Huomenta Aleksi. Teksteihisi tulee kerta kerralta enemmän syvyyttä ja hyvää pohdintaa - raitis sinäsi puhuu! 
Tällainen virtuaalituki on vaikeaa koska kuljetaan kuitenkin hyvin yksityisillä alueilla ja joskus hyvää tarkoittavat kommentoinnit menevät väärään kurkkuun. Heitän tässä kuitenkin aamuvoimisteluna niitä asioita ja kysymyksiä sisään joihin kiinnitin huomiota. Pelkkiä omia arvioitani ja näkökantojani, neutraaleja tai ehkä provoileviakin.
Olet tosiaan risteyskohdassa ja selättänyt ensimmäiset vaikeat viikot ja kuukaudetkin. Kuitenkin sulla on erittäin pessimistinen ja pelokas perussävy päällä. Miksi? Mitä ja kenenkä helvettiä sinä loppujen lopuksi pelkäät? Kuka sinulle niitä vaatimuksia asettaa joiden toteuttamiseen koet olevasi kyvytön? Toisin sanoen: Kenen elämää ja toiveita oikein elät? Isäsi, perheesi, jonkun muun?
Toisaalta sulla on myös erittäin hyviä ja selviä näkemyksiä siitä mitä et halua kokea. Muotoilit sen osuvasti ylempänä: “Tätä helvettiä en halua kokea”. MUTTA. Sinä pelkäät jotain tulevaa helvettiä jota ei ole missään muualla kuin omassa päässäsi!!! Mistä ihmeestä sinä tiedät mitä edessäsi on? Käytätkö kristallipalloa tai kahvinporoja?
Sulla on hyvä linja päällä eikä mitään syytä asettaa valitsemaasi reittiä kyseenalaiseksi. Ainakaan sen takia, että tunnet itsesi vanhaksi pieruksi jonka aika on jo ohi! Tämän sanon aivan tarkoituksella provona, koska itse olen vielä vanhempi pieru joka sai monikymmenvuotisen raskaan ja melkein hautaan johtaneen ryyppäämisen jälkeen raittiudesta “vasta” 50- vuotiaana lopullisesti kiinni. So what? Minäpäs aionkin roikkua elämänlangassa kuin koiranpaska kengässä enkä lähde kulumallakaan! Ja jos joku tulee soittamaan tästä suutaan niin toteutan uhkaukseni ja elän pelkkää piruuttani ainakin satavuotiaaksi ja kiusaan teitä siis vielä pitkään! 
OK, raitistuminen on joskus vaikea ja vakavakin asia. Mutta ei kaikkea tarvitse hampaat irvessä tehdä. Eikä varsinkaan “taistella”. Vahvempaa ei voi voittaa, opi päästämään irti. Irtipäästämisen jaloa taitoa opettelen itsekin tällä hetkellä - tosin muuhun kuin viinaan liittyvässä yhteydessä. Teema on mulla paketissa ja voin keskittyä minäkin palikoiden uudelleen kasaamiseen.
Tsemppiä Sinulle - raitistelutoveri!
Andante kirjoitti
Tässä on asian ydin. Kun vuosien yrittämisen jälkeen en ollut tasaveroinen alkoholin kanssa, saati vahvempi, täysi antautuminen avasi tien raittiuteen ja uuteen elämään.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Poistettu
Pätkin ja jäsentelin uudelleen kirjoitustasi. Miksi pyydät meiltä anteeksi?
Sinulla on oikeus kirjoittaa tähän ketjuusi omaa tarinaasi ja toivon, että se auttaa sinua jäsentämään tietäsi kohti raittiutta. Sinä autat meitä muita kirjoittamalla tätä, tästä kirjoituksestasi löytyi paljon minullekin tuttua: miellyttäminen, ankaruus itseä kohtaan, kameleonttimaisuus. Sellaista mikä herätti minua tunnistamaan taas oman elämäni reagointitapoja, jotka ovat juurtuneet lapsena minuun.
Pystytkö ajattelemaan, että nuo tunteet ovat vain tunteita? Niitä tulee ja menee. Samoin mieliteko on eri asia kuin teko. Itselleni vaikea läksy kun jotenkin olen oppinut menemään tunteisiin 100% sisään ja toimimaan niiden mukaan.
Mainitsit muutama päivä sitten aloittaneesi mielialalääkkeen. Noissa lääkkeissä kestää jonkin aikaa, ennen kuin ne alkavat vaikuttaa - silloin vasta pystyy arvioimaan, sopiiko lääke itselle ja keskustella lääkärin kanssa, vaihtaisiko lääkettä tai muuttaisiko annostusta. Kun aloittaa lääkkeen ottamisen (tai muuttaa annosta) mielialat saattavat heilahdella rajusti ennen kuin elimistö sopeutuu. Näin sanoo nimimerkki kokemusta on. Alkoholi ei oikein sovi mielialalääkkeiden kanssa yhteen, tästäkin on omakohtaista kokemusta.
