Ei tässä siitä ole kysymys, että minulla liikaa teetettäisiin töitä. Töitä on just sopivasti niin ettei luppoaikoja jää. Ja se on hyvä, koska silloin päivät sujuvat nopeasti. Meillä vain asiat riitelee. Eli eilen annettu toimintaohje ei tänään enää pädekään. Puhumme ilmeisesti toistemme ohi, koska väärinymmärryksiä tulee… Ja esimies olen ollut itsekin enkä sitä roolia kadehdi yhtään enkä siihen takaisin kaipaa.
Ilmeisesti vika on minussa, koska en ymmärtänyt viestiäsikään. Pitäisikö minun pysytellä siinä rajassa, että se 25 annosta/vko tulisi aina täyteen?? Selvänäkö kirjoitit???
Hienostihan Sulla on, MMM, mennyt nuo pyhät mennyt! Määräthän on tippuneet tosi hienosti Saat olla ylpeä itsestäsi!
Kuten aiemmin kirjoitinkin niin minä en näytä siihen kohtuukäyttöön pystyvän, joten siksi kokeillaan nyt edes tätä tipatonta. Nyt on vaan sen verran väsynyt olo tästä työntäyteisestä päivästä, että perinteisesti avaisin sen viinipullon. Edes viimeistään huomenna! Mutta mitään en ole ostanut, nyt ei kärsi ostaakaan! Alkoholiton olut on kotona ja se taittaa kyllä sen pahimman, toivottavasti…
Meillä on vartmasti eri ala koska palaverit pidettiin aamuisin ja jaettIIN työt. SELVÄNÄ KIRJOITIN!!! TSEMPPIÄ KAIKILLE JOTKA YRITTÄVÄT OLLA SELVENPÄIN!!! TERV.
Kyllä tästä selvitään… Koko päivän ollut valtava viinintuska! Niin tottunut siihen viinilasin kallisteluun on… Mutta kyllä tästä selvitään…
Kävin ruokakaupassa ja ostin alkoholionta viiniä. Nyt se on tuossa viinilasissa ja maistuu viinille. Ei vain nouse päähän Mutta vanhan kaavan mukaan, juomaa lasissa. Huijaan itseäni
Sanoin miehelleni, että niin kovasti mieli tekee viiniä, että heti töistä tultua piti ottaa alkoholiton olut! Hän vähän hymähti ajatukselle, että olenko oikeasti niin juomisen perään. Mutta hänpä ei tiedäkään totuutta juomisestani, niitä määriä ja piilotettuja pulloja. Jos minä tällä huijauksella selviän tästä riippuvuudesta, niin ostan vaikka joka päivä pullon alkoholitonta viiniä!
Voi rianpa, samalla lailla minä huijaan itseäni. Olen siirtynyt osaksi ykköskaljaan ja juon joka toisen kolmosen jälkeen ykkösen. Opettelin tätä joulunaikaan, kun olin luvannut tytölleni, että äiti tosissaan yrittää parantaa tapojaan, vaikka olikin pitkä loma.Nyt pitäisi huijata vielä itseäni, etten usko sen olevan niin mietoa, että saisi juoda enemmän kuin neljä illassa.Tässäpä on haastetta.
Olen illan yrittänyt taistella vessan pesualtaan viemärin kanssa ja taas kohotan itselleni hattua että se taas vetää.(Mullahan ei ole miestä, jolle voin sanoa että tämä on sun hommia).
Joulu oli ihana ja loppiaisena itkin, kun riisuin kodin alastomaksi. Pihavaloja jätin osaksi, kun ajattelin, että sitten Nuuttina. Onneksi päivä jatkuu monta minuuttia kerrallaan. Äsken kävin tupakalla, ja ihastelin kuutamoa ja lisäsin taas kynttilänpätkiä roihuihin. Samat roihut ovat palaneet jo viikon verran(naapurit varmaan ihmettelevät, miksi niitä polttelen joka ilta, mutta mielestäni se on hyvä tapa kierrättää) ja jotenkin tässä pimeydessä on kiva katsella elävää tulta.
