Joo, tai käsittääkseni juuri Zyban oli se joka alunperin kehitettiin mielialalääkkeeksi ja sivuvaikutuksena sitten huomattiin potilaiden lopettavan myös tupakoimisen. Champix on kehitetty mielestäni Zybanista pelkästään tupakan vieroitukseen, ja omaa ainakin huomattavasti vähemmän pönttöä sekoittavia ominaisuuksia. Zybania en uskaltautuisi ikipäivänä edes kokeilemaan, sen sijaan Champixia voin suositella ainakin kokeilemaan ( alkupakkauksen ostin minäkin ensin, jatkopakkaus vasta kun totesin lääkkeen soveltuvan).
Niin ja siis olihan minulla jotain näköharhoja jonkun aikaa, mutta sellaisia hyvin lieviä (tyylii näkökentässä vilahti joku), mutta en voi sanoa sen tuottavan minkäälaisia miellyttäviä pönttö sekaisin-asioita.
Niin muuten vaikka aikaisemmin mainostin, etten ole mitään pönttö sekaisin-lääkkeitä ikinä kokeillutkaan, niin unohtui sellainen pikkuseikka mainita, että olen kyllä toipunut huumeaddikti… Hups. Mutta siis lääkkeiden kanssa en ole ikinä pelannut, eikä Champixia voi mielestäni sellaiseen tarkoitukseen käyttää.
…Mutta toki jokainen reagoi näihinkin eri tavalla, tämä vain minun kokemukseni asiasta. Mitään miellyttävää pöhnää en tuosta lääkkeestä siis saa, ja oikein hyvä niin.
Mielestäni jos tupakoinnin lopettamiseen haluaa käyttää champixia tai zybania, niin kannattaisi hieman tutustua kyseisiin kemikaaleihin. Ja varmasti moni onkin perehtynyt edes hiukan…
Eli verenikliini —> fi.wikipedia.org/wiki/Varenikliini
Ja bubropioni —> fi.wikipedia.org/wiki/Bupropioni
Kyllä vain. Tuo varenikliinihän on siinä champixissa tuo vaikuttava aine. Vähän oli liioiteltu wikipediassa noita oireita. Katsoo mieluummin vaikka Terveyskirjaston määritelmää, siinä selvästi sanotaan yleisimmät haittavaikutukset, eli juurikin nuo pahoinvointi ja unihäiriöt ja sellaiset. Sitten erikseen mainitaan, että tupakoinnin lopettamisen sivuoireena voi esiintyä psyykkisiä häiriöitä, kuten masentuneisuutta, itsetuhoisuutta, jne. Ja todella kun lukee sivuoireiden yleisyyttä, niin psykkisiä häiröitä oli jotain tyyliin yksi tuhannesta. Ja sekin voidaan tosiaan mielestäni liittää enemmän tupakoinnin lopettamiseen kuin itse lääkkeeseen.
Mutta joo, itse lääkegurun kanssa on varmaan turha alkaa peistä vääntämään… :mrgreen:
Meinasin juuri kysästä, että mitä mieltä olet tästä—> "Varenikliini on nikotiini-asetyylikoliinireseptorin α4β2-alatyypin osittaisagonisti. Lisäksi se sitoutuu α3β4 ja heikosti α3β2- ja α6-alatyyppejä sisältäviin yksiköihin. On osoitettu, että varenikliini on α7 täysagonisti.[3]
Varenikliini on myös 5-HT3-reseptori agonisti. Tämä voi olla osallisena mielialaan vaikuttavissa sivuvaikutuksissa."
Mutta samapa tuo, tupakoinnin lopettaminen on aina loistava päätös!
Ps. Mutta tuo kyseinen kemikaali kun ei ole vaan ihan mikä tahansa mömmö, vaan useiden reseptorien osittaisesti tai kokonaisvaltaisesti salpaava.
Yli hilseen menee!
