^ Tuo “ottaa suikkiin” on muuten niiiin helvetin ällö ilmaus 
. Sitä paitsi suikista tulee mieleen suicide :mrgreen: . “Ottaa suihin” kuulostaa kyllä myös hieman hassulta, siis ainakin silloin, kun otetaan vain yhteen suuhun kerrallaan 
. Tuohon ilmaukseen on jo tosin niin tottunut, että paljon pöllömmältä taitaisi kuulostaa “ottaa suuhun” .
Se on nyt sillä lailla. Sanotaanko näin, että. Saitko kiinni tästä.
Tää on ollut ennenkin, mutta; aikuisten oikeesti. GAAAH. Minkä vitun aikuisten, ihan ku aikuiset ois jotenkin enemmän oikeassa kuin vaikkapa lapset. Lapset on ihan helvetin fiksuja. 
“sussa on potentiaalia”
Ennen en vaan ymmärtänyt että mitäköhän tuokin nyt sitten meinaa. Nykyään otan sen enemmänkin niin et hei, oisit hyvä asiassa x jos vaan viittisit mutta koska oot tommonen laiska paska niiiin…
Nyt kyllä otat itteesi niskasta kiinni/Täytyy ottaa itteensä niskasta kiinni.
Se on vähän sellasta.
“Jos mä pystyn/pystyin siihen, niin kyllä säkin pystyt”. Siis kannustavaksihan tuo on tarkoitettu, mutta jotenkin siitä tulee mulle sellainen vähättelevä fiilis, ikään kuin “ei sun ongelmasi ole niin paha, kuin mun” , ja miten muutenkaan kukaan toinen voi tietää toisen ihmisen voimavaroja/tunteita/whatever 
.
Toi on vähän sama kuin “maailma on kaikille sama”. Kannustukseksi naamioitua moralisointia. Jokainen tietää ettei väite edes pidä paikkaansa.
Kyl sun pitää pystyä siihen ku mäkin pystyin. Maailma on kaikille sama.
Puprenorfiini
Pubrenorfiini
Bubrenorfiini
Nupremorfiini
Vittu… pilkunnus… …
[b]Lähisuhde/b
Mikä vitun lähisuhde ? Ymmärrän parisuhdeväkivallan, siis mies hakkaa vaimoaan, vaimo miestään tai molemmat hakkaavat toisiaan tasapuolisesti. Perheväkivaltaa sen on sitten, mikäli se laajenee myös/kohdistuu pelkästään lapsiin. Vai mitä se lähisuhde tarkoittaa. Jos on läheinen jonkun ihmisen kanssa, niin onko se lähisuhde? Onko lähisuhdeväkivaltaa esim. se, että hakkaa parasta ystäväänsä tai vaikkapa kämppistään? Entä jos hakkaa esim. äitiään, joka on siis tietenkin hyvin läheistä sukua, mutta ei sen kanssa tarvitse muuten olla mitenkään läheinen. Voi vaikkapa kerran viidessä vuodessa käydä hakkaamassa sen, eikä muuten pidä mitään yhteyttä :mrgreen: .
Toisaalta tuo lähisuhde on kyllä helppo termi, jottei tarvitse sen tarkemmin eritellä, että keneen se väkivalta tarkalleen ottaen kohdistuu, mutta juuri tuon vuoksi se on myös pirun hämäävä. Ja ärsyttävä termi se on joka tapauksessa 
.
Vittu en ole ikinä (onneks) kuullutkaan tuota sanontaa, vitun ärsyttävä, mitä se edes tarkottaa?
Mutta musta ärsyttävä sanonta on: ei menny niinku Strömsössä… Missä vitun strömsössä? Vittu mä en edes haluais et joku menis niinku STRÖMSÖSSÄ, mikä vittu se sitten ikinä onkaan? Vittu mitkä angstit toi sanonta saa mussa aikaseks.
^ Se on se telkkariohjelma, se Strömsö. Kaikki sujuu aina, kaakuista tulee kuohkeita ja vessaki sisustuu palatsiksi.
^ Musta toi sanonta on ihan ok.
Nääh 
, ei jaksa loukkaantua ikäpohdinnoista, etenkin kun huolimatta korkeasta iästäni en oikeasti ajattele niin ku mul ennen oli allekirjoitusteksti. Hei mut kuulkaahan nuorimies vai oliko se nainen emmie muista, eikös mua kuuluisi ny teititellä 
? Mä pidän siitä, ett mua teititellään monis tilanteis, oujess, kaupois lähinnä, terveyskeskukseski joskus jne. Sillon ku mä olin penska, kaikki oli jotai penteleen sinuja, yök. Mut itse asias, mun lause oli kyl kieliopillisesti väärin, eiks? Kun virke on kysymysmuodossa, kyl kai siihen kuuluu kysymysmerkki, vaikka kysymys olisikin vuosien varrella muuttunut retoriseksi . Muutinkin allekirjoituksen italiankieliseksi sanonnaksi. Heh. Chi se ne frega? on uudella suomella: Who cares? , jotka kyl varmaan kääntyis molemmat Mitä väliä (sillä on)?
Mä olen niiiin vanha, heh, että olen kuunnellut ja lukenu (80-luvul!) 60-70-luvun suomalaista musaa ja kirjallisuutta melko innokkaasti, ol se Chydenius niii hieno kylläettä miunki nuoruudessani (ja näkyipä tuo Areenalt eilen kattomassani kotimaisessa “musiikkielokuvassa”). Oi niitä aikoja, poliittisia ja kantaaottavia ja vodevö 
. Juontuisko ihan tuonne kuuskytä-seiskytä- luvul toi Mitä se mulle kuuluu, mitä mä teen- sanonta… 
? Muistelen, että joskus nuorna ollessain (siis kasarivuosina) tommonen tarttui puheeseeni, ja sillon mul oli käsitys, ett ois aiemmilta vuosikymmeniltä jokin motto. En mene vannomaan… .
Ärsyttävää musta on se, kun mun ikäset ja vanhemmat käyttää sanoja, jotka on omaksuttu nuorison (/muun ryhmän, johon vanhoil päivil alettiin ottaa osaa… 
) kielestä. No, kieli ja identiteetti liittynevät tiiviisti yhteen… Kun tulen jonkin ryhmän jäseneksi, on kaiketi luontevaa alkaa käyttää niitä sanoja, mitä siin ryhmäs käytetään. Noh, olen mäkin huomannut käyttäväni sanaa “mässy”, kun mä tykkään siitä sanasta ja toisaalta sokeri on elämän suola, niin että mässy maittaa. Mut sanaa “massi” inhoan, ainaki jos mun ikäiset käyttää kyseistä sanaa. En tiä miksi, en vaan pidä, särähtää korvaan… Ja tässä ei kyllä ollut mitään johdonmukaisuutta .
Itse asias sana “musiikkielokuva” on joko ärsyttävä tai hauska. Kun se kotimainen leffa, jonka katoin, oli vaikeasti määriteltävä, oli musaa juu, oli jotain traagista, oli jotain hassuaki kai, tahallaan tai tahatta (kyl se tunteita ja ajatuksia pisti myllertään, joka tapaukses… ), nii musiikkielokuva on sopivan epämääräinen…vai kui?
Ei tossa mitään ärsyttävää mun mielestä ole. Se on tarpeellinen sana just sen takia, niin ku sanoit, ettei tartte lähteä erittelemään. Kattotermi läheisille ihmissuhteille. Eihän toi normaaliin puhekieleen vielä oikein sovi, kaipa tuota käytetään lähinnä asiateksteissä.
No ihan ykkösenä tulee mieleen ; väkivalta v i i h d e 
Siinä on semmoinen sanahirviö, jota ei minun mieleni sulata. Viihteellistä väkivaltaa ei voi olla. Väkivalta kaikissa muodoissa on tuomittavaa ja kuvottavaa. Vai vielä viihdettä…
^ Pelaan tällä hetkellä ammuskelupeliä. Se on väkivaltaviihdettä osaksi. Ei siinä mun mielestä oo mitään pahaa.
Ja vihaan väkivaltaa. Oikeaa sellaista. Mutta kyllä gangsterileffat ja murhamysteerit on kuitenkin kulttuurimme aarteita, ja kyllä niissä on viihteellistä väkivaltaa.
“KYL SALEE”
periaatteessa
Juu, juu, mutta miten se läheinen ihmissuhde oikein määritellään? Jollekin oikein yksinäiselle
raukalle se kaikista läheisin ihminen saattaa olla juuri se random snägärijonossa pieksijä/piesty, noin kärjistetysti siis. Eihän ihmisen tarvitse olla mitenkään läheisissä väleissä esim. aviosiippansa kanssa, mutta silti näiden ihmisten välistä väkivaltaa kutsutaan lähisuhdeväkivallaksi. Tämä menee nyt vähän saivarteluksi, joo, mutta silti tuo oli se syy, miksi mä ko. sanaa pohdiskelin/ärsyynnyin siitä. Perhe taas on melko selkeästi määritelty yksikkö, siis yleisesti ja yhteiskunnan taholta, vaikkeivat siihen kuuluvat ihmiset olisi lainkaan läheisiä keskenään.
^ Hmh, no saivartelua juu, tosiaan. Jos avioparin ei yleisessä määrittelyssä voi laskea olevan lähisuhteessa toisiinsa, niin ketkä?? Sillä nyt ei tän asian kannalta ole mitään merkitystä, tunteeko se aviovaimo itsensä yksinäiseksi miehen vierellä vai ei, ja millä asteella heidän henkinen yhteytensä ko. termin käyttöhetkellä on. Minäkin olen tuntenut itseni usein aika hemmetin yksinäiseksi, mut kyllä mä silti hyväksyn, et mun vanhempien ja siskojen lasketaan olevan muhun lähisuhteessa.
Perhe herättää sanana välittömästi tiettyjä mielikuvia, että millaisessa suhteessa ihmisten tulisi olla toisiinsa nähden. Lähisuhdeväkivalta kun voi olla vaikka ystävien välistä, jotka eivät kuitenkaan ole perhettä toisilleen. Lähisuhde on siis oikein hyvä termi; tarpeeksi laaja, mut kertoo kuitenkin, ettei kyse ole mistään tuntemattomaan kohdistuvasta snägäriväkivallasta.