Jillan olohuone

Me Lopettajat
701

Kyllä tämä koko tilanne saa taas vähän tihrustamaan… Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että minä perusterve nuori ihminen päätän lopettaa juomisen ja aloitan kaikinpuolin terveellisempää elämää. Lähtiessä kaikki on hyvin, arvotkin tutkittu priimaksi, ja sitten yks kaks minulla onkin maksavaurio! Kiitokseksi siitä, että olen elänyt terveellisemmin ja paremmin kuin ehkä koskaan ennen. Niin sitten räjäytän maksani raittiina, kun juoma-aikana se oli arvoiltaan ihan terve.

No tottakai ymmärrän, ettei tälle nyt voi mitään. Ehkä olin niin herkä lääkkeelle, tai sit löytyy joku muu syy. Vaikea selittää mitä tunnen, jotain vihaa pelon lisäksi. Tiedättekö kun ärsyttää, että jos en olisi sitä antabusta koskaan alottanut, olisin täysin terve! Nyt taas sitten ravaa millon missäkin tutkimuksessa ja sairaalaankin jo menossa enkä tiedä, mitä kaikkia testejä he edes ottavat. Tunnen oloni ihan terveeksi, silti minulla on maksaVAURIO. perkele, ihmisellä joka lopetti juomisen. Pistää jotenkin niin vihaksi. Ja vaikka en tilanteelle nyt mitään voi ja en ole käskytetty makaan sängyssä vaan elämään ihan normaalisti, niin eihän tämä nyt mitään normaalia ole. Koko ajan saa pelätä, että mitä jos ne arvot nousee nousemistaan, entä jos on yhtään huono olo niin johtuuko se maksasta? Pitääkö lähteä päivystykseen? Entä ne viikonlopun juhlatkin… Onpas tosi juhlafiilis, kun ei tiedä onko koko maksa räjähtänyt! Mistä sitäkään edes voi tietä, kun en tähän mennessä ole oireita huomannut. Paitsi se väsymys luultavasti liittyi tähän, mutta emme tiedä sitäkään varmasti.

Ja joojoo, kaiken järjen mukaan arvot on laskussa, puhuu todennäköisyydetkin. Mutta niinpä ei pitänyt todennäköisyyksien kannalta maksa-arvojen ylipäätään nousta antabuksesta, ja sillon kun panikoin sitä lukemaa 75 niin mietimme, että tottakai se alkaa siitä laskemaan alaspäin, kun lääke kerran on lopetettu. Vaikka sillonhan pelkäsin kuollakseni, että se nousee vielä. Ei pitänyt olla todennäköistä, vaan niinpä oli ja nousi sitten ihan reippaasti. Joten millään ei voi sanoa, etteikö nytki voisi käydä niin. Kyllä minä väliin mietin että mihinkähän osastohoitoon tämäkin tie vielä vie, vaikka ei sitä tietenkään auttaisi etukäteen surra.

Mutta yritä nyt sit olla lungisti ja surematta tällasilla arvoilla, epätietoisena kotona!?

702

No voi harmi, että homma nyt pitkittyi, mutta pari kommenttia kuitenkin. Ensinnäkin perhepiirissäni on pitkään alalla ollut lääkäri ja tiedän, ettei ne lekuritkaan aina ole kovin yksimielisiä hoidon tarpeesta ja kiireellisyydestä. Joku saattaisi siis passittaa sinut sinne sairaalatutkimuksiin, toinen taas ei. Sairaalalääkärit ei myöskään automaattisesti ole sen fiksumpia kuin muualla työskentelevät. Monet kerrat tämä sukulaiseni on ihmetellyt sairaalan touhuja ja ollut vielä oikeassa sen suhteen, miten potilasta olisi pitänyt hoitaa. Eli tämän uuden hoitokuvion ei siis tarvitse merkitä mitään sen kummempaa, eikä varsinkaan sitä että varmasti epäiltäisiin jotain vakavaa. Mutta yritä Jilla ajatella niin, että parempihan se kuitenkin on, että pääset perusteellisiin tutkimuksiin mahdollisimman nopeasti, kuin että jäisit kokonaan ilman niitä, vai mitä?

Ja ei kai sinulla nyt automaattisesti mikään “maksavaurio” ole? Maksasi on rasittunut, arvot koholla, mutta miksei ne voisi siitä myös laskea ja maksa tervehtyä?

En tiedä nyt kannattaisiko tätä mainita, mutta kirjoitan kuitenkin… Eli jos asia pyörii mielessäsi niin paljon, että pää hajoaa ja et jaksa odottaa, niin yksityisellä puolella pääset labraan mittauttamaan maksa-arvosi vaikka heti samana päivänä ja tulokset saa alle tunnissa. Pelkkä testi maksaa eräässä suuressa lääkäriketjussa parikymppiä, lekuri sitten sen joku 5-kybää siihen päälle. En silti kehoita sinua sinne menemään kuin korkeintaan vasta perusteellisen harkinnan jälkeen.

Pärjäile ja jatka kirjoittelua tänne! Pääasia että olet nyt hyvässä hoidossa ja saat apua.

703

Joo totta, koitan ajatella niin että ei tuo välttämättä mitään merkitse. Paitsi ainakin nyt tietenkin sitä, että tutkitaan! Voi olla, että en ole ihan tyypillisin tapaus, nimittäin lääkäristäkin kyllä huomasi, ettei ole tainnut hänelle tulla vielä vastaan ketään jolla antabus olisi ihan näin ylös nostanut arvot… Voi olla, että siksi haluavat sairaalassakin otta varuiksi vielä samalla rytäkällä muitakin verikokeita.

Maksavauriosta,niin sehän tässä karmivaa onkin, että tämä tosiaan on jo vaurio. Lääkäri avasi asian huolella, kun kyselin huolestuneena. Eli, maksani on tällä hetkellä rikki, vaurioitunut, se päästää läpi sitä jotain entsyymiä yli 1000 yksikköä verenkiertoon, kun normaalisti sitä ei pitäisi päästä kuin ihan vähä. En nyt muista mitä maksassa on rikki ja miten, mutta siis jotain sieltä on “kuollut” ja läääri nimenomaan itse puhui maksavauriosta ja selittikin sen, että rikkihän tuo valitettavasti on. MUTTA se mikä oli positiivista, niin sen pitäisi myös toipua ihan ennalleen, siis jopa pahemmillakin tuloksilla olleet maksat ovat toipuneet! Sitähän minä eniten lääkärille itkinkin että tässäkö oli elämä, että onko tuo lopullisesti rikki, mutta ei kuulemma. Kunhan löytyy syy ja arvo saadaan laskeen, niin maksan pitäisi kyllä korjaantua. En huomannut kysyö kauanko siinä yleensä menee, mutta voisi kuvitella että aika kauan? Toisaalta sillä ei ole niin väliä, kunhan nyt vaan arvot lähtisivät alaspäin.

Joo, olen ollut sen verran huolissaan, että mietin jo yksityisen labraakin :confused: Tosin mitä se sitten hyödyttää? No ehkä niin, että kai ne passittas päivystykseen jos lukema olisi vielä korkeampi. E edes halua tietää jos on, mutta enpä kyllä todellakaan halua kotonakaan odotella jos se arvo olisikin ponkaissut ihan kattoon! Siksi tämä odottaminen onkin ihan kamalaa, hienoa jos kokoajan menee pahemmaksi ja minä se vain odottelen? :astonished:

704

Lisäyksenä vielä tuohon edelliseen viestiini, että tietysti tossa yksityisessä vaihtoehdossa on se riski, että mitä sitten jos arvot on edelleen koholla? Haluatko oikeasti saada sen tiedon tuolla tavoin vai et? Toisaalta hyvänä puolena on se, että pääsee joka tapauksessa rauhassa keskustelemaan lääkärin kanssa mieltä painavista asioista, eikä tarvitse vaan yksin odottaa kotona jotain kirjettä. Mutta, niin kuin sanoin, en missään nimessä liputa tämän vaihtoehdon puolesta. Totesin vain, että sellainenkin on.

Edit: No taas oltiin näppiksillä yhtä aikaa, mutta näköjään samoin ajatuksin.

705

Näinpä… Siksipä en taida mennä. Jos sekä a-klinikan lääkäri oli sitä mieltä että voin olla kotona ja ootella ellei olo huonone eikä ole hätäkiire, ja samoin näköjään sairaalassa ovat samaa mieltä, niin ei kai tässä tosiaan hengenhätä ole. Lisäksi kun vastahan ne verikokeet taas minulta otettiinkin niin lääkäri eilen sanoi että annetaan vielä pari päivää tasaantua ja sitten mitataan. Tietenkin on se vaara, että jos ne on nousseet jonkun muun syyn takia, niin sittenhän voi olla että ne nousee ja nousee koko ajan lisää :confused: Luulisi tosiaan kuitenkin että jos ne menee aivan hullun korkeiksi, sen huomaisi jotenkin jo olossaankin. Sillon pitää mennä sitten päivystykseen, jos olotilaan tulee mitään muutoksia.

706

On muuten siinäkin mielessä ikävää joutua sairaalaan, kun olen ollut aika tarkka tämän ongelmani kanssa, kuka tästä tietää vielä ja kuka ei. En tiedä meneeköhän sairaalasta ensinnäkin jo tieto ihan kaikkialle? Klinikalle näkyi piiiitkältä ajalta kaikki käyntini kunnallisilla, yksityisiä ei näkynyt. Ilmeisesti yksityisetkään eivät näe klinikan tietoja? Siksikään en halua mennä ykstyiselle, ettei sielläkin kohta lue lapuissa “alkoholisti”. Ei sillä nyt sinällään kai väliä olisi, mutta siltikin. No sairaalaan vielä palatakseni, siellä on MONTA tuttua töissä :confused: Enkä tiedä, että missä siellä… Kun minä en ihan oikeasti nyt ainakaan jaksaisi ollenkaan, että siellä sattuisi sitten ne tutut tuleen vastaan ja kyseleen kuulumisia, saati että heille osuisi muuten tiedot “aijaa, jilla onkin alkoholisti, syönyt oikein antabustakin ja nyt räjähti maksa”. Siellä on kouluaikaisia kavereita töissä, muutamia hyvin läheisiä sukulaisia, naapuri, kaverini vanhemmat… No, ei auta kuin sitten toivoa etten heihin törmää eivätkä potilastietonikaan… Vaitiolovelvollisuushan heillä on, mutta ei paljoa naurata silti… :confused:

707

No ei niillä sairaanhoitajilla ole oikeutta nähdä (esim. plärätä koneelta) sun potilastietojasi, ellei ne hoida juuri sua. Eli aika pieni todennäköisyys. Ja maksasairauksiahan on monista syistä johtuvia, eli eihän sun tarvitse niin tarkkaan vastailla, vaikka joku kysyisikin jotain.

Nyt oottelet vaan ihan rauhassa, kun lääkäritkin oli sitä mieltä, ettei tässä mikään tulipalokiire ole. Ja piti vielä sanoa, että sehän on tosi hyvä merkki, kun vointisi on kuitenkin niin hyvä. Yritä nyt vaan keskittyä itsesi hoitamiseen terveellisellä ruualla, vitamiineilla ja hivenaineilla, ulkoilulla jne. Se on varmaan parasta mitä voit asian hyväksi nyt tehdä (juomattomuuden ja lääkkeettömyyden lisäksi).

708

Ah, totta syystuulet, eiväthän he minun tietojani näe :smiley: en heti ajatellutkaan! Ehkä olen huoleti. Todennäköisyydet eivät kyllä nyt ole olleet yhtään puolellani, mutta jos olisivatkin nyt kuitenkin siinä, että kukaan tuttu ei olisi juur minua hoitamassa. Ja itseasiassa enhän minä edes tiedä mitä sairaalalla odottaa! Tuleeko sieltä vaan lähete verikokeeseen? Ei vais, käsitin kyllä, että ihan aika sinne, missä otetaan ainakin ne verikokeet. Täytyy yrittää anoa että tekisivät kaikkea mahdollista samalla käynnillä niin alkaisi selviään… Elleivät tee jo muutenkin. Sen näkee sitten. Odottavan aika on vaan niin kamalan pitkä :astonished:

Nyt lähden kyllä ulos tuulettamaan päätäni… :slight_smile:

709

Tämä on jälleen maallikon arvailua, mutta käsittääkseni potilastietojen pläräämisestä jää aina jälki, ja jos kävisi ilmi että joku olisi aiheetta katsellut tietojasi niin siitä voisi nostaa jopa oikeusjutun. Eli ei mikään piene rike, ja varmasti kaikki terveydenhoitopuolella työskentelevät tietävät sen ja ottavat vakavissaan.

Yksityisen puolen tietojasi ei liioin voi mielestäni lähettää julkiselle ja päinvastoin ilman tarvetta ja sinulta saatua lupaa.

Ota ihan rauhallisesti, anna maksan elpyä lääkkeiden käytöstä ja luota siihen, että seuraavan kokeen tulos on jo alhaisempi.

710

Yritetään ottaa rauhallisesti… Tämä kuolemanpelkoinen muutenkin ahdistunut mieleni ei vaan aina ole yhteistyökykyinen! Tunnun huomaavan mitä erilaisimpia oireita nyt yhtäkkiä. Kuten pieni kuvotus, mitä oli aiemminkin mutta se meni aikalailla ohi kun väsymyskin. Samoin tuntuu kuin tuntisin nyt yhtäkkiä maksani. No, äsken kun taas kävin muualla touhuilemassa aivan muuta, niin kummasti en muuten kertaakaan huomioinut mitään tuntemuksia tuossa maksan kohdalla, enkä kertaakaan havahtunut että olisi etonut. Tuo etominen onkin vaikein, minuahan oksettaa aina jos ahdistun/pelkään eli se varmaan johtuu ihan siitä. Maksasta johtuva oksetus tuskin menisi ohi, kun siirrän ajatukseni muualle muutamiksi tunneiksi ja palaisi taas, kun tulen kotio :unamused: eikä siis ole pahoinvointia sinällään, vaan “pala kurkussa”. Samoin tajusin, että ns maksatunnehan voi tulla siitäkin, että olen treenannut toissapäivänä rajusti vatsalihaksia ja varsinkin tällain kahden päivän päästähän lihakset on kipeimmät ja kipu tuntuukin ehkä selviten lihaksissa juuri. Sitäpaitsi kai lääkäri olisi eilen tunnustellessaan sanonut, jos se nyt valtavasti olisi paisunut.

Yritän siis vetää henkeä :unamused: muuten olo on ok, eikä ole esim väsymystä. No päivällä oli sitäkin, mutta olisikohan johtunut ihan siitä kun makasin yli tunnin sängyssä pimeässä lukemassa, se alkaa aina väsyttään minua. Nyt vaan yhdistää kaiken siihen maksaan!

Onneksi on tämä plinkki!! Kuten sanoin, en ole ongelmastani kertonut juuri kenellekään, joten ei ole oikein ketään kelle puhua ja availla tuntojaan paitsi tietenkin mies, joka kiltisti kuunteleekin. Mutta asia on niin paljon mielessä että kiva kun saa kirjotella. Mies äsken kyllä lohdutteli että jos asiat ois tositosi huonosti niin ne tuskin postittaisi sairaalasta mitään ajanvarauslappua minulle tutkimuksiin, vaan olisivat varmasti käskeneet painella samantien sinne! Näinhän tuo kyllä varmasti onkin.

711

Huomenna voi jo tulla lappu sairaalalta, se milloin minulle on aika. Ainakin siis verikokeita, klinikkalääkäri ei tosiaan osannut sanoa tekeekö ne muuta. Kirjoitinko jo, että päätin, että jos aika menee vasta vaikka ensi viikolle niin soitan kyllä eikö ole mitään aiempaa aikaa tai voinko tehdä mitään, tai mitä mitä noin muuten. Ei kai tässä muuten kiire (eikä ainakaan varmasti, jos näkevät että voin mennä vasta myöhemminkin), mutta olen ihmetellytkin miten pääkoppani ei leviä. Se on toki hyvä asia, mutta kyllä sen verran on pelkoa ja ahdistusta että en oikeasti voi kyllä kovin kauaa tutkimuksia odottaa tai alkaa mieli temppuileen ihan tosissaan :confused: Tiedän kokemuksesta, että jos elän pitkään peloissani jostain ja huolehdin tähän tahtiin niin se pahentaa paniikkihäiriötäni aika paljon viikon-parin päähän menevällä viiveellä. Siis tietenkään en manaa vaikeutta itselleni, mutta tuo on ihan tosiasia. Ymmärrän tietenkin ettei sairaalan erikoislääkäreillekään niin vaan pääse, mutta jos aika venyy, ehkä heille voi saada edes soittoajan ja vähän kysellä mitä ajatuksia siellä tilanteestani on? Mies ainakin piti sitä hyvänä asiana. Ja kai ne siellä ymmärtää että olen huolissani? En tiedä sanoikohan klinikkalääkäri sinne mitään kun soitteli, mutta sen verran olin paniikissa ja itkeä vollotin taukoomatta hänen vastaanotollaan, että voihan hän olla sanonut että tällainen hullu olisi tulossa… :laughing:

712

Ymmärrän sinua ja paniikkiasi erittäin hyvin. Muutama vuosi taaksepäin menin mammografiaan ja jouduin samantien ultraan ja lääkärin tarkastukseen. Lääkäri sanoi, että on otettava paksuneulanäyte. Sitä ei voitu ottaa jostain syystä ( en enää muista miksi ) saman tien, vaan vasta parin päivän päästä. Olin ihan täydellisessä paniikissa :open_mouth: Pari päivää meni ihan sumussa. Silloin vielä ryyppäsin, joten syyllisyyden tunteet ja itseinho oli ihan huipussaan. Olin varma, että viina on aiheuttanut minulle syövän. Aikanaan sitten lääkäri soitti ja kertoi näytteen olleen puhdas :smiley: Voi taivas sitä helpotuksen tunnetta. Lääkärikin iloitsi kanssani.

Tämä episodi myös osaltaan oli syynä siihen, että raitistuin.

Voimia sinulle Jilla, olen hengessä mukana.

713

Hui! Voin kuvitella mikä huoli on tuolloin ollut! Eipä tämä maksavauriokaan juuri naurata, mutta täytyy sanoa että jos jotain syöpää alettaisiin epäileen niin olisin myös varmasti aivan umpipaniikissa odotellessani! :open_mouth: onneksi tuloksesi oli silloin ok. Kyllä nuo säikäyttää. Odottaminenhan tässä on pahinta. Ei minua muuten ihmetytä odotella, mutta kun kertaakaan ei ole maksa-arvo niinku luulisi sen menevän, eikä mikään todennäköisyys ole ollut puolellani, niin jotenkin ei jaksa uskoa että olisi nytkään.

Olotila toki voisi ehkä kieliä paremmasta, jos ajatellaan että se kamala uupumus olisi ollut merkki rajuista arvoista. Olen onneksi raportoinut tänne siitä väsymyksestä ja huomasin, että se alkoi noin viikko sen jälkeen suunnilleen kun olin käynyt siinä verikokeessa, missä arvo oli 75. Sitten väsymys oli loppunut siinä aikalailla samana päivänä kuin tämä yli tonnin verikoe oli, tai sitten 1-2 pv ennen sitä. Kuitenkin, en ole verikokeen jälkeen enää ollut niin väsynyt. Voisin kyllä toivoa, että väsymys olisi ollut oire, koska taas ennen tuota uupumusjaksoa olin tosi, tosi pirteä! Elämä rullasi niin hienosti, kesäloma ja kaikkea, virtaa kuin pienessä kylässä kaikenkaikkiaan ja muutenkin vointi mainio! Sitten tuli ihan yhtäkkiä niin kamala väsymys, että ihan täälläkin kuun vaihteessa ihmettelin mikä ihme voi ihmistä uuvuttaa niin että on aivan zombie! Näin jälkikäteen on aika outo ajatus, että muuten vaan olisin aivan yhtäkkiä uupunut niin että hyvä kun jaksoi tehdä yhtään mitään. En kuitenkaan ihan taukoamatta ollut aivan kuollut, joten en osannut ajatella että joku voisi oikeasti pahemmin olla vialla. Tosin muistan kerran silloin miettineeni, että kohta on oikeasti pakko mennä lääkäriin jos se ei helpota, eli ihan pientä se ei ollut. Tulin sitten kuitenkin tulokseen että ehkä taas ylireagoin, ja kohta se jo hellittikin.

Mutta tosiaan nyt ei enää ole ollut tuollaista, ja sillon samaan aikaanhan oli pientä kuvotusta. Ajattelin että kai se johtuu siitä kun olin niin väsynyt, join ehkä enemmän kahviakin (se joskus kuvottaa, kuten kerroin aiemmin) ja oli siinä sitä stressiäkin ja sitten koirankin kanssa murhetta ja kaikenlaista. Pieni kuvotus on sillälailla normaaliakin minulle, siis kun reagoin kuvotuksella asioihin. Mutta toisaalta, ehkä se oli rajumpaa kuin yleensä, tuohon aikaan kun oli kova uupumus. Voi tosin johtua muustakin, kuvotuksesta on aina niin paha sanoa kohdallani. Mutta nyt olen kovasti ainakin halunnut toivoa, että väsymys ja mahdollinen kuvotus olisivat voineet olla oire jopa siitä, että arvot olisivat käyneet vieläkin rajumpina kuten lääkäri tuntui kovasti ajattelevan, ja siten siis tonnin arvo olisi jo laskusuuntainen. Niin kamalalta kun kuulostaakin että arvo olisi tosiaan voinut olla vielä isompi niin silti sitä jotenkin toivoo (varsinkin kun ikinä ei saa selville missä se on käynyt, jos on…) koska se tosiaan kielisi siitä että alkaisin tervehtymään. Ja jos se on lääkeperäistä tämä juttu, lienee selvääkin arvon käyneen tosi suurena, jos se 3 viikkoa lopettamisen jälkeenkin on tuhat. Ei se enää kai siinä vaiheessa kiipeä ja kiipeä, vaan sen tulee jo olla laskusuunnassa. Ja tosiaan jos ei ole, niin sitten syy on muualla, ei lääkkeessä.

Ai että kun helpottaa tämä kirjottaminen! Vaikka kirjottaa, tuntuu että hetkeksi saa ajatuksen muualle. Vinksahtanutta :smiley: niin, mutta kirjoittamalla tuntojen purkaminen tosiaan helpottaa ja ainakaan en kyttää oireitani koko aikaa :wink: menemme vielä ehkä uudelle kävelylle tänään niin saa siinäkin muuta mietittävää. Ihanaa muuten, mieheni ottaa töistä vapaata sillon kun on se sairaala-aikani, pelkään ihan kamalasti koko sairaalarakennusta, meinaa jo aulassa mennä jalat alta, joten on tosi kivaa että tulee mukaan!

714

Niin ja kiitos ihanat ihmiset te kaikki!! Olette ihan korvaamattomia, kun käytte täällä olkkarissani tsemppaamassa ja myötäelämässä! En ole yhtään jaksanut muiden asioita edes huomata nyt, harmittaa, mutta kerkeän kyllä varmasti. Nyt menee kaikki energia tähän omaan juttuun ja tosiaan olen hirmuisen iloinen tästä plinkistä ja teistä kaikista!! :smiley: :smiley:

715

Noniin… Googlettaminen on ihan hauskaa puuhaa niin kauan, kun löytää niitä ihan kivoja tuloksia. Nyt löysin tutkimuksen, jonka otsikko oli että antabus voi aiheuttaa vakavia maksavaurioita. 19 potilaasta oli tullut tutkimukseen tiedot, osalle oli jouduttu tekemään maksansiirto ja kaksi oli kuollut!! :astonished: arvot satoja-tuhansia.

Huono, huono idea lukea tollanen. Miksi meninkin lukemaan. Ahdistus nostaa päätään, oksettaa :confused: Miten ihmeessä maltan odottaa sitä lääkäriä?! Kun en meinaa jaksaa odottaa edes sitä kirjettä! :confused: :cry:

716

Alan kyllä kohta oleen pelkästään pääni takia valmis lähtemään sinne päivystykseen, mietin sitä jo puolitosissani :confused: Oikeasti kokoajan päässä pyörii, että entä jos tilanne on vaan pahentunut. Kamalia kauhukuvia, paniikki alkaa valtaan mieltä :frowning: oksettaakin, mutta varmasti vain siksi, kun ahdistaa niin paljon. Kamala pala kurkussa. Illat on jotenkin pahimpia… Järki sanoo, että odottele nyt vaan ja kyllä se siitä, mutta mieli on aivan sekaisin pikkuhiljaa! Eikä siis vain tuon tutkimuksen takia vaan muutenkin. Kuten arvelin, mieli alkaa tosiaan sortumaan pikkuhiljaa, en vaan kestä tällaista kuormaa. :cry:

717

Noniin… Käperryin hetkeksi miehen viereen itkien ja hän sai oloani rauhotettua. Hänkin luki sen tutkimuksen ja ensinnäkin siinä alussa sanottiin, että maksa-arvoja seuraamalla nekin vauriot olisi voitu ehkä välttää. Eli se kielii ilmeisesti siitä, että arvoja ei olisi ehkä heti seurailtu ainakaan kaikilla, ja vaikka siinä oli että arvot ovat loikanneet pienimmillään jopa parin viikon käytöllä niin voihan olla, että ihmiselle on tullut jo oireitakin ja hän on siksi hakeutunut lääkäriin. Mies käski pistään googlen kiinni, oikeassahan hän on. Sanoi myös, että eiköhän ne olisi sairaalassa käskeneet minun meneen sinne samantien tutkimuksiin, jos tosiaan tilanne olisi niin vakava. Sanoi myös sitä, että minähän olen jo paljon pirteämpi, en voi oikeasti huonosti (oksettaa, koska ahdistaa, ja sekin hellittää heti kun ei ahdista), en kellerrä mistään, lääkäri ei tutkiessaan eilen löytänyt maksani esim suurentuneen (kai hän olisi sanonut), lääke on jo lopetettukin, siitä on nyt tietoinen klinikkalääkäri ja sairaala. Jos olisin kuolemassa, olisi ehkä jo selkeitä oireita! Siihen viittaisi kaikki aiemmin lukemani nettijututkin, jos jollain on arvot menneet tuhansiin niin on kyllä ollut jo ihan selvää oiretta, eikä siinä ole enää kotona istuttu ihmettelemässä.

Voi hyvänen aika sentään, minä ja mieleni. Huolenihan voi olla ihan tosikin, mutta… :unamused: jos nyt vedän henkeä. Mies sanoi, että tottakai jos koen niin me menemme päivystykseen vaikka keskellä yötä. Muussa tapauksessa käski minun soittaa huomenna klinikkalääkärille ja kysymään mitä tehdään, kun olen niin huolissani että seuraavaksi leviää pää. Voiko hoitoa kiirehtiä, mitä ne oli sairaalasta sanoneet, voinko mennä edes jutteleen johonkin, saako puhelinaikaa sairaalalle? Ja jos olen ihan tosi kamalan huolissani, hän vie minut myös tarvittaessa yksityiseen lääkäriin maksakokeeseen heti kun ajan saa.

Nämä jo rauhoitti… Ehkä nyt en lähde kuitenkaan vielä mihinkään. Jatkan vaikka tänne kirjoittamista, tämäkin helpottaa taas kerran!

718

Voi kamala! VIISI sivua tekstiä sen jälkeen kun eilen sain ne arvot! :blush: ai kauhea, noloa :blush: vähän kyllä naurattaakin :laughing: tätä plinkkiä voisi markkinoida kaikille ahdistuneille… Tänne vaan ja sivukaupalla tekstiä niin jo auttaa. No, ainaskin minua! Montakohan sivua vielä kerkeän saada aikaan lisää ennenkuin asia ratkeaa! Varmasti plinkin ennätys!

719

Kuule älä siitä nyt huolehdi, sivumääristä ja sellaisista. Ja ihan hyvin voit lähteä käymään mielenterveyspäivystyksessä. Sinne ottavat osastolle jos tarve vaatii, tai voit vaan käydä juttelemassa. Tiedän tämän, koska yksi tuttuni on sellaisessa työssä, on kyllä niin rauhoittava tyyppi itsekin että itselle on tullut sellainen tunne, että jos joskus pää tuntuu hajoilevan, menen sinne. Eikä tarvitse olla mitään skitsofreeninen tai muuten “hulluksi tullut”, voi olla vaikka rankempi päivä vain.
Hyvää yötä ja luota vain että kaikki järjestyy. Eikä tarvitse yhtään miettiä mitään itkemisiä tai kirjoittamisia, teet vaan mikä parantaa oloa. Halit!

720

Hei iiris, kiitos paljon :slight_smile: mikä on mielenterveyspäivystys? En ole ikinä kuullut. Sen taidan uskaltaa googlettaa, muuten google on bannissa :wink:

Olo on jo aika vakaa. Sain hetkeksi muuta touhua ja sitä kautta ajatukseni muualle kun keskityin, ja olotila koheni valtavasti. Tällä hetkellä ei oksetakaan, tietenkään kun mietin ihan muita juttuja. Sen sijaan oli vähän heikko olo hetken kunnes tajusin, että en ole syönyt melkein mitään tänään :unamused: ei kai siis ihme, jos vähän heikottaa tai jo ihan oksettaakin senkin takia! Syömättämyys ei myöskään varsinaisesti auta ikinä pääkopan tilanteeseenkaan, verensokerit olisi aina hyvä pitää tasaisena tai muuten keikahtelee mielialakin herkemmin. Laitoinpa siispä juuri iltapalaa itselleni :slight_smile: uskon kyllä pärjääväni jo hyvinkin aamuun, soittelen sitten sillon ja kyselen lisää. Minulla menee nuo “sekoamiset” usein juuri näin että tulee kauhea piikki, jolloin sekoan ja pelkään aivan kaikkea, mutta kun saan siitä puhuttua/kirjoitettua niin kohta olo alkaa hyvinkin nopeasti paranemaan, varsinkin jos jollain konstilla pystyn keskittään ajatukseni täysin johonkin muualle. Niin kävi onneksi nytkin! Olen myös hokenut ihan mantrana itselleni sitä, että jos ne arvot edelleen nousisi radikaalisti niin uskon, että huomaisin sen olostani kyllä jo oikeasti. Niin kauan ei varmaan ole akuuttihätää kuten lääkärikin sanoi, jos olo ei tosiaan huonone. Sillä rauhoitan nyt itseäni :slight_smile: