Soitin oikeusavun velkaneuvontaan ja sain yhteyden tuttuun virkailijaan parin vuoden takaa. Helpotti, kun sain hänelle kerrottua häpeästäni. Ihana virkailija puhui asiaa ja kannusti. Sanoi, että minulla ei ole mitään syytä häpeään. Antoi hyviä neuvoja ja paljolti myös saman suuntaisesti olin ajatellut itsekin. Onneksi hän on taustallani auttamassa. Tuntuu ettei ole aivan yksin tämän vuoren kanssa.
4 tykkäystä
No just tämä! Mahtavaa että olet puhunut hänen kanssaan.
Identiteetti rakentuu milloin minkäkin varaan. Ja jos siltä romahtaa pohja, sitten otetaan vaan tilalle toinen, jotain uutta.
Ja sekin on sitten vain tunne. Niitä tulee ja menee.
Turva ei aina lopulta ole vain siinä että tilillä on rahaa ja kotona kirjekuoret ojossa. Turva voi jatkossa olla vaikkapa siinä, että kaikista maksuvaikeuksista ja veloista ja huolista huolimatta maksaa niillä roposillaan aina ensiksi asumisen - näin pysyy koti. Ja sehän se lopulta on se ihmisen todellinen turva.
Ja siihen hommaan riittää kodeista pieninkin.
Tsemppiä! Tässä on nyt tätä totuttelua vähän, mutta ennen pitkää kaikki tuppaa kääntymään hyväksi.
4 tykkäystä
Kiitos @Räpistelijä taas kerran kauniista sanoistasi. Jotenkin vain on surullista, että se ainut jolle voi avautua on tuntematon oikeushallinnon työntekijä - mutta jotenkin ajattelin, että kun annoin hänelle kiitosta siitä työstä mitä hän tekee - hänkin sai hyvän mielen. Todella ihanalta ja empaattiselta ihmiseltä vaikuttaa. Onneksi tällaisia pelastusenkeleitä on kentällä.
Eilen tuli Svenska yleltä mielenkiintoinen puheohjelma Skavlan ja Ruotsi, jossa käsiteltiin traumoja. Mukana keskustelemassa oli entinen venäläinen kilpaurheilija Ludmila Enqvist, ehkä lähemmäs 60 tai yli. Hän oli kokenut elämässään suuren häpeän koska oli jäänyt doupingista kiinni. Tähän hänet oli ajanut vahva halu voittaa. Häpeä kiinnijäämisestä oli ollut niin suuri, että se oli seurannut häntä koko elämän. Nyt hän oli kuitenkin löytänyt tuekseen valmennettavan, ja tämän perheen, joista hän sanoi saavansa suurta tukea elämäänsä. Hän näki myös itsensä aivan uudessa valossa. Jotenkin tämä kosketti ihan äärettömän syvältä.
Valoa kohti.
5 tykkäystä
Itsekin helposti ajattelen näin, mutta…
toisaalta on helpompaa avautua ja kuormittaa ihmistä jolle maksetaan siitä että hän jaksaa kuunnella ja ‘jakaa taakkaa’ , ei tarvitse vaivata omaatuntoa sillä ajatuksella että kuormittaa jotakuta läheistä. Lisäksi kun asiat ja murheet jakaa ‘ammattilaiselle’ niin ei tarvitse katua ja hävetä (ollaan me kovia häppeemään 
) jälkikäteen puheitaan, eivät he niitä niin tarkkaan mieleensä paina, töitään. Lisäksi olen huomannut että kenelläkään läheiselläni ei ole aikaa (eikä kärsivällisyyttä, eikä kapasiteettia) kuunnella kertomustani tuntia tai kahta (lukuunottamatta puolisoani), eikö olekin surullista.
Olet hyvä ihminen 
Murheittesi keskellä jaksat ja muistat vielä kiitellä 
4 tykkäystä
Kiitos @Metsanpoika todellakin se taitaa olla näin. En millään muotoa halua kaataa tätä suruani ja pelkojani ainakaan jälkikasvun päälle. Koitan päästä siihen vaiheeseen, että pystyn hänelle puhumaan asiallisesti faktoin, toki voin näyttää liikutusta, mutta en halua räkäposkella alkaa huutoitkemään. Se kun ei auta yhtään ketään. Päinvastoin. Koitan myös aina antaa kauniin sanan arjessa jollekin, jonka koen olevan jotenkin erityisen huomaavainen tai yrittävän auttaa. Saan siitä itsekin hyvän mielen, kun näen miten toinen ilahtuu. Joillekin se saattaa olla käänteentekevä asia - joku voi alkaa katsoa itseään aivan toisella tavalla ja saada siitä voimaa. Näin olen itse kokenut monta kertaa.
Kaunis aamu. Vein kasan pyykkiä pyykkitupaan ja lähdin kävelylle. Vielä ainakin näyttää selkeältä vaikka ovat kaiketi luvanneet sadetta. Hurja määrä jo muuttolintuja näkyi rannan tuntumassa; harmaahaikarat, muutama kalalokki, merimetsoja, jotakin sorsalintuja, laulujoutsenia ja kurjenkin kuulin huutavan jossakin kaukaisuudessa. Rannassa on vielä jäätä, mutta enemmän alkaa olla tuota sulaa vettä.
Tänä viikonloppuna sitten pitäisi perua monta laskua maksuohjelmasta, joiden minun nyt neuvottiin päästämään myös ulosottoon. Tuntuu todella kovalta ratkaisulta, mutta se on nyt viisainta - muuten en selviä ns arjen pakollisista menoista.
Eilen illalla (illat tuntuu aina olevan pahempia kuin aamut) päähäni alkoi tulvia kuvia ihmisistä, joita olen tuntenut elämäni varrella ja näin heidät menestyneinä ja parempina kuin oma taloudellisesti epäonnistunut itseni. Minun pitää nyt yksinkertaisesti päästä tällaisesta ajattelusta eroon. Se ei vie minua mitenkään eteenpäin ja repii vain alas. Mietin omaa isoäitiäni, jota katsoin aina ylöspäin - hän ei jättänyt minulle aineellisena perintönä kuin lipaston ja kahvikaluston, mutta jättikin paljon muuta siinä sivussa, jolla aidosti on merkitystä. Hän oli menettänyt sodassa puolisonsa, kotinsa ja joutunut hautaamaan kaksi lastaan ennen kuin itse kuoli vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Silti hänestä huokui rauha ja levollisuus. Koskaan en kuullut hänen valittavan yhtään mistään vaikka monella mittapuulla siihen olisi ollut enemmän kuin syytä. Mietin myös sitä naista, joka menetti Tsunamissa puolisonsa ja kolme lastaan. Olen usein muistellut tätä tapausta ja miettinyt, miten hän on jaksanut elää eteenpäin.
Tulipa taas pohdintoja lauantaiaamulle. Ei se mitään - aamut ovat hyvää aikaa ajatuksille. Raitista päivää toivotan kaikille kanssakulkijoille.
2 tykkäystä
Tällaista tämä vertaistuki on. Kirjoituksessasi on monta kohtaa joista haluaisin kanssasi ‘keskustella’, mutta…valitin juuri tuolla omassa ketjussani elämän tylsyyttä. Sen jälkeen aioin ryhtyä muihin hommiin, mutta kurkkasinkin sinun kuulumiset vielä. Nyt hävettää oma kirjoitus. @Fincoco joskus sanoi, että kun on tylsää, kaikki on mallillaan.
Sinä siellä urheasti touhaat jo aikaisin aamusta vakavista haasteista huolimatta 
täällä sivustolla on useaan haasteeseen neuvottu, että kannattaa pitää perusasioista huoli, ennen kaikkea silloin kun elämä heittelee kapuloita rattaisiin. Lepoa, unta, ravitsevaa ruokaa, juoda vettä, ulkoilla, liikkua, tavata/nähdä ihmisiä… sitten jaksaa paremmin kohdata vaikeuksia.
Tämä on totta, yritä olla ajattelematta näin. Me emme koskaan tiedä ‘sen menestyneen ja paremman’ ihmisen haasteista ja vaikeuksista. Vertailu on inhimillistä, mutta vertailu ei johda mihinkään. Aikanaan Sinusta tulee taas pykälää vahvempi ihminen kun pääset tämän sotkun päälle.
Minulle pilven reunalta juttelevat kunnioittamani esi-isät antavat voimia ja sisua jatkaa tätä retkeä heikolla hetkellä. Juuri se tunne, kun vertaan sota-ajan kokemuksia omiin voimaannuttaa, sisuunnuttaa.
Sekava kirjoitus, mutta summasummaarum, tylsän elämäni tunne meni lähes ohi ‘keskusteltua kanssasi’ 
ja lähden tästä kokkailemaan, jotta ehdin lenkille. Nauttimaan luonnosta, kuten sinäkin kirjoitit, siitä mieli ilahtuu aina, takuuvarmasti.
Raitista ja mahdollisimman hyvää lauantaita Sinulle vertaisystäväni siellä jossain
4 tykkäystä
Tätä voi jatkaa loputtomiin, mutta mikä sen tarkoitus on? Muu kuin oman pahan olon ylläpitäminen?
Vaihda vertailukohdetta. Tämä on yksinkertainen neuvo, mutta se auttaa. Väheksymättä yhtään tilanteesi raskautta ja huolia haluan silti sanoa, että kyse on vain rahasta - ja ehkä myös kriisistä, joka syntyy siitä, ettei voikaan tuntea ylpeyttä siitä kuinka on hoitanut asiansa mallikkaasti.
Entä sitten? Olet hoitanut erinomaisen hyvin paljon muuta, ja edelleen hoidat. Ja vieläpä selvin päin. Mikset mieluummin olisi ylpeä kaikesta siitä? Olet ystävällinen kohtaamillesi ihmisille, pyrit kiittämään ja pelastamaan toisten päiviä, mietit jälkikasvusi parasta ja sitä, ettet kuormittaisi toisia liikaa - mitä iloa kenellekään olisi siitä, että raha-asiasi olisi hoidettu ensiluokkaisen säntillisesti, jos vaikka samalla kulkisit ympäriinsä vittumaisena ihmisenä, joka kylvää jälkeensä vain pahaa mieltä?
Siitä, miten juuri nyt elät, juuri tässä hankalassa tilanteessa, on lopulta paljon enemmän iloa. Myös sinulle itsellesi - huomasithan esimerkiksi kaiken tämänkin:
Raha on vain rahaa. Velka kyllä painaa, ymmärrän sen hyvin, mutta se on lopulta vain velkaa. Velka ei ole vakava sairaus, se ei ole asunnottomuutta, se ei ole tuhoisa elämän hajottava riippuvuus, hirveä onnettomuus eikä vaikea mielenterveyden häiriö.
Se on vain numeroita. Eikä niiden kannata antaa pilata keväisiä iltoja. Sillä velka on jotain mikä jonain päivänä on ohi.
Mukavaa lauantaita, jälleen kerran.
5 tykkäystä
Hyvää maanantaita ja kiitos vertaisystävät @Metsanpoika ja @Räpistelijä kun jaksatte tsempata ja valaa uskoa. Puhutte totta molemmat. Minulla on aina ollut taipumusta vetää kaikki elämäni asiat sen syvimmän kautta - ruoskia itseäni ennen kaikkea kaikesta siitäkin, josta ei olisi edes mitään syytä. Siinä on varmaan yksi luonteenpiirre, joka aikoinaan on myös ajanut juomaan. Tässä on vielä työstettävää.
Alkoi jopa eilen huvittamaan tuo @Räpistelijä n kuvaus vittumaisesta ihmisestä. Olisihan se hieno hautakivikaiverrus: Tässä lepää xx joka hoiti kaikki asiansa todella mallikkaasti - varsinkin raha-asiat, mutta oli todella vittumainen ihminen - Burn in hell - ystävät ja omaiset. Itsekin olen yhden sellaisen henkilön tuntenut, joka kuollessaan synnytti ainoastaan tunteen: hyvä, kun siitä kusipäästä päästiin. Siihen saavutukseen en haluaisi yltää. Toki ei se, että hoitaa raha-asiansa väistämättä tee ihmisestä kusipäätä 
- siihen tarvitaan kaikenlaista muutakin. Mutta en mene nyt siihen looppiin.
Sensijaan eilen oli tilanne, että saatoin sylkäistä tämän tilanteeni sille läheiselle silläkin uhalla, että hänelläkin oli aivan tarpeeksi omassa elämässä kuormaa. Hän en aloittanut mitään saarnaa - päin vastoin jopa löysi asioita menneisyydestäni, jotka olivat niitä hyviä ominaisuuksia. Puhuttiin pitkään. Hän sanoi samaa mitä täälläkin moni on sanonut, että häpeällä vain myrkytän mieleni ja sen kaiken hyvän mitä ympärillä on. Hän jopa kannusti puhumaan asiasta mahdollisimman monelle. Jopa omalle esimiehelleni. No - mietin tätä. Luotan kyllä esimieheeni - tiedän, että jos tilanteestani kertoisin hän ei todellakaan tekisi siitä kahvipöytäkeskustelua muiden kanssa. Edellinen pomoni sen sijaan olisi toiminut niin.
Mutta joo - erinäisiä steppejä on otettu tässä parin viikon aikana. Kai se vaatii, kuten kaikki isot asiat sen surun kaavan. Pitää keskittyä hyvään, todeta faktat, jatkaa eteenpäin ja pysytellä raittiina. Tänään pidän peukkuja ystävän puolesta, joka menee lääkäriin mahdollisen syöpäepäilyn kanssa.
Raitista viikon alkua kaikille plinkkiläisille tasapuolisesti
8 tykkäystä
huumori pelastaa usein syvimmästäkin synkkyydestä.
Toivon Sinulle hyvää viikkoa
2 tykkäystä
Huomenta kaikille. Pitkästä aikaa nukuin heräämättä kello kolme kauhuskenarioihin. Heräsin vasta puoli viideltä 
, mutta onneksi en sentään kauhuun. Sain vielä unen päästä kiinni. Kai sitä ei voi määräänsä enemmän ahdistua ja pelätä. Pakko on mennä eteenpäin asioiden kanssa. Onneksi ystävä sai eilen hyviä uutisia eikä hänellä todettu syöpää. Riemun paikka todellakin.
En tiedä moniko teistä on aktiivinen instagramissa - minä olen vähentänyt sitä omalta osaltani huomattavasti, mutta seuraan yhtä nuorta naista, joka on tähdenlennon lailla tullut yhtä äkkiä kotikaupungistani julkkikseksi. Tykkään hänen räväkästä tyylistään - siinä on jotakin uutta ja raikasta, mutta hänen alkoholinkäyttönsä huolettaa todella. Välillä hän sanoo kärsivänsä aivan suorastaan väkivaltaisista krapuloista ja syö sitten niihin milloin mitäkin suolakurkkuliemiä. Hänen kasvoistaan ei vielä näy, että alkoa kuluu tuollaisia määriä, mutta mietin vain että miten hän pikkuhiljaa rapauttaa sitä menestystä, jota itselleen rakentaa yrittäjänä. Tällä hetkellä hän on lomalla ja kuppia kaatuu siihen malliin, että hirvittää. Olen monesti miettinyt pitäisikö hänelle antaa jotakin palautetta. Uskon, että hän lähinnä nauraisi sille ja varmaan postaisi sen eteenpäin, mutta ehkä hän voisi suhtautua toisinkin. En tiedä. Mietin miten itse olisin nuorena suhtautunut, jos joku olisi minulle huomauttanut ihan mistä vaan - varsinkin alkoholinkäytöstä. Mutta toisaalta mietin sitä hänen julkisuuskuvaansa myös. Hän voi olla monelle roolimalli - varsinkin nuoremmille naisille.
Mietin myös itseäni. Mitä tunteita hänen reelsien katsominen minussa herättää alkoholin suhteen? Ainakaan en ole huomannut triggeröityväni. Lähinnä minulla nousee säälintunteita ja myös pari kertaa on humahtanut mieleen hirveitä muistoja omista krapula-aamuista ja olotiloista. Huh.
Mutta tällaisia mietteitä tähän päivään.
Pysytään raittiina
4 tykkäystä
Osimoilleen just näin!
Olin tänään kaupassa ja takana oleva mies osti kopan kaljaa klo 11. Ensin teki mieli, sen jälkeen kun olin tehnyt omat ostokset lähinnä säälitti tämä mies.
Tänään 30. Päivä ilman alkoholia
5 tykkäystä
Eilen kerroin tilanteesta jälkikasvulle. Hän suhtautui asiaan rauhallisesti. Totesi vain, että hän ei asiasta sen vertaa tiedä, että osaisi sen kummemmin kommentoida. Ja näinhän se on. En sen kummempia neuvoja häneltä odottanutkaan - sanoin, että haluan vain hänen tietävän tilanteen. Helpotti omaa oloa - ja koska olin itse jo ehtinyt miettiä ja sisäistää tätä pystyin kertomaan hänelle asioista rauhallisesti. Se oli mielestäni tärkeää. En usko, että hän tästä yöuniaan menettää. Puhelun aikana juteltiin paljon muustakin ja sekin oli erittäin hyvä asia. Maadottavaa. En viime yönäkään enää herännyt kello kolmen kammotuksiin.
Olen laittanut pankkiin viestiä, mutta eipä sieltä kukaan ole vastannut. Saattaa olla ettei hetkeen mitään kuulu koska tekoälyhän nekin hommat kohta hoitaa. Viikonloppuna juurikin muistelin omaa lapsuusaikaa, kun vanhempien kanssa pankissa asiointi oli aina niin juhlallista. Pankkikirjaan merkittiin saldo ja tilitapahtumat, pankkineidin kanssa juteltiin niitä näitä - aina pyrittiin menemään jonoon sille, joka oli tuttu. Se tunsi perheen ja tarinat tilin takana. Pankkisali oli korkea ja hieno ja sen kivilattialla kaikuivat pankkineitien korot kun he määrätietoisesti astelivat salin poikki. Kauas on tultu siitä.
Keskiviikkoa kaikille ja pysytään raittiina.
7 tykkäystä
Ehkä sinulla on ollut jonkinlainen shokkivaihe, joka alkaa pikkuhiljaa mennä ohi ja siirryt tilanteen hyväksymisen puolelle?
Rahavaikeudet on inhottavia ja aiheuttavat stressiä, toisaalta siinä saattaa kuitenkin oppia jotain itsestään ja arvomaailma kirkastua. Minullahan oli 10v luottotiedot poissa ja elämä sujui kuitenkin melko hyvin. Vuokravelkaa ei ollut, niin sain puhuttua asunnonkin itselleni uudestaan ja uudestaan, jopa ilman järjettömiä vuokratakuita. Vanha puhelinliittymä säilyi, kun maksoin laskut ja kotivakuutuksenkin sain vaikka se tietysti piti maksaa kerralla.
Avioeron jälkeen homeasunnossa meni irtaimisto pilalle ja terveys ja kun siitä läävästä pääsi pois, olin kaiken (myös koirani) menettäneenä tyhjässä kämpässä, patja vain ja vähän vaatteita.
Elämä jatkui kuitenkin ja juuri niillä main sain raittiudesta kiinni ja rupesin huolehtimaan terveydestäni muutenkin. Sinäkin teit havainnon, että identiteettisi on jotenkin perustunut taloudelliseen turvaan ja asioiden hyvin hoitamiseen. Ilman noita ongelmia et ehkä sitä olisi pysähtynyt tarkastelemaan. Sehän saattaa vaikuttaa elämään positiivisestikin, tuoda elämääsi oman muuttumisesi kautta uudenlaisia ihmissuhteita. Tuosta kurimuksesta voi parhaassa tapauksessa koitua jotain hyvääkin, vaikka rahavaikeudet itsssään ovatkin ankea juttu.
Onneksi et nyt juo vaan olet raitis ja elämässäsi on hyviäkin asioita, koira ja joitain ihmisiä ja terveyttäkin. Pikkuhiljaa asiat asettuvat jollekin mallille ja elämä jatkuu. Pärjäät kyllä.
Mukavaa ja raitista viikonloppua!
4 tykkäystä
@metsänpeitto1 kiitos kauniista sanoistasi ja kannustuksesta. Huh miten Sinullakin ollut rankka kokemus. Jo avioero laittaa ihmisen sellaiseen kyyryyn ettei mitään määrää - saatika, jos siihen liittyy vielä noinkin raskaita tapahtumia. Itse olen sisäilmaisessa työpaikassa joutunut olemaan hyvin pitkään ja silläkin oli seurauksensa, mutta siitäkin on selvitty.
Näin me vaan porskutetaan. Kuten sanoit, shokkivaiheen jälkeen asiaa on voinut tarkastella objektiivisemmin. Todetaan tilanne ja katsotaan miten siitä sitten eteenpäin. Aurinko on noussut tänäänkin. Uutisia katsoessa ymmärtää viimeistään miten moni asia on vielä todella hyvin.
Raitista viikonloppua kaikille.
3 tykkäystä
Olen tässä seurannut erään läheisen persoonan muutosta siitä, kun hän jätti alkoholin kokonaan. Sieltä viinan sumuverhon takaa on kuoriutunut hyvin mukava ja rauhaa rakastava ihminen. Poissa on se inttäjä ja riidanrakentaja. Tilalle on tullut lempeyttä ja empatiaa. Todella hämmästyttävä muutos. Niin hienoa.
7 tykkäystä
Pariin viikkon ei ole tullut kirjoiteltua mitään. On ollut kaikenlaista - huolta ja huoletonta. Läheisen paheneva muistisairaus koettelee - hän on osittain erittäin skarppi, mutta sitten taas välillä jää jumittamaan ihan pieniin asioihin. Olen muistisairauden kanssa aikaisemminkin ollut tekemisissä, ja sehän menee jokaisella ihan yksilöllisesti. Mitään ei oikein voi ennustaa etukäteen. Tätä olen nyt sitten surrut miten nopeasti tai hitaasti hänet menetetään. Julmaa on elämä. Tässä on ne omat rahahuolet tuntuneet aika pieniltä. Jotenkin sitä on hälytysvalmiudessa ihan koko ajan. Siitä pitäisi päästä pois koska se lisää myös riskiä retkahdukselle. No tosin ei ole viime aikoina enää kyllä tehnyt mieli juoda. Tosin pääsiäisenä käytiin huvikseen mielessä läpi hyviä drinkkejä mitä on tullut joskus juotua ja sitten niitä pahempia. Tästä huolimatta ei tehnyt mieli juoda - tai ehkä juuri tästä johtuen. Mieleen kun tuli myös niitä huonoja juomismuistoja - ja niitähän on loppuen lopuksi aika paljon.
Kaikenlaista sekä hyvää että huonoa ja erittäin huonoa kuuluu tännekin plinkkiläisille. Toivon kaikille voimia pysyä raittiina kaiken myllerryksen keskellä.
4 tykkäystä
Mulla on ihan sama tilanne. Tuntuu, että koko ajan joku läheltä piti -katastrofitilanne, joka ei johdu minusta. Iäkkäät vanhemmat, joista pidän huolta. Molemmat koko ajan “kuolemassa” tai joku muutos voinnissa.
Huolehdin myös isän koirista ( suuri ilo) , toinen iäkäs, huoli rakkasta koirakaverista ottaa hermon päälle.
Veljen lapset joutuvat mitä ihmeellisimpiin kommelluksiin, aina jotain hässäkkää . On myös toki paljon hyviäkin hetkiä, ja välillä ovat maailman kilteimpiä.
Tuntuu, että aina saa olla sydän syrjällään. Koko ajan stressi ja hälytystilassa. Kestän, kestän ja kestän.
Muutaman kuukauden välein sitten pää täyteen. Kauhea kamppailu pientä rauhoittavaa lääkitystä vastaan.
Elämäni on ollut jotenkin aina tälläistä. Ei vaan tunnu rauhaa löytyvän.