Tää on hitto vie tätä keikkumista kiikkerässä veneessä viikosta toiseen. Jonkun aikaa menee niinkuin pitää ja sit tulee taas tollainen romahdus. Miten sitä voi olla niin luuseri, ettei yhdestä pienestä päätöksestä saa pidettyä kiinni. Hohhoijaa. Tulispa edes tänään selvä ilta. vertaishali rianpalle
NO JUST NIIN!! Nyt mulla on taas sellainen “uho” ja suuttumus itseä kohtaan, kun on ollut jo kaksi edellistä yli 20 annosta/vko, että menee varmasti helposti tämä viikko juomatta 
Mutta: miehellä on perjantaina pikkujoulut ja kummasti se vaan silmissä kiiluu näkymä itsestä istumassa sohvan nurkassa viinilasi kädessä… Eli siihen on jo antanut itselleen luvan 
Ja tästähän sitä pitäisi päästä eroon… kele!
Voi harmi kun teillä kaikilla on ollut paha viikko takana. Mutta mutta. Ajatelkaa kuitenkin aikaa, kun nuo annokset oli ihan tavallista elämää. Positiivistahan on se, että me kuitenkin yritämme parhaamme vähentämistä. Lisäksi se, että ei me olla missään ojan pohjalla räkä poskella sammuneena. Kotitöt hoituu ja lasten harrastukset ja kuskaukset toimivat. Kyllä nuo tunteet MMM on tuttuja, että saa pakolliset autoilut ohi ja saa “luvan” otolle on ihan arkipäivää munkin elämässäni, Eihän ne missään nimessä ole hatunnoston paikka, mutta ne mielihalut! Tuttuakin tutumpaa. Vaikka nyt menee hienosti, Kiitos kannustuksesta!!! olen miettinyt etukäteen sitä tilannetta, kun menee kaikki yli laidan. Tilanne tulee varmasti eteen, mutta onko se sitten niin kauhean väärin jos joskus tuntuu juhlan paikalta. Olkoonkin se juhla vaikka oma sohva , televisio ja pitkä tuoppi. Teillä ne herkulliset viinit.
Ei olla surkimuksia, läskejä eikä likasia rättejä. Nostetaan lippa silmiltä ja yritetään mennä jos ei ihan nollilla niin mahdollisimman vähillä annoksilla. Tsemppiä kaikille 
Taas yksi pirullinen tiistai voitettu. Tosin musta tuntuu, että muutenkin se tiistain pakkojuominen on nyt pikkuhiljaa jäänyt pois. Ei mun tehnyt edes mieli juoda, ei yhtään. Tänään on lapsella koulussa juhla, joten siellä menee tämä ilta. En meinaa juoda sen jälkeen.
021108, kiitos kannustuksesta, etenkin loppu oli hauskaa luettavaa . Jos pääsisin eroon tästä tapajuomisesta niin olisin tyytyväinen. Jos juominen rajoittuisi ainoastaan juhlatilanteisiin ja hyvään ruokaan, niin ei olis mitään hätää. Mutta sitten ne turhat “rentoutumislasilliset”… paremmin sitä rentoutuu kyllä hyvän kirjan ja iltateen seurassa ja kaupan päälle saa hyvät yöunet.
Kaikki on siis tiedostettu jo aikoja sitten, hyvät ja huonot puolet. Toteutus vaan tökkii… 
Mutta siis ihan hyvä fiilis ja odotan että tästä päivästäkin selvitään kunnialla. Ja torstaihan on aina toivoa täynnä. 
Siis aivan mahtavaa, tilanne on kääntynyt siihen, että 021108 kannustaa meitä Tietysti samalla itseään ja monia muitakin, mutta koen tämän tilanteen nyt, että me rämmitään MMM:n kanssa ja 021108 tsemppaa! En missään nimessä tarkoita enkä toivo, että 021108:lle tulisi upottava suo eteen! Jostain syystä tuntuu tosi hyvälle tuo 021108 tilanne. Nainen kuulostaa ihan tyytyväiseltä, loistavaa!
