Poistettu
Ei käy kateeksi.
Aika korjaa haavat. Otat vain itseäsi niskasta kiinni, korkki kiinni ja kohti tulevaisuutta. Selväpäisenä pitää korjata ne vahingot, jotka humalainen alter egosi on luonut. Niin se vaan menee. Mitä (humalassa) kylvää, sitä (selvin päin) niittää.
Jos tuntuu, että viinan kanssa ei kahden kesken pärjää, niin vastuullinen ratkaisu on hakea ammattiapua.
Elämän ja kuoleman asia tämä ei kuitenkaan vielä ole. Tsemppiä!
Poistettu
Varmaan epätoivon syövereissä kierit, tuttu tunne. Krapula vielä pahentaa oloa ja henkistä tuskaa. Uusi yritys nyt vaan. Selvänä asioita saa paremmin kuntoon.
Mullahan on kokemusta myös siitä, että olen ollut se joka pettyy, kun lupaukset ei pidä ja onhan se todella kuluttavaa vuoristorataa aina kun toivo ja luottamus pikkuhiljaa herää ja sit romahtaa… Mutta asiathan voi korjaantua, kun sisäistää, että raittius on ainoa mahdollisuus ja sitä on vaalittava tärkeinpänä asiana. Mulla on tässä ollut kans tekemistä.
Voimia! Ja muista että pahinkin olo pikkuhiljaa helpottaa.
Näin ton sun vastauksen ja lisään, että putkakeikkoja on ollut mullakin, itseni telomista ym. Olot on joskus ollu semmoset ja se epätoivo, että oon tosissaan miettinyt itsemurhaa. Se pettymys itteen on niin syvä. Mutta niin sieltä noustaan ja jotenkin jaksan toivoa, vaikka mulla tää pysyvän raittiuden yrittäminen on kestänyt jo 15v… Edellisestä juomisesta on vielä vierotusoireita. Ja just se, että oon saanu maistaa, selvinä kausina miten kivaa elämä on, kun jaksaa ja pystyy ja on oikeesti onnellinen…
Oliko tuo sun eka putkakeikka? Ei sitä kannata sen kummemmin miettiä, aika moni on ollut putkassa niistä jotka alkoholia käyttää. HYvä oppi ja voi tukea raittiuspyrkimyksiä. 
Mä luulen, että usein juuri silloin, kun kaikki on tosi hyvin, tulee se harha että homma on hallussa. Hallussa siinä mielessä, että kuvittelee hyvin voivansa ottaa yhden tai pari, koska kaikkihan on mennyt mukavasti ja olo mitä luottavaisin. Se on kuitenkin harha, sitä ekaa ei pidä mennä alkoholistin ottamaan vaikka olisi mikä olo. Joskus se voi toimia jonkin aikaa eli ottaa muutamia ilman sen kummempaa ja luulee kohtuukäytön onnistuvan sittenkin. Kunnes huomaa sen luisuneen taas hallitsemattomaksi. Joskus se eka voi jo laukasta hillittömän ryyppäämisen.
Oon kuullut sellastakin, että ihminen voi säikähtää tai jotenkin alitajuisesti vastustaa sitä että kaikki on hyvin ja olo hyvä. Ja sotkee sen hyvän sitten viinalla (tai kuka milläkin).
Syvissä vesissä on oltu, joskus itsensä lopettaminen on tuntunut varteen otettavalta vaihtoehdolta, ei tarvitsisi enää taistella itseään vahvempaa viinapirua vastaan ja pääsisi läheisetkin riesasta eroon. Se on kuitenkin masennuksen aikaansaamaa ajatuskuviota. Ryyppääminen masentaa ja masennus laittaa ryyppäämään. Kuitenkin siitä voi selvitä jopa hengissä, täällä palstalla on liuta esimerkkejä.
Hae ihmeessä ulkopuolista apua jos tuo terapia ei riitä. Siellähän ei välttämättä käsitellä kunnolla ja asiantuntevasti päihdeongelmaa? Itse olen saanut terapiasta todella paljon apua muihin ongelmiin, mutta päihdeasiat on käsitelty muualla. Avun hakeminen hävettää, mutta mä ainakin olin viime syksynä niin “pohjalla” että häpeä katosi. Tai en tiedä katosiko mutta epätoivo meni sen ohi ja olin valmis tekemään ihan mitä tahansa raittiuden eteen.
Voimia.
Itse tuossa tilanteessa pyytäisin anteeksi. Katuisin tekoa hänelle. Mutta semmosen lupauksen voi antaa, että tekee kaikkensa, että raitistuu. Selittää, että ei voi antaa semmosta lupausta etteikö koskaan joisi kun on alkoholisti. Tämmönen lupaus perustuu totuudelle jos oikeasti haluaa lopettaa juomisen. Sitten tekoja lupauksen eteen tekemään eli tekemään kaikkensa että raitistuu. Semmosta lupausta on vaikea pitää, että “Nyt tämä loppu.” tms… “Tästä päivästä lähtien en juo pisaraakaan…”.
t. kokemusta on.
Saatko kiinni sellaisesta, että et ansaitsisi tuota hyvää minkä jo sait kokemuksena kun et juonut? Luuletko masennuksellasi olevan juuret johonkin syvempään? Auttaako terapia, onko suhteesi vaimoosi se mitä pakenet tms. koska aloit juoda juuri siinä kohtaa…? Monta kysymystä herää minussa. Itselläni tarvittiin antabus, ja raitttiudesta oikeasti kiinni saaminen, ennenkuin pystyin aloittamaan vähitellen niiden kysymysten selvittämisen (terapiassa) mikä minun ongelmakohta oli… Että join johonkin tilaan/tunteeseen. Sen tunnistaminen voi olla pitkä matka, minullakin se jatkuu edelleen.
Tsemppiä, mieti itseäsi ensin, sitten perhettäsi. Vastuu on sinulla, valinta on sinun, mitä haluat. Vaimo jaksaa jos jaksaa. Rakkaus kuten luottamuskin on tekoja, ei sanoja. Hyvässä ja pahassa.
Hyvä kun oot täällä, kirjoita tänne, hae apua ja alkoholismiin ammattiapua! Tee kaikkesi. Pystyt siihen kyllä! Näytit jo itsellesi että voit hyvin, ja haluat sitä. Uudelleen. Niin me muutkin yleensä, joutuu uudelleen ja uudelleen kapuamaan ylös, mutta aina viisaampana.
Teikkis.
Pitää paikkansa ja usein miten aina vain syvemmältä. Monesti sitä luulee, että tämän syvemmälle en voi enää vajota, vaan kylläpä voi. Ylös kapuaminen käy kerta kerralta raskaammaksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja erityisesti henkisesti. Uskon, että tiedän miltä Aleksista tuntuu, pystyn samaistumaan hänen kuvailemiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Kävin itsekkin viimeisen juomisputken aikana ja jälkeen syvällä, todella syvällä. Tuo kerta oli minulle käännekohta, en enää ajatellut, että nyt on pakko lopettaa juominen. Ajattelin, että nyt haluan lopettaa ja siinä minun mielestä on koko raittiuden perusta. Halu lopettaa.
Juuri näin.
Jos olet kovassa humalassa ja muille häiriöksi. Ehkä itsellesi vaaraksi. Sinut viedään putkaan rauhoittumaan. Siinä ei ole mitään hävettävää, eikä mitään ylpeiltävää. Niin virkavalta toimii jokaisen kansalaisen kohdalla. Sinua ei ole kertomuksesi syytetty mistään. Sinulta ei mene maine, eikä kunnia. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut muuta kun olit kovassa tuiterissa, niin paikalla olleet ihmiset katsoi parhaaksi viedä sinut lepäämään humalasi pois. Niin voi käydä kenelle tahansa. Putkakeikkasi ei vaikuta työnsaantiisi tai mihinkään.
Masennuslääkekin voi alkoholin kanssa sekoittaa pään. Myös voi aiheuttaa alkoholinkin himoa joillekin. Vauhdikas olo päässä voi olla huono merkki. Merkki hypomaniasta mikä ilmeisesti voi lisätä alkoholin himoa. Nämä on niin yksilöllisiä juttuja mistä kai voit lääkärin kanssa jutella.
Tsemppiä!
Jaksa vain nousta.
Olen ollut itse samassa suossa. Vuonna 2010 aloin opetella raitistumista, suurelta osin perheen pyynnöstä. Olinkin tuon alkuvuoden ilman päihteitä ja elämä alkoi tuntua tosi hyvältä. Sitten tuli sama ajatus kuin sinulla: kai sitä voi jo muutaman ottaa. Siitä se lähti taas. Putkaankin pääsin monta kertaa.
Terapia auttoi minua paljon mutta päihde-elämän lopettamiseen tarvitsin apua päihdeasiantuntijoilta eli AA:sta ja AA-pohjaisilta hoitopaikoilta. Vasta nyt - miltei puolentoista vuoden raittiuden jälkeen - olen kunnolla kyennyt hyödyntämään myös terapiassa oppimiani asioita. Päihteet ja terapia eivät sovi yhteen.
Tsemppiä.
Poistettu
Aleksi hyvä, tilanteesi ei ole toivoton.
Vaimollesi voinet kertoa, että on olemassa vertaistukea niille, ketkä kärsivät läheisensä juomisesta tai alkoholismista, Al-Anon.
Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea …
al-anon.fi/
Alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Poistettu
Täähän on sairaus. Samassa sairaudessa kaikilla “potilailla” on samoja oireita. Siitä se johtuu. Järjellä ei tässä ole paljon valtaa. Riippuvuus=juomahimo alkaa aina nostaa päätään, kun se on kerran mielihyväkeskukseen piirtynyt ja sitten alkaa perustella itselleen, miksi voisi juoda. Uskon kyllä AA:n määritelmän, että alkoholismi on itsensäkieltävä sairaus, vaikken ainakaan kaikkea AA: juttuja ole (ainakaan tähän mennessä) uskonut. Toisaalta omalla kohdalla mietin, että ryhmä vois olla hyvä, kun siellä se pysyy paremmin mielessä, kun sisään kömpii aina uusia muistutuksia tästä karusta asiasta. Jos on pelkästään alkoholiongelmattomien seurassa, alkaa helposti kuvitella, että olisi kuin he.
Liikunta tosiaan on erittäin hyvä keino purkaa stressiä ja vihaa/kiukkua rakentavalla tavalla. Mulla toimii pitkät kävelyllenkit, joissa voi mietiskellä samalla. Mun tie on ollut niin pitkä, että, en enää tunne raivoa/vihaa itseäni kohtaan. Ennemminkin pelkoa ja epätoivoa.
Mutta ei anneta periksi!
Poistettu
Kerroit, että sulla on masennuslääkitys ja käyt terapiassa. - Viina vie tehon masennuslääkkeiltä. Ja terapiasta ei ole kuulemma hyötyä ennenkuin viinankäyttö on saatu lopetettua ja syöty jonkun aikaa serotoniinia. Sitten siittä terapiasta alkaa kuulemma vasta oleen apua.
Viinapiru se siellä kuiskuttelee! Alkoholisti suhtautuu aina positiivisesti uuteen mahdollisuuteen käyttää viunaa. Se iskee heti välittömästi kun elämä on saatu taisin raiteilleen edellisistä sekoiluista ja elämä jälleen hymyilee. Juopon päänuppi on kyllä omituinen! Järjellä tietää kuinka asia viinan suhteen on, vaan siitä huolimatta alkaa toiveikas lutraaminen viunan kanssa. - Älä nyt ihmeessä urheile itteäs hengiltä! Loma on lepäämistä ja latautumista varten, jotta sitten jaksat taas vuoden raataa töissä.
Poistettu
Hei!
Kovasti tsemppiä sullekin…ei ole helppoa elämää meillä alkoholisteilla. Mutta koitetaan jaksaa nousta aina vaan uudestaan!
-G
Heippa Aleksi01! Minunkin puolestani kovasti tsemppiä sinulle!!! Hieno homma, kun pystyit lopettamaan juomisen tohon. Älä anna periksi vaan jatka eteenpäin päivä kerrallaan. On se vaan niin kumma, että ihan mistä vain pitää etsiä syy juoda vaikka hyvin me tiedämme, ettei viina auta mihinkään vaan päinvastoin. Itse pyrin noissa tilanteissa aina muistamaan, että halu juoda viinaa menee ohi keskimääräisesti kahdessakymmenessä minuutissa. Ainakin tähän asti tuon ajan sinnitteleminen on auttanut. Alkotonta päivää sinulle ja muillekin plinkkiläisille!
Aleksi, älä ota. Luin juuri läpi ketjusi ja kuulosti niin tutulta toiminnalta että ei voi paremmin sanoa! Itse olen tosissani rimpuillut tämän alkoholismin kanssa usemman vuoden, viimeiset kolme vuotta on ollut ns. akuuttivaihe päällä jonka aikan kulissit ovat romahtaneet ja alkoholismi alkanut vaikuttaa kaikilla elämänalueilla.
Reilu kuukausi sitten kohtasin oman pohjani jota alemmas en enää halua vajota. Takana oli kahden viikon dokausputki jonka aikana tapahtui taas “tarua ihmeellisempiä” asioita, eli täyttä horroria ja dekadenssiä. Ja jouduin putkaan minäkin, ensimmäistä kertaa elämässäni. On suorastaan ihme, että olen vielä yhtenä kappaleena ja en menettänyt duuniani! Kaikki kontrolli siis menee jos otan sen ekan huikan, se on todistettu niin monta kertaa, että luulisi jo pöljemmänkin tajuavan, että se viina ei vaan meikäläiselle sovi. Jollain ihmeellisellä juopon tuurilla on tässä kekkaloitu viime vuodet ettei mitään TODELLA merkittävää ole menetetty, enkä halua alkaa enään testaamaan sitä tuuria kun se tulee aivan saletisti loppumaan jossain vaiheessa. Todennäköisesti heti jos alan vielä juomaan.
Hyvin tutulta kuulostavat myös nuo liikunnan kautta tehdyt “katumusharjoitukset”. Nekin toimivat aikansa mutta et sinä pelkästään liikkumalla kieli vyön alla alkoholismista parane. Usko minua, on kokeiltu. Itsekin aina putkien jälkeen treenasin, tein töitä ja touhusin kuin hullu muutaman viikon putkeen kunnes homma taas räjähti käsiin jossain vaiheessa kaiken sen suorittamisen jälkeen. Ei liikunnassa mitään pahaa ole, päinvastoin, mutta kyllä sinä nyt tarvitset jotain muutakin apua tuon alkoholiongelmasi kanssa. Suosittelen sinulle lämpimästi AA:ta, sieltä olen itse saanut parhaimman avun omaan alkoholionglemaani. Siellä on sellaista porukkaa, joka ihan satavarmasti ymmärtää mistä on kyse, tuomitsematta millään lailla. Avoimin mielin siis vaan palaveriin jo vaikka heti tänäään, ei siinä ainakaan mitään menetä!
Mutta Aleksi, älä tosiaan ja tuudittaudu liiallisen ja väärän itseluottamuksen pauloihin. Se johtaa taas uuteen katastrofiin, usko minua! Itsellä jäänyt nyt muutama päivä väliin palavereista ja huomasin eilen että aloin jo vähän petailla retkahdusta. Kirjoitan siitä kohta lisää omassa ketjussani mutta olen kiitollinen että huomasin tämän petailun ajoissa. Tänään siis suoraan töistä AA-palaveriin ja puhumaan asia selväksi vertaisille. Niin ihmeellinen on alkoholistin mieli, että kaiken sen uskomattoman paskan jälkeen vielä haikailee sitä känniä vaikka se muisto ihanasta nousuhumalasta on vain illuusio, joka ei palaa enää koskaan.