Eilen värkkäsin itselleni tunnukset tänne. Pariin otteeseen olen käynyt lukemassa kertomuksia läpi. Jotain pitäisi kirjoittaa. Harmi ettei tämä ole chat.
Olen 40nen nainen pohjois-suomesta. Mies on ja 9v poika. On omakotitalo, mökki ja vakituinen työ. Helvetin hyvin kaikki asiat! Mitä minä täällä teen???
Kauempana taustalla on myös adoptiolapsena kasvaminen, puoliuskonnollinen koti, paniikkihäiriö lukiovuosina ja useita vuosia terapiaa. Elämän suurin kysymys näyttää olleen “miksi äiti jätti?” Mitä minussa oli vikaa, että äiti jätti?? Sitä kautta ylisuorittamista ja ylikiltteyttä, pohjatonta joustamista vasten omaa tahtoa. Ja jossain vaiheessa löytyi se viina. JEP! Ja pikkuhiljaa… tiedättehän te
Nyt, lomalla ollessa, ensimmäisen kahden viikon aikana: 6 ploa viiniä, 1 kossu, muistamaton määrä siideriä ja olutta. Ja TAAS päätin, että nyt saa riittää. Eilinen päivä juomatta, tämäkin päivä hyvällä mallilla. Huominen = perjantai, vaikea paikka.
Fernetti kirjoitti, että vain alkoholistit käyttää kirkasta. Siksi lienen minäkin täällä. Olen alkoholisti, h…tti!
Kyllä sitä alkoholistiksi “pääsee” vaikkei koskaan joisi kirkkaita…
Kiva kun tulit tänne, nyt olet ottanut yhden askeleen eteenpäin. On aika miettiä, mitä tehdä, mitä seuraavaksi, millä tavoin sinä haluat muuttaa juomatapojasi ja mitä keinoja keksisit siihen avuksi.
Itse tykkäsin käyttää tuota Jeppe-juomapäiväkirjaa. Käyhän tutustumassa, josko se kiinnostaisi sinuakin.
Näitä kertomuksia lukiessa onneksi tulee tunne etten todellakaan ole yksin juomiseni kanssa! Täällä on niin monta ja niin samanlaista tarinaa, että tavallaan “toivoo” päässeensä kaltaistensa joukkoon. Ja tuolla tarkoitan sitä, että on varmasti helpompi keskustella, kun vastapuoli tietää mitä tarkoitan…
Sitä vain pelkään, etten koskaan pysty olemaan kohtuukäyttäjä. “Me lopettajiin” en edes halunnut! Viina on yksinkertaisesti liian hyvää ja sopiva humalatila aivan ihanaa!! Haluaisin ehdottomasti “vähentäjäksi”, mutta pelkään etten siihen pysty… Juomamäärät kertoo jo sitä etten kohtuukäyttäjä enää ole. Pullojen piilottelu perheeltä (puoliso ei varmastikaan tiedä suurtakaan osaa juomisestani…?). Oliko Sinun ketjussasi puhetta muistamattomuudesta? Muisti katkeaa jo aika pienestäkin määrästä nykyisin. Ja huomaanpa jo selvänä ollessanikin hajamielisyyttä.
Itsekin olen uusi täällä, mutta alan jo “kotiutua”.
Kannattaa tosiaan tutustua tuohon Jeppe-juomapäiväkirjaan, itsekin sitä tässä nyt täytellyt jokusen päivän. Itsellänikin toi muisti tuppaa niin paljon heittelemään, että vaikea aina arvioida että millonkas sitä onkaan tullut juotua ja mitä. No nyt ainakin tulevaisuudessa tiedän tarkkaan, vaikka pyrinkin olemaan ilman alkoa niin kauan kun vaan pystyn. Huomasin, että sinne saa kirjattua myös retkahdukset, ja liitettyä “tarinaa” missä ja milloin retkahdus kävi, jälkeenpäin sitä voi olla hyvä lukea ja ehkä siitä sitten jotain muistaakin, kun seuraavan kerran retkahdus meinaa tapahtua.
Ajattelin, että 6 vkon päästä tulostan tuolta tietokannasta noi tiedot ja vien A-klinikan terapeutille näytille
En enää muista kirjoitinko minä siitä muistamattomuudesta. Heh. Tahatonta komiikka: en muista, muistinko kirjoittaa, että muisti menee. :mrgreen:
Tuo muisti oli/on minulle tosi ongelma. Lapsetkin jo naureskelivat, että “etkö äiti muista, tästähän eilen juuri puhuttiin?” Minä siihen, että “en muista, äidin muistikortti on täynnä, ei mahdu enempää dataa siihen”.
Minulla muisti pätki ihan selvin päinkin ollessani. Jopa työpaikalla unohtelin (tai -len) asioita. Eilen viimeksi yksi työkaveri muistutti hommasta, joka minun piti tehdä, ja jonka olin kokonaan unohtanut. Noh, osittain tuo voi liittyä myös masennukseeni, tässä vaiheessa vielä vaikea sanoa, johtuuuko aikainen dementiani masennuksesta vai alkoholista.
Täytyy vissiin vaihtaa muistikortti isompaan.
Piilopulloja oli minullakin. Ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että ne olivat siellä ja pelkäsin, että joku löytää ne. Kerran mieheni löysikin eteisen vaatelaatikostosta puoliksi juodun vaniljakossun. Olin itse unohtanut, että se oli siellä. Kyllä nolotti. Selittelin vain, että se on varmaan jäänyt viime risteilyreissustani, että huolimattomasti olen purkanut matkalaukkuani, ja tuo pullo on joutunut vaatteiden mukana sinne laatikostoon.
En tiedä menikö läpi, mutta ukko jaksoi naureskellen muistutella vaimon piilopullosta.
Sillä hetkellä kun sain piilopullovarastot tyhjennettyä, tuli valtava helpotus. Enää ei tarvitse pelätä, että joku löytää kätköni.
Hei Dolphin!
Oletko käynyt jo A-klinikalla vai suunnitteletko vasta menoa? Itse kävin kokonaista kaksi kertaa viime keväänä A-terapeutilla. Emme saaneet oikein yhteyttä toimimaan. Olen kyllä kova tyttö puhumaan ja värikkäästi osaan kertoa tähänastisen elämäni vaiheista, mutta se edellyttää kyllä vastapuolta, joka jaksaa kuunnella ja oikeassa kohtaa kommentoida. Toisaalta on jo sellainen olo, että kun kaksi eri kertaa olen käyttänyt mielenterveystoimiston palveluita, että ei kai taas. En jaksa enää puhua tästä omasta elämästä. Terapioista on ollut toki kovasti apua. Niiden ansiosta minusta on kasvanut se mikä nyt olen, lukuunottamatta alkoholia
Tuntuu vain, että aina löytyy joku uusi korvike (en edes tiedä mille ???), tällä kertaa alkoholi. Jotenkin tuntuu, että olen tehnyt niin isoja vääriä valintoja elämässäni ihan tietämättömyyttäni ettei niitä voi enää korjata. Ja sietääkseni kaikkea, otan. Kevään klinikkareissulle minut patisti puoliso ja toisaalta olen kovasti säikähtäny tätä vihaa mitä sisälläni on. Uskon vahvasti, että alkoholi on aiheuttanut sen vihan tunteen. Ja saadakseni psyykeeni ehjäksi, minun pitäisi vähentää/lopettaa…
Olen aikaisemmin käynyt. Joku about vuosi sitten. Suunnitelmissa on alkaa taas käymään. Harmillista kun mukava terapeutti siellä lopetti niin lopetin minäkin. Aijon sinne kyllä taas mennä, kun olen miettinyt että jos nyt jonkun kuntoutuspaikan mulle keksisivät niin voisin ehkä kokeilla, mikäli tässä tulee vielä kovinkin vaikeita hetkiä eteen, niin kun vähän pelkään.
Oletko sinä kokeillut muita hoitomuotoja? Esim. katkopaikkoja tai kuntoutuspaikkoja?
Sori, kun näin viiveellä tulee tekstiä… Terassilla ja lavatansseissa olin perjantaina ystävättären kanssa. Viiniä ja siideriä meni, en osaa kertoa määriä Lauantaina paha olo herätessä… Sunnuntaina mummollaan, jossa anoppi (muistaa hänkin ottaa…) tarjoili siideriä. Onneksi on viimeinen lomaviikko menossa! Maanantaina töihin ja toivon, että arki järkevöityy taas. Tällä hetkellä kärsin vatsakivuista, kiertää ja vääntää, varmaankin seurausta kovasta lomajuomisesta. Ulkonäkö ahdistaa, painoa on tullut lisää. Ja juominen ahdistaa. On tämä perkele ettei tästä pääse irti!!!
Kävin lukemassa ketjuasi, Dolphin. Ehkä tilanteeni ei ole niin paha mitä itse olet elämästäsi kertonut. Eli en ole vielä ehtinyt tutustua muihin hoitomuotoihin kuin siihen viime keväiseen 2 krt A-klinikalla käyntiin. Sekin terapointi loppui lyhyeen. Olin juuri saanut työnkuvaani ison muutoksen, jonka seurauksena työpaineet laskivat huomattavasti. Olin jopa VIIKON juomatta Se on minulle paljon! Mutta siitä se vain kääntyi takaisin entiseen… Ja hitto, että olen pettynyt itseeni
Ja nyt vain yritän, omatoimisesti, olla juomatta. Eilinen meni nollille, tämä päivä on taas uus juttu. ONNEKSI on tuo maha kipee, niin se muistuttaa tilanteen vakavuudesta!!
[quote=“kotivalo”]
Alkoholismi on kasvain suvun kollektiivisessa alitajunnassa. Se ilmentää sukupolvien ketjussa etenevää traumaattisten tapahtumien ymmärtämisen ja hyväksymisen pakoilua. Siis eräänlaista eskapismia, jonka avulla vältetään vastuunottaminen ja tämän ketjun katkaiseminen. …"
voi vittu näitä kotipsykologeja, ihan hirveetä jaskaa toi teksti. Siksi, ettei siellä ole yhtään omaa ajatusta, mutta asiat esitellään kuin totuutena. Itsestään voi puhua, ja ehkä kotivalon tekstissä näin onkin, se on vain kirjoitettu väärässä muodossa.
Josko pidettäisiin tämä plinkki sellaisena suomi24-vapaana alueena, jookos kookos? Keskustellaan reilussa hengessä ja toisiamme tsempaten, eikä tahallisesti ja tarkoituksellisesti vittuilla toisille alatyylisesti, niinkuin tuolla suolikaksnelosella on porukalla tapana.
Mistä juuri sinä haluaisit jutella? Mikä sinun mieltäsi painaa, että on noin paha olla? Aloita vaikka oma ketju, niin me kyllä tsemppaamme sinua ja autamme sinua eteenpäin. Täällä on kiva porukka ja varmasti viihdyt seurassamme.
Kotivalo on selvästi ajatellut näitä asioita ihan itse. Ärsyttääkö se sinua?
Niin, ja kuten Mafia kysyi: oliko sinulla asiaa? Haluatko edes keskustella vaiko ainoastaan purkaa pahaa oloasi toisiin? Mietipä ihan aikuisten oikeasti, mistä nyt suutuit? Vai onko vika sinusta aina toisissa ihmisissä?
Veikkaan, että paha olo on hänellä nyt valtava. Mutta ei sitä saa tuolla lailla purkaa toisiin ihmisiin. Ensin luulin minäkin ihan trolliksi, mutta viestihistoriaa katsottuani, on tainnut tällä naisella tulla nyt se kuuluisa pohja vastaan.
Nyt vain kaljat jorpakkoon, korkki kiinni ja omaa ketjua perustamaan, apunice!
Juomamäärät kertoo jo sitä etten kohtuukäyttäjä enää ole. Pullojen piilottelu perheeltä (puoliso ei varmastikaan tiedä suurtakaan osaa juomisestani…?). Oliko Sinun ketjussasi puhetta muistamattomuudesta? Muisti katkeaa jo aika pienestäkin määrästä nykyisin. Ja huomaanpa jo selvänä ollessanikin hajamielisyyttä.
Selittelin vain, että se on varmaan jäänyt viime risteilyreissustani, että huolimattomasti olen purkanut matkalaukkuani, ja tuo pullo on joutunut vaatteiden mukana sinne laatikostoon. 
Lauantaina paha olo herätessä… Sunnuntaina mummollaan, jossa anoppi (muistaa hänkin ottaa…) tarjoili siideriä. Onneksi on viimeinen lomaviikko menossa! Maanantaina töihin ja toivon, että arki järkevöityy taas. Tällä hetkellä kärsin vatsakivuista, kiertää ja vääntää, varmaankin seurausta kovasta lomajuomisesta. Ulkonäkö ahdistaa, painoa on tullut lisää. Ja juominen ahdistaa. On tämä perkele ettei tästä pääse irti!!!