Tiistait vainoaa minua TAAS Olin pahalla päällä kotona. Suututti, että miks just MINUN pitää hoitaa kaikki kotiaskareet ja ukko painuu omiin juttuihinsa! Samalla autuaasti “unohdin” sen jumalattoman halkosavotan (kaadettiin puita) mitä se ukko-kulta on niska limassa tehny… Halusin vain kieriskellä siinä suuttumuksessa. Ja ajattelin, että hitto kun olisi nyt Leijona-pullo, niin johan helpottaisi! Mutta ei onneksi ollut Leijonaa eikä mitään muutakaan…
Ja perjantaina mennään lapsen kans leffaan katsomaan Madagaskar 2, kun iskä on siellä pikkujoulussa. Jarruttaa ainakin minun ottamista perjantai-iltana…
Kiitos tytöt kannustuksesta. Heräsin aikaisin aamulla ja kirjoitin teille pitkän kirjeen. Mulla vain tökkii tämä kone vähän väliä eikä lähetys onnistunut.
Mun vähentäminen alkoi aika dramaattisesti, kun tyttäreni oli kesällä viillellyt itseään. Tempauksellaan hän haki huomiota ja apua meidän tilanteeseemme. Mieheni teki itsemurhan kaksi ja puoli vuotta sitten(hän oli kova tuurijuoppo viikkojen putkia, selvä kausi ja taas retkahdus) ja nyt tyttöni pelkäsi, että äidillekin käy samoin. On mullakin ollut aamuja, jolloin käsi tärisi, ettei kaljapullo pysynyt kädessä ennenkuin oli saanut sen lohduttavan helpotuksen. Siitä on onneksi monta vuotta aikaa. Nyt on sitten tarkoitus tulla ns. normaaliksi suomalaiseksi, joka osaa ottaa silloin tällöin eikä kitata joka ilta. Tiedän todellakin mikä se viinapiru on ja tuossahan se vaanii oven takana jatkuvasti. Toivottavasti nuo paremmat ja kiltimmät ikkunan takana kurkkijat karkottavat sen mahdollisimman kauas, mieluiten Venäjälle saakka.
Itsenäisyyspäivänä meillä on suvun kesken lounas, jonne mun pitää viedä viinipullot; paraskin asiantuntija, hah, kaipa A-kaupan väki auttaa. Toivon, että korkin avaaminen menee mulla iltaan. Sen sallin itselleni.
Mukavaa viikonloppua ja leffailtaa, mutta sovitaanko niin, ettei tänään oteta. Mua vähän pelottaa ilta, kun viime torstai oli niin vaikea.
Työt odottaa. Toivotaan, ettei nämä viestit mene nyt useaan kertaan tälle plinkille. Jos menee, se on tämän tietotekniikan syytä eikä mun.
Keskiviikko ilman
Oltiin laulamassa illalla joululauluja. Jotenkin tämä juomisen vähentämisprosessi on saanut mut herkäksi ja miettimään syntyjä syviä. Että pitää elää tässä hetkessä ja pysähtyä välillä nauttimaan siitä mitä on. Mennyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuuden voi ainakin suunnitella sellaiseksi kuin haluaa ja yrittää luovia itsensä siihen suuntaan. Niin, sitten kun niitä kauniita lapsuudesta tuttuja lauluja laulettiin ja kun näki oman lapsensa ystävien keskellä laulamassa niin tippa tuli väkisin silmään ja mietin kuinka onnellinen mä olenkaan. Siellä vanhassa koulussa istuessani mietin kuinka monta sukupolvea siellä on jo istunut samoissa tunnelmissa, miten maailma onkaan siinä ajassa muuttunut, mitä niistä kaikista lapsista ja vanhemmista on tullut.
Eikä sen tunnelman jälkeen todellakaan tehnyt mieli juoda mitään.
021108, kiitos kun kerroit menneisyydestäsi, se on ollut niin rankkaa, että en osaa (tietenkään) sanoa siihen mitään tilanteeseen sopivaa. Hienoa, että olet selviytynyt noista kokemuksistasi tähän päivään. Tänään ei oteta.
Hui, tuo itsemurha on kamala juttu. Miten sä olet selvinnyt siitä??
Mieheni pikkuveli päätyi samaan ratkaisuun 14v sitten ja jo se oli tosi rankkaa, kun seurasi vierestä miten oma mies selviää siitä. Mulla meni vuosia ennen kuin uskalsin luottaa siihen, että mun mies ei tee samaa. Siinä mielessä ymmärrän tytärtäsi. On tosi hienoa, että olet havahtunut tyttäresi reaktioihin!
Itsenäisyyspäivä on tosi hieno juttu Meillä se on ollut aina juhlapäivä, kun isä oli syntynyt 6.12. Mielellään laitan lipun salkoon ja ne kaksi kynttilää ihan molemmista syistä. Ja tietysti linnan juhlia on kiva seurata ja arvostella pukuja
Eilen otin 
Siideri meni, hieman terästettynä. Eli on helppoa sanoa, että tänään en ota. Ja saattaisi perjantaikin mennä samaan putkeen, selvinpäin…
Ja taas oltiin yhtä aikaa linjoilla, MMM Ihan kuten eilenkin… Hyvää päivän jatkoa kaikille
Nonniin, hyvin alkanut päivä jatkui yhteenotolla pomon kanssa. Mielestäni kärsin kyllä vähän vääryyttä ja ottaa kupoliin ihan sairaasti. Ensin aattelin että voi v*u mikä ämmä, että kehtaakin. Tuli raivo ja uhma ja sen jälkeen paha mieli. Oon tässä nieleskellyt itkua pari tuntia kun en kehtaa täällä töissä vollottaa. Ja tottakai ensimmäinen ajatus oli että hemmetti vedän kyllä ihan naamat kun pääsen kotiin, että pet olalle vaan.
Sitten mä kilttinä tyttönä kuitenkin aloin tehdä mulle tuupattua hommaa, leikin marttyyria enkä osaa taaskaan puolustautua. En mä osaa ja uskalla kun on tuollainen kovääninen amatsoni vastassa. Sitten kotona pillitän itsekseni omaa surkeuttani viinilasiin. Kun sehän se on ainoa keino, jolla aina ongelmat selviää.
Että voi paska sentään ja anteeksi kaikki nämä voimasanat. Saa poistaa jos on liikaa. En lupaa mitään tälle illalle. En pysty.
No voi p***ka! Nuo on tosi inhottavia juttuja nuo esimiehen kanssa yhteenotot… Eihän tuossa ole kuin pari viikkoa siitä, kun omaltani sain huudot… Onneksi se lähes 60nen, kalju, isomahainen ukko on 500 km:n päässä ettei tarvi nähdä 
Ja kyllä me nyt jo kommunikoidaan ihan normaalisti puhelimessa, puhdistettiin vähän ilmaa…
Kyllä minäkin silloin lähdin ovet paukkuen kotiin ja kävin ostamassa siideriä! Onneksi silloin oli vanhempainilta, joten ei voinu olla peffat olalla…
Mut eikö ole kumma, että eka ajatus on tuo juominen, kun tuntee itsensä loukatuksi ja väärin kohdelluksi! Ja siinä ei oo mitään sellaista, että kannattaisi suostutella, että “älä nyt juo kuitenkaan…” Lähinnä kai tuntuu sille, että tekis mieli vetää turpaan sitä joka tulee lepertelemään…
Tiedän etten saisi sanoa, mutta sanonpa kuitenkin… Minä ymmärrän miltä Sinusta tuntuu. Enkä sano mitään siihen, että älä ota tai ota. Toivottavasti Sua odottaa kotona joku sellainen juttu, että tuo juominen “unohtuu”… Voimia tähän iltaan!
No, 2,5 annosta punkkua sai riittää ja se vähän rentoutti. Mulla oli ihan fyysisesti paha olla, mutta sain purettua pahaa oloani ystävilleni ja perheelle, joten se helpotti. Mieli ei tehnyt enempää, joten olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Tämä sama p**a jatkuu täällä töissä, mutta yritän ajatella positiivisesti ja tehdä työni hyvin.
