Kyllähän tämä taas vanhasta muistista sujuu. 3. päivä alkotta ja alkaa helpottaa. Sellaisella asenteella olen ollut, että jokainen hetki selvinpäin on voitto.
4 tykkäystä
3 päivää alkotta, sen jälkeen 4 päivää taas juomista (ma-to). Tänään raitis päivä/ilta. Eli ekaa raitista päivää taas mennään, kuten viikko sitten.
Haluan niin raitistua. Tosiaalta pelottaa jättää tuttu ja turvallinen juominen taakse, mutta en jaksaisi enää olla jatkuvasti krapulassa!
1 tykkäys
Eihän se tietysti kovin paljon mieltä ylennä, jos tietää olevansa selvinpäin sen verran, että voi taas juoda…
Ikävää kuulla että sinulla on mennyt elämä taas juomiseksi. Voisiko nyt olla paikallaan jonkinlainen ”hard reset”? Itsetutkiskelu jossa sovit itsesi kanssa, että yksinkertaisesti teet asioita eri tavalla kuin sinun ydinuskomukset sisälläsi sinua usuttavat tekemään? Mikä tahansa interventio voisi varmaan olla paikallaan?
1 tykkäys
No nyt täytyy vähän puolustautua, että “ei koko elämä ole mennyt juomiseen”… töissä on käyty, ruokaa on laitettu, mutta heti kun töistä olen päässyt, olen alkanut hoitamaan työstressiä oluella.
Ja olen kuitenkin todella kiitollinen 3 päivästä. Nyt jälleen tavoitteena näin aluksi 3 päivää. Toipua “krapulasta”. Sen jälkeen tavoittelen täysraittiutta.
Uusi minä, joka tekee jatkossa parempia valintoja juomisen ja oman terveytensä suhteen.
Koska oikeasti olen kyllästynyt juomiseen.
2 tykkäystä
Vähän tuntuu siltä, että loukkaannut siitä kun kysyn, onkohan tuo työ sinulle oikeasti hyväksi kun siitä täyttyy irtaantua tuollaisilla keinoilla?
1 tykkäys
Voi kettu. Olit minulle niin iso esikuva, kun plinkkailun aloitin. Niin järkevä ja kykenevä tosi pitkään raittiuteen. Ihmisenä olet tietysti sama ihana kettu, mutta haluaisin niin kovasti lukea erilaisesta jatkosta. Ei siis minun takiani, tietenkään. Kenenkään muun takia ei tarvitse kenenkään muuttua. Mutta itsesi takia, ettei tarvitsisi enää niin kamppailla. Esim. ensi vuoden alussa voi raittiutta olla alla lähes 10 kk. Pidän sille peukkuja, kaksin käsin.
Toivottavasti et loukkaannu AitoaIloaKohti:n kysymyksestä. Koska kyllähän työ tuntuu vaikuttavan sinuun kovasti, vaikka tilanteen piti jo muuttua parempaan. Mikään työ ei kuitenkaan ole terveyden uhraamisen arvoista. (No ainakaan vielä, saa nähdä mihin Suomi tästä luisuu.)
2 tykkäystä
Hei, näin yön jälkeen pahoittelen että kirjoituksessani ei oikein ollut empatiaa ja välittävää tunnetta. Tarkoitin olla realistinen, kokonaiskuvaa hahmottava ja tarjota eri näkökulmaa, mutta se ei varmaankaan välity jos viestini tuntuu tylyltä. Olen pahoillani jos näin kävi.
Juot tai et, olet silti kykenevä kaikkeen hyvään elämässäsi. Vastoinkäymisiä tulee ja ne pitää myös hyväksyä tapahtuneeksi. Nyt tässä hetkessä on mahdollisuus vaikuttaa siihen miltä sinusta tuntuu nyt, tai hetken päästä. Yritä jaksaa olla myötätuntoinen, hyväksyä ja rakastaa.
