Jep tunnistan tämänkin. Sitä on ollut hirveän tarkka kaikessa mitä on ravintona suuhunsa laittanut ja tarkkana myöskin rahasta, jos on pitänyt ostaa itselle vaikka jotakin oikeasti tarpeellista, mutta alkoholiin oli aina varaa ja sehän ei ollut myrkkyä vaan lääkettä muun muassa paniikkikohtauksiin. Tämän vuoksi sitä kutsutaan hermomyrkyksi ja tämän vuoksi se addiktoi. Jos nyt voisin poistaa yhden asian maailmasta - se olisi varmaan alkoholi. Uskon, että ihmisten riidanhaluisuus ja ahdistus häviäisi ainakin puoleen.
3 tykkäystä
Todella hienoa, että uskalsit tehdä tämän avunpyynnön. Kukaan ei aidosti pärjää yksin. Oli se sitten jonkun läheisen tuki tai sitten ammattiapu - näiden kahden yhdistelmä on lyömätön - niin se käsi kannattaa ojentaa ja myöntää tarvitsevansa apua.
Muistan joskus yli 10 vuotta sitten, kun itse krapuloissani ja hirveässä ahdistuksessa itkin kotonani ääneen tuskaani ja sanoin eikö kukaan voi minua auttaa? No ei voinut koska ei tiennyt miten huonossa kunnossa olin. Tuolloin rämmin tilanteesta ulos oman sisuni ja bentsojen avulla, mutta tarinahan ei vielä päättynyt siihen vaan jatkui - onnekseni siihen tuli nyt onnellisempi käänne. Toisinkin olisi voinut käydä.
4 tykkäystä
Ihmisen toiminta on kyllä välillä melko järjetöntä ja epäloogista. Juurikin tänä aamuna tuli mieleeni ja hymyilytti, kun alkuviikosta merkkipäivän kunniaksi ostetut ruokaisat salaattiannokset tuoreine sämpylöineen ja pari leivosta, minulle ja puolisolle, meinasi jäädä ostamatta, kun jäin puntaroimaan hintaa…olikohan reilu kolme kymppiä. Melko kallista 
No reilu vuosi sitten kurvasin joka työpäivän jälkeen Alkoon ja silmää räpäyttämättä sama raha ei riittänyt yhden ihmisen eli minun juomaostoksiin… kaikki on niin suhteellista…
5 tykkäystä
Mahtava juttu @Hyvaan_oloon 
Varmasti hyvä päätös kertoa kumppanille, näin raittiuden tavoittelusta tulee kuin yhteinen asia, jota toisenkin on tämän myötä helpompi ymmärtää. Kertominen vaatii varmasti rohkeutta, mutta avautumisen jälkeen voisin kuvitella, että mieltä keventää… 
1 tykkäys
Olen hetkeksi laittanut syrjään aktiivisen terapeutin hakemisen. En saisi unohtaa tätä asiaa varsinkin, kun nyt tuon ulosoton kolkuttaessa ovella varmasti tulen tarvitsemaan henkistä tukea. Lisäksi töissä on tulossa kiireinen kevät ja siellä on yhtä sun toista hr haastetta, jossa minun tulee olla skarppina ja keskeisessä roolissa.
Tähän kuvioon ei alkoholilla ole tosiaan sijaa. Nyt olen muutaman päivän miettinyt, että miten ihmeessä minä olen voinut juoda sellaisia määriä?! Mietin, että jos nyt hakisin sen vanhan satsin ja vetäisisin sen olisin taatusti siinä kunnossa, että ei mitään asiaa töihin. No en hae enkä juo. Mietin vaan…aikamoiseen rääkkiin olen itseni laittanut. Henkinen myötätuntohalaus itselle. Sillä on hyvä aloittaa päivä.
Viikonloppuna näen jälkikasvua pitkästä aikaa. Viimeksi nähtiin jouluna. Lupasin paistaa silakoita. Raitista perjantaita ja tulevaa viikonloppua.
7 tykkäystä
Jep, ja sinulle myös täältä. 
