Juu siis ymmärrän toki tuon, enkä siis ajattele että lääkärit siellä minua juuri kokoajan miettisivät 
lisäksi niillä on varmaan pahempiakin tapauksia hoidettavana siellä ollut. Mutta lähinnä lääkärin ajatuksilla mietin sitä, että ehkä hänellä on jokin ajatus ollut mikä minua voisi vaivata kun verikoetarpeita on miettinyt. Ja olisi kiva tietää se ajatus, tai sitten ehkä ei 
Taidan mennä vähän ajeleen autolla edes pienen lenkin, jos saisi siten hetkeksi muuta ajateltavaa. Vitsit tätä asiaa on typerää vatvoa kipeänä, tai oikeastaan odottelu on kamalaa kipeänä. Ei voi oikein kuin olla vaan ja odotella 
No, jos pieni ajomatka piristäisi, eikä silti pahentaisi lentsua.
Ajelu rauhoitti hieman mieltä Tosin huomasin taas ajellessa, että ihan kuin “tuntisin maksani”. Samalla tajusin, että minähän hengitän ihan miten sattuu… Koko rintakehä on kuin yksi möykky, mikä ei liiku mihkään, ja siis siksi kun hengitän niin pinnallisesti ihan ahdingossa koko ajan! Aloin keskittyä hengittämiseen ja äsken menin lattialle ihan makaamaan ja keskityin siihen, että hengittäisin oikein. Ainakin se rauhoitti hieman oloa ja tuntuu, että henkikin kulkee nyt erilailla kuin ennen harjoitusta. Katsotaan auttaako se “maksatunteeseen”. Mietin jo pitäisikö siitä nyt kuitenkin soittaa lääkärille, mutta kun toisaalta en edes tiedä tuntuuko se, kun väliin koko asiakin unohtuu jos teen jotain aivan muuta. Ehkä nyt vaan odotan huomiseen ellei se pahemmaksi mene, kun olotilani on edelleen muuten tosi hyvä! Seuraavaksi taidan kaivaa langat ja puikot kaapista ja ruveta vaikka neulomaan sukkia. jos saisi ajatuksia hieman muuallekin 
Yksi sukkapuikko hukassa! 
Kohta jatkukoot etsinnät. Vitsit, se piti vielä sanoa että onpa muuten tosi hienoa kun alkaa myös lähestyyn nuo naisten vaivat ja nehän tekee mulle näin 1-2 päivää ennen tällasia yhtäkkisiä alakulokohtauksia tosi voimakkaana. Juuri äsken alkoi, ihan yhtäkkiä sellanen olo että kurkkua puristaa ja mitään toivoa ei maailmasta löydy. Tuo on kyllä kamala olo, jälleen joudun toteen ettei käy kateeksi pahasti masentuneita 
Eikä tuo olo nyt muutenkaan kauheesti naurata itseäkään nyt. Onneksi ne on ihme kohtauksia myös, ja menevät aika pian aina ohi. Sitten on taas hyvä olo, kunnes kohta taas itketään 
Jännä sekin, miten olotila heittelee tämän maksajutun kanssa. Jonain hetkenä olen liki huoleton ja varma siitä, että kun olo on ihan mainio niin kyllähän tämä tästä! Seuraavana hetkenä kyyneleet lentää pitkin poikin ja itken aivan lohduttomana, että ei helvetti sentään tämä ei hyvin tule päättymään 
Ja seuraavana hetkenä tulee sitten se mikä nytkin nostaa päätään, eli tosi kova viha! 
Viha siitä, jos LÄÄKE on pilannut maksani. Saakeli, lääke millä yritin ehkäistä sitä, että en olisi tulevaisuudessa juomalla pilannut maksaani. Sanon vaan että voi helvetti jos näin on käynyt. Kyllä olen oikeasti välillä TODELLA vihainen. Perusterve ihminen saa hitto vie maksavaurion kontolleen ja sen lisäksi, että olen sairas, on tämä tietenkin pistänyt koko tämän viikon kuviot aivan uusiksi, olen koko ajan ihan hirveessä stressissä, mitään ei voi tehdä kun ahdistaa, paniikki se vaan pahenee ja kaikki on aivan vituillansa! Ylihuomenna olisi juhlatkin mitä on odotettu ja sekin aivan veitsenterällä että kuinka senkin kanssa nyt käy. Saati, jos huomenna tulee lisää kylmää vettä niskaan ja tämä paska vaan jatkuu ja jatkuu. Se tästä nyt enää puuttuisikin, että koko maksa olisi aivan raatona.
