En ole aiemmin kirjotellu tänne sun olkkariin mutta ajattelin vain sanoa sulle tsemppiä! Olen ite luulotautinen paniikkihäiriöinen ja erittäin herkkä kaikille tommosille mitä sä joudut nyt käymään läpi. Mulla on antabus-kuuri kans päälle mutta en ota joka päivä kun haluan säästää just maksaani vaikka ne arvot on ollu ilmeisesti ihan ok. Tää sun ketju on osasyy tohon, oon myös lukenu noita tutkimuksia antabuksesta ja pelkään aina pahinta. Sun ajatuksenjuoksussaki paljo samaa mitä itellä. Tuossa itses tarkkailussa ja analysoinnissa. Sehän toki vain pahentaa asiaa ja saattaa tulla psykosomaattistakin oiretta.
Ne illat on pahimpia, sillon se kuolemanpelko iskee itelläki ja ahdistun mitä pienimmistäki asioista. Sanosin sulle, että ei muuta ku päivystykseen vaan jos tuntuu siltä, sinne mtt-puolelle tai sairaalaan, ehkä hätävarjelun liioittelua mutta ei sun tarvi yksin näitä ahistuksia käydä läpi. Ihmisen kroppa on aika hyvä uudistumaan ja itse korjaamaan itteään. Rauhallisesti vaan, kyllä se siitä selviää.
Kiitos iiris vinkistä. Googlasin asiaa ja löysin samalla paikan, minne voi ylipäätään mennä juttelemaan huolistaan. Minullakin niitä on riittänyt ja on muutenkin mielenterveyden kanssa ongelmia. Tuo paikka on maksuton ja siellä käydään kerta, tai jokunen kerta. Sinne voi mennä kuka vaan, joka on jutteluavun tarpeessa. Oli hyvä tieto, kuinka en ole koskaan ennen törmännyt tuohon paikkaan? Minulla on se tilanne, että en pysty sitoutuun mihinkään kalliiseen paikkaan, joten tuntuu että ehkä varaan tuonne ajan ainakin jossain vaihdessa, jos se ei ihan heti ole ajankohtainen. Jos tolkuissani pysyn, koitan nyt ensin hoitaa tämän fyysisen puoleni kuntoon. Mutta ihanaa kun löysin tuon, kiitos iiris sinulle, muuten en olisi tiennyt paikasta!
Hei grindergirl! Meinasi ihan jäädä huomaamatta vastauksesi, kun oli tullut väliin eikä tämä kertonut siitä. Kiitos sinullekin paljon. Joo, ei ole järin helppoa tällaisen mielen kanssa… Sitä vaan ylianalysoi toden totta asioita, kuvittelee vaikka mitä oireita (kummasti niitä tuntuu tulevan just tänään…), ja varmaan ihan pahentaakin niitä, no ainakin tuota oksetuksen tunnetta.
Antabus kai aika harvalla tekee mitään kauhean isoa vaivaa, eikö sinullakin seurailla kuitenkin arvoja? Kaikenkaikkiaan edelleen mielestäni hyvä lääke, siis en tiedä olisinko ilman sitä saanut juomista poikki ja mihinkä se olisikaan minut tulevaisuudessa saanut… No, nyt sitten sen “ansiosta” tulee ainakin jo pakollakin pitkää raittiutta, ei taida maksa korjaantua ihan hetkessä. Eikä edelleenkään tulisi pieneen mieleenikään alkaa juomaan, vaikka tämä maksa tästä pian korjaantuisikin. En kyllä uusiksi aloittaisi tietenkään lääkettä näillä tiedoilla, mutta lienen tosi iso poikkeus! Joillain nousee arvot, mutta mistään en löydä kenenkään omakohtaisia kertomuksia, että ne olisivat näin rajusti nousseet, lähellekään. Minulla on varmaan aivan kamala yliherkkyys sitä kohtaan, tai sitten se vaan kiihtyi ja kiihtyi kun oli vielä päälle se nuvaring ja satunnaiset hedarilääkkeet. Monen asian summaa veikkasi lääkäri, vaikka siltikin jos tämä antabuksesta johtuvaksi tosiaan todentuu, niin eiköhän se ole pääsyy tähän kaikkeen.
