Juomisen juurisyy on löytynyt

Roskaaminen on syvältä,mutta älä anna muiden tekojen ajaa sinua juomaan.
Mielenterveystalossa on muistaakseni omahoito-ohjelma ilmasto ahdistukseen,voisiko se auttaa sua käsittelemään noita tunteita mitä ihmisten välinpitämättömyys aiheuttaa?

1 tykkäys

Kiitos tsemppiviesteistä. Uskon, että tunteiden käsittely on nyt etenkin vaikeampaa, koska olen niin pitkään juonut. Ikävät asiat iskevät sydämeen ilman suojaa. Vaikeat tunteet tulevat sellaisena hyökyaaltona. Mutta nyt olen kumminkin päässyt sen vaikeimman hetken yli. Enkä ole juomassa. Ei aikomustakaan.

3 tykkäystä

Minullakin on monesti tunne, että vaikeat tunteet iskevät hyökyaaltona. Siinä saa olla kyllä tarkkana itsensä kanssa, kun olisi “muka” niin otollista repsahtaa ja niinhän minulle juuri kävikin. Mun pitäisi hyödyntää varmaan jotain mindfulnessia vaikeiden tunteiden sietämiseen, en muutakaan enää keksi. Tsemppiä meille vaikeiden tunteiden kanssa elämiseen!

3 tykkäystä

Olen katsellut kuvia ja miettinyt ystävyyssuhteita. Tullut siihen karuun tulokseen (niin kuin moni muukin täällä) että se alkoholin ympärille rakentunut ystävyyssuhde oli kaikista epäaidoin. Nyt silmäni ovat avautuneet kohtaamaan menneitä, koska aika on oikea, aiemmin kielsin totuuden/omat tunteet. Olen miettinyt, mikä myrkyllisen käytöksen takana voi olla. Kateus raitistuneen muutoksesta? Halu saada hänet siihen samaan jamaan takaisin, jossa on tottunut näkemään? Jokin sellainen persoonallisuuden vääritynyt käytös, jota mulla ei ole edes mahdollisuutta ymmärtää? Tunnen tällä hetkellä niistäkin asioita kuin hyökyaaltona pahoinvointia. Sitä jatkui niin kauan, enkä ole eläessäni kohdannut keneltäkään muulta vastaavaa käytöstä. Miten lähin voikin olla se petollisin? Ja miten sitä ei näe?

Olen vastuussa siitä, että annoin sen jatkua, mutta nyt täytyy vain hyväksyä tämäkin omaan historiaan ja jättää se sinne päihde-elämään. Antaa anteeksi ensin itselleen ja sitä kautta antaa anteeksi hänelle, (vaikka ei tulekaan omaa käytöstään pyytelemään anteeksi.) Tuskin koskaan edes miettii omia tekojaan, miltä toisesta tuntuu, koska hän on syyllistänyt minut ihan joka asiasta ja sitä kautta saanut kiedottua minut sellaiseen kuvioon, jossa olen aina ollut häntä varten olemassa. Ja draamaa, sitä on ollut aina hänen ympärillä, ja siitäkin on syyllistetty minut. Kyllä joka kerta olen saanut tuntea nahoissani hänen ylivertaisuuden, mitä hänellä on ja mitä minulta puuttuu.

On siinä ollutkin raskas ystävyys kannettavaksi eteenpäin, oikein pahalta tuntuu ja “miksi?”-kysymykset tuskin saavat vastauksia. Kuinka sekaisin alkoholi on minut saanutkaan, kun vihamiehistä on tullut ystäviä ja pettureista rakastajia.

1 tykkäys

Luin ketjuni alusta alkaen läpi. Olipa hyvä, että kaikki raitistumis-yritykset ja retkahtamiset ovat täällä muistissa. Sain kiinni kaikki ne jutut, tosin joistakin olin jo etääntynyt niin, etteivät ne tuntuneet enää miltään, esim. pettymykset retkahtamiseen ja se ihmettelyn määrä tuntui oudolta. Lainasin tämän ylläolevan tekstini, koska tämän päätöksen johdosta olen nyt viidettä päivää raitis.

Tänäänkin pidän huolen vain siitä, että tänään en juo.

2 tykkäystä

Voi sinua Kettu. Kirjoituksesi tuo kyyneleet silmiin ja ihan siitä syystä, että ne ovat niin tuttuja. Toivon Sinulle jaksamista ja itselleni myös.

Hei! Jaksamista toivon myös sinulle kamppailussa raittiiksi.

Tänään ois ollut periaatteessa hyvä syy ratketa juomaan. Tunteet iskevät jotenkin rehellisemmin tajuntaan sillä hetkellä kun ne koen. Työ ja työtapahtumat ovat olleet yksi suuri juomaan ajava tekijä, mutta tänään jotenkin oivalsin niin kirkkaasti, että se ei ole sen arvoista. Ettei minun tarvitse vetää töissä roolia ja miellyttää kaikkia, vaan voin oikeasti tehdä työni ja työpäivän päätteeksi häipyä. Ja ettei minun tarvitse olla työkavereiden kanssa tekemisissä vapaa-ajalla eikä oikeastaan tauoillakaan seurustella erityisemmin, jos en halua. Työyhteisö on huonossa maineessa ja teeskentelevä kulttuuri on raskas, ja tajusin, että he puhuvat seläntakanani aina, teinpä sitten mitä.

Niinpä päätin olla itselleni rehellinen. Tulin iloisesti kauppojen ohi. Juomat eivät käyneet mielessä iltapäivällä. Oli vain hyvä tunne siitä, että saan olla selvinpäin eikä tarvitse juoda lepytelläkseen hermoja kaikesta siitä teeskentelystä työyhteisössä tai ylitöistä. Kunhan pysyn selvinpäin, jaksan sen ajan, mitä tuolla olen ja sitten hakeudun uusia tehtäviä kohti.

Raittiina 8. päivää.

Se yks lause on aivan loistava… hetkinen… eli “Valppaus pysyä irti päihteestä rakoilee.” Retkahduksen edellä. Nyt ei ole sitä ilmassa. Tiedän mitä haluan ja se ei ole krapulassa kieriskely yhä uudelleen ja uudelleen syitä juomiseen etsien.

Ja siitä piti vielä kirjoittaa, että jos työkaverini tietäisivät alkoholinkäytöstäni, kuinka suuri merkitys työilmapiirillä on ollut, se käännettäisiin minun heikkoudeksi ja puhuttaisiin/ivattaisiin/kyseenalaistettaisiin/naureskeltaisiin lisää. Ei ole hyvä ihmisen olla tuollaisissa passiivisaggressiivisissa työpaikoissa, joissa on sisäpiiri ja sitten “me muut.”

3 tykkäystä

Onnittelut 8.päivästä, hyvä Kettu!! Työyhteisösi kuulostaa ahdistavalta ja myrkylliseltä, siihen nähden olet hyvin selvinnyt. Rajanvetosi kuulostaa terveeltä. Ei tosiaan tarvitse tollaisen työyhteisön takia itseään tuhota. Vaikka ymmärrän toisaalta tosi hyvin miksi sellainen ajaa juomaan. Nyt vaan työt työnä ja kaikki ylimääräinen pois. Painopiste vapaa-aikaan ja itsen hoitoon. Tsemppiä!

1 tykkäys

Kiitos Lintuanna! Ja kiitos tsempistä! Näin se on.

Tänään lankalauantaina tulee 12 päivää selvinpäin ja tämä on ennätys puolen vuoden ajalta. Katsoin hetki sitten kalenterista. Tieto pysäytti. Olin kuvitellut tilanteen olevan parempi, ettei aivan näin vaikeaa ois ollut lopettaa juomista. Kalenteri ei kuitenkaan valehtele.

Nyt tilanne hyvä. Valppaus pysyä irti päihteestä on jatkuvasti läsnä. Tunnen positiivisia tunteita valintaani kohtaan ja mieli on rauhallinen. Ajoittain mieleeni on tullut pelko terveysvaaroista, kuinka olen ja olenko missä määrin tuhonnut itseäni, mutta se lujittaa tahtoa olla selvinpäin.