Että semmosia tunnemyrskyjä!
Voi Jilla, olis niin paljon sanottavaa, yritän täältä ojentaa sulle virtuaalista kättä ja olkapäätä ja halia, mitä nyt tunnetkaan tarvitsevasi… Myötäelän tunteissasi koko ajan, vaikka en vastailemaan ehdikään (äiti pitää miut hommissa…)… Hetki kerrallaan eteenpäin, eihän tässä muu auta. Minä niin tiedän nuo tunteet, mitä tunnet, aikaisemmat paniikkijuttusikin kuulostivat niin tutulta, itse mietin samanlaista lääkitysjuttua…että voisiko olla mahdollista joskus vain lähteä kotoa jonnekin ja olla ihan luontevasti siellä (missä vain!) ilman mitään epämiellyttäviä oireita… Oi, se olis unelmaa… Nyt on taas mentävä, voimia sulle, ystävä hyvä! <3
Kiitos Mirtillo <3 Kaikki tuki on niin tervetullutta, sellainen etätukikin vaikka ei kirjoittelisikaan. Onhan tässä niin jännät paikat 
Onneksi aika ei kuitenkaan mene yli viikonlopun, mitä vähän pelkäsin etukäteen. Asia siis ratkeaa varmaan huomenna… Niin, niin kovasti toivon, että ne arvot olisivat vaan lähteneet laskuun ja se olisi vähän niinkuin sillä selvä, mitä nyt sillonkin tottakai kontrolloidaan jatkossakin, että ne kanssa asettuu taas normaalitasolle. Jotenkin inhottavaa ajatella, että vaikka kaikki menisi just niinkuin toivoisikin, kestänee arvojen lasku kuitenkin aika pitkään ja se on sitten joka kerta taas pelättävä, että kai ne on edelleen laskusuunnassa. Eli vaikka tässä kävisi hyvinkin huomenna, on huolta silti vielä pitkäksi aikaa! Toki ihan erilailla, kuin nyt, mutta kuitenkin. Ja toki sellainen huoli tuntuisi jo varmaan tosi pieneltä. Olen vähän “fiilistellyt” miten ihanalta mahtaisi tuntua jos huomenna kuulisi kaiken muun olevan ok, ja arvotkin menossa alaspäin, mutta en uskalla edes ajatella oikeastaan sitä vaihtoehtoa, koska sitten taas pettyy ja romahtaa, jos käykin toisin
Kiitos sinulle! <3
Nyt seuraa muuten pieni välikevennys, mikä sai minutkin jopa vähän nauramaan ja nytkin hymyilyttää 
Tiedättekö millä voi myös saada maksatunnetta pois? No… kun on flunssassa maannut vaan kotona, niin päälläni on ollut vain paita. Kun lähdin ajelulle, puin sen alle rintsikat. Ja kas! Maksatunne pieneni! Istuskelen tietokoneella aika lysyssä, jolloin valtoimenaan olevat tissit laskeutuvat tuohon ylävatsan päälle ihan vähän (vaikka ei minulla mittää majavahäntiä ole!!) tehden “paineentuntua”. Ja kun ne pisti kuriin, ei siihen enää paina!
Olipas kivaa kun mies tuli kotio ja sanoi “no on kyllä tosi ihme jos ne sulta jotain hirveen vakavaa löytää, kun olet niin pirteän näköinen ja noin pirteällä tuulella!” totta, olotila on tosi pirtee! Flunssakaan ei tunnu puskevan enää päälle enempää, itseasiassa se on jo menossa ehkä pois. Mies sen sijaan niiskuttaa, mikä kanssa viittaisi siihen edelleen, että tämä on maksaan liittymätöntä. Toivon tosissaan, että tämä todella hyvä yleistilani olisi hyvä merkki! Jos maksa olisi rusina ja noutaja tulossa, en varmaan olisi näin hyvässä kunnossa? Huonossa hapessahan maksa voi edelleen olla, se kun ei ilmeisesti paljon ääntä pidä itsestään, mutta jos arvot ois pompannut moniin tuhansiin ja olisi joku välitön hengenhätä niin kai sen nyt jotenkin olostaan tuntisi! 
