Kiva lukea, että ihmiset ovat ottaneet hoitaakseen näitä ongelmiaan. Itsekin olen tässä viimeisen viikon aikana vähentänyt aika huimasti edelliseen tahtiin nähden, enkä ole nyt ottanut kuin parina iltana kaksi (2) alkoholiannosta. Jännä fiilis.
Uskoisin kyllä, että tuo uusi kämppis on pelkällä läsnäolollaan saanut ajatukseni pois alkoholista, vaikkei edes ole mitenkään alkoholivastainen henkilö. Ollaan tavallaan opeteltu tässä elämään keskenämme ja on muutenkin rennompi olla kun on joku läsnä. Sitä paitsi yhdessä ottaminen on kivempaa, sitten kun ottaa tarpeeksi harvakseltaan.
Se on tietty pientä miinusta, että tuo pyytää minuu tupakille aina ja minähän menen minne joku vain keksii käskeä.
Tervehdys kaikille!
Tänään taas aamulla kävin A-klinikan aamuryhmässä kuuntelemassa kuulumisia ja tuntemuksia ja
kertomassa omia asioita, jotta raittiina jaksaa taivaltaa. Se on sellainen itsensä säännöllinen hoito-
muoto ja muistuttaaa siitä millaista juova elämä voisi olla, kun on katkoltakin asiakkaita mukana.
Tsemppiä ja voimiahan se irti pääseminen vaatii, toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Kyllä siinä kun pahemmaksi juominen muuttuu niin on raha-asiat rempallaan, työpaikka vaarassa,
ihmis suhteet menee miten menee, läheiset/sukulaiset?? → paljon vaikuttavia asioita.
Parempaa elämää tämä raittiina olo on ollut, kuin se miettinen voinko olla kohtuukäyttäjä vai en.
Minusta ei tullut kohtuukäyttäjää. Jätin alkoholin pois elämästä, koska se ei sovi minulle. En osaa
hallita sen käyttöä.
Voimia kaikille ja tsemppiä! Hengessä mukana!
Kiitos zepe kun jaksat kirjoitella meille vähemmän sitoutuneille vähentäjille. Annoit vähän esimakua, mitä bonfire kertoo meille loppuviikosta. Ja rianpa. Hurraa sä olet taas elävien kirjoissa. Niin minä uskoinkin sen käyvän. Nauti nyt siitä pehmeästä vuoteesta siellä työreissulla. Mehän vain haaveilemme , että joskus saisi mennä valmiiseen pöytään ja syödä ruokaa muuallakin kuin oman keittiön pöydän äärellä (ja vielä sitä tylsää omatekemää). Muista vain se viini ettei enempää kuin yksi . Miten ne sun työmatkat? Vieläkö olet reippaillut jalan töihin? Meikäläisen kuntoilut tahtoo pysyä tuossa pihapiirissä, lumitöissä(tänä talvena vähän) ja halonhakkuussa(niitä kyllä riittää). Juuri äsken panin leivinuunin pellit kiinni. Mutta keväällä en muuta teekään kuin asun tuolla pihalla. On lapiolle hommia.
Sauna lämpiää ja odottelen Metsoloita. On ollut noita ampumahiihtoja ja luisteluja tässä välillä. Toivon sydämestäni, että tänään menis saunaoluet ykkösellä.
