Jillan olohuone

Tänään on ollut jonkinlainen hyvä pohdintapäivä ja olen kelaillut toooosi paljon asioita. Samalla tuli ajatus, että haluan uuden ketjun. En ole varma tiedänkö itsekään miksi, mutta tuntuu tosi hyvältä aloittaa tämä. Kai niin saa tehdä? :slight_smile: tajusin oikeastaan tänään selvemmin, että miksi ihmeessä olen keskittynyt viimeajat jotenkin hirveän negatiivisiin asioihin ja sitten kävi ahdistaan, kun tuntui että kauheata alakuloa moni kirjoitukseni. Että kun väsyttää, masentaa, vettä sataa, ei jaksa, on harmaata, tekee mieli juoda, on tylsää ja voihan by-äää kun onkin kurjaa. Jotenkin itse luen ainakin omia juttujani siten että masentaa jo pelkkä niiden selaaminen. Miksi en keskittyisi parempiin asioihin! Niitähän on tosi paljon. Onko ihme jos on alakuloinen, kun ajatteleekin pelkkää alakuloa, olkootkin että sekaan mahtuu toki myös mukavampiakin asioita.

Siis avasin kuitenkin uuden ketjun. Otsikkokin tuntui kivalta, minun oma olkkarini, tervetuloa vaan kyläileen! :slight_smile:

Ei ole tarve hylätä ja unohtaa vanhaa ketjua suinkaan. Siellä on mukavasti ainakin itselleni sitä tähänastista polkuani ja tykkään lukea varsinkin alkumatkaani itse sieltä aina välillä. Joten laitan sen linkkinä tähän

viewtopic.php?nomobile=1&f=42&t=28572

offtopikkia, mutta kolme kuukautta vanha ketju ja 27 sivua viestejä? :open_mouth: pitänee lukaista :slight_smile:

ihan eka viesti kolahti, kun mainitsit että oot pyörinyt täällä 5 vuotta ja tilanteesi on enemmän tai vähemmän ennallaan. Mulla sama juttu: 2008 rekkauduin ja ylämäkeä + alamäkeä on meno ollut senkin jälkeen.

No kun jutututtaa :blush: säikähdin kyllä itsekin, kun tajusin miten paljon tekstiä on! Mutta siitä tämän ketjun nimikin, olohuone. Sellainen plinkistä on tullut, toinen koti, ja oma ketjuni on kuin oma huoneeno plinkkikodissa :slight_smile: tämä on ollut oiva paikka purkaa ajatuksiaan, olen eritoten alkuun kirjoittanut pienetkin pohdinnat tänne. Kiva niin, niitä on mukava lukea jälkikäteen!

Hei teen tähän pienen tiivistelmän kuka olen. Viime ketjussa oli kerran epäselvyyttä koska siellä aloitukseni oli vähän epäselvä!

Eli olen juonut aika kauan, ikää on kolkytkorvilla. Nuoresta asti vedetty, ihan teininä tosin en vielä juonut. Aikalailla alusta saakka kännit mielessä ja nyt jo vuosia ihan tapajuopottelua, viikonloppuisin kunnolla ja arkena parit kerran kaksi. Joskus on mennyt ke-la, mutta niistä vain yksi kunnolla kiskoen. Varsinaisia putkia ei ole ollut, ainoita nuo useamman päivän niin, että esim kahtena iltana 4 annosta, yhtenä niin paljon kun kerkeää ja vielä yhtenä vaikka kaksi. Noitakin onneksi suht harvoin. Perinteiseksi muodostui varmaan se, että ti tai ke piti juoda nelisen olutta ja perjataina tosiaan kunnolla. Onhan siinä, kun vuosia nuori nainen noin juo. Siinä yli 5 vuotta sitten olin aika kamala, sillon join enemmän baareissa, joka viikonloppu yleensä. Meni kaverisuhteita juomisen takia ja ihme ettei sillä sekoilulla mieskin. Sillon päätinkin lopettaa, pystyin tovin oleen juomatta (ja silloin kirjoittelin täällä) ja sitten kun sorruin uudelleen lähdin täältä ja joinkin seuraavat noin viisi vuotta tuolla tavalla mitä tuossa alussa kuvailin. Kotijuoppo olen pitkälti ja juominen ollut minun ja miehen yhteinen “kiva harrastus”. Tullut tavaksi ottaa ja sitten saanut huomata miten vaikeaa on olla yhtäkkiä ottamatta.

Syyskuun alussa riitti, kun oli se viitisen vuotta tullut taas läträttyä ja lopetettua muka joka lauantai…silloin syyskuun alussa perjantainen reissu viinan parissa oli kuin paluu sinne vuosien taakse. Ihan kunnon sekoilua ja sekoilin tuttujen kanssa siihen tahtiin, etten uskaltanut ottaa yhteyttäkään kehenkään hetkeen. Häpäisin itseni aivan täysin enkä ehkä onneksi edes muista kaikkea. Silloin riitti ja se tuli tavallaan kuin salama kirkkaalta taivaalta, että en vaan jaksa enää, en halua tällaista, nyt luovutan kaiken paskan edessä. Ensimmäistä kertaa ikinä tuli hyvin voimakkaana tunne, etten vaan jaksa enää. Kuusi viikkoa menikin kohtuullisen helposti ja elämä näytti hyviä puoliaan, vitsit kuinka hienoa aikaa! Sitten aivan ykskaks repsahdin ja vedin viinaa minkä kerkesin. Kompastuin vielä toistekin, mutta nyt taas ollaan takaisin kiinni paremmassa elämässä. Väliin tiukemmin ja helpommin, väliin vähän hapuillen mutta juomaan en enää aio ryhtyä.yritän elää päivä kerrallaan, se on osoittautunut hyväksi. Ja olen onnellinen jokaisesta raittiista päivästä minkä saan kokea!

Auttaiskohan sinua tuohon alakuloiseen ajatteluun se oppimani tapa, että kirjoitan joka aamu vähintään puolitusinaa asiaa, joista saan olla kiitollinen, tyylliin.

-Olin raittiina eilen
-Olen terve
-Tapasin sen ja sen ystävän
-Saatoin kuntoilla
-Sain xxx hyvän kirjan kirjastosta

jne

Muutenkin tekee hyvää joskus suhteellisuuttaa omaa tilannettaan. Lähelläni on kehitysvammaisten lasten päiväkoti ja kun katson kuinka hienosti näitä lapsia hoitajat hoitavat ja sattumalta tiedän, että erittäin vähin rahoin ja resurssein, niin omat valitukset kyllä vähenee.

Muutenkin tällä palstalla aika monet valittavat, että on tylsää. Ainahan voi ryhtyä tekemään vaikka jotain vapaaehtoistyötä. Siitä saa hyvän mielen.

Hyvä ajatus dave. Taidan kokeilla! Mitäänhän silläkään ei voi menettää. Huomaan myös että haen helposti ulkoisista asioista niitä hyviä juttuja, ja esimerkiksi ihan sääolosuhteet tuntuvat muokkaavan sitä, miten ajattelen asioista milloinkin. Hyviä asioitahan on paljon, mm se että olen kaikinpuolin melkoisen terve plikka,minulla on ihania ihmisiä ympärillä. Miehen kanssa menee hyvin ja on yksi aivan ihana ystävä. Kaikki on oikeasti ihan hyvin, elämässäni ei ole juurikaan mitään huonoa. Silti jaksan valittaa, pitkästyä, olla negatiivinen ja keskittyä johonkin ulkona olevaan pimeyteen ja vesisateeseen sen sijaan, että näkisin mitä kaunista ja hyvää minulla on.

Tänäänkin on ollut kaikenkaikkiaan ihan hyvä päivä, mitään huonoa ei ole tähänkään mahtunut. En ole tehnyt mitään ihmeellistä, toisaalta ei ole ollut sellaiseen kaipuutakaan. On ihan hyvä ollut vain olla ja mietiskellä asioita. Asiat ovat kutakuinkin tasaisen hyvin ja sehän se minun ongelma onkin! Kauankohan menee että opin siitä pois? Siis siitä, että ei tasaisuus ole mikään huono asia. On ihan hyvä, että on tasaista, eritoten jos on tasaisen hyvää. Ehkä kun tuota tarpeeksi monta kertaa aina vaan jankutan, niin sisäistän sen jonain päivänä :laughing:

Basi oli muuten laukaissut toisessa ketjussa älyttömän hyvin! En muista varmaan sanatarkasti, mutta pointti oli että “selvinpäin olemisesta saan sen mitä juomisella olen yrittänyt hakea”. Miten hienosti tiivistetty! Noin se on minullakin ollut ja vasta oltuani juomatta olen huomannut, että noinhan se menee.

niinpä, tuli mieleeni yhden hyvin viisaan ystäväni sanonta kun surin ero ym muita sotkuja.

Hän sanoi “Tekeminen on parasta terapiaa”.

Olen tullut samaan tulokseen. Turha jutkuvasti pohtia ja pyöritellä asioita kun voi tehdä jotain mahdollisesti jopa hyödyllistä.

Moikka “Jilla”,

toivottavasti et joudu oppimaan samalla lailla kun minä. Eli vasta sitten kun kaikki on jo menetetty. Hyvää oppii arvostamaan usein vasta sitten kun sitä ei enää ole. :frowning:
Vinkki huonompiosaisten auttamisesta vapaaehtoispohjalla on hyvä keino suhteuttaa oma tilanteensa. Itse olin seurakunnan puitteissa n. 2 vuotta vaikeavammaisten ja terveitten integraatioryhmässä mukana. Tein myös aika paljon muuta erilaista vapaaehtoistyötä jossa kohteena olivat usein erilaiset ääriryhmät.
Osittain antoisaa, on vain pidettävä varansa että nämä eivät syö liikaa omia resursseja. Itse jouduin ajan mittaan sen verran liikaa rajojeni ulkopuolelle,että vetäydyin kaikesta toiminnasta “toistaiseksi” taka-alalle. Kannattaa kuitenkin kokeilla- sittenhän näet sopiiko juttu tai ei.

Hyvää viikkoa ja tsemppiä!

Vapaaehtoistyö ei varmaan olisi huonompi homma. Minun täytyy vaan olla hyvin varuillaan, minulla on todella paha taipumus ottaa muiden huolia ja harmeja itselleni ja ahdistua ihan todella. On hyvä ymmärtää, että on ihmisiä erilaisten vaikeuksien kanssa, mutta itse en vaan voi sekaantua niihin enempää. En siis kuuna päivänä varmasti voisi olla esimerkiksi vaikeasti vammaisten kanssa vapaaehtoistyössä, tai missään työssä. Olisihan se hienoa auttaa ja mitä siellä tehdäänkään, mutta ei, en usko että pystyisin. Otan tuollaiset asiat mukanani kotiin enkä saa pidettyä päätä kylmänä jos niin voisi sanoa. Koulussa jo huomasin, että en sopisi tuollaisiin hommiin millään tavalla, joten nyt ainakin täytyy olla varuillaan. Joskus kävin kyllä vanhainkodeissa lukemassa lehtiä ja pitämässä seuraa, tästä on jo aikaa, mutta kuitenkin. Se oli ihan mukavaa niin kauan kun oli mukavaa, mutta sitten kun tulikin huonoja oloja vastaan, yksinäisyyttä, surullisia tarinoita… Menin minä aivan tolaltani. Olisin halunnut auttaa niin paljon, mutta en minä voi koko maailmaa pelastaa. Sekös ahdisti, oli pakko lopettaa ne hommat, koska itkin illat kotona milloin kenenkin mummun tarinaa tai sitä miltä papasta mahtaa tuntua nukkua taas yksin. :confused:

Sen sijaan hommasin itselleni aivan muuta tekemistä viikonloppuilloille jatkossa. Hienoa! Ystäväni kanssa tekemistä. Juuri tällaista olen kaivannut, on jotain mitä odotella. Kuten sanottua on hyvä keksiä tekemistä ja tietynlainen järkevä järkevissä määrin tehtävä tekeminen on hyvästä. Minulla on taipumus jäädä rypemään tylsyyteen ja vain suunnitella miten PITÄISI tehdä jotain, sen sijaan että oikeasti toimisin ja alkaisin tuumasta toimeen.

Moi! Tulin hetkeksi istumaan tänne olohuoneen sohvalle. Tässä on aika mukavaa! :smiley: Tosin mieleen tulvii nyt noita mokia kun niitä tuonne toisaalle äsken kirjasin.
Minusta sinä olet Jilla aikas kiva, ja yleensä kyllä kirjoitat ihan positiiviseen sävyyn. Ehket sitä itse tiedosta? Voihan sitä kirjoittaa asioista jotka vaikka harmittavat tai ärsyttävät, kuitenkin siihen tyyliin, että paistaa läpi sellainen positiivinen asenne kuitenkin ja ajattelu.
Nyt menen jatkamaan töitä. Ne ovat kivoja töitä. Tulen varmaan taas kohta pitämään taukoa tänne olkkarin sohvalle.
P.S. Kuulostaa hyvältä nuo sinun viikonlopputekemisesi. Ehkä paljastat vielä mitä ne ovat jos uskallat?
P.P.S. Sanoisin, että ÄLÄ mene tekemään vapaaehtoistöitä. Paitsi ehkä niiden vammaisten kanssa, nehän ovat suurimmaksi osaksi todella elämäniloista porukkaa! Vähän aggressiivisia välillä, saattavat kiukustua, mutta yleisesti aina hyvällä tuulella. Älä turhaan ota liian raskasta rastia itsellesi, kun tiedät miten se sinuun vaikuttaa.

Me ollaan kyllä saman koulun oppilaita Daven kanssa :slight_smile: Kävin lukemassa tätä päivällä ja kirjoitin jo vastauksenkin, mutta puhelu keskeytti ajatuksen. Nämä ovat ohjeita itselleni päiväkirjasta reilun kymmenen vuoden takaa:

'Keskity hyvään elämässä, siihen kaikkeen mitä sinulla jo on. Oletko terve, onko sinulla asunto ja ruokaa, pystytkö pitämään huolta itsestäsi, osaatko rakastaa? Tunne kiitollisuutta siitä kaikesta, sano se ääneen! Vastusta paskoja ajatuksia (emmä osaa, emmä pysty, emmä viitti…), leikkaa ne poikki ja käännä ne nurin! Jos olet tässä laiska, saat syyttää vain itseäsi huonosta olostasi.

Kun opetat itseäsi näkemään ja ajattelemaan toisin, niin yhtäkkiä huomaat fokuksesi elämässä siirtyneen: löydät onnen pipanoita, hyviä ajatuksia vaikka laulun sanoista tai teeveesarjoista, etkä enää kerää negatiivisia kokemuksia ja tunteita.’

Kiva että viihdyt iiris! Valitsin tänne olkkariin tarkoituksella mukavan pehmoisen sohvan ja suuuuuuren että te kaikki mahdutte! :laughing:

Voi hyvin muuten olla, että kirjoitan sinällään positiivisest ja kaivan sitä positiivista kirjoituksiini. Siis vaikka ahdistaisi, se voi näyttää paremmalta. Usein kaunistelen asioita! Enkä oikeastaan tiedä onko edes niin paljon sitä negatiivista, se voi itsestäni tuntua siltä. Jonkinlainen kiristys ja alakulo on kokoajan jossain taustalla edes vaimeena ja yksinäni miettiessä heittäydyn herkemmin sen vietäväksi. Se varmaan aikaansaa sen, että tunnen kuin olis negatiivisempaa kuin mitä ehkä onkaan.

Aika kivoja nämä cricketin päiväkirjan ohjeet. Taidan lukea kerran jos toisenkin ajatuksella, tuossa on paljon miettävää minulle. Minulla on sekin ongelma, että kun en osaa… En voi… En pysty… En onnistu kuitenkaan. Raittiina olen hieman jo oppinut ajatteleen päinvastoin, mutta vielä on matkaa. Kun repsahdin, ja toisenkin kerran, palasin taas vähän samaan vanhaan, että kun eihän minusta ole mihinkään. Että kun en pysty olemaan edes juomatta. Juominen liittyy voimakkaasti siihen miten itsestäni ajattelen ja mitä enemmän olen juomatta, sitä enemmän tunnun oivaltavan myös sitä, että olen ihan yhtä hyvä kuin muutkin, liki ainakin, ja kyllä minäkin osaan ja pystyn. Juomattomuus auttaa, koska olen humalattomana ensinnäkin valmis tekeen mitä haluan koska haluan, eikä tarvitse epäonnistua tai jäädä mistään paitsi siksi että olen kännissä tai kankkusessa.

Kirjoitin myös mokaketjuun. Kamalaa luettavaa :open_mouth: olipa hyvä kirjoittaa sinne. Lähettämisen jälkeen kuin listani uudelleen ja eka ajatus oli että kamala kun on tuokin juoppo ja idiootti! Pienen hetken siis välähti noin kunnes muistin lukevani omaa tekstiäni :open_mouth: hyi helkatti sentään! Ai että tekeekö mieli juoda? No siis ei todellakaan ainakaan kun tota listaa tavaa ja ajatella heitin ne jutut ihan tältä istumalta miettimättä, joten paljoko niitä on lisää… Huhhuh. Hyvä ketju se on ja vaikka siinä on aivan kamalia asioita niitä on hyvä lukea ja miettiä mitä voi tapahtua, jos korkkaa. Huhhuh…

Minäkin ekaa kertaa käymässä! Kiva tunnelma täällä ja hyvää tarinaa! :smiley:

Moi Jilla ja onnea uuteen olkkariin! Minäkin piipahdin tätä pikaisesti sisustamaan, tulen viikonloppuna paremmalla ajalla, kun torstaina saan sen opinnäytetyön lopultakin pois käsistäni. Sen ennätin nopella lukaisulla hahmottamaan, että tunnelma ja värit on positiivisia täällä. Aika monia painaumia on sohvassakin jo.

Nauti olkkaristasi!

Morjentesta vaa! Päätin minäkin tulla vilkaisemaan olohuoneen meininkiä. Hyvältä vaikuttaa.

En tiedä oletko kuullut positiivareista Jilla? www.positiivarit.fi
Viime keväänä rupesin tilaamaan ajatusten aamiaisen sähköpostiin ja se tulee joka päivä ma-pe. Se löytyy siis ajatusten aamiainen kohdasta…Aivan mahtava tapa aloittaa aamu. Sisältää paljon positiivisia ajatuksia ja viisauksia. Eikä maksa mitään. Suosittelen lämpimästi tuota sivuston tarjoamaa aamupalaa. Aamulla on mukava lueskella positiivisia asioita kun syö oikeeta aamiaista samalla. Päivä näyttää valoisammalta vaikka olisikin pilkkopimeetä ulkona. Laitetaanhan vähän tunnelmamusiikkia soimaan tänne olohuoneeseen. Kas noin.

^ Positiivarit on siis niiiiiiiin ihana! <3

Toivottavasti tänäkin vuonna tulee Positiivarien joulukalenteri, jota availin jo viime joulukuussa. Jokaisen luukun takaa löytyi lämmin ajatus tai mietelause, joka antoi fiilistä päivään.

Vapaaehtoistyö voisi kyllä olla tosi hyvä asia. Jos vammaisten ja sairaiden vanhusten kanssa oleminen tekee surulliseksi, entäpä sitten vaikkapa syrjäytyneet ja pienituloiset? Esim. elintarvikejakeluita harrastavat avustusjärjestyt tyyliin Hursti ja kumppanit voisi tarvita lisää käsiä ja sydämiä riveihinsä.
Eihän siinä kenenkään terapeuttina tarvitse olla, vaan kyse on usein jostain konkreettisesta puuhasta josta saa iloa sekä itselleen että lähimmäiselle.

Täällähän on väkeä, pitääkö ostaa vielä toinen sohva :laughing:

Positiivarit oli uusi tuttavuus kiitos vinkistä! Laitoin aamupalan tilaukseen :slight_smile: aamusta kaikki lähtee muutenkin. Tänään on ollut ihan ok aamu ja olen kerännyt positiivisia ajatuksia, positiivarien sivuilta niitä löytyikin niin että tulee iloähky kohta! Se on vaan hyvä asia. Tuntuu päivä heti mukavammalta, joten tästä tulee varmaan hyvä päivä.

Kenenkähän ketjussa se oli että onko vaan tyyntä myrskyn edellä ja koska rysähtää, kun menee niin hyvin. Miksi emme tuppaa ajatteleen tuollain sillon kun menee huonosti? Hyvällä mielellä on aina sataprosenttisen varma, että kohta tapahtuu jotain kamalaa. Miksi emme masiksessa ajattelisi samoin; kohta on pakko tapahtua jotain tosi hyvää, olen varma siitä! :smiley:

Jilla ootko muistanut toistella ittelles niitä lauseita? Multa ne unohtuu liian usein… Harmittaa, koska uskon että se vois toimiakin. Pitää varmaan laittaa lappu kylppärin peiliin… Sitä muistan katsoa ainakin pari kertaa päivässä! :wink:

Olen kyllä yrittänyt, kaikki yrittäminen lienee hyväksi! Jotenkin se sellainen jatkuva takaraivossa hakkaava “tänään on paska päivä, masentaa, sataa, mitään hyvää ei tapahdu” ajatus olisi paikallaan saada pois keinolla millä hyvänsä… Joten kaikkea on kokeiltava. Ehkä positiivinen ajattelu tulee helpommin jos sitä hakee vaikka väkisin alkuun. Sama juttu, kun toistaa jotain muutakin tarpeeksi, ehkä alkaa ajatteleen niin. Näin haluan ja aion uskoa, joten tuloksia odotellessa :slight_smile:

Tänään on muuten ollut kaikenkaikkiaan hyvä päivä ja samaa rataa se vaan tuntuu menevän kohti iltaakin. Nyt aion heittäytyä kohta sohvalle katsomaan elokuvaa miehen kanssa, mikäs sen mukavampaa. Tuntuu auttavan ainakin tänään, että alottaa päiväänsä paremmilla mietteillä, samalla tuntuu että moni asiakin hoituu kivuttomammin ja yleisfiilis plussan puolella. Katsotaan sitten toimiiko sama vielä huomennakin.

Tänäänkin on ollut päivä, jolloin vähän väliä olen miettinyt miksi ihmeessä kannattaisi juoda ja miksi ihmeessä ei kannata. Tällaisia etuja ja haittoja on pyörinyt viime päivät mielessä ja kyllähän ne edut pidemmän listan kerää. Kirjoitin myös päikkyyni ne esimerkkipäivät siitä millainen ilta ja seuraava päivä oli sillon kun join viimeksi niin, että tarkotus oli ottaa kohtuudella mutta… Eli tyypillinen juontipäivä. Kirjasin seuraaville sivuille sitten puolestaan päivän jolloin en kokenut tarvitsevani juomista enkä siis juonut, ja siitäkin seuraavan päivän. Juomattomista päivistä tuli ihan yltiöpositiivista tekstiä, mutta iloinen asiahan se onkin! Tuoreessa muistissa juomapäivätkin, joten niistäkin pystyi kirjoittaan elävästi miten kuvio meni ja mitkä oli fiilikset missäkin vaiheessa, kunnes illan kohdalta teksti päättyy “en muista enempää…” :confused: Kamalaa, en halua kyllä enää tuohon palata. Siispä, aion kerrata jatkossa noita päiviä jos juomahimo iskee tai miksi ei vaikka ei iskisikään. Ihan mukavat vertailut, joka päivä voin valita itse kumman vaihtoehdon milloinkin haluan. Toistaiseksi raitis päivä on vienyt voiton :slight_smile:

Törmäsin tällaiseen aamulla netissä :frowning:

Olen suurin rikollinen tässä yhteiskunnassa.
Olen tappanut enempi ihmisiä kuin mikään
sota maailmassa.

Olen tehnyt ihmisistä raunioita.
Olen johdattanut miljoonia
Ihmisiä huonoille teille.
Olen muuttanut toiveikkaita nuoria
ihmisiä yhteiskunnan raunioiksi.

Olen tuhonnut heikot, olen tuhonnut vahvat.
Joistakin ihmisistä olen tehnyt mielisairaita.

Epätoivoinen köyhä vaimo tuntee minut.
Nälkäiset lapset tuntevat minut.
Vanhemmat, joiden hiukset ovat
harmaantuneet lastensa takia, tuntevat minut.

Olen johdattanut miljoonia
ihmisiä raunion partaalle.

Ja tulen johdattamaan vielä miljoonia lisää.

------Nimeni on Kuningas Alkoholi---------

Hyvää maanantaiaamua plinkkiin! Aikamoisen talvikelin se on meille tuonut viikonlopun aikana, mutta tuntuu että olo on hieman virkeämpi kun roima määrä lunta tuo valoa ympäristöön.

Viikonloppuna pidin itseni sopivan kiireisenä ja se tuntui ihan sopivan minulle. Oli tarpeeksi lepoakin, mutta sellainen touhuaminen ja aina uuden touhun odottaminen tuntui olevan ok asia. Mies oli lauantaina pikkujouluissa ja ei kyllä kateeksi käynyt katsella sen krapulaa eilen ja tänään aamulla surkeita fiiliksiä kun töihin joutui lähtemään. Tähän sopisi hyvin pullån allekirjoitus, ei nimittäin kaduta pätkääkään että en ole juonut! Tuon pikkujouluihin tai muihin juhliin meneminen ei tunnu minulle hankalalta, ne eivät aiheuta mitään erityisiä tuntemuksia ainakaan enää. Oikeastaan ihan mukavaa olla ilta yksin, eikä tule mitään kateuden tunteita kun toinen “saa juoda”. Sen sijaan se kotona juominen on edelleen minulle vähän hankalaa, jotenkin nykyisin on sellainen ärtymys vaan koko viinaa kohtaan. Onneksi se kotijuominen on vähentynyt todella paljon, tuntuu että kun itse en juo niin pikkuhiljaa mieskin on vähentänyt ja väliin ei osta ollenkaan. Sanoikin, että tuntuu jotenkin hassulta yksin tuossa olutta ottaa, mutta joskus tekee mieli muutamaa saunakaljaa. No se on ihan ok ja katsotaan miten asia etenee.