Psyykkaan itseäni 
Nonniin kaunokainen.
Ihanaa lukea tämmösiä hyviä kuulumisia. Sulla on rakkaita ja nauti heidän seurasta ja läheisyydestä. Se on tärkeä lahja.
Sun maksa ei varmaan vielä ole rusina, joten kannattaa pitää huoli ettei siitä sellasta tulekaan eiks jees?
Ehdottomasti! En enää ikinä halua rasittaa maksaani tai muutakaan elimistöäni. Olenhan tässä sitäkin miettinyt että vaikka ryyppäämällä vois olla aikamoista kokopäivätyötä saada maksansa tähän kuntoon, niin kyllähän se minunkin juomisilla voisi osumaa ottaa ajan saatossa. Joten, kuinka kamalaa mahtaisi olla jos olisin JUONUT maksani rikki nyt jotenkin lohduttaa edes se, ettei tästä voi itseään ruoskia. En ole ehdoin tahdoin tehnyt tätä tilaa itselleni, se nyt vaan tuli. No okei, jos en ois juoppo, en söisi antabusta, eikä maksani olisi rikki, mutta kuitenkin. Tai emmehän me edes vielä tiedä, onko antabus syynä, mutta todennäköistähän se on. Mutta oli miten oli, aion visusti pysyä selvinpäin jatkossa, rusinoita en kaipaa!
Suomessahan on muuten tänä vuonna löydetty a-hepatiittitartuntoja käsittääkseni normaalia enemmän ihan niiltä, jotka ovat henganneet vaan suomessa. Klinikkalääkärihän kyseli tarkoin olenko matkustellut ja kirjoitti paperiin myös sen, ettei minulla ole rokotetta. Eli onhan tässä esimerkiksi sellainenkin mahdollisuus ja sairaalassa haluavatkin tutkia senkin mahdollisuuden ja sitähän se klinikallakin sanoi, että sitä ois alunperin tutkittu seuraavaksi, jos edelleen arvo nousee. Jos on lääkkeestä, arvon pitäisi kuulemma ehdottomasti olla laskussa. Katsotaan mitä mieltä huominen lääkäri on!
Maksa maksa maksa, mielessäni ei nyt valitettavasti muuta pyöri!
Voi hyvänen aika sun kanssas!Siis todellakin ymmärrän ton panikoinnin ja muun,monen kohdan lähes identtisenä kokenut.Mutta kun sitä ei osaa katsella itteesä ulkopuolisena tuossa tilassa,on niin täynnä hätää,kauhua ja spekulointia.
Mm.tuo “maksatunne” on ollu mullakin, johtuen just ilman rintsikoita olosta ja asennosta.Nytkin sairaalassa ollessa lääkäri halus tunnustella mun mahan kun puhuin et haimatulehus tulee viidentenä päivänä lopettamisen jälkeen…sit kun se tunnusteli maksaa kysyin onko se kylkikaaressa,se sano ettei oikein tunne mut pari senttiä ulkopuolella hänen mielestä johon tokasin et turvonnu siis.
Päivystyksessä sanoin ensin etten suostu verikokeisiin koska en halua tietää, mut eka aamuna joku vaan tuli ja nappas kokeet,tuskin huomasin kunnolla kun olin unessa.
Kaikki siellä sairaalassa päivystyksestä -osastolle sanoivat että nyt unohdat ammattisi ja annat meidän hoitaa,asetu potilaaksi.Sitäkin sanoivat et sun kohdalla tieto lisää tuskaa.Eli kun tiedän mitä kaikkea vois olla,se hyrrä pyörii.No eniten pelkäsin kramppeja ja muutaman kerran suihkuun mennessä pyysin hoitajan vahtimaan etten kramppaa sinne.
Se lääke joka vie paniikin pois hetkessä on sellanen ettei sitä juuri tänä päivänä kirjotella(saatat tietää mikä on kyseessä).Muistan luennoilta kun proffa kerto et se on koukuttavampi kuin heroiini.Mulla oli sitä aikoinaan paniikkeihin,lopetin sen vastoin ohjeita seinään.
Ja tosta maahan menemisestä tavaratalossa-silleenhän mulle kävi sillon ekan paniikin tullessa.Kuvasit osuvasti tuolla kuinka lattia on katto,katto lattia,ei näe mitään.Mulla puutu toinen puoli kokonan ja sain sanottua ystävälle et soita äitille.Sitten tulikin ambulanssi ja mut nostettiin maasta ja menoks.En kyllä muista hävettikö tuo siloin…enemmän oli se kauhu et mikä mulla on,mikä oli tollanen kohtaus.
Säkin osaat ajatella järjellä,mitä niitä asioita etukäteen murehtimaan,tulee vaan surtua monesti ja maalattua kaikenlaista.Helppo sanoo,vaikee toteuttaa.
Mä oon sellanen etten kestä odotella,soittelen kaikki mahdolliset tahot etukäteen ja vaadin vastaukset ennen virallisia aikoja.Olen vaatinut mm.pään ja vatsan mri-tutkimusten jälkeen heti tietää onko mitään kamalan hälyyttävää,Kerrankin painuin ite sinne kuvauskoppiin ja sanoin et haluun nähä ite ne kuvat heti.Noh,ei järkevää mut siinä kauhussa ei kestä ootella.
Onneksi sulla on mies siellä tukemassa ja lohduttamassa odotuksen piinassa.!!!Mut usko vain,asiat on paisunu niihin mahottomiin potensseihin sun päässä.Joku ei paniikkihäiriöinen vois odotella kaikessa rauhassa ja tuumailla että sittenhän tuon kuulee aikanaan,eletään tässä eikä ajatella kun ei se siitä mikskään tule vaikka päällään seisos.Paniikki+luulosairauteen taipuvaisuus+häikkää kokeissa=maailmanlopun fiilikset.Edelleen hengessä mukana!
Kiitos kenia! Tuntuu taas kerran niin hyvältä, kun joku toinen ymmärtää <3 meitä on “siunaantunut” tänne plinkkiin onneksi niin monenlaisia, siis yhdistävänä asiana se, että moni ymmärtää täällä nämä paniikit, liialliset ahdistukset, luulosairaudet ja ihan kaikki… Monella on ihan omaa kokemusta asioista. Siksi on helpottavaa kirjottaa täällä. Ei ole kertaakaan tullut semmonen tyhmä olo, että mitähän ihmiset ajattelee? Päinvastoin, jotenkin tuntuu että voin kirjoittaa tänne vaikka kymmenen sivua tunnissa ja kukaan ei tule pyöritteleen ainakaan julkisesti silmiään että koita nyt hullu rauhottua rauhottuun saa toki muuten pyytää, ei sillä
Ihan tuttua on tuokin, että tekisi mieli vaatia kaikki tieto samantien. Itsenikin tekisi mieli soittaa joka paikkaan, käydä jo jossain lääkärissä, mennä jo johkin verikokeeseen. Nyt heti! Eikä vasta huomenna. Samaan aikaan olen taas toisaalta niin paniikissa, että en haluaisi mennä yhtään minnekään. Että sekaisin on pää pelosta kyllä. Ihmeen järjissäni silti olen kaikenkaikkiaan, veikkaanpa etten ihan kokonaan tilannetta edes ymmärrä ja vasta myöhemmin iskee tajuntaan. Ja yleensä se pahempi hetken paniikkikin tulee sitten vasta, kun pahin tilanne on jo ohi!
Varasin muuten huomiselle illalle ajan ihan varmuuden vuoksi yksityisklinikalle opamoxin uusimista varten, kirjoitinko jo? Siis tietenkin käytän niitä vain, jos maksani sallii. Muussa tapauksessa perun koko ajan. Mutta en halunnut ottaa riskejä ettei se sairaalassa kirjottaskaan reseptiä vaikka maksa sallisi lääkettä ottaa. Joten mieli rauhoittui jo tästä kun varasin ajan. Jos siis huominen lääkäri tuumaa, ettei opamox tee lisäharmia, haen reseptin sitten illalla ja siten pääsen osallistumaan niihin isoihin sukujuhliin. Muutenhan ne jäisi menemättä toki ne jää varmasti myös jos tilani todetaan pahentuneeksikin, mutta elättelen nyt kuitenkin toiveita että “kyllä tämä tästä”.
Maksatunteesta vielä, minullahan on hirvittävän herkkä keho muutenkin. Tunnen erilaisia asioita kehossani erittäin hyvin. Puhumattakaan siitä jos alan asiaa ihan ajatella…, se luulosairaus… Mies pyysi äsken häneltä näyttään missä maksa tarkalleen on, ja kun hän jäi sitä paineleen itse niin sanoi että ei hitto ihan kuin hänenkin maksa olisi jotenkin outo? No tuskin on, ja se menikin jo ohi, mutta siis miehenihän on aavistuksen verran myös luulosairas ja hän ei ole IKINÄ huomannut koko maksaansa ennenkuin nyt, kun oikein sitä tunnusteli, niin muka heti tuntui toisaalta myös maksan tuntumiseen… Jos se on näin rajusti ottanut osumaa niin onko se nyt välttämättä ihmekään, jos se hieman “kiukuttelee” tuossa. Sekin pitäisi muistaa. Se on oikeastaan ainoa oire, jos jotain on, enkä tiedä nyt sitten onko totakaan vai kuvittelenko.
Minä olen miettinyt, että kertoisin kaverille tästä tilanteestani. Olen miettinyt sitäkin, että miksi en voisi kertoa? En usko että hän hetkeäkään tuomitsee minua. Olen itseasiassa jo hetken odotellut jos hän tulisi tietokoneelle niin kirjottaisin… Minusta tuntuu, että on PAKKO kertoa jollekin läheiselle. Ja tuo on ainoa, kenelle voin harkita kertovani. Tiedän, ettei hän tuomitse eikä mitään muutakaan, päinvastoin varmasti ymmärtää, silti tietenkin pelottaa. Kukaan tuttuni miestä lukuunottamatta ei tiedä missä mennään alkoholismini suhteen, maksan, kaiken… Auttaisi niin paljon, kun saisi sanottua jollekin. Mitä luulette onko ihan hölmö idea? Tai miksi se nyt olisi. En kuitenkaan voi soittaa ja kertoa, ärsyttävää muuten olla näin itkuherkkä… joten odotan että hän on tietsikalla, ja katson saanko sanoja ulos.
Minusta tuntuu, että kaverille kertominen on hyvä idea. Toki juttu kannattaa aloittaa varovaisesti, vähän haistellen…kyllä hän varmasti kertoo heti jollain laillla, mitä mieltä on. Tietysti miun tilanne on eri, kun mulla ei ole ollut (lihomista lukuunottamatta) mitään terveydellisiä ongelmia alkoholin takia. No, se paniikkihäiriö tietysti…
Mulla on yks kaveri, joka ei todellakaan ymmärrä paniikkihäiriötä. Kerran me ryypättiin yhdessä ja hän oli selkeästi tosi pahalla tuulella aamulla, koska en voinut seurustella hänen kanssaan vaan minun oli pakko mennä nukkumaan paniikki pois. Taisi jopa sanoa, että “nyt ei panikoida”. Ja kuten tiedät, ei sitä noin vain sanomalla pois saa. Hän ei siis alkuunkaan tajunnut. Muut kaverit kyllä ovat tajunneet.
Uskoisin, että ystäväsi on hyvilläänkin, kun haluat uskoutua hänelle. Itse ainakin koen ystävyyden syventyvän tuollaisina hetkinä. Kun pääsee jonkin henkisen kynnyksen yli, niin pääsee aina lähemmäs toista.
Tuomitsisitko sinä ystäväsi, joka kertoisi sinulle sairastuneensa vaikkapa diabetekseen, joka on myös “elintapasairaus”? Enpä usko että ystäväsi sinua tuomitsee mitenkään.
Mutta kokeilemallahan tuo selviää! Kerro sitten miten kävi!
Tsemppiä!
Näin nimenomaan. Miksi olemme niin ankaria itseämme kohtaan? Mielestäni imeidän ihmisten pitäisi pyrkiä väkisillä pistämään itseämme tilanteisiin joissa voimme nolata ja häpäistä itsemme! 
JA tuohan on ihan itseään toteuttava profetia ihan selkeesti. Ei, ei minullekaan itseni nolaaminen ole helppoa. Ei todellakaan. Ehkä jos se pahin kävisi eli pökräisit jonnekin tavaratalon lattialle niin et osaisi sitä enää pelätäkään. Ihminen pelkää tuntematonta, ei yleensä tuttua. Ja jostain paniikkihäiriöisestä ei todellakaan ajattele että voi mikä hullu, pikemminkin sellainen on äärimmäisen samastuttava ja inhimillinen ihminen.
Minähän pelkään mm. sitä pökräämistä. En ole koskaan tietääkseni pyörtynyt. Jotenkin luulen, ettei se olisi niin paha juttu mitä luulen. Siis kun onhan noita ihmisiä jotka joskus pyörtyy, enkä ole ainakaan kuullut kenenkään puhuvan että se olisi ollut mitään aivan tappavan kamalaa. Minä kai pelkään, että siinä on joku “nyt kuolen” olotila tosi voimakkaana ennen sitä, sitten menee taju ja entä jos en herääkään? Ja onko sen jälkeen ihan kamala paniikki? Se on varmaan pahin kun en TIEDÄ. itseasiassa en ole koskaan lukenut mitään pyörtymisestä, pitäisi varmaan lukea. Käsittääkseni siihen ei voi kuolla jos pyörtyy muuten vaan, eli ehkä minun pitäisi hieman syvemmin tutustua aiheeseen, se voisi myös hillitä pelkoani
Mirtillo, tuo kaveri on sellainen joka tietää monenlaisista ongelmistani, mutta se ei tiedä alkoholiongelmastani… Tietää kyllä sinällänsä, että kuppia on kaadeltu väliin aika paljonkin, siis hän tietää sen että jos juon, juon usein aika paljon kerralla. Hän on tosi alkoholikammoinen, siis pelkää alkoholismia koska suvussaan on sitä paljon. Siksi hän ei itse juo käytännössä koskaaan. On aina huolissaan, jos joku tuttunsa juo vähän tiuhaan edes hetken, ja nimenomaan sillain hyvällä tapaa huolissaan. Ei mitenkään tuomitseva, tuntuu käsittävän hyvin että ihmisillä voi olla jotain ongelmiakin joita he hukuttaa viinaan, vaikka sitten hetkellisesti. Hänellä on itselläänkin joitain pelkotiloja ja muita asioita, ollaan aina voitu keskustella kaikesta tosi hyvin yhdessä. Uskoisin siis, että siinä voisi olla ihminen, jolle todellakin voisin kertoa. En siis pelkästään sitä että joku lääke teki maksavaurion, vaan että myös mitä lääkettä söin ja ennen kaikkea että miksi… Kokeilen uskallanko, hän on tulossa kohta tietokoneelle. Alkaa meneen pupu pöksyyn no pakkohan minun ei ole kertoa. Haluaisin kyllä. Kokeillaan, onnistunko. Jos en, niin kaikki aikanaan nyt tuntuisi luontevalta kertoa kun on saanut raittiutta ihan erilailla alkuun, kuin koskaan ennen. Alkaa oleen varmempi olo ja vahva halu pysyäkin selvänä.
