiin, söin ja vaikka vielä jouduin menemään yhteen tapaamiseen en sen jälkeen mennyt kuin kauppaan ja valitsin itselleni uutta ihanaa teetä.
Olen nyt tiukkana siinäkin, että en juomishalujen iskiessä osta itselleni edes holitonta olutta tai viiniä. Ainakin tuon viinin olen huomannut olevan itselleni houkutus hankkia kohta sitä matalaprosenttista viiniä ja sitten lopulta oikeaa viiniä. Tästä päihdelääkäri vuosi sitten varottikin ja minä hänen ajatuksiaan hieman kritisoin. En sano edelleenkään ettei tuo olut olisi ns vaarattomalla vyöhykkeellä - siitä ei tule sen suurempia ajatuksia, mutta selkeästi raja menee holittomassa viinissä. Se antaa mielikuvan, että juominen on ok ja siitä on hyvä liukua taas vanhoihin tapoihin. Nythän on tarkoitus oppia niitä uusia ja vahvistaa jo opittuja uusia tapoja toimia. Minulle kelpaa nyt tällä hetkellä ainoastaan vesi, makuvedet ja piimä ja ehkä sitten joskus se holiton olut.
Parasta toipumisessa on tunnistaa näitä vaaranpaikkoja ja löytää turvallisia reittejä.
Kohta taas palaveriin ja kuuntelemaan draamailijoita. Voi nousta taas ajatuksia, jotka olen valmis taklaamaan. Olen mielikuvissani hankkinut ison mailan joilla räiskin ajatuksiani päin näköä 
auttaa myös aggressioihin.
6 tykkäystä
Juu, kunnolla jääkiekkomaalivahdin varusteet päälle ja eikun torjumaan 
Hyvä Sinä 
2 tykkäystä
Se olisi perjantai. Keksin tässä päivänä muutamana suihkusta tullessani, että ohoijaa vatsakumpu on pienentynyt koska yläkulmasta katsottuna maisema näytti erilaiselta 
. Elämän pieniä iloja - vaikkakin tässä on mennyt suklaata ja niitä leivoksia niin kuitenkin sitä energiaa on tullut vähemmän kroppaan kuin juovana aikana. Varsinkin sitä ns huonoa energiaa.
Ulkona on ihan tajuttoman kylmä. Koiran kanssa ei pahemmin lenkkeillä. Pikatarpeet ja äkkiä sisälle. Molemmilla pukemiseen menee enemmän aikaa kuin ulkoiluun.
Kevättä kohti.
6 tykkäystä
Muutama päivä on mennyt tässä erästä leikkauksesta toipuvaa läheistä auttaessa. Hyvä olo, kun tuntee olevansa tarpeellinen ja hyödyksi. Autoin häntä muun muassa Kelaviidakossa lääkekorvausten saamisessa ja mietin, että miten ihmeessä näistä kiermuroista selviää kukaan, jonka elämä on hiemankin haasteellista?!
Taas autossa ajaessani iski ajatus viinistä. Se on nyt näköjään aina tuo auto, joka tuo näitä fiiliksiä. Kylmän viileästi (nyt ihan konkreettisesti, kun ulkona on ihan tajuttoman kylmä) auto kaarsi kotipihaan ja ajatukset katosivat. Kotona tuli itku ja jotenkin haiku ja surku sinne yksin kotiin jäänyttä läheistä. On huoli pärjäämisestä vaikka hän toipuikin ihan hyvin. Samalla mietin, että jos tähän haikeaan oloon olisin juonut viiniä olisi taas ollut kuoppa valmiina. Kyllä näitä erilaisia tilanteita tulee jatkuvasti eteen missä olen ennen juonut. Nyt keitin teetä ja se lämmittää mukavasti. Tilanteet ja tunteet tulevat ja menevät. Raittiudesta koitan tehdä pysyvän olotilan, jossa minulla on turvallinen olo.
9 tykkäystä
Helmikuun ensmmäinen aamu. Pakkasta ihan kiitettävästi täällä rannikolla. Kaunista ja aurinkoista. Koitan tehdä päivällä hieman korttelia pidemmän lenkin yksinäni, koska koira ei selvästikään arvosta talvivaatteitaan eikä tuota kylmyyttä. Ymmärrän.