1 tykkäys
Et usko, miten tuli vesi kielelle. Viime viikonloppuna tavatessa omaa jälkikasvua, kyselivät, mitä minun lapsuuskodissa syötiin. Kerroin äitin paistaneen isolla valurautapannulla silakoita. Ei ehtiny sitä mukaa paistaa, kun me lapset syötiin.
Antoisaa raitista viikonloppua kaikille:+1:
2 tykkäystä
No just tuo valurautapannu ja tietysti voissa.. 
2 tykkäystä
Eilen taas pidemmän aikaa autossa istuessani tuli mieleen alkoholistille niin tuttu häpeäntunne. Muistin vuosien takaiset hippaleikit tutujen Alkon myyjien kanssa. Jossakin vaiheessa piti tarkkaan katsoa montako kertaa kehtasi kohdata sen tutun myyjän oman kotikylän Alkossa vai oliko häpeämittari tullut siltä viikolta täyteen. Joskus tämä jopa esti ostoksille menemisen, mutta koska työmatkan varrella oli useita myymälöitä, joista valita niitä saattoi vaidella häpeän määrän mukaan. Joskus häpeä kuitenkin tuplaantui kun sitä oli astunut jo kauppaan ja huomasikin sen myyjän, jota sillä viikolla vältteli olevankin vuorossa sillä toisella paikkakunnalla. Oi sitä jälleennäkemisen riemua.
Oma lukunsa olivat ne selittelyt miksi sitä osti juuri sitä tiettyä viiniä - tai että pyysi myyjän apua viinin valintaan koska oli tekemässä jotakin tiettyä ruokaa. Totuus oli kuitenkin aivan toinen. Miten hirvittävä määrä energiaa tuhlaantui tuohonkin näytelmään. Suositeltu viinipullo ikäänkuin savuverhoksi kainaloon ja vaihvihkaa mukaan se ostosten päätarkoitus: tiukka pullo. Myyjä näytteli auliisti mukana - ei siinä mitään, mutta varmaan oli nähnyt yhtä sun toista ja tiesi kuvion.
Muistan miten itsekin kuuntelin joskus sivukorvalla jotakin toista henkilöä, joka esitti myyjälle samaa näytelmää. Tunnistin samat maireat äänenpainot ja muka kiinnostuneet kommentit juoman ominaisuuksista. Kummallakin kuitenkin sama kiire ulos ja neljän seinän sisälle, jossa saattaisi taas olla kaksin riippuvuuden kanssa. Sama toistui viikottain useaan kertaan.
Naiselle tuo näytelmä on varmaan vielä tärkeämpää koska edelleen nainen ja alkoholi on se erityisen häpeällinen yhdistelmä, vaikkakin aika moni tunnettu nainen on tullut esiin viime vuosina alkoholiriippuvuutensa kanssa. Ja erityisesti nuoret rohkeat naiset ovat tuoneet esiin darravapaan kulttuurin.
Kerran olen jättänyt menemättä lapseni koulun tilaisuutenen koska olen ollut mielestäni niin hirveän näköinen juotuani monta päivää putkeen. Sen häpeän muisto ei ihan heti hälvene.
Tein tuossa pari viikkoa sitten huomion, että aina autossa nämä ajatukset juomisen mahdollisuudesta nousevat pintaan. Siksi oli eilen erittäin hyödyllistä miettiä omaa juomistaustaa häpeän kautta. Noita tunteita ei halua enää kokea ja niinpä eilinenkin ajatushäivähdys siitä, että voisi hakea viiniä katosi hyvin nopeasti.
En tunne häpeää siitä, että olen joskus käyttänyt rauhoittavia väärin koska olen päässyt niistä eroon. Voin jopa puhua siitä vapaasti tietyille luotettaville ihmisille. Alan olla matkalla sinne, että en tunne enää häpeää siitä, että olen alkoholisti, koska olen toipuva alkoholisti. Ehkä jonakin päivänä voin puhua siitäkin avoimesti.
Hyvää pyhäpäivän jatkoa.
12 tykkäystä
Näistä alko- ja kauppareissuista on pitänyt kirjoittaa omassa ketjussanikin, mutta lainaan nyt sinun ketjua kun otit asian puheeksi.
