Mitä ihmettä ja kummaa ?!?! Eihän tässä uskalla kohta itsekään kirjoittaa tänne mitään. En ole itsemurha-aikeissa, mutta ties mitkä huumekytät ovat pian ovellani. En minä tosin säilyttele täällä kilokaupalla piriä tai henoiinia, enkä tällä hetkellä mitään muutakaan, kuin laillisia reseptilääkkeitäni(Enkä tietenkään kertoisi, jos mulla olisi täällä jokin varasto/viljelmä/labra :mrgreen: ), mutta kyllä tänne pitäisi voida saada kirjoittaa asioitaan ilman pelkoa siitä, että kohta on virkavalta ovella, jollei nyt todellakaan mitään hirvittävää rikosta suunnittele/ole tekemässä, mutta eipä itsemurha sellaisiin lukeudu. Veikkaan tosin, toipuja, että sun tapauksessasi oli käynyt juuri, kuten myöhemmässä viestissäsi uumoilit, että joku tuttusi oli lukenut Saunaa, tunnistanut sut ja soittanut sen perusteella poliisit paikalle .
Voimia sinulle, toipuja, mitä sitten ikinä elämäsi kanssa päätät tehdäkin. Ymmärrän kyllä sinun tilanteessasi ratkaisun, kuin ratkaisun oikein hyvin.
Kannattaisiko winston hankkia Linux siihen masiinaasi käyttikseksi (ja tyhjentää siis ne kaikki windowns vakoilu jutut) ja sitte torin kautta plinkkeillä jos noin kuumottaa? Nykypäivänä tähän väliin on mahdollista päästä jos halutaan eikä edes modet voi sitä estää. Tosin minä olenkin vain lievästi paranoidi :mrgreen:
edit
ANTEEKSI, toipuja, olin vanha kusi-Benzopää taas (faksi ehkä muistaa, ei kai tääl muita “vanhoja” ole, va onko…)… Sanani olivat loukkaavia, törkeitä, typeriä.
No excuse: mut olen olen ollut aivan sekaisin viime aikoina, kuolema on korjannut satoaan,sori klisee, lähiomainen kuoli ja mä olen polttanut siltoja sieltä täältä. Pelottaa…Surettaa…Syyllisyys… voi perse.
Jos sun tilanne on toivoton, se mitä yritin aiemmin sanoa, että mä tajuan kyl, että haluat kuolla, ettet halua päätyä sellaseen tilaan, ku mis mun äiti oli viimeset viikot… sen täytyi tuntua kammottavalta, nöyryyttävältä, pelottavalta: kykenemätön puhumaan, liikkumaan, nielemään enää paljo mitään jotai vittumaista vauvanruokaa… Sit mä vedin herneen taas nenään, ku sä et ottanut vastaan sitä, mitä ihmiset tääl koetti sanoa. Ei sillo jaksa jos o toivoton ja jotai emminä tiedä.
Voimia, rohkeutta, mihin päätökseen ikinä päädytkään.
Mä otin pitkästä aikaa parin kuukauden aikana 3 trippiä DXM:llä. Jouduin kaks kertaa kusilukon takia päivystykseen. Kolmannella kerralla olin tehny erottelun liian hyvin ja trippi meni todella diipiks, menin paniikkiin, ja päädyin taas sinne. Epäilivät, että olin yrittäny tappaa itteni tai jotain, ja en kai kieltäny sitä kyllin voimakkaasti, koska nyt mun korvaushoitoklinikan lääkäri on saanu päähänsä, että oon “passiivisesti itsetuhoinen”. Vaikka inttämällä intän, etten ole koskaan halunnut tappaa itteäni, ja olen ollut jo pitkään (n. 15 vuotta) pikemminkin huolissani terveydestäni jne. Mutta ei tunnu uskovan, vaan lähetti lisätutkimuksiin mun masennuksesta… No, meen sinänsä mielellään kunnon ammattilaisen juttusille, vaik se meneeki vähän päällekkäin mun terapian kanssa. Mut katotaan ny. Naurattaa kuitenkin toi lääkärin pakonomainen tarve löytää musta jotain vikaa. Kun en oo tuntenu itteeni kovin masentuneekskaan aikoihin.
Dexmi on kyllä mielenkiintoinen tuote, en ole sitä ite vuosiin ottanu mutta nuorempana useita plateau 3 trippejä. Valot pois huoneesta, kannabis + dxm ja silmät kiinni.
^^ Eiväthän huoli omasta terveydestä ja itsetuhoisuus ole mitään toisiaan poissulkevia juttuja. Minä olen ainakin joskus kuvitellut aivan luulotautisena itselleni ties mitä syöpiä ja maksapaiseita ja silti miettinyt vakavissani itsemurhaa. Olen tahtonut lopettaa elämäni, koska olen ollut niin pirun masentunut, etten ole meinannut kestää hetkeäkään, mutta silti olen jaksanut kelailla ihan liikaa päässäni kaikkia kaameita tauteja, joihin en tahdo kuolla hitaasti kituen, ja miettinyt, pitäisikö mennä lääkäriin tutkittavaksi ja hutkittavaksi vai tappaa itsensä samoin tein.
Nyt ei itsemurhatuta(Hih, mikä sana ), eikä ole onneksi ylenpalttista huolta terveydestäkään. Toki mä hieman huolissani olen terveydentilastani, koska siihen on ihan oikeasti aihettakin, mutta en täytä päätäni ja päiviäni kelailemalla sitä, mikä tauti/tila mulla mahdollisesti olisi päällä, kaivele netistä diagnooseja itselleni, mieti, miten kestän mahdolliset hoidot vai kestänkö niitä lainkaan jne.
^ Oot kyl varmaan ihan oikeessa, että voi sitä pitää terveydestään huolta ja silti hautoa itsaria. Mut mitä tähän mun tilanteeseen tulee, ni se lääkäri on kahteen kertaan tehny mulle jotku kyselytestit itsetuhoisuudesta, ja kaikista on tullu täysin puhtaat tulokset. En tajuu, miks pitää tollai väkisin yrittää kaivaa musta jotain vikaa. Sama mun “masennuksen” kanssa. Mulla on aina ollu apeutta ja saamattomuutta, aaltoillen, mutta viime aikoina on mennyt oikein hyvin ja tasapainoisesti asiat eteenpäin eikä ne aallonpohjat oo ollu ollenkaan pahoja. Masennustestistäkin sain vain 12 pistettä, joka on vasta lievän rajamailla. Mut kuitenki se lekuri jaksaa muistuttaa, että “onhan sulla kuitenkin tämä masennus”. Tai et ku en oo vetäny päihteitä juurikaan, niin kuitenkin se töksäytti että “onhan sulla kuitenkin tämä vakava päihdesairaus”. Mitä wittua?? Onks pakko väkisin ettiä ihmisestä vikaa, jos itse tuntee voivansa hyvin?
Hommasin Pölösen innostamana tuon Final Exitin. Voi juku mitä kamaa! Vähintään yhtä innostavaa oli aikoinaan lueskella alt.suicide.holidayta, jonka metodiosuuden senkin kaivoin intternetin syövereistä esiin. Ihan hiton kova.
Huumorintajuni voi olla hiukan viisto tässäkin, mutta itse sain aikoinaan kovastikin lohtua tällaisen kaman lueskelusta. Itsemurhan ajattelu ja suunnitteluhan on vähän sellainen turvajuttu, että tuntee edes jollain tavalla olevansa oman elämänsä ruorissa jos kaikki tuntuu muutoin hajoavan ympäriltä ja riepottelevan miten sattuu.
Ei ehkä kaikkien lukulistan top-kymppiin kannata kuitenkaan lisätä, edes itsemurhareiden. Paitsi sen Itsemurhan filosofian ehkä.
^ Mä olen sitä mieltä, että hyvin suunniteltu itsemurha on jo puoliksi tehty :mrgreen: . Äh… jooh… Mä meinaan siis juuri sitä, että itsemurhan suunnittelusta saa sitä mielenrauhaa ja turvan tunnetta, kun tietää, että on olemassa takaportti, josta karata, jos asiat vielä huonommiksi menevät. Sitten jaksaakin sen tiedon voimin porskuttaa taas jonkin matkaa eteenpäin, kun ihan vielä ei ole niin synkkää, että pitäisi ryhtyä ajatuksista tekoihin, ja pian saattaakin taas alkaa aurinko paistaa risukasaankin. Itselleni siis ainakin itsemurha-aatokset ja -suunnitelmat ovat monesti toimineet niin, että niiden avulla on pysynyt siinä elämän syrjässä paremmin kiinni ja jopa piristynyt.
Tämä on totta, jotain tällaisa tunnetta välillä olen hakenut. Jossain vaiheessa kuvittelin että kun saan tarpeeksi voimakkaat lääkkeet, niin se on sitten takaporttina. Ja kävin illalla rauhallisemmin nukkumaan.
Mielestäni eutanasia pitäisi ehdottomasti olla sallittua vakavasti sairaille, jotka kärsivät kovista kivuista. Enkä nyt tälläkertaa edes tarkoita itseäni, vaan vielä paljon sairaampia, kivuliaampia, sängyn omia potilaita.
Ja tiedoksi poliisit soittaneelle: En ole tekemässä näillä näkymin itselleni mitään, päin vastoin käyn tänään pienellä kävelylenkillä mikäli selkä antaa myöden.
Olen täysin samaa mieltä ja sen kieltäminen on puhdasta “paholaisen palvontaa”. Lisäksi potilailla tulisi olla halutessaan mahdollisuus psykedeeliterapiaan jos kokevat kovaa ahdistusta/kuolemanpelkoa. Lääkärillä pitäisi olla mahdollisuus auttaa potilasta kaikin tavoin jos hänen omatuntonsa sen sallii.
Joissain sivistysvaltioissa voi näin ollakin, mutta kuvitelkaapa nyt Suomea ja meidän eduskuntaa. Nyt voidaan arvailla monta kymmentä vuotta tulee menemään ennen kuin Suomessa eutanasia on laillista. Se on ainakin varmaa, että viimeisenä EU:ssa. Ehkä jo vuonna 2045.
Jos itselläni olisi rahaa riittävästi, niin varmasti ko. eutanasia salliviin maihin matkustaisinkin siinä vaiheessa kun ei kestä enää tuskia. Vaan eipä kuntoutustuella paljon matkustella. Varsinkin kun suurin osa menee Saton asunnon vuokraan, kun yksin asuva mies ei Helsingin kaupungilta asuntoa saa, No, ei sinne mentäisi vaikka vuokraa ei olisi ollenkaan. Mutta joo, jotkut rikkaathan noihin maihin matkustaa eutanasian vuoksi.
Kyllä, loputtomalta tuntuva tyhjyys ja epätoivo ja synkkä masentuminen ja ahdistus ovat tuttuja menneiltä ajoilta.
Täällä kuitenkin ollaan, eikä tullut tehtyä isoa mokaa, joten kannattaa miettiä hyvin tarkkaan ja “yleisellä tasolla” kuunnella tämä biisi etenkin nuorien kandidaattien. youtu.be/InY6qsSG26M Hector - Älä tee sitä
^ Niin siis - ei sun tarttekaan jaksaa, tämä ketju on kai 9 vuotta vanha ja joku muu on sen perustanut
ja jokainen kuitenkin tekee päätöksensä asiasta itse, ellei ole jo kytkettynä koneeseen.
Itselleni musa on tärkeämpää kuin elämä, eikä sekään niin tärkeää ole.
?!?! Eihän tässä uskalla kohta itsekään kirjoittaa tänne mitään. En ole itsemurha-aikeissa, mutta ties mitkä huumekytät ovat pian ovellani. En minä tosin säilyttele täällä kilokaupalla piriä tai henoiinia, enkä tällä hetkellä mitään muutakaan, kuin laillisia reseptilääkkeitäni(Enkä tietenkään kertoisi, jos mulla olisi täällä jokin varasto/viljelmä/labra :mrgreen: ), mutta kyllä tänne pitäisi voida saada kirjoittaa asioitaan ilman pelkoa siitä, että kohta on virkavalta ovella, jollei nyt todellakaan mitään hirvittävää rikosta suunnittele/ole tekemässä, mutta eipä itsemurha sellaisiin lukeudu. Veikkaan tosin, toipuja, että sun tapauksessasi oli käynyt juuri, kuten myöhemmässä viestissäsi uumoilit, että joku tuttusi oli lukenut Saunaa, tunnistanut sut ja soittanut sen perusteella poliisit paikalle 
.
!
Nykypäivänä tähän väliin on mahdollista päästä jos halutaan eikä edes modet voi sitä estää. Tosin minä olenkin vain lievästi paranoidi :mrgreen:
), eikä ole onneksi ylenpalttista huolta terveydestäkään. Toki mä hieman huolissani olen terveydentilastani, koska siihen on ihan oikeasti aihettakin, mutta en täytä päätäni ja päiviäni kelailemalla sitä, mikä tauti/tila mulla mahdollisesti olisi päällä, kaivele netistä diagnooseja itselleni, mieti, miten kestän mahdolliset hoidot vai kestänkö niitä lainkaan jne.
. Äh… jooh… Mä meinaan siis juuri sitä, että itsemurhan suunnittelusta saa sitä mielenrauhaa ja turvan tunnetta, kun tietää, että on olemassa takaportti, josta karata, jos asiat vielä huonommiksi menevät. Sitten jaksaakin sen tiedon voimin porskuttaa taas jonkin matkaa eteenpäin, kun ihan vielä ei ole niin synkkää, että pitäisi ryhtyä ajatuksista tekoihin, ja pian saattaakin taas alkaa aurinko paistaa risukasaankin. Itselleni siis ainakin itsemurha-aatokset ja -suunnitelmat ovat monesti toimineet niin, että niiden avulla on pysynyt siinä elämän syrjässä paremmin kiinni ja jopa piristynyt.