Aamut on itsellä aina olleet iltoja helpommat, jos on ollut puhe mistä tahansa ahdistuksesta. Niinpä alkoholiajatuksistakin yleensä on saanut olla rauhassa juovanakin aikana pitkälle iltapäivään. Ei ole töissä pahemmin hammasta kolkutellut ellei ole ollut joku puheripulinen vieressä . Olen järkeillyt, että tämä liittyy jonkinlaiseen psyykkiseen kuormitukseen, mitä olen paennut juomalla. Nyt tosin se alkholin itsessään tuoma kuormitus on väistynyt niin näitäkin tilanteita kestää huomattavasti paremmin.
Tästä helmikuusta pitäisi nyt tulla se kuukausi, jolloin vierotan itseni suklaasta ja ylenmääräisistä kakkusista. Karkit eivät tule olemaan ongelma. Syön salmiakkia ja sen sallin jatkossakin silloin tällöin koska lääkitsen sillä myös alhaista verenpainetta.
Terapeutin haku on ollut tauolla. Se pitäisi taas saada käyntiin. Kirjoitin ylöskin potentiaalisia nimiä, mutta tuo lappu on ajat sitten kadonnut jonnekin.
Tässä kuussa sitten pitäisi tulla myös se ulosotto ajankohtaiseksi - kaiketi. Kaikenlaista “jännää” siis on tulossa. Tällä hetkellä suhtaudun asiaan tyynesti. En ole maailman ensimmäinen ihminen, jolle tällaista tapahtuu ja tämäkään ei määrittele ihmisarvoani. En sitten tiedä miten käytännössä tämä elämääni hankaloittaa, mutta katsotaan.
En ole vielä toistaiseksi puhunut tästä läheisille. En halua rasittaa jälkikasvua ja koska tämä ei ole hänen ongelmansa niin koitan selvitä siitä kuten aikuinen. Vaihtelua sekin . Jossakin kohdassa on tietysti hyvä, että hän sen tietää, mutta ajattelin, että jos näkee minun suhtautumiseni asiaan se voi häntä myös helpottaa. Sen tiedän, että jos edelleen joisin tilanne ja suhtautuminen olisi ihan toisenlaista. Mielessäni olisin kaikkien olosuhteiden UHRI - minä raukka vaivainen, jota elämä on koetellut vaikka omassa käytöksessä ja suhtautumisessa asioihin ei ole mitään vikaa.
Täytän tänä vuonna myös pyöreitä. Aikaisemmin se hirvitti, mutta nyt suhtaudun asiaan tyyneydellä. Tähän asti on päästy. Kaikenlaista on tullut kotettua. Aikamoista. Eilen kuulin miten yksi kovakuntoinen tutun jälkeläinen oli suht nuorena vielä tuupertunut niille sijoilleen lumitöissä. Aivoinfarkti. Leikkauspöydälle kuoli. Sitä ei kukaan tiedä päiviensä määrää niin tuli entistä tärkeämmäksi taas tämä juomattomuuspäätös. Sitä toivon kaikille täällä oleville 
9 tykkäystä
Olen taas tehnyt havaintoja omasta käytöksestäni miettiessäni näitä syitä juomiseeni. Minulla on tapana tehdä itselleni sellainen henkinen esterata asioista ja tilanteista, jotka pitää suorittaa, joko joka päivä tai viikolla. Niitä puin sitten mielessäni ikään kuin kävisin jotakin taistelua arkeani vastaan, joista aina yksi tilanne kerrallaan mennään eteenpäin. Joka päivä tuntuu tulevan jotakin uutta kun vanhoista on selvitty. Tämä on todella kuormittavaa, mutta enemmänkin mietin, että miten niistä olen selvinnyt juovana aikana? No en olekkaan - olen turruttanut monta asiaa ja siksi muun muassa raha-asiatkin ovat menneet sekaisin, kun ei ole vain jaksanut taklata asioita ja selvittää niitä eteenpäin.
