Päätin sitten aloittaa uuden vuoden kunniaksi ihan uuden ketjun tälle vuodelle. Viime vuonna otsikko oli aika mahtipontinen: Vuosi 2025 ilman alkoholia. No, se oli tietysti tavoite, mutta kuten joku aluksi varovasti neuvoikin, kannattaa mennä hetki ja päivä kerrallaan. Annan sen saman neuvon nyt eteenpäin koska sitä ei voi tarpeeksi korostaa. Hetken merkitys kokonaisuuden kannalta on merkittävä. Hetket kasvavat tunneiksi ja päiviksi, viikoiksi ja kuukausiksi.
Kirjoitin Menin sitten lääkäriin-ketjussani, miten päihdelääkäri kertoi alkoholistin vääristyneestä ajantajusta. Muutaman päivän raittius saattaa tuntua pidemmältä kuin onkaan. Tällä tavalla aivot huijaavat itseään, jotta juominen jatkuisi. Koettu on. Siksi lakkasin itse laskemasta päivä kovinkaan tietoisesti.
Jos nyt aloittelet tipatonta tammikuuta tai tavoittelet jopa kokonaista vuotta ilman päihteitä, etene varovasti. Itseäni yllättivät ne syvät vedet joissa raittiuden alku kuukausissa joutui kahlaamaan. Tuota juomishistoriaa kun oli takana enemmän kuin pari vuotta. Samoin kuten fyysiset olotilat niin myös psyykkiset tuskatilat helpottivat pikku hiljaa. Itkin ja surin, mutta sekin meni ohi ja elämä helpottui. Monta vaaranpaikkaa on tuolloin aloittaa juominen uudelleen ja repsahduksia tuli, mutta aika nopeasti huomasin viimeisenkin hauskuuden juomisesta kadonneen. Helpompaa oli siis jatkaa ilman. Sitkeyttä tämä vaatii, mutta on älyttömän palkitsevaa.
Tämän olen huomannut. Voi olla, että aluksi päivien laskeminen on mielekästä, mutta itse lopetin sen muutamassa viikossa ja aloin keskittymään muunlaiseen ajatustyöhön. Toisaalta nyt kuukaudenkin jälkeen palaan laskemaan tiukan paikan tullen ihan tunteja jopa minuutteja, kun sellainen tilanne tulee.
Huomenta. Heräsin lumiauran kolinaan. Onhan tuota lunta nyt saatu ihan kaunis peite.
Heräsin, myös siihen, että päätä särkee ja niskat jumissa. Myös aivastuttaa hieman. Katsotaan, jos se flunssa mikä tuntuu olevan todella sitkeää laatua, saavutti nyt minut. Periksi en anna. Inkivääriä ja hunajaa koneeseen.
Häiritsevää on, että näin jotain juomiseen liittyvää unta. En muista mitä se oli, mutta heräsin kerran ja kiukutti. Toisaalta parempi näin. Sitä on tullut vietettyä liian monta mustaa hetkeä yön pimeinä tunteina juovana aikana, kun heräsi siihen tahmeaan tunteeseen ja alkoi pelätä aamun oloja. Lupasi itselleen, että tänään en juo ja iltapäivällä taas mentiin Alkon kautta ja sama rumba uudelleen. Tämä toistui vuosikaudet. Pahimpina vuosina aamulla bentsolla lievitystä oloihin. Voi kroppa parkaa. Onneksi havahduin siihen, että ansaitsen parempaa kuin sen toksisen mielenmaiseman, joka veti minua koko ajan alaspäin.
Muisto oli ehtinyt hiukan jo pölyyntyä unohduksissa, hyvä kun palautit…
Aijai, juurikin näin, aina aamuyön tunteina uni loppui (vai viinan vaikutus väheni) ja kamala olo, henkinen kärsimys, pyöriminen lakanoissa, itsesyytökset: miksi piti juoda, päätökset: huomenna en juo, ei millään unta… aamulla kamala olo ja väsy. Niin ja iltapäivällä Alkoon ja sama ralli
Siitä karusellista on nyt hypätty, onneksi.
Toivottavasti flunssa loppuu ennen kuin kunnolla alkaakaan
Kiitos - toivotaan näin. Olo parani, kun nousin. Kaivoin kaapin uumenista untuvatäkin lämmikkeeksi illalla ja mietin nyt onkohan siinä niin paljon pölyä, että tuli kunnon tukos sieraimiin…
Mitä noihin muistoihin tulee: kaupan päälle iski - yleensä juuri öisin - vielä pelko jostain vakavasta alkoholin aiheuttamasta sairaudesta. Joka kerta kun vatsaa kipristeli yöllä sitä mietti, että nytkö se haimatulehdus sitten tuli? Nenänpää valkoisena sitä odotteli myös maksakokeen tuloksia. Arvot hyvät: eikun lisää juomaa. Aivan kuin sitä olisi odottanut päinvastaista tulosta. HULLUA!!! Jos ongelmia ei ollut niitä kehitti juomalla lisää. Surullista on, että siinä toksisessa pyörteessä pyöriessä ei asiaa näe kunnolla. Enkä siis sano, että sitä vieläkään hahmottaisi täydellisesti. Muistan vain päihdelääkärin sanoneen, että vaikka maksa olisikin kestänyt kaikki nämä vuodet - mikä tahansa voi tehdä täyskäännöksen huonompaan. Yksi juoma voi olla se, josta kaikki käynnistyy.
Puhumattakaan niistä mielelle tulevista kuormista. Itsetuhoisista ajatuksista: vaikka häviäisin minua ei kukaan kaipaisi-ajatuksista, mitättömyyden ja arvottomuuden tunteista, siitä, että on muita paljon huonompi. Kiitos ei.
Minulla ei ole yhtään tatuointia, mutta olen vakavasti miettinyt, että pitäisikö sitä joku sana käteensä hankkia, joka muistuttaisi kaikesta tuosta. Toistaiseksi olen tyytynyt johonkin henkiseen tatuointiin. Olen todella kiitollinen, että sain mahdollisuuden valita toisen tien.
Mä itseasiassa menen ottamaan huomenna tatuoinnin. Pieni sydän johon kiteytyy kaikki niin hyvä kuin paha viime ajoilta. Ja ennenkaikka EHJÄ sydän kaiken jälkeen.
Käteen. Tohon vähän niinkuin peukalon ja etusormen “väliin” siihen pehmeään kohtaan peukalon vieressä (koska luihin sattuu hemmetisti ). Siitä näen sen joka päivä ja muistan kuinka vahva olen. Muutenkin kuin alkoholin suhteen.
Huomenta. Iski pelkopaniikki. Koitin eilen hieman luoda lunta auton ympäriltä ja en meinannut saada henkeä. Tuli katto vastaan hapensaannissa.Näin on käynyt ennenkin ja olen siitä lääkärille valittanut vuosien saatossa. Kuvattu sydäntä ja otettu sydänfilmiä, mutta kaikki ok. Nyt vaan iski pelko, että se on sepelvaltimotauti joka siellä kolkuttaa. Kolesterolit mulla on kokeat vaikkei muita riskitekijöitä ole eikä sukurasitettakaan. Yö meni miettiessä, että kuolema tulee ja googlailin kaikenlaisia leskentekijä suonia. Nyt särkee päätä. Minullahan on myös astma, mutta tietysti heti ajattelin pahinta. Tällaisiin pelkoihin olen juonut. Nyt se ei ole vaihtoehto. Kuntohan minulla on todella huono. Sen eteen pitää alkaa tekemään aktiivisesti työtä. Salilla olen ennen käynyt ahkerasti. Ne pienet koiralenkit eivät kyllä hapenottoa kohota. Ohhoijaa.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kamppailen itse alkon kanssa päivittäin. Viimeksi olin neljä päivää juomatta. Mulla liittyy tähän voimakas häpeä ja juurikin se että olen täys nolla. Olen käyttänyt alkoa blokkaamaan ajatukset-ettei tarvii ajatella koko ajan niin paljon…
Hei @Karhu ja tervetuloa tänne kirjoittamaan. Muista, että se neljä päivää on arvokas alku. Sitä ei pidä väheksyä. Olen itse oppinut tämän kantapään kautta, kun aloin suorittaa raittiutta. Päivä kerrallaan on hyvä. Sinä et ole nolla. Alkoholi haluaa sinun tuntevan niin koska se haluaa olla ainut arvokas asia elämässäsi.
Niinpä @Nellaelina No tottahan tuo on. Ja varsinkin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Siinähän sitten taattu lepo kun odottaa, että päävaltimo repeää koska tahansa . Jaa miten niin sitä odottaa aina pahinta.
On aika mahtavaa, kun alkoholi ei pyöri päässä koko ajan. Nyt on ihan muut paineet. Pitäisi tehdä yksi näyttötyö ja homma ei edisty ei sitten millään. Olen aina inhonnut ns akateemista kieltä ja koukeroita. En ymmärrä miksi asiat pitää muotoilla monimutkaisesti, jos itse asia on yksinkertainen. Tämä tökki itsellä hyvin pitkään opiskeluissa aikoinaan. Siksi vaihdoin pääainettakin, kun en kestänyt sitä sanoilla saivartelua. Ja nyt sitten pitäisi saada viikossa kasaan lopputyö - oh boy. Mistään puskista tämä ei ole tullut. Olen vain tapani mukaan lykännyt asiaa ja työntänyt pään pensaaseen. Mitäköhän tälle luonteenpiirteelle voisi tehdä?
Ylihuomenna on myös viimeinen päivä ottaa yhteyttä kärjäoikeuteen, jossa odottaa se mitä luultavimmin velkapaperi. Ellei sitten joku ole päättänyt haastaa minua jostakin asiasta oikeuteen . ahahahaha…Sitäkin lykkään vaikka tiedän, että kohdattava se on. Ennemmin tai myöhemmin.
Tämmöisiä ajatuksia täältä tänään pakkasen keskeltä. Olen raittiina tänään - ole sinäkin!
Loppiaista kaikille. Taas yksi arkipyhä. No ei se mitään. Menee ihan tasaisesti lomalla. Onneksi tuo pakkanen tuntuu hieman hellittävän. Ulkoilut ovat olleet kyllä ihan minimissä.
Eilen aloin pitkästä aikaa taas katsomaan yhtä lempisarjaani, josta olen pitänyt taukoa. Kiinnitin väkisinkin huomiota, miten siinäkin lasi kallistui koko ajan ja porukka meni juhlasta juhlaan. Fiktiota kyllä, mutta mietin vain miten monelle jää takaraivoon se ajatus, että tuollaista se elämä sitten on - tai jos ei ole niin sen pitäisi olla. Kevyttä ja kuplivaa. En kyllä kiellä etteikö itsellekin tullut mieleen, että voisiko sitä joskus ottaa jossakin ihanassa bistrossa lasin viiniä ystävien kanssa - no joo kyllä varmaan ja sitten se todellisuus siellä yksin kotona alkaisi taas olla jotakin aivan muuta. JA koska minun elämäni on kuintenkin suurimmaksi osaksi sitä elämää oman itsen kanssa ja niiden valintojen seurausten kanssa. On siis aika selvää, ettei tuollaisia tilanteita saa tulla. Tai tilanne saa tulla, mutta lasin pitää täyttyä jostakin ihan muusta kuin alkoholista.
Tässä on nyt meneillään toinen tammikuu raittiina - viime vuonna meni monta kuukautta todella hyvin juomatta. Koko alkuvuosi - sitten taisi tulla ensimmäinen retkahdus, josta pääsin yli hyvin ja sitten syksyllä tuli toinen, johon piti ottaa tiukempi niskalenkki.
Toki olen tipattomia tammikuita aikaisemminkin viettänyt ja sitten helmikuussa palannut vanhoihin kujeisiin. Tuona aikana se kuukausi raittiina on tuntunut toooooosi pitkältä. Kuten on tuntunut pari päivääkin. Eroa entiseen on siis aikalailla. Nyt viikko menee niin ettei huomaakkaan ja äkkiä sitä on ollut kuukauden juomatta ja se on ollut helppoa.
Pitää vain sitkeästi yrittää. Kyllä ne ensimmäiset raittiit päivät ovat olleet yhtä takkuamista, mutta ajan myötä asiat paranevat. Itsellä kun raittiutta oli takana pidempi aika alkoi tosiaan tunteet puskea pintaan. Nyt voi sanoa, että siitäkin on selvitty. Prosessi on pitkä, mutta sitä kannattaa jatkaa.
Härkää sarvista otettu ja soitettu haastemiehelle. No velkahan se siellä ulosoton ovella kolkuttaa. Nyt sitten odotellaan postista vielä viestiä ja aletaan toimia sen pohjalta. Aikamoista - uusi vuosi alkaa ulosotolla. No kyllähän sitä tiesi, että jossakin vaiheessa se kuuluisa seinä tulee vastaan. Yhtään en tiedä miten tässä tilanteessa toimitaan. Apua olen kyllä aikaisemmin hakenut velkaneuvonnasta, mutta tilanteeni oli tuolloinkin niin kinkkinen, etteivät oikein mitään viisastenkiveä osanneet antaa. Päivä kerrallaan tässäkin. Jotenkin on hassun luottavainen olo kuitenkin, että tästäkin selvitään.
eipä siinä ole paljon toimittavaa. ulosotto huolehtii että velka lyhenee. Sinun ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin tehdä niin kuin ulosottomies sanoo. Itse olen ollut ulosotossa 2016 vuodesta lähtien ja velka vanhenee 2029. JOka kk tulee kuitti peritystä rahasta mutta velka ei lyhene yhtään. Päinvastoin kasvaa. En jaksa stressata nykyään ulosoton takia kun ei sillä ole ollut käytännössä kamalasti vaikutusta elämään muuta kuin käteen jäävä eläke on muutaman satasen pienempi eikä voi ostaa luotolla. Allekirjoitinkohan minä jonkun paperin ulosottomiehen kanssa ja annoin taloni avaimet hälle mutta muuta ei ole tarvinnut tehdä tai miettiä. sain vapaa kuukaudet oltuani aikani ulosotossa ja niitä on kolme vuodessa. Silloin voi hankkia jotain tarpeellista. Nyt helmikuussa ostan ilmanjäähdyttimen kesäksi kun sattuu helmikuu ja maaliskuu olemaan vapaa kk. Silloin siis ulosotto ei ota mitään eläkkeestäni vaan saan sen kokonaan. tilille ei kannata paljon jemmata säästöön rahaa vaan ulosottomies ottaa heti omansa kun tilin saldo ylittää 1,5 krt suojaosuuden määrän
Tämä lienee numero 901.
). Siitä näen sen joka päivä ja muistan kuinka vahva olen. Muutenkin kuin alkoholin suhteen.
. Jaa miten niin sitä odottaa aina pahinta.
. ahahahaha…Sitäkin lykkään vaikka tiedän, että kohdattava se on. Ennemmin tai myöhemmin.