eiköhän tua lainaus ollu troyltä 
Kiitos kommenteista. Kiitos etenkin foggy lady tuosta ajatuksesta, että aina ei raittiutta tarvitse ottaa niin älyttömän vakavasti. Olen muuten pahoillani teille muille, että voimani eivät riitä muiden kirjoitusten lukemiseen tai kommentoimiseen. Ahdistus on yleensä niin suuri, etten kykene edes tulemaan Plinkkiin.
Retkahdukseni jatkuu nyt toista kuukautta mutta toivon sen nyt loppuvan tähän. Työt ovat kaaoksessa ja rönsyilevät, olen toikkaroinut kännissä todella todella väärissä paikoissa ja ahdistun, jos joku on huomannut. Puolison kanssa on otettu yhteen ja nyt vuosien juomiset kaatuvat niskaani sitäkin kautta. Perheessämme on täysin selvää, että ongelmamme johtuvat juomisestani.
Olin ensin vihainen puolisolle ja sitten surullinen kun hän sanoi tylysti, että vain minä voin vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuus meille tuo tullessaan ja että juomalla teen selvän valinnan sen suhteen, haluanko tätä suhdetta vai viinaa. Olin tuota keskustelua käydessämme hieman krapulassa, joten nyökyttelin päätäni ja samalla hekumoin ajatuksella, että aamulla pääsen taas juomaan.
Olen nyt ollut kolme päivää raittiina ja olo alkaa kohentua. En enää halua juoda. Terapeuttini kanssa olen keskustellut ongelmastani ja sillä rintamalla on ehkä jotain selkiytymässä. Ensi viikolla otan yhteyttä lääkäriin ja hankin masennukseeni lääkitystä. Tai, rupean selvittelemään millaista lääkitystä minun kannattaisi käyttää. Nykyisin syön lähinnä rauhoittavia joko nukkuakseni tai selviytyäkseni ahdistavista tilanteista.
On kamala huomata ajattelevansa, että juominen on tärkeämpää kuin mikään muu ja että terveys (horjuu taas nykyisin), perhe, ystävät ja työpaikka oikeasti eivät merkitse mitään. Edes nyt, parin päivän raittiuden jälkeen, tuota en oikein usko. Yritän nyt kaikin keinoin pysyä viinasta irti niin kauan kuin mahdollista. Mitä kauemmin olen juomatta, sitä vähemmän sitä kaipaa. Mieleni ja kemiani ovat ilmeisesti edelleen ihan sekaisin tästä reilun kuukauden dokailusta, joten en oikein voi luottaa siihen, mitä ajattelen ja tunnen.
Nyt olen vain ei-juomisen-tilassa, en siis raitis. Joku on täällä kirjoitellut tai kommentoinut tuosta ei-juomisesta ja minusta se on hyvä määritelmä.
Ja jos lääkkeet, terapia ja vakaat päätökset eivät toimi? Noh, sitten menee koti, perhe, työpaikka ja ystävät. Olen nyt ensimmäistä kertaa tässä pisteessä ihan oikeasti ja jos tästä ei apua synny, juon itseni hautaan tai hyppään katolta alas.
Se voi olla täysin selvää, mutta kun raitistut tai lopetat edes juomisen, kirkastuu kyllä sekin fakta, että ongelmia riittää ilman juomistakin. Itselleni oli melkoinen pettymys tajuta, ettei ongelmat poistu, ne vain vaihtuu. Viinaa on toisaalta niin helppo syyttää.
Juominen jatkuu, hillittynä kuitenkin. Kroppa alkaa taas tekemään tepposia ja olo on parempi humalassa kuin selvinpäin. Olin jo nousussa ja nyt taas laskussa…
Ongelmia parisuhteessani ei ole ilman viinaa. Ellei sitten kyse on jostain psykologisesta avunhuudosta mutta luulen senkin mahdollisesti sitten liittyvän paremminkin lapsuuteni tapahtumiin. Olen onnistunut huiputtamaan itseäni sillä tavalla, että juon ikään kuin ilooni. Tosiasiassa juon ahdistukseeni ja se sitten onkin pitkä vyyhti kerittäväksi.
Noh, viikko alkaa taas juomisella. Kello on 5.20 ja nappasin eilen yli jääneen siiderin ja tästä taas lasetellaan päivän seikkailuihin. Hemmetti, on vain ajan kysymys että jään työpaikalla kiinni.
Eihän tuossa mitään, etsit selvästi vaan pohjakosketusta ja eiköhän se sieltä löydy. Todella pitkään minäkin hölmöilin kunnes oli lähes kaikki mennyt.
Valitettavasti aiheutat vaan kovasti tuskaa itsellesi ja läheisillesi. Oletko ajatellut hakea apua? Tuolla lopettajien puolella on tänään Huiskiksen erinomainen kirjoitus miten hän menetteli.
Käsittämätöntä, onnistuin vastustamaan kaljahimoa. En tiedä lainkaan moinen johtuu, mutta niin vain kävi. Tällä hetkellä elämäkin on vieläpä tosi stressaavaa, joten ihmettelen miten sain itseni kasattua tähän. Älkää nyt naurako, kun paljastan että puhun tosiaan yhden vuorokauden kestäneesta raittiudesta!
Olen nyt kotona, kuuntelen miten tuuli hakkaa kerrostalon seinää. Yritän vain keskittyä olemaan ja antamaan itselleni aikaa. Jostain syystä olen innostunut lueskelemaan tätä Plinkkiäkin uudella tavalla: etsin täältä onnistumisen kokemuksia, en enää rappiokuvauksia (ne aiemmin lohduttivat, eivät enää).
Itse olen kulkenut todella syvälle, mutta en ole kyllä vielä pohjalla. Kroppa esimerkiksi on suhteellisen kunnossa ja terapian avulla mieleni toimii paremmin. Niin, ja uusi hyvä työpaikkakin on kiva bonus.
Tuon työn muuten menetän aivan varmasti, jos en saa juomista hallintaan.
Ihmettelen tosin sitä, että nyt kun en juo, olen ruvennut mässäämään. Silloin kun olen alkoholista irti, korvaan juomisen jollain. Joko ankaralla liikunnalla, mässäämisellä tai jopa kahvin juonnilla.
Olen pohtinut välillä täydellistä juomattomuutta mutta en usko ,että se on minulle mahdollista. Kohtuukäyttäjänä voisin olla onnellinen, mutta eipä taida sekään luonnistua.
Voi olla, että minulla on jokin syy tällaiselle käyttäytymiselle. Tänään ainakin olen raitis ja kuuntelen tuulen murinaa.
.
missä Troy menee 
mikä tilanne 
Hyvä ketju. Kiitos, Troy, toivottavasti palaat kertomaan dealin kyselyn.
Mulla on toinen raitis päivä menossa, ja tuossa pari viikkoa takaperin olin sen vajaat kahdeksan viikkoa juomatta. Mulla se ei ole joko-tai, eli rännit, muistinmenetykset ja päivien putket eivät koskaan ole vaarana. Vaarana on krapula ja yksikin menetetty päivä ja siitä aiheutuva vitutus. Joskus kestän viisikin annosta, yleensä en. Siksi kohtuukäyttö olisi suotavaa.
Juomaseurani on laadukasta, parhaimmillaan bileet ovat mahtavia ja ihmiset ihmeellisiä, ja tätä meininkiä olisi tarjolla päiväkausiksi. En vain vieläkään ole päässyt selville, miten juoda niin vähän, että aamulla olen vielä sama ihminen, eikä mulla ole sumuinen olo.
Kyllästyin lopettajien puolen sirkkelimeininkiin. Suurella osalla ihmisistä ehkä onkin niin, että kolmen tuopin jälkeen menee muisti, minä sen sijaan teen lähes aina, mitä olen luvannut, olo vaan saattaa olla paska. Let’s hang in there, bro.
Olennaisin asia ensin: kahdeksas päivä juomatta. Kävin lopultakin lääkärillä keskustelemassa lääkehoidosta ja sain yleiseen ahdistuneisuuteeni vaikuttavaa lääkettä. Ensimmäinen kerta elämässäni kun syön SSRI-nappeja, joten mielenkiinnolla odotan niitä sivuvaikutuksia. Toistaiseksi huonot oireet rajoittuneet ilmavaivoihin.
Juomiseni “avain” on aika suorana kytköksissä tuohon ahdistukseen. Käsittelen sitä terapiassa ja terapeutti on kanssani samaan mieltä - hyvä sinänsä. Olen nyt viidettä päivää popsimassa näitä lääkkeitä ja olkoon lumevaikutus tai mikä tahansa, olen hieman tasapainoisempi. Noh, viinaa ei näiden lääkkeiden kanssa saa ottaa eikä ole tehnyt mielikään.
Ennen tätä käännettä olin ruvennut ajattelemaan asioita toisesta vinkkelista. En pohtinut sitä, mikä saa minut juomaan vaan sitä, mikä saa minut olemaan juomatta. En tosiaan löytänyt selitystä. Juomattomuuskauteni ovat kytkeytyneet päällä ikään kuin napista painamalla. Ehkä siinä sitten on jotain aivokemiaa. Jos ei juo, mässään, joten katsotaan mitä välittäjäaineisiin kajoava kemikaali tekee.
Jotain pahaakin on kehkeytymässä. Olen saanut aikoinani ahdistuslääkkeet, joita otetaan ikään kuin “täsmällisesti” silloin, kun ahdistaa. Olen huomannut, että jos niitä ottaa pari kolme, tulee hieman humalainen olo. Tätä olen tehnyt pari kertaa mutta ajatukseni ovat suuntautuneet näihin pillereihin vähän samalla tavalla kuin kaljaan. Täytyy toivoa, että tuosta ei kehkeydy mitään.
Kiitos kaikille tuesta! Jos nyt saan elämäni jäsennettyä uuteen uomaan, yritän taas tosissani raitistua!
Täytyy tässä ruveta miettimään äänestysasioita. Enpä ole kuin yhden ehdokkaan nähnyt kampanjoivan päihdeasioiden puolesta, joten täytyy harkita äänen antamista sinne. Protestiääniin ei vaikeuksissa olevilla ole varaa.
Moikka
SSRI-napit on aika huolettomia, niihin ei jää riippuvuutta ja jos jää niin ne on lähinnä kuuvaamisia “ilmavaivoja jne…”
Eli lähinnä fyysisiä pieniä oireita. Itse popsiin niitä 12 vuotta ja pystyin ne lopettaamaan kerralla ja suositushan on että nekin pitää lopettaa pikkuhiljaa. Eli jos ne auttaa niin älä sillä turhaa itseäs stressaa, anna lääkkeiden tehdä tehtävänsä.
Yleensä siinä menee 1-2vk kun niiden vaikutus alkaa ja sivuoireetkin jää pikkuhiljaa pois. Tsemppiä 
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet infernaalista päihteiden käyttöä. Heti kun sain SSRI-lääkitykseni lisäksi rauhoittavat lääkkeet, rupesin syömään niitä yliannoksia. Kun en juonut kaljaa, join energiajuomia ja nappailin pillereitä. Jostain ihmeen syystä sain päähäni syödä lääkkeitä muutenkin ja löysin netistä erään reseptivapaan kolmiolääkkeen. Ostin sen ja sitten kaljapäissäni söin koko levyn. Olisi voinut henki lähteä. Tuli voimakkaita harhoja ja seuraavana päivänä koko kroppa tärisi. Tuosta on nyt viikko aikaa ja tärisen edelleen. Kaljan lisäksi olen siirtynyt vahvoihin viinoihin. Ostan 0.7 Leijona-pullon joka päivä ja täydennän annosta kaljalla ja lääkkeillä. Näin kovassa nosteessa en ole koskaan ollut ja epäilen noiden SSRI-lääkkeiden antavan minulle hieman liikaa vimmaa. En esimerkiksi saa krapula-ahdistuksia enää, sillä lääke ilmeisesti pitää ne poissa. Seuraus: juon aikaisemmin ja enemmän. Yksi yö makailin sohvalla, jonne puoliso oli minut kuorsauksen takia eristänyt, ja kuuntelin musiikkia ja join vodkaa. Aamulla töihin ja vessoissa salapulloja. Yritän nyt jollain tempulla lopettaa viinan kanssa.
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet infernaalista päihteiden käyttöä. Heti kun sain SSRI-lääkitykseni lisäksi rauhoittavat lääkkeet, rupesin syömään niitä yliannoksia. Kun en juonut kaljaa, join energiajuomia ja nappailin pillereitä. Jostain ihmeen syystä sain päähäni syödä lääkkeitä muutenkin ja löysin netistä erään reseptivapaan kolmiolääkkeen. Ostin sen ja sitten kaljapäissäni söin koko levyn. Olisi voinut henki lähteä. Tuli voimakkaita harhoja ja seuraavana päivänä koko kroppa tärisi. Tuosta on nyt viikko aikaa ja tärisen edelleen. Kaljan lisäksi olen siirtynyt vahvoihin viinoihin. Ostan 0.7 Leijona-pullon joka päivä ja täydennän annosta kaljalla ja lääkkeillä. Näin kovassa nosteessa en ole koskaan ollut ja epäilen noiden SSRI-lääkkeiden antavan minulle hieman liikaa vimmaa. En esimerkiksi saa krapula-ahdistuksia enää, sillä lääke ilmeisesti pitää ne poissa. Seuraus: juon aikaisemmin ja enemmän. Yksi yö makailin sohvalla, jonne puoliso oli minut kuorsauksen takia eristänyt, ja kuuntelin musiikkia ja join vodkaa. Aamulla töihin ja vessoissa salapulloja. Yritän nyt jollain tempulla lopettaa viinan kanssa.
Moi
Noi kirkkaat viinat on vähän petollisia kun niistä tulee niin hirveet kännit, kun itsellä on ollut tapana juoda niitä kuin olutta 
Siksi olen niitä vieroksunu. Käyn alkossa juhannuksena ja uutenavuotena.
Rauhoittaviin lääkkeisiin tulee helposti riippuvuus ja tottumus eli vastetta joutuu nostamaan, en hirveesti kyllä niitä suosittele.
Totta. Onneksi lääkkeet ovat nyt lopussa eikä lisää ole haussa. Harmittaa vain tuo reseptivapaa lääke. Pelkään, että joku päivä käyn hakemassa taas satsin ja sitten… no, sitten ei ole tietoa mitä tapahtuu. Rauhoittavat kyllä koukuttavat, ja jollain tosi oudolla tavalla haluaisin jäädä niihin koukkuun. En osaa selittää, sairastahan tämä on.
Tänään sain kuin sainkin ostettua 18 olutta tuonne kaappiin piiloon. Alkoholin kestokyky on ihan mahdoton nykyisin. Voin juoda 0.5 Suomi-viinapullon enkä siitä edes tule kunnolla humalaan. Ei ole toivoa, ei mitään mahdollisuutta, että tämä kierre loppuisi. Pelkään, ettei tämäkään ole vielä lopullinen, sillä varmasti tämä loppuu sitten kun kroppa hajoaa oikein kunnolla.
Äiti oli alkoholisti (lopetti juomisen), isoisä oli alkoholisti (kuoli viinaan), isän veljet ovat alkoholisteja (Kävivät AA:n ja elävät) ja sitten on vielä mielenterveydenongelmia suvussa. Ei näitä pitäisi pohtia, mutta näin kuitenkin on.
Moikka
Ymmärrän tilanteesi. Kerroinkin tuon asian omasta kokemuksesta. n. 15 vuotta sitten minullakin oli bentsoja (xanor) noin vuoden. Tottumus tulee jo kuukaudessa ja sen jälkeen on se ja sama kuinka paljon niitä ottaa. Vaste kasvaa ja käy kuten Elvikselle ja Michaelille , no toi on vaan vertaus siihen että joskus niistä tulee yliannos kun ei enää määrät riitä. Minullakin on Oluen sietokyky ihan käsittämön ja lipitän sitä kaiket illat 
. Se vaatii aikamoista itsehillintää/kuria että pysyisi edes kohtuudessa. Tsemppiä
Ihan kamala tilanne. Ostan aamuisin noin 16-20 olutta ja lipitän niitä pitkin päivää. Tajusin vasta tänään, että saatan hieman haista työpaikalla kaljalta. Kukaan ei ole sanonut mitään, mutta olen ihan paniikissa siitä, että joku päivä pomo ottaa puhutteluun. Työt luistavat, uskomatonta kyllä, hyvin. Saan paljon aikaiseksi ja olen joissain asioissa jopa edellä aikatauluja. En usko, että lähiaikoina lopetan juomista. Joskus aina uskottelen itselleni, että kohta tämä loppuu mutta minusta tuntuu, että nyt haen ihan todella sitä pohjaa, jonne pudota. Lääkkeitä en onneksi enää ota yliannostuksia. Niiden kanssa meni pönttö ihan sekaisin ja pahempaakin. En jostain syystä enää välitä terveydestäni ja pelkään, että nuo SSRI-lääkkeet tekevät minusta jotenkin maanisen. Juon ja juon ja aamulla kun ei kerran tule krapulaa tai pahaa omaatuntoa, juon sitten vain lisää. Tunnen itseni ihan tähdeksi kun elän näin, mutta takaan, että loppu on raju. Puoliso ei tiedä uusimmasta retkahduksestani, pitää vain keksiä tarinoita, miksen voi ajaa autoa. Pitäisi varmaan käydä puhkomassa renkaat niin ei tarvitsisi selitellä.
Kiitos kaikille kommentoijille ja seuraajille. Seuraatte yhden miehen loputonta taistelua, joka ei nyt tänään ole kääntymässä voitoksi. Jos olette kohtuukäyttäjiä ja olette huolissanne käytön lisääntymisestä, lopettakaa heti. Tätä tietä en suosittele kenellekään…
Olen muuten vihdoin saavuttanut alkoholismini kanssa uuden tason: tärisen aamuisin. En uskonut sitä todeksi, mutta viime päivät tärisen ja “katkokävelen” kunnes saan kaljaa koneeseen. Noin viisi pientä olutta on pakko ottaa, että pystyy edes tietokoneella kunnolla kirjoittamaan. Tunnen oloni normaaliksi vasta juotuani tarpeeksi.
Ihan kamala tilanne. Ostan aamuisin noin 16-20 olutta ja lipitän niitä pitkin päivää. Tajusin vasta tänään, että saatan hieman haista työpaikalla kaljalta. Kukaan ei ole sanonut mitään, mutta olen ihan paniikissa siitä, että joku päivä pomo ottaa puhutteluun. Työt luistavat, uskomatonta kyllä, hyvin. Saan paljon aikaiseksi ja olen joissain asioissa jopa edellä aikatauluja. En usko, että lähiaikoina lopetan juomista. Joskus aina uskottelen itselleni, että kohta tämä loppuu mutta minusta tuntuu, että nyt haen ihan todella sitä pohjaa, jonne pudota. Lääkkeitä en onneksi enää ota yliannostuksia. Niiden kanssa meni pönttö ihan sekaisin ja pahempaakin. En jostain syystä enää välitä terveydestäni ja pelkään, että nuo SSRI-lääkkeet tekevät minusta jotenkin maanisen. Juon ja juon ja aamulla kun ei kerran tule krapulaa tai pahaa omaatuntoa, juon sitten vain lisää. Tunnen itseni ihan tähdeksi kun elän näin, mutta takaan, että loppu on raju. Puoliso ei tiedä uusimmasta retkahduksestani, pitää vain keksiä tarinoita, miksen voi ajaa autoa. Pitäisi varmaan käydä puhkomassa renkaat niin ei tarvitsisi selitellä.
Kiitos kaikille kommentoijille ja seuraajille. Seuraatte yhden miehen loputonta taistelua, joka ei nyt tänään ole kääntymässä voitoksi. Jos olette kohtuukäyttäjiä ja olette huolissanne käytön lisääntymisestä, lopettakaa heti. Tätä tietä en suosittele kenellekään…
Olen muuten vihdoin saavuttanut alkoholismini kanssa uuden tason: tärisen aamuisin. En uskonut sitä todeksi, mutta viime päivät tärisen ja “katkokävelen” kunnes saan kaljaa koneeseen. Noin viisi pientä olutta on pakko ottaa, että pystyy edes tietokoneella kunnolla kirjoittamaan. Tunnen oloni normaaliksi vasta juotuani tarpeeksi.
Vittu Troy !
jumaliste nyt otat itteäs niskasta kiinni 
nyt mennään sellasella tasolla että sun on todellakin pysähdyttävä.
meitä on monta taisteliaa ,(et ole yksin)
mutta karmaisee lukea kuinka nopeasti olet menossa sinne pohjaan vaikka itsekkin tässä painin samojen ongelmien kanssa , voin ihan rehellisesti/veljellisesti sanoa että olen todella HUOLISSANI sinusta 
voimia T: DEAL
Moi
Olen samaa mieltä, nyt tarvitaan sitä taistelijan luonnetta joka varmasti on olemassa. Ne SSRI lääkkeet on aika harmittomia. Mutta toivottavasti et sekaannu rauhoittaviin ja kolmio lääkkeisiin kun juot, Siitä on aikuusten oikiasti huonoja seurauksia
t. Tuppi