Julian juttutupa

Perustan tämän nyt ihan kehotuksesta. Ihan kehotuksen mukaan en mene: kyllä täällä aiheena on päihteet ja ongelmat niiden kanssa. Mutta sanotaanko niin, että sana on vapaa ja matka on vajaa. Tai täysi. Molemmat kuitenkin hyväksytään.

Kaikesta muustakin voi kirjoittaa.

Toivottiin tällaisia “sääntöjä”. En minä niistä perusta, mutta ei ole kivaa sellainen toisten sättiminenkään.

Minä siis olen yrittänyt vähentää ja lopettaa erinäisin keinoin. Jostakin syystä en ole pystynyt siihen. Elämä on sinällään ihan mallillaan ja hollillaan, mutta minua todellakin häiritsee tämä halu tissutella vähän/jonkin verran/paljon. Miten sen kukakin mittaa.

Mutta niin, että seuraava päivä ei mene läskiksi, se on jonkinlainen selviö tai sääntö itselle. Ja se ei ole mitenkään vaikea pitää - ei siis mitään kärvistelyä -, mutta se täysjuomattomuus: siinä tökkii ja pahasti… :imp:

Se ehdottomasti oikea neuvo: älä juo. En tiedä, en osaa sitä soveltaa. Onkohan täällä ketään muuta, joka olisi samassa tilanteessa ja haluaisi jakaa ajatuksia? Ilman tuomiota?

Niin, tuli mieleen se ainoa sääntö, joka voisi olla: jos ärsyynnyit, älä kirjoita. Siitä ei mitään viisasta kuitenkaan syntyisi :smiley:

Julia

Tämä päivä oli , kumma kyllä, tunnelmaltaan rauhallinen, vaikka olikin näitä näkemyseroja Sigridin kanssa. Vaeltaja yllättää minut aina uudestaan: nytkin hän oli se avarakatseisin ja sydämellisin. En edes kehtaisi myöntää, että aluksi pidin häntä yksitotisena jäykkiksenä :blush: Hän on myös siinä mielessä ihana, ettei hän provosoidu henkilökohtaisesti.

Nuorempi poika on jo löytänyt huonoja puolia vähentyneestä juomisestani: on tähän mennessä saanut rahaa viemällä tyhjiä pulloja ja tölkkejä kauppaan. silloin tällöin… :blush: Tänään oli pettynyt, kun niitä oli vain pari. Kysyin: Haluatko siis, että juon? Vastaus: No en, paitsi silleen vähän, että se ei haittaa ja mä saan rahaa. Ilmeisesti kauheita traumoja ei ole tullut, koska pojat kyllä saavat muutenkin rahaa.

Tänään siis raitis päivä, muusta en ota paineita. Miten muilla on mennyt? Vähentämiset, tauot, lopettamiset?

Julia

Minä olen samassa tilassa edelleen :cry:

Voi, Kukka - vanha kohtalotoveri! Miten voisin sinua auttaa? Tiedän, että hätäsi on suuri! Koko se juttu, mikä sinulla on nyt meneillään… Olisiko sinulla mun osoitetta jäljellä? Mulla ei enää ole. Tai sitten tuolla äitipuolella? Ymmärrän, jos et tänne uskalla kirjoittaa avoimesti. Mutta jos uskallat…

Niin, valitse, miten kirjoitellaan. Autan sen, minkä itseltäni pystyn. Kuten sinäkin olet tehnyt :slight_smile:

Voimia, Julia

On tämä Plinkki tosiaan jännä paikka siinä mielessä, miten ihmiset mieltää heidän kirjoitustensa perusteella…

Tästä poistin sellaista, jonka joku on ilmeisesti ymmärtänyt kohdistuvan itseensä. Väärin ymmärretty!