Se on kyllä jännä, miten paljon me alkoholistit voimmekaan panostaa kulissien järjestelyyn. Itse en ollut alkon asiakas, kun join lähinnä kaljaa. Ja kun sitä melkein joka päivä tuli kannettua kotiin, niin kyllähän siinä tulee jo lähikaupoissa naama tutuksi.
- jos oli kassa tältä viikolta jo käytetty, niin tuli ostettua jotain muuta ja seuraavaan kauppaan vähän kauemmaksi
- sama, jos oli tuttuja kaupassa
- jos oli tutussa kaupassa uusi kassa, niin tuli ostettua ihan sen takia, että se ei tunnista, vaikka oli jo ehkä setin sille päivälle ostanutkin
- jos kävi vieraassa kaupassa, niin sama juttu, tilaisuus piti käyttää hyväksi
- joskus kehtasi ostaa vaan pari ”kylmää” ja sitten meni toisesta hakemaan sen kasi-backin
Ollaan me aika kekseliäitä 
4 tykkäystä
Mitenköhän jossain kyläpahasessa, jossa on vaan Sale ja muut sadan kilsan päässä.
Ei kai se sitten auttaisi, kun tulla ulos kaapista.
Tiedän kyllä monien tilaavan Saksasta tai Virosta sen kuorma-autollisen kerralla, niin sitten voi lähikaupasta hakea vaan niitä elintarvikkeita.
Valtava helpotus, kun ei tarvitse enää miettiä tuota logistiikkaa tai eihän kello vaan ole jo yhdeksän…
2 tykkäystä
Hyvin kuvailit hippaleikit Alkon myyjien kanssa 
pystyn niin samaistumaan, sellaistahan teatteria se oli. En tiedä itkeä vai nauraa…
3 tykkäystä
Miten ne myyjät jaksaa olla niin innoissaan siellä selittämässä, mahtaa olla melkoinen vaihtuvuus.
En koskaan ymmärtänyt viineistä, enkä kyllä muistakaan juomista muuta kuin prosentit ja hinnan. Päätarkoitus oli humaltua ja pitää humalaa yllä, kaikki muu oli sitä näytelmää. Kaikki väkevät juomat maistui pahalle, vaan eihän sitä silloin myöntänyt.
Yksi hyvä kaveri selitti kerran innoissaan, että kirkkaissa viinoissakin on valtavasti makueroja, silloin hymähdin muistaakseni melko kovaa.
Jos pitäisi äänestää paskin harrastus, niin kyllä se on toi alkoholi-harrastus, oli kyseessä sitten mikä tahansa juomalaatu.
5 tykkäystä
En tiedä miten triggeröivää se on sanoa, mutta sanon nyt kuitenkin. Tulee siis ensin triggerivaroitus!!!
Minä kyllä pidin joidenkin juominen mausta. Erityisesti ginipohjaisten drinkkien ja olin hyvinkin tarkka mitä väkevää ostin. Koska maku. Mutta lopussa menitiin se humaltuminen edellä. Näin se sairaus etenee. Nyt kyllä varmaan tuntuisivat vain väkevältä enkä osaisi nauttia yhdestä tai kahdesta, kun pitäisi haluta lisää.
Ja mitä tulee myyjien vaihtuvuuteen : kyllä ne samat siellä aina näköttivät. Oli ihanaa kun oli joku uusi naama kerrankin. Itselleni kävi kerran työhaastattelussa metka juttu: haastateltava näytti todella tutulta ja hän totesi samaa minusta. Aikamme siinä pohdittuamme tajusimme molemmat, että Alkostahan olimme tuttuja. Hän vain siellä tiskin toisella puolella. Ja niille joita kiinnostaa, hän sai paikan. 
8 tykkäystä
Aijai miten osuvaa pohdintaa. Auts, ja taas auts.
Juuri tuon häpeäfarssin nostaminen mieleen voi olla oikeinkin hyvä suojamuuri silloin, kun riippuvuus alkaa supatella korvaan. Pidänpä mielessä. Ja itse asiassa olen sitä jotenkin huomaamattani jo käyttänytkin.
