Huh kiitos @fincoco viestistäsi…no mitäs sitten kun on muitakin velkoja kuin tämä joka nyt menee ulosottoon ja niitäkin pitäisi lyhentää? Niitä olenkin pystynyt hoitamaan, mutta tämä yksi oli liikaa. Yllätys, yllätys, että alkoholistiminän tekemä päätös…
Onneksi elämä ei tähän kaadu! Raha tulee ja menee ja siinä kohtaa kun on jo uskaltautunut ensimmäiseen yhteydenottoon, kynnys seuraavaan on matalampi. Kyllä ne asiat pikku hiljaa järjestyvät.
Ja ulosottomiehen (-henkilön) kanssa voi myös yrittää tehdä maksusopimuksen. Silloin velkaa ei peritä suoraan tuloista vaan se maksetaan sovittuna kuukausisummana itse. Oleellista on olla itse yhteydessä omaan ulosottomieheen (-henkilöön) omien mahdollisuuksien selvittämiseksi ja tehdä vain sopimuksia, joista pystyy varmasti itse pitämään kiinni.
Omaan tilanteeseen voi perehtyä myös verkossa, pääset tänne asioimaan pankkitunnuksilla:
Jos velkaa on moneen suuntaan ja niistä selviäminen huolettaa, kannattaa palata kysymään neuvoa talous- ja velkaneuvonnasta.
Voimahali täältä! Tästäkin selvitään. ![]()
Törmäsin mielenkiitoiseen podcastiin, jossa puhuttiin nykyajan sekakäyttäjistä. Siis sellaisista, joilla on alkoholi ja shoppailu vahvasti kytkettyinä toisiinsa. Viinilasi kädessä illalla rentoudutaan jossakin nettikaupassa ja ostoskori täyttyy.
Tunnistin itseni - niin monet velkani ovat kertyneet. On osteltu, että kulissi olisi pystyssä ja voisi näyttää siltä, että elämä on hallinnassa vaikka luisu on jo alkanut. On ostettu isompi ja parempi auto mihin varaa, koska ei ole kehdattu näyttää sitä todellisuutta. Ja miksi? Mitä väliä? Ketä kiinnostaa? Eikö tärkeämpää ole elää itselleen rehellistä elämää? Olen aika monta vuotta ja vuosikymmentä esittänyt olevani aivan joku muu, joka oikeasti olen. Koska on pitänyt olla jotenkin parempi kuin muut. Seurassakin olen juonut niin ettei kukaan ainakaan usko minulla olevan mitään ongelmaa, vaikka kaapissa on odottanut pullo tiukkaa sitä yksinoloa varten. Silloin on saanut olla oma itsensä - pullon kanssa kaksin. Kuluttavaa, surullista ja yksinäistä.
Onneksi olen saanut mahdollisuuden löytää pois tuosta kierteestä. Jokaiseen mahdollisuuteen kannattaa tarttua, jos sen palkintona on raitis elämä.
Ylivelkaantunut voi päästä velkajärjestelyynkin. Tietoa ja apua ylivelkaantumistilanteissa saa myös Takuusäätiöstä. Siellä on mahdillisuus järjestelylainaankin, jolla velat saa ”vaihdettua” yhteen pienempikorkoiseen. Verkkosivuilta löytyy runsaasti luettavaa.
Ulosottovirastikin satsaa nykyään asiakaspalveluun ja neuvontaan enemmän, eikä ole niin ankea viranomainen kuin ennen. Itsekin aikoinaan pelkäsin ihan suotta.
Velkaantuneille on facebookissakin tukiryhmiä, joista voi saada hyviä vinkkejä. Lehdissä puolestaan on ollut juttuja, kuinka velkoja on saatu jopa takaisin, jos luotonantaja on kiskonut liian suurta korkoa, ehkä näistäkin löytyy vinkkejä fb-ryhmistä. (Ainakin velallisten tukiryhmä), josta juttu linkissä:
Lannistua ei tosiaan kannata ja selvällä päällä sotkun selvittäminen on paljon helpompaa.
Ajoin tänään pitkästä aikaa hieman pidemmän matkan. Huomaisin, että autossa iskee edelleen nuo juomisajatukset, että olisi hyvä idea muka hakea jotakin jolla saisi itsensä rentoutumaan. Johtuu siitä, että entisessä työpaikassa ollessani vietin aikalailla aikaa autoillen. Siinä ehti ajatella kaikenlaista ja ennen kaikkea kaikkea synkkää ja ikävää. Sitten tulivat ne juomishalut ja se tuttu reitti töistä alkon kautta kotio. Keho ja mieli on edelleen ehdollistunut tuohon kaavaan, joten väkisinkin näitä ajatuksia tulee mieleen.
No sain ne aika helposti taklattua ja järkeiltyä itseni tähän raittiin minäni moodiin. Mietin muutaman kerran mitä tapahtuisi, jos hakisin juomaa ja se oli sitten sillä selvä. En halua enää mennä siihen tilaan, jossa päässäni käy vinha kaksintaistelu juoda vaiko eikö juoda. En halua herättää sitä kuuluisaa nukkuvaa karhua. Haluan pitää hyvät yöuneni, rauhoittuneen vatsan ja kirkkaan katseen ja positiiviset ajatukset, joita on ollut päivä päivältä enemmän.
Niinpä kurvasin ruokakauppaan ja räyhäsin hetken juomahyllyjen luona, koska siellä oli ruokottoman huonosti merkattuna alkoholittomat juomat. Nappasin pari mukaani ja tulin kotiin. Homma hoidettu. Kaikki hyvin. Kohta elokuvaa ja jotain naposteltavaa.
Raitista perjantai-iltaa mahdollisimman monelle.
Se olisi huomenna taas paluu työarkeen. Heti aamusta kunnon haastepalaveri draamailijoiden kanssa. No varmaan siitäkin taas selvitään, mutta voipi tulla pään nollaus vanhaan tapaan taas mieleen. Nämä loma-ajat kun eivät ole olleet erityisen haasteellisia, kun saa olla omassa rauhassa tai ihmisten kanssa, joiden seura ei triggeröi juomista.
Ja sitten on tietysti vielä ekstramausteena tuleva ulosotto sekä exän pahenevat oireet sairautensa kanssa. Hän on kääntynyt nyt puoleeni monessa asiassa ja pyytänyt apua. Ei siinä mitään. Autan mielelläni missä voin. Onneksi hän on jättänyt juomisen myös kokonaan. Tilanne olisi katastrofaalinen, jos pitäisi sitä vielä jännittää.
Näillä mennään. Raittiina kuitenkin ja se tuottaa iloa.
Mulla on ollut viime vuosina yhä enemmän tätä, että tuntuu, etten kerta kaikkiaan enää kestä kaikkia elämän hankaluuksia. Ja alkoholi on sitten olevinaan se ratkaisu siihen. Että kestää tätä kaikkea ainakin sen yhden illan, kun ei tarvitse ajatella. Ja voi nimenomaan selailla nettikauppoja
Olin luullut olevani ainoa! Ihan autoja en ole onneksi hankkinut, mutta just jotain liian kalliita takkeja tms. “Koska olen ansainnut sen”. Ei hemmetti, sekin vielä. Tajuan, että kyllä juominen on vaikuttanut mun rahankäyttöön.
Tänään tulossa yhden läheisen asioiden hoitamista ja tiedän jo nyt, että päivästä tulee kuormittava. Nyt on onneksi kuitenkin olo, etten halua juoda. MUTTA. Samalla kun kirjoitan tästä päivän haastavuudesta, suorastaan kuulen kuinka päässäni alkaa kuiskinta siitä, että voihan sitä onneksi sitten juoda muutamat illalla. Mutta kun ei voi. Ei voi. Ei. Nyt pitää löytää muita keinoja kestää kuormitusta ja stressiä.
