Irti pitäisi päästää....

[rianpa]

Kiitos RedCat,

A-klinikalla todellakin kävin enkä hirvittävän tarkasti ole edes tutustunut muuhun oheistoimintaan mitä A-klinikka voisi tarjota. Kuten aiemmin mainitsin, pieni paikkakunta ja sen verran työn kautta paikkakunnan julkisuudessa mukana ollut ettei mikään ryhmäkokoontuminen tule kyseeseen.

Pelkään, oikeasti. Minulla on vielä ulkoisesti kaikki hyvin ja paljon menetettävää. Nyt viimeistään pitäisi tehdä jotain, minun siis.

Viime viikonlopun juominen oli jo sitä ettei edes tee mieli, mut silti juo. Mieli on kovasti alakuloinen eikä jaksa oikein mikään kiinnostaa. Mutta tämä lienee nyt se kierre mitä viina saa aikaan…

Ok, mennään hetki kerrallaan.

[rianpa]

Mulle iski nyt paniikki… Kävin tutustumassa AA-sivuihin ja olen ihan “tyrmässä”, siis tonneko mun pitäisi mennä? Tänään olisi omalla paikkakunnalla kokous… Eniten pelkään sitä ketä ryhmässä tapaa, montako tuttua ja kuka kertoo kenellekin. En usko hetkeäkään, että osallistujat pysyy salassa…

Ja toisaalta olen pirun vihainen itselleni! Monta vuotta on jo terapiaa takana (tosin viime käynnistä taitaa olla jo 10v) ja vieläkö pitää tämäkin kokea? Enkö mä pysty elämään “yksin”, ilman mitään tukitoimintoja? Eikö tästä ole mitään mahdollisuutta päästä omin voimin irti…?

[MMM]

Moi rianpa! Mä olen taas luisunut siihen samaan kuin viime keväänä. Pe 4, la 6 ja su 3. Positiivista on se, että määrät oli sen verran vähäiset, ettei ne estäneet mitään mun viikonlopuksi suunnittelemia juttuja. Lauantai meni puutarhahommissa, sunnuntaina ulkoiltiin lapsen kanssa ja tehtiin kaikkea kivaa.

Nyt alkaa vaan olla itsellä mitta täynnä. Että onko se viinilasillinen pakko ilmestyä naaman eteen joka ikinen ilta. Höh. Ruuan kanssahan sitä siinä kului, mutta ei lauantain illallinen kuitenkaan NIIN pitkän kaavan mukaan ollut, että siinä olisi kuusi lasillista tarvittu . Ja kaikkein tyhmintä on se, että meillä oli todella hauskaa ja leppoisaa. Meillä ei alkoholin käyttöön kuulu naljailu eikä pottuilu, eikä krapulat pääse pilaamaan aamuja.

Mulla on nyt vähän sama olo, kuin joku on joskus täällä palstalla kertoillut (oliko se Fernetti), että mitä enemmän täällä palstalla vierailee, sitä enemmän juominen on mielessä. Kesällä kun en lomailujen aikaan ollut täällä ollenkaan niin sain juomisen vähän paremmalle tolalle. Ajattelin, että voisin olla täältä vaikka kuukauden pois ja tulen sitten päivittämään saldon 15.10. Että jos mulla on nyt joku tietty konkreettinen tavoite ja aikaraja, niin onnistun paremmin. Ettei se olisi sitä epämääräistä “vähentämistä” todetakseni vain, etten ole vähentänyt ollenkaan.

[kotivalo]

[rianpa]

Mä “hurahdin” tuohon Jeppe Juomapäiväkirjaan. On niin pirun helppo vähätellä itselleen juomistaan, että ei sitä nyt niiiiiiiiiiin paljon mennyt… Mutta kun kirjaa oikeasti tuonne ylös juomisensa, niin hups heijaa melkoinen herätys on ollut!

Ja tuo oli ihanaa, että RedCatkin sanoi, että juomat on sitä määriä, että jotain pitäisi tehdä… Vaikka sen itsekin tietää, niin silti se on eri asia, kun joku toinenkin sanoo, että Hei, sä oikeasti juot liian paljon!

[Syrensis]

Jeppe oli minullakin apuna alussa. Se oli kyllä raadollisen tehokas apuväline. Kun vain muistaa olla itselleen rehellinen.

[rianpa]

Tässä kohtaa on pakko olla itselleen rehellinen. Ja siksipä silmät on nyt auenneet…

[MMM]

Tulinpa tänne nyt kuitenkin vielä vaikka eilen uhosin, että pidän taukoa. Kävin pitkästä aikaa katsomassa Jeppe Juomapäiväkirjaa, täytin sitä koko kevään ahkerasti. Nyt ne keväiset määrät hirvittävät, ihan säännöllisesti 20 annosta ja yli. Viikollakin on hulahtanut hyvin 5 annosta illassa. Hui. Miten mä oon jaksanut töihin ja miltähän mä olen näyttänyt täällä…

Ajattelin, että käyn taas muutaman viikon täyttämässä Jeppeä, jotta saan ehkä jotain konkreettista nähtävää, että olen ihan oikeasti jo vähän onnistunut. Kertamäärät on selkeästi vähentyneet, enkä viikonloppunakaan halua juoda enää liikaa.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että se kohtuumääräkään (olen siis kohtuumäärissä noiden yleisten kriteerien mukaan, 16/vko jne) ei enää tyydytä mua, vaan pitäisi saada vain vielä lisää vähennettyä. Mitäs sitten jos musta tulee ihan absolutisti; ihan käsittämätön ajatus

Hyvää päivänjatkoa kaikille ja tsemppiä tähän pirulliseen tiistaipäivään…

[rianpa]

Niinpä… huomasin kyllä, että nyt on TIISTAI Kun se viina on IHAN eri tavalla mielessä kuin eilen

Hyvälle kuulostaa tuo Sinun edistyminen. Mulla se menee se 20 annosta viikossa yli ja se näyttää nyt menevän sit viikonloppuna. Että, kun TIISTAISTA, selvitään niin perjantaina sit “palkitaan”. Mutta eipä nyt mietitä niin pitkälle vaan yritetään selvitä tästä päivästä…

Joo, absolutismi tuntuu tällä hetkellä ihan saavuttamattomalta tilanteelta, mutta eipä haittaa vaikka joku päivä oltaisiin siinäkin tilanteessa! En usko, että siinä mitään häviää.

Mukavaa päivää myös minun puolestani

[rianpa]

TIISTAI selätetty! Vaikka olinkin alkuillan yksin kotona -jolloin normaalisti olisin jo juossut Alkoon hakemaan juomista - niin jarruttelin itseäni enkä hakenut mitään. Tänään on tekemistä, samoin huomenna, nämä päivät varmaankin menee ihan ok.

Perjantai on uusi juttu. Mies lähtee yön yli reissuun. Alkuviikosta jo hehkuttelin, että JES! nyt pääsee nautiskelemaan: kuppi saa olla reilusti pöydällä ja haen vahvempaa kuin pelkkä viini!!! Mutta… nyt jo rauhoittelen itseäni. Pakko ei ole hakea mitään! Mitä jos nautiskelisin lapsen seurasta? Siitä, kun hän nukahtaa kainalooni ja herätään lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen. Ja sit katsellaan saman peiton alla lastenohjelmia…

[warka]

Mitä jos nautiskelisin lapsen seurasta? Siitä, kun hän nukahtaa kainalooni ja herätään lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen. Ja sit katsellaan saman peiton alla lastenohjelmia…
[/quote]
Kuulostaa mukavalta.Itse omalta kohdaltani toivoisin kokevani saman.Mutta viina vei silloin voiton.valinta on sinun…

[MMM]

HYVÄ RIANPA! Hyvä minä! Myös täällä tiistai on voitettu. Mies tissutteli muutaman lasillisen, minä en mitään. Asia oli mielessä, mutta ei mitään ylipääsemätöntä himoa.

Ja arvaa mitä: myös mulla on perjantaina sama tilanne, mies työmatkalla ja oon lapsen kanssa kahden kotona. Ajattelin myös, josko kerrankin tekisin niin, että olen ihan ilman alkoa. Siis perjantaina Kuinka mukava tytöllä on kun äiti ei haise viinille yhtään ja aamulla voin heräillä ilman väsymystä ja pääkipua, sitä tuhnua oloa, joka mulle tissuttelusta tulee. Tällä hetkellä on se olo, että sitä mä juuri haluan, en pelkästään lapsen vuoksi vaan myös itseni vuoksi.

Me ollaan vietetty paljon “tyttöjen iltoja”, syöty hyvin, katottu leffoja tai pelailtu lautapelejä tai pleikkaa, mutta aina oon jossain vaiheessa ottanut sen viinilasillisen siihen viereen. Ja sitten oon jossain vaiheessa toivonut, että tyttö menisi jo nukkumaan, että voin “rauhassa” juoda muutaman lasin lisää .

Tämä kirjoittelu on kyllä ollut terapeuttista kun saa vihdoin sanottua asiat niinkuin ne on. Hävettää, surettaa, v***aa, mutta myös auttaa. Mulla oli kauhea kynnys kirjautua tänne ensimmäisen kerran ja kirjoittaa itestäni ja myöntää että juon liikaa.

Sellaista mietin tässä joku päivä, että mulla on auttanut tuohon vähentämiseen se viinipönttöjen jättäminen Alkoon. Ne on vihonviimeisiä kapistuksia, mulla oli aina tapana lorottaa siitä vajaan lasin pohjalle “vähän” lisää ja sitten ehkä vielä vähän enkä oikeesti tiennyt yhtään kuinka paljon join. Pullojen kanssa se kontrolli pysyy hanskassa ja tavoite on aina, että pullollinen ei saa mennä kerralla.

[Syrensis]

Hyvä te!

Mulla sama, nuo miehen poissaolot ja työreissut on mulle olleet sellaisia, “kissa poissa, nyt hiiret pöydälle!”-hetkiä.

[rianpa]

Ensi viikolla mulle tulee eteen myös se yön yli reissu, työmatka… Apua, ihan hirvittää! No, ei mennä niin pitkälle vielä, kun tälläkin hetkellä tekee mieli ihan älyttömästi! Pankissa kävin maksamassa isän laskuja ja ajattelin, että nyt menen Alkoon, oon tehnyt niin kovasti tänään töitä, että “palkitsen” Mutta, menin kuitenkin ohi! Tästä illasta selvitään.

Warka: olen pahoillani ettet voi kokea samaa. Lauseesi säikäytti ihan oikein. Valinta on todellakin minun.

MMM: hassua miten samaa rataa meillä menee nyt kuviot Ja olen samaa mieltä, että nyt kun tähän kirjoitteluun on päässyt “sisälle”, niin mahtavaa on huomata että kanssasisaria ja -veljiäkin on. Että ei ole yksin. Ja kyllä täältä sitä tsemppiä saa, kuten tuo että “me voitettiin TIISTAI”

[MMM]

Joo, aika samaa tahtia tässä kuljetaan… mulla on kummitellut tämä ilta ihan koko ajan mielessä. Meillä on viinipullo kotona ja vapaa ilta olla koko perhe kotona tekemättä mitään. Tämä tulee olemaan vaikeaa kun mieli kääntää ja vääntää. Toisaalta mietin että mulla on hyvä olla jos en juo ja toisaalta mietin, että se puolikas pullo viiniä ei ole juurikaan mitään (!), että kohtuujuominen voi olla juuri sitä, että nauttii hyvästä viinistä hyvässä seurassa muutaman lasillisen verran. Mutta onko se sitten sitä?

Vai taistelenko mä nyt elämäni loppuun saakka siitä, että saanko nauttia vai enkö saa ja onko se pari kertaa viikossa liikaa ja pitäisikö olla kokonaan ilman ja mitä sitten jos otankin niin onko se niin kamalaa itselle ja lapselle… siis kun puhutaan nyt kohtuumäärästä eli siitä max. 3 annoksesta. Jos joku herkuttelee joka päivä viinereillä tai syö karkkipussillisen päivä, niin se on pienempi synti eikä kukaan sano, että sun lapsi kärsii kun syöt itsesi läskipossuksi ja annat väärän kuvan että joka päivä on herkkupäivä…

Että teenkö mä tästä liian ison numeron vai tekeekö jopa ihan normaalit ihmiset niin välillä… kun enpä viitsi kysyä täällä töissä keltään, että kuulkaa, onkos teillä sellaista tapaa, että juotte viiniä keskellä viikkoa. Vaikka miksen kysyisi, voisi tulla yllättäviä vastauksia, olettaen että ihmiset puhuu totta.

Sain viime keväänä tietää, että mun naapurin eukkokin on sellainen tissuttelija, viiniä kuluu harva se ilta. Hassua, että silloin se ajatus tuntui lohduttavalta, että joku muukin on tällainen kuin minä, ei-täydellinen.

Tällaisin ajatuksin iltaa kohden, ei hyvältä näytä. Huomenna saldopäivitys. Tsemppiä kuitenkin sulle rianpa, että selviät tästäkin illasta voittajana.

[MMM]

No niin, rehellisesti tunnustan, että eilen meni se puolikas viinipullo. Katsoin telkusta ihanaa hömppää, Lumotut sisaret ja litkin siinä samalla sitä viiniä. Positiivista oli se, että puoli 10 laitoin korkin kiinni, söin iltapalaa ja menin nukkumaan. Hyvin oisin kyllä voinut olla ilman. Nyt olen ihan varma, että olen tänään ja huomenna ilman. Ihan varma. Mun on pakko olla.

Mietin eilen paljon juomistani ja syitä siihen. Mä join ekat kännit 15-vuotiaana, ei mitään perskännejä vaan mukavat hiprakat kivalla porukalla. Oli todella hauskaa. Siitä lähtien juotiin aina aika ajoin, ehkä kerran kuussa pussikaljaa, lukioaikoina oli myös paljon kotibileitä. Oli festareita ja ulkomaanmatkoja jne. 18-vuotiaana tuli pari ylilyöntiä, joista en oo kovin ylpeä, mutta aika hyvin klaarasin yleensä kännit.

Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa (parikymppisinä siis tavattiin jo), niin juominen kuului myös siihen. Silloin tuli mustasukkaisuus kuvioihin ja ylilyönneiltä ei vältytty silloinkaan. Rauhoituin siinä vuosien mittaan ja lapsen synnyttyä, mutta juominen ei silti jäänyt kuvioista. Ja nyt ollaan tässä päivässä.

Syy juomiseen? Kännissä oli kivaa, asiat tuntuvat luistavan, nuorena sain paljon kavereita, olin rohkea ja hyvännäköinen, selvänä olin arka, hiljainen, epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni. Ei muita syitä. Ei lapsuuden traumoja, ei alkoholisteja suvussa. Mutta nyt neljänkymmenen korvilla luulisi, että epävarmuus olisi jo karissut ja tietäisin kuka olen, mutta ei. Edelleen se sama teini kysyy mun sisällä, että kelpaanko mä, olenko tarpeeksi hyvä.

Hulluinta on se, ettei se epävarmuus näy päälle päin. Eräs ystävä, johon tutustuin aikuisiällä, kerran kehui minua, kuinka hyvältä aina näytän, en ole koskaan “homssuinen”, koti on ihana, ja kuinka aina osaan ottaa tilanteen haltuun, en mokaile, käyttäydyn itsevarmasti yms. En voinut uskoa, että joku olisi oikeasti sitä mieltä. Siis minä? Itsevarma?

[rianpa]

Minä olin ilman Toisaalta en hirmu hurraa-huutoja päästä, koska viikonloppu on tulossa ja kahtena edellisenäkin viikonloppuna on mennyt yli 16 annosta. Eli nämä viikot näyttäisi nyt menevän niin, että pystyy taistelemaan viinaa vastaan, mutta…

Toisaalta nautin kovasti nyt tästä, että nukun hyvin. Että aamulla on mukava herätä ilman sitä epäselvää oloa, kun ei tiedä miltä tuntuu… Perjantai pelottaa.

Hitto, että sulla on samat ajatukset! Että taistellaanko loppuelämä ja mitä se on se kohtuus?

Sisareni kanssa vaihdoin pitkästä aikaa kuulumisia. Viime vuonna joulun alla hän oli katkolla viikon verran. Soitti minulle ja hehkutteli hyvää oloaan ja vannotti etten antaisi ikinä mennä niin pitkälle.Nyt samat arjen paineet kaatuu päälle ja alkoa kuluu taas hieman liikaa. Ja se herättää taas minussa kysymyksiä, että mikä meissä on että me molemmat juodaan liikaa? Mistä se johtuu? Onko se meidän adoptiotaustasta vai onko se vaan sattumaa, että me sisarukset juodaan? Vai onko se perinnöllistä? No, oikeestihan sillä ei tietysti ole merkitystä. Vain sillä on, että tästäkin päivästä selvitään. Vaikka mieli tekeekin koko ajan…

[rianpa]

No niin, kirjoiteltiinpa hieman päällekäin tai siis yhtä aikaa.

Tuo itsensä tunteminen on kova juttu. Mä oon ollut hirmu arka ja nuorena pelokas, paniikkihäiriöinen ja vaikka mitä. Vanhemmat yritti kyllä viimeiseen asti suojella ettei “maailman pahuus” osu minuun. Sitten onkin hieman myöhäisemmällä iällä pitänyt käydä kasvukivut läpi. Viimeiset 3 vuotta ovat olleet kovaa kasvun aikaa. Mun rinnalla kulki hetken aikaa sellainen ihminen, joka opetti minua TODELLA paljon. Sai minut ymmärtämään, että osaan pystyn ja kykenen vaikka mihin. Ja uskon, että olen nyt henkisestikin ikäiseni. Uskon, että jos on kyse tekemisestä - olipa se sitten työpaikan vaihto tai joku uusi tekeminen - niin selviän.

Nyt vain pitäisi päättää tämän alkon suhteen. Haluanko irti vai en? Hyväksynkö sen, että joskus otan ja annan itselleni luvan siihen? Nyt on 5. pv ilman alkoa. Jo tämä on minulle pitkä aika, en muista milloin olisi ollut 5 pv peräkkäin ottamatta yhtään mitään. Ja nyt pitäisi vain päättää annanko mielihalulle periksi ja otan perjantaina jotain vai en?

[Syrensis]

Rianpa: hienoa! Monta juomatonta päivää takanasi! Mikä on tavoitteesi? Päästä myös viikonlopun yli juomatta? Jos perjantaina houkutus on suuri, niin kokeile miettiä millaista lauantaiaamuna olisi, jos perjantaina joisit? Millainen maku suussa herätessäsi, pääkipua, huonoa oloa? Ja mieti sen jälkeen, millainen olo olisi lauantaiaamuna, jos ET joisi perjantaina?

[rianpa]

Tavoite olisi olla viikonlopun yli juomatta… Ja se on TOSI kova juttu, jos niin menee, kun mies on nimittäin siellä reissussa !!! Haluan juoda jotain hyvää ja olla pikku pilvessä Eli tätä taustaa vasten…