Vanhin veljeni lähti pois 18 - vuotiaana junan saattelemana. Asuimme junanradan vieressä tulen muistamaan kokoloppu elämäni tämän junan pillin jonka kuulin sekuntti ennen kuin veljeni lähti taivaaseen. puoleen vuoteen en pystynyt kulkemaan seisakkeelta junalla, jossa veljeni lähti. Jos sinusta tuntuu että itsemurha on ainut ulkospääsy tilanteeseesi, tee se jollain muulla tavalla kuin junan kautta. Saatat pilata samalla muidenkin ihmisten elämän, junan kuljettajan, kenties matkustajan taikka ihmisen joka sattuu näkemään tilanteen. Toivon kuitenkin voimia sinulle, aina on toinen vaihtoehto. Minuakin on elämä potkinut päähän ja olen ollut pohjalla, ymmärrän tilanteesi vaikka tuntuu että murheeni ovat pieniä verrattuna sinun, kirjoituksesi perusteella.
^^No nyt sit se tarkistuskysymys. Onks pölöpää = Pöllöpää? Jos on, niin kiitosta vaan. Tuliko hyvä mieli? Sikäli kirjoittajan mielipide on hänen, ja tunnenpa joitain ihmisiä, jotka arvostavat minua ja pitävät minusta ja haluavat seuraani. Ne on niitä ystäviä. Tosin en tiedä, mitä “daiju” tarkoittaa, mutta tuskinpa mitään hyvää. Vastatkaa te M.C.O.T.:n kysymykseen, jotka robon t u n n e t t e. Oletteko ystäviä? Meil päin ystäviä ei hätätilanteis hylätä…sori vaan, mut näin se meil on. Noh, minähän en tilannetta, enkä ihmissuhteitanne tunne, joten varmaan ihmisil syynsä on… Enpä nyt tiedä, onko idea kovastikin naurettava.
(No nämät ^^ män väärin). Mun kamu hyppäsi sillalta, yks sai lääkkeist vaurioita, serkku ampui itsensä. Yks meni junan alle, mut selvis, ilman jalkoja. Surua se aiheuttaa, mut mä ajattelen, et he eivät jaksaneet elää… 
Ei ketään voi pakottaa elämään! Jos joku haluaa tappaa itsensä, hän tekee sen hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa. Usein vakavimmat itsemurhakandidaatit ovat niitä, jotka eivät etukäteen lähipiiriään varoita, jotta kukaan ei estäisi mahd. yritystä. He vain eräänä päivänä tekevät itsarin, eivät yritä, vaan oikeasti tekevät sen. He miettivät olosuhteet sellaisiksi, ettei kukaan edes sattumalta voi heitä löytää ennen kuin ovat kuolleet.
Itse kannattelin vuosikaudet erästä n. 300km päässä asuvaa ystävää. Monta kertaa päivässä tekstailtiin, välillä soiteltiin ja silloin tällöin tavattiin. Yhteydessä oltiin viimeisten 4 vuoden aikana jokaikinen päivä, olin sitten ulkomailla tai missä tahansa. Välillä olin itse sairaalassa, mutta silloinkin piti tyyppiä kannatella, kun uhkaili itsarilla etenkin silloin, kun mulla oli asiat huonosti. Jollain sairaalla tavalla kaipasi huomiota eniten juuri silloin, jos minulla oli tärkeää tekemistä, esim. matka, töitä tai olin itse niin huonossa kunnossa, etten pystynyt edes omista asioista huolehtimaan.
Itsemurha-ajatuksia oli n. 8 vuoden ajan, ja kaikki alkoi ollessani n. 15-vuotias. Tyttö valehteli, uhkaili itsemurhalla, muttei 8 vuoden aikana ollut kuin yksi edes laskettava itsemurhayritys. Hoitopaikosta lähti tai hankki itsensä muuten ulos esim. diilaamalla lääkkeitä. Lopulta en enää jaksanut valehtelua ja manipulointia ja sanoin, että ollaan yhteydessä, kun edes haluaa apua → tyttö tappoi itsensä seuraavana päivänä. Tavallaan draagista, mutten olisi jaksanut itse sairastumatta enää. Eli ystävienkin sietokyky on rajallinen ja pitää ajatella myös omaa vointia. Pahimmillaan tällainen manipuloija voi saastuttaa koko ympäristön. Näin ollen on mielestäni todella epäreilua edes vihjailemalla syyllistää ystäviä.
Pöllöpää: Tuskin sinäkään aina jaksat täydellisesti ystäviäsi tukea tai he sinua. Ihmisillä on huonoja päiviä, omia ongelmia ja kiireitä, eikä vastuuta omasta elämästä voi sälyttää toisen niskoille. Toistan vielä:Kukaan ei voi pitää henkilöä hengissä päivästä toiseen, jos hän itse oikeasti haluaa kuolla!
^ Kyl mä s e n tiedän, mut voihan sitä kysyä, kui voit, mikä hätänä. Onks täs kyse siitä, et k.o.henkilöä on vuosia pidetty hengis? Olen mäki luovuttanu parin alkoholistin suhteen, kun olen sitä mieltä, etten voi tilanteel enää mitään. Toinen kuoli joku viikko sit. Jos yritän estää, pahimmas tapaukses tulee turpaan. Se, mist on millonki kyse, vaihtelee kovin paljon…ja edelleenkään en tiedä mitään, joten I’ll just shut up, mikä joitakin varmasti suuresti ilahduttaa.
En mä threadin aloittajaa tunne, mut halusin tuoda esiin sen, että turhaan sitä ystäviä yritetään syyllistää!!!
Sitä hakee apua, jos haluaa apua.
Joo tämä on kyllä ihan fakta. Jos joku menee ja tekee itsarin, niin ei siitä saa itteensä syyttää. …äh, en jaksa ees alkaa jauhaan asiasta, kun se nyt on vaan niin selviö.
Niin ja Pölöpää, haista sinä aivovammanen ceepee vittu ja aiheeseen sopivasti tapa ittes!
… Tämä ei nyt koske sinua, Pöllöpää.
Ja itse Robosimmusta, kyllä tässä ollaan tunnettu jo enemmänkuin muutama vuosi ja vaikka ei nyt ihan ystäviksi voi kutsua, niin kuitenkin mies on yksi niistä harvoista järkevistä tyypeistä tässä kaupungissa kenen kanssa voi olla tekemisissä. Ihan kunnon mate.
Niin, missä on robo? Sitä tässä ihmetellään ? Kovasti piiloksissa on. Kylään kutsuttu on. Eipä näy… 
On suoraan sanottuna itsekästä kuvitella, että joku tekisi itsarin siksi, että olisi ystävänä jotain tehnyt tai jättänyt tekemättä! Masentuneen ihmisen ystävänä oleminen ei aina ole kovinkaan helppoa, ja itsemurhaa suunnitteleva ei välttämättä ajattele kovinkaan rationaalisesti. Mulle on käsittämätöntä, että joku jaksaa jauhaa jostain ystävien roolista, suoraan sanottuna vituttaa tollainen…
No ajattelimpa vain ehdottaa. Ei siitä syyllisyyttä tarvitse ottaa. Enkä tietenkään jaksa tukea ystäviäni täydellisesti. Eivätkä he minua. Mut me yritetään. Ei ratkomal toisen mielensisäisiä ongelmia, vaan vaik sil et mennään kaffel tai yökylään ja kattotaan leffoja tai mennään käveleen tai pyöräileen tai elokuviin yms. Anteeksi, että kirjoituksessani oli syytöstä mukana! Syyllisyys on kamalaa, trust me I know. Ei osaa olla hiljaa, vaik kui lupais, ei nii millään…
Eräs ihminen surmasi itsensä, ja hän oli monesti sanonut, ettei elämässä ole m i e l t ä, et sellanen mielettömyyden tai absurdin kokemus lienee ollut tosi voimakas. Vikan kerran kun nähtiin, hän nauroi mun jutuil… Ei yleensä nauranut koskaan. Välil on ikävä, aluksi oli joka päivä mieles, ehkä vieläkin, mut toisel taval. Hän surmasi itsensä sairaalahoidon aikana…lomal. Musta se on kamalan surullista. Suht nuori ihminen. Moni tykkäs, kaunis, fiksu, peloton, reilu. Mut ei se auttanut… Mitä siel mielen sisäl tapahtuu, sinne ei näe.
Mua raivostuttaa Steen1 biisi Jarden Träkki (jos joku ei tiedä niin se kertoo laulajan hyvästä ystävästä joka teki itsemurhan), kun se sanoo siin lopus et,
“Mä en tainnu olla Jarde kovin hyvä ystävä sulle, koska ihminen kellä on hyvii ystävii, ei mee tekeen tollasta. Anna mulle anteeks” … jotain tonne päin.
Siis se on niiiiiiin raivostuttava!! Yhtäkkiä se rupes sääliin niinku itteensä 
Meni koko biisi ihan päälaelleen kun se meni mussuttaan sinne loppuun tollasta.
Kaniini: Oon kelannut ihan samaa ja sit oon miettinyt, et miten se kehtaa tollaista settiä heittää. Mulle on täysin käsittämätöntä sellainen kaikkivoipaisuus, että vois muka muita pitää hengissä. Tai että jonkun elämä olis siitä kiinni, mitä mä teen tai jätän tekemättä. Ehkä vähän eri asia, jos joku pyytää apua, mut siinäkin on rajansa.
Se muuttuu suorastaan itserakkaudesta itsesääliksi 
Toi Jaren Träkkikin oli hyvä biisi, kunnes kahvit purskahti suusta loppu spiikkiä kuunnellessa 
Meeksä sanoon jonkun hautajaisissa et “anteeks, kun olin niin paska ystävä”. Täh?
Ja nyt e n yritä syyllistää enkä syyttää ketään, mut joskus ihminen on r a j a l… Mä en tiedä, kui usein itsemurha on täysi yllätys. Eihän sen tarvi olla ystävä, joka joskus osaa sanoa oikeat sanat oikeeseen aikaan. Kun ne niin usein tuntuu olevan vääriä… Tai tekeen jonkun teon, joka helpottaa sitä ihmistä, palauttaa ehkä toivon? Oikeastaan voi olla parempikin puhua vieraamman kans, koska sillon sen ihmisen ei tarvi ottaa sitä toisen elämän taakkaa, tuntea avuttomuutta, syyllisyyttä, joo ja suuttumusta siitä, et pitäis olla jatkuvasti käytettävissä. Mene ja tiedä. Mut joskus eräät sairaalahoidot on kyl paljon sitä, et ihmistä pidetään hengis kontrolloimalla. Osastoja ja sairaaloita on tietysti erilaisia, mut yks karmee “kuntoutusosasto” tuol kyl on, jos ihmiset enimmäkseen makaa sängys, hakee lääkkeet ja ehkä käy syömäs… En näje siinä paljon muutoksen mahdollisuutta. Mut emmä tiedä, voihan joku tuntea siel olevansa turvassa, itseltään… Mut toisen elämää ei voi elää, sitä mä koitan edelleen opetella.
Tää viesti on muillekki ku darkmagukselle vaikka sua lainasinkin Että ei oo sulle tarkotettu koko viestin sisältö,
ei varmaa puoletkaa nyt ku rupesin “oikolukemaan” tätä raamattua 
Joo, sanattomaksi jäin… päivystin koko päivän koneella ja huomasin tän viestin heti! Vastauttaki miettiessä meni sitten loppuilta :mrgreen: eiku…
Ei sitten mikää maailman helpoin asia rueta kirottaa tähän aikaan tässä tilassa 
Lue noi kaikki mun kirjottamat viestit, toiki viesti loppuun nii pitäs jo siitä hiffata etten kelaa ihan noin “lapsellisesti”
ja yksiselitteisesti.
No niin. . Ensinnäkin jokaisella on periaatteessa mun mielestä oikeus lopettaa oma elämänsä, se on
kuitenkin SUN elämä ja se päätös on kuitenki täysin sun omissa käsissäs. Mut asia ei tietysti ole niin yksinkertainen…
jos on tosiaan vaikka lapsia, joiden elämän kannalta olet hyvin tärkeä ihminen niin tottahan se vaikuttaa niiden
ihmisten elämään todella paljon… ja voidaan ajatella , että onko silloin “oikeutta” päättää päivänsä ja jättää
se lapsiensa/läheistensä niskaan. Mutta mun mielestä kaikkien pitäisi ymmärtää, että itsemurhaajia tulee aina
olemaan, se ei muutu miksikään. Tää asia vaan kuuluu elämään, ei sitä voi VÄLTTÄMÄTTÄ mitenkään estää
jos toinen haluaa päättää päivänsä. Syitä ja tilanteita löytyy niin monia kuin ihmisiäkin. Jos joku äiti vaikka ottaa oman henkensä, pitäisi läheisten tajuta ettei syy yksinkertaisesti ollut heidän (ellei se sitten ilmiselvästi ollut, kai sekin on mahdollista josn tilanteissa ((niin tiedän, tästäkin asiasta voi kiistellä, nyt en kuitenkaa jaksa rueta tästä mitää enempää laittamaan)) ), ja koittaa selittää tämä asia lapsille etc. Tässä yhteiskunnassa asiat
kieltämättä menee lapsilla tosi vaikeeks… Mutta mun mielestä jokaisella ihmisellä on periaatteessa “perustava oikeus” tappaa itsensä. Mutta se on tottakai se aivan viimeinen keino, tottakai semmosia ihmisiä pitää yrittää
auttaa, eikä todellakaan kannustaa itsemurhaan tai mitään. KOSKA se on yleensä vitun huono ratkaisu, eikä
hyvin suuren osan ihmisistä kannata sitä tehdä, KOSKA tilanteesta on yleensä muitakin ulospääsyjä.
ELI mun mielestä itsemurha pitäisi jollain tavalla ymmärtää, AINAKIN sellaisissa tilanteissa jossa ei tälle ihmiselle ole yksinkertaisesti ulospääsyä tästä asiasta. Ja se on eri asia, kuin se että VAIN kyseinen henkilö on
ainoa ihminen, joka voisi “ulkopuolisin” silmin millään tavalla ymmärtää teon. Se on totta, että
tämän arvioiminen menee vielä monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi, koska on niin vitun vaikee
asettua toisten asemaan. Ei kukaan voi tarkalleen tietää miltä toisesta tuntuu… et vaan pääse sen ihmisen
pään sisään koska se voi kokee asiat luonnostaan eritavalla. Itsemurhan pitäisi olla jokaiselle niitä
viimeisiä asioita mitä ikinä voisi/pystyisi tekemään. Näitä kuitenkin tapahtuu, eikä sitä voi lopettaa.
Ja siltikkään se ei tarkoita sitä, että pitäisi menettää toivo ja olla välinpitämötön!
"eli siis jos sinulla olisi kolme äärimmäisen rakasta teini-ikäistä lasta ja yllättäen he päättäisivät vaan sitkeästi tappaa itsensä jostain naurettavasta syystä (“poikakamu jätti”, "olen "saatananpalvoja ja kuuntelen judas priestiä väärin päin jossa hoetaan: “do it, do it”, “olen masentunut ja ruma”), niin sinun mielestäsi lapsillasi olisi oikeus tappaa itsensä niin halutessaan, ilman että sinulla olisi siihen mitään väliin sanomista?
oletko ihan varma että ajattelet noin?"
No jos ne syyt on noin selvästi naurettavia niin ei se tietenkää sillon ole ok, missä tilanteessa se olisi OK?.. HALOO. Olis paljon
väliin sanomista… ja koittaisin estää kaikin mahdollisin tavoin? eihän ne ymmärtäisi vielä tuossa
iässä ja tilassa asiasta hevonvittuakaan , ja tilanne ois varmaan korjattavissa. Ellei ne kaikki ois kuolemansairaita ja varmasti kuolisi viikon kuluessa hirveisiin tuskiin, tai niin vitun selvästi osoittaisivat
olevansa kaiken mahdollisen avun ulkopuolella. Ja jos ne jostain syystä kuolisivat, varmasti
tuntisin yhtä paljon suruakin kuin vaikka sinä. Mutta jos en oikeasti olisi voinut mitään inhimillisyyden
rajoissa tehdä niin en syyttäisi itseäni. Ei niitä ihmisiä saa takas
“Kyllä sen itsemurhan tekemättä jättämisen
perinmäisen syyn pitäis tulla jostain muualta kun se ettei tuota surua läheisille”
Toi tarkottaa just sitä mitä siinä seisoo…
Mites darckmagus ja muut itse ajattelette vaikka semmosista tilanteesta ett: ?
2 lasta ja parantumattomasti sairas äiti, joka taistellut lasten syntymästä vaikka 10 vuotta elämän eri ongelmien
kanssa ja muuki elämä on päin helvettiä. Ja kokee oikeesti lastensa olevan aivan ainut asia joka pitää kiinni elämässä. On ajatellut näin jo hyvin pitkään… Ja ajatellaan vaikka että lapsilla olisi kunnolliset sukulaiset, jotka
vois huolehtia vielä lapsista “kaupanpäälle” Mitäs tässä pitäisi tehdä? Mikä ois paras ratkaisu? Aiheuttasko tämmönen ihminen, joka päättäs tehdä itsarin sellasii ajatuksii kuin “luovuttaja” tai “raukka joka ei kestäny elämää”
Tai vaikka semmonen ihminen, jolla ei ole läheisiä… ollut aina yksin ja tullut yksin toimeen. Sairastuu psykoosiin, joka on kestänyt jo ihan vitun pitkään eikä enää jaksa niitä kärsimyksiä ja päättää lopulta pitkän harkinnan jälkeen tappaa itsensä?
Tai semmonen jolla on joitakin hyviä kavereita ja muutama hyvä ystäväkin. Kokee kuitenkin jostain syystä niin suurta
ahdistusta, että elämä on aina yhtä helvettiä. Nii mikä tässä on kohtuullista? (Miten ihmisten tuskaa ylipäätänsä suhteutetaan?) Entä jos se itsemurhaaja oikeesti kärsii enemmän eläessään, kun ne muut ihmiset kun se kuolee. Entä jos ne on sellasii ihmisiä, että ne unohtaa tän kyseisen henkilön aika täysin parissa vuodessa… kyllä se joskus kännissä saattaa itkettää. Nii mites? Tässä oisin itsekkin sitä mieltä
että kyseistä henkilöä voisi ehkä auttaa, MUTTA entäs kun kukaan ei auta. Ei se tiedä että kukaan voisi sitä auttaa…
ei kukaan oo tehny sille koskaa mitää. Sitä voisi auttaa, mutta kukaan ei auta… onko se sitten itsemurhaajan vika
kun se ei tiedä mistää paremmasta mitä tavoitella. Vai onko vika kasvatuksessa? Ja kuka onkaa se luuseri?
Voiko kukaan itse väittää, ettei missään tilanteessa IKINÄ tekisi itsemurhaa? Tai olisi voinut tehdä?
Itsemurha on mun mielestä hyvin surullinen ja vaikee asia. Ja teen mitä pystyn, ettei kenenkää
mulle läheisen ihmisen tarvitsisi kuolla itsemurhaan tai MITENKÄÄN MUUTENKAAN. Harvoin se itsemurhakaan
on niin yksinkertainen… se on elämänpituinen eri sattumusten summa. Monta pystyttäis estämään
ja monta saatetaan estääkkin, MYÖS TÄYSIN HUOMAAMATTA.Niin tää elämä toimii…
kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun se ihminen kuitenkin on kuollut,
sitä mikään ei tuo takaisin. EI edes se “luovuttajaks” leimaaminen. Se oli kuitenkin ihminen,
eikö sitten sille elämällekkin pitäisi antaa jotain arvoa, ainakin enemmän kun
ajattelemalla ihmisestä “luuseri” lähtötavan perusteella. Mikä on
kenellekkin luuseri? Sen perusteella mitä se muuten elämässään teki? Miltä kantilta sitä aattelee…
MÄ en ainakaan tuomitse yhtään itsemurhaajaa tuntematta… niinku en muitakaan ihmisiä.
Voidaan tietysti hämmentää soppaa, niin pitkälle että päästään puimaan asiaa semmosilta kanteilta… vaikka:
“onko oikeutettua, että paljon pahaa aikaansaanut ihminen tekee itsemurhan” tai sama mutta kuolee muuten.
“Mikä lopulta on pahaa, mikä ihmisen vaistoja” “onko ihminen eläin” “onko ihmisen tarkoitus
olla luonnostaan hyvä, vai paha” “mikä edes on hyvä, mikä paha”
^ Sieniä pitäs saada, ett saa tähän selvyyttä :mrgreen:
Huhhu tulipahan tekstiä…
Mut “lyhyesti”: Mulle itsemurha on surullinen tapa poistua. Yritän auttaa läheisiä
ihmisiäni, ettei kukaan joutuisi siihen pisteeseen. En voi auttaa kaikkia, niinku
ei kukaan muukaan. Eikä mulla oo edes mitään suurta tarvetta auttaa mulle tuntemattomia
ihmisiä… todennäköisemmin vedän levyyn, kun heitän femman safkaa jos tavataan, en ole mikään maailmanparantaja…
Aika itsekäs ihminen… kirjotin vaan tänne mitä ajattelen jostain asioista.
Enkä pidä tätä minään absoluuttisena totuutena, koska sellaista ei ole olemassa.
Kirjottakaa jtn ja muuttakaa mun käsitystä. Täällä aika monesta välittyy
semmonen tunne, että moni tuntee olevansa jotenkin muita ylempänä. Ja että
keskustelua käydään vähintään yhtä paljon oman egon pönkityksen, ja asioiden
itselleen todistelun takia. Moni on myös katkeruuden kautta kasvanut siihen,
ettei muut voi ymmärtää mitä SÄ oot kokenut. Monella
on omat ajattelumallit, joita ei voi kyseenalaistaa.
Ihmiset muutenki kääntää helposti erilaisuudet
toisten heikkouksiksi monissa asioissa.
Joku voi olla asioista erimieltä…toivottavasti onkin 
Tuli nii vitusti tekstii, etten
enää muista mitä kaikkee ees kirjotin. Jaksaakohan kukaa ees lukee :mrgreen:
Ja en oo vetäny pirii tai sienii… ja pää pointti oli se, ettei mikään oo niin yksinkertaista
ja argumentteja on helpompi esittää ku vastauksia… noin yleisestikkin. Saati
sitten internetfoorumilla :mrgreen:
Tää teksti on varmasti vitun vaikeelukusta, sekava tila, sekavat ajatukset…
Noo semmosta se on ku psykoosilääkityksetki lopettaa ku pääsee ittesä herraksi ees osittain :mrgreen:
Joo, tää maailma on yks hullunmylly 
No jos maanantaihin mennessä ei ole kuulunut mitään robosta, menen ovelle kolkutteleen.
En halua vähätellä, mutta robo on viimeaikoina paljonkin ollut poissa ‘kuvioista’, että jos se on neljän seinän sisällä kuukauden, ei tarkota sitä että se olis listiny ittensä.
Hyvinkin voi olla että se on vaan lähteny pitkästä aikaa ulos ja ihan henkissä.
No sehän on jees, jos joku viittii käydä… Kylhän sitä itse jos toinenkin joskus on eristäytyny, mut kyl mun kokemukset sellasest on tosi kurjia. Et kyl m ä olen sillon tarvinnu ulkopuolisen sysäyksen, et oon alkanu toimiin ja liikkuun, elään… Kun olen vaan maannu sängys ja ajatukset on kiertäny kehää ja lähteny luisuun kohden sitä yhtä ratkasua, kun on alkanu uskomaan, et muuta ratkaisua ei olis. Jep. Mut täs ollaan! 
No h i e m a n OUTOJA on osa riitelijöistäkin. “Sori, mutku m u l l a oli kuumetta” Voi vittu!
Ja mikä JUTTU t ä ä ylipäätään on, siis ihan kuriositeettina!? ( uskoisin että viestistä voi päätellä kenelle kysymys on osoitettu)
Älä robo luovuta, katso nyt kuinka paljon pelkästään täällä ollaan huolissaan…
Kliseistätähän tää on, mut kyllä se sinne risukasaankin alkaa paistaan. Itse ollut toodella paskana viimeisen 10kk aikana ja olo ollut todella toivoton - selkä seinää vasten. Kyllä se vaan kuitenki alkoi paremmaksi kääntyä, mutta se vie vaan sen aikansa -välillä kauemmin, toisinaan helpotusta tulee nopeamminkin.
“Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki…”. Sellasta se elämä tuppaa olemaan.
Tsemppiä!
Pyysin räyhäämistäni jo anteeksi “Asiattomat viestit”- palstal, toistan sen tässä. Kohde ei ollut robo, vaan jokin aiempi viesti, jonka luulin (?) kohdistuvan itseeni. Ja mitä tulee tähän “mulolikuumettavittu” olo oli kyl kaamea. 40 astetta. En pyri sil oikeuttaan mitään, mut ehkä se jotain selittää. En todellakaan toivo, et robo siirtyis ajasta ikuisuuteen, vaikken henkilöä enkä tilannet tunne. Minä ikävöin edelleen itsensä surmannutta kaveria. Meil molemmil oli lätkästy määritelmä “kroonisesti suisidaalinen”. Mä selvisin, hän ei.