Troy, lueskelin juuri ketjusi läpi, ja täytyy sanoa että niin tutulta kuulostaa tuo sinun pyristely kohti kohtuukäyttöä. Oma juomisongelmani on luonteeltaan ehkä hiukan erilainen kuin sinun - en tissuttele yhtä pakonomaisesti mutta mulla pettää kertajuomisissa kontrolli helpommin ja joudun ongelmiin - mutta aivan samalla tavalla kuin sinä, olen tässä soutanut ja huovannut, samanlaisilla fiiliksillä: päättänyt vähentää, vähentänyt, lipsunut entiseen, päättänyt vähentää, vähentänyt, jne…
Samalla tavalla olen ladannut itselleni sääntöjä juomiseen, juurikin mm. tuo että juodaan vain sosiaalisista syistä, ja ihan samalla tavalla se alkoi meikäläiseltäkin sitten lipsua kohti samoja tapoja, joista lähdettiin.
Kun edellisen kerran kirjoitin tänne plinkkiin, keväällä 2010, päätin viimeisen kirjoitukseni aika lailla samanlaisissa tunnelmissa kuin sinä nyt. Ja kyllä, onnistuin siinä kohtuukäytössä - vajaan puolen vuoden verran. Sitten palasin taas entisiin tapoihini, mikä on se syy että tulin takaisin tänne foorumille.
Toisaalta, aivan kuin sinä, minäkin saavutin kyllä paljon tuon kohtuukäyttöjaksoni aikana. Samoin kuin sinä, minäkin sain huomata kuinka muutuin ihmisenä paremmaksi, työt luisti hyvin, ihmissuhteet parani, olin onnellisempi. Pääsin humaltumaan elämästä. Eli hukkaan nuo raitistelu- tai kohtuukäyttöjaksot eivät missään nimessä mene. Jotakin niistä oppii. Ellei muuta, niin huomaamaan sen kontrastin, kun pullo taas aukeaa.
Mutta kuten sanoin, onnistuin salakavalasti lipsumaan takaisin vanhoihin tapoihini. Tämä on yleinen sudenkuoppa meillä vähentäjillä. Suuren virheen tein siinä, että ajattelin juurikin tuolla mentaliteetilla, että “täytyy kyllä katsoa etten taas ala tissutella kotona” - mutta koska en siinä samalla tehnyt mitään oikeaa päätöstä, epämääräinen “pitäisi”-lausahdukseni pääsi unohtumaan. Siksi suosittelen sinulle, että varot samaa virhettä kuin minä. Että tuollaisten “pitäisi”-puheiden sijasta tekisit sen, mitä minä en tehnyt, eli PÄÄTÖKSEN josta muistutat itseäsi joka aamu.
Mutta toisaalta, näillä päätöksillä on taipumus unohtua… kuvittelin minäkin tehneeni päätöksen, mutta jonnekin se päätös vain katosi. Valui varmaan kaljan mukana kurkusta alas.
Nyt on taas uusi alku täälläpäin, 6. raitis päivä hyvällä mallilla. Saa nähdä, toistaako historia taas itseään. Ehkä toistaa, ehkä ei. Ehkä aikaisemmasta on opittu, ehkä ei. Ehkä joku meistä vähentäjistä kykenee kohtuukäyttöön, ehkä joku ei. Näyttää kyllä siltä, että suurin osa ei kykene.
Moni lopettaja on kommentoinut, että päätös lopettamisesta on helpompi kuin päätös vähentämisestä, koska silloin ei tarvitse enää arpoa, juodako vaiko eikö. Ei tarvitse miettiä asiaa, koska on itsestään selvää, että ei juo. Mutta toisella puolella painavat ne sosiaaliset syyt, että olisi kiva kuitenkin jossain sosiaalisessa tilanteessa juoda. Näin ajattelen itsekin vielä. Lopettamispäätöksen tehneet ovat sitten vissiin juoneet määränsä täyteen ja he ovat tajunneet että lopettaminen on ainoa vaihtoehto, joten “sosiaaliset syyt” tai mitkään muutkaan eivät enää toimi takaporttina juomisen jatkamiselle. Sinulla ja minulla on vissiin vielä juomatonta viinaa jäljellä, joten kortit täytyy katsoa loppuun.
Kuten täälläkin ketjussa moni on kommentoinut (Lumilintu vissiin ainakin), jokainen joutuu itse kohdaltaan katsomaan ne korttinsa loppuun, juomaan oman määränsä viinaa. Siksi en itsekään sano sinulle, kannattaisiko sinun lopettaa kokonaan vai jatkaa kohtuukäytön yrittämistä, koska jatkat kuitenkin kohtuukäytön yrittämistä niin kauan, että joko a) onnistut siinä, b) juot määräsi täyteen ja päätät lopettaa koska se on ainoa vaihtoehto, tai c) juot itsesi hautaan. Niin teen minäkin.
Meidän vähentäjien täytyy takoa päätä seinään niin kauan, kunnes se graalin malja eli kohtuukäyttö löytyy tai sitten lopulta pää on niin verillä ja naama mustelmilla siitä seinään takomisesta, että lopulta tekee lopettamispäätöksen.
Omalla kohdallani olen alkanut epäillä, että minusta ei ole kohtuukäyttäjäksi, mutta en siltikään ole vielä tehnyt päätöstä lopettamisesta. Elättelen vielä unelmia siitä, että voisin käyttää alkoholia ainoastaan silloin kun on “sosiaalinen pakko” ja ehkä joskus silloin tällöin yhden tai kaksi annosta vaikka ruuan kanssa tai saunajuomina. Joku kokeneempi voi tässä jo nähdä, että en tule onnistumaan, ja itsekin alan epäillä sitä, mutta nähtävästi en ole sitten vieläkään katsonut omia korttejani loppuun, koska vielä on halua yrittää.
Sinä olet ilmeisesti samanlaisessa tilanteessa, joten mielenkiinnolla seuraan tarinaasi ja toivotan tsemppiä yitykseen! Päivitä siis toki tänne viikonlopun jälkeen, miten sujui!
. Joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Kyllä viinasta voi päästä irti. Se vaatii vain kovasti töitä.
) että mitä olen oikein keksinyt juomisen tilalle? 
vaan ku tuntuu että mitta ei mielestäni ole täysi , vaikka onkin täysi 