Joskus muutos... tulee.

Me Vähentäjät
21

Maaginen aamu! Töihin piti nousta jo kuudelta, mutta laskuhumalan ohentamat silmäluomet eivät tahtoneet pysyä kiinni enää kolmen jälkeen. Makasin ja tunsin. Ruumis ontui heiveröisenä ja sairaana. Ei mikään maailman krapula mutta ihan vain kunnon laskuhumala. Tunteet, kuten arvata saattaa, olivat sekavat. Lopulta kello tuli kuusi ja muutaman torkkuherätysminuutin jälkeen nousin ylös.

Sunnuntailta oli jäänyt kaksi 0.33 kaljaa kassiin ja kävelin oitis niiden luokse. Syystä tai toisesta, en juonut. Mietin, että peseydyn nopeasti ja vetelin sitten talon kulmalla ennen bussin tuloa kaljat ja ruokatunnilla livahdan kauppaan hakemaan lisää. Peruskuvio siis.

Toisin kävi. Vein nimittäin nuo kaksi kaljaa vintille. En juonut, ja se oli päivän taika. Kävelin tuskastuneena pois ja mietin vain, että tänne voin sitten iltapäivällä tai illalla kirjoitella että eipä tullut otettua :slight_smile:

Ajattelin kyllä, että ei tuo mikään ratkaiseva askel ole. Siellä ne kaljat yhä odottavat. En ole lähimainkaan siinä pisteessä, että kykenisin kaatamaan kaljaa tai siideriä pois. Joskus silloin parikymppisenä kun juominen alkoi jo oireilla, kaadoin aina laskuhumalassa viinat pois. Sitten aamulla tein jotain mukavaa kunnes taas illalla hain kioskilta lisää juotavaa. Kallis ja surullinen kierre oli silloin.

Kuitenkin. Töissä pelkäsin saavani jonkinlaisen romahduksen. Olin viikko sitten jättänyt nuo masennuslääkkeeni pois, sillä pelkään niiden vaikuttavan alkoholin kanssa. Ei pitäisi, mutta nämä minun määräni eivät ole ihan pieniä. Lääke sinänsä on “mieto” ja auttaa melkoisesti. Nyt otin yhden napin aamulla. Lääketieteen suosittama addiktio.

Töissä en romahtanut enkä muutenkaan kohellellut. Itse asiassa oli mukavaa. Se johtuu lähinnä toki siitä, että tällä hetkellä viihdyn työssäni varsin hyvin. Stressikin vähenee kun ei jatkuvasti ole kännissä tai krapulassa ja saa ne pienet paperiasiat hoidettua - ei jää roikkumaan eikä asioita unohtele.

Juuri nyt odotan innolla huomista raitista päivää. Kuten jo aamulla töihin lähtiessäni ajattelin, tiedän, ettei tämä ole ratkaiseva askel. Tämä on ehkä osa jotain muutosta. Yritän olla juomatta mahdollisimman pitkään ja sitten kun juon, juon sosiaalisessa tilaisuudessa ja maltillisesti. En osta kotiin enkä vintille kaljaa.

Yritän nyt täällä kuulemaani vinkkiä: lopeta juominen ja katso miltä elämä SITTEN tuntuu. Uskon tänään ehkä vähän enemmän, että elämä voisi ruveta elämältä tuntumaan.

22

Hyvä Troy,

Siitä se lähtee. Ite oon ollu nyt 14. päivää juomatta. Kaikista hienointa on aamut. On mahtava hörppiä kahvia ja fiilistellä. Sinun kuvailemasi aamu on juuri niitä joita vihaan eniten.
Tsemppiä vaan. Kannattaa olla juomatta.

23

14 päivää, se on kova tulos. Itse olen joskus pitänyt peräti kolmen viikon tauon ja se oli kieltämättä kuin ikuisuus. Tuon pätkän perään iskin takaisin juomalla muistaakseni kolme kuukautta melko tasaisesti joka päivä. Mutta hei! Aina jossainhan se viimeinen raittiusjakso alkaa. Itse olen nyt toista päivää selvänä ja hoen itselleni, että ehkä tästä se lähtee. Uskon, että jos selviää 14 päivää juomatta, seuraavat 14 päivää ovat paljon edellisiä helpompia.

Viikonloppuna on onneksi pakollista autoilua, joten en voi juoda. Mikäli selviän sunnuntai illasta ilman vinttiviinoja, seuraava viikko saattaa olla sekin raitis.

Huolimatta huomisesta, nyt en juo!

24

HÄVITÄ SE VINTTIBAARI!!!

25

Troy, jokainen juomaton päivä on plussaa, fyysisesti.
Siinä olikin iloiset asiat ja sitten vähemmän iloisempiin.
Niin kauan kun olin juomatta asenteella “en saa ottaa” jokainen tauko on kidutusta ja joka kerta tauon jälkeen join n.s. takaisin menetetyt päivät. Eli määrät lisääntyivät ja tahti kiihtyi.
Kuten olen aikaisemminkin kertonut, omalla kohdallani vähentäminen ei ollut mahdollista eikä siitä ole mitään kokemusta, ainakaan positiivista, henkistä helvettiä koko ajan jos yritti asettaa itselleen rajat.

Enpä tiedä onko siitä mitään apua, mutta voisit kokeilla asenetta “tänään ei tarvitse juoda” tai “tänään tarvitsen vain kaksi olutta”.
Ehkäpä vähennys onnistuu helpommin?

Aimo annos itsekuria ja onnea vähentämiseen :smiley:

26

lumilintu kertoi että taukojen jälkeen määrät vain kasvoivat.itselläni olen huomannut saman ja se saa kyllä pelkäämään itseäni :frowning: viime viikolla kolme päivää selvänä mutta sitten…se yksi ja niin lähti homma käsistä :blush: eniten hirvittää kun olen huomannut että juominen on jatkunut seuraavana aamuna "loiventavalla"Jne… ennen olin kuitenkin päivät juomatta. no tällä viikolla maanantai selvänä,tiistai ilta “pikkasen 10 olutta” tänään selvänä ,käytyäni äärimmäisen kovan Jaakobin painin oluthyllyjen luona,vein kuningas alkoholia ristivyöstä :laughing: Täytyy myöntää että oli ihan voittaja fiilis ku pääsin kotia :smiley:

27

Tunnistan itseni, heti. Jo vuosia sitten huomasin toikkaroivani lähikaupan ikkunan takana vähän ennen yhdeksää tietäen kuitenkin, että menen varmasti sisään ja ostan olueni. Nykyisin kiroan kun kaupat myyvät vasta 0900 jälkeen kaljaa, joten yritän iltaisin tankata valmiiksi ajalle 06-09.

Noh, nyt olen yhä juomatta ja tuntuu melkein hallittavalta. Ei ole toistaiseksi pyörinyt kalja mielessä ja olen jopa tuntenut lievää kuvotusta kun ajattelen oluen makua suussani. Hyvä kai.

Tunnistan myös sen, että jos olen pitkään juomatta, juomisen aloittaminen johtaa yhä pidempään ja rajumpaan kierteeseen. Perinteisesti noin viikon raittiuden jälkeen ajattelen, että olenpas minä hyvässä kunnossa ja vielä nuori eli antaa mennä vain.

Noh, nyt en juo enkä sitä toistaiseksi kaipaa. En kuitenkaan kykene vielä sanomaan ei (en ole kokeillut nyt, mutta kokemuksesta tiedän), jos joku pyytää kaljalle.

Pitää se vinttibaari tosiaan hävittää. Siellä on kauhea pino pulloja ja muuta sälää. Niiden roudaaminen kauppaan on aika urakka ja voisin vaikka heittää viemäriin ne kaksi pientä pulloa sieltä nurkasta.

28

Itsekin huomasin että aamuisin oli hyvä “kohennella oloa” jos illalla oli pitkään mennyt alkoholin kanssa seurustellessa, silmät ikään kuin kirkastui ja oli taas ihan skarppina uuteen työpäivään :unamused:
Ja voi sitä riemua jos löysi kätköistään unohdetun tölkin tai aamuksi oli jäänyt enemmän juotavaa kuin muisti.

Se on todellakin mahtava fiilis kun huomaa päässeensä kaupasta ilman juotavaa ja kun jaksaa sinnitellä yhdeksään, voi taas huokaista helpotuksesta ennen seuraavaa päivää :smiley:

Lohduttavaa, vaikka ei tietenkään mukavaa huomata että on muitakin jotka painivat saman asian kanssa. Luulin todellakin että olin ainutlaatuinen juomistapojeni kanssa.
Laskin aina iltaisin montako voin juoda, että aamulle varmasti jää juotavaa. Laskin myös tarkkaan montako riittää illaksi.
Ensin oli 2 siideriä/ilta, kun mies on mennyt nukkumaan. Hän kun nukahtaa joka ilta 21-23 välillä, itse olen aina taas ollut yövalvoja. Aamuksi riitti yksi ja joskus jopa jaksoin odotella ruokatuntiin saakka, pääsi sitten jo tutuksi tulleeseen lähikauppaan hakemaan “evästä”. Ajattelivat varmaan myyjät että jaahas, kello on taas kaksitoista kun meikäläinen hilppasi aina viikolla ostamaan sen valmisruuan ja pari kolme siideriä tai olutta :laughing:
Määrät nousivat aika nopeasti ja pian huomasin ettei edes kuusi tölkkiä (puolen litran) riittänyt illaksi ja aamuksi…
Kallista lystiä.
Lomautuksen aikana meininki vasta paranikin. Koira hihnaan ja aina aamulla kauppaan reppu selässä. Siinä sitten täpitin kellon tarkkuudella viisi yli yhdeksän kassajonossa kaljoineni. Ja koiralle lakritsi. Sai paljon makeaa koira siihen aikaan muutenkin, kun tuppasivat kaikki lenkit kiertämään kaupan tai kioskin kautta.
Ja paljon tuli liikuttua kun niitä hakupisteitä yritti vaihdella.
Puhumattakaan niistä päivistä kun otin auton miehen ollessa töissä.
Silloin oli aikaa ostella laatikoita “kellarivarastoon” :open_mouth:

Tuli tuosta mieleen viikonloput, jolloin mieskin leikkisästi sanottuna “otti”. Hänestä kun huomasi jo puolen litran tölkin jälkeen että ottanut on, itsellä ei ensimmäisestä edes suupieli nytkähtänyt. Siksi oli varasto näitä yhteisiäkin hetkiä varten, mies kun joi NIIN hitaasti :laughing:
Aamulla oli sitten juhlahetki kun siivottiin tölkkejä pois. Tein sen mielelläni, koska jokainen tölkki, jossa oli jotain jäljellä, kaatui meikäläisen kurkkuun. Lämmintä ja hiilihapotonta, pääasia että prosentteja löytyi :confused:

Näitä tapauksia olisi niin monia, jotka nyt naurattaa, kuten aikaisemminkin olen todennut, mutta oli silloin tosi paikka :open_mouth:

Kuitenkin, toivon että teillä onnistuisi se vähentäminen. Meikäläinen lipesi reippa kuudessa vuodessa ihan mahdottomiin määriin ja onneksi vihdoin halusin lopettaa, kokonaan. Ellei sitä halua olisi löytynyt, kait “vähentelisin” edelleen.
Itsehillintää jatkoon :sunglasses:

29

se olis torstai ja selvänä ollaan :laughing: Kyllä Lumilintu mullakin on kokoajan ajatus lopettaa kokonaan,mutta mennään nyt näitä lasten askelia ettepäin,ja yritetään opetella olemaan ottamatta sitä"ensimmäistä" :wink: Troy joo pura se baarisi eihän se edes tuota niin hyvin että kannattais jatkaa YRITTÄMISTÄ :laughing:

30

Onpa leppoisa aamu. Syysmyrsky taitaa tosiaan olla ohi ja jostain syystä läheisellä ajotiellä ei ole lainkaan liikennettä. Olo on hyvä ja on oikein mukava jatkaa tästä töihin. Kesti eiliseen, että kammottavan paha olo alkoi hellittää. Keskiviikkona päätä jomotti ja kroppa tuntui jotenkin “väärältä”. Olisikohan ollut elimistöön kilpistynyt flunssa vaiko kenties vieroitusoireita?

Viikonloppu on edessä ja nyt tuntuu, ettei tosiaan tee mieli juoda. Ensimmäistä kertaa on sellainen olo, että katko on saatu aikaiseksi. Tai, sanotaan suoraan, minä olen saanut katkaistua juomiseni. Tuo tuntuu henkilökohtaisemmalta :slight_smile:

Puran baarini sunnuntaina. Silloin olen kotona yksin. Voisin samalla purkaa myös tyhjien pullojen hautausmaat kaapeista ja roudata ne sitten maanantaina kauppaan aamulla. On varmaan outoa palauttaa pari kolme koria pulloja seitsemältä aamulla :slight_smile:

Tässäkin threadissa pohditaan toisinaan sitä, pitäisikö lopettaa kokonaan vai vain vähentää. Itse pelkään, että lopettaminen on ainoa tie joskus tulevaisuudessa, mutta haluan ainakin yrittää ensin vähentämistä. Jos selviän vuoden päivät kohtuujuomisella, pidän sitä suurena saavutuksena.

Olen tätä varten kehittänyt parit säännöt itselleni. Mitähän olette mieltä: 1. Älä osta itsellesi kotiin alkoholia 2. Juo vain sosiaalisissa tilanteissa 3. Juo hitaasti, pyri olemaan enemmän selvänä kuin humalassa. 4. Älä juo kahtena peräkkäisenä päivänä äläkä koskaan kahta kertaa viikossa. 5. Luovu “perjantaipullo” ajattelusta, eli joka viikonloppua ei tarvitse viettää alkoholin kanssa.

Näin. Tällaista sisäinen konsulttini minulle supatteli. Tuosta olisi pidettävä kiinni. Joustoja toki tulee eteen, mutta jos niitä olisi enintään kolmesti vuodessa, se ei kokonaisuutta kaada.

31

Loistavaa! Itse laskeskelin, että maagiseen 14 päivän rajaan on matkaa mutta hyvältä tuntuu toistaiseksi. Baari lähtee sunnuntaina, varsin varmasti. :slight_smile:

32

Morooooooooo, hei troy sullahah menee nyt hyvin " lueppa oma linkin aloitus" on kaveri kuiteski kasvanu pikkuhiljaa :laughing: kyllä mä kans tunnen olevani enemmän “tavan orja” mut eipä toi tee musta yhtään parempaa ihmistä.joskus jopa tuntuu että on vaikeampi päästä irti tavasta ku tarpeesta, (jos ei lueta vessahätää :laughing: ) ite opiskelen kans vähentämisen kautta, TSEMPPIÄ :wink:

33

Samaa tavoittelin viimoset 12 vuotta…väliin toimi, enimmäkseen ei. Yleensä viikon tai kaksi jaksoin noudattaa sääntöjäni, kunnes iski kyllästyminen tai huomaamattani lipsuin syyllä tai toisella…aika nokkela sitä oli itselleen selityksiä keksimään ja helposti menivät läpikin, hullutkin selitykset…se hyvä puoli, kun itselleen selittelee… :smiling_imp: :smiling_imp: En nyt halua masentaa. Sinä et ole minä, joten sullahan voi toimiakin. Toivotaan todella niin. :smiley: Mukavaa ja kohtuullista viikonloppua. :wink:

34

No ni. This is it! Nyt alko kolmen viikon ulkomaanreissu hotellissa. Kotona on aika helppo olla ilman verrattuna tänne ku on perheen kanssa koko ajan illalla ohjelma numeroa. Täällä on minibaari + alhaalla kauppa josta saa ympärivuorokauden viinaa. Mutta eipä sillä väliä. Enhän minä voi voi muuttaa maailmaa ympärilläni.
Monta kertaa lähivuosien aikana olen päättänyt lopettaa. Joskus jopa monta kertaa viikossa. Monesti kun olin reissussa niin päätin, että sit ku menen kotiin niin lopetan. Sitten kun olin kotona niin päätin, että reissussa sitte lopetan. Aina epäonnistuin. Ja sitä myötä epätoivo lisääntyi. Nyt tuntuu erilaiselta. Totta kai alkoholi pyörii vielä jonkin verran mielessä mutta humalatila jotenkin yököttää.
Tuntuu myös, että aikaisemmat lopetusyritykset eivät ole menneet hukkaan. Jokainen epäonnistunutkin yritys on jotenkin kasvattanut ja ohjannut. Siinä mielessä jo pelkkä halu lopettaa ja yritys lopettaa vaikka se epäonnistuisikin on tärkeä. Ilman ensimmäistä yritystä ei voi ikinä onnistua.
Olin puoltoista vuotta sitten tipattomalla kuukauden. En yrittänyt silloin lopettaa vaan vain parannella maksaa sun muuta jotta voisin taas ottaa. Se oli tärkeä kokemus. Olin sen kuukauden aikana onnellisempi kuin vuosiin. Vasta jälkeenpäin sen tajusin.
Olen kanssa Troy sitä mieltä, että sinun tulisi olla nyt vähintään kuukausi ilman viinaa. Jos sitte aloitat taas juomaan ja menee överiksi niin ainakin jälkeenpäin huomaat miten kaikki oli paremmin silloin tipattomalla. kuukauden aikan elimistö palautuu jo monella tavalla ja saat selkeän kokemuksen selvänä olosta. Jos et sitä nyt tee niin tee ainakin tämän vuoden aikana.
Itselläni nyt hyvä motivaatio olla juomatta. Ja elämä paranee päivä päivältä. Välillä kun on tosi hyvä olo esim. lenkin jälkeen niin huomaan hetken kuvittelevani, että eihän minulla mitään ongelmaa ole ja voisin hyvin ottaa pari kylmää kaljaa. Mutta koska, olen “kokenut lopettaja” ymmärrän, että eihän se niin ole. Siinä mielessä kaikki ne epäonnistuneet yritykset lopettaa eivät ole menneet hukkaan.

35

Juuri saman virheen tein minäkin. Päätin päivän jolloin lopetan. Eihän siitä mitään tullut.
Sehän oli juuri sitä itsensä pakottamista olemaan juomatta ja jokainen varmaan tietää miten käy kun oman mielensä kanssa käy taistelua :open_mouth:
Päiviä jolloin olisi hyvä lopettaa, ei yksinkertaisesti ollut. Oli saunapäivää, raskasta työpäivää, siivouspäivää, itsensä hemmottelupäivää jne. Viikonloppuina ei tietenkään voinut lopettaa ja niiden petaaminen alkoi jo torstaina. Eli torstaina oli ihan sama ottiko, koska seuraava päivä on jo perjantai. Sunnuntai meni humalassa, maanantaina ja tiistaina korjailua, keskiviikkona saunapäivä. Missä välissä sitä olisi voinut lopettaa?
Lopulta tuli päivä jolloin HALUSIN lopettaa, siinä ei enää katsottu MIKÄ päivä se oli, sillä ei enää ollut merkitystä.

Komppaan tätä täysin. Omallakin kohdallani tarvitsin noita kokeiluja, sillä uskominen siihen, että EN OLE kohtuukäyttäjä, oli äärimmäisen vaikeaa.
Siihen ei auta toisten sanomiset, huomauttelut ja diagnoosit. Se pitää ihan itse todeta :wink:
Hyvänä esimerkkinä pidän sitä, että kun halusin lopettaa on elämänlaatuni kasvanut n. 100% ja elämän näkee, kokee ja tuntee, täysillä.

Toivottavasti Troy olet jo vinttibaarin hävityspuuhissa… :wink:
Hienoa ajattelua Nyttaieikoskaan, sait(ko) herätä krapulattomaan sunnuntaihin? :smiley:

36

Sain. Itseasiassa kirjoitin edellisen viestin sunnuntaiaamuna. Olen nimittäin aika kaukana suomesta ja aika-eron takia nämä kirjoituksen kellonajat eivät pidä paikkaansa.
Heräsin aamulla krapulattomana 6:45. Ja löysin tästä hotellista muuten ihan mahtavan uuden jutun - HERKULLISEN AAMUPALAN :smiley: . Sitte otin vielä kahvin huoneeseen. Yhdeksän jälkeen lähin jo lenkille. Aivan mahtavaa!!! Täysin uusi kokemus. En edes halua muistella sitä aikaisempaa rytmiä joka alkoi alkuillasta viskin ostolla ja huipentui aamulla siihen kun peilistä katsoi turvonnut punasilmäinen luuseri, jota vitutti alkanut päivä ja joka jaksoi päivän läpi tietäen, että illalla sit helpottaa.
Aika-eron takia viime yö oli vähän vaikea mutta niin sen normaalisti pitääkin olla. Nyt aamulla on kuitenkin pirteä olo. Aikaisemmin en kärsinyt aikaerosta, koska join iltaisin tajun kankaalle.

37

Hienoa! Nyt vain keräät lisää noita myönteisiä juttuja, niin on helpompi pysyä viinasta erossa. Reipasta työreissua sinne muailmalle. :wink:

38

Olen itse yrittänyt hallita alkoholin käyttöäni liki sen ajan kun olen aktiivisesti juonut. Menetin hallinnan heti ensimmäisenä kesänä ja sen jälkeen juominen on ollut enemmän tai vähemmän urakkahommaa. Tiedän kyllä itselle valehtelemisen helppouden. Omalla kohdallani uskon, että ellen löydä jotain arvokasta tilalle, palaan aina juomaan. Niin kauan kuin elämä masentaa ja tuntuu välillä liian ahdistavalta, juon. Yritän nyt hoitaa itseäni muillakin tavoilla kuntoon ja toivon, että tämä suunnitelma toimii. Katsotaan, olen valmis pariinkin pettymykseen ja retkahdukseen, mutta tärkeä onkin oppia katkaisemaan kierre heti alkuunsa.

Viikonloppu meni raittiina. :slight_smile:

39

Nyt lienee meneillään 8. päivä ilman alkoholia ja hyvin etenee. Olen kova juomaan, totta. Yritän olla nyt pitkään ilman ja katsoa sitten rennommin. On joskus vaikea nähdä oma tilanne selkeästi ennen kuin joku toinen sanoo - kuten nyt vaikka sinä - jämerästi, että jonkin pitäisi muuttua.

40
  1. päivä juomatta ja huomaan oloni todella kohentuneeksi. Samat vanhat ahdistukset vaivaavat, mutta taustalla ja vaimeampina. En tiedä saavutanko tuota itselleni maagista 14 päivän raittiutta, mutta yritän. Nyt ei taas siltä kyllä tunnu. Tänään on todella helppo päivä töissä ja harkitsenkin tissuttelun aloittamista jo tässä aamulla. Toistaiseksi ei tunnu, että aloitan, mutta ajatus on nyt pesiytynyt mieleeni. Tiedän, että siitä se kasvaa ja voimistuu kunnes joko juon tai masennun (koska en “saa” juoda).

Valoisa asia on toki se, etten ole juonut. Sain ikäväkseni kuulla, että vielä tämän vuoden puolella on taas työkeikkoja pitkin Suomea. Pelkään hotelliasumista, sillä siellä houkutus on varsin suuri. Olisin toivonut että vasta keväällä näin, mutta ei. Täytyy katsoa, jos vaikka saisin itseni jotenkin uskoteltua raittiiksi vaikka tilaisuus juomiselle tuleekin.

Uskon vakaasti siihen, että kun haluaa lopettaa juomisen, vanhat kuviot ja kaverit pitää hylätä. Ei ehkä nyt totaalisen radikaalisti, mutta kumminkin. Mitenköhän hylkää entisen elämänsä, jos on tottunut juomaan töissä ja arjessa? Voi olla hieman hankalaa.

Inhottaa muuten sekin ajatus, etten ole kohtuukäyttäjä. Tuntuu, että olisin ihmisenä täysin epäonnistunut. Miten olen voinut valua tällaiseen tilanteeseen? Joskus aiemmin tunsin varsin typerää ylpeyttä rappiostani, kaiketi siksi, kun mitään muuta ylpeydenaihetta ei oikein ollut. Nyt näen vain “vuosikymmenen” luuserielämän kostautuneen rapakuntoisuutena ja vatsamakkarana.

Tällaisia ajatuksia 12. päivänä. Olen hyvällä tuulella ja nautin olostani. Silti mietin, joisinko itseni hautaan, jos mitään pidäkkeitä tai esteitä ei olisi…