Jilla palaa remmiin..

Täällä ollaan taas, aiemminkin on tullut kirjoteltua. Kauhistuin kun huomasin että olen pyöritellyt samoja asioita jo viisi vuotta sitten :exclamation: miten siitä voi olla niin kauan ja ennenkaikkea miten voinkaan olla samassa tilanteessa edelleen?

Poissa on siis oltu mutta ajatuksissa paikka on ollut ja väliin luettuakin tullut. On mennyt paremmin ja huonommin, yllättäen enemmän tietenkin huonommin. Välissä kävin aa:ssakin mutta enpäs oikein tiedä mitä paikasta ajattelen. Sinne meno oli silloin nuorempana hyvin hankalaa, nyt meni vähän paremmin vaikka meinasinkin paeta vielä viime metreillä. Täytyy jatkaa ajatuksia paikan suhteen ja miettiä menenkö vielä. En kokenut mieleiseksi mutta en tiedä eikö aika vain ollut kypsä. Toisaalta olen hidas lämpeneenkin moisille että ehkä vaan kannattaisi käydä kurkkaamassa uudelleenkin.

Minua ei varmaan muisteta joten pientä tiivistelmää. Ikää on siellä kutakuinkin 30v hujakoilla ja naispuolinen ihminen. Miestä en ole vielä onnistunut juomaan, vaikka vuosia sitten yritys kovaa olikin. No kävipä niin että on alkanut tuollekin maistumaan enemmän, tosin touhu on edelleen järkevämpää kuin minulla. Yhdessä tässä nyt on asiaa mietitty, minun kun pitää jälleen lopettaa, hänen taas lähinnä rajoittaa ainakin nyt näyttää siltä. Viinaa on siis mennyt, kiitettävän paljon, ja viikollakin täytyy toisinaan tölkkiä kitata. Viikonloppuisin juominen on vaihtunut järkevämmäksi jos kokonaisuutta miettii, mutta enpäs sanoisi ehkä järkeväksi sitäkään että kerralla kulauttaa 8-12 kaljaa ihan helposti. Aiemmin toki meni sama satsi väliin molempina päivinä ja villeinä vuosina vielä joka viikonloppu kapakkaan sekoileen, niistä on nyt päästy jo vähän edes parempaan. Toisaalta sitten huomaan kuinka juominen on muuttanut muotoaan. Ei siis juoda juhliakseen vaan ihan muuten vaan, kun niin nyt on sattumoisin totuttu tekeen eikä ilmankaan osaa olla. Perjantain ryyppyä ruvetaan petaan jo aamusta alkaen.

Aloin pitään päiväkirjaa minne kirjoitin noista petaamista. Metkaa huomata kun asiaa kirjoittaa että mitä kaikkea sitä tekeekin ja ajattelee juomista suunnitellessa. Kirjoittaminen tuntuu auttavan ja selkeyttävän ajatuksiani ja toivottavasti se auttaa myös hieman näkemään tulevia vaaranpaikkoja. Listasin myös selkeästi sekä hyviä että huonoja puolia ja krapulan kourissa on tullut kirjattua myös niitä tuntemuksia. Otin tueksi myös valokuvan itsestäni päiväkirjaan kamalassa kanuunassa, kuva on niin kauhea että vähemmästäkin tulee oksennus :mrgreen: hölmöä ehkä, mutta tykkään tuota kirjoittaa ja en usko että näistä mistään haittaakaan voi olla.

tänään en juo mutta eipä tapana sunnuntaisin olekaan. Tämä on toinen päivä juomatta tällä erää. Mahdollista karikkoa nähtävissä keskiviikkona ja siitä eteenpäin lopun viikkoa, joten tarkkana ollaan. Aiemmasta poiketen pidän nyt asiaa mielessä heti enkä vasta sitten kun pullo jo siintää mielessä. Alkuviikosta oletan jo asiaa oppineena hyvää, krapula ja ahdistus on silloin poissa. Siinä vaan piilee se vaara että asia unohtuu ja kohta löytää itsensä alkoa miettimästä. Pidetään siis ajatuksissa ja päiväkirjaan olen sitoutunut nyt kirjoittaan. Kirjoitin sinne myös itselleni pitkän kirjeen minkä olen velvollinen lukeen aina jos viinahammasta alkaa kolottamaan.

Noin nytpä tuli kirjotettua.olen hieman vältellyt paluuta, ajatellut kai että noloa taas palailla tänne samanlaisissa asioissa aina vaan. Olkaa kilttejä älkääkä teilatko. Pääasia on kai että yritys jatkuu :question:

Omasta puolestani, lämpimästi tervetuloa takaisin Jilla! Aina parempi, jos ihmiset uskaltautuu jakamaan kokemuksiaan, vaikka ne eivät olisi aina välttämättä niin positiivisiakaan. Vertaistuessa meistä jokainen varmasti pyrkii antamaan voimaa ja toivoa jokaiselle tasapuoleisesti.