Tästä on ollut muissakin ketjuissa puhetta: miltä tuntuisi muuttaa ketjun otsikkoa positiivissävyiseksi, esim ‘Vielä minä jaksan nousta’? Tämä on sitten vain ehdotus, sinulla ei ole mitään tarvetta miellyttää minua vaihtamalla ketjusi otsikkoa 
Aleksi, joo. Ei ole helppoa, ei. Kun tosiasiat eivät muuksi muutu, niin kopioin tähän meille muistutukseksi ja ohjeeksi vanhan kirjoitelmani:
Tiedät ja tunnet- olet voittamattoman vastustajan edessä. Pakko luovuttaa, päästää irti. Alkoholismi on krooninen, parantumaton sairaus. Ainoa tehoava hoito on lopettaa alkoholin käyttö kokonaan.
Helpommin ja tosi paljon helpommin sanottu kuin käytännössä toteuttaa. Tukea lopettamiseen saa, jos omat voimat eivät aivan riitä. Vertaistuki. Täällä plinkissä surffailetkin “jo tottuneesti”. Samoin mainitsit AA:n. Tietysti on ihan lääketieteellistäkin tukea olemassa. Nämä varmasti tiedätkin.
Mutta sitten on kuitenkin se kylmä totuus jokaisella edessä: Viimeinen rutistus on tehtävä itse; alkoholia ei vain voi enää ottaa! Ei minkään voiman eikä heikkouden tunteen tunnossa; ei enää ollenkaan.
Voimia meille taistelussamme!
Aleksi01 kirjoitti
Irti päästäminen on jäähyväisten jättämistä, ehkä surua ja pettymystä, kun uskollinen ystävä on pettänyt lupauksensa ja muuttunutkin salakavalaksi viholliseksi.
Kun kirjoitat miellyttämisen tarpeestasi, mieti onko lähelläsi joku, joka iloitsee raitistumisestasi. Meille täällä kirjoittaville ja lukeville olet tärkeä ihminen sellaisena kuin olet.
Pysy täällä kirjoittelemassa, niin hyvistä hetkistä kuin vaikeuksistakin. Matkanteko yhdessä on helpompaa. Henkilökohtainen toipumisemme riippuu joukossa mukana olemisesta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Aleksi, moi. Lukaisin ketjua läpi ja minua jäi miellyttämään ja positiivisessa mielessä hymyillyttämään se sinun “perheajokorttisi”. Ja sitten funtsasin, että onko se niin pahaa jos se vaikka olisi kuivumassa? Sehän olisi kuivumassa vain toistaiseksi. Sinulta ei ole vielä otettu mitään pois. Ja tuskin otetaankaan jos saat pidettyä linjasi.
Lomapuisto kirjoittaa viisaasti. Minullekin tuli yksi asia selväksi. Jos sinulla/meillä on tarve miellyttää niin kohdistetaan miellyttäminen sellaisiin henkilöihin jotka sen ansaitsevat. Kaikkeen kanssakäymiseen tulisi tasapainoisuuden vuoksi liittyä antamista ja saamista. Lojaalisuus ei ole mikään yksisuuntainen tie.
Tsemppiä!
Voimia nyt aleksi sulle todella! Koita sinnitellä ja ota vastaan kaikki apu, mitä on tarjolla!
Minä ratkesin ja putosin suoraan helvettiin, mutta yritän vielä sitkeästi. Faktahan on että meillä alkoholisteilla ratkeaminen vie vielä v*ttumaisempaan olotilaan, missä selvänä irvistellessä kituu… Eteenpäin vaan ja odottele rauhassa, josko mielialalääke alkaisi kohta toimia kainalosauvana. Raittiuden hedelmät aletaan poimia vasta tuonnempana.
Voimia!
Poistettu
Aleksi01 kirjoitit näin
Tuska on henkisen kehityksen koetinkivi. Tällaisen viisauden olen oppinut raitistuneiden alkoholistien toveripiirissä.
AA-ohjelmassa mainitaan itseämme suurempi voima, joka voisi palauttaa terveytemme. Terveydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä mielen alueen terveyttä. Toivon, että et joudu etsimään pohjaasi vielä vielä eilistäkin syvemmältä.
Päivä kerrallaan kirja, jossa on AA:n jäsenten mietteitä AA:n jäsenille, käsittelee tämän päivän tekstissään juuri esille ottamasi tilanteen mukaista aihetta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta Aleksi01. Kuvaat erittäin hyvin ja yksityiskohtaisesti ehkä yhtä elämäsi ratkaisevinta käännekohtaa. Leikkasin sen osan tekstistäsi joka puhutteli minua erityisesti koska se palautti oman vuosien takaisen tilanteeni silmieni eteen.
Mainitsit antaneesi itsellesi luvan marssia Alkoon. Luvan antaminen johonkin sisältää myös kiellon jostakin. Meidän tapauksessamme juomiskiellon. Vaikeutena tahtoo vain olla, että kieltoihin ja pelkoon perustuva motivaatio ei toimi pidemmän päälle. Pelkkä odotettavissa olevien vahinkojen ulkopuolella pitäminen tai vanhojen paikkailu pääsee helposti unohtumaan kun raitis elämä kulisseineen on saatu taas kuntoon.
Mikä “voima” sinut pysäytti? En tiedä, siihen pystyt vastaamaan parhaiten itse. Tilanteeseesi liittyvät tunteet kyllä kuulostavat tutuilta. Ehkä sinullakin nousi häpeän rinnalle vahva fiilis siitä, että “tällä lailla en halua poistua kuvioista”? Mulla oli tällainen fiilis kun vajaa kahdeksan vuotta sitten myös kaadoin viimeisen täyden viinipulloni vessanpönttöön. Huojuin sitten peilin eteen ja rumiluksen nähdessäni päätin, että nyt todella yritän kaikkeni päästäkseni tästä helvetistä ylös.
Jotenkin silmänräpäyksellisesti vanha omanarvontuntoni ja vahva itseluottamukseni palasivat vuosien pimennosta takaisin päivänvaloon. Henkistä heräämistä? Lopullista kyllästymistä? Taistelumieltä vai oikeanlaista antautumista? En tiedä - ehkä kaikkea yhdessä. Eikä tällä ole niin väliäkään. Väliä oli sillä, että tajusin tulleeni pisteeseen josta ei ole paluuta vanhaan jos haluan takaisin ihmisarvoiseen elämään. Tähän täytyy tarkentaen lisätä, että olin huomattavasti syvemmällä kuin sinä ja tiesin jo silloin edessä olevan pitkän ja kivisen reitin. Josta en yksin selviäisi. Mutta eipäs tarvinnutkaan - aputahoja on tarpeeksi käytettävissä. Niin Suomessa kuin täälläkin.
Toteutin mietteeni ja hyvin on mennyt tähän asti.
Olen jotenkin erittäin optimistinen onnistumisestasi. Sulla on hyvä linja ja kykyä muuttaa sanasi teoiksi. Sekä tarpeeksi kriittisyyttä ja harkintakykyä löytääksesi reittisi.
Hyvää viikonloppua ja tsemppiä.
Poistettu
.
Ei, ei Aleksi01. Ei valunut kurkusta alas kolmea raitista kuukautta. Vain joku määrä alkoholia. Raitis aika jäi.
Eteenpäin. Jotenkin otat elämän liian vakavasti. Jokainen osaa elää omaa elämää niin kuin oma elämä on tarkoitettu, kun vain alkaa elämään. Kaikilla on itsellä se voimavara. Kuinka sen saa käyttöön? Täällä ei oltaisi, jos se aina olisi helppoa. Kohtuuttoman kauan minäkin voimavarojani etsiskelin. Petollisesta paikasta vielä, alkoholista. Ei löytynyt.
Pienin askelin arkeen. Armollisesti ja lempeästi. Ei vaatien ja rankaisten.
Komppaan ylläolevaa. Kaikkea ei kannata ottaa liian vakavasti, ei retkahdus mikään maailmanloppu ole. Itselläni lukemattomia takana, toivottavasti ei edessä. Joka tapauksessa hyvä, että sait putkesi katki ennenkuin lähti lapasesta. Näin ainakin päättelen, koska ethän muuten olisi pystynyt raportoimaan rehellisesti tapahtumasta.
Kiinnitin huomiota siihen, että edellinen retkahduksesi osui myös perjantaihin. Löytyykö syy-yhteys työpaikkasi sosiaalikontrollista? Eli siitä, että viikonloppuisin annat itsellesi luvan dokaukseen kun kaverit eivät ole valvomassa?
Oli miten oli, aika moni ihmisistä kuuluu peruspessimisteihin jotka aina pelkäävät parasta ja odottavat pahinta. Tämäkin kannattaa suhteuttaa. Vaikkapa tyynärin avulla.
Hyvää pyhäinmiesten päivää ja hyvää viikkoa.
Ensimmäisistä sanoistasi ilahduin, kun arvelin sinun lähteneen hakemaan apua ahdistukseesi ja tukea raittiudellesi.
Surullinen uutinen sinulta, mutta toivon että olet päässyt pohjalle, siis siihen tilaan, että et enää halua juoda ja olet valmis tekemään mitä tahansa raittiutesi hyväksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Surullista luettavaa kun muistan omaa alkuraittiuttani. Ja laitoin tuolle “äänelle” päässäni joka hoki, että olen ihmishylkiö, paska, elämään kelpaamaton typerys jne., nimen Viinapiru. ja niinhän se on. Vaikka se kuulostaakin aika sekopäiseltä niin mikä muu se voi mielessä niin morkata ja haukkua kuin jokin “ylimääräinen” joka yrittää saada ihmisen taas hallintaansa. Tai se on oma mieli joka haluaa viinaa niin paljon että keksii vaikka mitä keinoa että saa haluamansa, turruttavan olon. Tai aivot huutaa kemiallista ainetta aivosoluihin jotta ne voisi muuttaa muotoaan, kun ne ei ilman viinaa enää toimi.
Katsoin raittiuden alussa erään ohjelman videolta, se näytettiin Ruotsin puolella jossain alkoholismia käsittelevässä tilaisuudessa, ja siinä näytettiin piirroksin miten aivoissa olevat solut muuttuvat joko neliskanttisiksi tai pyöreiksi viinan aiheuttamana. samoin siinä näytettiin miten masennus kehittyy alkoholismin seurauksena ja miten viina auttaa siihen, mutta se meneekin koko ajan pahemmaksi ja viinaa tarttee yhä enemmän. Sitten kun ei enää viina tule kehoon niin masennus on pahimmillaan ensin, kunnes se alkaa paranemaan pikkuhiljaa raittiuden myötä. Minulle se oli aika selkeyttävä ja antoi toivoa kun alussa oli ihan maatakaatava masennus ja ahdistus, olin välillä itsetuhon partaalla kun tuntui ettei minulla ole edes oikeutta elää. Ainoa pelastus silloin oli AA-ryhmä ja Korkein Voima. Turvauduin siihen kun en enää muuta voinut.
Ja yhä edelleen turvaan Jumalaan sellaisena kuin hänet käsitän.
Voi hemmetti! Olosi on varmaan karmea, mutta usko pois, se kyllä pikkuhiljaa helpottaa. Voimia!
Pystysitkö mielen tasolla erottamaan tekosi ja persoonasi? Jospa sulla on vähän ylikorostunut syyllisyydentunto. Siis jos kyseessä ei ollut tekosyyn etsiminen dokaamiselle. Minusta sinun tai kenenkään ei tarvitse menneistä sikailuista loputtomiin tuntea pahaa mieltä ja syyllisyyttä. Teot on mitä on, niitä voi ja pitää jollain tasolla “hyvittää”, pyytää anteeksi ja sopia, mikäli se on mahdollista, mutta eipä niitä kannata loputtomiin surra. Nyt on nyt. Enpä enää itsekään sure 13.9. tapahtunutta episodia, jossa makasin mahallani kaupassa ja ulvoin ja kiukuttelin umpijurrissa, en suostunut lähtemään, joten sitten sain ystävällisesti ilmaisen kuljetuksen ja valaistumisen pikakurssin paikallisessa putkassa. Kyseisessä kaupassa olen käynyt, ulos ei ole heitetty ja kunhan kohtaan kyseiset vartijat, aion pyytää touhujani anteeksi.
Se, että on ongelmia päihteiden tai mielialan kanssa, ei tee kenestäkään ihmisenä huonompaa. Koitat nyt vaan saada apua mahdollisuuksien mukaan. Voisko kyseeseen tulla saikku tai muu pysähtyminen? Siis ennen monttua. Tai joku hoitojakso. Pääsisit kiinni ongelmien ytimeen paremmin. Mulla on kans joku kumma tarve ollut “pilata” kaikki aina kun olen vähänkään päässyt eteenpäin. Nyt yritän sen välttää.
Voimia nyt todellakin! Kerta kerralta karmeampia nämä retkahdukset kyllä on.
Poistettu
Kyllä vaan Aleksi, kehitystä on todella paljon tapahtunut. Putki ei jäänyt päälle. Se on iso asia se!
Vaikka olisi synkkäkin ja ahdistava päivä, pitää aina muistaa millainen päivä on “Dagen Efter”!
Se ahdistus kumpuaa pelosta. Eikö mikään nyt muutukkaan, vaikka olen selvin päin. Siihen on vaikea nopeaa ratkaisua löytää. Lääkkeet ehkä pahimpaan hätään, mutta nekään ei hyvä pysyvänä ratkaisuna. Vaatii aikaa ja kokemuksia, että alkaa luottamaan elämään ja muutokseen.
Kehitys tuntuu tuskastuttavan hitaalta, mutta sitä tapahtuu; nytkin on jo tapahtunut.