…
Jepp… 
Minä olen juonut yhden illan aikana pullollisen alkoholitonta kuohuviiniä. Olen myös juonut alkoholittomia oluita niin paljon, että nyt pitää vähän rajoittaa, eikä ostaa kerralla neljää-kuutta tölkkiä. Ne menisi muuten lipitellessä pitkin iltaa…
Punaviini on mielestäni hyvää ja se maistuu hyvältä ruuan kanssa. Onneksi nyt viimeisinä kertoina kun sitä olen maistellut, niin se juominen on todellakin jäänyt siihen ruokailuun. On voinut röyhtäistä, poistua pöydästä massu pulleana ja painua tyytyväisenä nukkumaan.
En ala siis valehtelemaan itselleni, että punkku on pahaa. Se on hyvää.
Hyvää on myös jäätelö, raparperipiirakka, suklaa, kunnon poronkäristys, talven ensimmäiset happamat satsumat.
Kaikken edellistenkin kohdalla täytyy muistaa se kuuluisa kohtuus. 
Mä en jaksa sen enempää nyt kommentoida tuohon viini+ruoka-asiaan kuin sen, että jos Ypsilon olet harrastanut viinejä, niin tiedät varmaan, ettei alkoholittomia ja alkoholillisia viinejä voi verrata keskenään; niiden maku on aivan eri. Olen siis maistanut alkoholittomia viinejä. En ole asiantuntija enkä tiedä mistä se johtuu, mutta alkoholiton viini ei vain ole kovin hyvää minkään ruuan kanssa.
En tiedä mikä omassa makuaistissani sitten on, mutta on kyllä paljon viinejä, joista en pidä ja jotkut taas maistuvat erityisen hyvältä. Pahaa viiniä en halua juoda vaikka siinä olisi alkoholia kuinka paljon hyvänsä; on jäänyt siis pottu pöydälle muiden tyhjennettäväksi ja olen vaihtanut ruokajuomaksi veden.
Jotenkin en jaksa ajatella, että ympäri maailmaa ruokajuomana viiniä juovat joisivat sitä vain humaltumistarkoituksessa…
Niinpä. Ehkä oikea totuus on se, että pahasti alkoholisoitunut ihminen juo alkoholipitoisia juomia niiden humalluttavan vaikutuksen, ei maun takia.
Mutta kaikki alkoholinkäyttäjät eivät ole alkoholisteja. Viinillä alkoholisoituminen voi edetä myös niin päin, että ensin on juoman maku ja siitä sitten edetään kohti sitä vaihetta, että maulla ei ole enää mitään väliä, pääasia että nuppi turpoaa. Olisko Ypsilonille käynyt juuri niin, niistä harrastelija-sommelieröinneistä touhu vain lähtenyt lapasesta ja lopulta viinin maulla ei enää ole ollut mitään väliä?
…
Uskallan olla hivenen eri mieltä. Puhdas etanoli tosiaan maistuu pahalle. Se polttaa suuta ja kieltä. Olut sensijaan maistuu hyvälle, oli siinä alkoholia tai ei. Muistan lapsena, miten minä sain välillä herkutella pienellä snapsilasillisella vanhempieni olutta. Voi että se oli hyvää! Viininkin maku on hyvää. Alussa viinien kanssa minua suorastaan ärsytti se humaltumisen tunne! Olisin halunnut juoda hyvää viiniä enemmän, mutta en pitänyt siitä, että päässäni alkoi pyörimään kun sitä viiniä join. Voi kunpa viini olisi maistunut samalle ilman alkoholia! Mutta alkoholi siinä viinissä saa sen viinin maistumaan täydemmältä. Siksi ilmeisesti alkoholittomiin viineihin lisätäänkin sokeria, jotta maku ei kärsisi niin paljon, kun se alkoholi on siitä viinistä poistettu.
Minä ilmeisesti en ole riittävän alkoholisoitunut, että joisin mitä tahansa, mikä sisältää alkoholia. Siksi kaadoin pois kesällä kaikki viinahyllyssä pölyttyneet pahanmakuiset liköörit ja minttuviinat viemäriin ja jätin ginit, konjakit ja bacardit. Pahanmakuisista juomista sentään Unkarista ostamani Unicum-pullo siellä vielä on, vaikken ko. juomaa pysty juomaan, kun se on niin pahaa. Mutta se pomminmuotoinen pullo on kaunis. 