Toisina päivinä on helpompaa, mutta toisina kuten tänään tuntuu siltä, että koko ajan puskee jotakin uutta tielle. Tiedostan kyllä, että asioilla on tapana järjestyä, mutta en jaksaisi koko ajan olla “hereillä” - välillä toivoo, että olisi se kuuluisa nappi, josta voisi sammuttaa tämän olotilan. Ja alkoholihan on ollut juuri sitä. En silti halua takaisin juovaan tilaan - todellakaan.
7 tykkäystä
Kuulostaa tutulta. Minäkin olen elämässäni onnistunut pitkän aikaa pitämään lähes kaikkea arkeen kuuluvaa kamalana velvoitteiden viidakkona, jossa joutuu kompastelemaan tahmeisiin juurakoihin ja työnnellä tieltään epämääräisiä liaaneja.
Ihan kaikki alkaen yksinkertaisesta vastauksesta yksinkertaiseen sähköpostiin on ollut ajatuksena ylivoimainen. Että miksmun täytyy?
Pyykit: miksmun täytyy. Laskut: miksmun täytyy. Tapaamiset: miksmun täytyy - vaikka kyse olisi hauskanpidostakin! Jopa hampaiden peseminen on välillä löytynyt miksmun täytyy -osastolta.
Minä sitten lopulta kyllästyin siihen. Päätin että ehkä ihminen voisi asennoitua arkeensa vähän toisin.
Lopputulos on tämä: olen onnistunut huomaamaan, että yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen sähköpostiin hoituu yleensä minuutissa, mutta jos sen jättää mun-täytyis-vastata-siihen-sähköpostiin, miksmun-taas-täytyy -osastolle, siellä joutuu miettimään tätä tekemätöntä ylivoimaisuutta tuntitolkulla - ilman että kukaan saa vastausta tai että oma olo siitä yhtään helpottuu. Päin vastoin.
Luulen että oma henkinen esteratani on peruja ajoilta, jolloin olen joutunut kannattelemaan itsekseni aivan liian isoja taakkoja. Ja sitten kun ne taakat jonkin verran ajan myötä ovat keventyneet, tunne siitä että kaikki on ylivoimaista on vaan jäänyt päälle.
Kyllä sen onneksi sitten myös saa pois päältä. Minulla tekemättömyyksien ja loputtomien suorittamattomuuksien miettimiseen huokaillen on auttanut se, että yksinkertaisesti sallin itselleni aikoja jolloin mitään ikävää ei tarvitse miettiä. Ja kivojen asioiden tekeminen tai lepäily saa siloin tapahtua hyvällä omallatunnolla.
No tämäpä juu. Nykyään kun jotain sitten taas lävähtää naamalle juuri kun luuli saavansa olla hetken rauhassa, minä ainakin sanon itselleni vaan että vai niin. Vai että tällaista nyt sitten tähän väliin. Ja eiköhän tästäkin selvitä kun kaikesta muustakin tätä ennen - ja jos ei, niin sitten vaan ei.
6 tykkäystä
Tämä tuntui erityisen tutulta. Luulen, että tämä on osittain jäänyt päälle jo ihan nuorena. Isä kuoli (tosin ei mitenkään yllättäen) ja se oli äidilleni todella iso shokki. Hän katosi hetkellisesti rauhoittavien maailmaan ja suoritti arkea ja siinä kohtaa minun suruni jäi kokematta, kun hoidin meillä taloutta 13-vuotiaana. Onneksi äiti siitä aika pian nousi jaloilleen, mutta jäljet jäi ja joku epävarmuus siitä, että mitä tahansa kamalaa saattaa tapahtua.
5 tykkäystä
Huh. Iso, lähes mykistävä teksti, nyt vasta luin. Pistää ajattelemaan ja myös muistuttaa sitä, että tiettyä tarkkuutta sitä tulee varmaankin itsekin tarvitsemaan jatkossakin.
Upeasti selätit tuon.
5 tykkäystä
Kiitos @Hyvaan_oloon Näin se on. Näitä syötteitä saattaa tulla milloin mistäkin. Yhtään ei välillä ymmärrä mitä kautta ne pääsevät luikertelemaan iholle, mutta tarkkuutta pitää harrastaa aika pitkään…jos ei tietyllä tasolla loppuelämän.