Jep, maksa-arvoja seurataan ja ihan ok ne on kyllä. Silti, tiedän että se on pieni todennäköisyys, pelkään. Koska olen tämmönen herkkis. Tiedän, ettei varmaan mitään tapahdu mutta jostain syystä odotan koko ajan muutenki että taivas kaatuu niskaan Mies seuraa, että otan sen antabuksen säännöllisin väliajoin, meillä on semmoinen sopimus.
Mut joo, antabus on kyllä siinä mielessä tehokas lääke että varsinkin raittuden alussa se katkoo juomishaaveilta siivet ja tulee jotenki vapautunu olo kun tietää ettei pysty juomaan. Kävin tossa Flow-festareilla viikonloppuna ja otin antabuksen ennen sinne menoa. Ihan kiva kun kerrankin pystyi ihan kunnolla keskittymään keikkoihin. TOSIN ihan selvinpäin korostui se, että siellä pönötetään ja seisoskellaan aika pitkiäkin aikoja ja jalkakipu tuntuu ilman alkoholin turruttavaa vaikutusta melko karmeelta. Mutta olipa mahtava tunne herätä sunnuntai-aamuna kun ei ollut väsymyksen lisäksi vielä karmivaa krapulaa
Ylianalysointi, siitä kun pääsisi eroon. On kyllä tosi outoa että sulle kävi noin ja harvinaistahan se on. Mut kuten sanottu, ite oon niin pessimistinen että odotan aina kaikkein pahinta… Antabus kuitenkin pitää ottaa säännöllisin väliajoin jotta se toimisi, onneksi mun mieheni tukee mua tossa asiassa kun tän taudinkuvaan kuuluu se retkahdusvaara vaikka hyvin tuntuskin menevän.
Mutta sori kun jauhoin omista asioistani tänne, edelleen sitä tsemppiä kovasti. Kyllä sut ois passitettu teholle jos oisit kuolemankielissä
Ei kun on tosi kiva juttu nimenomaan kun kirjoittelet! siis muutakin kuin minun maksasta. Katsos kun olen miettinyt maksaani yötäpäivää niin on ihan kiva lukea välillä muutakin! Olen toki samalla lukenut muidenkin ketjuja ja kaikenlaisia juttuja ylipäätään, mutta on tietenkin hankalaa saada mistään otetta, kun mieli haahuaa koko ajan takaisin omaan juttuuni.
Joo uskon kyllä, että vaikka arvosi eivät nousisi pykälääkään ja lääkekäyttökin om vähäistä, niin silti on pelko. Olen aivan samanlainen! Minähän jo klinikalle mennessä kerroin olevani ylipäänsä “lääkepelkoinen”, olen siis tosi tarkka aina lääkkeiden kanssa ja syön vain juuri niin vähän kuin on mahdollista. Ihme kyllä söin sitten antabusta kuitenkin säännöllisesti, voi kunpa olisin jättänyt pienempään… Tosin ei sekään varmaan olisi auttanut minun tapauksessa kun olen näin herkkä, ongelmia olisi varmasti tullut ennemmin tai myöhemmin.