Monia juttuja on selvinnyt ja omat rajat selkiintyneet. Se on luonut rauhallisuutta omaan olemiseen, kun on tehnyt mielessään sovinnon menneisyyden kanssa. Päihdemyönteisessä elämäntavassa ystävät ovat myös sellaisia, mutta niin se on muillakin ollut, mitä olen lukenut. Ja kaikki muutkin joutuneet tekemään eron heihin, joiden seura ylläpitää juomista ja aiheuttaa sen ihannointia. Nyt on aika ajatella itseä ja omaa hyvinvointia, aivan luvan kanssa.

3 tykkäystä

Huomenta. Aivan oikein on vieraannuttaa itsensä juopottelevasta seurasta, vaikka he ottaisivatkin vain viiniä nätisti ja fiinisti, niinkuin eräs sanoi etteihän se haittaa jos ottaa vähän ruoan kans. Ja yksi sanoi minulle muutama kuukausi sitten kun häneen tutustuin, että et kai sinä ole alkoholisti kun olet ollut juomatta jo niin kauan. yritin selittää mutta huomasin ettei ymmärrä joten annoin olla.
Alkoholisti ymmärtää toista jolla on tämä sama himo, minulla se on koteloituneena kun en juo enkä maistele alkoholia, enkä edes helli ajatuksia siitä että ottaisin kuppia suruun ja murheeseen tai iloonkaan. kaikenlaisia tunteita on, mutta mukavaa nauttia niistä selvinpäin… tai surra surun täysillä selvin tuntein. niin tai olla möllöttää ja tuntea tylsyyttäkin…

2 tykkäystä

Niinpä, onhan se aivan uskomatonta näin jälkeenpäin katseltuna, että on altistanut itsensä seuralle, jossa on
a) tuotu tarkoituksella alkoholia minun kotiin juotavaksi, kun olen kertonut olevani raitis
b) sanottu, että “heei, voihan sä juoda, ota nyt, ei se haittaa…!” silloinkin, kun olen saavuttanut pitkän raittiuden
c) ivattu unelmien toteuttamisen yhteydessä, kuinka käy, kun lopulta korkki aukeaa (odottamalla odotettu epäonnistumistani)
d) alettu vetää mykkäkoulua tai muuta, jos juomiseen houkuttelu ei ole joka kerta tuottanut tulosta. Vuosien aikana on oppinut, että parempi juoda, niin tapaamiset soljuvat omalla painollaan
e) känniset draamat, joita kaveri on ihmissuhteisiin järjestänyt omalla toiminnallaan, on käännetty minun syyllisyydeksi eli projisoitu minuun ja saatu minut syyllistymään, joka on ollut omiaan pitämään sellaista ihmeellistä kehää pyörimässä. Tämä ihminen on saanut ihmiset ympärillään kääntymään toisiaan vastaan, vaikka kummallakaan osapuolella ei ole ollut toisiaan mitään vastaan, vaan kaikki on manipuloinnilla aiheutettua. Olen ajatellut, että kaveri on täydellinen, enkä voisi parempaa ystävää saada. Tuntuu niin hullulta, miksi olen ylläpitänyt tätä mielikuvaa.

Nyt ajattelen, että olen ollut manipuloinnin kohde. Ja ehkä vähän muutakin vikaa kaverilla ollut kateuden ja pahansuopaisuuden suhteen.

Parasta lääkettä tällaiselle käytökselle on, kun antaa anteeksi ja jatkaa omaa elämää.

A b c d on just samat täälä, plus kun joku puolituttu tai vielä oudompi joka ei kuulu edes kavereihin ja vuoteen jutellut koko tyypin kans, ni soittaa sunnuntaina ja viinaa ois tulossa ovista ja ikkunoista, yrittää jallittaa kateuksissaan kait, tai mitä lie.kuullut juttua, että oon ollu ottamatta. Töissä vielä sairaanhoito alalla, - ihan sika tyyppi. 10vkoa tullee täyteen su. En lesota sitä. Vihainen vieläki siitä soitosta vaikka siitäki jo reilu 2vkoa aikaa.

Mulla kans sama. Vihainen olen ollut vieläkin vuoden-kahden takaisista asioista. Tämäkin ihan sika tyyppi.

Jotkut tyypit kai ihan oikeasti nauttivat siitä, kun toisilla menee huonosti. Tarvitsevat sellaisia ihmisiä ympärilleen. Sitten kun itsellä menee hyvin, he katoavat, juominen kun ei enää yhdistä, ystävyydestä jää jäljelle vain ne kännisen illan huurut ja tympeät keskustelut juomaan houkuttelusta, kuinka hienoa se on. Olen ollut kuin näyttämöllä, jossa olen katsonut ystävän kiillotettua kulissia ja siihen kulissiin on tarvittu minut, alkkiksen, johon on kaiketi voinut tuntea ylivertaisuutta (tai yhdenvertaisuutta?). Selvinpäin seurani ei ole kiinnostanut. Yhdessäolon väliin on tarvinut päihteen tai lupauksen juomisestani, vaikka olen kertonut lopettaneeni juomisen. On pidetty mykkäkoulua ja aina palattu tasaisin väliajoin muistuttamaan juomisesta, pedattu ratkeamistani ennen juhlapyhiä pitkältäkin matkalta. Jossain vaiheessa silmäni avautuivat, eikä sen jälkeen ole ollut paluuta vanhaan. Siitä alkaen olen tätä matkaa tehnyt. Uutta raitistumista yrittäen ja hakien. Aika vakavista asioista on puhuttu ja vakavilla asioilla on kohdallani leikitty. Nyt sen ymmärrän.

Onnea 10 viikosta! Mullakin 12 päivää samaa tietä kuljettuna ja en aio vaihtaa suuntaa. On jotenkin helppoa, kun ei ole ketään manipuloimassa juomiseen. Ne läheiset, jotka ovat ympärillä, eivät tee tällaista. He kunnioittavat, kun sanon ohimennen, että en viitsi juoda, koska olen juonut ihan riittävästi viimeaikoina. Kukaan ei aloita painostuskampanjaa eikä ota minun valintojani omiin tunteisiin. Saan olla rauhassa. Se on arvokasta.

Ihana huomata, että olet saavuttanut taas jo parin viikon raittiuden. Eiköhän se tästä taas lähde kohti kahdeksaa kuukautta ja yli. Hyvä, että olet saanut etäisyyden siihen petolliseen ystävääsi pidettyä. Se, että saa rauhan olla oma itsensä, on tosiaankin arvokasta. Tsemppiä!

1 tykkäys

Kiitos! Huomenna tulee täyteen 2 viikkoa eli tavallaan se täytyy jo noin tunnin päästä. Olen tosi onnellinen tästä.

Ystävien parissa vietetyssä pääsiäisessä eräs osallistuja veti yli. Joi rähinäviinaa ja aiheutti minullekin ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja ympäristöönsä yleistä paheennusta ja huoltakin. Silloin hetken mietin, kun alkoi niin ahdistaa, että joisiko itsekin. Halu oli aika voimakaskin. Sain onneksi ajatukset käännettyä omaan elämääni ja siihen, mitä olen saavuttanut tähän asti. Huomasin, kuinka laiva alkoi keikkua siinä ympäristössä, mutta en halunnut pilata sitä, mitä olin saavuttanut. Tavallaan se oma rauhallinen tunne tuli haastetuksi ulkopuolelta. Tuntuu, että nämä ovat tärkeitä havaintoja liittyen raittiina pysymiseen. Ja raittiina huomista pyhäpäivää kohti tässä kaaoksessa, joka ympärillä ja mielessäkin on myllertäyt. Kiitollisin mielin kuitenkin.

