[quote="rianpa
En hirmu vakavasti ole miettinyt oman taustan selvittämistä. Ehkä sen takia etten edes halua tietää ainakaan äidistä mitään. Sen verran on vihaa jäänyt tuosta hylkäämisestä. Ja ne asiat mitä taustastani tiedän kertovat kyllä sitä kieltä, että ongelmia on siellä äidin päässä ollut.
…kirjoitit…ettet halua tietää äidistä mitään.nyt ei varmaan olekkaan oikea hetki, kun suru isäsi kuoleman johdosta on pinnassa ja paha olosi…mutta toisaalta…tiedätkö yhtään olosuhteista mitkä ne ovat olleet syntymäsi aikaan…jos olikin niin ettei äitisi pystynyt tarjoamaan sinulle kotia …niin tyhmältä kuin tämä kuulostaakin…niin…ehkä rakasti sua niin paljon,että antoi sinut siksi pois…en puolustele mitenkään tapahtunutta ja tiedän että hylkääminen sattuu.ehkä tulee aika jolloin haluat sitä selvittää…tai kun surusi helpottaa ja KUN nouset jaloillesi entistä vahvempana…niin käykin niin että päätät aloittaa elämän tässä ja nyt-mennyt on mennyttä…näinhän se kylläkin on ett kun elämään tulee joku kriisi niin kaikki entinen nousee sieltä mukana jos asioita ei ole käsitelly ja onhan sitten aivan hirveä taakka kannettavana…hohhoi…kun vois jotenki auttaa ja tukea sua…
tiedän tuon juomis tunteen niin tasan tarkkaan…ei mulla säily mikään juoma jos tiedän sitä olevan…koska juoppo keksii aina syyt juoda…ja en todellakaan muista milloin se olis jotain hyvää saanu aikaan…joka kerta se ottaa minut (minä otan)yhtä petollisesti…antaen tunteen että kaikki ok ja kaikesta selviää kunnes se totuus taas pamahtaa aamulla silmille…ei mikään oo muuttunu ja itsesyytökset vaan kasvaa ja luovuttaa pikku hiljaa asioista…tunne saada juomaa alkaa jo iltapäivällä…mutta kun klo on 21 olo helpottaa…mistää ei saa ostettua jos ei ole…mulla näitä päiviä on tosi harvoin ollu ny muutaman kuukausen aikana…eilen oli syyskuun eka selvä ilta…olen ajatellut a-klinikkaa ja antabusta-siitä huolimatta etten nyt niin kovin paljo oo lukenu hyvistä kokemuksista…mutta se taas siirtynee se meno ens viikkoon kun huomenna en sinne voi mennä kun on muuta…mies on työssä eikä ole tänään kotona joten tulee toinenkin selvä ilta heti perään…ostaa en aio itse…
Olen lukenut tutkimuksista, joissa mm. juuri adoptiolasten alkoholinkäyttötottumusten on todettu tulevan biologisilta, ei adoptiovanhemmilta. Geneeettinen taipumus on vahva mutta eihän se tietenkään ketään vastuusta vapauta.
Mä olen halunnut selvittää juuriani ja mua helpottaa tietää, että biologinen äitini joutui vastoin tahtoaan luopumaan minusta.
Oman lapsen syntymä nosti asian taas pintaan. Pienen vauvan äitinä tuntui aivan hirveältä ajatella mitä biologinen äitini on joutunut kokemaan.
Tämä on vaikea asia ja sen työstäminen lienee elämänpituinen projekti…
Tämä on vaikea asia ja sen työstäminen lienee elämänpituinen projekti…
Itse olen saanut elää perheessä, jossa on ollut ympärilläni monta sisarusta-olen vanhin ja kotimme ei ole ollut uskovainen-isäni oli tuurijuoppo kunnes rauhottui päälle 40:n ikäisenä.
Pienoinen tunneyhteys tähän adoptio asiaan on koska äitini on ollut 1,5 kk:n ikäinen vauva kun hänen äitinsä on sairastunut vakavasti ja ei ole kyennyt enään sen jälkeen hoitamaan häntä (mummu on kuollut tähän sairauteen mun äidin ollessa 6-vuotias) elikkä kuten äitini sanoo:olen ollut kasvattilapsena 12-vuotiaaksi saakka kunnes isä meni uusiin naimisiin ja haki kotiin.sen ajan äitini oli erossa käytännössä kokonaan kahdesta veljestään ja isästään…
Äitiäni kuunnellessa olen huomannut,että se ainakin hänen kohdallaan on ollut elämänpituinen projekti…kaipaus…ikävä…suru ja se kuuluisa JOS-sana panee monesti miettimään mitä olisi elämä ollut JOS olisi ollut oma äiti - kasvattilapsena olemista ei äitini ole koskaan moittinut ja hänen kohdallaan se oli olosuhteitten pakosta…teillä on eri tilanteet…nämä on todella vaikeita asioita ja kun elämässä tapahtuu hylkäämisiä jonka/joitten kohteeksi joutuu niin se kipu on aina siellä olemassa josta joutuu lähtee liikkeelle…voimia eeva-08 ja rianpa!
Mulla oli valtavan hyvä perhe, jossa kasvaa. Tavallinen koti, työssäkäyvät vanhemmat, normaali toimeentulo. Alkoa ei käytetty, isä oli helluntailainen, muttei sitä uskoaan kenellekään tuputtanut tai ollut jyrkkä mielipiteissään. Eli opittua alkoholinkäyttö ei kohdallani ole.
Se minut synnyttänyt nainen, siis ÄITI, on tehnyt kahden vuoden välein 5 lasta neljälle eri miehelle (joukossa yhdet kaksoset, minä ja sisareni). Yksikään mies ei ole jäänyt matkaan mukaan. Itsekin olen ns. juhannuslaukaus eli isä on ollut mukana vain tekoprosessissa, sitten kiitos ja näkemiin. Eli jonkunlainen kuva äidistä on muodostunut.
Rakkautta on varmasti ollut se, että äiti on antanut lapset pois, koska ei ole pystynyt heistä huolehtimaan, mutta PAKKOKO OLI YLIPÄÄTÄÄN TEHDÄ LAPSIA ???
Olen hyväksynyt sen, että tausta on tämä enkä voi sitä muuttaa. Mutta enempääkään ei ole halua selvittää.
Alkoholin suhteen… en tiedä juonko ratkoakseni jotain ongelmia vai onko viina yksinkertaisesti niin hyvää, että siksi juon. En tiedä.
Join taas enemmän kuin ajattelin… Perjantaina meni melkein täys plo viiniä ja muutama siideri. Eilen olin ukolle kuskina. Mentiin mummolaan ja anoppi tarjosi muutaman oluen. NYT ukko meni kaverin luo ja puolessa tunnissa vetäisin 4 siideriä! Siksi kiireellä, että ehdin ennen hänen takaisin palaamistaan ja voin olla taas “mitään ei ole tapahtunut”-fiiliksellä! Ja kun hän tulee iltakävelylle mennään…
Ja mitä tuo liittyy mihinkään ??? Tiedän Tramalin, ukolla oli joskus selkäkipuun ja meni ihan sekaisin! Vai pitäiskö mun siirtyä viinasta lääkkeisiin? Ei olisi ainakaan pelkoa, että tuoksuu alkolle
Nyt olen melkein viikon täyttänyt Jeppeä. 22 annosta sain aikaiseksi, liikaahan se on. Tosin edellisellä viikolla 34 annosta, joten onhan siinä vähennystä. Tuo on hyvä tuo Jeppe.