Tajusin juuri myös, että jotta tämä suojamuuri voi toimia, pitää olla jäljellä vielä edes pienen pieni rahtunen tervettä turhamaisuutta. Ja samalla tajusin, että itselläni sitä ilmeisesti onneksi vielä on ollut ainakin sen verran, että homma ei ole päässyt lähtemään täysin lapasesta. Puiston penkillä nukkuva rapajuoppo ressu kun on kauan sitten jo luopunut häpeästä, ja siirtynyt sille puolelle, jossa väliä ei ole enää millään muulla kuin etanolilla.
Ja siis tätä kirjoittaessa tajusin sitten vielä sen, että -huh huh - jos on riippuvuudesta vapautuminen vaikeaa vielä, kun on luovuttamisen rajan tällä puolella, niin miten järjetön työ se onkaan ollut heille joillekin, jotka ovat selvinneet kuiville vielä sieltä puiston penkiltä, tai sen alta…
Sen verran vielä, että yhdessä vaiheessa tajusin, että vaikka en vielä näekään kuilua, tunnen sen läsnäolon. Silloin alkoi pelottaa ja sain vähäksi aikaa vähennettyä. Nyt parisen viikkoa sitten tajusin siirtyneeni uudelleen niin lähelle kuilun reunaa, että melkein näin sinne.
5 tykkäystä
Ja nyt olet @Hyvaan_oloon ottanut siitä reunalta askeleen taaksepäin. Niin hienoa.
2 tykkäystä
Ohhoijaa - tänään on ollut jotenkin raskas päivä. Oma esimies on ollut kipeänä ja sitä on saanut venyä asioissa hänenkin puolestaan. Jotenkin on tuntunut myös siltä, että on tullut kohdelluksi kuin olisi näkymätön. Töissä on muutamia ns tökeröjä tyyppejä (niitähän maailmassa on) jotka katsovat asiakseen kohdella muita kuin ilmaa, jos heillä on ns huono päivä. Tiedän, että vika ei ole minussa, mutta silti jotenkin olen erityisen herkkä tällaiselle käytökselle.
Tänään töissä taas tuli ajatuksia alkoholista. Kun päivä on ohi menen ja ostan itselleni jotakin juotavaa, mutta taas huomasin miten aivoni alkoivat jo aikalailla autopilotilla keksimään niitä muita ratkaisuja vanhalle käytösmallille. Teki mieli pitsaa - menin kauppaan ja ostin sitä. Valitsin tietoisesti kaupan, joka ei ollut Alkon läheellä. Pitsan seuraksi löytyi pari kivaa holitonta juomaa ja taas kerran, kun pääsin kotiin halu juoda oli hävinnyt. Itsensä voi ohjelmoida toimimaan toisin. Hetken ajattelin myös tulevaa aamua jolloin palaverissa olisi karmea olo - näitä oloja on tullut koettua aivan liikaa. Olen vetänyt isolle porukalle aamupalaveria ja käynyt sitä ennen paniikki kakomassa jossakin nurkan takana. Ikäänkuin sitä olisi tietoisesti halunnut lisätä omaa jännitystään hankkimalla itselleen krapulan edellisen illan törttöilyllä. Todella mielenkiintoinen toimintamalli.
Tällä hetkellä en edelleenkään ymmärrä miten olisin toimintakuntoinen, jos joisin. Miten olen voinut suoriutua kaikesta ja juonut?
Hyviä asioita tapahtuu - oma jälkikasvu on saanut töitä kesäksi ja pidemmäksikin aikaa haluamastaan yrityksestä ja hän on tietysti asiasta onnensa kukkuloilla. HIrvittää kyllä maailman tilanne - tuntuu, että se saattaa keikahtaa meidänkin osaltamme mihin suuntaan tahansa ja suistaa tavallisen arjen sijoiltaan. Tai sitten ei. Säästän itseäni pahimmalta uutistulvalta. Koitan keskittyä niihin asioihin joihin voin vaikuttaa. Pienen ihmisen arkeen. Valintoihin - tänäänkään en juonut. Jotakin tarvitsisi kyllä elämälleen muutakin tehdä kuin käydä töissä ja tulla kotiin sohvalle pelaamaan videopelejä. Talvi nyt on hieman tällaista - en ole mikään talviurheilun harrastaja ollut koskaan, mutta salille voisi saada taas kipinän. Olen aikoinani ollut hyvinkin ahkera salilla kävijä. Nyt vanhetessa se lihasvoima olisi kyllä tarpeen. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa. Käytän tekosyynä vaikka sitä, että en halua jättää lemmikkiä taas yksin työpäivän jälkeen. No on siinä tietysti perääkin, mutta ei minun siellä salilla tarvitsisi tuntikausia olla. Puolikin tuntia riittäisi aluksi.