Mukavaa kun tämä plinkki piristyi niin monella uudella kirjoittajalla
Minusta kans aivan mahtavaa, että on saatu uusia plinkkiläisiä noin paljon mukaan Kiva jakaa kokemuksia ja tsempata vuorotellen toisiaan. Voin sanoa omalta osalta, että KIITOS
Olen pahoillani etten ole varsinaisesti ottanut osaa keskusteluun. Töissä on nykyisin niin jumalaton kiire ettei ehdi edes nettiin kuin hyvin pikaiseltaan Voit uskoa, 021108, että otan kaikki irti hotelliyöpymisestä Syön kevyen iltapalan -sen viinin kera - menen huoneeseen, suihkuun ja keskityn vain olemiseen! WAU! Kukaan ei revi mihinkään, ei tarvi laittaa iltapalaa ja huolehtia nukkumaanmeno ajoista tai puhtaista vaatteista seuraavaan koulupäivään… Ei edes tee mieli mihinkään shoppailemaan! Saa vain olla
Ja, uskokaa pois, siihen yhteen viiniin se jää! Joskus on oltu palaverissa huonossa kunnossa ja sitä ei halua enää…
Kiitos teille kaikille, kun olette tulleet mukaan keskusteluun
On tää kyllä mukavaa kun saa höpistä omiaan ja tulee vielä palautetta. Zepen jutut tsemppaa kummasti. Ehkä se A ei olekaan ihan niin iso peikko, kuin olen kuvitellut. Pikkukaupungissa vaan on vielä sellainenkin yllätysmomentti, että
ei tosiaan voi tietää kuka siellä käytävällä tulee vastaan, tai ketä ne ihmiset siellä on. Naapureita??? Olen tässä henkisesti valmistautunut kirkkain silmin sanomaan ongelmani ääneen, jos joku sitä sattuu siellä kysäisemään…siitäpä saavat sitten kylille juttuja pyörimään No, ehkä se vaan on niin, että piilottelut on piiloteltu nyt ja tavallaan härkää on nyt tartuttu sarvista. Nöyrtymistähän tämä prosessi on oman itseni ja myös muiden ihmisten suhteen…Huomenna kun eletään keskiviikkoa, niin saattaa se mato hyvinkin ruveta nostamaan päätänsä tuolla sisuskaluissa…sehän haistaa, että on melkein jo perjantai…onneksi siis se käynti on ennen viikonloppua, että tulee voimaa tainnuttaa se paskamainen elukka oikein voimalla. Pen Dukkan ajatus kuukauden lopusta oli kyllä mainio. Kannatan! Se varmaan vähentäis meidän monien pahimpia hetkiä lähes 75 %:sesti. Rianpa kiva kun pääset reissuun. Itseni tuntien, jos olisin vastaavassa tilanteessa, järkkäisin kyllä jotain todella ylellistä sinne huoneeseen itselleni. Uusi kirja, parasta suklaata ja jotain luxustuoremehua litra. Ihan vaan siksi, että pysyisin pois alakerran baarista. Nimim. aika monta aamupalaveria kärsinyt . Pidetään peukkuja, että sulla on nautinollinen reissu! Illanjatkoja kaikille!
Iltaa
Itseään pitää ja voi hemmotella sillä taistelu on kova tämän salakavalan alkoholin kanssa.
Ei saa olla itselleen liian ankarakaan, kunhan tietää missä mennään!
Rauhallisesti vaan siellä työmatkalla ja vaikka töitä onkin paljon saa olla onnellinen tänä
päivänä, että on työpaikka. Siitä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni.
Vaikka asuisikin pienellä paikkakunnalla ei kannata A-klinikka mörköä pelätä. Siellä on
varmasti käynyt ehkä jopa naapurikin, mistä sitä tietää. Tai joku sukulainen/tuttu…
Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista on kyse. Jos haluaa pidempää hoitoa niin tiedän,
että paikkoja on ympäri Suomea, joten omaa paikkakuntaa pääsee riittävän kauas ja
olen sen itse nähnyt toimivan, jopa pienen paikkakunnan yksityisyrittäjällä.
Tsemppiä vaan ja kuplia kylpyammeeseen sinne reissuun.
Ei, pahus vieköön, ollut kypyammetta hotellihuoneessa Sehän se olisi ollut aivan huippua!
021108: kyllä se työmatkalenkkeily on jäänyt Laiska mikä laiska! Mutta: toissapäivänä kävin kuntotestissä (YHÄ etenkin reisilihakset KIPEÄT) ja helmikuun alusta olen sitten mukana testiryhmässä ja sitoutunut 3 kk:si käymään kuntosalilla 2 krt vkossa Pitäisi tarttua jo tottumusta lähteä liikkumaan! Lisäksi puolison kanssa on nyt aloiteltu sauvakävelyä. Ah, niin vanhanaikaista, mutta niin tehokasta Ja mikä parasta: yhteistä tekemistä puolison kanssa!
Tämän päivän koulutus ohi ja odotan sitä kevyttä iltapalaa VIININ kera…
Ei se A-klinikalle meno ole niin kamalaa. Pari kertaa olen minäkin käynyt. Ja jos siellä tuttuja näkee, niin saman asian tiimoiltahan hekin ovat siellä! Siinä vaiheessa voi hymyillä itsekseen, että “ai, tuokin täällä”
Kyllä me selvitään, tavalla tai toisella. Kevät on tulossa, päivä jatkuu ja vähennetään porukalla pikkuhiljaa. Tänään otan sen lasin viiniä, en enempää! Tsemppiä toverit
No aina ei voi ihan kaikkea saada (ammeen puute). Suunta parempaan suuntaan ainakin
on kuulollaan, pystyy lukemaan rivien välistä. Olen sellainen positiivinen ajattelija.
Huomenna itsellä taas oma ryhmä. Siitä sitten kuin myös puolison kanssa kävelylle.
Ah niin halpaa ja tehokasta, etenkin sauvojen kanssa. Ja raittiin ilman saanti…
Pienin askelin minulla toipuminen edistyi, ainakin alussa ja välillä tuntuu että junnaa
sellaista tavallista elämää.
Nautihan nyt illallisesta ja ilmoittelehan miten se viinilasillinen sujui.
Tsemppiä ja voimia.
Juu-uh Eihän se TIETENKÄÄN mennyt suunnitellusti. Meni lasi, jos toinenkin. Huoneessa olin takaisin jo ennen yhdeksää. Tosin siinä kunnossa etten jaksanut muuta kuin mennä nukkumaan
Aamulla heräsin klo 4.18 ja pidin itselleni puhuttelua. Että eihän tämä nyt näin pitänyt mennä. Nukahdin siinä vielä hetkeksi, sitten aamupalalle ja töihin. Positiivista tietenkin oli se, että osasin edes tuossa vaiheessa lopettaa. Ei pahaa oloa aamulla eikä yli pitkän tuntuista palaveria.
Pakko mun on tästä selvitä. Tästä alkoholismista. Ensi viikolla - tai siis huomenna - alkaa se kuntosaliprojekti ja paljon lasken painoa sen varaan. Toivon, että elämään tulee muuta tekemistä kuin juominen. Toivon todella
Huomenta kaikki! Sori, kun olen ollut niin laiska, etten ole jaksanut vielä raportoida A-klinikalla käynnistäni. Kun fiilikset on vähintäänkin sekavat, on ollut helpompi vaan lueskella teidän kuulumisia…itse en olekaan saanut paljon mitään aikaiseksi, mutta se on minulle varsin luontaista . Anyway, käynti siellä klinikalla oli erittäin positiivinen kokemus. Kerroinkin teille, etten varsinaisesti tiennyt mitä siellä pitäisi puhua, jotenkin vaan tilanne meni siihen, että maalailin elämäni alusta alkaen hoitajalle. Hän oli todella sympaattinen henkilö, varmaan sellainen kuin siinä paikassa pitää ollakin…ei liikoja kommentoinut, esitti vaan kysymyksiä, että juttelu jatkui. Tuli sitten kerrottua kaikenlaista tarinaa, jota en paljonkaan ennemmin ole kenellekään puhunut. Varsinaista synkistelyä, mutta jotakin kai täytyy paljastaa, että saisi sellaista hoitoa kuin juuri minä tarvitsen. Aivan mahtavaa oli se, että tavallaan luovutin pienen osan vastuuta itseni hoitamisesta toiselle, sellaista ei ole tapahtunut ikinä! Oli ihanaa, kun hän vaan ohimennen sanoi, että no onpa sulle tosiaan kasautunut kaikenlaista. Ensimmäisen kerran tuli tunne, että joku tajuaa jotain…Tosin itsepä olen tämän olon itselleni aiheuttanut. Vielä en tiedä miten näitä minun vaurioita ruvetaan korjaamaan, varmaan syys-seuraus-suhdetta etsitään vielä. Ymmärrän tämän, pakkohan se pahanolonsiemen on kaivaa sieltä pois, että todellinen paraneminen voi alkaa. Sain (pyytämättä!) kaksi uutta