Eilenkin oli selvä päivä… Hirmu taistelun kanssa tosin. Koko ajan olin menossa alkoon hakemaan viiniä tai vahvempaa siideriä. Sinne oli tullu jotain englantilaista tosi hyvää siideriä viimeksi kun kävin… Piti ihan miettiä, että annanko lapselle periksi vai viinalle periksi (järkyttävää!). Onneksi järki voitti ja annoin lapselle periksi ja lähdimme uimaan Hyvä minä
Paluumatkalla sanoin lapselle, että äiti käy ostamassa meille iskän kanssa saunasiiderit. Tarkoitus oli hakea ne siiderit silmänlumeeksi ja samalla ostaa plo viiniä ja viedä piilossa kotiin. Sit ajettiin Alkon ohi ja totesin vain, että enpä taidakaan hakea, kun kello on jo niin paljon. Hyvä minä
No, eihän siinä mitään, tänään on taas uusi taistelun päivä. HETI aamusta on jo juomat mielessä. Keksimällä keksin asiaa kauppaan, minkä yhteydessä on Alko. Että siinä ohi kulkiessa voisi samalla hakea vaikka sitä siideriä… Että tää on vaikeeta
Tosi hyvä juttu tuo eilinen, että pystyit vastustamaan kiusauksen! Tiedän niin tarkkaan miltä se tuntuu. Mulla on ollut aina tiistai se kaikkein vaikein päivä. Eilenkin ajattelin koko illan että korkkaanpa tuosta tuon viinipullon joka hyllyssä odottaa. Sitten päätin, että odotan kun mies tulee kokouksesta ja otan sitten vasta. No mies tuli kotiin, menin suihkuun ja päätin että sitten on hyvä ottaa pari lasia. Sitten hääräsin lapsen kanssa vielä seuraavan päivän juttuja ja kaiken tämän jälkeen totesin, että on iltapalan aika, joten se juominen jäi mulla sitten vain suunnitteluasteelle. Ja olen niin mielettömän tyytyväinen!
Tosin kyllä tämä on tätä taistelua päivästä toiseen, vaikka olenkin jo vähän päässyt tapajuomisesta eroon. Yritän vain keksiä kaikkea muuta ajateltavaa ja tekemistä sen juomisen tilalle. Ainahan se ei onnistu, mutta voitto se on pienikin voitto Tsemppiä tähän päivään!
Tuo on kova juttu, että sulla on pullo ja pystyt olemaan korkkaamatta! Saat todellakin olla tyytyväinen itseesi! Mulla on kans aina ollu tiistai se pahin. Kai se on, kun sunnuntaina tissuttelee, niin maanantaina “ottaa itseään niskasta kiinni” ja on helppoakin olla juomatta. Mutta sit tiistainahan sitä jo vois… Eilen onneksi voitettiin TIISTAI
Joo just niin; sunnuntaina voi ottaa muutaman lasin, että jaksaa töihin. Maanantai on uusi viikko ja toiveet korkeella tulevan viikon suhteen…kunnes iskee se tiistaipäivä
Oon itsekin ihan tyytyväinen siihen, että pystyn olemaan niiden pullojen kanssa kotona eikä niitä tarvitse kaksin käsin saman tien tyhjentää. Toisaalta kyllä silloin kun kotona ei ole MITÄÄN juotavaa, on se vielä ahdistavampaa. Eli eipä tässä mitenkään olla vielä selvillä vesillä ja fiksuja tuon juomisen suhteen vaikka parannusta on koko ajan tapahtunut.
Joskus aiemmin kirjoitin varmaankin siihen äitiketjuun, että toiveena olisi se, että pääsisin siihen, että alkoholi voi olla osa elämää fiksulla tavalla. Että on ok juoda muutama lasillinen rentoutuakseen, ruuan kanssa, hyvässä seurassa, että se ei olisi mikään iso juttu ottaa sitä muutamaa lasillista ja tuntea siitä omantunnontuskia. Överiksi mulla ei ole mennyt enää vuosiin, mutta ne tissuttelumäärät oli vielä keväällä aina yli 20/vko. Nyt oon oikeastaan jo puolittanut sen määrän.
Voisi kai kysyä että mikäs ongelma se mulla sitten enää on kun määrät on noinkin pieniä. Se on se, että edelleen tekis mieli juoda enemmän ja useammin vaikka pystynkin jo paremmin hillitsemään ja hallitsemaan sitä halua. Se, ettei asia olis niin usein mielessä. Sitä odotellessa…
Haa, kävin niillä tyhjänpäiväisillä asioillani JA KÄVELIN ALKON OHI
Seuraava paha on perjantai. Silloin ikäänkuin saa palkita itsensä ja juoda. Sit se juominen vaan jatkuu lauantaina ja sunnuntainakin… tai tissuttelu. Sellainen kevyt kenttäolo koko ajan. Kun oikeestihan tilanne on nyt koko ajan paha. Koko ajan pitää miettiä keinoja ettei juo
Tuo on just se, mitä minäkin toivon! Olen toisaalta järkyttynyt, että sylki suorastaa pyörii suussa, kun HALUAA jotakin hyvän makuista juomista!
Samoilla linjoilla mennään -valitettavasti. Perjantaina mulla on myös aina se itsensä palkitsemisolo - palkitsen juomattomuuden juomisella. Joku siinä yhtälössä mättää ja pahasti. Jos tähän olisi parannuskeino keksitty, niin enpä olisi täällä pyörittelemässä näitä ajatuksia viikosta toiseen.
Meitä vähentäjiä aika ajoin kritisoidaan, että olemme vain toistemme tukena yllyttämään juomiseen kun oikea vaihtoehto olisi kokonaan lopettaminen. Että ei saisi kannustaa toista, kun on onnistunut vähentämään viikkoannoksia tai kun lauantailärvät vaihtuvat kohtuujuomiseen. Että mitäs riemuitsemista siinä on, juoppo mikä juoppo silti.
Mä näen asian eri tavalla. Mun mielestä alkoholi (ja mulla siis nimenomaan viini, muihin juomiin ei ole hinkua) voi olla osana normaalia elämää. Kunhan vain heräsin viime keväänä siihen, että se oli nimenomaan LIIAN suuri osa mun elämää. Siitä mä nyt tässä opettelen pois.
Täällä on myös ollut keskustelua joskus siitä, että viiniäkin juodaan vain ja ainoastaan humaltumistarkoituksessa, että ei kukaan voi oikeasti väittää, että se olisi jotenkin erikoista ruuan kanssa… no mä näen myös sen eri tavalla. Voiko olla ihanampaa, kuin vaikkapa ihana itse valmistettu karitsanfile ja täyteläinen punaviini…aah…
Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että alkoa voi käyttää myös kohtuudella. Suurin osahan suomalaisista kai tekee kuitenkin niin!
Viini on minunkin paheeni Hyvää, ei voi mitään. Ihan tyytyväinen olisin, jos se viiniplo riittäisi koko viikonlopuksi. Silloinhan siitä saisi sen pari lasia kolmena iltana. Ja sitten seuraava askel voisi olla, että viiniä otetaan vain ruuan kanssa tai kavereiden kanssa iltaa istuessa, kuten aiemmin sanoit. Eikä niin, että se on automaattisesti perjantaina pullo Tosin nyt riittäisi sekin, kun voisi olla viikolla ottamatta…
Ja tuo on kyllä tosi hieno suoritus, jos keväästä olet jo päässyt puolittamaan määrät Nyt kun vain pidän itseäni sopivan kiireisenä iltaisin niin ettei ole tilaa ottaa mitään niin ehkä minäkin pääsen vähentämään määriä…
Kyllä mä uskon että se sultakin rianpa onnistuu! Välillä tulee takapakkia, mutta sitten vain itseä niskasta kiinni. Tällä hetkellä mun määrät on sellaiset, että jos olen viikolla jotain ottanut niin se on ollut korkeintaan 3 annosta. Viikonloppuisin max. 5 annosta kerralla, yleensä kyllä vähemmän. Olen tietoisesti pyrkinyt siihen, että käytän niitä kaikkia keinoja, mitä jossain oppaissakin sanotaan eli pidän taukoja, juon vaikka vettä välillä, lasken annokset, aloitan myöhään jne. jne. Nää on mulla auttaneet tosi paljon.
Sitä mielihalua siihen juomiseen nuo ei tietenkään vie mihinkään, mutta en mä silti oikein itseäni vielä ihan täysalkoholistiksikaan miellä. Vaikeita juttuja nämä. Kuka on rapajuoppo ja kuka ei ja onko sillä sitten niin väliäkään, jos alkoholi on itselle ongelma oli ne määrät mitä hyvänsä.
Hyvä minä 
Hyvää, ei voi mitään. Ihan tyytyväinen olisin, jos se viiniplo riittäisi koko viikonlopuksi. Silloinhan siitä saisi sen pari lasia kolmena iltana. Ja sitten seuraava askel voisi olla, että viiniä otetaan vain ruuan kanssa tai kavereiden kanssa iltaa istuessa, kuten aiemmin sanoit. Eikä niin, että se on automaattisesti perjantaina pullo 