No tottakai muutosta parempaan on tapahtunut ja voit olla ylpeä itsestäsi: sait estettyä, ettei lipsahtanut putki päälle. Monesti edistystä tapahtuu niin pienin askelin, ettei sitä oikein osaa huomata. Olet tunnustanut ongelman itsellesi ja hakenut apua, juominen on vähentynyt ja tuo aiempi viinan kaataminen maahan oli jo hieno onnistuminen.
Toipuminen on pitkä tie; itsekin olen tiedostanut dokaamiseni ongelmallisen luonteen jo varmaan 15v sitten ja nyt näyttää paremmalta. Tuo aika välissä on mennyt vaihtelevasti, välillä hyvin ja välillä huonosti. Harva ehkä kuitenkin raitistuu kertarykäisyllä. Kiinnitä nyt vaan huomioita enempi nimenomaan niihin kohtiin, missä olet onnistunut. 3kk olit juomatta vissiin ja se on jo hyvä pätkä.
Yritetään vaan nyt mennä täällä virtuaalisesti yhteisrintamassa kohti raittiutta. Välillä joku kompastuu, mutta ylös vaan ja jatkamaan matkaa.
Lastesi sinulle antamat Isänpäivän lahjat ovat heidän rakkaudenosoituksensa, eivät palkinto joistain suorituksistasi tai erinomaisuudestasi. Herkkänä ja syyllisyyttä kokevana ne luonnollisesti myllersivät tunteitasi, mieltäsi ja sieluasi.
Myös raittiuden voi ottaa vastaan lahjana eikä omin voimin saatuna vastustajan tyrmäyksenä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kuinkahan monta kertaa olen ollut itse tuossa samassa olotilassa? Kuinka saatanan monta kertaa viinapiru on kuiskuttanut korvaan, että kyllähän sä olet läksysi oppinut, kyllä sä voit jo muutaman ottaa!
Asian positiivinen puoli sulla on tällä hetkellä se seikka, että tunnet tuota kamalaa olotilaa. Sillä voisihan olla niinkin, että annat mennä kun on alamäki taas, etkä enää välitä mistään, ja vedät viinaa minkä kerkiät. Siis jotain on sinusta vielä jäljellä!
Miten olisi jos ystävystyisit sellaisen ajattelumallin kanssa, että otat “yhden” - toisensa jälkeen? Karu tosiasia nimittäin on, että alkoholistilla yksi tai pari ei jää yhteen tai pariin. Päihdemuistin kovalevyllä on ohjelma joka käynnistää vanhan kaavan tasavarmasti. Eli jos juot niin juo sillä tietoisuudella, että sulle tulee jatkossakin eriasteisia putkia ja niihin liittyviä lieveilmiöitä eteen. Ehkä jotain hetkellisesti positiivistakin, en tiedä. Hyvä kuitenkin, että sulla on kanttia raportoida avoimesti.
Tsemppiä uuteen yritykseen!
Höpö höpö. Et sinä ole kelvoton, se vaan nyt tuntuu siltä. Itse olin äskettäin kauheissa morkkiksissa, mutta en tuntenut itseäni kelvottomaksi, vaikka sitä monilla yhteiskunnan normeilla varmasti olenkin. Itsesääli pois, korkki kiinni ja pitempi raittius, niin alkaa tasaantumaan. Itsellä alkoi noin 8 päivän jälkeen viimeisestä ryypystä tasaantumaan mieli. 13. pejantaina viimeksi otin parit tasoittavat ja sen jälkeen nyt olen ollut raitis ja lopetuspäätös juomiselle on julistettu täällä vertaistukipalstalla. Hyvä, että olet täällä. Kannattaa lisäksi muutakin apua hakea, koska jos on masennus tai ahdistus paha, niin ne ei välttämättä mene ohi ilman jotakin lääkitystä alussa ja terapiaa.
Tiedät ja tunnet- olet voittamattoman vastustajan edessä. Pakko luovuttaa, päästää irti. Alkoholismi on krooninen, parantumaton sairaus. Ainoa tehoava hoito on lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Alkoholismiin ei ole mitään muuta hoitoa.
Hae itsellesi töihin. Kun tiedustellaan: Alkoholin käyttö? Vastaa(t?): Ei lainkaan?!?
Voimia, Aleksi, uskon, että sullakin vielä jossain vaiheessa helpottaa.
En ota kantaa kysymyksiisi sinänsä muutoin kuin että mua on auttanut hyväksyminen. Oon hyväksynyt sen, että oon tehnyt virheitä -ja toistanut niitä. En ole täydellinen eikä mun tarvitsekaan olla. En ole ainoa, joka on mokaillut ja pahemminkin olis voinut käydä! Kuten sullekin eks niin? Mitään isoa peruuttamatonta, kun ei sullekaan näytä tapahtuneen? Välillä mullekin toki ne ikävät muistot iskee yhtäkkiä edelleen, että ei hitto mitä sitä tuli tehtyä, mutta sen ajattelu, että nyt se on ohi eikä toistu enää koskaan, auttaa jaksamaan ja pääsemään niiden yli nopeasti.
Oon antanut itelleni myös luvan surra sitä, että hömpsyttelyjen aika on ohi. Koska onhan se myös luopumista. Lisäks lopetin taistelun ja “pakon” ja aloitin hyväksymään senkin, että alkoholi ei tee mulle hyvää, millään tavalla, ja ennen kaikkea me ansaitaan parempaa. Älä luovu toivosta!
Huomenta Aleksi, kiva lukea että olet taas pystyssä! Heitän ihan lyhyesti pari mielipidettäni ylläoleviin leikkauksiin.
Hieman kärjistäen:
Tottakai sinulla on oikeus tehdä kaikkea mikä ei ole laitonta - mutta ei velvollisuutta!
Terapeuttisi on oikeassa. Sen verran lisään, että irtipäästäminen ei ole pelkästään paras vaan alkoholistille myös ainoa tapa selättää ongelma
Morkkikset työpaikalla ja muuallakin ovat itsellenikin tuttuja. Paras tapa oli kohdata tapahtuneet mahdollisimman ajanläheisesti. Jos olin lentänyt kapakasta niin seuraavana päivänä selvittämään asia ja esittämään anteeksipyynnöt jos tarpeellista. Sittenhän ainakin tietää aikaa tuhlaamatta missä mennään.
Tsemppiä.
Jokaisen alkoholistin on saavutettava oma pohjansa, josta vasta voi ponnistaa ylöspäin. Sinun on ratkaistava kysymys, haluatko mennä vielä alemmaksi viinaa juomalla vai oletko täysin valmis luovuttamaan vahvan ja salakavalan vihollisen edessä.
Luovuttaminen on tehtävä joka päivä, siis päivä kerrallaan. Hyvä esimerkki on, kun Bill, newyorkilainen alkoholisti, päätti työmatkallaan Akronissa toukokuussa 1935 soittaa jonnekin välttääkseen juomisen. Hän tapasi sitä kautta Bobin, akronilaisen alkoholistin. Nämä kaksi miestä kertoivat toisilleen juomisensa tarinan ja tajusivat löytäneensä tavan, millä pysyä raittiina. Heidän seuraajiaan on maailmassa lukuisa määrä raittiina, ja Suomessakin on joka päivä ja ilta yli sata alkoholistien palaveria. Sinulla on täydet oikeudet liittyä mukaan, jos haluat luopua juomisesta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Ihan hyvin voi olla viimeinen juomakertasi.
Kysy itseltäsi, aiotko yrittää taistella omilla konsteillasi ja kovalla päätöksellä vai oletko valmis ottamaan vastaan mitä apua tahansa päästäksesi eroon juomisen pakkomielteestä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Minäkin päädyin pohjaan ja olen saanut elää jo pitkään raittiina alkoholistina. Raitistumiseeni tarvitsin tappion tunnustamisen. En pystynyt voittamaan tai selättämään alkoholia. Luovutin sen edessä ja hain apua, kun oli syntynyt halu opettaa juominen. Minulle siis ei syntynyt halua voittaa kuningas alkoholi.
Olen tutustunut suureen joukkoon samalla tavalla raitistuneita alkoholisteja. On niitä, joita tapaan viikoittain, ja niitä, joita tapaan satunnaisesti, ja vielä niitä, joiden puhelinnumero on kännykässäni.
Jos katsot, että vertaistuki ei ole sun juttu eikä sovi sulle, juttele työpaikallasi hoitoonohjauksesta. Alkoholiongelmien ratkaisuun on tarjolla myös yhteiskunnan järjestämiä virallisia systeemejä.
" Kuka meistä on valmis myöntämään joutuneensa perinpohjin tappiolle? Ei tietenkään yksikään meistä. Kaikki luonnolliset vaistomme asettuvat vastustamaan jo pelkkää ajatustakin, että olisimme voimattomia." Lainaus on kirjasta Kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
En minäkään kuningas alkoholia ole koskaan voittanut, hävinnyt olen aina karmealla tavalla. Kun voimat vihdoin loppuivat ja myönsin tappioni, että yksin en jaksa, lähti toivo viriämään AA:ssa kuuntelemalla toisia, jotka samasta olivat selvinneet raittiiseen elämään.
No tottakai muutosta parempaan on tapahtunut ja voit olla ylpeä itsestäsi: sait estettyä, ettei lipsahtanut putki päälle. Monesti edistystä tapahtuu niin pienin askelin, ettei sitä oikein osaa huomata. Olet tunnustanut ongelman itsellesi ja hakenut apua, juominen on vähentynyt ja tuo aiempi viinan kaataminen maahan oli jo hieno onnistuminen.