aikaa, tulen siis käymään siellä kahden viikkon välein jatkossa. Lupasivat myös omalle asiantuntijalääkärilleen ajan, jos tullaan siihen tulokseen, että sellaista tarvitsen. Omasta mielestäni todennäköisesti…Viinanhimoon hoitaja ehdotteli akupunktiohoitoa, ei kuullosta hullummalta. Mielelläni sellaista kokeilisin, kun en kovin mielelläni mitään lääkkeitä rupeaisi syömään.Tosin hoitaja piti pienen alustuksen masennuslääkkeiden puolesta, siis sellainen resepti saattoi hänellä olla mielessään…ehkä Revian tyyppiset napit haluaisin tuekseni pahojen tilanteiden varalle, mutta sitäkin mietitään vielä…Olo on aavistuksen keventynyt. Vaikka keskustelu ensin tuntui vähän kevyehköltä, silti tuntuu, että kyllä tuolla päänupissa jonkinlainen prosessi lähti käyntiin. Mun on pakko ajatella asioita, koska kysehän on nyt siitä, että pitäisi saada tietää mitä minä haluan. Koitan viisastua tässä matkan varrella ja saada selvyyttä omiin tuntoihini. Voisin tietenkin esittää myös toiveita hoidon kannalta, mutta en oikeastaan tiedä mitä ne vaihtoehdot ovat. Minkälaisia kokemuksia teillä on kohtalotoverit? Onko joku teistä kokeillut tuota akupunktiota?
Tämä viikonloppu on mennyt mukavasti noin raitistelun kannalta, vain yksi lonkero saunassa, eikä yhtään enempää. Pienenpieni taistelu oli eilen illalla, mutta sen sain tainnutettua melko helposti. Hyvä minä!
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Bonnari-
ps. Rianpa äläpä riudu morkkiksen kourissa! Se on kova koetinkivi, kun reissussa on niin paljon houkutuksia. Selvisit siitä kuitenkin kohtuudella, joten nokka tuulta päin. Uusi viikko ja uudet kujeet, tällä viikolla otetaan taas vähemmän kuin edellisellä. Eikös vaan? Iloa ja valoa!
Rianpa:
Ei saa olla itselleen liian akara, jos ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Siitä
vaan sitten suunta eteenpäin ja mietintää missä meni vikaan. Mitä haluaa?
Kuten sanoin mulla ei se yksi lasillinen pysynyt lapasessa niin on parempi olla
ilman kun siitä muodostui lopulta ongelma.
Bonfire:
Ja kuten sanoin ei se A-klinkka mikään mestauslava ole, ne on ammatti-ihmisiä
ja jos ko. henkilö kanssa ei kemiat pelaa niin vaihtaa työntekijää niin minäkin
jouduin tekemään, kun yhden kanssa ei vaan toiminut.
Hienoa, että sait jo samalla pari aikaa eteenpäin. Asia etenee ja selkiytyy →
tavalla tai toisella. Kiva, että meni hyvin.
Ja omalta osaltani takaisin kodinhoitohommiin.
Hyvää helminkuun alkua kaikille.
…ja adoptoitu vanhan lain aikana 70-luvulla, jolloin biologisen äidin kuollessa perillinen etsitään ja hänestä tulee kuolinpesän osakas. Ja minä olin velkaisen pesän ainoa perijä. Oli aika kauheaa saada tietää, että nainen joka on synnyttänyt minut onkin kaikesta päätellen rappiolla elävä ihmisparka! Kuolinpesän jäämistössä ei kuulemma ollut mitään muuta kuin kaatopaikkakamaa… Ja minä, keskiluokkaisen hyvän perheen lapsi, jolla on akateeminen loppututkinto ja arvostettu ammatti, sain tahtomattani tietää kaiken sen. Alkoholismi on verenperintö. Kun katson omaa pientä tytärtäni niin toivon todella, että ko. sairaus hyppäisi muutaman sukupolven yli. Josko olisi resessiivinen geeniperimä ja lapseni ei tarvitsisi sairastua samaan sairauteen.
Tällainen avaus -ja avautuminen. Tunnistan monia samoja piirteitä kuin kertomuksessasi. Työmatkoilla tahtoo mennä överiksi. Viimeksi kun osallistuin kv. konferenssiin, olin kolme päivää putkeen joko pienessä sievässä, kunnolla juubassa tai krapulassa. Onneksi ei sattunut mitään. Alko on mainio buusteri, kun pitäisi tehdä kotitöitä. Pienessä hiprakassa se on jopa mukavaa! Ja pulloja olen piilotellut ties kuinka kauan. Tälläkin hetkellä autoni takakontissa on pari (valitettavasti) tyhjää konupulloa ja kaksi kassillista tyhjiä kaltsu-/sitsotölkkejä.
Nyt löysin onneksi tämän palstan. Kulutus alkaa olla jo aivan riskirajoilla ja läskiä on tullut liikaa kesän bikinikauteen. Toleranssi on noussut siinä määrin, että sikspäkistä ei edes tule kunnolla humalaan. Ja lähikaupan täti mulkoilee vihaisesti, kun ostan sikspäkin Karjalaa ja pakkauksen Libero up-and-go:ta
Hyvää ja toivottavasti raitista viikon alkua! Yritän aloittaa vähentämisen arki-illoista. :mrgreen:
P.s. Ainiin ja unohtelu… Ironista kyllä, mutta unohdin kirjoittaa siitä ekalla yrittämällä… Jotenkin viime kuukausien aikana on tuntunut, että on vaikea pitää asioita järjestyksessä ja hallita kokonaisuutta. Aina unohtuu jotain. Lisäksi tietsikalla kirjoittaessa olen huomannut jatkuvasti kirjoittavani virheellisesti, vaikka 10-sormijärjestelmä onkin ollut hallinnassa viimeiset 15 vuotta. Huolestuttavaa.
Hei taas! Pakko laittaa viesti, kun rupesi pitkästä aikaa naurattamaan kunnolla.
Mirrin epäily siitä, että alkoholi vaikuttaa muistiin ja myös kymmensormijärjestelmän
osaamiseen oli bingo! Repsin, kun huomasin oman kirjoitusvirheeni; syys-seuraus…heh…
Kyllä meidän alan naisten ja miesten pitää olla tosi tarkkoina nyt, tämä meidän tarkoin
varjeltu juopottelu - varsinkin kaappiselainen - saattaa hyvinkin paljastua jo noin pienestä
virheestä jollekulle asiaan perehtyneelle. Hitto, uskaltaako tässä enää mitään kirjoittaakaan
Niin ja vielä, tervetuloa mukaan minunkin puolestani Mirrix. Toivotaan, että sinäkin löydät täältä
kanavan kertoa tuntojasi ja jos vielä saat vertaistukea meidän jutuista, niin hieno homma!
Terv. nimim. lähikaupan täti mulkoilee minuakin, vaikken osta edes vaippoja
Mukava huomata, että täällä on elämää Joo, sunnuntai-illan loivennus käsitti sitten five-packin. Yritin analysoida, miksi tein sen. Olen yksinäinen, kotityöt on rästissä, se vaan kuuluu asiaan… Ja tiedän jo nyt, että huominen ei ole oikea päivä aloittaa alkottomuutta. Mutta tiistai voi olla jo ihan eri juttu. Minulla on nimittäin varattuna aika kauneushoitolaan hemmotteluhoitoon, joten miksi ihmeessä pilata rentouttava ilta jollain kaltsun lipityksellä Mutta huomenna on sen verran veemäinen päivä luvassa, joten kotiin Alkon kautta. Vedän varmaan pari desiä konua rentoutuakseni. Mutta se sallittakoon, jos tiistaina on sober-päivä Sit paitsi lupasin rakkaalleeni, että aloitamme viikolla detox-kuurin, joten se on hyvä syy pysytellä raittiina.
Kiitos vain kannustuksesta, ei täällä olla masennukseen vaivuttu. Työreissu oli ja meni. Ja toivottavasti opittiin taas jotain Toivottavasti… Näitä työmatkoja kun on nykyisin luvassa vähintään kerran kuussa
Nyt on hyvä mieli siitä, että kotona on vaihteeksi asiat hyvin. Ja se “pakkokuntoilu” on nyt alkanut. Ja päivä pitenee koko ajan. Ja… positiivisia asioita yritän vain kaivella
Rakkaan sisareni kanssa kirjoiteltiin mun työmatkan aikana. Siellä ollaan myös retkahdettu. Juomista kuluu yli oman tarpeen. Jotenkin on niin helppoa uskoa siihen, että geeneissä on varmastikin joku lisärasite. Kuin myös siihen, että hylkäyskokemus vaikuttaa. Tuli mieleeni tuosta yllätyksestä, kun kerroit Mirrix, yllättäen saaneesi sen “perinnön”. Minut kans haastettiin oikeuteen asianomistajana tuolla 90-luvun alussa. Velipuoleni - jonka olemassaolosta en tiennyt - oli kuollut liikenneonnettomuudessa ja minut perillisenä pyydettiin oikeuteen esittämään vaateitani. Ilmoitin kohteliaasti etten tule. Tuon johdosta olin kyllä yhteydessä velipuolen kasvattiperheeseen ja sitä kautta löytyi niitä sisaruksiakin lisää. Ja ikinä koskaan en ole vielä niin itkenyt kuin siellä veljeni haudalla Olin äärettömän vihainen äidilleni, että oli erottanut meidät 5 lasta toisistaan ja evännyt kokemuksen sisaruksista No. Näihin asioihin on käytetty valtavan paljon energiaa ja ovat varmaan nyt suht käsiteltyinä.
Eilen oli selvä päivä eikä tänäänkään tee mieli viinaa Tipaton tammikuu ei onnistunut, mutta kokeillaanko huikatonta helmikuuta…?
Heippa vaan uudet ja vanhat palstalaiset. Mä en ole vähään aikaan kirjoitellut kun ei ole mitään uutta auringon alla (joka paistaa tänään tosi hienosti, hurraa!). Viime viikon saldo oli 13 jaettuna 4 illalle. Eilen meni 1,5 lasia lauantaisen viinipullon jämiä. Hiphei, näillä määrillä olen kohtuukäyttäjä Tätä rataa on mennyt jo muutama viikko tai oikeastaan koko tammikuu ja tuntuu ihan hyvältä. Mulla on paino pudonnut muutaman kilon ja sekin osaltaan auttaa tässä juomisen vähentämisessä, en viitsi turhaan lipitellä lisäkaloreita.
Kevät tulee päivä päivältä lähemmäksi ja nyt kun ollaan saatu nauttia talvesta jo muutama viikko täällä etelässäkin, niin mikäs tässä on ollessa. Tsemppiä kaikille tähän viikkoon!
Moi MMM, onpa ihana kuulla Sinusta Arvasinkin, että kuulumiset ovat hyvät, kun on ollut hiljaista! Mutta, että NOIN hyvät! WAU Saat todella olla tyytyväinen tulokseen. Olet päässyt siihen mihin olet pyrkinytkin. Kovasti tsemppiä jatkolle, että taso pysyy tuollaisena ! Me muut yritetään päästä tuohon…
Täällä sitä siskot ollaan ihan elämän vireessä.
Saanut kunnolla nukuttua, selkäkipu alkanut hellittämään ja parempi
olo kuntoillakkin.
Joka aamu vitamiineja kurkusta alas, ennen se ois ollu jotain muuta…
Muutenkin ihan hyvillä mielin, kun oli aurinkoinen päivä ja pikku kävelylenkki.
Kaupassa käydessä kyllä ostin yhden suklaalevyn, mutta en ole sitä vielä
napostellut, säästän pahan päivän/hetken varalle. Tai teen vaikkapa suklaakeksejä.
Elämä on rennompaa kun ei tarvitse miettiä, käydäkö alkossa vai ei, ottaako
lasillinen(pullo/ja) vaiko ei.
Aurinko vaan kaikille ja koettakaahan jaksaa.
Huomenta vaan kaikki! Eilinen meni hyvin Aloitin sen kuntosaliohjelman ja 1,5 tuntia meni salilla. Nyt on olo hyvä, kun kropassa tuntuu, että jotakin on tehnyt, mutta ei ole kuitenkaan paikat kipeänä Ihanaa!
Tiistai on edelleen se “paha päivä”. Miehellä on yleensä menoa tiistaisin, jolloin pääsisi helposti tissuttelemaan. Ja mieli kyllä tekee, ei voi kieltää. Mutta yritän sinnitellä ajatuksella, että sauvalenkki odottaa, kun mies tulee kotiin… Jospa tämä tästä
Liikunta ja sen tuoma hyvänolon tunne on kyllä kummallinen asia. Mä löysin oman lajini 5 vuotta sitten, en ole aiemmin koskaan urheillut sen enempää, sellaista normaalia hiihtolenkkiä ja ulkoilua, mutta ei muuta. Nykyään on treenien jälkeen niin euforinen olo, että sitä ihmettelee mihin niitä muita nautintoaineita tarvitseekaan…
Rianpa, kerroit että tänään on paha päivä (joo…se tiistai ). Mulla auttoi se tähän juomishimoon, jota en ole siis vähään aikaan edes tuntenut, että ANNAN LUVAN juoda jos siltä tuntuu. Kun kielsin sen itseltäni niin se himo yltyi välillä aivan mahdottomaksi. Nyt kun mulla on lupa itseltäni niin en piinaa itseäni sen enempää ajatuskululla, että “en saa juoda, en saa juoda”. Jotenkin tämä mun mieleni on vain alkanut toimia niin, että usein se juominen sitten jää kokonaan, sitä himoa ei tule ollenkaan kun en ole mitään itseltäni kieltänytkään. Tai sitten saatan juoda muutaman lasillisen mutta siitäkään en suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa.
Lähes vuoden on kestänyt päästä tähän pisteeseen eikä mulla vieläkään mikään voittajaolo varsinaisesti ole, mutta onhan tämä aika hyvä parannus kuitenkin. Aurinkoa näyttäisi olevan luvassa tänäänkin joten hyvä päivä tulossa
Voit uskoa, 021108, että otan kaikki irti hotelliyöpymisestä 
Se varmaan vähentäis meidän monien pahimpia hetkiä lähes 75 %:sesti. Rianpa kiva kun pääset reissuun. Itseni tuntien, jos olisin vastaavassa tilanteessa, järkkäisin kyllä jotain todella ylellistä sinne huoneeseen itselleni. Uusi kirja, parasta suklaata ja jotain luxustuoremehua litra. Ihan vaan siksi, että pysyisin pois alakerran baarista. Nimim. aika monta aamupalaveria kärsinyt 
. Pidetään peukkuja, että sulla on nautinollinen reissu! Illanjatkoja kaikille!
Sehän se olisi ollut aivan huippua!
Mutta huomenna on sen verran veemäinen päivä luvassa, joten kotiin Alkon kautta. Vedän varmaan pari desiä konua rentoutuakseni. Mutta se sallittakoon, jos tiistaina on sober-päivä 
Olin äärettömän vihainen äidilleni, että oli erottanut meidät 5 lasta toisistaan ja evännyt kokemuksen sisaruksista 
No. Näihin asioihin on käytetty valtavan paljon energiaa ja ovat varmaan nyt suht käsiteltyinä.
). Mulla auttoi se tähän juomishimoon, jota en ole siis vähään aikaan edes tuntenut, että ANNAN LUVAN juoda jos siltä tuntuu. Kun kielsin sen itseltäni niin se himo yltyi välillä aivan mahdottomaksi. Nyt kun mulla on lupa itseltäni niin en piinaa itseäni sen enempää ajatuskululla, että “en saa juoda, en saa juoda”. Jotenkin tämä mun mieleni on vain alkanut toimia niin, että usein se juominen sitten jää kokonaan, sitä himoa ei tule ollenkaan kun en ole mitään itseltäni kieltänytkään. Tai sitten saatan juoda muutaman lasillisen mutta siitäkään en suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa.