Sinulle ensinnäkin hatunnosto rohkeudestasi vastata aika “koviinkin” kysymyksiini! Tuohon tarvitaan “sitä jotain”!! Vahvaa luonnetta nimittäin.
Halusin kiinnittää huomiosi siihen kuvioon,mikä teillä näkyy olevan jo aika itsestäänselvyys. Ulkopuolinen näkee asiat toisella lailla.Enkä ole ihan oudolla maaperällä tässä “myrkylliset ihmiset”-teemassakaan. Parisuhteessa minulla ei tällaista ikinä ollut,lähipiirissä sensijaan vuosikymmeniä.Tämä yhtälö aukesi minulle vasta pitkäaikaisterapiassa v.2009. En halua mennä yksityiskohtiin,mutta minulle tuli erittäin kipeästi selväksi, että minulla oli ikäni ollut “vihollisia omissa riveissä”. Karvasta todeta. Muutin oman linjani näiden henkilöiden suhteen täydellsesti. Kyseenalaistin vanhat käyttäytymismallit kokonaan. Toiset asiat nopeasti, toiset hitaammin. Nyrkkisääntönä: ei enää mitään raportointia eikä tilitystä!Tuloksena tietysti hämmennystä ja ihmettelyä. Hyvä niin.Välit viilenivät huomattavasti tai oikeammin sanottuna niitä ei enää ole.Parempi niin.
Aihe on niin monimutkainen ja kipeäkin, että olisi hyvä jos Sinulla olisi mahdollisuus käyttää asiantuntijapalvelua sen käsittelyyn.Itseäni ovat ammattilaiset “luotsanneet” raitistumisprosessini alusta asti. Yli viisi vuotta saattueena ja edelleenkin remmissä. Kävin viimeksi eilen “up-deittaamassa” tilanteeni päihdeneuvonnassa. Siis raittiina ja ilman erityistä syytä.Erittäin suositeltavaa.
Pelkkä juomatauon suunnittelu ja ehkä “jopa” toteuttaminen eivät tuo pidemmän päälle ratkaisua. Tietysti hyvä alku ja parempi kuin ei mitään.
Sinulle tsemppiä edelleenkin! Lähetän Sinulle viestini lisukkeena jättipaketin tervettä egoismia ja itsesuojeluvaistoa mukaan! :mrgreen:
Andante, voitko vähän avata vielä? minulle saa kertoa suoraan ja mielipiteitä kertoa ihan rohkeasti joten älä ujostele jos jaksat avata asiaa hieman lisää. Siis kun nyt en oikein päässyt viestiisi jostain syystä kiinni. Puhuit omista vihollisista ja ymmärsinkin sitä asiaa, mutta mitä sinulla oli ajatuksena parisuhdettani koskien? Siis nyt minulle jäi sellainen ajatus että olisiko sinun mielestäsi järkevintä että ottaisin väliä mieheeni tai eroaisimme tai…? Kysyn ihan siis vain siksi, että viesti ei kokonaisuudessaan auennut minulle kaikkea, isojakin mielipiteitä, olen valmis vastaanottamaan. Pohdin mielelläni syvältä saakka asioita ja ihan niitä vaikeimpiakin ja olen äärettömän iloinen, jos joku ulkopuolinen näkee jotain ja sen kertoo.
Tuo puhuminen olisi varmasti hyvä asia, kerään rohkeutta. Olen, kuten sanottua, ahkera pyöritteleen asioita, kirjoitan mielelläni hyvinkin syviä asioita, mutta kasvotusten ongelmistaan puhuminen jollekin on aivan äärettömän hankalaa. Ehkä sitä olisi kuitenkin hyvä kokeilla? En usko että siitä minulle haittaakaan olisi.
Tarkoititko tällä minua? Toivottavasti et ja ymmärsin väärin anteeksi, en tiedä miksi niin, mutta minulla on nyt hankaluuksia ymmärtää lukemisiani Joten on pakko tarkennella, kun en halua ymmärtää väärin mitään.
Mietin lisääkin, oletko se sinä joka ei ymmärrä minun kirjoituksia? Sanoit lukeneesi ketjuni.
Kyselit voiko mies olla viikkoa juomatta. Voi, juurihan hän oli kaksi ja kirjoitinkin siitä. Miten niin miten asia oli kun olin raittiina? Hä? Mähän olen kokoajan raittiina? Selvennys: minä olen lopettanut juomisen ja mies sanoi haluavansa olla toistaiseksi juomatta ja puhui alkuun kuukaudesta. Jäi sitten kahteen viikkoon. Olen ollut saman kaksi viikkoa raittiina, enkä juonut hänen kanssaan ja olen raittiina edelleen. Sitten, kiittelit kun olen täällä ja että sinua kiinnostaa nämä pidempään raittiina olleiden tarinat kun viinapiru kuitenkin vie. Kenestä puhut? Minä olen ollut kaksi viikkoa raittiina. Et voi kyllä aiempiinkaan juttuihini sekoittaa, koska tämä on varmaan ensimmäinen kerta kun olen näin pitkään juomatta aloitettuani aikanaan läträyksen.
Joo ei pitäs jäädä jumiin nyt tällasiin, mutta kun tapanani on. Ja joo siitäkin pitää oppia pois. En tiedä miksi, varmaan juuri väärinkäsityksien takia, asia vaivaa minua ja tulin huonolle tuulelle. Taidan mennä kohta nukkumaan jos ei rupee tasaantuun, huomenna on onneksi uusi päivä.
Minua väsyttää aika lailla, olen ollut koko päivän poissa ja luin vielä viimeiset plinkin jutut.
Luulen, että sinun ketjustasi voi saada sellaisen käsityksen, että silloin viisi vuotta sitten olit pitkään raittiina, sitten repsahdit ja “palasit remmiin”. Ei varmaan sen ihmeempää.
Hirveän hienosti suhtauduit näihin syväluotaaviin pohdintoihin, ja sitten menit mielestäni “samaan ansaan” kun aloit kyselemään muiden mielipidettä siihen, pitäisikö sinun olla erossa miehestäsi. Eihän sitä kukaan muu voi sanoa. En tiedä miehesi tilanteesta, enkä siksi haluaisi vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Että tuliko siihen kuitenkin höysteeksi vähän liioittelua vai onko miehelläsi orastavaa ongelmaa asian suhteen.
Kunnon keskustelu hänen kanssaan on varmasti paikallaan. Mukavaa jos täältä herää ajatuksia tietyille tilanteille omasta elämästä, vaarallisempaa voi olla pitkälle vievien johtopäätösten tekeminen kolmannesta osapuolesta. Ymmärrän että asia jäi sinua vaivaamaan. Koita saada asioita juteltua miehesi kanssa. Levänneellä mielellä se onnistuisi paremmin.
No kirjoitanpa vielä kun kirjotuttaa ja on omituinen olo, mikä vaatii huomioimista.
Miksi ihmeessä hermostun? Ainakaan en ole kokenut mitään juomishalua minkä takia saattaisi hermot paukkua, en vaikka miten mietinkin asian tuossa. Sen sijaan ongelman ydin voi olla nyt siinä, että olen aina ollut hirvittävän heikko väärinymmärryksille. Hyvänen aika tässä ei ole edes mikään iso juttu kyseessä enkä tällaisista tapaa hermostua, olenko nyt vaan jotenkin herkillä? Nyt en koe itse tämän johtuvan alkoholista, en ainakaan löydä nyt mitään yhteyksiä vaikka mietin. Sen sijaan hormonit voisi ajankohdan mukaan vaikuttaa. Olen ollut ehkä muutenkin vähän herkillä tänään, siis ihan jopa omituisista syistä. Kaikki ei aina liity juomaan tai juomattomuuteen raittiudenkaan tiellä ja nyt taidan painia sellaisen asian äärellä.
En tiedä mitä ihmettä. Olen todella hermostunut. Olen miettinyt ja miettinyt koska haluan jälleen tunnistaa oloni ja pohtia asian läpi. Uskoisin kaiken lähteneen ensinnäkin siitä, että petyin mieheeni. Sitten tuli audenten sinällään aivan harmiton kirjoitus mitä en vaan saanut avattua itselleni. Painotan, että otan kaikenlaista ajatusta teiltä vastaan enkä oikeasti hermostu herkästi, olen aina ollut avoin ihmisten mielipiteille ja tyrmäämisen sijasta tapanani on katsoa peiliin, tai alkaa ajatteleen onko siinä toisen ajatuksessa totuutta. Otan aina avoimesti kaiken vastaan. Joten siitä ei ole kyse, ei huolta. Siksi olenkin hämilläni, miksi kiukustuin näin?
No andanten kirjotuksen jälkeen vastaillessani tupakat kävi vähiin ja aloin miettiin jos en ostaisikaan askia. Hermo alko kiristään sillä hetkellä ja tuumasin että koska en koe olevani valmis lopettaan vielä, menen ostaan sitä tupakkaa. Tuo tupakan loppuminen ja sen lopettamisen ajattelu nosti tämän kiukun ja vihan kaikkein korkeimmaksi, tähän päädyin pohdinnoissani. Lisäksi tosiaan kohta on “se aika kuukaudesta” ja ainahan olen päreeni polttamassa silloin.
Niin. Miehen ryyppääminen, väärinkäsitykset kirjotuksessa kun en ymmärtänyt ja sitten en tiedä ymmärtääkö andante. Tupakoiden loppuminen ja hormonien takia herkillä oleminen. Ei kai se soppa muuta tarvi…
Mutta oho? Nyt kun jäsentelin ajatuksia ja kirjotin ne tännekin, tuntuu nyt juuri tällä hetkellä pikkuhiljaa siltä, että se “kohta räjähtää pää, haistakoot koko maailma paskan” olo tasaantuun! Näin sitä mennään. Kyllä voi ihminen ailahdella. Olen kyllä iloinen taipumuksestani käydä asioita mielessäni läpi. Ja vaikka kirjoitan tänne plinkkiin niin paljon että voisi tätä jok jo työksikin kutsua, niin tästä on valtavasti apua. Joten jatkan papatuksia, anteeksi
Iiris! Iiris! Ihanaa kun kirjotit hei nyt minä ymmärrän. Luin ensimmäisen viestini ja tsadaa, juuri niin! Siitä todella voi saada väärän käsityksen. Siis juuri jotain tällaista ajattelin, että jotakin väärinkäsitystä on taustalla. Sitten kun asia ei heti aukea niin mietin liikaa sitä ja kehitän vaikka mitä. Olikos toisessa ketjussa juuri jotain siitä kärsivällisyydestäkin…
Minä olen avoin asioideni suhteen täällä, tällä kertaa pelaan täysin avoimin kortein. Miehen asioita en aio myöskään kaunistella sen mitä niistä kirjoitan. Niin eli siis, hän menee kuitenkin vielä sellasilla vesillä juomisensa kanssa, että todella mikään ero ei olisi ratkaisu. Mutta hei, mistä näitä voi kukaan plinkkiläinen ainakaan tietää? Niin vähän olen kuitenkin kertonut. Nyt en jaksa enkä toisaalta koe tarvetta kirjoittaa siitä hänen juomisestaan pidemmin, mutta sen verran että järkevämmin hän juo kuin minä, paljon järkevämmin. Aivan varmasti pystyisi oleen myös juomatta kivuttomammin kuin minä, sillä meni kaksi viikkoakin ilman että asiaa edes liioin mietti. No sitten joi, ja aika paljonkin, mutta kuitenkin. Koen käsittäväni missä vaiheessa hän menee, varmasti paras olisi lopettaa hänenkin kokonaan, mutta toisaalta voin nähdä hänet kohtuukäyttäjänökin vielä. Ihan rehellisestikin. Koen, että meidän täytyy vaan puhua tämä asia uudelleen, huomasin tänään että en ole kertonut hänelle asiaa ihan niin hyvin miten pitäisi ja keskustelumme aiheesta on jäänyt vajaaksi. Kokeillaan uudelleen, tänään en viitainyt alkaa keskusteleen mutta huominen on siihen jo parempi. Sitten seurataan miten tilanne kehittyy. Sen verran kuitenkin täytyy sanoa, että eroa tai etäisyyden ottamista en kuitenkaan koe tarpeellisesti vaikka aivan rehellisesti tätäkin mietin. Eli ilman puolusteluja ja muita.
Huh ihanaa Iiris, kiva kun kirjoitit, nyt homma taas aukesi lisää. Siis ihan vaan se, että tosiaan väärinkäsityksiä tulee. Voivoi, huvittaa itseni
Aurinkoista ja hyvää huomenta plinkkiin! hieman pää tukossa mutta kyllä se tästä starttaa. Nukuin hyvin, kunnes tuossa 6 aikaan aamulla heräsin ihan kamalaan uneen. Silloin vielä muistin mitä siinä tapahtui, nyt en. Kuitenkin heräsin sellaisesta nipusta ahdistuneena, olin jännittyneenä koko ihminen kuin viulunkieli sängyssä. Pikkuhetki meni, sitten vedin henkeä ja syvään ja rentoutin itseni. Huh! Se olikin unta. Se uni liittyi siis tuollaiseen taas jotenkin. Aiemminhan yksi yö näin unta siitä että sain sen sähköiskun minkä voimasta kouristelin ja kuolin. Tämä meni samanlailla, unessa jo tapahtui jotain minkä voimasta menin tuollaiseen pakettiin ja liki kramppiin, ja sitten herään ja olen sellaisessa tilassa. Kamala tunne.
Mietin noita unia. Nyt kun en ole juonut, olen havainnut näkeväni paljon enemmän unia kuin ennen. Ahdistuskohtauksia on ennenkin ollut, nukkumaan mennessä tulee joskus niitä että sydän rupeaa hakkaan ja tunnistan sen adistukseksi. Öisin olen ennenkn joskus herännyt mitä mielenkiintoisimmin, eli juuri tuollain jännittyneenä ja pitää oikein vetää henkeä syvään että se kramppitilan tuntuinen katoaa. Ehkä olen aina nähnyt tällaisia outoja unia, en vaan muista niitä? Kamalia ne ovat joka tapauksessa.
Moikka “Jilla”!
Hyvä kuulla,ettet ole tarttunut pulloon mielialakuohuista huolimatta. Näköjään onnistuin saamaan oivallisen sotkun aikaan. Pöh! Yritänpä oikein muistiinpanojen kanssa saada selvennettyä-kommentit heijastavat vain omia kokemuksiani ja mielipiteitäni.Eivät ole välttämättä yleispäteviä eivätkä ehkä oikeitakaan.
-Raittius.Mielestäni teillä on täysin eri lähtökohdat juomattomuutenne suhteen. Alkoholisti ei voi “suunnitella” raittiutta aikataulun mukaan.Kuten jouduit toteamaan. Juomatauon kyllä saa aikaiseksi-joksikin aikaa. Tavoitteet ovat valovuosia toisistaan. Raittius vaatii asennemuutosta,juomatauko käytöksen ja tottumusten väliaikaista korjausta. Useimmiten vain jää väliaikaiseksi. - Päätös. Entisessä elämässäni tein kymmeniä ellen satoja kertoja juuri sen virheen,että “päätin” lopettaa.Teinkin aina projektimaisen suunnitelman jolla sain melkein aina viikkoja tai kuukausiakin kestävän juomatauon aikaan. Raittiutta sensijaan en.Raittiuden saavuttaminen ei ole pelkästään rationaalinen,järkiperäinen asia.Päinvastoin. - Raaka totuus. Alkoholistille kohtuukäyttö ei ole mahdollista. Jos menneisyydessä on ylittänyt pisteen,joka on ohjelmoinut alkoholismin sisällemme,siitä ei enää ole paluuta (alk.-kirjallisuudessa “Point of No Return”).Toivottavasti tuli oikein. Ensimmäinen lasi laukaisee kierremekanismin sataprosenttisella varmuudella.
Siksi " " saattaa minua elämäni loppuun. - Uskon ja toivon maailma. Olen oppinut tietynlaista nöyryyttä alkoholin suhteen.En voi juoda ja sillä selvä. Täysin rehellisesti sanoen en tunne (enää) menettäneeni mitään. Alkuaika on hankalinta.Kestää,ennenkuin fysiikka ja psyyke ovat ohjelmoituneet ulos aineesta. Uskon kuitenkin tähänastisen menestykseni perusteella vahvasti,että voin jatkaa nykyistä linjaani.Teen sen,mitä pystyn.Päivä kerrallaan.Oleellinen komponentti on yhteys päihdeneuvontaan (kävin perjantaina).Myös ilman pakottavaa syytä. - “Suhde-expertti” andante . Herran pieksut sentään! Tarkoitukseni ei todellakaan ollut sekaantua kenenkään privejuttuihin.Näyttää vain niin ilmiselvältä yhteisriippuvuuskuviolta,että päätin mainita.Sinulla on “viinaisessa” talossa vaikein mahdollinen maasto edessäsi.Olet kuitenkin raivaamassa itsellesi “henkireikiä”.Hyvä. - Keskustelut. Minusta on kiva,että olet huippuavoimesti täällä mukana ! Mainitsit,että Sinulla on vaikeuksia henk.kohtaisissa keskusteluissa. Oletko harkinnut/kokeillut plinkin “kysymyksiä asiantuntijoille”-palstaa? Lisäksi mieleeni tulee pari lähes ammattitason (tai ovatkin) plinkkiläistä,joihin kannattaisi ottaa yhteyttä toisiin ketjuihin.Plokkaan paikat ylös ja pistän Sulle tähän-jos haluat.
Hei andante! Tänään on tasaisempi päivä ja ihmettelen mistä edes pillastuin onneksi olo meni yön yli nukuttuani ohi ja nyt tuntuu että järkikin toimii taas hieman paremmin. Vastaan siihen mitä nyt tulee mieleen, katsotaan jos myöhemmin tulee lisää ajatuksia!
Yhteisriippuvuus. Tuo on kyllä aivan totta. Me ollaan mukavasti yhdessä opeteltu juomaan ja yhteinen harrastushan se ihan täysin on ollut. Aina juotiin yhdessä jos juotiin ja siksi kai hämmästyin kun tuo rupesi yksin ottamaan. Mies ei juo kuten minä (siis överitasolta), mutta väittäisin että ihan “selvillä vesillä” hän ei todellakaan ole myöskään. Sinällään tässä on kaksi ongelmaa… Ongelma numero uno on se, että mies ei halua lopettaa juomista eikä koe sitä tarpeelliseksi. Hän muuten päätti taas että ei ensi viikonloppuna juo. Näinhän se menee ja tunnistan aIvan täysin tuon, olen itse tehnyt ihan samaa. Tosin tajusin jo kauan aikaa sitten että minulla on ongelma, lähdin suhtautuun siihen vaan ensin hieman väärältä suunnalta. Mies taas ei koe itsellään olevan ongelmaa, joten hän ei ole suunnitellut ikinä täysraittiutta. Voisinkin melkein sanoa että lehmät lentää ennenkuin hän niin tekisi. Toisaalta, ei hänen tarvitse kokonaan lopettaakaan, mikäs siinä jos onnistuu vähentään. Sen näkee ajan kanssa.
Mutta, sitten tulee se ongelma nro 2, eli kotoamme tulee toisinaan löytymään sitä alkoholia. Jos mies haluaa ostaa saunakaljaa tai pyytää kavereitaan kylään ja ottavat… Niin en oikein voi kieltääkään? Kun en oikeastaan haluakaan. Mutta siinähän se sitten onkin, että talomme tulisi olla alkoholiton, kavereita ei voi kutsua kaljalle jos olen kotona jne. Hankalaa. Siis ymmärrän, että se olisi helpointa minulle, mutta kun en todella haluaisi sitä “minä en juo, joten et juo sinäkään, eikä juo kukaan muukaan täällä”. Toisaalta olisiko siitä haittaa vaikka aluksi tiukka olisinkin asian suhteen?
kiinnostaa myös kaikki tuki, eli jos on antaa vinkkejä ketjuista niin anna tulla kysymyksiä palstaa en olekaan oikein edes noteerannut. Kiitos vinkistä, kiidän katsomaan!
Mun miehellä ei ole mitään ongelmaa juomisen kanssa. Olenkin siitä onnekkaassa tilanteessa, että hän on nyt pidempään muuten vain juomatta, myös koska on alkanut kuntoilemaan ja syömään terveellisesti niin ei halua siihen juomisella mennä sotkemaan. Mutta (ja nyt jo päästään pointtiin, hyvä minä!) välillä on jutellut että ottaisiko kuitenkin pari kaljaa esimerkiksi. Hän pohtii ääneen ja minä sitten sanon, miltä minusta tuntuu. Eli jos tunnen olevani tarpeeksi vahvoilla, sanon että ota vain. Jos mulla on heikompi olo, voin keksiä jotain tekemistä ja lähteä pois kotoa, tai hän voi lähteä vaikka kavereille, tai jättää sitten ottamatta. Kuulostaa helpolta, eikö vain? Jos sinulla on vaikka sellainen olo, että alkuun vaatisi vähän enemmän täysalkotonta ympäristöä, eikö siitä voisi sopia? Että katsotaan vaikka muutaman kuukauden päästä tilannetta uudelleen. Onhan sitä paikkoja, ettei tarvitse toisen nenän alla juoda jos se häiritsee? Vai?
Olet oikeassa iiris! Olin juuri tulossa kirjoittaan uudesta asiasta mutta tuohan sopii hyvin aiheeseen.
Nimittäin. Minä olen kauhean kiltti ihminen ja sellainen, joka hakee hyväksyntää kaikilta. Haluan olla mieliksi kaikille. Uskoisinkin että siinä on osasyy siihen, miksi minun on niin vaikea ikäänkuin kieltää miehen juomista. Kun en haluaisi tehdä niin. Pelkään myös mitä muut ajattelevat jos saunakaljojakaan ei ole ja joku asian noteeraa. Ajatteleeko ne, että olen niin kamala pirttihirmu? Kiellän kaiken mieheltä? No enhän minä edes kieltäisi kaikkea ja toisekseen pyytäisin häntä vaan olemaan juomatta. Se vaan tuntuu omassa päässäni siltä kuin olisin KÄSKEMÄSSÄ häntä johonkin hirvittävän mullistavaan elämänmuutokseen ja asia saa aivan liian suuret mittasuhteet päässäni. Sitten ahdistun, että kun en minä voi enkä halua asetella mitään sääntöjä ja ehtoja. Tää on asia mitä minun täytyy opetella. Toisekseen, jos mies ei voi olla saunakaljoja ottamatta tai muuten ryyppäämättä jos sitä oikeasti pyydän, niin sekin varmaan keskustelun paikka? Ei silloin voi olla asia ihan hallinnassa?
Niin, ymmärrän kyllä. Jotenkin sun pitäis nyt saada valjastettua se mies siellä tukemaan sinun raittiuttasi. Tosiaan, jos hänellä ei ole alkoholiongelmaa niin tuskinpa vaan on se sitten mikään ongelma olla juomattakin jos niin pyydetään. Mä ajattelen ainakin omalla kohdallani sen niin, että mies on nähnyt tämän ongelman, näkee että asia tuottaa mulle tuskaa ja vaikeuksia. Se haluaa mua auttaa ja tukea tässä niinkuin muissakin asioissa. Minä tunnen itseni pieneksi ja heikoksi ja pyydän apua, en pirttihirmuksi joka kieltää juomasta. Toki jos meille tulisi vieraita saunaan, olisi tilanne vähän eri, se kun vaatii tilanteena jonkinasteista “emännöintiä”. Tärkeintä on minulle kuitenkin se, että mua varotetaan etukäteen. Pystyn valmistautumaan tilanteeseen ja reagoimaan vaadittavalla tavalla. Jos se vaatii tilanteesta poistumista, sitten se vaatii. Eli voisiko sitä nyt ainakin olettaa että saisi jonkun ennakkovaroituksen?
Juuri näin Iiris. Hyvä pointti muuten tuo varoittaminen, jos joku on tulossa kylään ja ajatuksena ottaa edes se yksi, niin kyllähän minä sen tietooni saan ajoissa jolloin asia on helpompi. Toisaalta olen myös sen verran ittepäinen tapaus, että kun lyön heti tiskiin tiedon että en juo, niin en kyllä todellakaan juo. Olen siis tehnyt tuon ennenkin ja tiedän, että jos olen sanonut että en jotain tee ja vaikka siihen kuinka usutettaisiin, ja sillon varsinkin, niin en todellakaan rupee sitä tekeen uhallakaan joten vaikka juonahimoa hetkellisesti tulisi, kuvittelisin sen olevan helpompaa kuitenkin. Siis ja nimenomaan ne tilanteet kun siinä on vieraita paikalla, kyllähän minä päätöksistäni sortunut olen yksinäni tai pelkän mieheni edessä. Vierastilanteet uskoisin silti helpommaksi, eritoten kun niistä kyllä tietää etukäteen.
Ja nyt minun täytyy kääntää se ajatus kieltämisestä, vaatimisesta ja kahlitsemisesta siihen, että ei mieheltä juomisen kieltäminen (hah! Taas laitoin kieltäminen huomaatteko! Jätän tahallani sen noin) ole mitään kaulin kädessä justiinana heilumista vaan aivan normaalia tuen pyytämistä minulle hankalassa asiassa. Juuri noinhan se oikeasti on miten kirjoitit että teilläkin menee.
Tämä on todella aihe mitä minun on opeteltava, olen oikeasti todella surkea siinä kun yritän pyytää jotakuta tekeen jotain minun vuokseni. En osaa suhtautua siihen terveellä tavalla.
Yksi asia vielä, tärkeä mielestäni. En meinannut uskaltaa kirjoittaa mutta laitan tämän nyt vaan silti vaikka olo tuntuu jotenkin kurjalta ja epäröivältä. Tämä aihe on siis minulle hieman hankala.
Eli. Yksi voimakkaasti tähän vaikuttava asia lienee myös se, että pelkään. Pelkään sitä, että mitä jos mies ei ihan oikeasti pystykään olemaan juomatta? Voisiko se olla jo niin juoppo? En tiedä, mutta pelkään tilannetta. Olisi paljon helpompaa olla tämänkin takia “vaatimatta” mitään, ummistaisi samalla näpsäkästi silmät asialta. Oikeasti minua pelottaa että kun pyydän häneltä tukea, mikä tässä tilanteessa tarkoittaa sitä että hän ei joisi kotona, niin entä jos taas juo. Mitä hemmettiä sitten tapahtuu? Pelottaa asia siksi, että mies ei todellakaan pidä juomistaan ongelmana ja tiedän, että jos se ongelma olisikin, hän ei siltikään sisäistäisi asiaa. Ja kaikki ne tiedetään, että alkoholin viemälle ihmiselle on mahdotonta saada meneen jakeluun asiaa, että hän juo liikaa ja että hänellä voisi olla ongelma. Ainahan voi yrittää, mutta kyllä se itse pitää lopulta oivaltaa.
Ja miksi sitten pelkään edes tällaista? Onko mieheni oikeasti alkoholisti jo nyt, kun minulle kumpuaa kokoajan tällaisia ajatuksia? Ja ajatus siitä että hänen juomatta jättäminen olisi jokin suurtakin suurempi tapahtuma? Miksi niin olisi jos ongelmaa ei ole? Nyt en tiedä enää itsekään. Sen tiedän, että meidän täytyy yrittää pitää juttutuokio jos toinenkin. Aihe on äärettömän vaikea, mutta pakko kerätä rohkeus.
Niin tai näin, sinun tärkein tehtäväsi on pitää itsestäsi huolta. Helposti - ihan törkeän helposti! - fokus siirtyy johonkin muuhun. Minä ainakin rupesin heti voituani vähän paremmin huolehtimaan muista ihmisistä ja kun niin kävi, ote omasta hyvinvoinnistani herpaantui.
Tähänkin pätee vanha kunnon ‘happinaamariteoria’ - ensin maski itselle, sitten vasta toisille.
No siinähän se lukee sitten oikein naamani edessä. Se seuraava murhe. Huomaan jo nyt, että alan huolehtimaan mieheni asiasta sen sijaan että muistaisin huolehtia ensisijaisesti itsestäni. Tuossa mietin asioita jo ihan hyvinkin huolellisesti, että millaista keskusteluapua minä sitten miehelleni voisin antaa, mitä tukea, miten auttaa, jos hän huomaakin ettei voisi olla juomatta. Hauska että nyt menee selvästi niin, että alan pohtiin jotain asiaa ja olen aikeissa tulla kirjoittaan siitä tänne ja kas, se on täällä minulle juuri sanottu taidan olla aika läpinäkyvä tietyissä asioissa, siis edellisistä kirjoituksista taitaa näkyä mitä voisi tapahtua ja oivallan sen itsekin, mutta niin tekin ja se jos mikä on hienoa! Auttaa tässä asiassa paljon.
Uusia opeteltavia asioita on aivan ensimmäisenä se, että hoidan itseäni, opin keskittymään omaan tilaani ja elämääni. Miten voin edes auttaa ketään muuta, jos en itse ole kunnossa? Nyt täytyy oppia kuunteleen vain itseään näissä asioissa. Toinen asia on se liiallinen muiden miellyttämisen halu. Näissäpä sitä on pureskeltavaa hetkeksi
On valtavan hyvä juttu, jos koet noin, etkä koe sitä asioihisi puuttumisena. Palstalla on eri vaiheessa olevaa raittiuden kokemusta melkoinen määrä ja loppujen lopuksi (niin yksilöitä kuin olemmekin) meillä kaikilla on usein samat kompastuskivet
Ehdottonasti koen sen nimenomaan hyvällä! Nimittäin välillä voi hyvinkin olla asioita mitä joku muu voisi nähdä selvästi, mutta en itse huomaisi mitään. Voi miten kiitollinen olen jos silloin asiasta joku sanoo! Juuri noin kun sinäkin tulit kertomaan siitä, että nyt pitää muistaa itsensäkin. Sitäkään ei välttämättä muuten aina tajuaisi itse ja sitten jäis sekin kokonaan huomaamatta ja toisi turhia kompastuskiviä matkalle.
Se on väliin hankalaa puuttua muiden asioihin, tiedän varsin hyvin itse. Toisaalta jos on sanottavaa ja on huomaavinaan jotain, niin täytyy ehkä itsekin avata vaan suunsa? Joku voi toki hermostuakin, mutta varmasti moni voi olla kuten minä, eli kiitollinen asiasta. Olisipa sitten ainakin sanottu eikä tarvitsisi jossitella myöhemmin
Raittiina ja jos ei reippaana, niin ainakin ilman krapuloita uuteen viikkoon. Ei hassumpaa rahajutut meinaa hieman stressata, niiden kannalta on ollut vähän hankalaa aikaa. No sen sijasta että saisin stressin ja ahdistuksen kasvaan, koitan tehdä asian hyväksi jotain konkreettista. Konkreettista on tietenkin myös se, että en onneksi halua tänäänkään juoda. Ei sekään mikään ilmainen harrastus ole.
Vahvaa luonnetta nimittäin.
minulle saa kertoa suoraan ja mielipiteitä kertoa ihan rohkeasti joten älä ujostele jos jaksat avata asiaa hieman lisää. Siis kun nyt en oikein päässyt viestiisi jostain syystä kiinni. Puhuit omista vihollisista ja ymmärsinkin sitä asiaa, mutta mitä sinulla oli ajatuksena parisuhdettani koskien? Siis nyt minulle jäi sellainen ajatus että olisiko sinun mielestäsi järkevintä että ottaisin väliä mieheeni tai eroaisimme tai…? Kysyn ihan siis vain siksi, että viesti ei kokonaisuudessaan auennut minulle 
anteeksi, en tiedä miksi niin, mutta minulla on nyt hankaluuksia ymmärtää lukemisiani 
Joten on pakko tarkennella, kun en halua ymmärtää väärin mitään.
" saattaa minua elämäni loppuun.
onneksi olo meni yön yli nukuttuani ohi ja nyt tuntuu että järkikin toimii taas hieman paremmin. Vastaan siihen mitä nyt tulee mieleen, katsotaan jos myöhemmin tulee lisää ajatuksia!
taidan olla aika läpinäkyvä tietyissä asioissa, siis edellisistä kirjoituksista taitaa näkyä mitä voisi tapahtua ja oivallan sen itsekin, mutta niin tekin ja se jos mikä on hienoa! Auttaa tässä asiassa paljon.
