Hurjasti tsemppiä Lempea_Kettu! 
Pelikiellon laittaminen oli ensimmäinen askel kohti parempaa. Uskon sinun kykenevän nousemaan vakaasti ja itselle armeliaasti pienin askelin kohti valoa, niin tietoinen olet kuitenkin tilanteestasi ja kuinka sen pitäisi muuttua pitkässä juoksussa. Silloin kun elämä on tuntunut todelliselta umpikujalta ja usko ei ole riittänyt siihen että joskus seisoisin vielä vakaasti, niin olen itse keskittynyt vain ja ainoastaan yhteen asiaan mikä vie minua edes ihan pikkuisen kohti parempaa. Se voi olla aivan mitättömän pieni asia, vaikka kävelylenkki taikka itse olen joskus tyytynyt yhden uuden sanan oppimiseen kielellä jota halusin oppia tulevaisuutta varten. Ihan mitä vain mikä vie minua pois päihdekierteestä. Olen hyväksynyt sen, että nämä asiat ovat niin isoja, että niitä ei muuteta yhdessä päivässä. Mutta kun halua ja toivoa löytyy, niin me voidaan ihmisinä kuitenkin kasvaa ja muuttua huimasti, kun me pistetään itsemme ensin, kun on hyvinvoinnista kyse. Ei tarvitse kuin uskoa itseensä ja tehdä niitä pieniä muutoksia omien voimavarojen mukaan yksi kerrallaan.
Juomisen juurisyy?? En kyllä tiedä mikä se minulla oli. kait se on se kun olen addikti ihminen… tai pakenin todellisuutta… Onneksi en enää juo. Vertaistuki ryhmät on minun pelastus.
Mutta tunnistan tuon että tulee halu unohtaa kaikki mikä päässä pyörii. Ja herkkyys reagoida asioihin joihin ns. normaali ihminen ei reagois. kohauttais vain olkapäätä tai antais mennä tosiesta korvasta ulos. Mutta ei, en minä siihen ole kyennyt. Hermostun herkästi. Suutun ja loukkaannun myös. Hajut äänet ja kaikki joskus ottaa hermoon. Ikävä kyllä, viimein tajusin ettei vika ollut muissa ihmisissä, eikä olosuhteissa, vaan minun suhtautumisessa ja minun herkkkyydestä ottaa pulttia joka asiasta… Mutta kun sen tiedän niin se jo helpottaa. Enkä ole ainoa.
Nyt on eron jälkeinen aika ollut välillä vaikeaa, muttei viina ole vaihtoehto, mieluummin menen jonnekkin josta saan tukea ja apua ja muiden ihmisten seuraan.
Nyt hiihtoladulle, hieno sää ulkona.
Kiitos tästä. Sellainen tunne, että tiedät todella mistä puhut ja voit samaistua myös tilanteeseeni, jossa rämmin. Kirjoituksesi valoi minuun eilen uskoa, että kyllä tästä vielä noustaan. Siivosin ja laitoin monta kuukautta koskematta olleita paikkoja kuntoon, tavaroita paikoilleen.
Tätä ohjettasi toteutin. Vaikka en suuria saanut aikaan niin aivan pieniä muutoksia omassa ympäristössäni, jotka ovat kasvaneet ylitsepääsemättömäksi. Just se olo on ollut, ettei tästä umpikujasta ole ulospääsyä, joten kirjoituksesi auttoi minua pienen askeleen eteenpäin.
Minulla on sitä vikaa alkaa suorittamaan joka ikistä asiaa, mitä teen. Oli se sitten vaikka pelaaminen, alan metsästää jättipottia ja häviän kaikki rahani. Mutta onneksi laitoin sille stopin. Se valaa uskoa, että kyllä juomisellekin tulee nyt stoppi. Mutta voitteko kuvitella sitä katkeruuden ja vihan määrää, mitä tunnen ex-ystävääni kohtaan? Se on jotain niin suurta, etten ole vastaavaa kokenut. Tunteet tulee tosi voimakkaana (miksi vasta nyt?) kun tapahtumasta on jo aikaa. En ole myrkyllisempää ystävää elämässäni nähnyt. Se lähin, olikin se petollisin. Tätä asiaa työstäessä menee varmaan vielä aikaa, mutta annan sitä itselleni ja yritän hyväksyä, ettei tunteet tyhjästä tule, siellä on niin monelle vuodelle sitä vihaa ja pettymystä, joka tulee nyt ulos. Mutta kun se tulee nyt ulos ja käsiteltäväksi, sitten voin antaa sen tunteen mennä, eikä minun tarvi juuttua mihinkään vanhaan.
Tästä mennään eteenpäin ja taistellaan.
Olen kokenut asioita hyvin samankaltaisesti kuin sinä. Pelaaminen on minullakin aina kulkenut mukana, mikä ei ole ollenkaan ihmeellistä, kun tietää kuinka vahvasti siinäkin on palkitsevat aivokemiat mukana. Ja alkoholin kanssa se on mulle tosi paha yhdistelmä, kun en päihtyneenä välittänyt rahasta yhtään.
Mutta paljon olen lohtua saanut hetkeen tarttumisesta. Iloitsen siitä pienestäkin hetkestä, kun onnistun olemaan tekemättä itselleni vahinkoa ja yritän tehdä edes yhden pienen teon itselleni hyvää. Siihen kun panostaa, niin huomaamatta ne hyvät hetket alkavat pitenemään ja elämään alkaa pala palalta tulemaan muutakin päihteiden lisäksi. Ei niitä aivoja voi tosiaan yhdessä päivässä muuttaa, mutta mihinkäs tässä on minnekään kiire. Ja menneet annan itselleni heti anteeksi, kun olen painanut mieleeni mitä opetettavaa sekin sekoilu oikein tarjosi ja suuntaan katseen taas eteenpäin. Luotan siihen, että alkoholistakin pääsee eroon, niin moni ihminen on kuitenkin jo tässä maailmassa raitistunut. 
Näin se on. Moni on raitistunut. Join eilen yli 13 annosta. Tänään olen pystynyt pitäytymään 3 annoksessa, joista nekin ovat jo haihtuneet.
Nyt siis täysin selvänä kirjoitan tässä ja tunnen vieroitusoireet ja krapulan. Kipeä olo, aivan kuin olisi just nyt tulossa kipeäksi, päänsärkyyn ja lihassärkyyn otin toisen buranan, juon kuumaa juomaa. Olen aivan loppu tähän. Haluan rautistua. Alkoholia ei ole enää kaapissa ja sellainen tosi varma olo, että nyt juominen oli tässä, koska en koe juomisesta mielihyvää, kuten en kokenut enää loppuaikana pelaamisestakaan. Peliesto ei ole häirinnyt elämääni. Voisin kuvitella, että antabus olisi vähän samanlainen vaikutukseltaan.
Sellainen päätös sisimmässä on syntynyt, että nyt se alkaa. Pelottaa vannoa mitään, mutta on pakko uskoa, että nyt raitistun ja pidän näin aluksi huolen vaan siitä, että todella en juo enää. Sen jälkeen aletaan miettiä sitten vähitellen, miten 15 kg karistetaan. Kai se lähtee (ainakin osa) ihan luonnostaan, mutta terveyden vuoksi keskivartalolihavuus ei ole hyvä. Voi, kunpa ensi yön unet olisivat jo palauttavat, kun en käy kännissä nykkumaan, kuten 7 yötä tätä ennen. Pitäkää mulle peukkuja ja lähettäkää minulle etänä voimia selättää tämä riippuvuus. Yhtä lailla kun pelaamisenkin estin, se ei vaatinut maagisia taitoja, vain päätöksen lopettaa ja tehdä itselleen estot. Nyt se sama juomiselle! Asetan itselleni juomiseston!
Olen pahoillani…
Kyllä me vielä tämä sairaus saadaan remissioon.
Menin eilen kauppaan samalla kun kävin lenkillä. Tulipa taas niin varmasti mieleeni: “lenkin jälkeen (vielä) yksi olut.” Mutta enpä ostanut. Lenkillä huomasin tasapainon olevan sellainen toisinaan huippaava, vaikka krapulaa en tunnistanut. Se säikähdytti todella. Tähän pisteeseen tämän täytyi mennä ennen kuin muutos lähti alulle.
Vakaasti: tänään EN juo.
Yöunet olivat hyvät. Palauttavat kuten ajattelinkin. Olen kiitollinen niistä. Yksi iso työ on tehty, että juominen on jollain tavalla nyt katkaistu.
Töistä palatessa jokaisen kolmen kaupan kohdalla ajatus: menen ostamaan alkoholia. Itseasiassa jo töissä: kohta voin juoda.
Tulos: 3 kauppaa ohitettu. Raittiina. Kuitti.
Routzer
Hienoa Lempea_kettu!! Jatka samaan malliin.
Huomenta! Teen näin.
Raportit viime yöstä. Enpä muistakaan milloin olisin nukkunut näin hyvin ja levollisesti. Kirjan luku siivitti uneen.
Peilistä katsoo ihminen, jonka kasvojen pöhötys on lähtenyt laskemaan. Oloni on rauhallinen ja toiveikas.
Odotan juomisajatuksia tänäänkin, mutta en toteuta niitä. Olen vahva.
Hyvä suunnitelma. Älä toteuta juomisajatuksia tänään. Älä huomenna tai viikonloppuna. 
Tsemppiä!
Arvatkaapas mitä.
Povasin aamulla itselleni juomisajatuksia.
Niitä ei ole ollut ensimmäistäkään.
Kuitti.
Tämä kannattaa tosiaan aina muistaa, että noiden juomishalujen suhteen voi tulla positiivisiakin yllätyksiä. Toivottavasti hyvä meno tulee jatkumaan pitkään.
Onneksi olkoon. Siitä se lähtee, antaa ajatusten tulla muttei tee niitä mitä se usuttaa. Jotenkin mukava ajatus tuo että antaa ajatusten tulla muttei pakota pois vaan lempeästi sivuuttaa ne, hyväksyy että haluttaa juoda mutten kuitenkaan nyt juo!
Kiitos!
Tänään oli paha paikka. Olin jo päättänyt alkaa juomaan. Silti menin kaupan ohi.
Olen raitis. Kuitti.
Hienosti selätti juomahimon. Hetki kerrallaan nyt vaan eteenpäin
Nyt on 4. päivä raittiutta alkanut ja huomaan, että voimakkaat tunnereaktiot nostattavat juomisen tarpeen pintaan. Asiat, joille en voi mitään, esimerkiksi epärehelliset ja itsekkäät ihmiset tai vääryys, jota tapahtuu jatkuvasti ympärillä. Vääryys ja kärsimys, joka aiheutuu ihmisen toiminnan vuoksi on vaikeinta sulattaa, esimerkiksi näin eilen kuinka joku typerys heitti roskat autostaan pihalle. Tuosta noin vaan nakkasi avoimesta ikkunasta ulos silmieni edessä ja kaasutti upouudella autollaan menemään kuin mikäkin maailmanomistaja. Silloin tuli sellainen olo, etten kestä tätä maailmaa. Ihminen on pilannut meret, maat ja ilman roskallaan. Kaikesta valistuksesta, opetuksesta ja kasvatuksesta huolimatta, typeryksiä riittää yksilö-, yritys-, ja kansallisella tasolla ja näyttää olevan niin, että kansa on jakautunut kaikessa, niin tässäkin, ne jotka roskaavat, ja ne, jotka keräävät. Kerään usein muiden roskia pihoilta ja tienvarsilta.
Tälläkin hetkellä, jos ollaan rehellisiä, juomishalut ovat 100% luokkaa. Koska mereen kipataan tonneittain muovia ja samaan aikaan tuo naapurin pikkupoika on oppinut kai vanhemmiltaan, että kaiken, jota ei jaksa kantaa, voi kipata siihen, missä sattuu silloin olemaan, vaikka roskis on 50 metrin päässä ja roskan paino jonkun gramman. Sama välinpitämättömyys toistuu pienoiskoossa.
Tseppiä sinulle. Pysy nyt vaan juomatta! Varmasti on raskasta, mutta täällä on paljon kannustajia ja kannattelijoita.
Jos vääntelee ajatusta, niin onhan juominen itsekästä toimintaa samoilla tavoilla kuin vaikka roskaaminen. Juomiseen käytetyt rahat voisi vaikka hyväntekeväisyyteen, jolloin juomattomuudesta olisi hyötyä tärkeille asioille. Se, että juo koska jotain, ei auta mitään. Ei sinua, ei maailmaa, ei kerrassaan mitään. Mitä jos alat keräämään varoja esimerkiksi hyväntekeväisyyteen? Silloin raittiudella olisi toinenkin tarkoitus.