Mä olen tällainen kiltti tyttö, joka haluaa miellyttää, ja joka ei osaa sanoa vastaan vielä nelikymppisenäkään. No ehkä meitäkin nynnyjä johonkin tarvitaan. Kynnysmatoksi.
No oikeasti tiedän että olen tosi hyvä työssäni ja musta tykätään täällä (kaikki paitsi pomo). Ja kivaa työtäkin teen, en vaihtais tätä mihinkään kuitenkaan.
Ihanaa kun tulee viikonloppu ja pääsen laittamaan joulukortit valmiiksi, leivotaan pipareita ym. kivaa. Elämässä on kuitenkin paljon hyvää.
Mites te muut?
Hienoa kuulla, että ilta meni noin vähin annoksin Hyvä!
Olen sitä mieltä, että se miten hoidat työsi puhuu puolestaan. Kaikkia ihmisiä ei voi eikä tarvi yksinkertaisesti miellyttää. Minä puolestani olen pikkuhiljaa oppinut sanomaan omankin mielipiteeni. Asioista pitää voida keskustella, olen edelleen sitä mieltä, vaikka joskus meneekin asian viereen Omalla kohdallani esimiehelle palautteen antaminen ja hänen mielestäni aiheettomat kommentit (eli asian vierestä) puhdisti kyllä ilmaa. Nyt me molemmat varmasti tiedetään millaisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä. Minäkin tiedän miten hänen kanssaan pitää toimia ja osaan olla “oikein” -toivottavasti 
Elämä on itseasiassa tasaantunut todella paljon. Parisuhde voi hyvin, lapsi on ihana ja rakas, koti on tasapainossa ja töissäkin tällä hetkellä asiat rullaa omalla painollaan.
Juomiseen tilanne ei ole kuitenkaan vaikuttanut vähentävästi 
Alkuviikko (eli maanatai -tiistai) menee hyvin, kun on itselleen vihainen viikonlopun juomisesta. Keskiviikkona alkaa jo tissutelu ja sitä kestää sitten lauantaihin asti. Sunnuntai on toipumispäivä. Olen huolissani itsestäni ja pettynyt ja vaikka mitä. Mä en pääse tästä irti…
…
Kiitos Ypsilon kommenteista ja tsemppauksesta. On ihanaa kun viitsit antaa palautetta meille ja on hyvä että on joku joka ei taputtele päähän
Ainoa missä olen sun kanssa eri mieltä (edelleen… ) on se, että joskus myös pari lasia riittää. Mä en ole humalahakuinen tyyppi ja nautin viinistä myös ruokajuomana (joo…tiedetään, vesi paras voitehista jne. ). Enkä tiedä olisinko tämän onnellisempi täysin raittiina… pitäisiköhän kokeilla
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kiitos Ypsilon, olet NIIIIIIIIIIN oikeassa.
Tästä on tullut rupattelua ja kuulumisten vaihtamista. Se vaan, että täällä voi sanoa suoraan, että juon. Arjessa sitä en kavereille toitota.
En tiedä mitä pitää tapahtua, että saan tehtyä päätöksen juomisen lopettamisesta. Sillä siitähän tässä on kyse. Itse se pitää päättää mitä haluaa.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
Niinä niin Ypsilon. Tämä valinta juomiseen tai juomattomuuteen on jokaisen oma valinta. Mä ainakin aloin kirjoitella tälle osiolle siksi, että tunsin hengenheimolaisuutta noihin tyttöihin. Mulle riittää tämä vähentäminen, paljon hirveämpää olisi se kuiva kausi, ja sitten totaalinen retkahtaminen. Niillä kahdella tai kolmella paukulla on mun mielestäni kuitenkin se psykologinen vaikutus, että saa joskus ottaa. Ei ole pakko vaan sinnitellä. Voihan se tulla aika, että sanoo itselleen, että nyt tämä on loppu. Tällä hetkellä näin on hyvä.
No viikonloppu meni överiksi. Molempina iltoina seitsemän kaljaa. Perjantaille ei ole selitystä, lauantain hyväksyn, kun vietimme itsenäisyyspäivän juhlaa. Sisäinen omatunto soimaa, mutta toivotaan taas parempaa viikkoa.
Kysyitte siitä mun ylipääsemisestä. Kyllä siinä meni puoli vuotta taydellisessä shokissa ja omassa itsesyyttelysssä. Seuraava vuosi oli asian hyväksymistä ja oman elämän eteenpäin kulkemisessa. Ei sitä tilannetta toivoisi kenellekään.
Positiivista kuulla, että herkistytte samalla lailla näihin ihaniin jouluajan tunnelmiin ja lauluihin. Aamulla lehteä lukiessani mietin, että pitäisikö lähteä illalla laulamaan lähikaupunkiin joululauluja vai mennä ihan oikeasti kirkkokonserttiin. Jäi mietintämyssyn alle muhimaan ajatus. Olen minä vuosikausia käynyt omassa kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja, mutta ne ovat lähempänä joulua. Tälläkin hetkellä taustalla soi musiikki, joka tuo mieleen lapsuuden, äidin hyörinät ja isän puhdetyöt. Toivottavasti omat lapset muistelevat sitten joskus myös näitä minun perinteisiksi muotoutuneita tapoja. Ainakin, kun eilen niistä juteltiin, jäi aika positiivinen mielikuva, että olen minä heille jotakin jättänyt mielen sopukoihin.
Mukavaa viikkoa kaikille. Alamme leipomaan tyttären kanssa. Pirkassa muuten oli tosi ihana kääretortun ohje, kokeilkaa. Ja sitten ihania kinkkurullia väsätään, ne eivät kyllä säästy jouluksi, mutta leivotaan useampaan kertaan.
Mä taidan tehdä Pasmat ja Syrensikset ja Fernetit ja… eli kadota plinkistä. Mulla on kolmas kova viikonloppu takana. En ole edes laskenut viime viikon annoksia, kun niitä on kuitenkin paljon. En tiedä mitä teen päästäkseni vähentämään. Toki AA on mielessä, mutta kynnys lähteä on yhä kova.
Tsemppiä teille kaikille! Erityisesti MMM, tuo Sun vähentäminen on menny tosi hienosti. Erityisesti tuo on hienoa kuulla, että vaatimustaso kasvaa, kun tulosta tulee. Kukalle myös iso hali. Samoin 021108, kiva kun rantauduit tänne.
Mukavaa joulun odotusta ja joulua, sitten aikanaan, kaikille!
Raittiita päiviä toivoen,
rianpa
Voi rianpa, älä luovuta! Sitä paitsi me täällä tarvitaan sua, minä tarvitsen sua tähän tsemppaamiseen!!!
Olisko sulla mahdollisuus esim. työterveyshuollon tms. kautta jutella jonkun kanssa, jos se AA tuntuu liian vieraalta?
Mitä siitä jos kolme viikkoa on mennyt mönkään, sulla meni kaksi viikkoa tosi hienosti silloin 10 annoksella. Repsahduksia ja epäonnistumisia tulee mutta älä nyt vain päästä sitä ajatusta pintaan, että mitä väliä kun kaikki on kuitenkin pilalla. Kun ei kaikki ole pilalla. Kaikki vähennykset on aina suunta parempaan. Iso voimahali sulle, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, mitä päätätkään tehdä.
Voi, älä jätä meitä rianpa. Me haluamme olla sulle niitä “selkään taputtelijoita”…Sulla on ollut hienoja viikkoja ja jos nyt lipsuu ajattele, että jos ei ole lupaa epäonnistua, ei voi kunnolla onnistua.
Mutta siitä huolimatta, aina se tuntuu yhtä kivalle, kun on saanut taas yhden mörön selätettyä. Nyt kun se mörkö on sua vaaninut ajetaan se yhdessä pois. MMM ehdotti sitä työterveyshoitajaa. Mä tiedän kokemuksesta, että se on hyvä ratkaisu. Ihan oikeasti hän ottaa sinut ihmisenä, eikä minään epäonnistujana vastaan. Kyllä ne kädet tärisee, kun menee hänen luokseen eka kerran, mutta seuraava kerta on paljon helpompi. Tsemppiä sulle.