Niin…No… Äkkiähän sitä juotavaa saa… (HITTO MIKÄ HOLISTI!!) Punaviini on haettu ja aukaistu.
Voi rianpa, kunpa olisit nyt vain pysynyt ilman. Eniten huolestuttaa nyt se, että sä juot tällaiseen aikaan keskellä päivää. Ootko sä pojan kanssa kahdestaan kotona? Sun pitäis nyt oikeasti miettiä miltä pojasta tuntuu, kun äiti sippailee viiniä keskellä päivää! Nyt mä olen oikeasti vähän vihainen sulle…
Lapsi on kotona, mut kavereiden kanssa ulkona. En mä sille näytä, että äiti ottaa!
Täällä on pullan tuoksuinen siisti koti! Mieskin kävi kotona eikä huomannut mitään!
Kotivalo on TÄYSIN oikeassa 
Kaikki on jo sanottu. Ja paljon täällä on puhetta ja erilaisia tarinoita. Tämä on MINUN ongelma ja MINUN ratkaistava! Ei teistä kukaan voi tälle mitään, vain MINÄ voin…
Ja kiitos, MMM, että olet vihainen! Olet aivan oikeassa 
Omaa ketjuani aloitin lukemaan alusta. Että mitä minulle on tapahtunut neljässä kuukaudessa. Jumalauta, niinkuin ikuisuuden olisin roikkunut täällä pohtimassa ja punnitsemassa asioita! Ja löydän itseni Aicun tilanteesta…
Hei taas, eilinen meni nollilla. Tänään en tiedä.
Rianpa, en tarkoittanut että olisit mikään rapajuoppo, joka notkuu pöydän vieressä pullo kourassa. Mäkään en ole sellainen. Meilläkin on aina siistiä (paitsi nyt kun oon höllännyt sitä siivousvimmaa) ja kaunista ja pyykit, ruuat ym. kunnossa.
Mutta kuule, voi olla että susta huomaa sen kuitenkin että olet juonut. Ensinnäkin sen haistaa vaikka itse luulee ettei viini mihinkään haise. Ja jos sulle tulee juomisesta hyvä fiilis, niin se varmaan näkyy päälle päin myös. Että olet erilainen kuin normaalisti. Ei se ole välttämättä paha meidän mielestä, jos on hyväntuulinen ja vähän rennompi (niin ainakin mulle käy) ja juttelen ehkä enemmän mutta lapsi huomaa kyllä muutoksen. Ja meidän kummankin lapset on jo niin isoja että ne osaa laskea yhteen 1+1, että äiti kun juo viiniä siitä tulee erilainen. Ja sitten ne miettii, että miksi se sitä juo. Vaikkei sun poika ehkä nähnytkään eilen kun sä konkreettisesti joit, niin se ehkä tiesi sen kuitenkin. Ja ehkä miettii sitä omassa päässään.
Mä en ole sua yhtään parempi, en kuvittele itsestäni yhtään mitään enempää, tässä sitä saman ongelman kanssa painitaan. Mua hävettää myöntää, että olen juova äiti, mutta kuitenkaan en halua raittiiksikaan ryhtyä. Mä olen jutellut tyttöni kanssa viinin juomisesta, me käytetään sitä viikonloppuna ruokajuomana (viikolla ei muuten nykyään enää koskaan!) ja sitten hän on nähnyt sen kun sohvalla notkutaan ja tissutellaan sekä muutamat puutarhabileet kesäisin. Varsinaisessa kännissä hän ei ole meitä kumpaakaan koskaan nähnyt, mutta iloisessa nousuhumalassa kyllä joskus. Naapurin hän on nähnyt kaatuilevan kännissä ja ollaan jo pienenä selitetty hänelle mistä se johtuu, että liika on liikaa mutta että alkoholia aika monet aikuiset silti käyttää, jotkut fiksusti jotkut vähemmän.
Matkoilla hän on nähnyt joskus kun teini-ikäiset ovat saaneet ruuan kanssa laimennettua viiniä, tosin se tapa on jäänyt tuolla etelä-Euroopassa käsittääkseni jo vähemmälle… en ole varma. No itse en ole kyllä tarjoamassa meidän lapsellemme yhtään mitään koskaan… 
toivottavasti pysyy erossa juotavista. Ja muutenkin matkoillamme hän on nähnyt sitä erilaista juomakulttuuria, joka varmaan tekee ihan hyvää. Että tietää että on muutakin kuin suomalaisten törttöily ja humalajuominen. Vaikka eihän ne ns. eurooppalaiset juomatavat sen parempia terveydelle ole, maksat sielläkin päin maailmaa paukkuu…Tää nyt vähän harhautui sivupoluille tämä juttu. Mutta tulipa nyt kirjoiteltua tässä aamupuhteiksi.
En yritä sua kuitenkaan mitenkään opastaa rianpa, ei musta ole siihen kun samassa veneessä keinutaan. Tsemppiä tähän päivään!
Kyllähän Sä oikeassa olet noissa sanoissasi, että juomisen huomaa. Vaikka siitä hilpeämmästä mielestä
Perjantai meni nollille, lauantaina 2 siideriä ja sunnuntai taas nollille. Viikkosaldoksi tuli 16 eli kyllähän mulla käyrä on nyt joka tapauksessa alas päin. Viime viikko oli vielä lomaviikko, jolloin olisin voinut olla pikku pienessä vaikka koko ajan! Siihen nähden HYVÄ tulos
Nyt on taas parempi tsemppi päällä. Liikuntaa tungen ohjelmaani pakolla lisää. Toivon, että se hyvän olon tunne tunkee sieltä pikkuhiljaa esille. Ja toisaalta olen kauhistunut siitä miten nopeasti kunto pääsee laskemaan. NYT on korkea aika tehdä asialle jotain.
En ole mitenkään huikeissa onnistumisen tunteissa vaan mieluummin jalat maassa tämän kanssa. Viinaa tekee toki mieli koko ajan. Mutta kun tämä painon nousu huolestuttaa eikä ruokailussani ole isosti ylilyöntejä, niin onhan se selvää mistä nämä kilot tulee. Viina ei sovi laihduttajalle! Sitä hoen itselleni nyt koko ajan…
Tsemppiä vain meille kaikille pyrkimyksissämme
Tosi hieno saavutus sulta toi viikonloppu. Mulla meni päinvastoin, ja harmittaa. Viikkosaldo 15. Olisin saanut sen helposti alle 10, mutta sitten vain otin lasillisen jos toisenkin ja se siitä. Mutta silti oon tyytyväinen kun viikkosaldot ovat pienentyneet; sen yhden viinipullollisen verran. Vielä kun saan toisen samanmoisen pois, niin hyvä.
Mulla on sama juttu, että paino pysyy ylhäällä juomisen takia. En ole varsinaisesti lihava, painoindeksi ok, mutta kyllä mahan ja naaman turvotus olis kiva saada pois… tänään en juo, koska kotona ei ole juotavaa eikä sitä lähdetä mistään hakemaankaan. Huomenna ja torstaina on menoa joten luulen että nekin menee nollapäivinä. Toivon ainakin.
Kyllä se tämä tiistai vielä on se mieliteko-päivä. Nyt kun työhuoneessa on hieman viileää ja nälkäkin alkaa olla, niin johan kävi mielessä, että kylläpä lasillinen punaviiniä lämmittäisi mukavasti 
Ja kohdallani tiistaissa on ollut aina se, että mies tekee tiistaina hieman pitempää päivää eli on ollut mahdollisuus sitten aloittaa se tissuttelu.
Mutta tänään en ota! Olen niin suuttunut itselleni siitä, että jos on koko ajan sellainen olo ettei voi itseään peilistä katsoa ja vaatteet kiristää ja puristaa ja on hirveen näköiset päällä, niin asialle PITÄÄ TEHDÄ JOTAIN! Siispä olen nyt ottanut aiemmin mainitsemani linjan, jossa vielä tarkennan syömistäni, lisään liikuntaa ja otan alkoholin niin minimiin kuin mahdollista.
Olen ääripäiden ihminen. Sitä joko liikkuu tai ei. Syö kunnolla tai ei. Juomisessa en ole vielä päässyt siihen, että juo tai ei. Tarkoitan sitä, että esimerkiksi nyt liikunnan suhteen, niin vedetään kunnon treenejä kun on kerran aloitettu. No, näillä eväillä nyt tänään…
Juuri näin! Osui ja upposi 
Eilinen meni nollilla ihan helposti. Nyt ei ole mitään uutta auringon alla, joten ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Yksi iso perhehuoli on vielä odottamassa, liittyy terveydentilaan, mutta sekin selviää loppuviikosta eikä siinä murehtimiset etukäteen auta. Muut viime viikolla esille tulleet ongelmat ovat pikkuhiljaa ratkenneet omalla painollaan, niin kuin asioille yleensä on tapan käydä. Vähän on sellainen olo niinkuin olisi kipeäksi tulossa, mutta nyt ei saisi sairastua, on niin paljon tilaisuuksia ja tapahtumia tälle viikolle… en usko että alko on tällä viikolla mikään ongelma.
Moi teille
Mä voin paremmin kuin aikoihin.
Masennuslääkitys vaikuttaa ja aika.
Annoksia viikkotasolla nyt tullut alle 10.
Nolla- päiviäkin enemmän.
Miksi ei kukaan kertonut minulle että läheisen menettäminen on niin vaikeaa?
Että se nosta pintaa niin helvetin vaikeita asioita ja oikeasti minulla hankalin aika alkoi vasta kolme kuukautta kuoleman jälkeen, kun melkein kaikki muut olivat jo asettuneet normaaliin elämään.
Nyt tunnen jo oikeaa iloa.
Nyt vasta olen nauraunut sydämmelläni.
Nyt vasta tunnen että olen oikeassa ruumissa, ettei kaiken aikaa ole niin saatanan vaikea ja paha olla.
Määrittelemätön ja raivoisa viha sisälläni on kutistunut oikeaan kokoonsa, eikä se enää hallitse omaa olemistani.
En tunne tarvetta paeta pulloon ilta illan jälkeen.
HAluan kohdata mieheni ja lapseni.
VAstaan puhelimeen.
Olen alkanut elämään.
Toivottavasti Rianpa sinäkin vielä.
Kyllä minäkin tästä vielä putoan, ehkä montakin kertaa, mutta nyt tiedän että tämä kriisi on selätetty.
JA alan taas huolestumaan, raivoamaan, masentumaan ihan arkipäiväisistä asioista.
Minulla on sellainen olo, että näen ja kiinnitän huomiota mitä ympärillä tapahtuu.
Puoli vuotta olen ollut näkemättä.
Kun silmiin olisi tehty laserleikkaus.
Maailma näyttäytyy kirkkaana, vaikka sataa ja myrkyää, vaikka illat ovat pimentyneet.
Tälläisn miettein, toivoa täynnä torstaihin.
Rakkaudella
Kukka
Onpa mukavaa kuulla, että olet päässyt noin hyvin toipumaan
Minä koen saaneeni apua siitä vyöhyketerapiasta. Ollaan päästy siihen pieneen tyttöön sisälläni käsiksi. Mieli on rauhoittunut kovasti ja elämä tuntuu tasapainoiselta. Parisuhde ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä kuin nyt. Isän kuolema osoitti kyllä rankalla kädellä sen missä ne elämän tärkeät asiat on: perheessä ja parisuhteessa.
Ja mitä juomiseen tulee, niin suunta on oikea. Täällä viikolla on 6 annosta Odotettavissa on muutama annos lisää. Tarkoitus on perheen kanssa herkutella tänään hyvällä ruualla, johon voi lisätä pari olutta kyytipojaksi, mutta sallin sen. Heinäkuussa lähdettiin 34 annoksesta!
Täällä sataa lunta aivan taivaan täydeltä Kylläpä valkea maa näyttää TODELLA HIENOLTA
Moi
Eilen heräsin siihen,että meillä on kaapissa erinäisiä(punaviiniä,roseetaja kuoharii) viinejä.
Kateltiin miehen kanssa,että onko niissä parasta ennen päiväys?
Ei löytynyt.
Kauanko ne oikeasti säilyy?
Noi on olleet meillä varmaan osa ainakin yli vuoden, ehkä pari ja nuorimmatkin melkein 10kk.
Meillä siis viinit säilyy hyvin. Kirkkaitakin on niitä on kerääntynyt vuosien saatossa. TArjoillan joskus vieraille. Itse en niinhin koske.
Mun mies kertoo olevansa masentunut.
Mä en osaa kohdata sitä.
En mä tiedä mitä mun pitäsi sanoa sille tai miten tukea.
Siis annan olla.
Mitäpä minä tyrkyttämään kun toinen ei halua puhua.
EN masennu mukana.Päätin sen. Olen ollut ihan tarpeeksi masentunut.
Masentunut perhe.
Mitähän lapsta tulee?
Aion väistää sen miehen masennuksen.
Menkööt lääkäriin. Nin minäkin menin.
Kun tuntui ettei enää jaksa.
Mutta eihän SUOMALAINEN mies mene masennusta hoitamaan lääkärissä.
Se tekee raivoisasti asioita ja on hiljaa.
EI kuulu mulle,joten ei sitten.
Kauhun tasapaina varmistettu.
Otan tänään varmaan yhden niistä vanhoista punaviineistä. Vaikka miehen kanssa yhdessä.
Ja siinä on minun annokseni tältä erää.
Kirpeää pakkas sunnuntaita pääkaupunkiseudulta.
nyt hetken päikkärit.
Onnea teille tavoitteisiinne.
Viime viikon annokset kipusi kuitenkin sinne 16. Vieraita oli viikonloppuna ja siinähän sitä sitten otettiin, kivaa toki oli.
Siitä vyöhyketerapiasta vielä paasaan. On se vaan yllättävän kokonaisvaltainen hoito. Nyt, kun todellakin päästiin siihen pikkutyttöön sisälläni käsiksi, niin palattiin todellakin siihen pelokkaaseen, hätääntyneeseen, yksin jätettyyn lapseen. Kamalaa. Tätä tunnetta en olisi halunnut enää takaisin.
Olen tehnyt kaksi työmatkaa. Viime viikolla nousin junaan ja jäin kesken matkan pois kyydistä, kun tulin niin huonovointiseksi. Tyypillistä minua 20 vuotta sitten, kun pelkäsin kaikkea enkä uskaltanut mitään. Eilen kävin lentäen Helsingissä ja olo oli todella huono jo sunnuntai-iltana saati eilen aamulla. Mutta nappasin pari Opamoxia naamaan ja pakotin itseni koneeseen. Reissu meni hyvin, ei siinä mitään. Mutta tuo lähtöjännitys ja panikoituminen on sitä paniikisssa olevaa pikkutyttöä 
Eilen illalla lentokentällä kotiinpaluuta odotellessa tilasin syömistä ja otin pari lasia viiniä. Ja ai että oli MAHTAVAA nukkua omassa sängyssä, olla kotona oman perheen luona! Turvallista.
Se vyöhyketerapeutti sanoi jossain vaiheessa, että se syyllisyys ja syyllistäminen nousee hartioissa esiin. Ja varoitti hoidon jälkeen, että hartiasärkyä voi esiintyä. Muutama päivä tosiaan hartiat oli jumissa. Huomaan taas jälleen, että kun nyt näin voimakkaasti reagoin annettuun hoitoon, niin hartiat on taas aivan jumissa ja kipeät.
Olo on sellainen, että en haluaisi nyt olla. On henkisesti paha olo eikä ole mitään paikkaa mihin voisi mennä piiloon.
Nyt sekin harvinaisuus on koettu: selvä viikonloppu Enpä muista milloin olisi tuollaista tapahtunut! Tämän viikon tulos 7 annosta, YES! Maanantaina 4 ja tiistaina 3, sen jälkeen TÄYSIN nollalinja Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että ehkä tämä elämä alkaa oikeasti normalisoitumaan. Toki viinaa tekee mieli, mutta olen heittäytynyt nyt tuohon kuntoiluun ja annan sen viedä. Haluan kokeilla mihin pystyn tuon laihduttamisen kanssa ja sehän on ERITTÄIN hyvä syy olla ilman viinaa
3 kuukautta on nyt isän kuolemasta ja ikävä on päivittäin
Kiitos rianpa ja MM. Olen viikon verran lukenut tätä vähentäjien palstaa, ja etsinyt sieltä ns. “sukulaissieluja”. Teidän viestejä lukiessani olen saanut tukea omaan tilanteeseeni. Noin puolitoista kuukautta sitten mun oli pakko havahtua omaan kaljanjuontiini, joka oli päivittäista ja runsasta. Olen vähentänyt huomattavasti annoksia, uskalsin rekisteröityä tälle palstalle ja aloitin juomakirjan. Kyllä se alussa oli kova paikka, kun oli tyydyttävä kolmeen kaljaan illassa(oma tavoite on korkeintaan neljä). Vajaa kolme viikkoa sitten olin tosi ylpeä, kun vietin ensimmäisen nollaillan. Nytkin tavoitteena on yksi kuiva ilta viikossa (haluaisin kaksi). Vielä kaksi tuntia sitten halu ottaa kaljaa oli kova, mutta kun luin noita teidän viestejä, uskon että tänään en ota.
Olen yksinhuoltajaäiti pohjoisesta. Mulla on kaksi aikuista poikaa ja pian 14-vuotias tyttö. Minulla on vakituinen työ, josta pidän kovasti. Vapaa-aika vaan tahtoo hurahtaa niin helposti sen tölkin kanssa. Olen sellainen iltatissuttelija, en koskaan ota aamulla tai päivällä. Jotenkin vain tuntui rianpa, kun luin niitä sinun ensimmäisiä viestiäsi ja sitten nuo viimeaikaisia, tunsin että on tässä mahdollisuus onnistua minunkin. En halua täydellistä raittiutta vielä, sillä tiedän, että tekisin turhia lupauksia. Tälläinen asteittainen vähentäminen tuntuu sopivan minulle paremmin.
Itselläni ei vielä ole suurempia retkahduksia ollut (neljän sijaan on mennyt kolmena kertana kuusi tölkkiä), mutta te jotenkin tsemppaatte toisianne kuitenkin niin positiivisella tavalla. Kiitos teille
WAU Olipa ihana lukea viestiäsi 021108! Tervetuloa mukaan!
Itseasiassa mietinkin eilen sitä, että mikä kohdallani on tilanteen nyt muuttanut tällaiseksi? Heinäkuussa 34 viikkoannosta, pitkään kitkuttelua siellä 20 ja vähän reilu. Ja nyt sitten näin, 7 annosta viime viikolla, tiistain jälkeen 0-linja. Toki mieli tekee, viiniä varsinkin. Ja hieman pelottaa, kun melkein on jo valmiiksi itselleen antanut luvan, että ensi viikonloppuna “saan” ottaa. Mutta. Mennään päivä kerrallaan. Tänään en ota.
Tämä kirjoittelu, ikään kuin “päiväkirjan” pitäminen täällä, on ollut hyväksi. Huomaa itsekin miten sitä pyörii samojen asioiden kimpussa. Välillä on niin uskoa täynnä raitistumiseen ja sitten taas retkahtaa tosi helposti. Ja kohta ei jaksa itsekään lukea itsensä toistoa, saati sitten muut Mutta kai se alitajunta tekee pikkuhiljaa työtään tuolla päässä, kun täällä sivuilla roikkuu ja näitä juttuja lukee.
Meitä on täällä niin moneksi. On henkilöitä, jotka on tosi syvällä ja itse ajattelee, että ONNEKSI en ole noin pitkällä ja toisaalta saa varoituksen, että niin pitkälle ei saa mennäkään. Sitten on noita onnistujia, joiden juttuja lukee välillä ihan kateellisena, että miten se voi onnistua??
Mutta jokaisen kohdalla tämä on ihan oma juttu. Omalla kohdallani isän kuolema oikeasti pisti asioita tärkeysjärjestykseen. Oman perheen ja varsinkin puolison arvo on korostunut nyt todella. Tietoisesti olen hakeutunut puolison lähelle ja sitä kautta koko kotona oleminen on helpottunut. Ja vaikka töissä tökkii nyt TODELLA PAHASTI, niin silti en ota 
(huom! varovainen hymy…)
Mut tsemppiä Sinulle “taistelussa yhteistä pirulaista” vastaan
Moi pitkästä aikaa! Mulla on ollut kaikennäköistä hommelia, etten ole ehtinyt tänne ollenkaan. Viime viikolla olin sairaana ym.ym. Viime viikko meni ihan ok, 13 annosta.
No eilen sain sitten kuulla sellaista asiaa työrintamalta että kiskaisin sitten kotosalla 5 annosta pelkkään kiukkuun 
. Tai ei se nyt ihan niin ollut, hyvää ruokaa oli mukana ja koko perhe kotona. Joo, tiedetään, että ongelmien ratkaisuun pitää löytyä joku muu keino. Yleensä en kyllä ongelmiin juo mitään, mutta tämä oli sitä luokkaa että hohhoijaa.
Ja tää ilma…voi helevettiläinen, on lottovoitto syntyä Suomeen…tosiaan. Puut kaatuilee ja vettä tulee vaakasuoraan ja tätä pitää kestää huhtikuuhun saakka. Ei täällä nimittäin tänä vuonnakaan mitään lunta nähdä, se on ihan varma. Viime talvenakin oli jopa ihan kokonaista 2 päivää kun maa oli valkoinen. Huono päivä tänään, työmotivaatio 0. Senpä takia on nyt aikaa pyöriä täällä
Tervetuloa 02112008 ja kiva kun meidän jutuista on ollut hyötyä! Ja onneksi olkoon rianpa; sulla vaan saavutukset paranee!