Joo… kokonaista kolme päivää jaksoin pinnistellä. Eilen meni sitten melkein pullo viiniä… Meillä on ukon kanssa sellainen kierre etten jaksa sitä (juopon selittelyä). Tosin se kierrekin on vain minun tekemä, …kele… Meillä ei parisuhteessa ole osattu ikinä puhua. Ja vaikka luulenkin juovani salaa, niin ukko varmasti tietää joka kerta kun olen ottanut. Ja hän mököttää sitten siitä. Ihan näkee miten savu nousee korvista, tai ainakin melkein. No, sitten jossain vaiheessa minä en jaksa enää katsoa sitä typerää mökötystä ja puhumattomuutta. Ja sitten ollaankin siinä “ihan sama” -tilanteessa. Juon humalahakuisesti, vitutukseen ja salaa!
Nyt tulee sitten taas puhumattomia päiviä. Yritän sietää ja hyväksyä sen, että tätä tämä mun elämä on. Juopottelu PITÄÄ lopettaa. Siivoan, pesen pyykkiä, laitan ruokaa. TEEN asioita, suoritan. Ja koko ajan mielen perukoilla kaikuu, että MIKSI minä? Miksi minun kuuluu YKSIN tehdä kaikki? Siksikö, että ukko saa istua netissä tai harrastaa omia juttujaan?
No niin, tämä oli vaan tällainen paska purkaus. Minussa on äärettömän paljon vihaa sisällä. Onneksi voin sanoa edes tänne 
Mä join keskiviikkona 4 annosta, kun työasiat ottaa päähän. Illalla rentouduin ja viikon vaivannut stressipääkipu hellitti. Mutta eihän se niitä työasioita mihinkään muuttanut. Tiätenkään. Niinhän se on, että juopolla on aina joku hyvä syy ottaa.
Mulla oli miehen kanssa keväällä sama ongelma, koin että ihan koko kodin hoito kaatuu mun niskaan ja äijä vaan kattoo telkkaria ja lukee lehtiä. Olen itse perfektionisti ja haluan että on siistiä, sisustus on mun intohimo ja koko ajan on joku projekti päällä. Lisäksi lapsen harrastus vie viikosta hirveästi aikaa, joten sitten olin pinna kireellä kun iltaisin pesin pyykkiä ja siivosin ja tein ruokaa jne. Ja palkitsin itseni viinillä kun olen niin ahkera.
Kesän aikana jotain muuttui, nyt jaetaan kotihommia eri tavalla ja lapsi auttaa myös omalta osaltaan. Puhuttiin suoraan,että mä en ole mikään automaattipiika ja siivooja, että mua pitää auttaa. Työmäärä on mulla nyt ihan siedettävä, vähemmälläkin tulisi toimeen, mutta se on taas musta itsestä kiinni kun en kestä katella epäsiisteyttä.
En osaa sulle muuta neuvoa antaa, kuin että teidän pitäis oikeasti puhua, jos sulla on paha olo. Tiedän ettei se oo helppoa, mun mies ei puhu ikinä, kuuntelee vain sujuvasti… mutta tilanne ei sulla muutu, jos et kerro sille miltä susta tuntuu. Olikos se niin, että sun mies juo myös vaiko sinä vain itseksesi?
Voi rianpa!
Olen samoilla linjoilla MMM:n kanssa. Sinun täytyy jutella asiat halki miehesi kanssa. Tuo tuntuu varmaan todella vääryydeltä, että sinä raadat kotona ja [size=150]s u o r i t a t[/size], ja mies vain istuu tietokoneella. Ja kun sitten “palkitset” itsesi raadannastasi alkoholilla, niin mies mököttää kahta kauheammin, savu korvista liehuen, edelleen siellä tietokoneella. 
Että jottai tarttis niinku tehrä! Nyt vaan kissa pöydälle ja sillä pöytää pyyhkimään!