Hysteeristä mieltäni ei auta sekään, että silloin kun arvot oli sen 75 niin panikoin täällä kerran keskellä yötäkin kun en saanut nukutuksi, että entä jos ne vaan nousee?! Luonnollisesti pidimme kaikki sitä mahdottomana ja kirjoitinkin, että se on mieleni joka temppuilee taas ja pelkään asioita joita ei edes tapahdu… Kunnes sitten tapahtui ja yli kaikkien kovimpienkin pelkojeni! Nämä ovat tosi kamalia takapakkeja minulle, kun toteutuu ja vieläpä pahempana se, mitä olen pelännytkin vaikka siihen ei olisi mitään syytä, mukamas. Se lietsoo tosi helposti “luulosairautta”, koska eihän tuonkaan nousun pitänyt olla mahdollista, joten miten ei voisi uusi arvojen nousukaan olla… Voi se. Ja kun todennäköisyydet ja tuuri eivät ole lainkaan puolellani niin usko kieltämättä ei ole kovin vahva. Edelleen pelkään, että jos en paranekaan enää ikinä, tai joudun maksasiirtoon tai… Ei pitäs miettiä etukäteen ja onhan nuo epätodennäköisiä, mutta kuten sanottua, kohdallani tapahtui jo se hyvinkin epätodennäköinen niin miksi ei voisi vielä lisääkin…
Oli hyvä lukea niistä kriisiavuista ja jutteluavusta muutenkin. Uskon, että olen aikalailla sellaisen tarpeessa, jos/kun tästä nyt ensin koitetaan selvitä. On ollut niin iso paikka tämä ja nyt jo kaksi päivää aivan täynnä pelkoa. Ihme ja onni, että sain nukutuksi viime yön, eiköhän uni nytkin tule. Pitäisi vaan saada aivojaan sulki jo kohta tälle päivälle, ainakin lopettaa tämä oireiden kyttääminen. Pahimmaksi on noussut maksan kohdalla jokin tunne, jota en ole edes huomannut ennenkuin aloin hysteerisenä tarkkailemaan sitä. Juuri eilen sanoin lääkärillekin etten ole tuntenut siinä mitään ja painellut olen sillon itsekin eikä ole esim kipeä. Ja nyt kummasti tunnen muka koko maksani, tosin se voi olla tosiaan vatsalihaskin mikä on kovilla treenin jälkeen. Tai sitten se maksa on voinut tuntua kokoajankin, enkä vaan ole kiinnittänyt siihen edes mitään huomiota aiemmin. Pitää kuitenkin kysyä asiasta huomenna myös!
Mehän voidaan gg (katsos, rupesin tuttavalliseksi ja lyhensin!) olla täällä sellainen toistemme tuki, jos alkaa ajatus liikaa laukkaan! minä ainakin tunnen vilkkaan mielikuvituksen ja luulosairauden kuin omat taskuni…
Onko sinulla oma ketju? Tai oletko jossain kertonut tarinaasi?
Tuo on niin tuttua toi ihme kolotus maksan kohdilla/tuntuu että tunnet maksan -tunne. Muutama vuosi sitten epäilin olevani pahasti sairas, join noihin aikoihin jo paljon lähinnä masennuksen hoitoon. Lähisukulaiseni oli vakavasti sairas, hänellä oli haimasyöpä. Omat epämääräiset vatsakipuni olivat alkaneet hieman ennen sukulaiseni syöpädiagnoosia.
Puistattaa kun muistelen noita aikoja. Ja surettaa mitä jouduin ihan yksin kestämään, ravaamaan psykoottisena päivystyksessä, epäilin ja olin varma että kuolen. Kaikkia mahdollisia syöpiä epäilin ja kaikissa tutkmuksissa käytiin. Oireet olivat rajut, hiuksiakin lähti puolet päästä. Uskon, että ihmisellä voi olla äärimmäisen rajuja psykosomaattisia oireita joita ei näy missään kokeissa, etenkin ihmisillä jotka ovat herkkiä ja analysoivat kaiken kuten sinä ja minä.
Siksi halusin sinulle kirjoitella kun voin omissa nahoissani jotenki tuntea noita sun läpikäymiä tuntemuksia, sitä kun luulee että kuolee ihan justiinsa ja käy läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot.
Niin, ehkäpä minäkin voin tulla tänne jauhamaan omista asioistani niin saat ajatuksia vähän muualle, itsesi ulkopuolelle. Minä lähden tästä kohta unten maille, pieni tyttäreni siellä jo uinuukin. Toivottavasti sinäkin saat unta, koita vaikka lukea jotain ihan muuta kuin sairaskertomuksia.
Tuolla Kenian sosiaalipornoketjussa jotain kertoilin mutta ehkä haluat säästää itteäs niiltä jutuilta mitä siellä on Kenia kirjotellu Mulla ei ole omaa ketjua mutta semmoisen voisin perustaa tässä lähiaikoina. Nyt hyv yötä!
