Sitähän se olisi: pakoa, jolla ei pääsisi pakoon mitään… Tuo räjäyttäminen kuulostaa vielä paremmalta: kerrankin panisi pirstaleiksi eikä aina olisi se, joka kerää ja liimailee niitä sirpaleita.
Mutta enhän minä mitään näistä tee. Kokoan voimat jostain ja jatkan eteenpäin.
Kiitos, Minttumaaria, kun “uskalsit” vastata… Myötätunto auttaa paljon!
Toinen asia, joka tuntuisi “helpottavan”, olisi astioiden heitteleminen sirpaleiksi. Mutta enhän minä voi sitä tehdä, pojat järkyttyisivät kokonaan.
Nyt kun mietin, minussa on selvästi vihaa, mikä olisi hyvä purkaa muutoin kuin tissuttelemalla se raivo horteeseen. Mikä olisi hyvä ja “rakentava” keino särkeä jotain ja päästää vihaa yms. ulos?
monta kertaa mä olen huomannut kun tuo muidenkin luettavaksi tai muutoin ilmaisee jollekin toiselle sellaisia ajatuksia, mitkä omassa mielessään käsittää “tuomittavaksi” tai “kielletyiksi” ajatuksiksi niin kun ne antaa tulla esille muille ja huomaa, että muutkin ajattelevat samanlaisia asioita ja tuntevat samanlaisia “itselle haitallisia” ajatuksia, niin ei ne ajatukset tunnukkaan enää niin houkuttelevilta kun ne ei ollutkaan “kiellettyjä” tai mitenkään “vain mun outoja ajatuksia”
mulle auttaa agression purkuun musiikin kuuntelminen täysillä ja liikuminen musiikin mukana, mutta tämä saatava tehdä täysin yksin…joskus auttaa kirjottaminen ja vaikka sivujen pelkkä sotkeminen…raju liikunta…mulle opetetiin kerran, kun mä harrastan sellasta “omaa tanssijuttua” , että jos tanssii kaiken tavallaan päinvastoin miten normaalisti, samalla oma sisäinen ahdistus-lankakerä purkautuu…no, nää on mun juttuja, varmaankin aika henk.kohtasta miten kukin pystyy agression tunteita purkamaan…
silloin kun mun ex löysi toisen ja olin tosi kiukkunen niin kyllä mä turrutin sitä agressiota kaljan kanssa ja itkin ja itkin, itku purkaa kanssa agressiota…ja myös kiroilin tosi paljon ihan itsekseni ja myös exälle, ja kiroilen välillä edelleen yksikseni kun muistelen tapausta…
Kiitos taas! Kirjoitat niin avoimesti, että se virkistää. me jaamme sitten tuon hylätyn vihan. Ja tanssi ja musiikki: ehdottomasti hyviä purkukeinoja. Itse vain olen vielä pitänyt sekä musiikin että tanssin positiivisena enkä ole varma, haluanko “turmella” sitä aluetta negatiivisilla tunteilla…
Mutta Minttumaaria, helpotit tosi paljon toivotonta ahdistustani, kiitos siitä.
mullekin musiikki ja tanssi on ehdottomasti positiivisia asioita ja mulle tärkein kanava purkaa omia vaikeimmin purettavia tunteita…tunteita joilla ei ole sanoja…silloin kun tanssi ja musiikki toimivat kanavina syvimmän pahan olon tunteen purkajina ne saavuttavat vielä suuremman positiivisen arvon…
Silti aloin juoda. Enkä ole koskaan ollut näin peloissani. Minulla on omituinen olo. Niin kuin millään ei olisi mitään väliä.
Kunpa pääsisi jonnekin, missä ei itse tarvitsisi tehdä mitään eikä päättää mitään eli olla juomatta.
Mutta tuo on pelkuruutta ja selkärangattomuutta, mitä olen oppinut vihaamaan jo pienenä. Minä aion selvitä tästä.
[/b]
Osaatko selittää tämän tarkemmin. Luulen, että olen jyvällä, mutta…
Tuo vihan tunne on erittäin tuttua mullekin. Välillä olen todella kireä, saatan räjähtää jostain aivan pienestä jutusta kuten siitä, että lusikka tippuu lattialle. Ja silloin tekee mieli lyödä kaikki hajalle. Vihan purkuun voisi auttaa vaikka, että karjuu ihan täysillä, juoksee niin lujaa kuin pystyy tai hakkaa nyrkkeilysäkkiä. Itse käyn usein juoksemassa, nyrkkeilysäkistä lähinnä haaveilen, olísi ihana hakata sitä täysillä. Niin ja tuo MM:n mainitsema musiikki on hyvä, kuuntelen välillä sellaista todella angstista musaa, esim. jotain raskasta metallia ja se auttaa.
Ja hei, voit lopettaa tinttaamisen tähän paikkaan, kaada litkut vaikka viemäristä. Olet sen kyllä ansainnut, huomenna on tympeä herätä kissankakan maku suussa ja mieli mustana.
x
Voi että nämä kokemukset tai enemmänkin tunteet on niin samoja. En juo enempää. Alkoi vituttaa sekin. Pitäisi perustaa sellainen terapiaryhmä, jossa voisi huutaa, karjua ja hyppiä niin paljon kuin sielu vaatii…
Empä tiedä?
Jos yksinäinen ihminen juo yksinäisyyteensä, niin mitä siihen tilalle?
Kai siihen pitäis jotain seuraa saada?
Tai sitten vaan väsyttää itseään fyysisesti niin maan perusteellisesti, ettei pysty juomista ajattelemaankaan.
Mulla auttaa tuo poikaviikarin asenne, että on niin paljon mielenkiintoista tutkimista. Siitä ei paljon apua ole, jos sitä tunnetta ei ole geeneissä.
Mites Julian opinnot? Voiko niihin vielä panostaa tarmoa?
Olen todella kiitollinen, että eilinen itsesääli ja vitutus saivat minut juomaan vain kaksi olutta. En pidä sitä pahana, tästä on hyvä jatkaa raittiina.
Opinpa vähän sitä, että negatiiviset tunteetkin voi uskaltaa kokea eikä niitä ole pakko turruttaa alkoholilla.
Kiitos tuesta!
Moi Julia! Hengissä ollaan ja 10kk raittiina. Ei ole tehnyt päihteitä mieli- aika menee hoitopaikassa, terapiassa ym. Olen alkanut urheilemaan paljon mm.kuntosali, lenkkeily ja rullaluistelu.
Yritä sinnitellä raittiina- ei se juominen ole mikään ratkaisu ongelmiin. Mulla auttaa nykyään ystävien kanssa puhuminen ja urheilu kun ongelmat kasaantuu. Raittiina niitä osaa kuitenkin paremmin käsitellä kuin olut huuruissa.
Hyvä Julia, että lopetit juomisen lyhyeen! Kyllä nuo negatiiviset tunteet tosiaan häviää itsekseen, kun niitä ei paisuttele viinalla.
Hei, Ahis! Elämäsi on mallillaan 
joo, kyllä mä sinnittelen. Eilinen oikeastaan vahvisti. Ehkä siksi, että sain itseni lopettamaan sen tavanomaisen luisumisen entiseen kuvioon.
Sen opin, että itsensä kanssa pitää olla näköjään koko ajan valppaana! Mukava mennä nukkumaan täysin selvin päin.
Heli, huomasin, etten kiittänyt sinua erikseen ehdotuksestasi lopettaa tissuttelu sinä inhottavana iltana! Itselleni se ei olisi tullut mieleen 
Joo, eipä mitään, mutta sinähän se olit, joka lopetti juomisen, täällä voi lukea mitä tahansa, mutta päätöksen tekee jokainen itse
Heli, oikeassa olet, mutta kyllä “oikea” apu juuri oikeaan aikaan on jotain käsittämättömän hienoa 
Siksipä olisi niin hyvä, jos kävijöitä olisi paljon.
Pidän Etanolikurkun rauhasta, mutta toisaalta harvoin sieltä saa apua ihan akuuttiin hätään. Se on enemmän sellainen mietiskelypaikka, ja erinomainen siihen tarkoitukseen.
Toivottavasti täällä sattuu aina olemaan joku sille, jolla on hätä… Sitä ei aina tahdo oikein itsekään uskoa, että omilla kirjoituksilla olisi jotain vaikutusta, mutta kyllä minä nyt sen uskon!
