Siis tiistaina EI tehny mieli viiniä ??? Outoa, todella Tosi hienoa, siinä on taas joku juttu selätetty. Tiistaita ei tarvi pelätä
Nämä on vissiin niitä elämän suuria kysymyksiä. Yllättävän moni hakee nimittäin muutosta juuri siihen arkeen. Että onko elämän PAKKO olla tuota, arjen rutiineja? Neljä vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen asuntoon, oli tietysti mahtavaa siivota ja järjestellä ja touhuta uudessa kodissa. Mutta aika pian se muuttuu tekemiseksi, suorittamiseksi, pakoksi, jopa vastenmieliseksi. Ja juuri siihen pakolla tekemiseen viina kyllä tuo helpotusta.
En tiedä mikä sitten saisi sen muutoksen aikaiseksi? Miehen vaihto? Liian rankka toimenpide. Oman sietokyvyn kasvattaminen? Asioiden hyväksyminen? En tiedä.
Mulla on YHÄ ne isän luota tuodut tavaralaatikot levällään eteisen lattialla. Ja mä teen kaikkea muuta paitsi ryhdyn niitä järjestelemään! Siinä on jotain outoa, miksi niihin ei voi tarttua…
Joo aika hyvä juttu tuon tiistaijuomisen ohittaminen .
Mä olen edelleen jatkanut löysäilylinjalla, eli olen antanut pölypallojen juosta nurkissa ja pyykkikasan kerääntyä. Olen viettänyt aikaa tytön kanssa ja röhnötelty koko perhe telkkarin ääressä. Joka päivä oon suunnitellut mitä tänään katson illalla telkusta (joo, tiedän, ei kauhean kehittävää…) ja tehnyt kaikki kotihommat (siis ne mitä en ole alkanut lyödä kokonaan laimin ) siihen mennessä jotta voin sitten hyvällä omallatunnolla rojahtaa siihen sohvalle. Ilman sitä viiniklasia. Lisäksi mulla on hyvä kirja meneillään, jota on kiva lukea SELVINPÄIN sängyssä ja plussaa on se, että seuraavana iltana muistaa mitä tuli luettua.
Eilen kun mies joi sitä viiniä (kohtuukäyttäjänä 3 lasia), niin kyllä se viinin haju (tai siis bouquet…) oli aikamoinen; en yhtään ihmettele jos lapsi on joskus valittanut kun äiti haisee viinille
Mä yritän löytää tästä arjesta kuitenkin aina jotain hyvää, tärkein asia on tietenkin perhe ja mä muistan kiittää siitä päivittäin. Mä olen kuitenkin ihan onnellinen ihminen, en oo koskaan havitellut mitään suuria juttuja vaan tavallinen konttorirotta-perheenäiti-vaimo on se mikä mulle riittää (tuo ei ollut tärkeysjärjestys )
Eilen otin 2,5 annosta. Nautiskelin hyvästä viinistä, eikä mielessä ollut humaltuminen. Ei tullut sitä tunnetta, että otanpas vielä yhden lasillisen (ja sitten kaataa ison lasin täyteen = kaksi annosta). Jos olisin keväällä kyennyt tuollaiseen niin hurraa-huudot olisivat kaikuneet naapuriin saakka. Vaikka mulla ei mitään morkkista eilisestä olekaan, niin en vaan oo tyytyväinen , olis saanut jäädä sekin vähä väliin. Tässä vähentämistouhussa mulla vaan jatkuvasti kiristyy omat tavoitteet, hitsi mihinkähän tässä oikein vielä päädytään
Mulla meni eilen 2 annosta. Ostin kermalikööriä ja herkuttelin pikkulasillisella. Ihan tyytyväinen olen tilanteeseen.
Ensin kävin spinnigissä revittelemässä. Se on ihan hyvä kuntoilumuoto. Vie aikaa vain puoli tuntia, saa hyvän olon (joo joo, SILTI otin sen kermaliköörin!) ja nopeasti tuloksia kropassa. Ja kaiken huipuksi sain isän tavarat ojennukseen Auton peräkontti on täynnä kierrätykseen vietävää tavaraa ja osa laatikoista odottaa kotona mökille vientiä. Nyt pääsen viikonloppuna siivoamaan ja saan kodin taas ennalleen
Missä Sun viikkoannokset nykyisin huitelee, MMM? Mä olen pistänyt Jeppeen tavoitteeksi sen 10 viikkoannosta enkä vielä ole siihen päässyt Mut viime viikon 16 oli jo ihan hyvä. Siitä viime viikon vyöhyketerapiasta jäi sellainen tyyni olo, rauhallisuus, mikä varmasti vaikuttaa juomiseenkin. Huomenna menen vielä uudelleen
Jos tuo tavoitteiden kiristyminen ei ota hermoon mitenkään, niin hyvinhän tuossa käy Meillä on kohta raitis kirjoittelija täällä, joka hehkuttelee uutta upeaa elämäntapaa
Piti oikein mennä sinne Jeppeen katsomaan mitä olen tavoitteeksi kirjannut. Mulla on tavoitteena 12 vkoannosta, korkeintaan 5 kerralla ja 4 selvää päivää viikossa. Ei siis pitäisi olla mikään mahdottomuus, mutta niin vain se on aika usein jäänyt haaveeksi. Parhaiten on onnistunut juomamäärien kertakulutus (paitsi viime lauantaina). Mulla vaihtelee aika paljon viikkokulutus, joskus on ollut niitä onnistuneita viikkoja mutta melkein aina se kulutus on 13-15 luokkaa eli en pääse siihen viikkotavoitteeseen. Silti se on paljon paremmin kuin keväällä, viinipullollisen verran vähemmän .
Mä olen luottavainen siihen, että edistyn tässä pikkuhiljaa. Mä en uskalla tehdä tiukkoja lupauksia itselleni, koska jos ne ei onnistu niin itseinho on valtava. Ja edelleen pelkään sitä viikolla juomattomuuden palkitsemista suurella viikonloppujuomisella. Mieluummin iloitsen näistä pienistä edistysaskelista päivä kerrallaan. Jokainen kerta kun juon vähemmän kuin ennen, on plussaa.
Sulla on kyllä niin samanlainen tilanne kuin mulla Mä olen pistänyt tavoitteeksi 10 viikkoannosta, korkeintaan 2 kerralla ja 4 selvää päivää! Hah, ei ihme, että pettymys tulee joka viikko Mut siihen pitää PIKKUHILJAA pyrkiä…
Kyllä me tämä selätetään
Joo, tasatahtiin täällä lykitään Ei kukaan sanonut että tää olis helppoa, näistä vanhoista tavoista eroon pääseminen. Mutta yrittää pitää, ei tässä enää muu auta. Ja ihan hyvinhän tässä edetään, pienin askelin, välillä taaksepäinkin, mutta ei välitetä niistä. Tsemppiä sullekin tähän iltaan!
Juu, pikku taka-askeleita otetaan tällä viikolla… Taidan paeta Fernetti-metsään jonkun puskan alle piiloon Sitä kermalikööriä tässä maiskuttelen, nyt ei tule neljää selvää päivää… Noo-o, huomenna
Mulla meni eilinen selvispäiten, tai ehkä se on väärä termi kuvaamaan mun juomista, harvoin kun olen sananmukaisesti humalassa (paitsi se viime lauantai). Se karsea vetämätön kissankakan makuinen sunnuntai on vieläkin mielessä, joten toivon että sen voimin pysyn kohtuudessa tänä viikonloppuna. Kun oon vielä niin luuseri, että raitista viikonloppua en osaa haaveilla.
Mulla on ensimmäistä kertaa ollut tosi helppo viikko olla juomatta. Syytä siihen en tiedä, ihan samanlainen arkiviikko takana kuin kaikki muutkin. Se keskiviikon pari lasiakin oli sellainen, että olisin voinut olla ottamatta eli ei tullut sitä kauheaa sisäistä taistelua, juodako vai eikö. Tiedät varmaanki sen tunteen, kun hyvä viini jo suorastaan maistuu suussa ja tiedät että pari lasia juotuasi on se hyvä nousuhumalan tunne. No tällä viikolla se puuttui ja oikeastaan tympi koko ajatus, vaikka nytkin pulloja viinihylly täynnä. Onpa muuten kannattanutkin juopon kotona se keittiön kaapistojen viinihylly… aina tyhjänä
On ollut tosi kiva kirjoitella, kun löytyi samassa elämäntilanteessa oleva ihminen Tsemppiä taas, älä anna takaiskujen masentaa vaan rämmi taas ylöspäin
Joo, ei masennuta, ihan hyvillä mielin täällä ollaan Tänään en ota, sen jo tiedän. Sen verran on ohjelmaa illaksi ettei siihen Alko sovi, hyvä niin.
Kävin aamulla taas siinä vyöhyketerapiassa ja olo on hyvä. Mieli on tyyni ja hymyilevä, tasapainoinen olo. Uskon yhä vakaasti, että vielä tämä vaikuttaa siihen juomiseenkin Hyvää viikonloppua, jos tässä ei enempää juttua tule! Kiirusti pitää nyt paneutua töihin!
Mullakin on tavoite toi 10 annosta/viikko.
Olen nyt parina iltana juonut jo sen 10 annosta ja vähän yli.
Tänään en juo.
Eilen päätin että lakkaan matelemasta.
Kerjäämästä.
Annan syystuulen puhltaa läpi pääni ja alan elämään.
Monta kuukautta olen valellellut jossain harmaass sumussa.
Nyt on aika lakata.
Mä en tiedä mitä mun miehen pään sisällä liikkuu.
Eikä se halua kertoa.
Joten mä en voi sitten kun pitää huolta omastani.
PISTE.
Pidtään itsemme naisina ja miehinä, ehyinä ihmisinä.
Hienoa Kukka kun olet päässyt jo vähän pinnalle. Yritä nauttia tästä kuulaasta syksyilmasta, pilvien lomasta näkyvästä auringosta, ruskasta, kaikesta pienestä hyvästä mitä elämä tarjoaa. Oikein hyvää viikonloppua sullekin.
No voi harmi, mites sulla nyt noin repesi? Oliko jotain erityistä, vai karkasko vaan mopo käsistä…?
Mulla oli ihan hyvä viikko, 12 annosta. 4 selvää päivää ei toteutunut, koska otin sillon keskiviikkona pari lasillista ja eilen illalla lauantaista jääneet viinijämät, 2 annosta. Muuten oon tyytyväinen. Tällä viikolla mennäänkin sitten haistelemaan muiden maiden tuulia, joten luulen, että määrä pienenee entisestään
Ei alkoholin juomisesta mitään hyötyä ole. Eipä ole kyllä kahvinkaan. Tai energiajuomien. Tai suklaan syömisen. Tai viinereiden. Tai rasvaisten juustojen. Oliivien. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Mä en harrasta juurikaan muuta pahetta kuin viinit.
Mä juon viiniä useimmiten sen maun vuoksi. Keskiviikkona otin ihanaa portviiniä lasillisen lämmikkeeksi. Kun se on vahvaa viiniä, tulee lasillisesta pari annosta. Ja mulla kyllä tulee nousuhumala parista lasillisesta, jos vaikka tyhjään mahaan sen huitaisee. Juovuksissa en tykkää olla, sitä on nuoruudessa kokeiltu ihan tarpeeksi.
Mä aloin silloin keväällä, kun ekan kerran sain tarpeekseni tästä juomistouhusta, miettiä niitä syitä miksi mä juon. Se pohdiskelu on jatkunut tähän päivään saakka. Ilmeisesti mä olen kääntänyt ja vääntänyt sitä päässäni nyt niin kauan, että yksikään lasillinen ei mene kurkusta alas, niin etten pohtisi syntyjä syviä… että ottaiskos tän ja jos otan niin onko se mulle ok vai jättäisinkö pois… sellasta jaakobinpainia itseni kanssa.
Tähän nyt joku viisas sanoo, että lopeta kokonaan, niin ei ole tota ongelmaa enää kun ei tarvitse miettiä juodako vai ei. No mä olen edelleen vähentäjä, en lopettaja, ja pyrin kohtuukäyttöön.
Mulla ei ole plakkarissa viisaita sanoja tai neuvoja sulle rianpa mutta toivon sydämeni pohjasta, että saisit niitä määriä pikkuhiljaa alemmas. Millä tavalla sen kukin sitten tekee, se pitää itse päättää. Halaus.
Ihan samoja mietteitä ja päiväkirjaa täytetty. Että miksi sitä juo? Ja lähinnä,
että miksi sitä juo joka kerta enemmän kuin oli tarkoitus? Joku ihme juttu
vaan käynnistyy päässä ja juomista jatkaa, vaikkei se edes ole niin kivaa.
Hetken nousuhumala on kiva tunne, mutta sen jälkeen homma helposti karkaa.
Ja sitten ei lasketa…nykyiset hanaviinit ovat myös äärettömän petollisia.
Tänään kävin päivittämässä tilanteeni a-klinikalla oikein miellyttävän lääkärin
kanssa ja asettelin itselleni uusia tavoitteita.
Päivä kerrallaan ja erityisesti nollapäivä kerrallaan - lähdetään siitä
Samat on tuntemukset ja kysymykset… Miksi, kun ei ole enää edes kivaa se juominen?
No. Mennäänpä taas päivä kerrallaan. Yritän, lupaan että yritän. Laitan tavoitteeksi ensi viikon maanantain. Siihen asti tavoittelen pelkkiä nollapäiviä. Maanantaina lähden koulutukseen ja odotettavissa on illallinen maanantai-iltana. Silloin lupaan itselleni ruokajuomat, en enempää. Tiistaina tulen jo kotiin.
Mulle on hirvittävän iso asia, jos viikonloppu menee nollille. Tämä viikko ei ISOSTI huolestuta - vähän kyllä. Siispä hetki kerrallaan.
Tosi hienoa, siinä on taas joku juttu selätetty. Tiistaita ei tarvi pelätä 
, olis saanut jäädä sekin vähä väliin. Tässä vähentämistouhussa mulla vaan jatkuvasti kiristyy omat tavoitteet, hitsi mihinkähän tässä oikein vielä päädytään 
.