Yksi juttu tuli myös mieleeni. Olen miettinyt pitäisiköhän minun uskaltaa tulla kaapista tämän alkoholiongelmani kanssa? En tarkoita että olisi syytä huudella pitkin poikin, vaan lähinnä mietin yhtä ihmistä, kenelle voisin asiasta kertoa. Uskon, että hän suhtautuisi ok ja tukevasti. Se kertominen ei ole ollut kaukana, tänään kun mietin tätä koko asiaa aiemmin itsekseni ollessani pois kotoa, tuli vaan niin kova tarve, että saisi jakaa ongelmaa jollekin läheiselle ihmiselle. Nyt varsinkin kun on tämä maksajuttu, on ihan tosi rankkaa, kun e ole oikein ketään kelle puhua Tottakai voisin kertoa jollekin kaverille, että maksa possahti syystä x, mutta onhan se myt tosi hankalaa jos pitäisi valehdella mistä se hajosi, missä sitä on tutkittu, mistä se huomattiin jne. Olisi siis pakko kertoa koko totuus. Ihan itku tuli, kun mietin, että ehkä olisi yksi ihminen, kenelle voisin sanoa… Jotenkin tuntuu tosi raskaalta tämän kantaminen ja kamalaa, kun joku hyvä ystävä soittaa ja kysyy mitä kuuluu, niin esittää että hyvinhän tässä menee…
Mieheni tietenkin onneksi tietää, onneksi olen kertonut hänelle aina avoimesti asiastani ettei nyt yhtäkkiä pitäisi alkaa avautumaan että kuules hei, olisi tällainen pikkujuttu… Olen kyllä tosi kiitollinen miehestä, jolle voi kertoa ihan mitä vaan! Loistava suhtautuminen asioihin, eikä hän koskaan pilkkaa, aliarvioi tms sitä, mitä koen tai mitä ongelmia minulla on. Hänellä ei ole mitään samanlaisia ongelmia jolloin hän ei toki aina osaa samaistua, mutta se riittääkin että kuuntelee ja rauhoittelee sekä on läsnä.
Niin ja tämä plinkki on kyllä aivan mahtava paikka, sanonpas vaan edelleen!
Kiitos gg, luulosairausystäväni vai mikä sitten olisi kiva imarteleva nimike… kertoile tänne vaan juttujasi tai tee ihan omakin ketju! Hyvää yötä minä kirjottelen jo sängystä ja mies on just tulossa viekkuun nukkuun, en ihan niin avoin hänelle ole että näyttöisin nämä kirjotukseni palaan siis juttuusi huomenna!
Olimpa juuri kirjoittamassa tähän muutaman lohduttavan asian,mutta tajusin jälleen että mua vain pidetään pilkkana,“sosiaalipornona”.Tukekaa toisianne,se on hyvä.Poistun täältä,en todellakaan tee mitään palstalla jossa pilkataan ja naureskellaan.Tsemppiä kuitenkin Jilla, tuttuja ovat noi tuntemukset mullekkin.Asiat selviää etkä sinä tuohon kuole.
Samaa mieltä. Kaikkea ei kannata ottaa itseensä. Muutoin elämästä tulee kovin raskaskulkuista taivaltaa.
Jillalle terveisiä, että näitä kirjoituksiasi lukiessa minä palaan aina hetkeen, kun vastasin ihka ensimmäiseen kirjoitukseesi täällä ja aina tulen hyvälle mielelle siitä.
Olin juuri tuolloin junassa matkustamassa 16 vuoden tauon jälkeen toteamassa sen, ettei minun enää tarvitse pelätä matkustamista, kiitos raittiuden.
Jatketaan askellusta. Yhdessä, rinnakkain. Tänään ei tarvitse juoda.
Tuolta GG:ltä ihan turhanpäiväinen heitto Kenialle. On hyvä tässä jokaisen kohdallaan miettiä miten on kännissä sekoillut ja mokaillut… sen mukaan mitä nyt sattuu muistamaan… Känninen ihminen ei koskaan ole parhaimmillaan.
Pysy Kenia mukana vaan, luinkin sinun ihanan hyväntuulisen viestisi juuri ketjustasi. Huomaa, että olet alkanut voimaan jo paremmin! älä katoa mihinkään!
Kaaleppinen, minäkin muistan että taisit olla junamatkalla kun kirjottelit. Sen muistan ainakin, kuinka ihanan toiveikkaalta se tuntui, kun vastasit minulle! Silloinkin oli kultaakin tärkeämpää, että joku oli linjalla tukemassa. Äkkiä on aika mennyt, ihan kuin ne viestit olisi aivan juuri vaihdettu.
Huomenta vaan plinkki. Olo on hyvä, maksaa ei tuntunut herätessä lainkaan, eikä nytkään! Enkä muuten aio alkaa sitä sinne kuvitteleenkaan. En ole kellastunut yöllä, olo on pirteä, eikä okseta tällä hetkellä. Kaikki siis varmaan hyvin. Sen sijaan hieman taas päätä meinaa ihan ohuesti särkeä, mutta ei ihme kun olen niin huolissani aina. Toinen selitys voi olla se, että tunnen oloni aavistuksen flunssaiseksi. Sitä pitää kysyä lääkäriltä, onko tämä nyt joku huono merkki. Ei kyllä välttämättä, nimittäin moni tuttu on ollut nyt flunssassa ja mies on kanssa puhunut että onkohan kipeäksi tulossa. Ja minuunhan tarttuu aina kaikki taudit. Pitää slti kysyä.
No, aamu toi mukanaan kaikenkaikkiaan sen verran levollisemman olon, että jos ei mitään radikaalia tapahdu, niin odotan sairaalan kirjeen minkä pitäisi saapua jo päiväpostissa. Jos aika olisikin ihan jo vaikka huomenna, uskon sinne selviäväni, jos menee pidemmälle niin pitää soittaa. Ja joka tapauksessa kysyn onko flunssainen olo paha merkki, mutta soittelen vasta kun saan kirjeen.
Uusi päivä, uudet kujeet, uutta toivoa? Ainakin hieman toiveikkaampi mieli
Gg:lle ajattelin vielä palata. Tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun kehittää itselleen jonkin sairauden. Minäkin olen joskus epäillyt vaikka mitä ja se on mieletöntä, miten sitä alkaa jopa saamaan kehitettyä ne oireetkin itselleen. Sitten kun epäilys sairaudesta poistuu, oireet katoavat… Siksi on joskus tosi vaikeaa tietää onko oikeasti jotain oireita vai kuvitteleeki vain. Esimerkiksi minä en viimeisen viikon sisään ole huomannut olossani mitään huonoa, päinvastoin, kunnes nyt kun kuulin sen verikokeen tuloksen niin tuntuu välillä että minulla on jokainen mahdollinen oire mikä kielii jostain todella pahasta. Mutta kun yritän järjellä ajatella, niin ne alkoivat juuri sen jälkeen kun kuulin ne tulokset… Ja sitten ne alkoi muka vielä voimakkaammin, kun kuulin että menenkin sairaalaan. Ja sitten, kun saan muuta ajateltavaa hetkeksi, ne oireet menee taka-alalle. Kaikenkaikkiaanhan olo on ollut parempi kuin vaikka kaksi viikkoa sitten ja jos järjellä koitan ajatella niin mikään ei kielisi siitä, että arvoni olisivat huonontuneet. Toki ne voi olla huonontunut ilman oireitakin, mutta oireista en ainakana voi päätellä. Paitsi tietenkin niistä oireista, jotka olen onnistunut kehittämään itselleni
Oksetus on aina pahin oire, ette usko kuinka monta kertaa elämässäni olen luullut olevani oksetuksen takia raskaana. Sitten alan pelätä raskaanaoloa ja se oksetus tottakai vaan pahenee pelon takia jolloin olen varma, että no nyt ainakin olen raskaana kun olokin vaan pahenee. Kunnes teen testin, mikä näyttää negatiivista ja tajuan, että oksetus on taas ollut alunperin ahdistusoire jostakin muusta syystä ja raskauspeloissani olen sen vaan saanut paheneen entisestään. Minulla oksetus liittyy tosi moneen, myös flunssaan! Flunssassa närästää, se tekee “palan kurkkuun” jolloin on taas vähän kakova olo. Oksetukseni ovat niin lieviä, ettei moni ehkä itsellään sitä edes huomaisi, mutta kun minulla on sekin että pelkään, jos oksennan johonkin vaikka kauppaan, niin noteeraan kyllä pienimmänkin tunteen, mistä sitten kehitäb ahdistuksen/paniikin ja sitten vasta oksettaakin ja siis tämä on aika ilkeä kierre voitte varmaan kuvitella, kuinka helpolla saan sen oksetusolon itselleni, kun se voi vieläpä tulla niin monesta!
Soitin klinikan lääkärin numeroon ja kerroin kuka olen mutta hänelle ei tullut minua mieleen, enkä äänestä ole aivan varma olikohan se eri lääkäri. No, asiaa en kerennyt siinä selvittään kun hänellä oli asiakas juuri, pyysi että jos voin soittaa myöhemmin, tai hoitajalle, tai voin kuulemma mennä käymäänkin. Taidan valita jälkimmäisen vaihtoehdon, pääsenpä samalla puhumaan hieman… En tiedä pääseekö siellä lääkärin puheille, ehkä? Ehkä ei? Sittenhän se selviää. Meille pitäisi tulla posti kohta… Taidan odottaa sen yli, niin näen tuleeko sairaalalta kirje ja voin siitä kysellä sitten samalla jotain. Mies oli ainakin sitä mieltä, että kun nyt olen sairastumassa, niin on tätäkin ihan hyvä kysyä. Kun lääkärihän sanoi, että jos olo huononee niin sitten päivystykseen. Olo on kuitenkin muuten hyvä, kurkkua karhentelee ja nokka vähän tukossa, ja pientä lämpöä eli perusflunssa, niin en nyt tiedä heti päivystyksestäkään, osaahan ne klinikalta sinne neuvoa. Ja hei, nyt tämä kakomistuntemus liittyy suoraan ainakin flunssaan, nimittäin närästää! Kuten aina flunssassa. Ja uskoisin, että pelkkä lämmönnousu olisi pahempi asia kuin se, että on sen lisäksi ihan klassiset flunssaoireet.
Älä Jilla hermoile sen sairaalakutsun kanssa. Ne haluavat vain tarkistaa joitain kysymysmerkkejä, ja sehän on hyvä asia. Jos olisi hätätilanteesta kyse sinulle ei laitettaisi aikaa kirjeellä vaan ambulanssi hakemaan heti hoitoon. Kyllä siellä on jo kiireellisyys-kysymys selvitetty.
Jaksamista
Kiitos tuulenviemää! Lohduttaa aina viestit jotka kertoo samaa mitä oma järkeni, vaikka en meinaa sitä uskoa tosiaan järkikin sen sanoo, että jos ne epäilisi hengenhätää, olisi minun käsketty meneen sinne heti. Luulisi, etteivät ottaisi kauheasti riskejä.
Koitan kohta soittaa klinikalle, että sattuisiko sinne olemaan yhtään vapaata koloa lääkärille tänään. Vai että menenkö sitten vaan jonottaan hoitajalle, tai voivatko he sitten vaikka vaan kysyäkin lääkäriltä, että onko minun syytä edes huolestua… Kokeilen nyt soittaa tosiaan, kun eihän sitä tiedä jos ajan saisikin. Nyt pitäisi vaan kerätä itsensä, vitsi inhoan tätä kun itken aivan kamalasti huolissani, olin jo äsken taas painamassa klinikan numeroa mutta aloin itkeen niin että enhän olisi saanut sanaa suustani!
En muuten ihmettelisi, jos flunssa tulisi jo pelkästä tästä stressistä. Tulen aina sairaaksi, jos olen näin huolissani
Mies seuraa, että otan sen antabuksen säännöllisin väliajoin, meillä on semmoinen sopimus.
Ei pitäs miettiä etukäteen ja onhan nuo epätodennäköisiä, mutta kuten sanottua, kohdallani tapahtui jo se hyvinkin epätodennäköinen niin miksi ei voisi vielä lisääkin…
minä kirjottelen jo sängystä ja mies on just tulossa viekkuun nukkuun, en ihan niin avoin hänelle ole että näyttöisin nämä kirjotukseni 