Mutta sitähän se elämä on: yllätyksiä täynnä, ja hyvä niin! Ja kaikki olemme yhtä ihmisiä :slight_smile:

Privaviesti ei enää ajankohtainen. :slight_smile:

Kiva että perustit sen oman ketjun. Mä oon ollu tässä toista viikkoa juomatta ja tarkoitus olisi olla toistaiseksi. (suhteellinen käsite, vai?) Haluaisin auttaa sua jotenkin, mutten tiedä, miten. Se muutos kun pitää tulla itsestä - toiset voi vaan antaa vinkkiä oikeeseen suuntaan. Mulla sen suurimman muutoksen aiheutti se, että mä (suurelta osin tän plinkin ansiosta) tajusin, että viina on liian korkealla sijalla mun elämässä. Eli että mun juominen on ongelmallista. Mä en tissuttele - mä en vaan osaa lopettaa, kun aloitan.

Mä en ainakaan halua olla ahdasmielinen, enkä sellaiseksi itseäni tunnista. Anteeksi, jos siltä vaikutin. Mä oon ehkä asioiden kanssa pitemmällä kuin sä - enkä osannut ajatella juttua sun kannaltasi loppuun asti.

Sitä on vaikea selittää, mitä pitää tapahtua, että tilanteen saa hallintaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on sanoissa “en juo”. Mutta tiedän kyllä, ettei se niin helppoa ole. Jos olisi, tätä plinkkiä ei edes olisi olemassa ja mäkin olisin ollut koko elämäni kohtuujuója. Niinkuin varmasti moni muukin täällä. Olet hyvässä alussa siinä, että olet jo myöntänyt, että ongelma on olemassa. Sanon edelleen samaa kuin sanoin sulle jossain ketjussa - tärkeää on se, että tunnistat itsessäsi syyt, miksi juot ja tunnetilat, mitkä saavat sut korkkaamaan. Eräänlaisen päiväkirjan pitäminen - niinkun nyt esim. tää ketju - saattaa kommentteineen auttaa sua ymmärtämään itseäsi ja omia reaktioitasi - jotka muuten kannattaa kyseenalaistaa. Kysyä siis, MIKSI. Suuttumus on siinä mielessä hyödyllistä, että se paljastaa heikkoutesi. Itsensä tunteminen ja itsensä hyväksyminen on oleellinen pointti. Joku mulle kerran sanoi, että jos ryyppää ja/tai tupakoi, ei rakasta itseänsä. Mä oon viime aikoina tullut siihen tulokseen, että tämä joku oli oikeassa.

Tässä tuli paljon asiaa - ja tämä vie oman aikansa. Kiirettä ei ole mihinkään. Kalevi sanoi mulle kerran, että juo jos siltä tuntuu. Lopeta lopettaminen. Jos päätät lopettaa, todennäköisesti sorrut juomaan. Hyvä alku on se, että olet tämän päivän juomatta. Enempää et voi tehdä - et muuttaa eilistä etkä vaikuttaa vielä huomiseen.

Julia, ihan asiaa olet koko ajan puhunut, ihan kuin omasta suustani, meillä tuntuu olevan paljon yhteistä :wink: Ja koska aloitit oman ketjun kirjoitellaan sit tänne, vaikka mua ei olisi haitannut vaikka ois jatkettu sitä edellistäkin ketjua…

Ei mulla mene nyt sen paremmin tahi huonommin kuin ennenkään, eli samaa rataa kuin keväälläkin!! Asiat kaiken kaikkiaan ihan hyvin, mutta silti joku rassaa…liekö 30 kriisi :blush: Vai mikälie…

Mutta totuus on kyllä että monesti tulee otettua jos jokin on pielessä esim. parisuhteessa ja sitä tapahtuu aika usein! Niin yleisin seuraamus on et otanpa sit tänään illalla pari olutta kun oot noin v…nen! Mutta toisaalta taas sitkun menee hyvin, niin otanpa pari olutta kun on niin muka olo ja olla!

Et kyllä siihen joku riippuvuus on! Et tietyllä tapaa tuntuu et toi muutama ilta olut/siideri kuuluu iltaan, silti jokin siinä asiassa mättää koska kummiskin saan siitä älyttömiä morkiksia ja syylllisyydentunteita…

Mieluummin silti ajattelen että pystyisin vähentämään,kuin että lopettamaan kokonaan,koska kuitenkin pystyn käyttämään ns. muuten kohtuudella: eli en juo ikinä putkeen, en ota ikinä aamulla ja kerta-annosmäärätkin jää alle kuuden annoksen…´

Mutta en halua silti yhtään vähätellä ongelmaani, koska tiedän että jokin ongelma siinä silti on koska tulee juotua niin usein!

Niin,en muuten juonut mtn eilen, enkä varmaan tänäänkään, vaikka kyllä ahdistaakin melkolailla…mutta sen tiedän jo kokemuksesta että vaikka se hetkellisesti helpottaakin niin aamulla ahdistaa vaan sitten enemmän!

Kirjoitan nyt tähän uuteen ketjuun, vaikka asia liippaa läheltä aiempaa “ei ongelmaa” -ketjua.

Toivoisin teille kaikille vähentäjille, että pystyisitte tosiaan vähentämään tai jopa lopettamaan ajoissa. Ymmärrän kyllä, että se on vaikeaa ellei jopa mahdotontakin ennen kuin oma määrä on täyteen juotu :frowning:

Elämä alkoholin kanssa on sellaista tasapainoilua, että itselleni on nyt paljon helpompaa olla kokonaan ilman. Riippuvuus syntyy niin nopeasti ja pahenee salakavalasti, ettei sitä ensin halua edes huomata eikä tunnustaa. Luulen, että riippuvuus tulee ajan mittaan jokaiselle, joka mielellään juo usein ja paljon alusta alkaen ja jatkaa juomista tarpeeksi kauan. Karua :unamused:

Jos olisin itse saanut tämän sisäisen varmuuden ja “valaistumisen” tunteen muutama vuosi sitten, minulla olisi vielä perhe ja työpaikkakin. Ja mikä tärkeintä, olisin säästänyt läheisiäni paljolta pahalta. Turha jossitella enää, enkä minäkään tiedä, miksei yksinkertainen totuus (en voi enää juoda) mennyt silloin perille :unamused:

Jaksamisia kaikille pohtijoille!

Saskia, sinä kiteytit tämän ongelman hyvin: kun ei tiedä, miksei onnistu. Tuota minä olen pähkäillyt ja pähkäillyt. Keksitkö mitään, mikä sinut olisi silloin joskus aiemmin saanut ymmärtämään ja mitä tapahtui, kun/että ymmärsit?

Olo on kuin jonkin salaisuuden tai arvoituksen äärellä: sitä pinnistelee, miettii , pohtii, kääntelee, vääntelee ja kiertää kuin kissa kuumaa puuroa: MUTTA KUN SE EI AUKEA! Se pysyy kiinni eikä avaudu! :angry:

hese74, mikä sinua ahdistaa? Oletko pohtinut?

Tuhnus, et ole ahdasmielinen ja kiitos, kun jaksat kannustaa. :slight_smile: Minua hirvittää nämä “on vielä juomaa juomatta” ja “juo, jos siltä tuntuu” -ne kuulostavat niin kohtalonomaisilta ja pelottavilta. Miksi? Kun en kuitenkaan sitten ole juomattakaan? Tässä ei todellakaan ole mitään järkeä.

Tuntuu, että ainoa mitä teen on: :unamused: :unamused: :unamused: :unamused: :unamused: :unamused:

Monesti olen miettinyt että kuinka paljon helpompi minun olisikaan nyt olla jos en olisi tätä ongelmaani tiedostanut ollenkaan. Voisin ottaa viikonloppuisin sen mitä otan ilman että saan siitä ihan mahdottoman syyllisyydentunteen niskaani. Voisin mennä juhliin ja “nauttia elämästä” muiden mukana ilman että koko ajan lasken juomiani ja tunnen niistä huonoa omaatuntoa. Pyöritinhän arjen aina kuten kuka tahansa perheenäiti.

Mutta mikä olisi tilanteeni jonkin ajan kuluttua, mikä olisi se mikä minut sitten saisi pysähtymään??? En halua edes ryhtyä arvailemaan!!! Tällaistakin hullua ympyrää olen ajatuksissani pyöritellyt. Tästä ajatusten hullunmyllystä saa kuitenkin olla kiitollinen, siitä että tämä alkoi juuri nyt kun vielä ei olla mitään menetetty. Vai mitä?

Tarkoitetaan lähinnä sitä, että ei ole vielä valmis lopettamaan. Pelkkä juomattomuus ei siihen riitä, oikeastaan paras neuvo on lopettaa lopettaminen. Päästä irti, anna asioiden vain mennä. Älä stressaa.

Mutta sittenhän mun juomiseni varmaankin pahenee tai jatkuu entisellään ja se ei ole hyväksi terveydelle. Nyt minun lipittelyni on sentään vähentynyt noihin “sortumisiin”!?

Tuntuu siis siltä, että minun on vahdittava ´juomisiani, muuten määrät lisääntyvät koko ajan!

Julia, sinä odotat nyt ihan selvästi että joku toinen tulee ja tekee vaikean päätöksen puolestasi. Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta? Sinun oma päätöksesi hakee vielä sitä lopullista “pistettä iin päälle”.

Jatka pohdiskelua vaan sitkeästi. Ethän vaan luokkaannu, tämä on vain minun mielipiteeni asiasta enkä suinkaan ole mikään kaiken kokenut neuvonantaja tässä asiassa jossa olen itsekin vielä alkutaipaleella.

En loukkaannu. En kuitenkaan odota, että joku toinen tekisi päätöksen puolestani: tiedän, että se on mahdotonta.

Odotan erilaisia ajatuskuvioita kuin omani nyt, kun ne ovat jääneet pyörimään ympyrää: usein sellaisessa tilanteessa riittää pieni töytäisy tai nyrjähdys, niin liike muuttaa suuntaansa :slight_smile:

Odotat siis kuitenkin sitä töytäisyä tai nyrjähdystä jostakin ulkopuolelta tulevaksi. Toivottavasti nyt joku osaisi sen sinulle antaa.

Saatat löytää sen jostain keskustelusta ihan sattumalta ja tajuat että tuossa se ajatus on, miksi en ole tuota aikaisemmin tajunnut. Minulle on käynyt monesti niin. Ja siitä ajatukseni ovat sitten lähteneet ihan uusille raiteille jne. Kannattaa olla “korva tarkkana”, täällä plinkissä “kuulee” niin paljon hienoja ajatuksia.

Joo, on jotenkin tyhmää odottaa sitä ulkopuolelta, mutta tuntuu, että omat neuvoni ovat huvenneet… Olen jotenkin tyhjä, zeniläisittäin siis avoin, aloittelija, mikä olisi positiivinen asia.

Minä olen tuskaisen tyhjä. On tietenkin itsekästä tässä pitää omaa ketjua ja odottaa apua, mutta ehkäpä tästä on muillekin apua. Lukijoitahan plinkillä on niin paljon enemmän kuin kirjoittajia…

Miksi-kysymykseen en osaa vastata.

Täytyy tehdä toisenlaisia kysymyksiä.

Mitä minä saan siitä, että lipittelen?

Rentoutumisen ja rauhan. Tunteen vapaa-ajasta. Luvan olla suorittamatta mitään. Olla vaan. Mieliala nousee.
Turvallisuudentunteen. Pysähdyn hetkeen. Kaikki on jotenkin pehmeämpää.

Tämä on siis tätä yksinäistä lipittelyä. Sitten on juhlat ystävien ja sukulaisten kanssa:

Alkoholi tuo juhlahetkiin kuitenkin vielä sen extra “hehkun” hyvän ruoan jne lisäksi, ihmiset rentoutuvat ja tulevat avoimemmiksi.

Aika pitkä lista?