Niinhän sitä monesti kuulee sanottavan: “Ettei se ihme ole, jos alkoholisti juo. Se on ihme, jos alkoholisti on juomatta.” Jatkakaamme siis taivallusta, rintarinnan. Tästä päivästähän tässä meillä jokaisella ensisijaisesti on kuitenkin kysymys.

Kiva kun tulit takaisin. :slight_smile:

Voi kiitos kaaleppinen, ihanaa kun kirjoitit minulle! Tämä tuntuu olevan nyt ahdistuksen kourissa vietetty päivä jolloin on suuri tarve kirjoittaa ja vaihtaa kokemuksia. Olen uutterasti kirjannut ajatuksiani päiväkirjaani, jokaikisen mikä vaan mieleeni tulee. Aiemminkin olen pitänyt päiväkirjaa, mutta jossain vaiheessa totesin kirjoitukseni ihan pöllöiksi ja päätin heittää koko päiväkirjan mäjelle. Ihan oikeita tuntemuksia siellä oli, mutta tokihan niitä pöllöinä piti kun juoda piti samalla. Häiritsi kai sitten moiset kirjoitukset.

Kyllä tuntee itsensä hölmöläiseksi kun kaikkea tässä taas ajattelee läpi. Olen lukenut viikonlopun aikana varmaan tuhansittain näitä viestejä täältä. Väliin pääsee tahattomia tirskahduksia kun löydän niin läheltä liippaavia kirjotuksia. Siis niitä kertomuksia miten onkin keksinyt yhtäkkiä juoda tai mitä typerää on tullut tehtyä. Oikeestihan niissä ei ole mitään hauskaa, mutta jotenkin se tirskauttaa silti, ne on niin samanlaisia juttuja kuin itsellä. Ajatella miten meillä kaikilla ne kuviot menee niin samanlailla ja ihan samanlaisia itsensä huijaamisia tuntuu olevan kaikilla. Se on muuten uskomatonta, tuo itsensä huijaaminen. Toiseen ketjuun juuri kirjoitinkin siitä miten sain itseni juomaan myös arkena. Homma meni kuten lapsena karkkipäivän kanssa. Jos karkkipäivä oli sunnuntai ehdotin äidille maanantaina että voimmeko siirtää karkkipäivän jatkossa tiistaille. Sain namuset aiemmin :mrgreen: tuota ovat kai muutkin tehneet. Nyt ei ole karkkipäiviä, mutta viinapäiviä on ja se on hirvittävän hyvä idea vaihtaa juomapäivä vaikka keskiviikolle. Juon silloin niin ei tarvitse juoda viikonloppuna! Harmi että äiti ei ole viinapäivää vahtimassa joten kuten arvata saattaa, alkoi viinapäivä oleen sekä keskiviikkona että perjantaina. Paitsi jos taisteli ja oli oikein sankari kun oli sankarimaisesti ollut koko arkiviikon juomatta niin siinähän sitä vasta syytä olikin palkita itsensä viinalla perjantaina :mrgreen: ovelaa, palkita itsensä juomattomuudesta juomalla :unamused:

Tänään minusta tuntuu siltä että on ihanaa kun ei tarvitse juoda. Aina kun ajattelen asiaa minut valtaa mieletön helpotuksen tunne. Kuinka te muut olette miettineet näitä asioita? Aiemmin olen helposti jäänyt rypemään pohjamutiin ja huonoihin fiiliksiini. Tunnistan samaa itsessäni myös nyt, mutta koitan kääntää asiaa toisille urille. Koitan ajatella raittiutta juoppouden sijaan vaikka tosiasiat tietenkin pidetään samalla mielessä. Vaan tuntuisi helpottavammalta ajatella ennemmin hieman eri kantilta. Tänäänkään minun ei ole tarvinnut ottaa viinaa eikä eilenkään. Huomennakaan ei tarvitse, mutta sitä mietin lisää vasta huomenna. Pöllöileenkin on keritty mutta koska tehtyä ei saa tekemättömäksi niin fiksumpaa kai olla märehtimättä liikoja. Tunnistan ahdistuksen yhdeksi tunteeksi mihin juon, joten miksi hankkisin itselleni kokoajan lisää ahdistusta vanhoja miettimällä, kun voin sen sijasta keskittyä tulevaan parempaan aikaan ja siihen että tämäkin päivä on jo yksi osa tätä tulevaa.

^Tuossa on juuri yksi avain raittiiseen päivään. Joku on joskus todennut, että kun alkoholisti raitistuu, hänen kannattaa alkaa tekemään asioita juuri päinvastoin kuin aikaisemmin, niin sitten menee suurinpiirtein kohdalleen.