Viime keväänä -kun ukko sai kerrankin suunsa avattua - puhuttiin mun juomisesta. Ja mies antoi ikäänkuin ukaasin, että mun pitää tehdä jotain asialle (siis mies ei juo, ei ole absolutisti, mutta hyvin harvoin ottaa). No, kilttinä tyttönä lähdin AA-tädin juttusille. 2 krt kävin, mulla nimittäin vaihtui töissä toimenkuva ja työstressi helpotti, jolloin juominenkin väheni. Uusi työ on edelleenkin kivaa ja tykkään tästä kovasti! Onneksi
Asiaan: siis puhuttiin ja purkauduin oikein kunnolla just tästä tekemisestä ja velvollisuuksista. Hetkiseksi tilanne korjaantui, mutta takaisin entisessä ollaan Minussa on myös sitä “vikaa”, että tykkään kun on siistiä. Mitään yli-intoilua ei ole, mutta normaalit viikkosiivoukset pitää tehdä. Ja periaatteessa en jaksa enää aikuista miestä “käskeä” kerta kerran jälkeen samoista asioista.
Siispä tehdään ja touhutaan ja yritetään repiä nautintoa tekemisestä 
Jos sun mies ei juo, niin ymmärrän kyllä että hänestä ei varmaankaan ole kiva katsoa tissuttelevaa naista. Ehkä häntä harmittaa se niin paljon, että käyttäytyy sen takia niinkuin käyttäytyy. Eli sulkeutuu, tekee omiaan, puuhailee koneella. Me juodaan heti kun joku mättää, hän haluaa ehkä olla omissa oloissaan. Ja siinähän se kierre on sitten valmis. Sua ottaa päähän se omien juttujen kanssa touhuilu, jolloin tartut pulloon ja se harmittaa miestä, joka entistä enemmän uppoutuu omiin juttuihinsa. Tai sitten teillä ei ole ollenkaan tällaista, kunhan nyt vain pyörittelen mahdollisuuksia mielessäni.
Meillä on tyystin eri tilanne, kun ollaan miehen kanssa kumpikin tissuttelijoita ja se ei ole kovin hyvä asia lopettamista ajatellen. Ollaan kyllä puhuttu asiasta, mutta se ei tunnu olevan hänelle ongelma. Eikä tietenkään samassa määrin olekaan, hän saattaa ottaa pari kaljaa illalla, viikkoannokset meillä saattavat olla samat. Ja painoeroa 30 kg, joten tietää kenelle ne haitat helpommin tulevat
Mies ei juo koskaan kaatokännejä kotona ja hyvin harvoin häntä näkee juovuksissa. Firman tilaisuuksissa lähinnä muutaman kerran vuodessa. Jos joskus yhdessä mennään johonkin niin otetaan hillitysti, ei vain huvita julkisesti kaatuilla missään enää tässä iässä.
Eniten olen miettinyt meidän lasta (10v), miten hän kokee alkoholin käytön, ahdistaako se häntä vai ei. Toisaalta itse muistan lapsuudesta, kun isä saattoi viikolla juoda muutaman lasillisen illalla telkkua katsellessa ja äitikin ehkä yhden. Ei se tuntunut oikeastaan miltään, ihan turvallinen olo mulla oli. Ja joskus jos vaikka kyläpaikasta tullessa isä oli hiprakassa, niin se oli ainoastaan huvittavaa.
Varmaan olisi parasta kun ei koskaan joisi mitään niin ei tarvitsisi täällä pyöriä ja pohdiskella. Ja vielä viikonloppukin tulossa…
Kyllähän mä ymmärrän ettei puoliso halua katsoa juopottelevaa naista, vaimoa varsinkaan. Olen vain nyt kelannu, että oisko juttu toinen jos laittaisin sen viinilasin reilusti pöydälle ja ottaisin siitä. Eikä niin kuin nyt, että pullo piiloon ja sit kuitenkin niin nopeasti juo, että humalahan siitä seuraa…
Mulla lapsi täyttää keväällä 10v ja ihan samaa mietin, että miten hän tämän ottaa. Tiedän etten ole hyvä esimerkki hänelle. Toisaalta siksikin piilottelen juomisia ettei hän näkisi. Nyt on tilanne vain karannut siihen etten osaa enää ottaa nätisti…
Miehellä on aina ollut omia harrastuksia ja koti on ollut mun vastuulla. Nyt vain, kun kaksiosta on muutettu omakotitaloon, ei siivoaminenkaan enää ole pelkästään kivaa. Voihan se hyvinkin olla sitä, että mies todellakin pakenee niihin harrastuksiinsa ettei tarvitse katsella minua. Ja minä toivon ettei hän olisi kotona, ehkä jopa siksi että saan rauhassa tissutella… Mut en mä halua sitä miestä jalkoihinkaan pyörimään, kun touhuta pitää kuitenkin jotain kotijuttuja!
Huh huh… Vähän aikaa oli aika hyvä meillä yhdessä tuon isän kuoleman jälkeen. Yhteinen suru yhdisti ja jopa oltiin toisillemme tukena. Nyt ollaan taas miljoonan vuoden päässä toisistamme.
Nää on vaikeita juttuja, kun mukana on perhe ja lapset. Samoja aiheita pyöriteltiin koko kevät tuolla äiti-ketjussa (onko muita juovia äitejä). Eihän tässä oikein kukaan voi toiselle sanoa, että tee näin ja mikä on oikea tapa kellekin, voidaan olla vaan täällä toistemme tukena ja kuuntelemassa ja ehkä antamassa vinkkejä. Mutta kukin sen oman tilanteensa joutuu itse klaaraamaan.
Mä en juo salaa lapselta vaan mulla on ihan reilusti viiniklasi kädessä. Jotenkin oon ajatellut sen niin, että eipä ainakaan tyttö mystifioi sitä alkoholia kun viinipotut huilaa hyllyssä ja siitä voi sitä nappaista kun mieli tekee. Se näkee mitä viini tekee mulle -no siis ei paljon mitään oikeastaan, ehkä olen vähän rennompi ja ystävien kanssa iloisempi.
En mitenkään puolustele juomistani, enkä pidä itseäni kohtuukäyttäjänä vieläkään ja olen varma että tyttö joskus miettii, että mitä ihmeellistä siinä viinissä on että sitä pitää monta kertaa viikossa lipittää. Olen kyllä tytölle sanonut, että se on vähän sama kuin että tekee mieli syödä karkkia tai jätskiä, mutta kun mä en tee kumpaakaan niin mä nautin sitten sitä viiniä. Joo, huterat on selitykset, mutta siinä on kyllä totta toinen puoli. Mulla kun ei mitään paheita oikein ole sen viinin lisäksi.
Näillä mietteillä kohta viikonlopun viettoon. Toivottavasti pysyt kohtuudessa, kerrothan kuulumisia taas maanantaina!
Pahvilaatikoita on pakattu auton peräkonttiin, lapsen huoneen tehosiivous alkaa! Ihan omasta vapaasta tahdostani, puran oloani siihen. Onpahan edes yksi asia kunnossa sen jälkeen 
Juu, mukavaa viikonloppua sinnekin Kyllä me näistä selvitään, ei oo muuta vaihtoehtoa
Siivottu on, lapsen kaapit ja omat, ja koko talo Siis upeeta, että on puhdas koti, toki nautin siitä… Mutta se fiilis millä sitä siivoomista väänsin, ei ollu hyvä… Kodin viikkosiivous venyi pitkälle lauantai-iltaan ja mies kyllä kopisteli, pyynnöstäni, matot. Pisteet hänelle siitä!
Mutta: torstai, perjantai, lauantai = 22 annosta = 2 ploa viiniä, 3 vahvaa siideriä, pari olutta ja kolme norm. siideriä = LIIKAA! Menee täysin merkitys kolmelta selvältä päivältä (tänään neljäs) tällä viikolla. Ja olen NIIN pettynyt itseeni 
Vuosia on mennyt jo niin, että aina PÄÄTÄN (tänään jälleen), että PAKKO LOPETTAA. Mutta miksi en pysty siihen? Miten tästä juomisesta pääsee irti??? Tämä juominen ei ole enää edes nautinnollista. Ja nyt kun määrät ovat taas kasvaneet, tulee tämä alakulo ja masennus ettei mikään enää kiinnosta Ja sen jälkeen fiilis, että mitä järkeä tässä elämässä on…
Hyvä ystäväni houkutteli minut leffaan. Ei minkäänlaista motivaatiota lähteä, mut samahan tuo… Katottiin MAMMA MIA! Oikeata kunnon naisten hömppää Tosi upeaa musiikkia ja mahtavia maisemia! Ja paljon naurua Erittäin hyvä tähän saumaan…
Terve, Kotivalo! Sä olet kyllä huippu AA:n puolestapuhuja
Keväällä kävin kaksi kertaa, eikä me sen tädin kanssa oltu ollenkaan samalla aaltopituudella… Sit se perinteinen pieni paikkakunta-syndrooma. En edes tiedä onko ryhmäkokoontumisia enkä halua niihin mennäkään.
Mitä muuta vaihtoehtoa olisi?