Ja voi vitsit mirtillo tota sinun kaveria! Kaikki ei vaan ymmärrä. Toisaalta olen huomannut ettei kaikki ilkeyttäänkään ole tuollaisia, joillain on vaan hyvin huonosti empatiakykyä. Sellaiset ihmiset ei yleensä “voi sille mitään”, siis heille on vaan tosi vaikeeta astua toisen saappaisiin, ja jos sellaista kykyä ei vaan kertakaikkiaan ole, niin ei siinä oikein sitten… Miehenihän on hyvin vastaavanlainen ihminen, olenkin ihmeissäni että hän on tässä alkoholiasiassa ja kaikessa kyennyt oleen tukenani niin hyvin. Mutta sen huomaa, hän ei jotenkin varmaan edes ollenkaan mieti näitä juttuja mitekään. Koittaa vaan olla tukena hassuahan oli kun klinikalle menoonkan hän ei ole koskaan reagoinut oikein mitenkään. Ihmetteli vaan kun kerroin, että aijaa olet mennyt sellaiselle, kas kun et ole etukäteen kertonut ja se siitä. Sitten ei vaan jilla enää juopotellut kauhean järki-ihminen jotenkin. Itse voisin kuvitella että jos minun puoliso menisi alkoholiongelmasta hoitoa hakeen, antabukset ja kaikki, niin jotenkin kyselisin asiasta enemmän, miettisin haluaako kumppani keskustella tms, kyllä nyt jotenkin reagoisin! Mutta tuo ei mitenkään toisaalta ei se minua haittaa, oikeestaan on kivakin kun minulla on tilaa. Hän kuuntelee kyllä vaikka ei aina ymmärtäskään, yrittää ymmärtääkin aina ja sitten tärkein, ymmärsi tai ei niin tukea saan aina
Minusta tuntuu, että tämä kaverini on juurikin sellainen empatiakyvytön henkilö. Yleensäkin hän on jotenkin hieman hmmm…kylmä jotenkin…ystävyyssuhteissa ainakin. Esim. lapsiin liittyvissä asioissa hän ilmoittaa aina mielipiteensä hyvin kärkevästi, että “ei paljon kiinnosta mitkään pentujen asiat”, hän on siis lapseton ja ilmeisen vakaasti aikoo myös pysyä sellaisena. Hänen käytöksensä tuntui aina jotenkin kovalta, vaikka aikoinaan itsekin luulin olevani sitä mieltä, etten lasta halua. Olemmekin etääntyneet aika lailla.
Sinun ystäväsi sen sijaan kuulostaa ihan sellaiselta, jolle todellakin kannattaa kertoa! Uskoisin, että saat hänestä tulevaisuudessa hyvän tuen raittiudellesikin! 
Minä sain suuni auki! kerroin ensin vaan maksavauriosta, mikä tuli lääkkeestä ja kaveri oli ihan kauhuissaan! Ensin ajattelin, et kun hän ei kysynyt mikä lääke, niin etten kertoisi… Mutta sitten aloitin jutun, että tässä ois tällainen yksi pieni juttu, miksi en ole tästä kellekään kertonut, kun se lääke on antabus… Ja sitten selitin, miten olen juonut liian paljon ja tullut siitä riippuvaiseksi, hakeutunut hoitoon klinikalle jne! Kaverihan otti tosi hyvin koko asian, ymmärsi täysin ja sanoi että hän on kanssa aika addiktoituva kuten tiedänkin, ja että varmana olisi itsellä vaara samaan jos joisi. Ymmärsi ihan täysin mistä puhun ja oli mielissään kun olen hakenut apua ja nimenomaan otettu kun kerroin hänelle. Ollaan juteltu koko ilta hän sanoikin, että on varmana ollut kamalaa kun ei ole uskaltanut sanoa kellekään, mutta että hänelle voi aina puhua!
Ette usko miten paljon voi ihmisen olo keventyä!! siis huominen ei tunnu enää lainkaan niin kamalalta, maksatunnekin keveni kun henki alkoi kulkemaan paremmin ja koko olo on kevyempi, toiveikkaampi ja iloisampi! On sillä uskomaton voima, kun saa sanottua ja purettua koko tämän ison painolastin hyvälle ystävälle aina sieltä juomisongelmasta alkaen koko maksavaurioon! Kaveri tsemppaa ja on hengessä mukana, ja käski heti huomenna ilmottamaan miten lääkärissä meni.
Olen niin onnellinen!! Ja olen ensikertaa samalla tullut kaapista ulos sen kanssa, etten hallitse enää alkoholinkäyttöäni. Tuntuu niin hyvältä!
Oi, miten ihanaa!! Oon täällä vesi kielellä odotellut sinulta uutisia mahjongia pelaillen… Ja uutisethan olivat juuri toivomanilaisia! Mukavaa tietää, että olosikin on parempi!
Äippä läks meiltä illalla, joten miä varmasti nukun aamulla pitkään, mutta lupaan tulla ihan ensitöikseni herättyäni katsomaan mitä sulle kuuluu. Nyt minäkin voin käydä hyvillä mielin nukkumaan!
Mahdollisimman hyvää yötä sulle Jilla! Ja kaikille muillekin tietty…