Omalla kohdallani tarvitsin menneen elämäni purkamisen atomeiksi, jotta saan tänään kuljettaa noita tapahtumia repussani taakan sijaan voimavarana.

Kiitos taas sinulle, kaaleppi. Tuo oman elämän atomeiksi purkaminen ei kuulosta lainkaan hassummalta sekään. Olenkin päiväkirjaani ajatellut tuollaistakin, sinne nyt ainakin alkuun. Olen vähän huono puhumaan asioistani muuten, paitsi kännissä tietenkin. Perjantaina muuten tuhdissa humalassa selitin kuinka pitää lopettaa juominen ja avauduin asiasta oikein pitkän kaavan kautta kuin jossain terapiassa konsanaan. Kännissä kuin käki tietenkin ja lisää samalla naukkaillen. Melko koomista… Mutta niin, päiväkirjani muodossa aion miettiä elämääni nyt enemmänkin, katsoen samalla mitä se itselleni selvittää. Kyllä tässäkin elämässä miettimistä ja purkamista riittää.

Vaikka olen kauhean onnellinen tällä hetkellä siitä etten ole juonut eilen enkä tänään, enkä koe tällä hetkellä tarvetta juoda esim huomennakaan, on oloni silti hieman pelonsekainen. Pelkään tulevaa viikkoa ja erityisesti viikonloppua. Niin ja niistä jos selviää niin seuraavan viikon alkua, että en keksisi palkita itseäni siitä että olen ollut juomatta. Luultavasti ei pitäisi nyt kiirehtiä asioiden edelle vaan kulkea polkua edelleen päivä kerrallaan. Katselin äsken ulkona kävellessäni luontoa ja jälleen tuli hyvä ja rauhallinen olo kuitenkin. Ihanaa vain kuljeskella ja katsella ympärilleen, nauttien luonnon rauhasta ja kauneudesta. Samalla mietin kuinka ihanaa sitäkin on ylipäätään kohdata selvinpäin. Myös kauniita aamuja, kun voi kahvikupin kanssa istua rauhassa ja hyväoloisena.

Olen myös jo kauan suunnitellut tekemiseni juomisen mukaan joko tiedostamattani tai tietoisesti. En ole ikuisuuteen tehnyt suunnitelmia lauantaille enkä sunnuntaille ainakaan aamulle. Jos minua kysytään jonnekin ajoissa, en koskaan lupaudu, koska epäilen olevani krapulassa kuitenkin. Menen sitten vasta jos oikeasti voin. Sunnuntaisin olen yleensä parempikuntoinen kun tuppaa dokaus keskittyyn perjantaille, mutta krapuloiden rankkuuden takia olen vähän puolikunnossa silloinkin. Kyllähän ihmiset sen huomaa, etten ole ihan kunnossa, mutta ainahan voi olla migreenin jälkitila, flunssa, huonosti nukuttu yö ja mitä milloinkin. Menoja voi myös perua em syiden takia sujuvasti. Kuinkahan moni tuttu tajuaa sen mistä oikeesti kiikastaa? Perun menoja yleensä vain viikonlopulta, jos niitä sopiin olen erehtynyt. Luulisi jollain soivan kellot. Kukaan ei kyllä suoraan ole kysynyt vielä.

Naurettavaa on myös se, että en kerro kavereille koska olen juonut. Jos vaikka lauantain menoista tulee puhetta niin voin sujuvasti kertoa kuinka ollut kiireinen päivä ja olen ollut missä milloinkin. Oikeasti olen maannut sohvalla krapulassa enkä ole käynyt jääkaappia pidemmällä. Naurettavaa touhua, voisin ihan hyvin sanoa edes olleeni vain kotona, mutta olen keksinyt outoja menoja kerrottavaksi kai siksi, ettei kukaan huomaisi ongelmiani.

Olen kyllästynyt siihen miten paljon elämästäni menee aikaa juomisen haittoihin. Krapulat ovat nykyään kovia ja pitkiä, puolet viikosta menee joko kännissä tai krapulassa ja loput puolet tuntuukin sitten menevän juomisen suunnitteluun tai masentuneessa olossa kierimiseen. Harvoinpa nykyään oloani olen kovinkaan energiseksi ja ehoksi tuntenut. Jos niin onkin käynyt, on sekin pitänyt kruunata korkkaamalla, miten hieno idea.

Pelonsekaisista tunnelmista huolimatta odotan toiveikkaana ja innokkaana raittiutta. Tai mitä minä odotan, sehän on täällä jo! Tuokin minun pitää oppia sisäistään. Jälleen pysyä tässä hetkessä, tässä päivässä, olla onnellinen juuri tästä hetkestä eikä jälleen harppoa ajatuksissa kovin pitkälle. Eikä luoda mitään kummallisia odotuksia ja ihmeitä, olla vaan kiitollinen ja onnellinen siitä että kaikesta vieläkin päällä vellaavasta krapulasta huolimatta olen pääasiassa hyvillä mielin toisessa raittiissa päivässäni.

Hetki kerrallaan. Meillä on koko elämä aikaa korjata suuntia.

Päivä kerrallaa kaikki on vaan helpompi kohdata. Siinä yhden päivän matkallakin on taatusti haastetta yhden päivän verran.

Päivistä tulee viikkoja. Viikoista kuukausia. Kuukausista vuosia. Raittiudesta tapa elää. Edelleen myös minulla on tämä päivä ja tämän päivän raittius se tärkein. Kun tänään painan pään tyynyyn selvänä, ei aamulla tarvi herätä krapulassa. :slight_smile:

Ihan olet oikeassa kyllä. Mihin tässä kiire on, sen kun oppisi :slight_smile: eiköhän sekin sieltä löydy kun aikaa kuluu. Näin alussa sitä on intoa puhkumassa ja siihen tuntuu kuuluvan sekin että kiirehtii. Tavallaan kai haluaisin olla jo pidemmällä tämän matkani kanssa. Päivä kerrallaan, sillä päästään tuohon mistä juuri kirjoitit; päivistä tulee viikkoja ja niin edelleen. Tällä hetkellä viikonkin raittius tuntuisi niin uskomattomalta, mitenkään nyt menemättä asioiden edelle kuitenkaan. Onhan siitä aikaa taas aika kauan kun tuollainenkaan on toteutunut. Vanhassa päiväkirjassa oli merkintä missä kirjoitin kuinka uskomattomalta sinä lauantaina tuntuikaan olla ilman krapulaa täysissä voimissa. Ikävä kyllä siitä on ikuisuus mutta tilannehan on korjattavissa ja moisia lauantaita voin saada lisää, itsestäniän se on kiinni.

Olen tässä miettinyt uskaltaisinko pistäytyä lääkärillä kysymässä antabusta. Se ei varmasti tekisi huonoa että olisi pieni kävelykeppi tässä taipaleeni alussa. En tiedä miksi niin jännitän menoa, kuitenkaan en ole lääkärille ollut ikinä niin huono asioistani puhumaan. Ehkä tämä on toisaalta jo vähän vaikeampi aihe. Vai pelkäänkö nyt jotain muuta? En oikein tiedä itsekään. Mitä jos pelkään sitä että kuurin myötä en todella voi enää juoda. En osaa sanoa mitä jännitän, siinä pohtimista loppuillaksi.

Hyvää alkavaa päivää Jillan suunnalta kaikille! Hyvää raitista huomenta. Oletteko nukkuneet hyvin? Minä en meinannut saada unta, asiat pyörivät päässä kovaa vauhtia ja selasin plinkin sivustoa vielä myöhään illalla. Olen lomallani vielä muutaman päivän eli aikaa oli lukea kuitenkin kun herätystä ei ole kukonlalun aikaan.

Antabus on pyörinyt lähinnä mielessäni eniten. Kannattaisiko sen asian takia mennä suoraan a-klinikalle? Mistä saa parhaan avun? Olen täältä lukenut että joskus lääkärit vähättelevät ja suosittelevat kohtuukäyttöä. Se hieman pelottaa minua, en kaipaa puheita kohtuukäytöstä. Asia on nyt tuoreena mielessä ja jos joku moista puhuisi en uskoisi sitä ainakaan nyt, mutta juopon mieli on niin kiero. Pelkään että jos ongelmaani vähätellään keksin pian itsekin alkaa jossain välissä uskoa siihen että voisin juoda kohtuudella. Se on niin monet kerrat kokeiltu ja toimimattomaksi todettu kyllä, toivottavasti kukaan ei sitä vitsilläkään minulle ikinä suosittelisi.

Voiko aikaa varata sähköpostilla ensin onko kenelläkään kokemusta? Pelkään että kaunistelen asioitani romahtamisen pelossa. Mietin, jos kirjoittaisin sähköpostin ja pistäisin siihen asiat kuten ne oikeasti ovat. Tai voisinhan kirjoittaa ne paperillekin. Puhuessa sanat takertuvat helposti kurkkuun ja asiasta tuleekin kauniimpi mitä se todellisuudessa onkaan.