Niin. Mulla toimi, ja hyvä niin eikös juu. 
jos kyseisen lääkkeen vaikutukset ja sivuvaikutukset ovat siedettävissä, niin mikäli tuolla keinolla saa tuhottua nikotiiniriippuvuuden, niin mikäs sen parenpaa. Vielä parenpaa on jos kyseisen tropin pystyy lopettamaan siinä vaiheessa kun lekuri on näin kehoittanut. Ja jos vielä säästyy sen kummenmmilta viekkareilta, niin hommahan on ERITTÄIN HIENOSTI!
Kunhan se nikotiinituotteiden kulutus on se absoluuttinen 0… Ettei aleta luistaan päätöksistä. Sillon nostan hattua—> n.3vuoden nikotiinittomuuden jälkeen
Kiitosta vaan, hyvin se menee loppukin. Nikotiinitta nyt siis jotain pari kuukautta, en ole pitänyt tarkaa kirjaa kun loppu mikä loppu. Toivoisin jo lääkkeenkin loppuvan mutta syödään nyt kuuri loppuun kun lääkäri määrää. Itse asiassa nykyään on suunnattomia vaikeuksia muistaa ottaa lääkettä, unohdellut jo pari viikkoa silloin tällöin ottaa. Sen vuoksi epäilen lääkkeenkin lopettamisen olevan lapsellisen helppoa.
Minä tunnen kolme ihmistä, jotka lopettivat Zybanilla, yksi heistä lähestulkoon raitis, yksi silloin tällöin juova ja yksi oli viikonloppujuoppo. En tiedä välttivätkö kaksi viimeisintä alkoholinkäyttöä Zyban-kuurin aikaan, mutta kaikilla kolmella se tehosi. Ensimmäinen heistä on äitini, joka poltti noin 40 vuotta, lopettaa yritti varmaan satoja kertoja…nyt hän ollut kuusi vuotta polttamatta. Silloin kun äiti haki reseptin siihen, niin lääkäri oli kysellyt tarkkaan mielentiloja yms… Sitä ei kannata käyttää, jos on masennukseen taipuvainen, itsetuhoisuutta tosiaan kuulemma aiheutti. Ja oli ollut vaikuttamassa muutamiin itsemurhiinkin… Mutta tuntemilleni käyttäjille se ei tosiaan tehnyt mitään kummempia sivuoireita. Äitini vaikutti kyllä äreältä ja masentuneelta, mutta sellainen hän on aina keväisin muutenkin…
Minä kannatan lääkkeettömyyttä kaikessa, jos se vain suinkin on mahdollista. Tuo Allen Carrin kirja on mainio. Minä lopetin tupakoinnin huhtikuun 22. ja siitä lähtien olen ollut täysin savuton. Ja tämä oli ensimmäinen niinsanottu lopettamis"yritykseni"… (tupakointia takana 16 vuotta, monta vuotta meni aski päivässä, ryypätessä kolmekin). Kirjaa kannattaa aloittaa lukemaan ajatuksella: “Tämä mies haluaa auttaa minua! Hän ei halua ottaa elämästäni nautintoa pois, vaan täysin päinvastoin”. Ja kannattaa tosiaan lopettaa, ei yrittää vähentää, kaikkein höpsöintä on niinsanottu tupakkalakko…
Miä kun en ollut täyspäiväinen juoppo ja harventelin juomiskertojani ennen lopettamista, niin täytyy sanoa, että tupakoinnin aiheuttamat positiiviset muutokset ovat olleet elämässäni melkolailla alkoholinjuomisen lopettamisen tekemiä muutoksia suuremmat! Tai eihän niitä voi verrata, juomisen lopettaminen paransi henkistä elämää valtavasti (minä en kuulu niihin onnellisiin, jotka laihtuvat tosta vain, kun jättävät juomisen… 
), tupakoinnin lopettaminen on tuonut elämääni sellaisen asian, kuin hengittämisestä nauttimisen! En edes polttaessani itse tajunnut sitä, kuinka paljon se rajoittaa hengittämistä! Nyt pystyy vetämään henkeä oikein kunnolla, ihan keuhkojen täydeltä! Ja se tuntuu ihanalta!
Tsemppiä kaikille savustelun lopettajille, tapahtuu se keinolla millä hyvänsä! Jokainen polttamatta jätetty rööki on hyvä asia! 
Ikäviäkin sivuvaikutuksia olen huomannut: hyi kun ihmiset HAISEE! Eihän sitä ennen ymmärtänyt. Tupakan hajun vielä ymmärtää, mutta olen aivan hämmästynyt kuinka moni ihminen tuolla kaupungilla oikeasti haisee alkoholille! Ja vahvasti. Välillä alkaa ihan oksettaa, ja ihminen voi olla ulkoapäin ihan ei-pulsu. Tiedä häntä huomaako sen siksi, kun haistaa paremmin kun on lopettanut tupakoinnin vai siksi kun kiinnittää asiaan enemmän huomiota kun on lopettanut juomisen… Tulee vain sellainen olo, että kuinkahan yleinen mahtaakaan olla “piiloalkoholismi” tässä armaassa maassa…
Ihanan paljon herättänyt keskustelua, kiitos!! minä olen vähän jopa lääkepelkoinen mitä tulee tuon tyyppisiin lääkkeisiin, joten en ole kokenut niitä edes vaihtoehdoksi. Hyvä kuitenkin että niitä on olemassa, koska kuten edelläkin tuli ilmi on niistä monelle apua. Kyllä se tupakoinnin lopettamisessakin taitaa niin olla, että pääasia kun saa lopetettua, polku siihen on jokaisen oma valinta ja kaikki keinot sallittuja. Pääasia että lopettaa!
Itse koitan tätäkin mieleni kautta ja aiemmin olen huomannut, että se on sopivin keino minulle. Köhköh… Tupakoinhan edelleen, mutta parhaiten kaikista onnistunut siis kuitenkin. Taidan kokeilla samoja keinoja lisäksi kuin tässä raittiudessa eli alan kirjoittaan myös savuttomuudesta päiväkirjaa ja teen myös siihen repsahduksenestosuunnitelman. On sitten mitä lukea ja pohtia jos himo iskee ja kokreettiset suunnitelmat a, b ja c mitä teen sen sijasta että lähtisin tupakkiostoksille.
Ehkä paras muutos minkä viime savuttomuuden tielläni huomasin oli se VAPAUS. Se kun ei tuskahiki valunut kaupan sulkemisaikaan, jos ei ollut tupakkia. Sitähän ajaa vaikka minne, jos tupakat on loppu. Kun ei polta, ei tarvitse laskea niiden riittävyyttä ja voi olla ja elellä vaan. Jos lähti jonnekin, ei tarvinnut silloinkaan kantaa ns huolta huomisesta että onko tupakkaa, onko tarpeeksi, onko ne mukana… Olokin oli toki kaiken kaikkiaan fressimpi, mistä plussaa roppakaupalla. En ymmärrä miten saatoin olla niin tyhmä, että alotin uudelleen 
kännissä se kävi, tietenkin! Nyt kun en juo, uskon olevan paremmat oltavat myös savuttomuudelle. Ainakin jää ne typerät kännisen päähänpistot pois, asia on aina kaatunut niihin, joka ikinen kerta.
Kyllä se savuttomuus tukisi tätä koko raittiutta ja uudelta tuntuvaa elämäntapaa. Kuten edellä kirjoitettiin, savuttomuuden hyödyt on jopa suuremmat kuin raittiuden. Siis ainakin ne tuntemukset mitä lopettamisesta seuraa ja näin se menee myös minulla. En ole koskaan juonut jokapäivä eli ehkä se vaikuttaa asiaan? Tupakoinut sen sijaan olen päivittäin ja paljon, tuntuu että kun kokoajan kärsii tupakan haitoista, on se muutoski jotenkin selkeämpi kun lopettaa. Ja toki ne vaikutuksethan näkyy pian, ja kovin konkreettisina.
Mikä vapaus olikaan viimeksi, kun tajusi että oli saattanut ajaa jo monta kertaa autollakin eikä tupakka käynyt mielessäkään! Se olotila oli ihana. Ensimmäisen viikon tuntui että ei ole mitään syytä herätä aamuisin kun ei tupakoi ja väsyttikin aina niin saakutisti. Ihmettelin ihmisiä jotka sanoivat savuttomuuden piristävän… Mutta sieltä se tuli minullekin noin viikon jälkeen, huono olo ja väsymys hellitti ja voi ihanuus sitä olotilaa kun aamullakin heräsi reippaana, virkeänä ja ilman sitä tukkoista oloa! Nyt olen raittiuteni ansiosta saanut nauttia sinällään virkeistä aamuista kyllä, mutta savuttomuus toisi vielä niin paljon lisää hyvää. Ja voi miltä tuntuisikaan herätä raittiina JA savuttomana aina uuteen päivään
Taidankin mennä kirjan ääreen 
Ohhoh, kahdestoista päivä jo! Piti ihan laskea että onko todella näin. Tämä syyskuu on toisaalta helppoa laskea, kun kuukauden ensimmäinen päivä oli ensimmäinen raitis päivä. Näen siis etenemiseni suoraan päivämäärästä. en vain meinaa uskoa lukemia joten pakko aina laskea
Edelleen mennään aika kivuttomasti eteenpäin. Eilen illalla odotin miestä kotiin ja iski kauhea pelko, että toivottavasti se ei vaan osta olutta. Olihan tiistai, päivä jolloin on tullut muutamat aina otettua. No onneksi kotiin tuli vain mies, ei karhuherra kyllä se mieskin tuntuu ihan tosissaan olevan. Vähän jännityksellä silti taas edetään kohti viikonloppua, toivottavasti hänen päätös pitää silloinkin. Aika helpohkolta tuntuu olla juomatta ihan näin kotioloissa jos toinenkaan ei juo, mutta varmana vaikeuksia tiedossa jos alkaa kaljaa ottaan. Täytyy punoa suunnitelmaa niihin tilanteisiin ihan urakalla lisää. Onneksi olen sopinut erään ystäväni kanssa että voin mennä heille, jos mielihalut kasvaa liiaksi. Mieheni on kyllä tähän asti ollut vähän sitä tyyppiä että ei yksinään ala juomaan jos minä en ota, mutta yllättäen sellaisia tilanteita on ollut niin vähän, että en tiedä alkaisiko nykyisin juomaan kuitenkin, kun minä nyt en vaan juo. Joten, jos hän ei halua juoda kotona kun en minäkään, tarkoittaa se sitä että hän ei joisi täällä enää ikinä.
Nyt pitää alkaa oivaltamaan ja oppimaan lisää tuota aihetta. En voi ikuisesti olettaa että mieheni ei osta edes saunakaljaa itselleen, koska hän ei ole puhunut mistään täysraittiuksista. Mun täytyy oppia selviämään sellaisista tilanteista. En vaan voi opetella siihen, että menisimme tätäkin tietä täysin käsi kädessä. Meillä on tässä asiassa omat valintamme ja minn valintani on olla kokonaan juomatta, joi mies tai ei. Voin nähdä itseni pahaan paikkaan tulevaisuudessa. Ihan osaan nähdä että jonain päivänä mies ostaa sitä saunakaljaa, ihan ehkä vain muutaman jolloin itsellekin voi helposti tulla ajatus siitä muutamasta. Muutamahan on helpompaa sallia, kuin kopallinen. Voin nähdä itseni joko sortumassa muutamaan tai sitten katkerana kiukkuisena ämmänä. Katkerana, kun minä en voi juoda ja katkerana että miksi mies meni ostaan olutta vaikka MINULLA ON TÄMÄ RAITTIUS. niinpä, minulla on raittius. Jotenkin tämä asia tuntuu siltä, mitä pitää ajatella ja pyöritellä nyt hieman lisää.
Tällaisin ajatuksin keskiviikkoon. Ihan hyvä saada pohtimisaiheita. Pää on ollut niistä vähän tyhjä, olen jo kaivannut asiaa mitä voisin vatvoa ja suunnitella
Luin juuri päiväkirjastan lauantaiaamun tunnelmia, ne palautuivat niin elävästi mieleen. Aloin oikein miettiä että olisipa jo viikonloppu niin saisin taas lauantaiaamuna kokea sen ihanan olon no onhan se ihana olo muutenkin kun viikollakin herää ilman tutinaa, mutta kyllä viikonloppu raittiina on huikeinta!
Moikka Jilla!
Hyviä pohdintoja ja varmasti kannattaa pohtia lisääkin. tulipas mieleeni, että oletteko miehesi kanssa jutelleet asiasta oikein kunnolla? Tyyliin; jos teet noin se luultavasti vaikuttaa minuun näin. Jos tässä on jotain oppinut, niin sen, että raitistumisen tueksi on pakko käydä paljon keskusteluja. Ja niissä keskusteluissa kannattaa puhua asioiden ihka oikeilla nimillä.
Tsemppiä! 
Q
Hei Herra Quuu! eihän me oikein olla juteltu. Oot ihan oikeessa, jäin miettiin asiaa ja täytyy pitää juttutuokio tästä aiheesta.
Voi takkupäivä. Tai takkuilta oikeastaan, ei aiemmassa päivässä ole mitään vikaa ollut. Jotenkin nyt on vaan uupunut olo, vähän samanlainen kuin päiväunien jälkeen. Raskas, tunkkainen ja rähjääntynyt. Tämä olo on kyllä niin selvästi sellanen mitä olen juomalla muka paikkaillut, koska nytkin tunnistin että iski aivan yhtäkkiä kaljahimo! Tällaisessa nuhjuisessa ja uupuneessa olossa huomaa juomahimon lisäksi ajattelevansa herkemmin että mitä nyt pari olutta haittaisi kenenkään elämää. Pirteänä jaksaa olla skarpimpi. No ei huolta toverit, olutkaupalle en ole lähdössä ja ah, ihanaa, onneksi kaapista löytyy jaffaa ja ihan jääpalojakin. Kyllä se oluen pieksee mennen tullen.
Kummallisia nuo juomahalut. En edes miettinyt koko asiaa, en mitään siihen viittaavaakaan, silti se jysähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aivan tavallisten kotitouhujen seassa yhtäkkiä ilmaantui ajatus KYLLÄPÄ HALUAISIN OLUTTA! Se tuli niin yllättäen että hyvä kun kerkesin muistaan että enhän minä juo, nimittän ensimmäinen ajatus kerkesi olemaan että käynpäs ostamassa. Sen jälkeen samantien alko kellot soimaan että hetkiiineeeeen!? Siitä seurasikin noin viiden minuutin mittainen “paska elämä, tätäkö tää on ettei aikuinen ihminen saa edes kahta kaljaa juoda tai kolmee, neljää, no jotain määrää. Kuka helvetti minua muka estää, saan tehdä omat valintani ja ostaa kaljaa ja juoda vaikka henkeni jos huvittaa! Varmana ostan kaljaa jos itte niin haluan!” sellanen angsti, tiedättekös. Että minuahan ei määräillä. Hyvä kun en nyrkkiä puinut, saakeli
Mutta sittenhän sen oivalsin. Kyllä minä kaljaa saan juoda, olen vapaa kävelemään kauppaan ostaan vaikka koko kaupan tyhjäksi oluesta jos pankkitili vaan myöden antaa. Saan juoda vaikka loppuviikon ja loppukuukauden ja loppuvuoden ja lähteä vaikka kapakkaan tai oikein kapakkakierrokselle! Voin juoda vaikka henkeni! Ei minua kukaan kiellä. Ihan on vapaa valintani.
Niinpä. Ei mun sitten enää tehnytkään mieli, totesin että taidan valita sen jaffan kuitenkin
Tässpä se taas tuli niin sievästi muotoilluksi raittiin päivän oivallus, joka tekee päivästä huomattavan paljon helpomman taivaltaa. Enää ei tarvitse juoda. Saa, jos haluaa, muttei tarvitse. Omalla kohdallani samoin, voisin juoda itseni hengiltä, sikäli jos niin päättäisin haluta. Kysymys tuossa hetkessä vain kuuluu: Miksi haluaisin? Raitis elämäntapa on niiiiin paljon parempaa, kuin kännätä itsensä hengettömäksi.
Muistanet kun kohta kaksi viikkoa sitten kirjoitin sinulle: Päivistä tulee viikko…näin me päivän kerrallaan raittiina elellään, kun tässä hetkessä päätämme niin haluta. Valinta, ja sen myötä vastuu on meidän.
Heipsun, Jilla! 
Kiva lukea tekstejäsi, niistä huokuu semmoinen lämpö.
Just näin. Yksinkertaista.
Vähän, tai paljon, tässä olen miettinyt, että mihin hittoon hävisi se alku-alkuraittiuden itsestäänselvä raittius? Ihan ihme shaiba-ajatuksia ruvennu tulemaan päähän!! 
Varmaan kun on unohtana sen millaista on maata darrassa ja morkkiksissa. Noh. Eihän me luovuteta, eihän?
Tsemppijä ja onnet 13 päivästä!
Voi itku itku itku! Kirjotin pitkän kirjotuksen ja sitten painoin jotain ja selain sammui. Arvatenkin tekstiä ei saanut enää mistään, kun avasin sivun uusiksi. No, katsotaas uudelleen! Eli alkuun, kiitos kommenteista jälleen ja kaaleppinen, ihan uskomatonta että siitä on todella kohta kaksi viikkoa kun kirjoitit nuo sanat. Hassua että on tullut juotua “ajankuluksi” aiemmin, kyllä tämä aika menee niin nopeasti että ei tässä mitään viinaa tarvi hoputtaakseen
Kyllä se tässä raittiudessa niin on, että asioita täytyy miettiä ja se oivallus saada minkä nyt koen saaneeni. Eli nimenomaan tuo, että olen vapaa juomaan jos niin haluan, mutta kun en tänäänkään halunnut. Tai joinhan minä, ison pullon oikein, onneksi olikin jaffaa niin ei kaduta :mrgreen: nyt vasta näen sen, kuinka aiemmin olen aina hampaat irvessä ollut juomatta ja tehnyt uusia juomattomuusennätyksiä. Tai siis yrittänyt tehdä. Ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) olen ratkennut, viimeistään palkitakseni itseni kun olen ollut jo niiiiiin pitkään ilman. No, niistäkin kerroista on jäänyt aina jotain taskuun ja tällä hetkellä olen hieman viisaampi.
Mikä ajatus teillä muilla on kannustusviesteistä repsahduksen jälkeen? Ymmärrän että on hyvä kannustaa toveri ojasta ylös, jos on repsahdus tullut. Tsempata että maailma ei kaadu siihen, nyt vaan eteenpäin, ei raittius pilalle mennyt yhden kerran takia jne. Ymmärrän siis viestit enkä tarkoita tässä pahaa, mutta minulle ne ovat hyvin vaarallisia. Yritän nykyään hieman hyppiä niiden yli. Oivalsin asian oikeastaan vasta tänään, ehkä kun taas hetken kaljahimon jälkeen olin niin tarmokkaasti mietintämyssy päässäni. Oikeastaan tuntuu että ne viestit saavat ajatukseni lipumaan vaarallisille vesille. Ikäänkuin alan miettimään, että ahaaaa… Ei se repsahdus ole paha. Sehän KUULUU tähän raitistumiseen. Saan siis niistä vaarallisia ajatuksia, havahduin tänään jopa pohtimasta että joskushan vois repsahtaa 
Tavallaan sallisin itselleni sen repsahduksen. Auts, päätin pyyhkiä samantien ajatuksen päästäni, mutta jäin noin muuten miettimään asiaa. Tätä täytyy vähän pitää silmällä, että en vaan keksi oikeasti alkaa uskoon moiseen. Eli minun aivoni ainakin tässä raittiuden vaiheessa lukevat väärin ne viestit. Luen ne niinkuin niitä ei ole tarkoitettu. Kiero on taas juopon mieli, ei voi muuta sanoa.
Huomenna on perjantai, mutta katsotaan sitä paremmin kun se tulee. Olen vähän sen sorttinen ihminen että en voi liikaa puida liian pitkälle. Tottakai ajattelen tulevaisuutta, mutta varon kaikin keinoin että ajatukseni eivät lähde väärälle polulle. Tuntuu paremmalta ajatella tätä päivää ja sitä, että en halunnut tänäänkään juoda. Jos mietin liian syvällisesti liian pitkälle, huomaan pientä pelkoa ja ajatus haluamsesta siirtyy siihen että apua enkö SAA juoda enää ikinä? Tuosta “pelosta” on vaikea päästä pois, mutta se ei kummittele kun en hötkyile edellä ajasta. Mennään tässä hetkessä, näillä ajatuksilla, ja katsotaan sitten päivä kerrallaan miten virta vie
Manntelille haluan lähettää tsemppejä ihan erikseen voin hyvin uskoa että alkuraittiuden huuma häipyy pikkuhiljaa ja alkaa tuleen mitä erikoisempia ajatuksia. En muista tiedä, mutta minäpä rustasin päiväkirjaani ylös pahassa krapulassa viime viikonloppuna sellasta vuodatusta että sitä kun lukee niin… Se oli hyvä tila kirjoittaa, en nyt saisi yhtä raastavaa tekstiä aikaiseksi. Kuitenkin siis minä luen sen aina jos alkaa vähänkin tekeen mieli juoda. Luen myös kirjoittamani juomisen haitat ja miksi olen lopettanut ja mitä hyödyn kun olen päättänyt olla juomatta. Luen ne niin monesti, että ne menee jakeluun. Joskus menee kerralla, joskus vaatii parikin lukemista. Luen ne tosiaan aikalailla heti jos edes pilkahdus alkoholista käy missään ajatuksessa. Minä keräsin myös niitä pieniä pätkiä päiväkirjaani muiden kirjotuksista. On sekä epätoivon kuvauksia, muutamasta sortumisen jälkeisestä fiiliksestä pätkiä ja sitten ne mitkä tällä hetkellä tuntuu parhailta, eli niitä raittiin elämän ihania oivalluksia, niitä lainauksia teksteistä missä kerrotaan ihan vaan vaikka miten hyvältä kupponen kahvia maistuukaan raittiina aamuna.
Voisiko sinulle auttaa jokin edellämainituista keinoista? Hieman palata tavallaan aiempaan aikaan raittiudesta ja etsiä niitä omiakin ajatuksa muiden teksteistä? Kirjata erilaisia syitä ihan konreettisesti? Miksi lopetit… Miksi joit… Miksi et halua juoda… Mitä hyödyt kun et juo… Olen itse sellainen että kirjoittaminen ja myöhemmin niiden ajatuksieni lukeminen helpottaa. Olen myös ottanut päikkyyni valokuvia kauniista päivistä ja viime lauantaina otin itsestäni kuvan ulkona juomassa kahvia aamuauringossa. Kuulostaa varmaan höpöltä, mutta selvästi tarvitsen jotain tuollaisia konkreettisia juttuja mitä voin katsella ja lukea. Niiden kautta hahmottaa paremmin ja kun ne käy läpi, tuntuu raittiuden tien positiiviset asiat jälleen vielä hienommilta ja muistaa taas vielä paremmin miksi tälle tielle lähti.
Voimia ja haleja sinne! Yhdessä mennään ja periksi ei kannata antaa. Itsellä ei ainakaan ole syytä pilata tätä päivää, eikä elämäkään siltä tunnu että se ryyppyä kaipaisi
Hienoa Jilla, että olet tunnistanut ajatuksia ja tunteita mitä sinussa herää, kun olet lukenut näitä repsahdus- viestiketjuja. Olen myös huomannut, että toisinaan salakavalasti ajatuksiin hiipii ei niin raittiita ajatuksia, kun luen repsahduksesta takaisin raittiuteen -tsemppauksia. Valppaana on oltava ja annettava tuollaisten ajatusten tulla ja mennä ilman, että ne johtavat tekoihin. Kuulostaa siltä, että olet jo löytänyt toimivia keinoja raittiuden tueksi kuten nuo listat eduista ja valokuva-idea oli myös oikein hyvä. Itselläni auttaa parhaiten, kun mietin minkä pettymyksen aiheuttaisin lapselleni, jos alkaisin juoda. Toinen juttu on raittiuteni 3 kk synttärit, jotka lähestyvät ja joita haluan juhlistaa jollakin kivalla jutulla