Ulosoton selvitys rasittaa myös mieltä - ja kaikki se mitä siitä sitten seuraa. Olen ja odotan, että joku tulisi ja korjaisi asian. Leikin mielessäni, että voitan lotossa vaikka minä en edes lottoa ikinä. Eat, Pray, Love elokuvassa on muistaakseni kohta, jossa sanotaan jotenkin niin, että ihminen rukoili jumalaa - anna hyvä jumala minun voittaa lotossa edes kerran, jumala oli vastannut, että mene ja osta ensin se arpa - katsotaan sitten…Jotenkin samalta tuntuu nyt. Odotan, että tapahtuu joku ihme vaikka itse en tee asian eteen yhtään mitään.
Vähän sama tilanne oli aikoinaan tämän juomisenkin kanssa. Odotin, että joku auttaisi minua vaikka en ollut itse edes ilmaissut tarvitsevani apua tai hakenut sitä aktiivisesti. Heti, kun toimin alkoi tapahtua.
Näitä tulee - huonoja päiviä. Mietin pitäisikö minun tehdä itselleni joku unelmakartta? Joku josta saisi itselleen suunnan - unelmien ei tarvitsisi olla suuria. Tämä raittiina pysytteleminen on kyllä asia, jota edes ei ole uskaltanut toivoa ja nyt sekin on toteutunut - päivä kerrallaan.
9 tykkäystä
Unelmakartta tai ei, omien tärkeiden toiveiden kirjaaminen ylös voi jostain kummasta syystä auttaa menemään niitä kohti.
Minä listasin viime keväänä itselleni asioita, joita elämääni haluaisin.
Ne eivät olleet suuria, kohtuuttomia toiveita. Ne toteutuivat kaikki.
7 tykkäystä
Samoin kauhulla mietin taaksepäin niitä pahoja oloja.
Maailman ja luonnon tilanne ahdististi itseä jo nuorena. Ei se mitään auttanut, eikä auta. Mukana mennään parhaamme mukaan. Nyt pystyy ottamaan rauhallisemmin, ja tyynemmin.
Tämän oman sekoilun ja siitä toipumisen aikana olen keskittynyt siihen toipumiseen, itseeni. En koko muuhun maailmaan.
Kyllä selviää paremmin vastoinkäymisistä ja toisten kanssa ristiriidoistakin kun on terveempi ja selvempi olo.
Rahahuolet on kenkkuja. Ne on ainakin jotain konkreettista, mitä yrittää selvittää, ettei koko maailman tilaa jne…löytyykö niihin apuja, toivottavasti järjestyy vielä paremmaksi! Ja tosiaan varmasti paremmin menee niidenkin kanssa, kuin jos joisi. Tsemppiä!
Tuossa, kun oli itsellä mieli maassa, kävin avantosaunalla, ja olo koheni. Mietin ihmisistä, että vaikka pahaa saamme aikaan, ja pahuuttakin ja sekoilua on, niin on hyvääkin. On hienoa kulttuuria.
Ja että onnelle voi antaa mahdollisuuden. Vaikka ei liikoja odota, niin voihan olla että jotain eteen vielä tupsahtaa.
Aarrekartan laatiminen ja haaveilu kuulostaa hyvältä!
6 tykkäystä
Tulin vaan tänne välillä sanomaan, miten kerrassaan mahtavaa, liikuttavaa ja hienoa on nähdä miten täällä ihmiset heittävät toisilleen pelastusrenkaita välittävien ja ymmärtävien vastausten kautta. Tämä on niin hieno yhteisö. Kiitos, kun olette auttaneet minua matkallani ja teette joka päivä niin jollekulle. Juuri Sinun sanasi saattavat tänään herättää jonkun tajuamaan miten saada elämästään taas kiinni.
12 tykkäystä