4 tykkäystä
Nyt on meikäläisellä hieman kuumottava tilanne edessä. On erään työntekijän kanssa tulossa kolmikanta ja siellä on sitten terveydenhuollon puolesta vastassa lääkäri, joka oli itsellä se ensimmäinen kontakti raitistumisen tiellä työterveydessä.
Toki tiedän, että hän on vaitiolovelvollinen, mutta aikalailla hänestä tuli silloin alkuun jännät fibat, kun hän niin sanotusti uhkaili meikäläistä kun puhuttiin sairauslomasta. Hän olisi sitä tarjonnut, mutta en halunnut ottaa sitä vastaan. Saikkua tarjotessaan hän totesi, että hän ei sitten anna saikkua siksi, että voisit makaa kotona ja juoda - ja jos sen teet joudun olemaan yhteydessä esihenkilöösi. Tämä kaikki kuulosti omaan korvaan hyvinkin ammattitaidottomalta lähestymistavalta. Varsinkaan, kun en olisi sitä saikkua juomiseen nimenomaisesti käyttänyt vaan toipumiseen. Olin tuolloin niin uupunut olotilaani, että juominen ei todellakaan ollut se ensimmäinen mielessä käynyt asia vaan lähinnä juomattomuus ja sen vaaliminen.
Mutta joo - eiköhän tästäkin selvitä kunnialla. Ainakin hän sitten näkee minut virkistyneenä, mutta jotenkin tämä ajatus vaivaa minua. Tiedän, että tämä työntekijäni suhtautuu tähän lääkäriin kunnoituksella ja on suuresti häntä kehunut.
Kaikenlaista sitä elämä eteen heittää sano…
6 tykkäystä
No johan on ollut asenne. Välillä (anteeksi vaan) tuntuu, että terveydenhuollossa ihan oikeasti on aika omituinen suhtautuminen ihmisiin. Toki onnekkaasti voi kohdata paljon hyvääkin, mutta erityisesti saa lukea kyllä ihan kaikenlaista kun kyseessä päihde- ja mielenterveysasiat…
Tsemppiä kohtaamiseen. Olet kuitenkin TEHNYT SEN eli ollut juomatta. Mikä sisäinen voimavara se onkaan!
4 tykkäystä
Kiitos - Sanotaanko, että päihdehoidossakin on tullut vuosien varrella kaikenlaista vastaan. Ihan silloin alkumetreillä, kun kamppailin myös lääkeriippuvuutta vastaan oli hoitaja, joka auliisti kertoili millaisilla keinoilla ihmiset takaavat sen, että töissä voi juoda. Hän sanoi minulle muun muassa, että jos Sinun on IHAN PAKKO JUODA TÖISSÄ juo salmiakkikossua ja varmista, että pöydällä on turkinpippureita. Muistan miten silloin mietin, että en ole onneksi siinä vaiheessa, että tuntisin pakottavaa tarvetta juoda töissä, mutta hahmotin myös hyvin pian, että täältä ei ole apua saatavilla. Se on aika yksinäinen tunne siinä kohtaa, kun todellakin tarvitsisi apua. Tosin tuossa vaiheessa en uskaltanut edes itselleni olla täysin rehellinen missä mennään. Aika pitkä matka sitä on kuljettu itsensä kanssa noista hetkistä. Joka päivä kiitollisena ettei tarvitse enää lääkkeitä vetää alkoholilla luotuun ahdistukseen!
6 tykkäystä
Hopplaa mikä viikko on ollut tähän asti. Töissä ihan puhdasta sekoilua. Yksi alainen hyppii ihan kunnolla päin näköä, huutaa ja kiroilee ja sitten on että ohhoijaa, kun helpotti. Mitään anteeksipyyntöä käytöksestä ei kuulu perään. Samalla yritetään manipuloida siinä sivussa kaikkea muuta. Ei ole ihan ok tämän ihmisen asiat ja kun ei ole edes ensimmäinen kerta, eikä taatusti se viimeinen.
6 tykkäystä