Itse asiassa toissailtainen juomiseni triggeröityi juurikin stressaavasta, läheistä koskevasta asiasta. Tähän on pakko löytää nyt joku muu ratkaisu, koska näitä stressaavia hetkiä on tiedossa joka tapauksessa jatkuvasti. On ollut ja tulee olemaan, ihan koska elämä nyt vaan on sellaista, mutta myös koska ainakin itselläni, muutamistakin itsestäni riippumattomista syistä, elämässäni ihan oikeasti on välillä enemmän haasteita kuin mitä enää jaksan käsitellä. “Enää” siksi, että olen elämässäni käynyt läpi aivan liikaa hankaluuksia joita en ole itse aiheuttanut, lapsuudesta alkaen, ja jollakin tavoin koen, että voimavarat on jo pitkään olleet käytännössä loppu.
Miten näitä tilanteita ja stressiä voisi hoitaa toisella tavalla? Miten tätä uhrimielialaa pitäisi hoitaa… että taas tulee liikaa, en jaksa, ei pysty, elämä on liian rankkaa…
Todella toivon sulle voimia velkatilanteessa @kaaosteoria66! Toivottavasti asiat jotenkin järjestyy!
Se mikä päässäsi kuiskii, on riippuvuus. Se on voima joka yrittää saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että juominen kannattaa aina vaikka se lopulta tappaisi. Saatat löytää itsesi selittämästä itsellesi, mitä erinomaisen hyviä puolia pian tapahtuvassa korkkaamisessa olisi, mutta se et ole sinä joka siinä itsellesi puhut vaan sairaus, johon me kaikki olemme sairastuneet,
mutta josta voi alkaa toipua.
Alun juomattomuus on hanttiin panemista riippuvuuden jääräpäiselle kuiskinnalle. Se ehdottaa jatkuvasti että lopettaisit juomisen lopettamisen. Siksi lopettaminen ei ensi alkuun ole helppoa. Mutta matkan varrella selvin päin eläminen muuttuu helpommaksi.
Kun on kehittänyt riippuvuuden alkoholiin, mikä tahansa triggeröi juomaan. Aina löytyy hyvä syy. Stressi, ikävät tapahtumat, pettymys, ilahdus, paha olo, hyvä olo, tylsyys ja juhla. Mutta tiedät itsekin:
Niin. Ei siis välttämättä kannata pelkästään miettiä, mikä milloinkin syöksee juomaan, sillä alkoholiriippuvuus on sairaus ja siihen sairastunut juo lopulta joka tapauksessa, stressiä tai ei.
Paitsi jos hän päättää lopettaa.
Päätöksen jälkeen irtautuminen voi alkaa. Ja sitten vaan pitää päättää yrittää niin monta kertaa että se päätös lopulta pitää.
Et ehkä voi @Hyvaan_oloon äkkiseltään vaikuttaa siihen, kuinka paljon ympäristösi sinua stressaa ja kuormittaa, mutta siihen, juotko siihen kuormitukseen vai et - siihen sinä voit.
Monet juomisen lopettaneet kertovat, etteivät juovana aikanaan jaksaneet tehdä mitään omalle elämälleen, ryhtyä mihinkään muutokseen, surkuttelivat vain. Mutta kun juominen väistyi, omille asioille ja myös kuormittavissa olosuhteissa elämiselle alkoi olla mahdollista tehdä jotain. Koska siihen vapautui aikaa ja ennen kaikkea: voimia.
Kun on jatkuvasti krapulassa, humalassa, pöhnässä tai jossain näiden välimaastossa ja niiden väsyttämä, ei jaksa vetää rajoja muille siitä miten itseä saa kohdella tai kuormittaa. Jonkin aikaa selvin päin eläneenä sellaista jaksaa paremmin.
Siksi paras tapa päästä eroon liian kuorman alla elämisestä on aloittaa tekemällä omalle juomiselleen jotain. Sillä riippuvuudesta huolimatta lasin nostaminen omille huulille on lopulta kuitenkin omissa käsissä. Vaikkei se ihan aina siltä tuntuisi. Sen jälkeen voi kääntyä muiden puoleen ja sanoa: mä en nyt hei enää jaksa tätä, kuormita välillä jotakuta muuta, mulla on omat rajani ja piirrän ne nyt tähän näkyviin.
Tsemppiä @Hyvaan_oloon . Ja @kaaosteoria66 : voimia huomisaamun draamakerhoon! Sekin on sitten jo illalla ohi. ![]()
Kiitos @Räpistelijä nyt juurikin iski ihan hirveä ahdistus siitä mitä kaikkea on taas edessä. Selkäänpuukotusta, juoruja ja draamaa. Esimies on yksi lapanen. Välillä ihmettelen, että mitä minä täällä edes teen?!
No missään ei elämä ole täydellistä. Mitä sekään sitten lopulta tarkoittaa.
Nyt väsyttää huominen. Olin raittiissa meri-ilmassa tovin, ehkä sekin uuvuttaa.
Sitten pitää huomenna myöntää, ettei jaksnutkaan tehdä sitä yhtä tutkintoa. Olo on aika epäonnistunut kaikin puolin.
Mutta en ole juonut. Siitä voi edelleen iloita.
Niitä mahtuu maailmaan! Ajattele siellä palaverissa että katsot vaan luontodokumenttia, aitiopaikalta. Kaikenlaisia erivärisiä höyheniä ja suomuja ja pörheitä turkkeja ja todella hassuja elämänmuotoja. Ja palaverin jälkeen vaihtuu kanava.
Minäkin iloitsen siitä puolestasi.
Palaverit tulevat ja menevät, raittius pysyy. Voimia! Kyllä sä siitä Avarasta luonnosta selviät. ![]()
@Räpistelijä miten mainio mielikuva
kiitos tästä. Tuntuu heti paremmalta ![]()
Tää oli kyllä mainio neuvo, täytyy painaa mieleen! ![]()
Tämä on hyvä, mäkin lainaan tämän käyttöön
Minulla vähän samat ennakko-odotukset tulevasta työviikosta kuin @kaaosteoria66 , mutta seuraavassa paltsussa otan käyttöön tämän, alan seurata luontodokumenttia, kuvittelen mielessäni selostuksenkin siihen…
Jes, tällä kohti tulevan viikon haasteita ![]()
Kiitos @Räpistelijä
Maanantai ja sen tuomat palaverit selätetty. En ehtinyt edes miettiä avara luonto mielikuvia
vaikka näin jälkeenpäin ajatus huvittaa edelleen.
MUTTA nyt tajusin myös harvinaisen asian - ei tullut alkoholi mieleen, kun kuuntelin kollegoita. Näinkö sitä olisi siirtynyt taas yhden askeleen eteenpäin?! Tai siis onhan sitä koska näin kävi. Jossakin vaiheessa olen viime vuosina aina miettinyt, että pääsisipä lasin äärelle, mutta nyt niin ei käynyt. Jiihaa. Josko tästä asetuksesta tulisi nyt se normaali.
Heräsin tosin aamulla jo 04 miettimään kaikenlaista tulevaa. Tänään postiluukusta rapsahti käräjäoikeuden tiedoksianto velasta on aikaa 28 pv tehdä siihen vastine. Olipas kunnon kapulakieltä koko kirje. Mietin, että pitäisiköhän siihen saada apua jostakin siihen vastineeseen…toisaalta en kyllä kiistäkkään, mutta kun täällä neuvottiin, että voisi miettiä ettei joudu aivan mahdottomia makselemaan niin täytyy miettiä miten toimia. Nyt kun on aivot, jotka eivät ole keskittyneenä johonkin muuhun kuin oleellisiin asioihin.
Näin ne päivät sitten vaihtelevat - tänään oli suhteellisen rauhallinen päivä töissä - tai siis sain tehdä asioita rauhassa, ja sitten alkoikin tunkea mieleen, että mitä jos…No se ei ollut mikään kovin suuri taistelu. Selätin sen ajamalla kotiin ja syömällä ja jo ennen kuin pääsin turvasatamaani ajatukset olivat hävinneet. Hain kuitenkin kaupasta pullon alkoholitonta viiniä. Mietin siinä samalla, että miten ihmeessä olen saattanut juoda tietoisesti niin paljon, että siitä on tullut kehoon myrkytystila?!! Ja vielä useana päivänä viikossa. Tuo tuntuu nyt aivan uskomattomalta, kauhealta, typerältä, hullulta ja pohjattoman surulliselta, mutta näin se vaan on. Ei kiitos enää.
Olen miettinyt tätä myös.
Järjettömintä on ollut se, että samalla on kuitenkin yrittänyt olla jotakuinkin tarkkana siitä ettei tärvelisi terveyttään syömällä ihan mitä tahansa - mutta juotuna myrkytystila onkin sitten ollut aivan okei. Ja vielä hauskuuden nimissä.
Ihme touhua.
Tajusin eilen etten selviä ilman apua, ja pyysin kumppanini luokseni nyt joksikin aikaa. Ei asuta yhdessä, joten olen kaikessa rauhassa voinut juoda. En ole juonut salaa, mutta en ole asiasta pitänyt erityistä meluakaan. Joskus olen puhunut että vähemmänkin voisi mennä. Hän ei juo juuri lainkaan.
Nyt sitten tunnustin hänelle, että tämä on ongelma, enkä pärjää ilman tukea. Oli pakko niellä avuttomuuden pelko ja tehdä näin. Olen liian pitkään - oikeastaan jo vuosia - yrittänyt saada tämän hoidettua yksin, mutta se ei onnistu. Nyt on onnistuttava.
Jep. Viestissäsi paljon asiaa ja tärkeää ajateltavaa. Kiitos.
Voi miten hienosti tehty @Hyvaan_oloon ! Nyt olet sanonut tämän toiselle ääneen - se vaatii paljon. Tästä eteen päin kaikella on kyllä mahdollisuus järjestyä, sinä olet juuri auttanut siinä: auttamalla itseäsi tunnustamalla, että tarvitset tukea.
Se ei ole avuttomuutta vaan urheutta. Nyt toivon kovasti että saat kaiken tarvitsemasi tuen! Juomatta vaan hetki kerrallaan. Yhdessä täällä kuljetaan, kaikenlaisina päivinä. Voimia! Sinä pystyt tähän kyllä.
Ihmismieli on monimutkainen, sitä pystyy muokkaamaan niin, että jopa kaikkein kauheimmista asioista saadaan normaaleja ja hyväksyttäviä.
Mulla oli kans kaapit täynnä vitamiineja ja seurasin terveysaiheisia podcasteja, lenkkeilin ja olin niin tietoinen hyvinvoinnista. Samaan aikaan luuranko möykkäsi kaapissa ja yritti varmaan kertoa, että lopeta se esittäminen tai jotain.
On mulla vieläkin niitä vitamiineja, mutta en hirveästi enää seuraa alan julkaisuja.
Voin sanoa, ettei sellaista vitamiinia ole vielä keksittykään, josta tulisi yhtä hyvä olo, kuin alkoholin käytön lopettamisesta ja sanotaan nyt vielä samaan hengenvetoon, että sellaisen pillerin keksijästä tulisi monimiljonääri hujauksessa.
Raittiudella saavutettu olotila pysyy päällä ilman mitään taikatemppuja, eikä edes maksa mitään. Kumma juttu, ettei raittiusliike ole yhtään suositumpi.