2 tykkäystä
Eipä se mitään, 3 viikkoa juoneena kolmea päivää lukuunottamatta ei ole oikein virkeimmillään. Tottahan se on, että puuttua pitää ja niin tässä on tehty, vaikka se katkeralta maistuukin. Tykkäisin olla päivittäin humalassa. Työt sujuvat hyvin, kun tiedän humalan odottavan, kun kotiin pääsen. En ole ehkä havahtunut ongelmaan tai sitten olen. Olen haukkunut mielessäni entisen ystäväni, jonka painostuksesta/houkutuksesta ratkesin juomaan n. 10 kk sitten todella pitkän raittiuden päätteeksi. En voi sietää tätä ihmistä nykyään edes ajatuksissasi saati, että ottaisin häneen yhteyttä. Olin 10 kk sitten 10 kg laihempi ja vankasti päättänyt elää raittiina. Eräs uusi ystäväni on myös kuormittava ja aiheuttaa minussa halua juoda sen jälkeen, kun olemme tavanneet. Hän kaataa niskaani aina tavatessamme kaikkea paskaa oman elämänsä murhetta (mielestäni jonninjoutavaa märehtimistä) ja en ole niin hyvissä voimissa, että jaksaisin olla kenenkään terapeutti. Sitä voi hakea ammattilaisilta. Olen havahtunut tähän, että minä todella osaan nyt tunnistaa juomiseen johtavia tekijöitä ja vältellä minulle väärää seuraa. Milloin minusta tuli masentuneiden ja epävakaiden henkilöiden tukipilari, jonka päälle voi kaataa kaiken paskan ja ilkeyden? Ja sekö on ystävyyttä. Joo, se on ystävyyttä minun hyvinvointini kustannuksella. Kaikkea kiltit ihmiset sietävätkin. Miksi pysyn hiljaa, kun pitäisi sanoa, “voisitko keskittyä välissä johonkin positiiviseen, kun olen seurassasi vai kauanko minun pitää kuunnella tuota katkeraa tilitystä, kuinka kaikki on pielessä, vaikka mikään ei näytä olevan?”
Tietenkään en voi syyttää muita omasta juomisesta. En tietenkään. Mutta voin kysyä, toimivatko he minua kohtaan oikein. Ja tehdä sen perusteella omat valinnat. Mikä siinä onkaan, että kiltit ihmiset sietävät. Ei sen pitäisi niin mennä. Ehkä haluaa säilyttää toisen kasvot. Tiettyä opittua sosiaalista koodistoa ja älykkyyttä. Mutta nyt, ei on ei.
Olen tarkastellut juomisen määrää. Laittanut annokset ylos. Se on viimeisen 3 viikon aikana annoksista laskettuna 3-4 pulloa puhdasta viinaa viikoittain. Ja minä pidän itseäni kohtuukäyttäjänä. Paljonko se runsas käyttö sitten olisi mielestäni? No, viinapullo päivässä varmaan. Silloin saa jo heittää työtkin pois.
Joo. Olen havahtunut. Enempää en jaksa kirjoittaa just nyt. Yritän elää hetkessä. Vaalia hyvää oloa ja mieltä. Kiitos, kun kommentoitte. Sillä on iso merkitys.
1 tykkäys
Töistä vielä haluan kommentoida. Tällä hetkellä töistä lähteminen ei onnistu. Ei ole uutta johon lähteä ja uuden työn opettelu keskellä päihdeongelmaa olisi aika karmea temppu itselle. Olen kyllä töistäni irroittautumassa, mutta irtisanominen ei ole ratkaisu just nyt. Olen tehnyt kyllä henkisen eron työpaikkaani. En vaadi enää itseltäni samaa kuin aiemmin. Tekemättömät työt odottavat ja saavat odottaakin. En enää välitä niistä. Työntekijävaje, resurssiongelmat ja säästöt eivät ole minun vastuualueeseeni kuuluvia asioita. Enkä anna enää työpaikan säästää hyvinvointini kustannuksella. Teen sen mihin työaikani riittää ja kun en jaksa suorittaa töissä jatkuvaa pikamatkanjuoksua, niin jätän asiat odottelemaan seuraava rakoa, jossa ne voi tehdä ajan kanssa.
Ehkä tämä resepti auttaa juomisen tarpeeseen ja lisää omaa hyvinvointiani/palautumista vapaa-ajalla. Olen siitä varma. En vaadi itseltäni mahdottomia enkä enää alistu suorittajaksi, koska stressi tappaa hitaasti, mutta varmasti kenet vaan.
1 tykkäys
Tuolle on hyvä rakentaa. Jospa saisit tuon ajatuksen “en vaadi itseltäni mahdottomia” siirrettyä myös juomisen osalle. Olet hienosti onnistunut olemaan raittiinakin,joten uskon että sinusta löytyy se muutokseen tarvittava annos sinnikkyyttä ja voimaa.
Joka tapauksessa toivon sinulle mukavaa lauantaita 
1 tykkäys
No sen verran vielä toista päivää selvinpäin kun elän täytyy purkaa tunnelmiaan paperille. Tietääkö kukaan sen tunteen. Olet pelokas siitä, mitä vahinkoa olet tehnyt itsellesi juomalla raskaasti. Laittaudut nätiksi, mutta pelistä katsoo elähtänyt +10 kg painoa saanut alkoholin suurkuluttaja, jonka posket ovat pöhötyksessä ja vatsa roikkuu renkaana vyötäröllä. Ajattelet, kuinka sinusta näkee sen, että viina vie. Keskittymiskyky on vähäistä. Ponnistelu tavoitteiden eteen tuntuu vaikelta. Liian isot haaveet ahdistavat. Mielessä siintää oluen kuvat, kuinka yhdellä vaivattomalla törpön avaisulla, yhdellä kunnon kulautuksella, pääset todellisuuteen, jossa nousuhumala valtaa mielesi ja kaikki on taas mahdollista. Kukapa ei tällaisesta todellisuudesta tykkäisi, kun on tuhonnut elimistön kyvyn olla minä ilman kemiallista lääkettä.
2 tykkäystä
Kuulostaa tutulta. Itseinho on valtava.
Niin on. Sitä ei ymmärrä, miksi on taas samassa jamassa alkoholin suhteen. Miksi taas teki sen saman tempun, ettei lopettanut yhteen iltaan ja korjannut virhettään. Miksi piti vetää “12 viinapulloa” 3 viikon aikana? Mitä ihmettä siitä sain?? Viinan ajatteleminen havahduttaa, koska en miellä olutta, jota juon, oikeaksi alkoholiksi, vaan enemmänkin joksikin miedoksi janojuomaksi.
Kävin ihmisten ilmoilla. Helpotti. Pientä flirttiä kaupassa, tosin olin hieman epäuskoinen, että tulkitsenkohan nyt oikein. Sitten korjasin vähän asennettani ja ajattelin, että salilta tullessani saatan olla ihan hemaiseva pimu, koska laittauduin nätiksi ihan itseä varten. Törmäilin mieheen jatkuvasti ja pitkät silmäykset hämmensivät entisestään. Enää en uskaltanut katsoa takaisin, koska se olisi ollut jo julkeaa. Minut kuitenkin valtasi sellainen ihana fiilis, että jospa sittenkin vielä minunkin elämääni saapuisi rakkautta, kun sitä vähiten odottaa. (Hän muuten osti 24 päkin olutta.) Minä ostin piimää ja maitoa ja suuntasin suurempaan kauppaan ihan huvikseni, kun satuin olemaan ajokunnossa ja oli aikaa ajella lauantai-illan kunniaksi.
Kotiin saapuessa olen ollut levoton. Ostin kukkia maljakkoon. Laitoin tiskikoneen pyörimään. Söin. Jotakin puuttuu, se rentouttava olut. Menin suihkuun, jotta saan kihelmöinnin ja levottomuuden ihollani rauhoittumaan. Nyt olen sängyssä lehtien kanssa ja tv:ssä pyörii Kummelin Kultakuume. Onnistuminen, raittius, rauhoittaa mieltä. Kiitos tästä päivästä. Nöyrä on mieleni. Jos tästä nyt selvitään, niin en juo enää koskaan.
4 tykkäystä
En juo enää koskaan. Ehdoton luonteeni vaatii ehdottoman päätöksen. Krapula on nyt takana. Nyt alkaa taistelu raittiuden puolesta.
Tein perjantaina itselleni lupauksen, että viikonloppuna aion levätä. Se toteutui. Seuraava päämäärä on, että olen tänään selvinpäin.
Jos täytyy joka päivä luvata, niin lupaan. Ja yksi lupaus on olla läsnä itselleen tunteiden kanssa. Olla rehellinen ja malttaa odottaa jonkin tunteen hälvenemistä, ettei sorru itselääkintään. Varoa turtuneisuutta, jota seuraa itsensä sivuuttamisesta ja suorittamisesta.
2 tykkäystä
Kirjoitit toisessa ketjussa,että juominen on niinkuin “automaatio”,pystyisikö tarkastelemaan lähemmin noita kertoja milloin tapahtuu noin,että mitä on ollut ennen sitä toimintoa? Jos pystyisit sillä tavalla pysäyttämään tuon “automaation”.
Joka tapauksessa mukavaa raitista sunnuntaita.
Tuo oli oikein hyvä kysymys. Juominen seuraa automaationa, kun olen riittävän kuormittunut. Esim. ollut ystävän seurassa, jonka seura on uuvuttanut tai olen vetänyt itseni äärimmilleen töissä, yrittäen suorittaa enemmän kuin pystyy. Ja on sattunut esimerkiksi jotain epäoikeudenmukaista, kiristetty entisestään tai työntekijänä sivuutettu. Vähänen arvostus. Silloin stressin kuvittelee saavansa talttumaan juomisella. Sellainen ihme toimintamalli. Mutta se alkaa aina samoin. Sydän tykyttelee ylimääräiset lyönnit, mielen valtaa huolestuneet ajatukset, tulee negatiivinen ja ärsyyntynyt olo, sitten ei olekaan enää tahtoa pitää kiinni omista lupauksista vaan hakee rentoutuksen alkoholista, jotta taas jaksaisi eteenpäin. Selviytyy suoritteista paremmin, kun tietää pääsevänsä kohta juomaan.
Ystävän kanssa oleminenkin on suorittamista, koska olen ollut niin kuin kuunteleva “terapeutti”, joka ymmärtää (vaikka sisimmässä ajattelisi, että aikamoista settiä, mutta silti yrittää olla ystävällinen ja jaksaa sen tilanteen loppuun asti.) Sellainen kuuntelu puhetulvassa, joka ei vaan lopu vaan syventyy negatiiviseen, on vaan oikeasti raskasta. Ei kai edes terapeutti kuuntelisi sellaista. En kyllä jatkossa minäkään, koska hänen seuransa ajaa minua juomaan.
Juomisen taustalla oleva positiivinen ajattelumalli, kuinka juominen auttaa jaksamaan, on se ajatusvääristymä, joka tulee jatkossa korvata levolla ja rauhallisella olemisella. Ensin läsnä-oleminen itselleen, tilanteen tunnistaminen ja puuttuminen ennen kuin ensimmäistäkään ryyppyä on otettu.
Stressiä siis ainakin taustalla,sun rajojen rikkomista monella tavalla.
Nyt vaan taistoon oman hyvinvoinnin puolesta,rajoja niin töihin kuin ystävyyssuhteisiin. Pieniä tekoja, varmasti vaikeaa jos on aina ollut kiltti ja kaikki tottuneet siihen käytökseen.
2 tykkäystä
Olen huomannut sellaisen ihmeellisen yhtymäkohdan aikuisiällä solmittuihin ystävyyksiin, että mulla on aina se sama tilanteita kannatteleva rooli. Jos sanoisin oikeasti suoraan, mitä ajattelen ystävien toiminnasta, he loukkaantuisivat heti ja ystävyys loppuisi siihen. (Näin on muutamien kavereiden kanssa käynyt.) Jos jokin uhkaa sellaista prinsessamaista, minä olen aina oikeassa -käytöstä, siitä loukkaannutaan verisesti ja katkaistaan välit. Kuitenkin he itse näkevät oikeudekseen töksäytellä, olla kuuntelematta minua, kaataa niskaani milloin mitäkin negatiivista puhetulvaa täysin mitättömistä asioista ja minä vain siedän ja jätän puuttumatta, koska tiedän, että multa kun tulee se yks terävä havainto/kommentti takaisin, olen sen jälkeen syyllistämisen kohteena, joudun sellaiseen ryöpytykseen, ettei ole mitään rajaa. He osaavat käydä hyökkäävästi päälle, sen aistii kaikesta.
Kohtaamisista tulee vähän kierolta tuntuvien ajatusten oikeellisuuden vahvistamista. Ja väsyn, kun tilaa rehellisyydelle ei ole. Ja ehkä se, että kun ajattelee kaikista hyvää ja on niin sosiaalinen, voi ajautua kaikenlaisiin suhteisiin ja vasta jonkin ajan kuluttua tunnistaa, että hetkinen, ei tämä nyt ihan oikein mene. Kun oikeasti ei voi tuntea ihmisiä etukäteen.
Viihdyn hyvin myös yksinään. Monesti oikein kuormittuneena se onkin jatkossa viisas valinta. Onneksi on läheisiä ihmisiä, joiden seurasta nauttii. Joskus tuntemattomien seurakin on oikein virkistävää. Voi vaan olla läsnä hetkessä ja yhteisessä tekemisessä. Eikä kukaan kaada päälleni mitään minulle kuulumatonta.
2 tykkäystä
Mulla on vieläkin ajatukset siinä moodissa, että juon, koska voin ja se helpottaa. Olen taas 5 päivää juonut iltaisin. Maanantaina tapahtui sellainen voimakas tunnereaktio, johon oli pakko alkaa juomaan, jotta… en tiedä miksi, sellainen sekava halu turruttaa itsensä pois tästä hetkestä. Sellainen voimakas pettymys ja epäoikeudenmukaisuuden tunne erästä ihmistä kohtaan. Kyllä jotkut osaavat olla oppikirjan mukaisia narsisteja ja käytös paljastuu pitkänkin ajan päästä herttaisen ulkokuoren alta yllätyksenä. Sekin ärsyttää, miksi on niin pitkään ollut tajuamatta, kun todellinen luonne ja käytös on tullut näkyväksi.
Tein testin, jonka mukaan olen uupunut. Ei yllättänyt. Nyt on sellainen olo kuin katsois elämäänsä sivusta ja on epäuskoinen, että se olen todellakin minä. Henkilö, joka ei jaksa enää mitään. Mutta kyllä tässä eteenpäin mennään. Vähän hitaammin vain. Yritän lopettaa juomisen edes täksi viikonlopuksi. Uupumus lisää päihdehäiriön mahdollisuutta. Näinhän se on. Uupuminen tapahtui ensin, sitten alkoi itselääkintä.
Olen huolissani myös pelaamisesta, koska haen senkin kautta jotain, mutta positiivisia tunteita pelien aikana en ole tuntenut enää kuukausiin. Asetin itselleni määräaikaisen pelieston. Se helpotti. Nyt ei tarvi enää taistella pelihimoa vastaan. Riittää kun on tämä yksi himo, josta parantua.
2 tykkäystä