Poistettu
Suhtaudut suotta vähättelevästi alkoholinkäyttöösi. Mielestäni et ole alkoholistinplanttu vaan toivottavasti pohjalle ajautunut alkoholisti, joka on valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseen itsensä juoppoudelta.
Sinulla on jokin terapiasuhde. Toivottavasti ainakin kerran viikossa. Ellei, harkitse vielä AA:ta. Sen palavereja on joka viikko Suomessa aianakin 600. Koskispullon hinnalla pääset juomaan monta kuppia kahvia raittiissa entisten juoppojen seurassa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Poistettu
Pienin askelin arkeen. Armollisesti ja lempeästi. Ei vaatien ja rankaisten. Pidä päiväkirjaa, ota pieniä alkoholittomia rutiineja arkeesi. Kirjoittele tänne, jos nyt ei ole muuta kanavaa päästää tuntemuksia ilmoille. Kirjoituksesi saattavat olla hyödyllisiä jollekin muulle. Elän tässä mukana ja saan voimaa. Tämä on vertaistukea!
Aleksi01 kirjoitti
Aleksi hei, käytit itsestäsi määritelmää alkoholistiplanttu. Sitä sanontaa käytetään yleensä aloittelijasta, oppipojasta tai vasta-alkajasta. Kertomiesi perusteella olet jo astunut sen kynnyksen yli, joka erottaa oppipojan kisällistä. Sen kynnyksen ylityttyä ei alkoholistilla ole paluuta hallittuun juomiseen. (Muutamia poikkeuksiakin maailmassa varmaan on).
Ehkä loukkaannuit sanoistani, ei niiden takia kannata jättää tänne kirjoittamista. Kertomasi eivät ole tyhjää jorinaa, ne ovat omia henkilökohtaisia kokemuksiasi. Ne kertovat meille karulla tavalla, mihin viattomasti alkanut alkoholinkäyttö voi vuosien mittaan johtaa ihmisen. Se voi johtaa täyteen tuhoon. Verisukulaisistani ainakin kaksi on kuollut alkoholiin, yksi huumeisiin.
Tänäänkin minulla on itseni tutkiskelun paikka, enkä halua olla sellainen henkilö, jonka käytöksen takia sinussa on syntynyt ajatus jättää tänne kirjoittelematta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Riippuvuus voi olla niin paha, että kaikenmaailman himot viinan suhteen vaivaa 3-6kk. Minä huomasin 5kk:n kohdalla sen, että viinanhimo hävisi lähes kokonaan spontaanisti. Tuli järki päähän. Aivot tavallaan keksi jatkuvasti tekosyitä juomiseen ennen tuota virstanpylvästä. Kolmen kuukauden jälkeen kanssa huomasin, että aivot alkoi monesti kertoilemaan että pystyn ihan hyvin juomaan. Ensimmäinen kuukausi oli tosi rankka. Seuraavat 2kk suht helppoa, mutta aina tossa 2-3kk kohdalla aivot alkoi keksimään, että ei tässä mitään juoppoja olla niin että monesti uskoin niihin ja aloin juomaan. Sit taisin yltää yhtenä kertana 4kk, mutta tuolloin havaistin 3kk:n jälkeen aivojen kieltävän alkoholismin niin tehokkaasti päässä, että ajauduin automaattisesti juomaan. Sit tuo 5kk mihin pääsin kahdesti, niin aivot yritti ohjailla juomaan mutta tiedostin mihin juominen johtaa. En enää tavallaan kyennyt hankkimaan alkoholia kun järki alkoi sanomaan mihin se johtaa. Olin viimeksi vajaan 6kk juomatta niin en kieltäytynyt yhdestä lasillisesta juhlissa, niin pikkuhiljaa palasin vanhaan dokaamiseen ja sekoiluun uudestaan. Se toinen 5kk:n ylitys aiheutti saman efektin aivoissani. Sen jälkeen en ole missään vaiheessa halunnut edes ottaa yhtä. Sen jälkeen olo on helpottanut juomisen jälkeen dramaattisesti ja koko ajan pikkuhiljaa vapauden tunteeksi. Itse tarkkailin 5kk:n aikana omia ajatuksia ja tosiaan vastustin voimakkaita himoja enkä antanut viinanhimoille kertaakaan periksi. Tuo 3-6kk taitaa löytyä googlettamalla muistaakseni THL:n(täällä kuulin tästä 3-6kk) sivuilta mikä on tuon fyysisen riippuvuuden kesto. Kyllä sinä pystyt kun uskot itteesi, etkä anna periksi. Kyllä sen sitten huomaa milloin alkoholin himo on selätetty ja viinapiru ei kiusaa enää. Tavallaan viinapiru antaa periksi, eikä jaksa enää. Tulee rauha mieleen. Sitä ennen niin helppoa ei tuu olemaan 3-6kk asti. Voimia ja kyllä sinä siihen pystyt kun uskot itseesi ja haluat eroon siitä. Älä anna viinanhimolle periksi.
Tsemppiä!
ps. kirjoittele ihmeessä! Älä pahoita ihmisten kirjoituksista mieltäsi. Kukaan ei pahaa tarkoita lähes 100% varmuudella. Näin olen huomannut… Kirjoittelu oli minulle hyvä tapa taistella viinapirua vastaan. Se peilaa ajatuksia itelle ja jos muut vastaa niin saat apua pahoihin paikkoihin.
Päivää!
Tuossa Punatulkku kirjoittaa asiaa. Nopeaa, helppoa ratkaisua ei ole olemassa alkoholismin hoidossa. Siis. Minun tiedossani; täytyy muistaa millä palstalla kirjoitan, -täällä kyllä yleensä tiedetään paremmin asiasta kuin asiasta ja arvaan jo olevani väärässä. No, ehkä sellainen tosiaan on…
?
Tässä uskaltaa alkuun luvata vain pientä kilvoitusta ja kärsimystä". Aikaa ja kärsivälllisyyttä. Ne vain lopulta hoitavat. Päivä päivältä kuitenkin tulee helpompaa. Asenteellahan tätä pitää yrittää hoitaa. Aina ei ole kivaa!;)!
Poistettu
Kun alkoholista pääsee eroon, vuoristoradan nousut ja laskut tasoittuvat. Jos ratojen jyrkkyyteen on vaikuttamassa muitakin tekijöitä kuin alkoholi, niiden selvittäminen ja niihin suhtautuminen on joka tapauksessa raittiina asiallisempaa.
Kiva muistikuva, tänään käytän jotain muuta, kun valmistaudun illaksi hesalaisten aa:laisten joulujuhlaan. On mukava olla koolla satojen raittiiden mukana hiukan lastenmielisessä juhlassa!
Raitista viikonvaihdetta sinullekin ja perheellesi!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Poistettu
Aleksi01 kirjoitti
Onko siinä takana itsekeskeinen pelko menettää kasvonsa kavereiden seurassa? Myönnettävä että on voimaton alkoholiin nähden? Jokainenhan meistä haluaa menestyä ja pärjätä, myös hallita alkoholinkäytön. Alkoholi lopulta kuitenkin voittaa ja syö tahdonvoimamme viimeisetkin rippeet.
Yksi ja hyvin toimiva tapa päästä kiinni raittiuteen on luopua taistelusta, myöntää täydellinen tappio ja vararikko alkoholille. Itse olen saanut olla raittiina siitä illasta alkaen, kun sanoin AA-ryhmässä: olen alkoholisti.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Näitä asioita on hyvä pohtia kaikessa rauhassa ja antaa itselleen aikaa asiasta päättämisen suhteen. Itse olen toistaiseksi (viimeiset 13 kk) käyttänyt kahta keinoa, jätän juhlat väliin tai menen autolla. Nyt olen päättänyt, että jatkossa kieltäydyn alkoholista ilman erityisiä verukkeita. Sanon, että minulla on meneillään elämäntaparemontti ja siihen ei kuulu alkoholi. Niin kuin onkin, olen vähentänyt myös rasvan ja sokerin käyttöä ja painosta on lähtenyt 11 kg.
Alkoholistiksi tai alkoholiongelmaiseksi en todellakaan aio jatkossakaan missään juhlissa tai missään yhteydessä julkisesti tunnustautua!
Tuo mainitsemasi kotiin erakoituminen kuulostaa kyllä aika dramaattiselta! Mielestäni se korostaa raittiutta negatiivisena ja jotenkin antisosiaalisena asiana. Muutenkin tuot aika voimakkaasti esiin heikkouksia, joita koet itselläsi olevan. Miksi? Ennemmin psyykkaa itsesi taisteluun, jonka olet päättänyt voittaa!!!
Poistettu
Samaa mieltä. Kannattaa olla ylpeä, että on RAITIS. Kertoa se ääneen ja yrittää vahvistaa itseä tuossa asiassa. Tulta päin vain!
Ei se raittius ole häpeän asia. Kannattaa miettiä mistä tuo johtuu. Voi tuota ongelmaa miettiä jonkun ammattilaisen kanssa tai vertaisen kanssa. AA:n luovuttamista en ole sisäistänyt mutta ryyppäämään se ei ainakaan kehoita 
. Mutta se toimii vertaistuen voimalla. Osa tajuaa askeleet. Saa niistä avun. Itsensä tutkiskeluun tuo paikka kehoittaa.
Minä luulisin, että taidat hävetä olla erilainen. Tuosta erilaisuudesta kannattaa olla ylpeä. Kannattaa selvittää mikä tuon ilmiön takana on.
Tsemppiä!
Poistettu
Aleksi01 kirjoitti
Ensinnäkin on hieno juttu, että vältit Alkon ja kaljahyllyn kiusaukset. Raittiuden aitoudesta tiedetään se, että pysyvin tulos saadaan, kun alkoholisti on itsensä takia raittiina. Tietenkin pelko voi pitää juomattomana, onpa pelko sitten krapula, työpaikan tai perheen menetys, terveyden pettäminen tai jokin muu syy.
Sulla on nyt alku, Siitä on täysi syy olla kiitollinen. Tiedät kuitenkin, että alkoholi etsii ajattelussasi heikointa kohtaa päästäkseen takaisin hallitsemaan elämääsi. Alkoholistin on liki turhaa taistella alkoholia vastaan. Jos on huomannut olevansa voimaton alkoholiin nähden, siitä on luovuttava täysin ja kokonaan. Esimerkiksi kirjassa Nimettömät alkoholistit on kirjoitettuna, miten se on ollut mahdollista suurelle joukolle alkoholisteja, ehkä parille miljoonalle. Olen yksi heistä.
Kirjasta Selviytymistarinoita käy ilmi, millaiseen tukeen sen kertojat ovat turvautuneet.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Poistettu
Poistettu
[quote=“Aleksi01” Tosin alkoholistina tilanne on se, että viinan himo on koko ajan päällä, olipa juhannus tai arkitiistai.
Ei aiuta itku markkinoilla. Täytyy keskittyä jokaiseen päivään erikseen, olipa juhla tai arki.
Raitista vuodenvaihdetta kaikille kilvoittelijoille![/quote]
Hienosti selvisit joulusta, mikä varmaan oli suuri ilo lapsillekin! 
Kuvittelisin, että viinanhimo laantuu ajan saatossa, kun ei sitä ja aivokemiaanasa juomalla ruoki. Ehkä rupeaa saamaan samankaltaista mielihyvää muista asioista. Jokainen raitis päivä tuo etäisyyttä ja vierottaa mieltä alkoholista. Minähän olen itse tuurijuoppo, joten mulla on ollut kausia täysin ilman viinanhimoa aiemminkin… Sillä varmaan olinkin pätkiä dokaamatta niin helposti ja jopa ärsyttävän pirteä ja hehkutin kaikkia muita mukavia asioita. Mullakin se siis vaihteli, eli himon katoaminen oli mahdollista, miksei siis myös pidemmän viinahampaan kolotuksen jälkeen.
Raittiutta sinnekin!
Kyllä viinan himo yleensä häipyy raittiina olemisen ajan kuluessa. Näin on käynyt palavereissa tapaamilleni alkoholisteille ja myös itselleni. Toisilla hitaasti, jopa vasta pitkien aikojen kuluttua, toisille hyvinkin pian raittiuden päästä kiinni saatua. Sen saa kyllä takaisin varsin helposti niin kuin jokainen alkoholisti tietää.
Näin on, sitä päivä kerrallaan tarkoittaa alkoholistille. Alkoholismiin ei ole muuta pätevää toipumiskeinoa kuin olla päivä kerrallaan ottamatta ekaa ryyppyä.
Hyvää vuodenvaihdetta!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme