En mäkään itsemurhaa hyväksy, vaikkei siihen uskonnollisia syitä liitykään. Kuitenkin muistoketju on muistoketju ihmiselle, joka on poistunut lopullisesti. Jos ei halua mitenkään muistoa kunnioittaa on se täysin ok, mutta en näe ite, et siinä on ensisijaisena huomioitavana asiana se, miten ihminen on kuollut.
[Poistettu sääntöjenvastaista - Päihdelinkin moderaattori]
Mutta tilanteeni on se, että haluaisin lähteä täältä pois. En tekisi asiasta mitään tapahtumaa. Kotonani yksin, ja haluan varmistaa ettei muutama sukulainen minulla on, ei tarvitsisi löytää minua.
Elämäni on sairauksien myötä mennyt alaspäin vuodesta 2010. Nyt olen jo niin huonossa kunnossa että en tahdo enää pärjätä kotona ilman apua. Asun siis yksin, vaimolle riitti vuosi sitten ja hän lähti. Jäin aivan yksin. Vähäiset sosiaaliset kontaktit menivät siinä. Jotenkin kyllä ymmärrän ex-vaimoani.
Elämäni on jatkuvaa taistelua rahan kanssa pärjäämisessä, olen välillä useita viikkoja sairaalassa vaikeissa leikkauksissa. Kotona on yksin hirveän vaikea selvityä yksin. Terveydentilani huononee koko ajan ja kivut ovat käyneet järjettömiksi.
[Poistettu sääntöjen vastaista - mode]
Haluaisin nyt kun minulla on tulevaisuus ilmeisesti laitospotilaana, niin lähteä pois täältä. [Poistettu sääntöjen vastaista. Viestisi on kokonaisuudessaan hyvin huolestuttava. Toivomme, että jaksaisit hakea tilanteeseesi apua, sitä on saatavilla. Voit aloittaa ottamalla yhteyttä kuntasi mielenterveyspalveluihin. Voit soittaa myös Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimeen p. 010 195 202. Oikein tiukalla hetkellä soita 112. Elämässä voi tulla aikoja, jolloin kaikki näyttää synkältä ja toivottomalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne olisi aina jatkossakin samanlainen. Yritä jaksaa hakea apua itsellesi, älä luovuta. - yst.terv. Päihdelinkin moderaattori]
^ Täältä et vastausta tuohon kysymykseen saa. Lääkeitsemurhat ovat aina riskaabeleja, mahdollisuus päätyä vielä kurjempaan jamaan jonnekin letkuihin pötköttelemään on suuri.
Harkitsepa tarkkaan. Googlettelulla löydät kyllä sitten muita paikkoja, joista tsekata lääkemääriä.
Opiaattien yliannostukseen ei tosiaan välttämättä kuole, vaan on suuri riski että syntyy vain pysyvä aivovaurio hengityslaman seurauksena, ja sitten olet loppuikäsi jossain laitoksessa niin vammautuneena että hoitajat joutuvat syöttämään sinua ja vaihtamaan vaippojasi.
Itse asiassa kun viimeksi olin katkaisuhoidossa, näin osastolla omin silmin sellaisen tapauksen, joka oli vetänyt överit fentanyylia ja oli nyt pysyvästi pyörätuolipotilaana ja kaikki tuon kaverin puhekin oli käsittämätöntä vammaisen mokellusta.
Voihan perhana. Ei ole rohkeutta hypätä jostain korkealta, ja taas jonkun junan eteen hyppääminen on väärin esim. kuskia kohtaan, tosin eipä ole rohkeutta siihenkään.
Joku ratkaisu pitäisi löytyä.
Kiitos rehellisistä vastauksista.
Ratkaisu on terapia ja lääkitys, menet lääkäriin ja kerrot itsemurha aikeista niin kadulle ne ei sua heitä. Olen itsekkin ajatellut samaa ja mulle riitti kun saatiin kipu korjattua pois.
Tosiaan, ei täältä vastausta saa, miten päättää päivänsä lääkkeillä. Ymmärrän, että on paha olla ja ymmärrän sen tunteen, kun tahtoisi kuolla, mutten tahdo silti kannustaa ketään päättämään päiviään. Sen sijaan haluan kokemuksesta kertoa, että lääkkeillä se menee todennäköisesti metsään ja et halua herätä siitä tilanteesta! Se on vitun pelottavaa, ahdistavaa ja ennen kaikkea kivuliasta. Mulla kyseinen tapaus oli itseasiassa vahinko, eikä tarkoituksella tehty, vaikka olinkin välinpitämätön hengestäni. Kummasti siinä alkoi toivoa pelastumista, kun lääkäri tulee kertomaan, että maksa ei toimi kunnolla ja lähtö saattaa olla läheellä. Lääkkeillä saa maksansa toki paskottua, mutta se kuolema kestää viikkoja, eikä ole mikään helppo kuolema. Minut ainakin kyseinen tapaus traumatisoi loppuiäksi. Ei toki itsetuhoajatuksia poistanut, mutten uskaltaisi enää lääkkeellistä itsemurhaa yrittää.
Hyvä ihminen, kävele päivystykseen ja kerro mietteistäsi. Eivät varmasti jätä oman onnesi nojaan, jos olo on tuollainen!
Mul tuli pitkäst aikaa eilen näitä aatoksia. Että jos lopettaisin itseni, kun ampuuhan net hevosiakin, mikä on aivan paska peruste. Kun otin levottomuuteen 25mg ketaria ja risperidoni ei sit varmaan ole kokonaan poistunut elimistöstä, menin aivan sekaisin. Istuin Risperdal-laatikko kädes ja mietin, ett jos yksi kahen millin tämmönen tabu romauttaa verenpaineen, niin eiköhän tämä loppuis, jos vetäis nämät kaikki.
No just. Sitten ajattelin itseäni lojumas vaurioituneena, eliniäksi vammautuneena jossain hoitokodis. Enkä sais eutanasiaa vaik kui haluisin ku 1.laki ei salli sitä 2.en ehkä pystyis mitenkään ilmaisemaan itseäni. Lääkkeil itsemurhayritykses voi käydä mitä tahansa: voi kaatua suorilt jaloilt lattial, saada aivoverenvuodon - ja jäädä silti henkiin…
Yks tuttu aikoinans meni junan alle - jäi henkiin. Ilman jalkoja.
Toinen hyppäs lähes 20 metrin sillalta jäälle. Vammautui pysyvästi.
Kolmas hyppäsi sillalta veteen. Aivovaurio, koska oli niin pitkään veden alla, ettei aivot saaneet riittävästi happea.
(Mul ei tosiaankaan ole ollut tollasia ajatuksia aikapäiviin, mut kaikest sotkust ja noista saatananperkeleenvitun lepteistä tuli niin helvetin paha olo.)
Kyl mä sen tajuan, jos ihminen haluaa välttää sen laitoksen ja tiedos on vain kipua ja kärsimystä, että sitä ei halua. Kui varmaa se on…? Täydes ymmärrykses oleva ihminenhän saa tappaa itsensä, ymmärrystä vail olevan elämää kontrolloidaan niin, että sillon kandee todella varoa, mitä lekuril puhuu, jos haluaa kuolla. Jos on rahaa, vakava sairaus, varmaa, että joutuu lopuksi-ikää laitokseen (toki näit o erilaisia…ja mis tilas siin laitokses sit olis, on kans oleellista, mikä oli tosi fiksua taas voi jösses), niin eutanasia-klinikka jossakin Euroopassa?
Jaa että robo meni sillai… 
.
Ymmärrän kyllä vastauksianne, mutta mun on lyhyesti vaikea kertoa tilannettani. Jos joku teistä eläisi elämääni, uskoisin että ymmärtäisitte paremmin. Lyhyesti tiivistän: en halua laitospotilaaksi johon terveydentilani on minua viemässä. Mm. luusto romahtaa. Voitte uskoa että on kivuliasta.
Nytkään en kivuiltani enempää jaksa kirjoittaa. Kiitos vastauksista. Yritän googletella jotain.
^ Luulen, että kyllä ihmiset uskovat että tilanteesi voi olla sietämätön. Ei kaikki elämä ole elämisen arvoista, ymmärrän aivan hyvin halun päättää päivänsä niin että vielä on jotenkin ihmistenkirjoissa kuin virua jonkin kivuliaan sairauden kynsissä.
Toimintakyvystäsi riippuu mitä kannattaa kokeilla, eikä vinkkien jakaminen kovin hyvän maun mukaista olisi. Suosittelen luettavaksi sulle Tapani Kilpeläisen “Itsemurhan filosofia” -teosta, jossa itsemurhaa tutkitaan nimenomaan filosofisena kysymyksenä. Ei ole vaikealukuista tai liian akateemista kampetta, vaan helposti lähestyttävä teos.
^Hyvä kun sanoit ton, mä olin just aikeis kirjoittaa, ettei suinkaan ole niin, etten mä ymmärtäisi, että jos toivoa ei ole, että oma tila, tilanne paranisi, en todellakaan tuomitse ihmisen halua kuolla. Kuka mä oisin mestaroimaan toista ihmistä sillä tavoin… Ja nähtyäni vanhuksen hitaan hiipumisen ja 100-prosenttisen avuttomuuden ja riippuvuuden, joka kesti ja kesti, en todellakaan haluaisi sitä itselleni. Aloin vain miettimäti kirjottaan, tarkoituksenani sanoa se, että ne takuuvarmoina pidetytkään keinot ei aina sitä ole…ja sit voi kuiteski päätyä johki avuttomaan tilaan laitokseen… .
Ja komppaan Nyytyä myös siinä, että sellasia neuvoja ei vaan tunnu hyvältä/oikealta alkaa kelleen jakeleen, ainakaan julkises foorumis…
Eikä edes toi kenties mauttomalta vaikuttava maininta eutanasiaklinikoista ollut mitään pottuilua, kun niit oikeasti on oisko Sveitsis ja Hollannis… Mut tietenkin riippuu varallisuudesta ja kyvystä matkustaa. Mut se ainakin olisi tuskatonta. Sitäpaitsi minä kannattaisin aktiivisen eutanasian hyväksyvää lakia, kun tarkkaanhan ne perusteet siellä täytyy olla määriteltynä… Sipilä ja Soini, just juu, ei tuu. Eikä must asiasta edes yhtä paljon puhuta kuin 90-luvul.
Mä en tiä saako sitä Final Exit- kirjaa mistään. Joskus joku Yliopiston kirjastos työskentelevä tyyppi sanoi ravintolas, että sitä ei lainata, vaik kun on vapaakappaleoikeus, kyl se siel on. Vapaakappaleita saa kai lainata yliopistojen henkilökuntaan kuuluvat… (Luin sillon lääkintä-ja hoitoetiikkaa, ja kiinnosti siitä syystä)
Mut on se silti surullista… .
Itse ehdotan kipupumpun hankintaa, siitä saa niin tujut annokset että valot sammuu mutta henki säilyy. Elämä voi viellä hymyillä, mut pelastettiin kipulaastarilla, ennen sitä oli pöydällä ladattu ase.
Elämä voi olla hirveää, nyt äkkiä apua ja terkkarin lääkärit pelkää Valviraa joten jonkin ylilääkärin paperin tarvit.
Kipupumppua on vaikea saada kotioloihin ja jos saakin, niin sitoo sinne. Jos itse olisin sellaisessa tilanteessa, että olisi edessä hidas kituminen kovenevissa kivuissa, en jäisi luottamaan kipupumppuihin tai lääkäreihin niiden annostelun suhteen.
Mulla on ollut sairaalassa kipupumppu leikkauksen jälkeen ja olihan siitä apua joo. Toisaalta olin sidottuna siihen ja liikkumavaraa oli sen verran, että sängyssä pystyi kääntymään ja jossain vaiheessa laitteen kanssa pystyi vessassa käymään. On toki tyhjää parempi, mutta jos ymmärsin toipujan sairauden oikein, hakisin itsekin samaa tietoa kuin hän.
Kiitos. Kukaan teistä ei ymmärrä tilannettani. Syy on toki minun, en voi kertoa liian tarkasti.
Älkää turhaan enää pohtiko tätä. Aion tehdä itsemurhan jos kykenen. Luen parhaillaan PDF-kirjoja kuten Final exit yms. informatiivisia lähteitä. Eiköhän se lähtö onnistu.
Minulla on esim. lääkitys jonka kanssa voi päätyä viinan kanssa massiiviseen sisäiseen veren vuotoon. Siihen lisään vielä lääkkeillä rohkaistuneena terävää puukkoa. Teen tämä kylpyammeessa ettei tulisi niin sotkuista. Olen aika iloinen, olen tainnut löytää keinon lähteä.
Ei kuolemaa kannata surra, se voi olla ihana vapautus. Olen yksinäinen, köyhä, erittäin sairas, minulla ei ole ketään läheistä ihmistä. On vain taloudellisia vaikeuksia, jatkuvaa kipua. Miksi ihmeessä en valitsisi jotain missä ei tarvitse tuntea mitään. En usko taivaaseen tai helvettiin (tietenkin mun tuurilla se helvetti sitten onkin olemassa, ouch).
Hei hei kaikille. Hyvää jatkoa kaikille. Olkaa onnellisia jos voitte. En kehoita ketään mihinkään.
Paha tilanne sulla mutta kipupumppuja on semmosia jotka kulkee vyöllä, eli voit kulkea ulkona jos terveytesi kestää. Kerran viikossa terkkariin ja siirtävät neulaa ja laittavat uuden ampulin lääkettä, on lääkäristä kiinni montako lisäannosta saat nappia painamalla. Ne sairaalan pumput on isoja, nyt lääkäriin ja saat kipulaastarit+suun kautta otettavat lisälääkkeet, kuten mulla on. Kyllä kipu saadaan pois, elät sitten elämän loppuun. Jotkin lääkkeet ja alkoholi voi aiheuttaa verenvuodon mutta varmaa se ei ole, tulos voi olla kuolaava potilas pyörätuolissa ja se ei sun tuskaa paranna. Meissä heikoissakin on elämä lujassa, soita lanssi nyt hakemaan ja kerro lääkärille mitä mielessäsi on.
^^ kukaan ei ymmärrä täh 
?
No en tietenkään siin mieles ymmärrä, etten tiedä yksityiskohtia, enkä sitä, mikä sairaus sul on, mut mielestäni mun viimeses postaukses oli ymmärrystä hyvinnii… Enkä mä pohdi pelkästään sinua, vaan ylipäänsä itsemurhan syitä ja tulipa pohdittua keinojakin täsä päivänä muutamana, jostain ihan oudosta syystä (risperidonin jälkimaininkeja, ketareitten “lopetusoireita”???). On niitä pohdittu ennenkin, ja kun kauan sitten päädyin yritykseen lääkkeil, tulos oli melkosen paha. En kuollut, koska kun olin kaksi päivää lojunut-epikriisin mukaan pitkään tajuttomana-kotona lääkemyrkytystilas, terapeutti oli soittanut. Vissiin selkäytimel olin reagoinut puhelimen ääneen ja vastannut ja mongertanut luuriin jotain, ja terapeutti oli soittanut ambulanssin. Sydänvalvomossa sitten oli hauskaa harhailla: mm.uskoin olevani Kelan kuntoutustutkimuksis… 
. Rytmihäiriöitä, munuaisten toiminnas oli ollut häikkää, kouristuksia, harhoja, mitä lie. Selvisin onneksi nopeasti ja tänäpä olen hyvlläni siitä. TT:n mukaan aivoihin ei ollut ullut vaurioita, vaikka kaaduin suorilta jaloilta lattial ja klops!, taju poies. Lääkkeillä voi päästä hengestään, mutta olisin voinut myös pysyvästi vaurioitua- jollen sitten myrkytyksen (tolkuton määrä leptejä, bentsoja, masareita, jokaista kahta eri merkkiä, justiisa osast haettu 3kk annokset 
plus kaikki muu,mitä lääkehyllyltäni löyty), nii ehkä sitten päähän tulleen iskun/iskujen(?) takia… No, lattia on puuta ja nii varmaa pääki. Ymmärrän kyllä, että ihminen voi ihan perustellusti haluta kuolla. Mut mä ainakin haluisin tehdä semmosen mahdollisimman vähäl kivul ja kitumisel. Siis en nyt halua, mut vanhana voi olla aiheellista…
Niin. Siinä olet kyllä, toipuja, ihan oikeassa, että emme me voi tietää, miltä juuri sinusta tuntuu. Eikä kukaan voikaan toisen tunteita tuntea. Väitän silti, että monelta varmasti löytyy kokemusta ainakin samankaltaisista tunteista; että elämä ei ole minkään arvoinen, joten miksi jatkaa sitä enää. Toki sun tilanteessasi on vaikeuttavana tekijänä tuo sairautesi. Mutta kehotan silti vielä omasta puolestani miettimään, että olisiko kuitenkin vähemmän tuskallista kuolla siihen sairauteesi, kun tuleman pitää? Edelleen korostan omaa kokemustani tuosta lääkkeellisestä itsemurhasta, se ei ole helppo tai kivuton tapa lähteä. Jos epäonnistut, kuten lääkkeillä todennäköisesti tulet epäonnistumaan, saat bonukseksi muiden kipujesi päälle ne kivut, jotka aiheutuvat pieleen menneestä itsemurhasta. Kannatan eutanasiaa, mutta silti koen, että olisi täällä väärin neuvoa, miten pääsee päiviltään.
No, jos on aikuisten oikeasti päättänyt itsensä tappaa, niin tuskin kenenkään foorumilaisen sanat saavat sua käännytettyä, mutta silti kehottaisin miettimään uudemman kerran tapaa, jolla lähteä.
No tämä on viimeinen kirjoitus tänne, mutta ei sen takia että tappaisin itseni. Mutta en toista kertaa halua poliiseja oven taakse. Että kiitos ja näkemiin.
Ylläpito/tai joku, tunnuksen saa poistaa tai neuvoa miten poistetaan,
Soittiksul joku itsemurha-aikeistasi täältä urkkinut kamu poliisit oven taa? Vai viittaaks meihin, jotka olimme niin kovin ymmärtämättömiä, ettemme neuvoneet yksityiskohtaisesti, kui pääset hengestäsi eroon, vaan kerroimme, mitä vaaroja on esim. lääkkeillä itsemurhan yrittämisel (kun se v o i jäädä yritykseksi), tai ett takuuvarmoina pidetyt keinot voivat johtaa vielä pahempaan tulokseen kuin missä olet nyt? Olikoha tämä taas niin sanottu trolli… . MenepPä jokaiseen viestiisi ja tyhjennä se. Ei kiinnosta tarkistaa onko niistä lainattu jotain jonkun toisen viestiin, net varmaanki jää. Mode poistaa sun nickin, kun pyydät viestillä, joka ei ole täs ketjus, vaan Toimitukselle- “topicissa”. Jep jep. Hyvää viikonloppua sulleki vaa. Ai mut nythän onki vast torstai, sama pää kesättalvet.
T. ymmärtämätön epäempaattinen kuspää, jol kyl on semmosia miettei, että mahtaisko tuo siirtyminen lähes pelkästä olemisesta ja elämättömästä tyhjänpäiväisestä elämästä olemattomuuten olla kovinkaan suuri loikka. Vai tipunaskel. Tuskallista kivuliasta kuolemaa moni kammoaa, monelle se tulee. Oli sit kyse itsemurhasta tai luonnollisesta kuolemasta. Kuolema…sono io la morte juu. En se minä ole.
Joku soitti. Luulin ensin että joku esim. ylläpidosta tms. koska tämä on ainoa paikka mihin olen kirjoitellut tästä asiasta. Mutta olisihan se aika omituista kun tarkemmin ajattelee.
Sitten tajusin että eräältä tyypiltä tuli yllättäen Whatsappila viesti, vähän ennen poliiseja. Eli taidan tietää kuka on kyseessä. Enpä olisi uskonut että hän lukee tätä foorumia. Ja enpä usko että olemme enää missään yhteydessä (ellet esim. viestissä selitä miksi ihmeessä teit sen, olisin luottanut ettet noin tee).
Niin tai näin, niin kuin poliisien (varmuuden vuoksi soittivat) jälkeen paikalle tulleille ambulanssimiehille sanoin, tai oikeastaan jatkoin yhden heidän lausettaan heidän lähtiessään:
Ambulanssihemmo: Jos tulee joskus tuollaisia ajatuksia niin… (jäi kesken koska)
Minä:…tiedän olla kirjoittelematta minnekään siitä.
Ja aikamoinen trolli tosiaan olen, kun olen tänne jo vuosia sitten kirjoittanut. Kannattaa varmaan päivittää tietoa mitä se trolli oikein tarkoittaa. Omasta mielestäni toin selväksi että ymmärsin etten apua täältä saa. Mutta ilmeisesti joillakin on vain niin kiire kirjoittaa että jää se varsinainen viesti lukematta.
Joten, olisiko tämä nyt se viimeinen viesti, vai vieläkö jollain askarruttaa jokin kysymys?