Pyysin räyhäämistäni jo anteeksi “Asiattomat viestit”- palstal, toistan sen tässä. Kohde ei ollut robo, vaan jokin aiempi viesti, jonka luulin (?) kohdistuvan itseeni. Ja mitä tulee tähän “mulolikuumettavittu” olo oli kyl kaamea. 40 astetta. En pyri sil oikeuttaan mitään, mut ehkä se jotain selittää. En todellakaan toivo, et robo siirtyis ajasta ikuisuuteen, vaikken henkilöä enkä tilannet tunne. Minä ikävöin edelleen itsensä surmannutta kaveria. Meil molemmil oli lätkästy määritelmä “kroonisesti suisidaalinen”. Mä selvisin, hän ei. 
Pöllö: Joo ymmärsin kyllä, ettet robolle kiukutellut, mut sanotaan nyt vaikka lyhyesi näin: Tilannetaju!
Jos sitä on kerta 40 astetta kuumetta ja hirveä olo, niin miksi tulla tänne kirjoittamaan, jos ei pysty olemaan asiallinen?
Eli jos se robosilmä on tehnyt itsarin, niin kaniinin pitäisi tuntea siitä syyllisyyttä? Kaniini nyt tuskin on mitenkään tilanteeseen syyllinen, joten miksi hänen pitäisi tunkea oven taakse soittelemaan, jos kerta henkilö haluaa olla yksin? Jos hän haluaisi jonkun kanssa puhua, niin eiköhän hän itse ottaisi yhteyttä. Samalla idioottimaisella logiikalla ajatellen: Mikset Dark Magus itse raahaudu sinne oven taakse?! Jatkona voidaan todeta, että jokainen selitys on tekosyy.
Vituttaa tollainen syyttely, vikaa ei tietenkään ole sinussa, vaan olet kaiken tehnyt täydellisesti kuten aina, vaan vika onkin muissa. Ketä noi sun viestit hyödyttää? Ei ketään. Jos joku tekee itsarin, niin lähes aina tulee henkilön kavereille huono omatunto/muuten vain paska fiilis, vaikkei itsari ole heidän vikansa. Eiköhän kaikilla päihdeongelmaisilla ole ongelmia omasta takaakin, ja joskus pitää laittaa itsensä etusijalle. Ei kaikilla ole voimia yrittää pelastaa ihmisiä, jotka eivät halua elää, eikä lähtökohtaisesti ihmisen tehtävä ole pelastaa muita itseltään. Ei kukaan kaipaa vielä syyttelyä ja väheksyntää henkilöltä, joka ei itsekään vaikuta niin kovin paljon asiaan panostaneen. En tajua, kuka oikein luulet olevasi, kun siellä sun täällä haukut ihmisiä idiooteiksi ja luulet olevasi muita parempi. Saatko jotain kiksejä siitä, että täällä voit katsoa alaspäin ihmisiä, joilla on ongelmia?
Itsaria julkisesti hautova aiheuttaa paljon huolta ja päänvaivaa jo muutenkin läheisilleen, reilumpaa olisi vain tehdä itsari varoittamatta kuin edestakaisin asiaa pohtia ja lähipiiriä säikytellä. Nytkään ei varmasti ole frendien kiva pohtia, että onko se tyyppi tehnyt itsarin vai ei. Ja jos ei ole tehnyt, niin että yrittääköhän se jossain vaiheessa. Kaikkien elämässä on vaikeuksia, mut onkin tosi hyvä juttu, että täällä on näitä kaikkitietäviä, jotka osaa aina kertoa toisten virheet.
…Ihan vaan sen takia sinne ovelle aattelin mennä kolkutteleen, että jos se nyt on heittäny lusikan nurkkaan, niin saahaan ainakin tietää siitä.
Itse en sellasta vastuuta rupee todellakaan ottamaan, että alkaisin joksikin kallonkutistajaksi. (Minä aivoni sulattanut narkkari). Ihan oikeasti siis, vaikka jonkinsortin kaverina itseäni pidän Robolle, niin en kyllä kuitenkaan ole oikea ihminen aukaisemaan solmuja sielä pään sopukoissa. En kenenkään pään sopukoissa. piste.
Voi herrajjumala! Oli suuri synti. Tulin kirjottaan kuumees siks, et en pystyny tekeen juuri mitään. Mut tääl ku sanal “anteeksi” e i ole merkitystä, niin olkoot. Eikö se riitä, et ihminen 1.ymmärtää tehneensä väärin 2.katuu 3.pyytää anteeksi. Miks pitää jatkaa tuomitsemista? Ootteko koskaan suuttuneet väärään aikaan vääräs paikas? Jos robo on päättänyt, että tämä elämä riittää hänel, mun suuttumiset ei sitä ratkase, en ole kaikkivoipa jumala! Toivotaan, et näin ei ole…
Dark, toi 72 vee on kyl musta aika alakanttiin, ilman sairautta ei sillon hoitokoteihin päädytä. Isä 75 ja sairas ja sitkee, äiti täyttää 81 eikä haluu muual ku omaan kotiin. Mä arvaan, miks. Laitoksis on säännöt. Mut kyl mä melkeen oisin ennen valmis meneen vankilaan murhasta ku päästäsin isää muistihäiriöosastol, siel o h i r v e ä ä. No, tuskin oikeasti, mut ajatus tuntuu pahalta. Mä näin kamul töllöstä ohjelman, jos 97-vuotias ei p ä ä s s y vanhainkotiin, vaik halus. Liian hyväkuntonen, ku pääs veskiin ite ja sai ihan kahvetki keitettyä. Muuten aivan puhki. Huh!
x
^ Sori, sitä en tiennyt, kivuista kyl. Vaan kukapa täs päiviensä määrää tietää. Liikenne esim.on tappanu tuttuja ja sukulaisia. Sairauksia voi tulla. Aikoinaan, kun Neukuis räjähti se ydinvoimala, arvioitiin (en tiä mihkä perustu), et 1000 syöpätapausta tulis sen takia lisää, en tiä kuinka kauan. Mä asuin sillon Keski-Suomes ja laskeumaa tais tulla sinne aikalailla. Ja lääketiede kehittyy koko ajan, kantasoluil on jo saatu syöpiäkin hoidettua…
Kyl mäkin sen niin olen ajatellut, et jos olis kuolemaan johtava sairaus ja kovat tuskat, armahtaisin itseäni. Vaan sinnikkäästi ihmiset jaksavat…elossaoleva vaan jotenkin pyrkii itsensä säilyttämiseen… Kuolemaantuomittujahan me ollaan kaikki. Mut oman käden kautta ennen aikojaan lähtö…asiat voivat muuttua. Sillon kun on hirveä olo, sitä ei tahdo uskoa… Helpotusta voi tulla. Ja kuka tääl niin kroonisen onnellinenkaan on…?
Niin no mä en noista palvelutaloista tiedä. Ne on erilaisia. Lähel on yks jos on vaik mitä toimintaa, ja ihmisil on siel asunnot, jois voi esim.pitää lemmikkiä. Nuoren/keski-ikäsen mielestä voi näyttää pahemmalta, kuin vanhasta, eikähän niis ole vain vanhoja. Moni h a l u a a sellaseen, kun siel on se palvelu. Kyl mä mieluusti soisin, et vanhempani, tässä lähivuosina kaiketi, myis omaisuuttaan, jota piisaa, ja muuttas sellaseen. Ite kun olen paljon laitoksis ollu, niin yks juttu on ne toiset ihmiset. Kun tätä neljän seinän sisäl nyhjöttämistä olen aivan riittävästi kyl harrastanu. Kun joskus vaan on niin vaikea poistua kotoaan…
Hmm… itse ajattelen kyllä toisin. Vaikka itsekkin olen ollut tuossa pisteessä (enkä selvästi kuitenkaan luovuttanut kun täällä näppäimistö pitää ääntä :mrgreen: ), niin en silti pidä niitä ihmisiä ainakaa “raukkoina”. En mä
oo eläny täysin samaa elämää ku kukaan ihminen, enkä kokenu niitä asioita. Se on jo geneettisesti erilainen,
saati sitten ajatusmaailmaltaan… Ja siks toiseksee,
entäs jos se ihminen “Luovuttamalla” saa aikaan jotain hyvääkin. Ei me voida tietää kaikkien meidän tekojen seurauksia etukäteen. Millä on enemmän väliä, “luovuttamisella” vai, niillä seurauksilla mitä tästä tulee,
joita kukaan ei voi tietää? Siis noin yleisestikkin. Ja jos sitä SYYTÄ itsemurhaan ruetaan tutkimaan,
voi paljastua vaikka mitä… ihminen kasvaa tuohon tilanteeseen eikä tiedä muuta keinoa edetä. Mitä se silloin
voi tehdä? Onko se jossain muussa asiassa luovuttamista, jos ajatellaan vaikka että on labyrintissä. Ihminen
löytää vain yhden ulospääsyn sokkelosta, säännöissä on kerrottu, että pitää kulkea eteenpäin, ja että ainoo mahdollisuus on kulkee siitä yhdestä aukosta ulos, minkä se löytää.
eikä ihmisellä löydy avuja/muita keinoja ajatella muuta. Jätetään kertomatta, että sokkelosta saattaa satunnaisesti aueta uusi ovi, josta pääsee myös ulos. Ihminen ei tiedä muuta, ja menee siitä yhdestä kovesta (kehitimpä taas vertauksen 
) Mutta nii, jokainen ihminen on niin erilainen, että jokainen itsemurha on erilainen.
Mua vituttaa yleisesti jos ajatellaan itsemurhaajista “raukkoina”, “jotka ei jaksanu enää yrittää”
[/quote]
Tai vaikka semmonen ihminen, jolla ei ole läheisiä… ollut aina yksin ja tullut yksin toimeen. Sairastuu psykoosiin, joka on kestänyt jo ihan vitun pitkään eikä enää jaksa niitä kärsimyksiä ja päättää lopulta pitkän harkinnan jälkeen tappaa itsensä?
[/quote]
Niin… SINÄ huomasit. Ja kun monet ihmiset eivät KOSKAAN herää tajuamaan näitä asioita, en sitten kyllä
osaa vastata tähän, että miksi ei. Siihen varmasti löytyy jokaiselta ihmiseltä eri vastaus. Niin mikä on taas
kohtuullista ja mihin suhteutetaan? Ja ymmärrät, jos ollaan vanhoja, ja sitten tapetaan itsensä? Miksei
joku voisi olla muuten kun vanhuuden takia samassa tilanteessa? (vaikka kuolemanpelon tuoma rauhan kaipuu olisi sitten se syy)
[/quote]
Onko se sitten itsemurhaajan vika
kun se ei tiedä mistää paremmasta mitä tavoitella. Vai onko vika kasvatuksessa? Ja kuka onkaa se luuseri?
Niin, kyllähän sitä kannattaisi yrittää oppia tietämään sen “paremman” olemassaolo. Se on helppo jälkeenpäin sanoa…
vaikeampi niiden ymmärtää, joilla tuon tajuaminen on vasta edessä (toivottavasti edessä) Enkä tarkottanut,
että kasvatusta voidaan syyttää noin yleensä. Mutta kyllä kai sitäkin voi jossain tapauksissa syyttää, käytin
sitä vain esimerkkinä siitä, että itsemurha on seuraus monista muista asioista mitä on tapahtunut,
ei välttämättä niistä asioista mitä itsemurhaaja on itse tehnyt. Kumman “syy” se enemmän olisi, jos
vaikka joku faija ois pitäny syntymästään asti pentua sm-seksiorjana kellarissa ja kun pentu pääsee ulos/saa
mahdollisuuden niin tappaa itsensä. Tai jos vaikka jossain tapauksessa manipuloisi lasta vitun pitkään ja “tekis valinnan lapsen puolesta”
loppuun kerrottakoon vielä se, että aion lopulta (72 olisi hyvä ikä jos sinne pääsen) tappaa itseni. en jää “hoitokotien” armoille oman paskani aiheuttamien tulehtuneitten makuuhaavojeni ja riittämättömän kivunhoidon tappamaksi puolitiedottomassa tilassa mm. psykoosilääkitykseni vuoksi.
niin kauan omassa asunnossa kun voi ja kun ei enää pysty tai aivot eivät toimi niin naru kaulaan.
ja toki viesti jossa kerrotaan syy siihen miksi: ihmisistä ei välitetä. koko systeemissä on pahasti vikaa näinkin hyvinvoivassa maassa jossa rahanahnehtijat muistavat vain itseään tai toisiaan. jokaisen vanhuksen pitäisi tehdä sama. ja asiasta selvää ottaneet tietävät että vanhuksilla on vaikeaa ja itsemurhat lähes arkipäivää.
siis rohkeasti syytös yhteiskuntaa kohtaan jos on tarvetta. ei kuollut sitä osaa hävetä jos kerran tuo selonteon vaikka lehdistölle mietittäväksi.
[/quote]
Joo, itse en rupee ennakkoon maalailee että millon ja miten lähden. Fiiliksen, kunnon ja terveyden mukaan… toivottavasti olen täällä vielä PITKÄN aikaa 
Tulevaisuudessahan sen sitten näkee…
Oho, sori tuli taas tuplat… Ja koettakaa poimia sieltä toi viestirakenne ja muu, jos kiinnostaa lukee.
Meni noi lainauksetki päin vittuu, mut pää jumis eikä aikaa korjata… → mro :mrgreen:
^ Paljon fiksuu settiä… hyvin monista asioista samaa mieltä
Nii, kyllä suuuuuurin osa psykoosi-itsemurhista ois inhimillisyyden rajoissa estettävissä. Itse psykooseja
kokeeneena, voin sanoo (ainakin mun tapauksessa) että oisin voinu aivan varmasti vaikka tappaa itseni.
Mulla ei ainakaa minkäänlainen kontrolli tai normaali ajatusmalli (MINULLE NORMAALI) pelaa siinä vaiheessa. Ja ymmärrän aivan täysin, jos joku
tekee pitkään kestäneen psykoosin aikana itsemurhan (eri asia kun psykoosin seurauksena). Sitä
ei periaatteessa pitäisi pitää edes varsinainena “itsemurhana”, koska ihminen voi olla niin syvällä
mielen sokkeloissa, ettei edes tajua silloin “oikeasta” todellisuudesta yhtään mitään. Itse ainakin
olen hyvin tyytyväinen, että laittovat viime kerrallakin mut suoraan suljetulle ettei mitään tapahtunut
(itselle tai muillekkaan) Ymmärrän tietysti senkin, jos joku tekee psykoosinjälkeisen itsemurhan… jos
on ollut vaikka hyvin pitkään siinä tilassa (puhun nyt vakavasta akuutista psykoosista), Jos sitä on ollut
vaikka useita vuosia osastolla siinä tilassa, niin en yhtään ihmettele jos haluaa päättää päivänsä ennemmin
kun jatkaa sillä tiellä. Tässä helppo ulkopuolisen sanoo , että koitappa parantua ja tsiigailla maailmaa eri kantilta
ja “koittaa kestää todellisuutta” ← (Pahin kaikista) Tottakai sitä pitää yrittää ottaa elämä haltuun ja nauttia siitä,
mutta vaikeissa psykoositapauksissa se on ihan vitun vaikeeta. Se todellisuus voi olla niin erilainen, että sitä
“terveiden” ihmisten on hyvin vaikee millään tavalla kuvitella. Kokeilkaa vaikka kuvitella ittenne vitun pitkään
painajaiseen, jossa olette kuitenkin hereillä. Ja se, että omien ajatusten ja pään kontrolli katoaa ja ajatukset
(JOTKA OVAT OMIA AJATUKSIA) saattavat mennä aivan miten tahansa. Miten helvetissä siinä tilassa pitäis
koittaa järjestää asioitaan, tai ees koittaa ymmärtää niitä, kun päähän tulevat ajatukset ja informaatio
on kuin jostain alitajunnan sairaasta palapelistä?! Ja todellisuuteen saattaa palata pätkissä…
eka oot jotain tekemässä NAPS sitten ollaan pään sisäl jumissa naps oot vaikka imuroimassa, eikä
sulla oo hajuukaa miten oot sitä tekemässä, eikä hajuukaa mitä ympärilläs on tapahtunu tässä ajassa.
Ja vaikka ois jo “palannu” takasi muiden ihmisten pariin,
niin voi olla että yksinkertaisesti tappaa ittesä mielummin kun käy sitä jtn luuppia päässä uudestaan ja uudestaan.
Vaikka psykoosi ois varsinaisesti ohi, niin sen ihmisen todellisuudenkuva on kyllä jo ihan jtn muuta kun mitä
normaalilla ihmisellä. Ei ne kokemukset mihinkää katoo, vaikka välillä olisikin “normaalimpia” jaksoja… pitkäänkin.
Mutta ei nämäkään ole toivottomia tapauksia… Kyllä sitä aina moni näistäkin (pitäisiköhän sanoa meistäkin :mrgreen: ) pystyy palamaan kiinni “normaaliin elämään” Ja se on vitun hienoa! Osa parantuu, osa pysyy
sairaana loppu elämänsä. Psykoosi on SAIRAUS siinä missä mikä tahansa muukin. (Tai näin se
on useimmille ihmisille… itse ajattelen asiasta vielä vähän monimutkaisemmin, sitä en nyt
kuitenkaan ala tähän raapustaa). Jos joku tekee
itsemurhan psykoosissa, mulle se on aika sama asia jos ihminen kuolisi vaikka sydänkohtaukseen.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että psykooseja on erilaisia ja erivahvuisia. En mä väitä, että
jos saat psykoosin, niin et voi parantua ja kannattaa tehdä itsari. AINA kannattaa yrittää päästä
takas kiinni elämään, koska sekin voi onnistua! Yritän vaan saada ihmiset ymmärtämään tätä
asiaa toiselta näkökulmalta vähän paremmin. Jokaisen ihmisen todellisuus on mun mielestä
erilainen, joten jokaisen mielenterveysongelmat ovat erilaisia. Toisilla “perusterveillä” ihmisillä
saattaa pahan masennuksen takia ilmetä psykoottisia oireita, toisilla on luonnostaan
“päässä vikaa” Ihmisiä sitä kuitenkin kaikki ollaan, enemmän tai vähemmän :mrgreen:
En tällä rupee tunnistettavuuden takia enempää itsestäni, ja diagnooseistani sun muusta puhumaan 
Mut sen verran voin sanoo, että lääkäreiden silmissä olen mieleltäni parantumattomasti sairas.
Silti en käytä enää yhtään psyykkeeseeni oikeasti vaikuttavaa lääkettä. Ja elämä on yhtä riemua…<-
toi ei tarkoita sitä, että aina ois ruusuilla tanssimista. Mut eihän elämä ois mitään, jos
se ois pelkästää hyvii asioita. Itse nautin elämästä, huonoineen puolineen. Mä diggaan
aika paljon tästä maailmassa missä MÄ elän
Eli aina kannattaa yrittää auttaa itteensä, jos siihen vaan pystyy. Painotan edelleen sitä,
ETTÄ näiden mun viestien paino EI ole kannustaa ketään psykoottisista oireista kärsivää
luovuttamaan, päin vastoin! Ihan samalla tavalla niitä hyviä asioita on edessä, kuin
muillakin ihmisillä. Näiden viestien tarkotus on tuoda näkökulmaa
esille eri ihmisille. Elämä on arvokkain asia mitä ainakaa mulla on, sen eteen kannattaa
taistella Ei kukaan voi tietää mitä huominen tuo.
Jokaisen pitää löytää se oma polku, (vaikkei sitä itse tajuaisikaan) siihen ei ole
mitään oikoteitä…
Niin. Mä en usko, että kukaan tajuaa maailmasta ikinä kaikkee. Ei “omasta”, eikä “Muiden” Mä puhun vaan omasta puolestani,
mut mun mielestä suurinta “viisautta” on se, että on sinut itsensä ja oman maailmansa kanssa.
Kukaan ei tässä keskustelussa ole vielä nostanut ajatusta, ettei mailmassa tai elämässä ole mitään tajuttavaa :mrgreen: hmm. Mut luojan kiitos, ettei kukaan oo tähän ruennu kirjottaa mitään “ihmiskunta on syöpä, kaikkien
pitää kuolla” juttuja. No mielipide kai se on sekin 
ja wohoo… sain lainauksetki täl kerral laitettuu oikein 
Nyt baanalle 
:mrgreen:
Kun aika koittaa,niin ei kait se niin ihmeellistä ole? Itse ainakin valmiina lähtöön. On sitä ja tätä nähnyt ja välillä elämäkin koetellut. Kivaakin joskus ollut,mut ei tää nyt niin hienoo välttämättä,luonnollisesti kuollaan ja show what…
Mä en yhtään ihmettele, jos joku haluu täältä pois. Jos joku haluaa jurnuttaa pölöpäistä tai ajotuksista jotain, aivan vapaasti. Mut haluan muistuttaa, että tää on itsetuhoforum, ei robosilmäforum. Ihmiset on hirveitä.
[Poistettu asiatonta - Päihdelinkin toimitus]
^ mikä oli todistettava. ihmiset tosiaan osaa lyödä lyötyjä. jaloa.
Tämä pysäytti. Oikeasti, noinhan se on. Olisihan se vähän töpöksi jäänyt minunkin elämä jos olisin sen 5 v. sitten lopettanut. Sait minut ensimmäistä kertaa ajattelemaan että oikeastaan on ihan hyvä olla hengissä. Tähän saakka olen ajatellut että eipä sen sitten väliä kun kuolee, mutta ei se taida ollakaan niin. Kuitenkin elämä nyt on hyvää.
^ Voi, onhan se 
!