Huomenta. Kyllä minullekin hieman piruiltiin, nakeltiin vitsinä yms. kun lopetin juomiseni. Oletko tullut uskoon yms. siis sukulaiset näin teki, mutta ajan kuluessa ne loppuivat. Kukaan ei enää vinoile eikä yritä tyrkyttää. Päinvastoin leikillään sanotaan, ettei sinulle anneta tätä juomaa ja yhdessä nauretaan sitten ettei olisikaan viisasta tms. pientä huumoria miten kävisi jos ottaisin. Aika tekee tehtävänsä, kun on pidemmän aikaa raittiina ja on rehellisesti kertonut, että olen alkoholisti enkä voi ottaa alkoholia niin kyllä ympäristö sen hyväksyy ja ei siitä enää ole ongelmaa.
kerroin aika pian, oisko ollut muutama kuukausi, suvulle ja ympäristölle että olen alkoholisti ja käyn vertaistuessa, olen muuttanut elämän suunnan. Jotkut naureskeli, toiset onnitteli ja olivat tukena. Meitä on moneksi. Mutta kun itse tietää mikä oon niin muut saa olla mitä mieltä haluaa.
Muissakin asioissa sama pätee, kun itse tiedän mitä olen ja mitä haluan, niin se on paras. Joskus sitä on vain niin arka ja rikki että ympäristön paine on liian suuri ja sitä menee sen mukana eikä jaksa vastustaa. Voimaa saan silloin vertaistuesta, että jaksan.

Hei Vieraammaksi!

Hyvä, että olet löytänyt oman tavan ja tyylin. Sekin on arvokasta. Ja pyh noille naureskelijoille.

En ole kertonut kenellekään ja tuskin kerronkaan. En oikeastaan kaipaa ihmisiltä muuta kuin normaaleja käytöstapoja ja tosiaan valitsen tarkasti ketkä ystävikseni päästän.

Pääsiäisen purkaus liittyen ylijuomiseen oli harmittava juttu, mutta aika tyypillinen. Kukapa kännissä viisas olisi ja aika harvalle viina sopii. Olin selväpäisenä järjellä ajatteleva, mutta kyllä tuollainen olisi voinut jäädä kokemattakin, koska mitään rentouttavaa se ei ollut mulle. En tiedä, kuinka paljon jatkossa haluan olla juovien ihmisten seurassa pyhinä, kun se tuppaa menemään niin herkästi yli, enkä ole malliesimerkki siitä, kuinka juodaan sivustyneesti. Moralisointiin ei ole varaa, mutta voin valita seurani.

Tuli tässä mieleeni pohtia, onko yksikään loma elämässäni varhaisia lapsuusvuosia lukuunottamatta sujunut ilman kuningas alkoholin läsnäoloa. Ei. Aina joku käyttää ja aina joku vetää draamakurssin omasta parisuhteestaan, joka seuraavana päivänä onkin sitten taas oikein kelpo suhde, mutta näillä draamailijoilla on ikäänkuin oikeus pilata kaikkien pyhät. Oli kyseessä sitten suku-, parisuhde-, tai muut ihmissuhderiidat.

Mietin vain, että jos en halua olla juovien ihmisten seurassa, minulle jää vaihtoehdoksi olla yksin.

Kyllä meillä on alkoholikeskeinen kulttuuri ja jotenkin uuvuttavan pinttynyt uskomus, että ystävät tapaavat tottakai humalassa tai kun suku on kokoontunut, silloinkaan muuta vaihtoehtoa yhdessäoloon ei ole kuin ryyppäys.

Kun mietin näitä ns. “raittiita” sukulaisia, eivätpä he koskaan kutsu kylään, eivät ota yhteyttä, jotta tutustuttaisiin ja tehtäisiin asioita yhdessä, ovat vain omassa ydinperhepiirissään. Ja mitäpä lie siellä tekevätkään. Todennäköisesti aivan sitä samaa kuin valtaosa suomalaisista.

Itseasiassa joka ikinen pääsiäinen tai loma on sujunut tällä samalla kaavalla. Seura on saattanut hieman vaihtua, mutta lopputulos on ollut sama. Miksi selväpäinen ihminen viitsii katsella sellaista? Kai siksi, ettei olisi aivan yksin. Ehkä kuitenkin vaihtoehtoja on.

Mutta sepä siitä. Tiedän, mitä teen jatkossa, ja se täytyy vain muistaa silläkin hetkellä, kun on unohtanut, mitä humalaisessa seurassa oleminen oikeasti tarkoittaa.

Kyllä se väistämättä on niin, että raitistuminen pakottaa seuran muuttumaan. Voi hakeutua sellaisten ihmisten pariin, jotka eivät ole avaamassa korkkia heti kun mahdollista. Tunnen ehkä jonkinlaista sääliä. En tiedä, onko se enemmänkin itsesääliä vai sääliä muita rankasti juovia kohtaan. Olen ollut samassa pisteessä ja pahemmassakin. Sääli vai myötätunto, ehkä enemmänkin sääli siitä, etten voi auttaa, kuten ei kukaan muukaan voinut auttaa minua

Huomenta. Kyllähän se ajan myötä vaihtui ystäväpiiri.
Minulla on jo pitkä raittius mutta tykkään lukea ja kirjoitella tänne ihan vain sen takia etten luule olevani jo tarpeeksi “parantunut” alkoholismista. Minua ei haittaa eikä ole suuri ongelma jos kirjoittelen vaikka puoli tuntia päivästäni täällä, nyt kun en enä ole työelämässä. Eri juttu jos käy vielä töissä, silloin ei ehkä ehdi ja jos on vielä perhe ympärillä. Ei silloin ehdi paljoa miettimään muutakaan syvällistä, sitä menee vain putkessa ja yrittää hoitaa velvollisuudet mitä on. Niin minulle kävi. Sitä vain yritti ja yritti suorittaa kaikkea mitä piti. Kunnes tuli pysähdys, en kyennyt enää töihin, tuli sairaus ja sitten vielä avioero. Juominen riistäytyi tosissaan. Mutta yritin olla juomatta, yritin tosissaan päästä irti viinasta, tiesin jo etten selviä hengissä jos jatkan, ja en halunnut vielä kuolla tai vaipua rappioalkoholismiin, tiesin senkin että join jo vaarallisen paljon kun join. Muistan sen pelon ja ahdistuksen. Mutta muistan myös sen kun olin ollut päivän pari juomatta niin mikä helpotus ja olotila oli että “eihän tässä kuinkaan käynyt”.
Se tunne, kun oli ryypännyt ja siitä selvinnyt, päässyt yli krapulasta, niin oli se suunnaton helpotus, huhuh eihän tässä kuinkaan käynyt. En voi käsittää miksi aina kuitenkin otin heti tilaisuuden tullen uudestaan ja yhtä paljon ja joskus myös monena päivänä peräkkäin jos vain tilanne sen salli, ja taas sama helvetti mielessä ja kehossa kun aloin selvenemään krapulasta. ne aamut oli kammottavia.
Haluan muistaa ne siksi etten tänään kuvittele olevani parantunut alkoholismistani. Tänään haluan olla selvinpäin, ettei huomenna ole krapulaa.
Miksi lienee tänään nuo asiat minua pyörittää? En tiedä. Mutta kiitollinen olen että heräsin aamulla selvinpäin ja olen jo vuosia saanut herätä selvinpäin.
Tsemppiä kaikille ja raittius kannattaa ja päivä kerrallaan…

Vieraammaksi54, hienoa, että olet löytänyt vapauden elää raittiina.

Minun vapauttani koetellaan. Töissä päätin, että kun täältä pääsen, vedän pikkukännit. Jälleen työnantaja palkitsee työntekijät tiukennuksilla ja epäluottamuksella.

Olen kuitenkin selvinpäin, koska ajattelin, että en työn takia juo. Porskutan eteenpäin uusia mahdollisuuksia katsellen. En moisten takia murru, vaikka murretaan!!! 17. päivää selvinpäin. Tästä pettymyksen laukaisemasta halusta juoda on toistaiseksi selvitty… 3 tuntia olisi vielä taisteltavana klo 21 asti.

3 tykkäystä