Pari viimeistä iltaa olen yrittänyt palautua normaaliin ennen joulua rytmiin. On ollut vaikeaa, mutta onnistuin kuitenkin.Ehkä ensi viikolla menee paremmin. Jotenkin tuo joulu sotki nämä arkirutiinit, ja olisi niin helppo repsahtaa taas siihen eihän tuo yksi mitään haittaa. Tiedätte tunteen
Mukava kuulla sinustakin MMM , pidetään yhteyttä ja parannetaan maailmaa. Tsemppiä rianpa, se viini on tosi aromikasta, kunhan vain uskot niin. Mutta ajattele, aamulla ei ole hutera olo. Hyvää yötä
No, onhan se OIKEASTI huijausta… Eilinen meni ihan hyvin. Se “viini” vääntää vain mahaa hirveästi… Nyt alan nukkua hyvin. En enää heräile monta kertaa yössä.
Taas muistan miksi juon… Kotona on nyt aamulla ollut kireä ilmapiiri. Miehellä on “jokin”, mikä vetää hänet hiljaiseksi ja etäiseksi. Oireilee ehkä vatsansa kanssa tai muuten vain vttaa. Ja tätä kireyttä en tahdo kestää, en millään! Ja pahin humaltumisen tuska ikinä on nyt Tätä minä haluan paeta! En kestä toisen etäisyyttä, kun en tiedä mikä vaivaa. Toinen ei puhu eikä kerro. Ja mulla on olo, että pidä pkas p***le. Sitten viinaa päälle että pääsee omaan maailmaan, jossa ei tarvitse välittää. Saa vain olla ja leijua hyvässä olossa…
Viikonloppu meni hyvin, paremmin kuin aikoihin. Perjantaina mietin kauan ottaako vai eikö. No otin sitten 2 lasillista punkkua ja menin koisimaan. Lauantai oli ihana aurinkoinen päivä, ulkoiltiin siippani kanssa meren rannalla, ihanaa kaiken tämän pimeyden jälkeen. Lauantaina join 5 annosta, 3 niistä ruuan kanssa (ah, ihanaa naudanpihviä…). Juomat meni päähän kuin metrinen halko, mutta olin kerrankin aikuinen ja viisas ja lopetin siihen kun huomasin että määrä riittää jo. Aina ennen oon mennyt ottamaan vielä lisää, kun on kerran hyvä alku. Ja–tadaa–eilinen sunnuntai ilman! Mun sunnuntaitissuttelukin on ollut tavallista jo niin kauan kuin saatan muistaa. Toki juominen kävi mielessä ,mutta ajattelin että kokeilenpas piruuttaan pystynkö olla ilman ja pystyin!
Kerrankin mä pysyin tavoitteissani ja vähän enemmänkin! Oikein raitista viikkoa teille tytöt, kirjoitelkaa kuulumisia!
Loistavaa, MMM, erittäin hyvä varsinkin tuo sunnuntai!!
Mulla oli TOSI vaikea viikonloppu Ihan oikeasti pakottaa miettimään tätä tipatonta tammikuuta! Viiniä tekee mieli aivan mielettömästi. Ja olo on sellainen, että odottakaahan kunhan alkaa helmikuu!! Koko ajan piti keksiä tekemistä, että aika kuluisi eikä ajattelisi juomista. Ja tottakai kyseenalaistan koko tipattomuutta, että jos tämä tällaista on niin ei kannata
Sitten samaan hengen vetoon tulee olo, että ei oo tosi etten pysty olemaan juomatta. Sitä tuntee aivan älytöntä voimattomuutta tuon asian edessä, vetää nöyräksi…
Niin mulla on juuri vaarana se, että jos yritän pitää täystaukoa, niin sitten se kostautuu lapsellisena kännien vetämisenä, sitten kun olen ensin kärsinyt aikani… En silti sano, etteikö tipaton tammikuu (ja kaikki muutkin kuukaudet) olis erittäin kannatettavia, mutta se ei vaan sovellu mulle. Meitä kun on niin moneen junaan, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Ja olenhan tässä kuitenkin koko ajan petrannut, vähentäminen oli mun tavoitteena ja pikkuhiljaa olen pääsemässä siihen.
Mieluummin näin, päivä kerrallaan taas talsitaan valoa kohti - siis kuvainnollisesti sekä kevääseen päin, vaikka tänään onkin sysipimeää, + 5 ja vesisadetta…
Ehkä minäkin tässä nyt tunnustelen mihin “ryhmään” kuulun. Toivoisin voivani olla kohtuukäyttäjä ja nauttia lasillisesta viiniä silloin tällöin. Mutta katsotaan nyt. On tämä mieliteko nyt niin kova, että ihan uskomattomalle tuntuu. Muita vieroitusoireita minulla ei ole. Positiivista on toki se, että nukun jotenkin täydempiä öitä. Ja se paino on menossa alaspäin Kyllähän se tuo juominen on melkoinen kalorilisäys…
Mutta hetki kerrallaan. Kotona ei kärsi pitää mitään alkoholipitoista, nyt en pystyisi olemaan juomatta. Isompi kynnys on lähteä asiakseen hakemaan juomista! Joka tapauksessa tämä 11 pv juomatta on jo niin pitkä aika etten edes muista edellistä näin pitkää juomattomuutta
Olin tosi pahalla päällä, kun tulimme äsken kaupasta. Tammikuu puolessa ja vettä sataa kaatamalla. Ihana talvi. Hohtavat hanget ja paukkuva pakkanen. Mutta sitten luin rianpa nuo sun mahtavat kuulumiset. 11 päivää. Uskomatonta Kyllä meillä on pitkä matka sinne, mutta saammehan jakaa sun kanssasi tuon ilouutisen. Ainakin se antoi uskoa taas tähän iltaan, etten ota, kun et sinäkään. En muuten ottanut eilenkään, mutta en uskalla luvata tipatonta viikkoa. Olisi se kyllä joskus ihana kokea. Jaksamisia teille kaikille
Kirjoittelenpa minäkin tänne taas pienen tauon jälkeen (kirjoitin pari kertaa aiemmin tuonne äitiketjuun).
Pienen käännöksen parempaan vähentämisen tiellä koin joulukuussa, mutta joulun aikaan juominen taas repsahti vanhoihin kaavoihin . No, nyt olen pitänyt elämäni ensimmäistä tipatonta tammikuuta. Melkein 12 päivää juomatta, viimeksi olen ollut näin kauan täysin ilman alkoholia joskus 11 vuotta sitten toisen lapsen tiimoilta. Wau.
Tipattoman alku, ekat 5-6 päivää, meni suorastaan loistavasti, mutta nyt on jo muutaman päivän ollut vaikeampaa. Ihan käsittämätön himo iskee välllä. Etenkin viime viikonloppu oli masentava. Miten ihmeessä kestän kokonaisen kuukauden? Ja mikä tärkeintä, mitä sen jälkeen?? Haluan vähentää roimasti alkoholin käyttöä ihan loppuelämäkseni, mutta jo nyt pelkään mitä tapahtuu kun helmikuu koittaa…
No, yksi asia kerrallaan. Yritän juuri nyt olla iloinen ja ylpeä siitä, että olen näinkin pitkällä. Teen, sitruunavissyn ja alkoholittoman oluen voimalla mennään. Tänään en juo, enkä huomenna. (toistetaan tarpeen mukaan )
Koita mennä vaan hetki kerrallaan eteenpäin silloin kun himo iskee, syö ja juo(siis alkotonta ) itsesi kylläiseksi ja saatatkin huomata että eipä teekkään enää viinaksia mieli. Toimii mulla, menen tarvittaessa vartti kerrallaan juomatta eteenpäin enkä anna itseni ajatella tulevaa, onnistunko vai en. Mulla myös yritys vähentää radikaalisti juomistani ja aina ennen hienot päätökset ovat kaatuneet juuri näihin liian pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Nyt etenen hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan, eihän sitä elämää voi elää etukäteen. Huomenna mulla tulee kolme raitista viikkoa täyteen ja ihan näillä edellämainituilla kikoilla.
Eletään tässä ja nyt
No JUST noin mullakin! Ja minä kun muka luulin, että helpottaa sitä mukaa kun aikaa kuluu! Mutta ei!
Tuo näyttää toimivan, mitä Kurjenmiekka sanoi. Huomaan syöväni ja juovani (alkotonta) koko ajan. Onneksi olen syömisen saanut rajoitettua porkkanoihin ja omenoihin ja mandariineihin. Kun toisaalta haluan nähdä senkin miten kova vaikutus tällä juomattomuudella on painoon Toisaalta olen huomannut tämän juomattomuuden niin kovaksi touhuksi, että olen antanut itselleni armoa varsinaisen laihduttamisen suhteen. Molempia ei kannata yhtä aikaa aloittaa…
Eli todellakin eletään tässä ja nyt
Ja hyvä, 021108, eilisestä alkottomasta Älä kuitenkaan masennu, kun mulla on nyt 12. pv menossa… Muistan itseni viime syksyltä miten kamalalle tuntui, kun Syrensis veti juomatonta ketjua ja itse en pystynyt siihen Olin tajuttoman pettynyt itseeni… ja otin sitten lisää Me ollaan yksilöitä, aivan kuten MMM muistaa aina muistuttaa
Eilinen iltakin oli vielä vaikea tuon mieliteon kanssa, mutta tänä aamuna olen taas ylpeä itsestäni, kun en eilen juonut
Eilinen nollilla Kiva kuulla myös teistä kurjenmiekka ja esperance. Teillä (meillä) kaikillahan tuntuu menevän nyt tosi hyvin. Hurja tsemppi päällä ja se halu oikeasti vähentää. Tästä on hyvä jatkaa. Ylpein olen itsestäni siinä, että mulla on oikeasti päiviä, kun en ajattele juomista eikä mulla ole edes halua juoda, en kaipaa sitä tunnetta. Vuosi sitten mä olisin voinut juoda ihan joka päivä, aina teki mieli eikä mikään estänyt mua siinä. Ja juu, mä olen myös syönyt ja herkutellut sen sijaan, että oisin tarttunut pulloon; silti paino on tullut alemmas. Tsemppiä taas kaikille!
Nonni! Tähän se katkesi tipaton tammikuu… Olin aivan tajuttoman väsynyt töistä tullessani ja annoin viinanhimolle periksi. Otin pikaisesti 2 kaljaa. Ja nyt toiset kaksi lisää. Helppoa olisi jatkaa juomista.
Näin se elämä etenee… Nyt yritetään olla sitten loppu kuukausi juomatta.
Alä sure, et ole ainoa retkahtanut! Minäkin join eilen pari tuoppia kaljaa. Vähäisiä määriä nuo ovat. Taitaa vähentäminen onnistua tammikuussa hyvin?
Pidetää sitten huikaton helmikuu, siinä on päiviäkin vahempi kuin tässä kuussa. Päästään helpommalla! :mrgreen:
Jos asian kääntää positiiviseksi, niin noinhan se juuri on! Eli vähentäminen on tammikuussa onnistunut hyvin (edelliset 4 kk yli 20 annosta/kk) Ei masennuta eikä romahdeta. Näin nyt meni, että otin kaikkiaan 4 olutta ja totesin ettei olo ollut paras mahdollinen. Iltaan sisältyi tölkkien piilottelua ja puolison karttelua etten kärähdä. Ei ollut sen arvoista.
Tänään olo kuitenkin ihan hyvä. Olen armollisempi itselleni. Ehkä minusta ei ole kuitenkaan lopettajaksi, ainakaan vielä. Mutta nyt jos loput tammikuusta menee juomatta, niin olen tyytyväinen…
Voi että mä en tiedä itkiskö vai nauraisko… ajattelin ensin että en tule tänään tänne Plinkkiin ollenkaan kun ottaa eilinen niin päähän… hienon eilisen tsemppihehkutuksen jälkeen ajattelin että en kehtaa täällä “naamaani” näyttää…
Päätin ottaa laihtumisen kunniaksi (!) lasillisen punkkua (siis yhden annoksen, ei kokonaista isoa lasia) ja siihen oli tarkoitus raja myös vetää. No sitten tapeltiin miehen kanssa ihan tyhjänpäiväisestä asiasta, väsymyksestä johtuen. Vedin siihen sitten vielä kiukkupäissäni 2 lisää. Eli 3 annosta. No olihan se fiilis ihan hyvä ja rento loppujen lopuksi, mutta nukkumaan mennessä tuli tosi huono olo henkisesti. Että voi hitto, olipa tässäkin taas jotain järkeä.
Aamulla tuntui niinkuin ois juonut enemmänkin ja heti tuntui että on jotenkin ryvettyneen näköinen (tää on varmaan jotain psyykkistä…). No tänään olen ilman ja huomenna on illalla harrastus, joten nämä kaksi päivää ovat varmasti tipattomia
Häntä pystyyn, MMM, rianpa ja Annuli! Mitään ei ole menetetty, niin ei saa ajatella! Ihmisiähän me ollaan kaikki. Entistä kovempi tsemppaus vaan
Olen huomannut, että ainakin mulla väsyneenä riski retkahtamiseen on suurin. Olen yrittänyt kovasti muuttaa omia rutiinejani sellaisiksi, että ehtisin levätä säännöllisesti, siis ihan vaikka laiskana pötkötellä peiton alla hyvä kirja kädessä. Kun takana on pitkä ja raskas päivä, tuntuu että alkoholi tarjoaa ”pikahelpotuksen” ja nopean konstin nollata mieli, ja taas muka jaksaa pakertaa. Mutta eihän se niin ole, koska pidemmällä aikavälillä sitä vaan väsyttää ja masentaa itseään lisää.
Mä olen pystynyt edelleen pysyttelemään nollalinjalla, vaikka tuntuu että veitsen terällä tässä koko ajan mennään. Mutta ei luovuteta, eihän?
En meinaa missään nimessä luovuttaa. Puhut ihan totta esperance siitä että juominen tarjoaa sellaisen nopean rentoutuksen. Mä harrastan lukemista, joten tiedän kyllä sen rentouttavan vaikutuksen Pitäisi varmaan aina tempaista kirja lasin sijaan kun siltä alkaa tuntua.
Toisaalta mä en ole tehnyt mitään lupauksia itselleni, että eipä tuo eilinen tosiasiassa kaada mitään suunnitelmia mihinkään, vuosi sitten olisin ollut hyvinkin tyytyväinen että jäi vain KOLMEEN annokseen, silloin kun meni viikollakin aina enemmän. Mutta kun tuntuu ettei mikään enää riitä. Mulla on nykyään melkein aina huono omatunto kun otan jotain, vaikka eihän se niin pitänyt mennä ?
Saat olla ylpeä itsestäsi!
Mutta vanhan kaavan mukaan, juomaa lasissa. Huijaan itseäni 
Tätä minä haluan paeta! En kestä toisen etäisyyttä, kun en tiedä mikä vaivaa. Toinen ei puhu eikä kerro. Ja mulla on olo, että pidä pkas p***le. Sitten viinaa päälle että pääsee omaan maailmaan, jossa ei tarvitse välittää. Saa vain olla ja leijua hyvässä olossa…
Ihan oikeasti pakottaa miettimään tätä tipatonta tammikuuta! Viiniä tekee mieli aivan mielettömästi. Ja olo on sellainen, että odottakaahan kunhan alkaa helmikuu!! Koko ajan piti keksiä tekemistä, että aika kuluisi eikä ajattelisi juomista. Ja tottakai kyseenalaistan koko tipattomuutta, että jos tämä tällaista on niin ei kannata 
Kyllähän se tuo juominen on melkoinen kalorilisäys…
. No, nyt olen pitänyt elämäni ensimmäistä tipatonta tammikuuta. Melkein 12 päivää juomatta, viimeksi olen ollut näin kauan täysin ilman alkoholia joskus 11 vuotta sitten toisen lapsen tiimoilta. Wau.
) itsesi kylläiseksi ja saatatkin huomata että eipä teekkään enää viinaksia mieli. Toimii mulla, menen tarvittaessa vartti kerrallaan juomatta eteenpäin enkä anna itseni ajatella tulevaa, onnistunko vai en. Mulla myös yritys vähentää radikaalisti juomistani ja aina ennen hienot päätökset ovat kaatuneet juuri näihin liian pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Nyt etenen hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan, eihän sitä elämää voi elää etukäteen. Huomenna mulla tulee kolme raitista viikkoa täyteen ja ihan näillä edellämainituilla kikoilla.
Toisaalta olen huomannut tämän juomattomuuden niin kovaksi touhuksi, että olen antanut itselleni armoa varsinaisen laihduttamisen suhteen. Molempia ei kannata yhtä aikaa aloittaa…
Olin tajuttoman pettynyt itseeni… ja otin sitten lisää 
Me ollaan yksilöitä, aivan kuten MMM muistaa aina muistuttaa 
Olin aivan tajuttoman väsynyt töistä tullessani ja annoin viinanhimolle periksi. Otin pikaisesti 2 kaljaa. Ja nyt toiset kaksi lisää. Helppoa olisi jatkaa juomista.
?