Asioiden kaunistelusta tuli mieleeni asia mistä meinasin jo yöllä kirjoittaa tänne. Minä olen kova valehtelemaan. Olen valehdellut jopa täällä plinkissä vuosia sitten, eikö olekin naurettavaa :blush: ketä minä siinä huijaan ja miks minun pitäis täällä valehdella. Tiedoksenne, että aion kirjoittaa tänne ainakin alkuun joka ikisenä päivänä. Jos en kirjoita, siihen on jokin syy (olen sortunut aina juomaan jos olen noIn tehnyt) en minä missään matkalla ole tai poissa tietokoneelta. Kerron kyllä etukäteen jos jonnekin lähden. Ette te tietenkään minua täällä vahdi, mutta kirjoitan tämän itseäni varten että en tulisi jauhamaan potaskaa. Nyt pelataan avoimin kortein ja opitaan entisistä virheistä. Rehellinen täytyy olla. Se että olot helpottaa ei ole mikään syy unohtaa tosiasioita ja tosiasioissa kiinni pysyminen on helpompaa, kun pitää asiaa esillä esimerkiksi tämän plinkin avulla. Siis kirjoitan tänne jatkossakin fiilikseni joka päivä, olkoot tämä sivu ikäänkuin toinen päiväkirjani.

Moi Jilla!

Mukavaa kun ilmestyit jakamaan kokemuksiasi! :smiley:

A-klinikka on varmasti hyvä paikka aloittaa. Siellä tuskin kukaan ehdottelee kohtuukäyttöä… :wink: Ajan saa helpoimmin soittamalla mutta kyllä sinne sähköpostitkin perille menevät. Antabusta suosittelen lämpimästi ainakin raittiuden alkutaipaleelle.

Minulle pisti tarinassasi silmään kohta, jossa kerroit, että miehellesi ajankohtaista on vähentäminen. Oletko ajatellut miten kestät tilannetta, jossa itse yrität lopettaa ja miehesi samaan aikaan harjoittelee kohtuukäyttöä (= juo kotonanne, sinun seurassasi jen.)?

Isosti tsemppiä alkuhaasteisiin, jokainen raitis päivä antaa lisävoimia onnistumiseen. :slight_smile:

Q

ps. Jos haluat lukea tarinani, niin se löytyy otsikolla “Mr. Q:n tarinaa”

Kiitos Q!

Olen miettinyt kyllä miehen tilannetta ja todennäköisesti se on minulle hankala paikka. Hän alkoi nyt juuri tosin puhumaan että olisi pidempään ilman. En tiedä, kuinka luja päätös se on, taitaa olla pidemmän keskustelun paikka meillä. Kyllä myönnän että huomattavasti helpompaa olisi lopettaa yhdessä tai ainakin niin että miehenikään ei nyt alussa joisi mitään. En voi oman isomman ongelmani vuoksi tietenkään määrätä häntä loppuiäkseen olemaan ilman. Täytyy katsoa miten tilanne etenee ja miten hän oivaltaa taipaleellaan asioitaan. Ei se hänenkään juominen mitään aivan normaalia ole.

Hieman itkuinen aamupäivä. Itku on jotenkin sekoitus onnea raittiista alusta ja toisaalta epätoivon tunteista. En tiedä, kumpi on voimakkaampi. Ehkä menevät tasoissa. Olen niin kiitollinen että olen täällä plinkissä taas ja että tunnen oloni varmemmaksi asiani suhteen kuin aiemmin. Halu raitistua tuntuu voimakkaammalta kuin ikinä, en halua enää tätä paskaa elämälleni. En kertakaikkiaan halua enää juoda!!! :smiling_imp:

Ajattelin laittaa tänään saunan päälle. Kutkuttavaa sillä en ole saunonut muistaakseni kahteen vuoteen ilman saunajuomisia. Tänään ajattelin kokeilla sitäkin. Taitaa olla tuttua, mutta en minäkään koskaan saunaa laita ilman että joisin. Kysymys laitetaanko sauna tänään? On oikeasti kysymys ostetaanko kaljaa tänään? Kyllä on kiero mieli :bulb: täälläkin on moni todennut että oikeastihan se sauna on ihan sivutekijä koko kuviossa eikä sinne asti aina kerkeäkään, siellä se yksinään kuumenee kun keskitytään niihin saunajuomiin. Onhan ne ansaittu, kerran on oikein saunapäivä :laughing: no tänään aion saunoa ihan veden voimalla kiitollisena siitä, että en tarvitse erityisiä saunajuomia ja kiitollisena siitä, että olen tänäänkin raitis ja elämä alkaa voittaan pikkuhiljaa. Nöyränä rämmitään eteenpäin ja pidetään ajatus kasassa kuitenkin, vaikka olotila alkaa oleenkin jo vakaampi.

Onko teillä muilla retkahduksenestosuunnitelmia? Löysin sellaisen retkahdus pdf:n tämän plinkin kautta ja olen lukenut sen kokonaan. Vaikutti hyvältä ja antoi uusia ajatuksia siitä miten pienestä ja huomaamattomastakin kaikki voi alkaa. Aihe, jota täytyy miettiä lisää.

Olipa ihan rentouttava kokemus tuo selvinpäin löylyttely :bulb: ihan voisi tavaksi ottaa. Muuten onkin niin ja näin olo, koska päätä särkee. Sitä on nyt särkenyt vähän lauantaista asti, jonkinlainen pidentynyt darra tässä on kyllä muutenkin ollut että ihmekös tuo sitten. Ehkä huominen tuo silläkin saralla parempaa tullessaan. Taidanpa alkaa heittäytyyn leffan maailmaan ja ajoissa petiinkin nukkumatin luokse. Vähän väsynyt olo, rauhakseen on tullut otettua ja asioita mietittyä ehkä hieman liiankin kanssa. Se on tämä alkuhuuma, haluaa kai kovalla tarmolla mietiskellä ja puida kaikenlaista mitä nyt päässä pyöriikin. Täytyy muistaa silti antaa sijaa muillekin ajatuksille ja edetä raittiutta se kuuluisa päivä kerrallaan :slight_smile:

Toivotan sinulle kaiken mahdollisen tsempin raittiuteen! Antabus on ihan ok apu. Itse kävin ihan yksityisellä lääkärillä hakemassa reseptin, ensin toki verikokeessa. Minulla se on tukenut hyvin raittiutta ja estänyt impulssiivisen hairahtamisen. Mitä enemmän aikaa olen viettänyt selvänä, sitä vähemmän alkoholia tekee mieli. Tuntuu että en tarvitse sitä mihinkään. Ja tätä pesäeroa haluan tehdä aina vaan suuremmaksi. Voimia ja muista, kun ajatukset menevät juomiseen, että ok olen tämän päivän raittiina, enempää ei tarvitse luvata. Ja sama päätös huomisaamuna tuleekin kuin itsestään :smiley:

Moi Jilla!

Minulla on retkahduksenestosuunitelma ihan paperille asti raapustettuna. :wink: Tämä siksi, että kun juomishimo iskee, niin kaikki järkevät ajatukset päättävät yhtäaikaisesti poistua aivoista. Siitä paperista voi sitten kerrata mitä asioista ajattelee silloin kun aivot eivät ole addiktion hallinnassa.

Minun suunnitelmastani löytyy mm seuraavaa:

  • Niiden kavereiden puhelinnumerot, joille voi ja PITÄÄ soittaa ennen ensimmäistä huikkaa
  • Lähde lenkille/salille/pelaamaan jotain/ajelulle/lasten kanssa ulos/minne vaan
  • Ala soittamaan pianoa
  • Ala soittamaan fonia
  • Juo Pepsi Maxia tai Vichyä, niin janon tunne häviää
  • Pohdi taas kerran juomisen hyödyt ja haitat; muista mihin kuntoon olet itsesi useasti juonut
  • Mieti mistä kaikesta jäät paitsi, jos taas alat juomaan
  • Mieti kannattaako hyvin alkanut raiuttius pilata hetkellisen himon takia
  • Mieti kuinka usein olet uskonut hallitsevasi kohtuukäytön ja montako kertaa se on oikeasti onnistunut

Eli mulla ideana on, että plänistä löytyy konkreettista tekemistä sekä sen lisäksi syy-seuraus -tyyppistä ajattelua. Olen yrittänyt tuota pläniä noudattaa ja ainakin toistaiseksi se on kohdallani toiminut hyvin. :smiley: Pahin juomahimo menee yleensä ohi noin tunnissa. Usein nopeamminkin kun saa ajatukset keskitettyä johonkin mielekkääseen tekemiseen.

Tsemppiä tähän päivään! :mrgreen:

Q

Q, listasi näyttää kovin samanlaiselta millaista olen omaksenikin pohtinut :slight_smile: niin meillä monilla taitaa olla samanlaiset ajatukset asioista ja yhtäläisyydet listoissamme. Kiitos kun laitoit omasi!

Hyvää raitista päivää kanssataivaltajat! Tänään on kaunis päivä ja ymmärsin että muutama edeltävä viikko on mennyt tiistaisinkin muutaman juoman parissa. Tänään se tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta ja olen iloinen, että tänään minun ei tarvitsekaan juoda kuten menneinä viikkoina. Olotila alkaa oleen parempi ja siinä yksi syy lisää miksi ei juomaan kannata ryhtyä :slight_smile:

…ja voin luvata, että se olotila vain jatkaa paranemistaan kun päihteettömät päivät lisääntyvät! :smiley:

Olen koonnut päiväkirjaani pikkuhiljaa pätkiä täältä keskustelujen viidakoista. Saako niitä laittaa tähän vaikka en muista enkä ole ottanut talteen kenen mikäkin kirjoitus on. jokaisessa on jokin itselle tärkeä oivallus tai asia, jonka koen tarpeelliseksi ja tueksi reitilläni. Siksi olen niitä kerännyt ja määrä tulee lisääntymään. Kaikkia en tänne tule kopioimaan olkaa huoleti, mutta nämä muutamat haluan jakaa kanssanne. Keräilen kaikkia kirjoituksia, on ne kirjoitettu humalassa, krapulassa, pohdintavaiheessa, raittiina onnellisena aamuna,ei ole väliä. Kunhan niissä on jotakin mikä puhuttelee juuri minua. Jokainen kappale on oma pätkänsä jonkun tekstistä. Jos näin ei saa foorumille lainalla pätkiä teksteistä ilman tietoa kenen ne on niin kertokaa ja poistan ne.

Tilanne on nyt kuitenkin se, että kotona on pullo viiniä. Ihan itse tänään ostettu. Vielä juomatta. Tuijotan pulloa ja mietin, että voiko tuo saatanan luoma litku oikeasti voittaa minut. Ihmisen. Kuinka kuollut neste voi voittaa elävän ihmisen aivot, hallita ajatuksiani, tahtoani ja koko kroppaani niin vahvasti, että olen täysin avuton. En oikein tiedä, miten tässä vittu tänään käy. Kaadanko viemäriin vai kurkkuun. Todella epätoivoinen olo. Miksi en vaan jättänyt menemättä alkoon?!? Viikko on kuitenkin mennyt hyvin ja olo on freesimpi kuin moneen moneen vuoteen. Palkitsenko itseni juomalla, koska olen ollut juomatta vai haenko nostoa tähän arkeen? En osaa vastata. Voi vitunvitunvittu. Olen kai jo päättänyt, että juon ja silti ajattelen, etten joisi. Ärsyttävän sekavia ajatuksia. En osaa nyt muuta sanoa.

Kyllä on ihanaa herätä pää kirkkaana:) Tänään en juo, pidän huolen tästä päivästä enkä mieti kaikkia tulevia päiviä. Kohta lenkille, kun ulkona on sade tauonnut hetkeksi.

Tämä kokonaan juomatta oleminen on helpompaa. Kannattaa kokeilla. Aluksi voi pelottaa, että kuinka se päätös pitää, kun ei se aikaisemminkaan ole pitänyt. Se pitää, kun sisäistää olevansa juoppo ja tunnustavansa sen. Minun ei sitä tarvinnut tunnustaa muille, kuin itselleni Toiset tarvitsevat “korkeampaa voimaa”. Kukin tyylillään. Siten pitää vielä ymmärtää, että juoppo ei voi juoda. Ja piste.

Minä saan voimaa myös siitä, että herään aamulla ilman mitään oloja tai morkkista. Ajatus kirkkaana kohti uutta päivää. Uni on ihan erinlaista, asioille ja tekemiselle tulee jokin merkitys, tunnemaailma syvenee, aikaa on muuhunkin kuin juomisen suunnitteluun, fyysinen kunto alkaa parantua puhumattakaan henkisestä kunnosta ja paljon muuta.

Tämä on se iso juttu minullekin, aiemmin aamut krapulassa täynnä itseinhoa, nyt näyttää naamakin 5 vuotta nuoremmalta. Näyttää meille naisille näkyä naamassa helpommin kuin miehillä tuo juominen , mutta näköjään palautuukin mukavasti. Olen ihan varma, että ihoni ja kasvoni ovat parantuneet, heleytyneet ja ainainen punoitus on poissa, ihanaa, aivan huippujuttu.

Täysin raittiina on ollut mukava olla. Vanha liikunnanhimo on palannut. Paino on pudonnut. Ulkonäkö on parantunut, kun turvotus on laskenut. Aikaa on yksinkertaisesti enemmän, kun on sekä juomiseen käytettyä aikaa, että krapulan kärsimiseen käytettyä aikaa vapaana.

Tiedätkö mikä minusta on parasta lopettamisessa ollut tähän asti. Joka aamu ajatus on vähän kirkkaampi, väsymys vähenee, turvotukset vähenee, paino laskee, joka aamu kun katsot peiliin huomaat, että ihosi on kirkkaampi, sinulla on aikaa enemmän, et ärsyynny päinvastoin, tunnet valtavaa iloa ja onnentunteita. Tiedätkö rakas ystävä, tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka.

Tosin myönnetään, että pientä kateutta tunsin, kun havainnoin iloista pienen pientä nousuhumalaa kanssaseurueessa. Ja taas muistutin ja muistutan itseäni, että se pieni iloinen nousu tai hiprakka ei ole minulle mikään juttu, vaan tahtoisin kuitenkin enemmän. Minun on parempi olla ilman kokonaan. Ja tuo kateuden hetki meni äkkiä ohi ja loppuillan tunsinkin pelkkää tyytyväisyyttä siitä, kun en juo.

