Huomenia. Täällä taas oikein muiden neuvoja; eilen meni 3 lasillista. En kyllä muista, koska olisin maanantaina mitään ottanut, mutta niinpä vain tein. Syitähän voi aina keksiä, mutta ne taitaa olla tekosyitä siihen että saa juoda
Ei silti mitään morkkista, osasin pistää pullonkorkin kiinni ajoissa; siinä mä olen kyllä nykyään petrannut todella paljon, mulla ei mene juurikaan överiksi enää nykyään. Ja mulla tarkoittaa överiksi meno sitä, että juon enemmän kuin 5 annosta.
Hanaviineistä puheen ollen, meille ei tule niitä pönttöjä enää ollenkaan. Mulla meni lasilliset aina jossain vaiheessa sekaisin ja takuulla tuli juotua helpostikin se pullollinen viiniä. Lasipullosta on helppo nähdä paljonko sitä juotavaa oikeesti menee. Sitä paitsi se valinnanvara pönttöviineissä on aika suppea, me kun juodaan viiniä myös sen maun vuoksi ja haetaan ja kokeillaan sopivia viinejä eri ruokiin.
No nyt mua ei tällä viikolla enää juurikaan näy täällä palstailemassa, ensi viikolla sitten taas palataan asiaan!
Hyvää matkaa, MMM Jonnekin päinhän olitte menossa… Toivottavasti siellä on lämmintä ja valoisaa
Eilinen meni nollille. Omalta kohdalta kysymyksiä herättää lähinnä nyt se, että miksi yhä pitää juoda vaikka vointi on tällä hetkellä hyvä? Väitän yhä, että siitä vyöhyketerapiasta on ollut apua. Mieli on yhä tyynen rauhallinen ja siinä mielessä on helppo olla. Se ei vain ole saanut tätä juomista pois. Mutta mennäänpä taas hetki kerrallaan.
Takana vähän saamaton ja masentava päivä. Olen miettinyt kaikenlaista ja erityisesti
sitä, että koska tuohon juomiseen KYLLÄSTYY LOPULLISESTI? Koska tulee se fiilis, että
hei, en mä tarvitse alkoholia, kun menen kylään, saunaan, mökille, kissanristiäisiin…
puhumattakaan siitä, että pitää yksin ollessa korkata vinkkupullo. Mitä järkee???
No onpahan jotain tekemistä, kun pähkäilee näitä samoja asioita vuodesta toiseen,
vaihtelevalla menestyksellä. Lääkäri a-klinikalla korosti sitä, että pääasia on herätä
huomaamaan liiallinen alkon käyttö ja tehdä asialle jotain. Ja ennenkuin on työpaikka,
asunto ym. menneet. Se pisti oikeesti miettimään vielä enemmän, kun toinen ihminen
sanoi sen. Kannustavasti, mutta myös tiukasti. Päässä surisee…
Eilen oli kyllä vaikea ilta. Se perinteinen tiistai, kun yleensä aina viikonlopun jälkeen korkkaa seuraavan kerran… Mut nyt pinnistelin -taas vaihteeksi.
Mieli tekee juomista lähes koko ajan. Sitä olen vain alkanut pohtimaan, että mitä mä tälle keholle teen tuolla juomisella. Paino nousee, varmaan väsymyksen merkkejä kasvoilla jossakin vaiheessa. Ja muisti, se ei ole enää terävimmillään. Olen kuitenkin suht nuori ( ) ja työssä, jossa olisi hyvä olla muisti kunnossa.
Jonkunlainen herääminen kai tässä on tapahtunut, kun olen itseni tänne sivuille saanut ujutettua. Heinäkuussa tulin ja tuntuu, että ikuisuuden olen jo pyöritellyt näitä asioita.
Olo on edelleen tyyni, siitä lähdetään nyt rakentamaan. Tänään en ota.
Ei tässä ihan nollalinjalla mennä, mutta kohtuudella kuitenkin. 4 annosta tällä viikolla, olen tyytyväinen…
Olo edelleenkin ihan hyvä ja rauhallinen. Kyllä tämä tästä…
kuudes nollapäivä ja ihan mukava fiilis. Vissyä vaan isoon tuoppiin
Kyllä on eri fiilis, kun on juomatta. Toi ahdistus juomisen jälkeen alla mun
kohdalla olla jo niin paha, että senkin takia vähennän koko ajan reilusti.
Ja kun siellä töissäkin pitäisi ajatella ja olla skarppina. Selvän viikonlopun
jälkeen on paljon mukavampi aloittaa uusi työviikko.
Viikonloppuna juhlittiin appivanhempien kanssa. Silti mun viime viikon annokset on vain 13 Se on minulle hyvä! 34 annoksesta lähdettiin, 20:n yäpuolella on sahailtu pitkään, joten näihin lukemiin 13 on hyvä.
Joku muutoskausi minulla on nyt menossa. Olen järkyttynyt omasta painostani, vaikka normaalipainoinen vielä olenkin. Kilot eivät ole vain koskaan olleet näin korkealla. Eli liikunta on nyt viritetty oikein kunnolla käyntiin.
Eilen katkaisin välini ihmiseen, joka oli minulle kaikkein rakkain (lasta lukuunottamatta) jossain vaiheessa elämää. Mutta se stoori tuntuu hiipuvan puoleltani, joten…
Vyöhyketerapiassa ollaan päästy äitisuhteeseen ja syyllisyyteen. Tiedä vaikka joku kaunis päivä ymmärrän äitiäni jopa sydämellä…? Nimittäin järki TIETÄÄ sen, että äiti teki oikein antaessaan lapsensa pois. Mutta tunteella en ole sitä asiaa koskaan hyväksynyt.
Olen lomalla ja ehkä nyt on aikaa antaa asioiden tulla ulos. Tunnen olevani ihan pihalla (siitä kertoo tuo ihmissuhteen katkaisu). Alkuviikoksi suunniteltu työmatka epäonnistui. Ja nyt olen pisteessä, jossa pakotan itseni toimimaan “normaalisti”. Liikkumaan, tekemään ruokaa, pitämään kodin ojennuksessa…
Onneksi lapsi tulee tänään kotiin, saadaan auringon paistetta elämään
Ja kaikesta tästä epämääräisestä huolimatta, en juo! Nyt lomalla voisin olla tillintallin koko ajan, mutta en juo!
Ja hei, MMM, kaapissa on avonainen viinipullo Ollut perjantaista asti! Ihana huomata edistystä itsessään
Ja tuli vain mieleen, että ei se pullo siksi siellä kaapissa seiso, että se olisi pahaa! Nyt vain ei juoda, nyt pannaan rianpa kuntoon Jos ei itseään pysty peilistä katsomaan, niin silloin pitää TEHDÄ jotain! Ja tässä ei nyt viina auta
Heippa taas! Hienoa rianpa tuo edellisen viikon saldo ja se avonainen viinipullo
Meillä meni loma mukavasti, en juurikaan ottanut kuin ruuan kanssa lasillisen, iltaisin oli niin poikki että rojahti vain sänkyyn koisimaan.
Nyt on kieltämättä sellainen olo, että antakaa mulle viinaa ja paljon, on niiiiin monta asiaa nyt päin mäntyä että hirvittää. Pieniä asioita, vähän isompia asioita, töihin liittyviä. Asioita jotka kyllä ratkeaa ajan kuluessa enkä niihin itse asiassa voi mitenkään edes vaikuttaa, mutta ottaa silti tosi raskaasti päähän, on surua ja kiukkua. Ja sitten vielä tämä ihana syysmyrsky…hohhoijaa.
Kun vaan pääsis kotiin sohvannurkkaan peiton alle ja tyttö kainaloon höpöttämään. Huokaus.
No moi ja ihana, kun olet takaisin Harmi, kun fiilis on tuollainen Kyllähän niillä asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, kuten sanoitkin…
On noilla lapsilla vain ihmeellinen vaikutus Mä sain just pojan kotiin ja halaillessa tämä nyt menee Toivottavasti Sinäkin pääset pian tyttäresi seuraan! Oliko hyvä shoppailuloma?
Kiitos rianpa! Tiedän että asiat tulevat järjestymään jossain vaiheessa, kumma juttu kun kaiken pitää kaatua samaan aikaan niskaan. Eikö niitä vastoinkäymisiä vois tulla tasaisesti, vähän kerrallaan eikä niin kuin lapiolla kauhottaisi…
Loma oli mukava tietenkin; tyttö osti kyllä eniten kaikkea mahdollista, itse tykkään matkailussa eniten aina siitä ilmapiiristä kun voi imeä itseensä uutta, kokea siitä arjesta poikkeavaa vaikkei me mitään ihmeellisyyksiä koskaan tehdäkään. Matkustellaan kyllä tosi paljon, se on se meidän perheen juttu. Siis aina kun rahavarat antavat periksi Kun tässä tavallisia työssäkäyviä tallaajia ollaan niin ei ole kauheasti millä mällätä…
Vielä tarttis pari tuntia jaksaa tätä p**n venytystä ja sitten kotiin jahka tuolta myrskyn keskeltä hengissä selviän. Illasta en lupaa kellekään mitään, jos juotavaa menee niin sitten menee
Tässä meillä on HUIKEA ero, minä en ole ikinä käynyt ulkomailla Lukuun ottamatta silloin lapsena, kun kaikki kävi pakollisen Norjan reissun. Tältä osin elämäni on hyvin suppeaa… Suomen matkailukin on kohdistunut lähes pelkästään työmatkoihin. En osaa kaivata, kun en ole kokenut.
Se on kumma juttu miten joskus asiat kasaantuu niin, että joka puolella tökkii Se on tosi tympeetä. En halua edes ruveta moralisoimaan mahdollista viinilasillista - tai paria - illalla. Sulla tilanne kuitenkin pysyy niin hanskassa, että töihin huomenna selviät. Tosin en itsekään ole koskaan ollut juomisen takia pois töistä. Vähän heikolla hapella tosin joskus
Tämä elämä on ihmeellistä, jatkuvaa opettelua… Onkohan sitä ikinä valmis? Tai tyytyväinen niin että voisi todeta, että kaikki palaset on kohdallaan?
No niin, näinhän se meni minulla kuitenkin se loppu siitä vajaasta viinipullosta… Ei ole mitään syytä, kunhan join. Ja ärsyttää tietty. Voisko Kotivalo tai Red Cat tai joku muu viisas sanoa mulle nyt painavan sanan? Ehkä loukata hieman? Että ymmärtäisin missä mennään…
Kuinka paljon sulla sitä juotavaa meni? Ajattelin vain, että jos kuitenkin kohtuullinen määrä, niin älä itseäsi niin kauheasti siitä viitsi ruoskia. Vähentämiseen tässä on kuitenkin pyritty ja sun viime viikon 13 annosta on jo loistava tulos entiseen verrattuna. Tänään ja huomenna pidetään nollapäivät, eiks joo?
Mä sitten talsin eilen kaatosateessa pari kilometriä kotiin. Matkalla meinasin jäädä kahden polkupyöräilijän alle, kun hemmetti, aikuiset ihmiset ajavat jalkakäytävillä Teki mieli pamauttaa sateenvarjo pinnojen väliin. Sitten vielä koira pysähtyi mun kohdalle ja ravisteli vedet päälle - mä kun en tykkää muutenkaan koirista. Ja kotona huomasin että uudet farkut lahkeista rikki.
Makoilin siinä sitten sohvalla koko illan ja kattelin telkkaria. Join viinipullon jämät, yhden ison lasin, vajaa 2 annosta ja menin nukkumaan.
Tänään on hyvä päivä, auringonpaistetta luvassa. Mulla vaan näyttää vaikuttavan toi säätila todella paljon mielialaan. Olen aina sanonut että mä olisin paljon hyväntuulisempi (onko toi mikään sana?) jos asuisin jossain maassa, jossa valoa ja lämpöä kestää kauemmin kuin se (hyvällä tuurilla) Suomen pari kuukautta. Talvea ja lunta kyllä toisaalta rakastan, mutta ei täällä kolkassa sitä ole paljoa näkynyt viime vuosina.
No, se puolikas pullohan se meni… Tänään ja huomenna nollat, lupaan. Ja viikonloppuakin tavoitellaan nollille. Kiva on huomata, että nyt kun määrät vähenee, niin sitten kun ottaa, tulee helpommin huono olo. Ja minusta se on hyvä asia
Tämä on jostain syystä nyt hankala viikko. Lienekö oikeasti se vyöhyketerapia nostanut nyt asioita pintaan, kun psyykkisesti on huonompi olla kuin viime viikolla?
Kyllä toi sää vaikuttaa mielialaan. Täällä on koko aamun työntänyt vettä kuin saavista kaatamalla! Eipä paljon ulkona touhuilla No. Me lähdetään nyt poitsun kanssa uimahalliin räpiköimään
Nollille meni eilinen, vaikkei se hyvälle tunnukaan jostain syystä Eilen aamupäivällä kävimme lapsen kanssa siellä uimassa ja sitten iltapäivällä vielä lenkillä. Eli liikuttu ainakin on!
Isän eläessä meillä oli tapana AINA minun lomien aikana lähteä kaupungille ostoksille. Käytin isää parturissa ja istuttiin kahvilla. Tuli vain mieleen, kun uimisen jälkeen menimme lapsen kanssa Heselle ja isä ei ollutkaan mukana…
Miten, Kukka, jaksanet? Oletko saanut niitä isäsi kuoleman jälkeen esiin nousseita asioita puheeksi asti? Eipä silti, terapia on aina pitkä jakso, jos siihen oikein antautuu. Tai riippuen tietysti kertyneistä asioista. Itselläni molemmat terapiajaksot ovat vain kestäneet 2-3 vuotta. Eli puhuttu on, puhumasta päästyäkin puhuttu! SILTIKIN tilanne on vielä tämä… Että viinaa menee ja tyytymättömyyttä elämään ilmenee…
Nollilla meni minullakin, vaikka mieli teki kyllä useaan otteeseen. Tosin oltiin normaalia myöhemmin kotona ja ennen kuin kaikki pakolliset kotihommat oli tehty niin kello oli jo 8. Väsytti vietävästi joten menin sänkyyn jo klo 22. Aamulla olin taas kerran todella tyytyväinen kun pysyin ilman. Vuosi sitten oli ihan toinen meininki, juotavaa meni lähes joka päivä ja paljon enemmän kuin nyt.
Ei kukaan ole sanonut että tämä olis helppoa… “Jos se ois helppoo oisin tehnyt sen jo” laulaa Kolmas nainen…itse asiassa tähänkin aiheeseen aika sopiva biisi, enpäs ole ennen huomannutkaan.
Meillä on taas tyttöjen viikonloppu tiedossa Kivaa! Tehdään varmaan jotain halloween-koristeluja vaikka siihen vielä viikko onkin. En kyllä aluks sulattanut mitään amerikka-hömppä-halloweeneja, mutta kun touhut alkoi jo päiväkodissa, koulusta puhumattakaan niin pakko siihen on ollut pikkuhiljaa tottua. Sitä voisikin virittäytyä tunnelmaan ja kattoa perjantaiyönä kynttilänvalossa jonkun klassikkokauhuelokuvan kun tyttö on nukkumassa…
Niin tosiaan, Kukka, kertoilepa kuulumisia, kuten myös Syrensis!!
ja haetaan ja kokeillaan sopivia viinejä eri ruokiin.
Jonnekin päinhän olitte menossa… Toivottavasti siellä on lämmintä ja valoisaa 
Se on minulle hyvä! 34 annoksesta lähdettiin, 20:n yäpuolella on sahailtu pitkään, joten näihin lukemiin 13 on hyvä.
Lukuun ottamatta silloin lapsena, kun kaikki kävi pakollisen Norjan reissun. Tältä osin elämäni on hyvin suppeaa… Suomen matkailukin on kohdistunut lähes pelkästään työmatkoihin. En osaa kaivata, kun en ole kokenut.
Teki mieli pamauttaa sateenvarjo pinnojen väliin. Sitten vielä koira pysähtyi mun kohdalle ja ravisteli vedet päälle - mä kun en tykkää muutenkaan koirista. Ja kotona huomasin että uudet farkut lahkeista rikki.