No niin, tänään on vielä HYVÄ tilanne… Tämän viikon annokset on 3 
Mutta mutta mutta… Nyt on perjantai ja viikonloppu tulossa ja parisuhde huonoissa kantimissa… ääh…
Mies on ollut ihan mörkö koko viikon. Puhumaton ja ahdistunut. Ei se kertoisi vaikka kysyisin “miksi”, monta kertaa olen kysynýnyt, enää en edes kysy. Menee se ohi jossain vaiheessa kuitenkin.
Tyttökaverin kanssa suunniteltiin yön yli reissua lähikaupunkiin, 200 km:n päähän. Kaverilla koulutuspäivä lauantaina ja olisi menty jo tänään ja vietetty kiva tyttöjen ilta. Istuttu iltaa jossakin missä saa hyvää ruokaa ja hyvää juomaa, ilman päihtymystarkoitusta. Vain muutama. Sit mä olisin voinut käyttää lauantain shoppailuun 
Mutta mutta mutta… kun se mörkö ei päästä. Tai sanoohan se, että senkun menet! Just sillä äänensävyllä, että uskallapa lähteä niin täältä napsahtaa viikon mykkäkoulu! Että sellainen parisuhde. Tähän kuvioon EI mahdu sängyllä vastakkain pötköttely ja toisen helliminen.
Mun annokset tälle viikolle 2,5, eilen otin vähän viiniä joka meni päähän (?) enkä halunnut enempää.
Rianpa, osaatko sanoa miksi mies on sitä sun reissua vastaan? Melkeinpä sanoisin, että jos susta tuntuu, että pitäis mennä niin mene vain, ole itsekäs. Voisi tehdä hyvää ihan kaikille. Kunhan muistat kohtuuden, etkä vedä ihan koomakännejä…
Mulla on sellainen olo, että tää viikonloppu menee ihan hyvin. Viiniä on hyllyssä ja hyvää ruokaa kaapissa, uskon ja luotan siihen että pysyn kohtuudessa, tavoite siinä 10 annoksen viikkokulutuksessa.
Mun mies on mustasukkainen. Aina se on ollut tuollainen ja mä olen jo alistunut tähän tilanteeseen…
Mieluummin jätän menemättä kuin kestän sitä viikon mykkäkoulua kotona, se on paljon rankempaa.
Hyvä tilanne sullakin, tiistaikin on mennyt taas Mulla ei kyllä kestä olla juomatonta viinaa kotona, ei säilyisi 
Ja ihan outo tilanne nyt, kun varsinaisesti ei tee juomaa mieli, mut kuitenkin TAISTELEN ( 
) parhaillaan ajatuksen kanssa, mennäkö viinakauppaan vai ei? En tiedä oliko vyöhyketerapiasta mitä apua, mutta mieli on ollut kyllä tyynempi, rauhallisempi käynnin jälkeen. Ja luotan siihen, että mun elämästä tulee vielä hyvä 
Okei, mustasukkaisuus… tiedän hyvinkin mitä se on, mä olen ollut aina se mustasukkainen osapuoli. Vanhemmiten olen siinä asiassa rauhoittunut, mutta nuorempana se oli aivan kamalaa. Kännissä etenkin, siinä sai kuulla kunniansa ukko ja viattomat tyttölapset, jotka mun mielestä vokotteli mun ikiomaa ihanaa miestä hitto kun hävettää.
Mustasukkaisuus on todella rasittavaa kummallekin. Mä olen vieläkin kyllä sellainen, ja mies saa multa osakseen juuri niitä marttyyrinomaisia “joo, mene vaan, ihan sama mulle…”-vastauksia. Vaikea tilanne, josta pitäisi puhua. Mies ei missään nimessä saisi käyttäytyä noin eikä ole oikein että sun pitää alistua siihen.
Toivottavasti viikonloppu on kuitenkin mukava vaikka jäisit kotiin. Jos päätät juoda, niin yritä muistaa se kohtuus. Josko keksisitte pojan kanssa jotain mukavaa yhdessäoloa?
Sehän se on, että tuo alistuminen syö sitä tunnepuolta… Että se helliminen jää ihan varmasti pois. Koko ajan on vain sellainen tilanne, että “pitää sietää”. On niitä parempiakin päiviä toki 
Kyllä mulla touhua riittää. Saatiin isän asunto myytyä, hyvin nopeasti ja edes ilmoittamatta missään Ja nyt, kun asunto on tyhjennetty, mulla riittää melskaamista niiden tavaroiden kanssa. Nyt kun jotakin on jo saanut paikalleen, niin on paremmin motivaatiota purkaakin niitä vielä laatikossa olevia.
Hyväksynyt en ole vielä niitä isän tavaroita meillä. Tauluja seinällä, lamppuja, koriste-esineitä… mutta eiköhän niihin sopeudu. Ja jos mahdottomalle alkaa tuntua, niin sit annan pois…
Kiva kun sulla on sitä hommaa tiedossa, jää ehkä se juomisen ajattelu vähemmälle Tsemppiä vain ja toivotaan, että aurinko näyttäytyisi sateisen viikon jälkeen. Palaillaan taas viikonlopun jälkeen; mä en kotona halua käydä täällä Plinkissä, jottei mies saa tietää 
, tää on mun oma juttu ja oma salaisuus.
Mulla mies tietää, että sivuja selailen, mutta ei varmaan sitä, että olen kirjautunut tänne… Ihan satavarma en ole onko se nähnyt mun kirjoittavan tänne jotain En välttämättä haluaisi, että se lukisi näitä juttuja…
Hyvää viikonloppua sinnekin! Toivottavasti pysytään tavoitteissamme
Moi
Pitkästä aikaa.
Olen ajanut itseni tosi huonoon kuntoon omassa suruprosessissani.
Nyt pikku hiljaa kuntoutumassa taas elävien kirjoihin.
Olen käynyt psykiatrilla ja saanut lääkitykset ja kehoituksen terapiaan ja ja ja
En juurikaan ole juonut.
Mutta muuten valunut viemäriin ja nukkunut.
13-22 tuntia vuorokaudessa.
Hereillä oloaikani ollut töissä.
Parisuhteesta ei voi puhua.
Mies kokee että on umpikujassa, eikä kestä mun masennusta.
Meillä on kanssa toi, että jos toinen on lähdössä,niin toinen vastaa “ihan sama” ja sitten pitkää hiljaisuutta.
Mä ajattelen että siinä on enemmän kyseessä kateus kun mustasukkaisuus.
Sillä on elämä ja mulla ei mitään.
Kyllä mä tajuan että miekin haluaa elossa olevan naisen rinnalleen.
Ja mä haluaisin että mun mies tukisi mua nyt kun mulla on vaikeaa.
Se sanoi että mene lenkille!
HELVETTI.
Mä sille rautalangasta koetin vääntää, että miten mä voin mennä lenkille, kun kaikki energia menee siihen että nousen sängystä.
Etten mä oikeasti jaksa enkä pysty.
Kun en jaksa edes syödä.
Joo.
Ikuinen rakkaus, kun voi katsoa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen toista pimeässä peiton alla silmiin ja pyyhkäistähiuksia poskilta.
Kuulostaa ihanalta.
Voi kun mun mies ottaisi mut kainaloon ja pitäisi kiinni.
Mutta rakkaus on poissa, jossain lukitussa kaapissa kaukana.
Se juo olutta kun mä en juo ja kun mä juo se ei.
Ja rakkaus on niin puhdasta ettei siihen mahdu olut väliin.
Tietoista tai tiedostomatonta väistelyä.
Mä en kuitenkaan nyt juo.
Koska se ei vie mua eteenpäin.
Päänsärky ilman krapulaa.
Rangaistus pahoista teoista.
Mukavaa lauantaita teille.
LOVE
Kukka
Moi Kukka. Voimia sulle. Tosi kamalaa jos surun aikana joutuu kestämään kyynisiä ja kylmiä ihmisiä. 
Ei sitä aina tarvi jaksaa. Joskus voi olla jaksamattakin, ja vain levätä.
rutistus
Moi Kukka! Ihana kuulla Sinusta! Ehdin jo miettiä, että miten jaksat! Tosi ikävä kuulla, että olet noin syvällä Rutistaisin kovaa, jos vain pystyisin. Silittäisin päätä ja sanoisin, että kaikki järjestyy… Vaikken tiedäkään, niin uskon että kaikki järjestyy…
Sun miehellekin on varmasti niin outo asia tuo Sun masennus ettei hän osaa toimia oikein. Hänellä ei varmaankaan ole välineitä käsitellä sitä. Se on harmi, kun kaikkein eniten kaipaisi vain sitä läsnäoloa. Huomaan itsestäni, että kun oma mies etääntyy ja on puhumaton ja omissa maailmoissaan, niin minä otan etäisyyttä. Minä en osaa käsitellä hänen ongelmiaan. Toisaalta se on vaikeaa, kun toinen ei puhu eikä sano mikä vaivaa…
Toivon voimia Sinulle kovasti, Kukkaseni! Palaan maanantaina tänne, kun on paremmin aikaa!
Sen verran vielä palaan, kun kävin just Jepessä. Tästä tuli he…tin hyvä viikko, 12 annosta, kun en tänään ota Olen mielettömän ylpeä itsestäni Ja tuostakin määrästä perjantaina pelkästään tuli 9, kun meni plo viinä ja pari siideriä. Kertaottamiseksi ehdottomasti liikaa ja tuokin ihan vain tavan vuoksi. Mutta lauantai 0 ja tänään 0 Huima harppaus, kun kolmena edellisenä viikkona annokset on olleet 22 - 26!
Ennenkuin kukaan mitään huimia hurraa-huutoja päästää, niin lisään vielä, että nyt on sit menny puoli pulloa kuoharia… Siitä tullenee 4 annosta lisää eli 16 olisi tämän hetken saldo Noh, hyvä sekin. Mutta parempi olisi ollut tuo muutaman tunnin takainen 12…
Kävin päivällä vanhempieni haudalla. Haravoin lehdet pois ja vein kynttilät. Hauta oli tosi kaunis. Kiitin vanhempiani kaikesta hyvästä. Tunsin ikävää ja kaipausta. Ikään kuin he olisivat olleet läsnä.
En tosin siksi juonut sitä kuoharia. En edes tiedä miksi. Teki vain mieli. Perjantaina sen ostin ja sen viinipullon. En edes tiedä miksi sen kuoharin vielä ostin viinin lisäksi! Nyt, jos kotona ei olisi ollut mitään, niin en olisi kaupasta lähtenyt hakemaan. Mutta kantti ei todellakaan pidä, jos kotona on juomattomia viinoja
Mä taidan olla Kukan vastakohta surutyössäni. Taidan purkaa kaiken ihan hulluun tekemiseen. Nytkin olen haravoinut pihaa 4 tuntia!!! Että mulla on hartiat kipeät ja kädet rakoilla… Viime viikot olen vain touhunnut koko ajan. Saa nähdä milloin duracell patterit loppuu…
Moi
Ja kiitos empatiasta.
Joo, Rianpa.
Mä en surussani pysty tekemään mitään, kun mä en kriiseissä kykene syömään.
Nyt mua kyllä oikeasti vähän pelottaa, että mitä oon tekemässä itselleni.
Että enkö mä saa välittää itsestäni?
Kyllä mä ymmärrän mun miestä, ettei se jaksa tätä.
Isän kuolemasta on kuitenkin jo kulunut aikaa.
Olisi mentävä eteenpäin, mutta musta tuntuu että se kuolema nosti pintaan paljon muutakin kipeää, enkä saa niistä kiinni.
Mun lääkäri ainakin oli sitämieltä, että kuolema on nostaa esille sellaista, jonka on haudannut jonnekin.
Sellaisia asioita, mitkä on halunnut kadottaa.
Se hylätty lapsi omenapuun alla elää mussa niin vahvana.
Aikuinen nainen, muka!
Kipeänä.
ARGH, tämäkin vielä.
Mulla kyllä säilyy viinit ja kirkkaat kotona.
Kun mä en juo niitä.
Ne on liian vahvoja aineita mulle.
Mähän en tykkää olla kännissä.
En edes humalassa.
Se mitä mä alkoholilta haen on se nousuhumalan tunne.
Rentous joka tulee parista kolmesta siideristä ja unisuus.
Se riittää.
Ja se ettei tarvitse ajatella mitään, eikä nähdä ketään.
Yksinäisyys.
Oman pään sisällä.
Minä ja tyhjyys.
Olen nyt tosin ollut ottamatta mitään pariin viikkoon.
Koomassa muutenkin.
Tästä se uusi viikko taas alkaa.
Toivottavasti syystuuli puhaltaa läpi pääni ja herään.
Ja ymmärrän että MINÄ olen vielä toistaiseksi elossa.
Jaksamista tavoitteissanne.
Heippa, mulla tulee ihan pikainen päivitys, kun en ehdi nyt enempiä vierailla täällä tänään. En pysynyt tavoitteissa, perjantaina 3,5, lauantaina 7 . Se meni siinä huomaamatta kun meillä oli spesiaalihommeleita. Sunnuntaina mulla oli kamala olo iltaan saakka, pää ei siis TODELLAKAAN kestä tuollaista määrää. Siinä hyvä muistutus että se 4 annosta sopii mulle. Kyllä mua harmittaa, mutta muistaakseni Kukka joskus kirjoitti, että se syyllisyyden määrä on usein ihan liian suuri siihen “syntiin” nähden. Että rämmin nyt taas tästä suosta ylös.
Olen pahoillani, etten nyt kommentoi Kukka ja rianpa teidän tilannettanne enempää, toivon teille voimia, etenkin sinulle Kukka halaus.
Kyllä Sä, Kukka, todellakin SAAT välittää itsestäsi ja pitääkin! Ymmärrän, että se on vaikeaa. Minäkään en välitä itsestäni. Tai hyväksy, on oikea sana. Minulla on äärimmäisen vaikea katsoa itseäni peilistä. Omaa ulkomuotoa en hyväksy lainkaan, vaikka mistään ylipainosta tai muista ongelmista ei olekaan kysymys! Koko ajan olen pettynyt itseeni. Eikä sen kanssa ole helppoa elää.
Siinähän se on, että Sun isän kuolema ei ole enää se pääasia. Vaan ne muut asiat mitä nousi pintaan. Toivoisin, että jaksaisit käydä terapiassa ja hyväksyt ne lääkkeet. Kyllä sä sieltä nouset, mutta aikaa se vie. Itsekin olen aikoinaan ollut samassa jamassa. Lasta odottaessa söin rauhoittavia lääkkeitä (lääkärin valvonnassa) koko ajan ja alkuun makasin sängynpohjalla kykenemättä muuhun kuin hengittämiseen… Elämä on raakaa.
Erilaista tämä elämä ilman isää on. Ei siitä pääse mihinkään. Vaikka kohdallani vaikuttaa sille, että suht helpolla selvisin, niin olotila on ihan erilainen kuin ennen. Ja kyllä viinaa menee enemmän kuin ennen. Nytkin vetäisin 2 sidua aika nopeasti… Eli tällä viikolla ei taideta päästä tavoitteisiin
Kyllä Sä, Kukka, olet elossa. Älä ole ankara itsellesi vaan anna lupa vaan olla.
Ja minne Himiksen juttu on “siirretty”?? Se oli tosi hyvä! Luin sen pikaisesti töissä päivällä, kiireen keskellä, ja ajattelin illalla paneutua siihen. Mut missä se on?
Heippa syrensis ja rianpa ja tietenkin kaikki muutkin. Aurinkoinen ihana aamu ja hyvä olo muutenkin. Mies korkkasi illalla viinipullon mutta mun ei tehnyt edes mieli vaikka oli tiistai 
Outoa.
Ensi viikolla tulee pieni lomapyrähdys ulkomaille , sitten on joka viikonlopuksi jotain hommeleita pitkin loppusyksyä, lapsen kisamatkoja yms. joten luulen, että tässä pysyy väkisin kohtuudessa. Tuntuu, että se ihan tasainen arki, töihin, kotiin, kauppaan, harkkoihin, läksyjä, pyykinpesua, siivoamista, ruuanlaittoa ym.ym. on se joka ajaa mut juomaan. Haen sillä jotain muutosta arkeen vaikka eihän se mitään muutosta tuo. Sitä paitsi kun sitä joka päivä tekee, niin siitäkin tulee osa arkea. Hmm. Olipa taas oivallus.