Mökillä voi lomailla selvin päin. Saunomisesta, uimisesta, terassilla istumisesta, iltanuotiosta, ystävien seurasta, lautapeleistä etc. nauttii ja iloitsee ilman ahkeraa lasin kilistelyä tai tölkin sihauttelua. Minulla oli ihana ja raitis loma. Hyvää mieltä, hilpeyttä ja rentoutumista ilman morkkista, päänsärkyä, tylsää oloa, huolta juomien riittävyydestä jne. Sanoisinpa että yksi parhaista lomistani! Jotenkin olin paremmin läsnä ja jaksoin osallistua ja olla mukana touhuissa 100%. Jos päätä särki tai joku asia ärsytti, niin oli hyvä mieli, kun tiesi, että ei se ainakaan juopottelusta johdu. Ja ilman jatkuvaa morkkista ja huonoa omaatuntoa on kyllä kepeämpää elää.

Välillä tunne-elämä ailahtelee. Meidän tehtävämme on olla liiaksi reagoimatta, pelkästään rauhoittuen keskittyä pohtimaan sitä, mistä tunne-elämän heilahtelut saavat alkuaan. Kun näin tutkaillen selvittelemme tunteitamme, tulemma ennenpitkää havaitsemaan sen, että tunteemme tasoittuvat, tulevat käsiteltäviksi, eikä niitä enää ole mitään tarvetta alkaa päihteisiin pakenemaan. Sitä raittius yksinkertaisimmillaan on omalla kohdallani ollut, antaen todellakin kaiken. Jatkakaamme askellusta, päivän kerrallaan, rinnakkain. Tiedostaen sen, että me olemme alkoholisteja, jotka elävät yhden ryypyn päässä helvetinporteista. Kun tuon tiedostaa, tapahtuu ihmeellisiä asioita ja tarve juoda katoaa.

Kävin eilen urheilemassa ja kylläpä sen jälkeen oli maailman ja oman pääkopan asiat paikoillaan. Ihana olo! Hyväolohan tulee ihan tavallisista asioista: liikunta, sauna, hyvä ruoka, joku hauska ohjelma tv:stä ja sitten nukkumaan. Siinä oli eilisillan konsepti raskaan työpäivän jälkeen ja hyvin toimi.

On ihanaa aamuisin herätä, vaikkapa jouluna, ilman että päätä särkee ja hävettää. Risteilyllä on mukava mennä aamiaispöytään syömään eikä yökkäilemään. Ihanaa viettää kesäloma ilman kännejä ja krapuloita, on niinkuin päiviäkin olisi kesässä enemmän

Hyviä lainauksia! :wink:

Eiköhän täällä saa muiden tekstejä lainailla ilman virallisia viittauksia tekijään. Ainakin mun puolesta on ok niin kauan kun mun sepustuksia ei aleta mihinkään kirjaan painamaan. :mrgreen:

Q

Älähän nyt, sehän vasta olisikin kun kirjaan asti päästäis! Oltas julkkiksia kaikki :sunglasses: no, älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne kirjaani odotellessa :laughing:

Tänään oli hieman outo hetki illalla yllättäen. Tuli kaihoisa olo, vähän masentunut, en osaa selittää. Äkillinen alakulo. Juomaa ei tehnyt mieli, mutta kertasin silti ajatuksiani ihan varmuuden vuoksi. Kävin läpi asiat jotka olen päättänyt aina miettiä uudelleen jos juomahimo iskee. En nimittäin ollut varma, oliko pohjimmiltaan olossani juomahimosta kysymys. Miettimisen päälle tein kuntopiirin ja koko alakulo unohtui ja itseasiassa koko asia unohtui. Sen jälkeen asia palasi mieleen ja taisin oivaltaa mistä kiikasti: tänään on se tiistai ja kuten aiemmin kirjoitin, olen juonut jonkun aikaa pari aina tiistaisin ( ollaanhan silloin jo pitkällä viikossa hehe, että johan on ansaittukin ). Siinä kun asiaa ajattelin, tajusin että haikea ja kaihoisa olo johtui siitä että jotain puuttui. Illalta puuttuu juomat :bulb: oli jotenkin helpottavaa ymmärtää mistä oli kyse olossani, se tuli niin nopeasti puskan takaa.

No olo tuli ja meni, minä plikka se vaan kuntoilin :laughing: juomatta mennään siis tätäkin iltaa ja huomenna taas uusi päivä.

Ainiin. Mieheni kanssa jutellessamme hän tuli siihen tulokseen että on kiskonut alkoa liikaa hänkin. Aikoo olla juomatta ainakin toistaiseksi. En edes luo kuvitelmia mistään pidemmästä, menkööt hänkin päivä kerrallaan tai miten parhaaksi kokeekin. pääasia että hän on myös oivaltanut ainakin jotain ja matkaa rinnalla nyt, sen aikaa ja sillä tavalla miten itse parhaaksi kokee :slight_smile: